Pieni juna iloinen punavalkoraitainen kiitää halki peltojen

Blogissa viime päivinä vallinnut tiivis päivitystahti saattaapi hiljentyä nyt joksikin aikaa. Sillä jos tämä päivitys nyt pompsahtaa tänne silloin, kun olen sen ajastanut, niin minun pitäisi sillä hetkellä istua punavalkoraitaisen junan yläkerrassa nauttien käsitöistä ja sivusilmällä vilkuillen, etteivät pojat telo itseään leikkipaikan liukumäessä. :) (paitsi että Bloggerin ajastin ei ole viime päivinä toiminut; voi olla, että joudun käydä tämän manuaalisesti julkaisemassa, vaikka tämän pitäisi tulla tänne 3.7. klo 10.00...)

Se on taas jokakesäisen mummolareissun aika. Mehän emme reissaa yleensä missään, ja tämä mummolareissu on ainoa, jonka teemme ja senkin vain kerran vuodessa perinteisesti heinäkuussa. Isäntä jäi taasen kotimieheksi, hänhän ei ole poistunut Oulusta moneen vuoteen, ja minä siis olen liikkeellä poikien kanssa kolmestaan. Ei sillä, että minulla olisi mitään erityistä hinkua reissuun tai kotiseudulleni, aivan hyvin pärjäisin, vaikken kävisi lapsuuteni maisemissa tai lapsuudenkodissani koskaan. Enkä kyllä tykkää matkustakaan millään, mikä kulkee moottorilla, eikä meillä tietysti autoa itsellämme olekaan. Onneksi mummolaan on vain reilun tunnin junamatka, sitä ennen on pitänyt yrittää ängetä pojat ja itsensä ja valtaisa matkatavaramäärä bussiin, ajella bussilla rautatieasemalle, ja sitten junan pääteasemalta on vielä reilut 20 km mummulaan, ja se matka taittuu äidin auton kyydissä. Rutiinillahan tämä reissu jo menee, onhan tämä jo kolmas kesä peräjälkeen. Vaikka tällä kertaa ollaankin vähän pidempään mitä aiempina kesinä.

Niin, mainitsinkin, että reissuun on nyt ihan hyvä syykin, ja oikeastaan kaksi tapahtumaa on määritellyt rajat tämän reissun ajankohdalle. Menopäiväksi valikoitui tämä perjantai ihan siitä syystä, että tänä viikonloppuna on jo legendaksi muodostunut Oupsin ristipistoviikonloppu Kalajoella - JEEEEEEEEE!!!! :D Tosin minulle se on vähän pienempi "jee", koska muuthan ovat siellä pistelemässä yötkin, mutta minä kun en vielä uskalla olla erossa kuopuksesta öitä, niin käväisen sitten vain päiväseltään ainakin lauantaina. Mummolasta käsin kulkeminen Kalajoelle on helpointa, koska lapsuudenkotinihan sijaitsee vain 30 km Kalajoelta - tai siis jotkuthan väittävät kotipitäjäni kuuluvan Kalajokeen, mutta minä en sitä tunnusta, vaikka kuntaliitoksesta on jo 36 vuotta aikaa. ;) Aivan sama, missä ne kuntarajat menevät, mutta kotoani on Kalajoelle se kolmisenkymmentä kilometriä, eikä se matka ole tietääkseni siitä mihinkään lyhentynyt. :) Odotan kyllä innoissani ristipistoviikonloppua, vaikka se jääkin minulla vähän tyngäksi. (Tynkä on muuten Kalajoen pönkä, tiesittekös sitä? Ja Typpön läpi kun ajetaan, niin silloin ollaan Typpösä eikä missään Typössä. ;) ) Äitini kanssa on jo sovittu, että saan häneltä auton lainaan ristipistorientoani varten, ja että hän katsoo lauantaipäivän poikien perään. Jännittää kyllä ihan kamalasti, miten äiti mahtaa pärjätä poikien kanssa, hänellä kun ei ole tuota lastenhoitokokemusta kuin viiden oman lapsen lisäksi vain muutama kymmenen vuotta perhepäivähoitajana. ;) Kuopukselle se tulee olemaan ihka ensimmäinen kerta "vieraan" hoidossa, siis ihan ilman isää tai äitiä, ja sehän on toki jännä paikka. Onhan puolitoistavuotias sentään vielä kovin nuori olemaan äidistä ja isästä molemmista erossa, mutta on hänellä toki isoveli turvana. Esikoinen taisi olla jo yli 2-vuotias, kun hän oli ensimmäistä kertaa vanhemmistaan erossa, että kuopus joutuu aloittamaan nyt vähän nuorempana. Mutta pääasia, että minä pääsen pistelemään! :D Ja kyllä se mummu ehkä pärjää lasten kanssa. Ehkä. ;)

Niin no sitten toinen raja tälle meidän matkan ajankohdalle ja kestolle on sitten se, että heinäkuun kolmantena viikonloppuna onkin kummitytön rippijuhlat, tosin ne ovat Keski-Suomessa, että ulottuu tämä meidän matkamme nyt niinkin kauas. Järkevintä sinne on mennä äitini kanssa samalla kyydillä, joten olemme sitten siihen saakka mummolassa, ja palaamme kotiin joskus sen jälkeen, kun rippijuhlat on pidetty. Se pari viikkoa, mitä jää ristipistopippaloiden ja rippipippaloiden väliin, kulunee varmasti nopeasti. Todennäköisesti tapaan tuona aikana kaikki veljeni perheineen, kaikki kummilapseni, lasteni kummit perheineen, ehkä joitakin lapsuuden ystäviänikin riippuen siitä, miten osuvat samoille kulmille, ja yhden kummilapsen synttäreillekin saatan eksyä. Saatan syödä jokusen mansikan (joiden suhteen kiintiöni on täyttynyt jo 15 vuotta sitten, joten ehkä pojat saavat syödä niitä minunkin edestäni), tehdä vähän käsitöitä, tehdä sitten vähän lisää käsitöitä... niin ja muistinko mainita, että aion tehdä käsitöitä? ;)


Riittävätköhän nämä kahdeksi ja puoleksi viikoksi? Onneksi siellä on Kärkkäinen ja Halpa-Halli naapurikaupungissa, että täydennystä voi hakea, jos tekeminen loppuu kesken. Ja ehkä viime tingassa matkaan on sujahtanut vielä jotain muutakin, jos jossain laukunmutkassa on ollut vielä kerälle tai parille tilaa. ;)

Ja ne meidän matkatavarat, miksi sitä pitää ottaa koko omaisuus aina mukaansa? Yksi laukku minun vaatteilleni, toinen esikoisen vaatteille, kolmas kuopuksen vaatteille, neljäs kuopuksen vaipoille, viides kengille ja kosmetiikalle, kuudes käsitöille (!!!), seitsemäs on sitten minun ns. pikkulaukkuni lompakolle ja kaikelle muulle, mikä pitää olla kädenulottuvilla, ja vielä viime hetken pakkaamisissa erilleen halusi kahdeksanneksi kuopusen hoitolaukku, jos sattuu junassa tulemaan tarve vaipanvaihdolle. Plus lastenvaunut, joita ilman en saisikaan tätä laukkumäärää ja lapsiani asemalle. Toivottavasti äiti on vaihtanut isompaan autoon... ;)

Ihan Jumalan selän taakse en kuitenkaan ole menossa, on siellä sähköt ja juokseva vesikin, tietokone ja nettiyhteys. Siis melkein kaikki mukavuudet (jopa auto ja televisio, joita meillä ei ole), joten saatan ehkä tässä blogatakin jossain vaiheessa. Kuvista en tiedä, saanko niitä tänne blogiin, mutta koitetaan, josko sekin onnistuisi. Ajastuksen kanssakin on jotain juttusia tänne tulossa. Jos se ajastus siis suostuu jossain vaiheessa taas toimimaan.

Edit: klo 17.30. Juu ei toimi Bloggerin ajastus, tämä piti käydä käsin julkaisemassa. Päästiin mummulaan turvallisesti perille.

Hilpeää heinäkuuta! :)