Yks' nappi oli irti, hän ompeli sen kiinn'

Meidän perheessä on aloitettu pehmeä laskeutuminen arkeen. Tänä aamuna esikoisen päiväkoti avautui lomien jälkeen, ja vähitellen tässä alkaa pyöriä taas tutut kuviot muullakin perheellä. Nyt alkaa tuntua siltä, että ahdistava kesä alkaa Luojan kiitos olla vihdoin takana, ja saa taas hengittää vapaasti! :) Ja ihana, ihana syksy tulee - itseasiassa tänä aamuna tuntuikin jo ihan syksyltä! :) Tai oikeasti se syksy alkaa vasta sitten, kun pääsee töihin aloittelemaan uutta vuotta. Sitä pitää nyt omalla kohdalla odotella vielä muutama viikko...

Tänä päivänä onkin ollut pitkästä aikaa niin harvinainen tilanne, että saimme kuopuksen kanssa olla ihan kaksistaan, joten päätimme polkaista pyörällä kaupunkiin! :) Tai no, ei siinä kuopukselta mielipidettä kysytty, hänet on hyvin helppo taivutella lähtemään. Tänä aamunakin sanoin vain hänelle, että "lähtäänkö?" ja heti oli poika eteisessä pistämässä hattua ja kenkiä, ja hoki "lähtään, lähtään!" :) (meidän murteessa "lähdetään" sanotaan todellakin "lähtään") En muuten ole aiemmin käynytkään kuopuksen kanssa kahdestaan pyörällä missään. Yleensä pyöritään tässä omassa lähiössä rattaiden kanssa, ja sitten kun ollaan käyty pyörällä, ollaan oltu aina koko perheen voimin, tai sitten minä ihan yksikseni tai esikoisen kanssa. Ja pienempänä kuopus tietysti kulki kaupunkireissuillakin vaunuissa, yleensä otti niissä päiväunet samalla, ja bussilla kuljettiin tämä väli. Mutta nyt siis mentiin kaksistaan pyörällä. :) Kävi vain niin hassusti, että kun oltiin aamulla herätty totuttua aiemmin, niin palatessa kotitielle käännyttäessä havaitsin kuopuksen pään retkottavan omituisesti; raukka oli viime metreillä simahtanut, vaikka oli vasta aamupäivä, oltiinkohan jo ennen yhtätoista kotona, kun oltiin yhdeksän maissa lähdetty. Ei herännyt, vaikka pyörän vauhti pysähtyikin, mutta pitihän hänet lopulta herättää, että päästiin sisälle. Rankka reissu siis! :)

Asiaa meillä oli Postiin, ja lähteneen paketin sisällöstä kerron sitten myöhemmin tällä viikolla. Sitten oli asiaa Nappi-Kikkaan, mistä löytyi tällaisia nappeja:


Taas pieni vilautus jostain, mikä on tekeillä, joskin olen jo melkein kaikki napit ommellut, eli tänään saan tämän jo valmiiksikin. :) Kuvia ihan valmiista luvassa vasta taas sitten joskus... ;)

Kuopuksen kanssa oli helppo käydä asioilla, siis kun on vertailukohtana tuo ylivilkas esikoinen. Nappi-Kikassakin kuopus vain katseli ihan nätisti nappeja, samalla tavalla kuin äitikin, eli veti jonkun putkilon hyllystä ja laittoi sen takaisin. :) Ei ollenkaan tullut sellaista täystuhojälkeä, mitä ennakolta pelkäsin. Käväistiin sitten myös Anttilassa, jossa ihan vain pyörähdettiin, eikä ostettu mitään muuta kuin luomuhernekeittoa siitä Anttilan alakerran K-kaupasta. Mutta tavan vuoksi piti käydä lankahyllyillä, ja sanoinkin pojalle, että käydään vain vähän kurkkimassa lankoja. No, hän otti sen ihan kirjaimellisesti ja kiipesi jollekin tuolille lankahyllyn vieressä, että sai "kurkittua" niitä lankoja. :) Minä nappasin pojan syliin, että ei kun ihan vain nopsasti kierretään ja vilkaistaan, mutta siinäkin poika oli ihan minulta huomaamatta kerennyt napata yhden Puro-kerän hyllystä ja yritti piilotella sitä kainalossaan. Mistähän on moiset geenit perinyt? ;) Mutta jätettiin se Purokin sinne hyllyyn. Torilta käytiin ostamassa taas pari rasiaa marjoja, ja sitten kotiin. Että sellainen kiva maanantaiaamu meillä oli. :)

Olihan tässä muuten kiva viikonloppukin, kun perjantai-iltana treffasimme Oupsin naisten kanssa Koivurannan kahvilassa, ja eilen puolestaan oli neuletapaaminen Ainolanpuistossa. Siellä olikin monta uutta kasvoa mukana, vaikkakin osa blogeista tuttuja. Kiva oli tavata kaikki uudet ja ennestään tutut! :)

Valmistuneita käsitöitäkin on jo tullut elokuun puolella, mutta ne on niin kovin salaisia, että mahtavatko tulla näytille ikinä. ;) Pitäneekin jatkaa noitten ihanien nappien ompelemista, niin saan kirjata yhden ainakin ihan lopullisesti valmistuneeksi.

Kivaa alkanutta ihanaa arkea kaikille! :)