Lasten suusta ne elämän totuudet kuuluvat

Ensinnäkin lämpimät kiitokset onnitteluista! :) Vaikka aika tavalla osatonhan minä olen siihen, että minusta täti tehtiin jälleen kerran. ;)

Kerroin eilen 5-vuotiaalle esikoisellemme uutisen uuden serkkupojan syntymästä. Päiväkodissa oli eilen vietetty yhden kaverin synttäreitä, ja sanoin pojalleni, että sillä pienellä serkkuvauvallakin on nyt syntymäpäivä. Siihen poikani tuumasi:

- Niin ja nyt se on saanut sen sosiaaliturvatunnuksen. :)

Selitin, että itse asiassa siinä sosiaaliturvatunnusessa viipyy muutama päivä, koska sieltä synnytyssairaalasta lähetetään ensin väestörekisteriin tieto, että tähän perheeseen on nyt syntynyt vauva, ja vasta muutaman päivän päästä vauvan kotiin tulee sitten paperi, jossa on sen vauvan sosiaaliturvatunnus. Kerroin myös, että sitten kun vanhemmat ovat päättäneet vauvan nimen, he kirjoittavat sen siihen samaan paperiin ja lähettävät paperin takaisin sinne väestörekisteriin. Tai jos lapsi kastetaan, niin vanhemmat voivat antaa sen paperin sitten papille, joka toimittaa sen eteenpäin. Poika olikin tietäväinen:

- Niin ja sitten kun se pappi on kastellut sen vauvan, niin sitten se alkaa kasvamaan! :)

No, täytyi vielä hiukan valistaa, että varsinaisesti sillä kastelemisella ei ole suurtakaan merkitystä lapsen kasvamiseen, koska on myös lapsia, joita ei kasteta, vaan ainoastaan sellaiset kastetaan, jotka liitetään seurakuntaan. Ja ne kastamattomatkin lapset kuitenkin kasvavat ihan samalla tavalla. ;)

Esikoinen tietää myös, kuinka vadelmat kasvavat. Ostin pari päivää sitten Halpa-Hallista rasiallisen todella herkullisen näköisiä ja makuisia vadelmia, olivat itse asiassa paljon parempia ja halvempiakin kuin torilta ostetut. Niitä sitten kotona söimme, ja esikoinen ilmoitti vadelmia syödessään:

- Minäpä tiedän, miten vadelmat kasvaa! Ensin kasvaa se lehti ja siitä kasvaa se vihreä vadelma. Sitten sinne vadelman sisälle ryömii mato. Ja sitten se mato kuolee ja siitä tulee verta ja se värjää sen vadelman punaiseksi. Mutta ne marjat ei putoa maahan, vaan Halpa-Hallin täti tulee ja poimii ne marjat.

Näinhän se menee. ;) Hyvin on biologia hallussa. ;)

Myös nuorempi poikamme on keskittynyt viime päivinä biologiaan, sillä hänen sanavarastoonsa on tullut "haun" ja "miaun" lisäksi nyt myös "muu", "löh-löh", "ko-ko-ko", "mää", "kaak-kaak", "i-i-haa" ja joku, mikä sanotaan suunnilleen "kukkikukkuu", tarkoittanee siis kukkokiekuu. ;)

Sori, ei kuvia tällä kertaa, ei edes vadelmista, kun nekin on jo ehditty syödä. :)

Viikonlopun jatkoja! :)