Kehruuvalssia

Tänään oltiin sitten rukkikurssilla! :) Meitä oli siellä monta innokasta naista - suurimman osan naama tuttuja muilta kansalaisopiston kursseilta tai käsityötapaamisista - ja kaikilla sattui olemaan perinnerukit mukanaan. Oman rukkini opettaja tunnisti aidoksi kiikkalaiseksi rukiksi, valmistusnumeron perusteella olisi 40-50-lukujen taitteessa valmistunut, mitä hieman epäilin, koska äitini on väittänyt rukkia paljon vanhemmaksi. Rukkinihan on äidin mummun vanha rukki, jonka mummu oli luvannut äidilleni kuolemansa jälkeen. Isomummuni kuoli muistaakseni 50-luvun alussa, eli ei hän ole kovin pitkään rukilla ehtinyt kehrätä, ja äitini ei ole kehrännyt sillä laisinkaan. Opettaja kehuikin rukkiani hyväkuntoiseksi, vaikka siitä onkin lyhtyä pitelevä nahkaremmi murtunut (kiitos sukurasitteena olevan siivousvimman; äidilläni on ollut tapana käyttää rukki aina silloin tällöin suihkussa...), ja sen on isäntä korjannut nyttemmin nippusiteellä. :D

Tämä kuva on noin neljän vuoden takaa, jolloin rukki kotiutui tänne meille. :)

Tässä vaiheessa lämmin kiitos Suville kyydistä ja kantoavusta! Ilman sinua olisi jäänyt kurssi-ilta väliin rukin kuljetusvaikeuksien vuoksi. Onneksi tässä vuosien aikana on jo alkanut tulla käsityötuttuja blogien ja neuletapaamisten ansiosta, niin osaa jo aavistaa, ketä kannattaa houkutella kursseille kaveriksi. :)

Ja mitäpäs muuta siellä kurssilla sitten tehtiin kuin kehrättiin!

Opettaja pisti vähän alulle ja näytti tekniikkaa, ja minä jatkoin. Huomaatko, mikä on opettajan kehräämää ja mikä minun? :D

Kotiin lähdin sitten tällaisen rullallisen kanssa:

Onhan tuo vielä melkoista "efektilankaa", mutta olen äärimmäisen onnellinen niistä muutamista lyhyistä hetkistä, jolloin tunsin pääseväni jyvälle kehräämisen saloista. Korostan, että kyse oli kuitenkin ihan lyhyistä hetkistä, sillä muutaman onnistuneen polkaisun jälkeen ote sitten herpaantui ja taas tuli möykkyjä, säie katkesi tai koko halvatun kuitu pääsi kierteelle. ;) Oivalluksen hetkinä kuitenkin tajusin, mistä kehräämisessä on kyse, ja olisihan se minun jo muusikkonakin pitänyt ymmärtää: RYTMISTÄ! Eivät ne naiset syyttä suotta ole aikoinaan polkeneet rukkia kehruuvalssin tahdissa. Mulla vaan on ollut viime päivinä korvamatona eräs hiphop-biisi, eikä se sopinut laisinkaan kehräämisen "taustamusiikiksi" - jos päässä soivaa kappaletta voi taustamusiikiksi kutsua - mutta kun koitin vaihtaa taajuuden välillä kolmijakoiseen "I Feel Pretty" -lauluun (toinen sinnikäs korvamato viime päiviltä), niin johan alkoi kehrääminenkin sujua.

Tätä kehruun huipputuotosta en alkanut kurssilla kertaamaan, ja luultavasti jätänkin sen yksisäikeiseksi. Sen sijaan pääsin kokeilemaan navajo-kertausta opettajan kehräämällä langalla ja sähkörukilla. Kursseilla on mahtavaa just tämä, ettei tarvitse oppia ainoastaan itse tekemällä, vaan myös seuraamalla toisten työskentelyä, ja että myös opettajan materiaaleilla ja välineillä voi harjoitella jotain tekniikkaa.

Minullahan on tällä hetkellä olemassa kaksi rukin rullaa itselläni. Kolmaskin rulla on, mutta sen äiti löysi vasta tänä kesänä, enkä ole muistanut ottaa sitä itselleni. Kurssilla en sitten ehtinytkään kertaamaan mitään, mutta tyhjensin kaiken varalta sen toisenkin rullan. Sen ympärillä oli nimittäin edelleenkin tällainen:

Tämän kuvan päiväys on 17.1.2010, eli tämä Novitan Hahtuvaisesta kehrätty möykky on levännyt rullalla vain vaatimattomat kolme vuotta kahdeksan kuukautta... ;) Jotenkin se kehruuinnostus vain lopahti tämän jälkeen, koska koin olevani ihan onneton siinä vaiheessa, kun pitäisi saada ihan kuidusta nyhtämällä lankaa. Tätä möykkyä ennen olin harjoitellut hahtuvalangalla kierteen tekemistä, ja sehän onnistui ihan hyvin ja lankaa syntyi kaulurin verran. En ole siis yli kolmeen ja puoleen vuoteen katsonutkaan tähän rullaan päin, vaan hautasin sen pois silmistä ja pois mielestä...

... kunnes toissailtana oli pakko tyhjentää rulla kurssia varten. Ja mitä ihmettä: onko aika ja lepo tehneet tehtävänsä, sillä tämähän on ihan lankaa! :) Nyt tämä vain pitäisi vyyhdittää ja kastella. Ehkä teen sen sitten yhdessä tämän iltaisen valkean möykkylangan kastelun kanssa. Toivottavasti se ei kuitenkaan lepää rullalla ihan kolmea ja puolta vuotta... ;)

Eilen oltiin huovutuskurssilla, tänään kehräämässä, ja nyt on sitten tosi vaikeaa päättää, kumpaa niistä tekisi koko viikonlopun... ;) Varsinkin, kun työn alla on niitä sukankutimiakin. Vähän kuitenkin tuntuu siltä, että huovutus vie voiton, sillä...

... kävin tänään hankkimassa "hieman" tykötarpeita ja lisämateriaalia huovutetuista palleroista tehtävän korun valmistukseen. Oulun Sinooperissa on tällä hetkellä -50% alennuksessa kaikki mahdollinen, sillä myymälä uudistetaan tämän syksyn aikana, ja kaikki vanha materiaali pyritään myymään sitä ennen pois. Huopakoruihin tarvitsin tietysti vähän jotain nauhaa, johon huopahelmet voi pujotella, sekä korulukkoja. Korvakorutkin ajattelin tehdä, ja vaikka minulla onkin jo entuudestaan korvakorukoukkuja, niin en yhtään tiennyt, miten ne huopapallukat voi koukkuun kiinnittää. Onneksi Sinooperin täti auttoi, ja ostin korupiikkejä. Toivottavasti isännällä on työkaluja niiden vääntelemiseen... Kaulakoruun ajattelin laittaa huopahelmien väliin vähän muitakin helmiä, joten ostin sitten niitäkin. Tämä on sinänsä hassu ostos minulle, koska en ole pätkääkään koruihminen, enkä varsinkaan helmi-ihminen. Blogeissakin jos satun törmäämään koru- ja helmiaskarteluihin, niin hyppään ne samantien yli. Enkä kyllä tykkää valmiistakaan helmikoruista. Joskus olen helmiä käyttänyt neuleisiin ja ristipistoihin, niissä ne vielä menettelevät, jos ovat sellaisia oikein pikkuriikkisiä ja huomaamattomia. ;) Huopahelmet ovat vähän siinä rajalla... toisaalta niissä on se pallon/helmen muoto hieman vastenmielinen, mutta se villa taasen houkuttaa. Mutta nyt, kun huovutuskurssilla alettiin palleroita pyörittelemään, niin kait niistä ne korut pitää tehdä! Saa nähdä, kuinka paljon sitten laittelen näitä muita helmiä joukkoon, vai jaksanko pyöritellä koko helminauhallisen huopahelmiä. Huovutuskurssin opettajan helminauhassa oli arviolta 27 huopahelmeä ja välissä vielä näitä askarteluhelmiäkin, joten saa niitä muutaman kappaleen pyörittää, jos sellaisen haluaa tehdä.

Olen minä muuten töissä tehnyt pari rannekorua puuhelmistä, mutta aika vähälle käytölle ovat jääneet...

Mutta näissä tunnelmissa aletaan vähitellen käydä kohti viikonloppua. Nähtäväksi jää, mitä käsitöitä silloin inspiroidun tekemään. :) Kroppa kyllä nytkii edelleen rukin polkaisujen tahtiin, joten varmaan ainakin henkisesti tanssahdellaan hetki vielä kehruuvalssia.