Taisin jo toissailtana laitella uutta virkkaustyötä alkuun. Vähän hirvittää, että olenko ottanut itselleni ihan mahdottoman tehtävän, mutta toistaiseksi on ollut ihan kiva puuhastella tällaista:
Tämä haluaisi isona päälleni tunikan muodossa. Malli on kyllä ihana ja palojen virkkaaminen varsin nopeaa, kun kerroksia on ainoastaan kaksi yhdessä palassa. Mutta kun olin jo pistänyt työtä alkuun, aloin ihan mielenkiinnosta laskea, että montakos palaa tähän tarvitaankaan kaikkiaan, ja sain tulokseksi, että tunika nielee 160 palasta. Että huh-huh, on siinä urakkaa! ;) Toistaiseksi on kyllä ollut ihan kiva tätä tehdä, ja kuvanottohetkellä valmiina oli 18 palaa, eli yksi kokonainen rivi tunikan ympärysmitassa ja pari palaa toista riviä. Ja nyt on jo se 19. palakin koukulla. Ainakin nyt vielä sujuu niin mukavasti, että kun saa yhden palan valmiiksi, niin tulee sellainen olo, että "yksi pala vielä". Se on kyllä palavirkkausten yksi kiva puoli, että niitä paloja syntyy joskus kuin itsekseen. Toivottavasti käy niin tämänkin kohdalla. :)
Ja kyllä, langanpäät päättelen aina jokaisen palan päätyttyä, ettei ole sitten lopussa se 320 langanpäätä roikkumassa... ;) Tai sen aloituspään virkkaan aina piiloon samalla, kun teen ensimmäistä kerrosta, joten oikeastaan jää vain se lopetuspää pääteltäväksi. Nämä palat myös virkataan kiinni toisiinsa ulommalla kerroksella, joten ommeltavaakaan ei jää lopuksi. :)
Mieli kyllä tekisi aloittaa jotain neulettakin... Suunnitelmissani olisi myös ristipistoilla, mutta jotenkin nuo tekeillä olevat pistelytyöt eivät nyt yhtään houkuttele. :( Eilen kyllä pistelin kaksi tosi pientä työtä ihan siltä istumalta (kuvaa tulee lähipäivinä), mutta sitten noihin muihin ei jaksa vilkaistakaan. Että taitaa jäädä kaikki SALit ja muut tänä vuonna minulta kesken. Mutta eipä se mitään haittaa, itseäni vartenhan minä näitä käsitöitä harrastan, ja jos ei joku juttu nappaa niin en kyllä tee väkisinkään. :) Kyllä ne joskus sitten alkaa taas napata, toivottavasti. :)
Heipä vaan!
Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)
keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei hei!
Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)
Kivaa juttua taas, oli mukava lukea.
VastaaPoistaVarmaan ihana tunikastasi tulee ja kyllä se vaan pala palalta etenee. Paloja on yleensä niin hauska virkata. Vai pupulaulua olet laulanut."Meidän" muskarissa ei lauleta pupulaulua lainkaan. Siellä on joka ikinen kerta aina samat laulut samassa jäejestyksessä. Aluksi se oli minusta hauskaa,mutta nyt sais olla vaihtelua. Mutta lapset kyllä tykkää samoista. Silti ajattelen,että eikö joku uusikin leikittävä laulu vois silloin tällöin olla.
VastaaPoistaSALit on siitä just hyviä, että niitten aikataulut joustaa - nehän tosiaan tulevatkin useimmiten itselle. :)
VastaaPoistaJoko kerroin, en muista, olen tehnyt samanlaisen "tunikan" liian lyhyen, tuli toppi. Enkä ole vielä jaksanut tehdä suurempaa, vaikka suunnitelmissa on ollut monesti... Ehkä joskus... :-)
VastaaPoista