Punainen lanka

Minun oli tarkoitus tänään kirjoitella koottuja selityksiä, miksi minua ei ole huvittanut pariin päivään päivitellä blogiani. Ja tarkoitukseni oli myös vilauttaa, missä vaiheessa punainen palmikkovillatakkini on menossa:


Mutta kuten tästä ensimmäisestä kuvasta huomaa, ei neuleen kuvaamisyritykset menneet ihan putkeen, joten minun jonninjoutavien höpötysteni sijasta saattekin katsella lisää kuvia:


Mitäs tapahtuu, jos vähän vetaisen näistä lankakeristä...?


Ahaa, neule seuraa perässä...


... kohti olohuonetta siis!


Kaikki langat käsissä, tiukasti kiinni ohjaksissa. ;)


Mihinkäs se lankakerä oikein jäi?


Ja neule seuraa yhä johtajaa.


IHANAA, LANKAA, IHANAA!!! :D

Lankahulluus on perityvää lajia, ihan selvästi. ;) Eilen hän sai vielä ylimääräisen tartunnan lankahulluutta, sillä olimme porukalla neuletapaamisessa Ainolanpuistossa. Vaikka itse ehdin olla tapaamisessa fyysisesti paikalla tunteroisen verran, henkinen läsnäoloni taisi olla aika heikkoa, kun oli kuvassa näkyvä taapero sekä hänen isoveljensä matkassa. Välillä piti käydä poikia huutelemassa leikkipuiston toisesta päästä, kun eivät sitten millään malttaneet tuntia leikkiä siinä lähellä katosta, missä istuimme neulomassa. ;) Pojat olivat mukanani itse asiassa siksi, että Ainolanpuiston kahvila Tuomenkukassa alkoi sitten kuuden aikaan illalla Taiteiden yöhön liittyvä Soiva Siilin lastenkonsertti/satutuokio. Ajattelin, että kun kerran olen muutenkin sinne päin menossa neuletapaamisen tiimoilta, niin sama ottaa pojat matkaan, jotta saavat leikkiä ensin puistossa ja sitten nauttia vähän kulttuurielämyksiä. Pojat kyllä tykkäsivät lastenkonsertista ja jaksoivat hyvin kuunnella ja osallistua, vaikka sitten oma osallistumiseni neuletapaamiseen jäikin tällä kertaa vähän vaisuksi.

Ihanaa ja lankaisaa viikonloppua kaikille! :)