Yllätysompelua :)

Saapas nähdä, huomaako Blogilista tätäkään päivitystä... Blogini on ollut nyt reilut kaksi vuorokautta tarkistusjonossa, eikä päivityksiä vieläkään näytä ilmestyvän sinne listalle. Muissakin blogeissa on samaa ongelmaa, mutta Blogilistan ylläpito ei ole noteerannut saamiaan viestejä mitenkään. No, kun tänne joskus taas lukijoita eksyy listan kautta, niin toivottavasti huomaatte, että päivityksiä on tänne tullut, vaikkei lista ole niitä havainnutkaan... ;)

Mutta nyt on kyllä täällä maailmankirjat sekaisin! Mikä lie kevätaurinko tässä on pistänyt kaiken mullin mallin... Nimittäin minä ompelin TAAS! Eihän tässä nyt ole enää mitään logiikkaa, että minä olen viikon sisällä jo kahdesti kaivanut ompelukoneen esille. ;) Monesti kun saattaa mennä puoli vuotta, etten vilkaisekaan sinne päin, vaan kone saa ihan rauhassa asustella kaapissaan.

Ja minä sain suorastaan ompeluinspiraation! Kun se iskee, niin silloin pitää toimia äkkiä, ennen kuin se ehtii mennä ohitse. ;) Ja niin minä toiminkin. Minua on tässä jo jonkin aikaa ärsyttänyt, kun keittiön pöydille tuppaa kertymään vino pino kirjaston kirjoja. Meillähän luetaan ja lainataan tosi paljon kirjoja, ja aika usein niitä sitten luetaan keittiön pöydällä. Jossa ne sitten ovat tiellä syönnin aikana, ja ne nostetaan apupöydälle - meillä on ikkunan edessä tosi pitkä apupöytä, jota voisi kivasti hyödyntääkin, jollei siinä kasvaisi valtavaa kirjavuorta. Isäntä on vielä ottanut sellaisen tavan, että kun hän tulee kirjastosta kotiin, niin hän tyhjentää reppunsa siihen apupöydälle, jossa ne kirjat sitten odottavat lukemista. Paitsi että ne vievät siitä apupöydältä tilaa, niin kirjoille ei myöskään ole välttämättä kauhean hyvä asia, että niitä säilytetään hellan vieressä, kun sieltähän aina saattaa roiskua kaikenlaista ruokaa laittaessa. Kävimme tästä asiasta reilu viikko sitten isännän kanssa keskustelun (= minä nalkutin ja isäntä ei ollut kuulevinaan ;) ), ja minä sain sen apupöydän raivattua ja laitettua kirjat säilytykseen keittiön kaappiin. Kun kuulemma ne kirjat pitää säilyttää keittiössä, koska siellä tai olohuoneessa niitä luetaankin. Vähän aikaa meni, että ruokapöydällä oli tasan yksi kirja kerrallaan, mutta pikkuhiljaa niitä on taas alkanut sinne apupöydällekin ilmestyä. Kun ei vain ole mitään hyvää paikkaa, minne ne voisi syönnin ajaksi siirtää. Lehtiteline meillä on, mutta se on lattialla, ja sinne ei voi laittaa kuin lehtiä, joilla nyt ei ole niin väliä, vaikka kuopus ne kävisikin repimässä. Ja sitten keittiössä on kassi luetuille lehdille, saa sitten sillä kassilla suoraan kantaa lehdet aina keräykseen. Eli on meillä ihan hyvin muuten organisoitu tuo, mihin sysätä kaikki pöydälle kasaantuvat lukemiset, mutta kirjaston kirjojen tilanne on ollut vähän ongelmallinen.

Tänään sitten ruokaa laittaessani ja pöytää raivatessani aloin miettiä, että olisi hyvä, jos vaikka seinällä olisi joku teline niille kirjaston kirjoille, niin olisivat siinä käden ulottuvilla kuitenkin, mutta eivät pöydällä tiellä ja sotkeutumassa. Ja samantien idealamppu syttyi päässäni, ja jo sillä aikaa, kun ruoka kypsyi kattilassa, aloitin ompelun, ja viimeistelin syönnin jälkeen. Eihän tämä siis paljon aikaa eikä vaivaa vaatinut:

Kirjojen säilytyspussi seinälle
Tehty: 7.3.2009
Kangas: Ikeasta (jäi jämäpala pianojakkaran päällisen ompelusta)
Roikotin: Juuttinaru, ostettu v. -97 Sinooperista :)
Muuta: Mitäs tästä nyt sanoisi? Siksakilla huolittelin reunukset, käänsin päädyn (toinen pääty on hulpioreuna, joten sitä en kääntänyt), ompelin sivusaumat ja kiinnitin juuttinarun ompelemalla. Ripustuskoukut seinään ja kirjat sisään. :)

Toimii. Pussista vilkkuva Mauri Kunnas ei ole muuten kirjastosta, vaan oma. Esikoinen näemmä on perinyt vanhempiensa tavat, ja kantaa omiakin kirjojaan keittiöön luettavaksi. Viimeksi tänä aamuna hän luki Koiramäen talossa -kirjaa, ja selitti muun muassa, miten ennen vanhaan maitoa ei haettu kaupasta vaan maitokamarista. Ja vaatteita ei haettu kaupasta vaan lampaista saatiin villaa, josta tehtiin vaatteita. Siinä vaiheessa minä älähdin, että kuules, kyllä näin tapahtuu vielä tänäänkin; aika moni lammas on saanut villansa luovuttaa äidinkin lankavarastoja varten... ;) Ja villaa minulla on tänäänkin ylläni, pinkistä lampaasta saatua. ;) Esikoinen oli myös sitä mieltä, että ennen vanhaan eivät rakennusmiehet tehneet taloja, vaan metsästä kaadettiin puita ja tehtiin talot niistä. Taas piti hiukan valistaa, että kyllä niitä puita vielä nykyäänkin talonrakennukseen kaadetaan. :) Paras esikoisen juttu taisi kuitenkin olla se, miten ennen vanhaan ei tuuli puhaltanut, vaan oli tuulimyllyjä, joista saatiin tuulta. No, yhdessä sitten kurkistettiin sitä Koiramäki-kirjaa, että mitäs ne tuulimyllyt itse asiassa tekevätkään. Hyvä kirja kyllä tuo Koiramäki, ollaan me aikuisetkin siitä (ja muistakin Kunnaksista) aika paljon opittu tai kerrattu tietojamme. :) Että ei haittaa, vaikka kirja onkin nyt tuolla uudessa säilytyspussissa. :) Kunhan sitä ei vahingossa kanneta kirjastoon... ;)

Kuopuskin on muuten innokas lukemaan. Äsken hän alkoi tyhjentää yhtä lehtikoteloani ja ennätti repiä parista virkkauslehdestäni sivuja, ennen kuin ehdin hätiin. Olikin saanut kaikki virkkauslehteni levitettyä pitkin työhuoneen lattiaa... Siinä lehtiä kerätessäni huomasin taas, että onpas minulla ihania virkkauslehtiä, pitäisikin alkaa virkata... ;) Nyt kuopus lukee vanhoja Margarethan kuvastoja, niistä ei haittaa, vaikka jo vähän repeytyisivätkin. En ole vain raaskinut nakata menemään, kun niitä kuvia on niin kiva kuolata... ;)

Aurinkoista viikonlopun jatkoa! :)

P.S. Korjasin minä samalla parit housutkin, kun oli ompelukone esillä. Mistä niitä rikkinäisiä vaatteita aina meille putkahteleekin...