Uutta puikoilla

Nyt on sitten "reissuneuletta" laitettu puikoille, vaikka luulen, että tikuttelen tuota menemään täällä kotosallakin blogeja lueskellessani ja tietysti kuntopyöräilyn aikana. Ihan kaikkea tätä kuvassa näkyvääkään en siis tänään (öh, tai siis eilen *katsoo kelloa*) bussimatkoilla ole tehnyt, vaan kotonakin tuli tässä illalla vielä väännettyä:


Kuka arvaa, mistä on tämä sukka saanut ideansa? ;) No joo, KAIKKIHAN te sen tietysti heti hoksaatte, koska rakas miehenikin hoksasi... ;)

Sukanvarsi alkaisi jo melkein olla tuossa. Aamulla loin silmukat tuohon puikolle bussissa, kun menin ei-töihin-eikä-harrastuksiin-liittyvään-säännölliseen-ja-pakolliseen-menooni, jonne olisin kyllä mieluiten pyöräillyt, mutta kyllä -20 astetta alkaa olla jo astmaatikolle vähän turhan kylmä pyöräilykeli (periaatteessa astmaatikon pakkasraja ulkoilulle on -10 astetta), niin piti sitten tyytyä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon eli bussiin. No, ne mennen tullen bussissa neulotut silmukat sitten purin vielä kotona, kun en ollut tyytyväinen, suunnittelin vähän mallia uusiksi ja sain laitettua vielä uudestaan alkuunkin, ennen kuin sinne töihin lähdin. Sinne jo onkin sen verran pitkä matka, ettei nyt ihan pyörällä kuljeta, vaikka keli olisi mikä. ;) Töiden jälkeenkin sain neulottua, kun bussi menee vasta noin 35 minuuttia töiden päättymisen jälkeen, niin jään sinne sisälle yleensä vielä neulomaan. Heh, hassua sanoa "yleensä", kun eka työpäivästä on kyse, mutta kun on vanha tuttu työpaikka, niin voin sanoa "yleensä", koska niin tein silloin toissasyksynäkin, eikä töitten tai bussien aikataulut ole siitä muuttuneet. ;) Että kyllä tarttee olla joku reissuneule ehdottomasti mukana. :)

Kylläpä olikin yllättävän mukavaa aloittaa töissäkäyminen, vaikkakin ihan vaan tälleen pienesti. :) Taas kerran tuntuu siltä, että minähän olen ihan oikealla alalla! Miten se olikin päässyt jotenkin unohtumaan? Tai no, en ole edes ainoa, joka on unohtanut, mikä se minun ammattini onkaan, sillä kun eilen juttelin esikoisen kanssa, että äiti on nyt menossa töihin ja tietääkös poika, mitä äiti tekee työkseen, niin poika tuumasi: "Ristipistoja!" No ei, arvaappa uudestaan... "Käsitöitä!" No ei... Hmm... poika on joskus ollut jopa minun oppilaanakin, mutta ei varmaan enää muista sitä aikaa, tai ehkei hän edes ole silloin ajatellut, että äiti olisi silloin ollut töissä. ;) Mutta siis hyvin meni kaikki tänään, ja tykkäsin taas ihan hirveästi, niin kuin olen aina tykännyt. Välillä vaan on tullut niitä kaikenlaisia häiritseviä tekijöitä matkaan, kuten silloin toissasyksynä alkoi selkä vihoittelemaan raskauden edetessä, ja oli vain pakko jäädä pois töistä aiemmin mitä oli alkuperäinen tarkoitus. Onhan se vähän fyysisestikin rankkaa hyppiä neljä tuntia tenavien kanssa, tai no ei sitä koko aikaa sentään ihan tarvitse hyppiä. ;) Riippuu siitä, ollaanko pupuja, niin kuin silloin viimeisillään raskaana ollessani yritin jotain puputeemaa vetää ;) , tai lumiukkoja kuten tänään. :) Mutta nyt on niin hyvä fiilis, kun saa taas vähän tehdä sitä, mistä eniten tykkää - onhan tuo työ ihan mukavaa vastapainoa näille harrastuksille. ;)

Käyn vissiin vielä vähän ylikierroksilla, ei malta mennä nukkumaan... mutta ehkä se tästä alkaa tasoittua kevättä kohden, nyt on vaan niin vielä tuoretta intoa päällä. :) Huomenna olisi tarkoitus pitää puseron kasaankursimistalkoot, joten varmaankin valmista on tulossa näytille kohtapuoliin...

Hyvää perjantaita! :)