Hyvää mieltä

Hyvän mielen haaste on kiertänyt blogeissa viime aikoina. Minua ei ole tähän kukaan haastanut, mutta moni on antanut luvan napata haasteen mukaansa. Koska hyvää mieltä on aina mukava jakaa toisillekin, niin ajattelin tehdä tämän ihan omin lupineni.

Tarkoitus on siis kertoa vähintään kymmenen hyvää mieltä tuottavaa asiaa. Kuvat ovat kaivettu omasta arkistostani, paria netistä pöllittyä luvatonta kaappausta lukuunottamatta. Kaikki kuvat ovat vanhoja, eli ei ole tänään otettuja.

1. Lapset. Eikö tämä ole aika itsestäänselvyys? Lapset tuovat elämääni iloa niin kotona kuin töissäkin. Saan lapsista voimaa, saan heiltä rakkautta ja kiitosta. Lasten parissa työskentely virkistää minua. Lasten jutut naurattavat, mutta antavat myös miettimisen aihetta.

2. Työ. (Tämä kuva on kaapattu Rauhan Tervehdyksen sivuilta, mutta en löytänyt muualta kuvaa itsestäni töissä.) Työ tuottaa minulle ihan valtavasti iloa. Minullahan on kaksi ammattia, joista tämä myöhemmin opiskelemani ammatti on selkeästi oma alani, vaikka molemmat toki ovat musiikin alan töitä. Musisointi lasten kanssa on kuitenkin se minun juttuni. Nykyinen työni on ehkä kaikkien unelmieni täyttymys, sillä saan tässä hyödyntää myös sitä osaamista, jota olen saanut ensimmäisestä ammatistani. Sitä paitsi meillä on aivan ihana työporukka - viime viikolla eräs työkaverini kysyi, olenko vielä tulossa seuraavana päivänä toteuttamaan yhteistä projektiamme, ja kun vastasin myöntävästi, hän väläytti minulle aivan uskomattoman leveän hymyn, vilkutti iloisesti ja sanoi: "Kiva, me nähdään sitten huomenna, moi moi!" :) Tulin siitä niin hyvälle mielelle, että minua ihan nauratti koko kotimatkan ajan. :) Kyllä tuollaiseen työpaikkaan lähtee mielellään aamuisin! Ja yleensä myös palaan töistä virkistyneenä ja onnistumisen tunnetta ja iloa pursuten.

3. Terveys. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että olen terve! Elämäni varrelle on mahtunut monenlaista sairautta, niin fyysistä kuin henkistäkin, mutta tänä päivänä tunnen olevani elämäni kunnossa. Moni pieni elämäntapamuutos on vaikuttanut hyvään olooni, eikä tietenkään ruokavalio niistä vähäisimpänä. En kaipaa lainkaan vanhan ruokavalion pariin, vaan nautin tästä nykyisestä "karppauksesta". Kyllähän minun syömisiäni ihmetellään, miten päivästä toiseen jaksan pakata kotoa salaattia evääksi, mutta on minun eväitäni myös katsottu kadehtien, sillä minulla on takuuvarmasti värikkäin lounas! :D Yksi työkaveri kerran ihmettelikin, onko minulla eväsrasiassani hedelmäkarkkeja, mutta se oli ihan vain salaattia sillonkin. ;) Terveet elämäntavat antavat energiaa ja myös sitä hyvää mieltä.

4. Kuntopyörä. Kuva on hävyttömän vanha, otettu joskus kuutisen vuotta sitten vanhassa asunnossamme. Mutta pyörä on meillä edelleen ja poljen sitä joka päivä. Liikunta on minulle tärkeää, se virkistää kehoa ja mieltä, ja kuntopyörähetki on tärkeä "oma aikani" päivässä. Yleensä kuuntelen äänikirjaa ja teen käsitöitä kuntopyöräillessäni, eli saan siinä monta iloa samanaikaisesti.

5. Kirjat. Kuinka monenlaisiin ympäristöihin ja aikakausiin kirjat voivatkaan viedä? Ja kuinka paljon iloa ne tuottavat! Kirja saa aikaan niin monenlaisia tunteita: jännitystä, kauhua, onnea, surua, inhotusta... ja lopulta kuitenkin hyvää mieltä lukukokemuksesta. Minä nautin kirjoista niin luettuina kuin äänikirjoina kuunneltuina - jälkimmäisten parissa sujuvat käsityötkin helpommin samanaikaisesti. :)

6. Käsityöt. Eihän tätä voi jättää mainitsematta käsityöblogissa. :) Välillä itsekin ihmettelen, miten jaksan aina vaan innostua uudestaan ja uudestaan aloittamaan uuden käsityön. Mutta orvolta tuntuu, jos ei ole koko ajan jotain tekeillä, korkeintaan yön yli voin nukkua ilman keskeneräistä käsityötä, jos illalla on tullut edellinen työ valmiiksi, mutta heti aamulla pitää saada uutta puikoille tai koukuille. Käsityöt tuottavat iloa sekä suunnitteluvaiheessa, tehdessä että vielä työn valmistuessakin. Ja kyllä niitä omia tekeleitä on myös ilo käyttää siinä tarkoituksessa, mihin ne on tehnytkin.

7. Musiikki. (Juu, kuvassa olen minä 16 vuotta sitten. :) ) Musiikki on niin iso osa elämääni, ettei sitä voi edes sanoin kuvata. En edes tiedä, millaista elämä voisi olla ilman musiikkia, koska en ole koskaan elänyt aikaa, jolloin en olisi itse musisoinut tai jolloin minulle ei olisi laulettu tai soitettu. Vanhempani ovat kertoneet, että kun minut tuotiin synnytyslaitokselta kotiin, isä oli ottanut ensimmäisenä esiin haitarinsa ja soittanut minulle "Karhunpoika sairastaa". Eikä mennyt kuin vähän aikaa, niin minä jo soitin ja lauloin itse. Nyt soitan ja laulan sitten työkseni, ja saan siitä yhä yhtä suurta iloa kuin silloin, kun musiikki oli "vain" harrastus. Nykyisen työni myötä tuo kuvassa näkyvä viulukin on kaivettu pari kertaa ulos kaapista, ja olen taas soittanut viulua julkisesti. Siitä olen erityisen onnellinen, sillä monta vuotta ehti mennä tässä välissä, etten viulua pahemmin soittanut. Iloitsen siitä, että soittotaito on vielä tallella. :) Aina on myös ihanaa oppia uutta musiikista, soittamisesta ja laulamisesta ja myös siitä musiikista, jota kuuntelen. Ei sillä saralla koskaan tule valmiiksi, eikä tarvitsekaan tulla.

8. Syksy. Minä en olisi minä, jollen joka meemissä muistaisi kertovani olevani syksyn lapsi. :) Talvikin on ihanaa aikaa, keväästäkin osaan iloita, ja kesällä nautin sadekuuroista ja odottelen syksyä. Syksyä rakastan ja saan siitä itselleni energiaa ja voimaa, joka riittää taas koko vuoden läpi. Pihlaja on minun lempipuuni, ja ne vuodet ovat parhaita, jolloin pihlajassa on paljon marjoja. Viime syksynä aloin vähän opetella sienestämistä, ja tulevina syksyinä toivottavasti pääsen siitäkin touhusta enemmän jyvälle, jotta pannuun meijerivoin ja kuohukerman sekaan pääsee joskus muutakin kuin hattivatteja. :)

9. Kukat. Tunnustan, että minussa ei ole alkeellisintakaan viherpeukaloa, emmekä minä ja kukat viihdy kovin pitkään samassa tilassa yhdessä, jompi kumpi osapuoli alkaa aika pian kärsiä. Allergiani vuoksi meillä ei siis huonekasveja ole, mutta välillä tykkään ostaa leikkokukkia, jotka jaksavat maljakossa ilahduttaa kutakuinkin yhden viikonlopun yli ennen rupsahtamistaan. Gerberat ovat lempikukkiani, ja toinen suosikkini on narsissi. Kaikkia leikkokukkiakaan en kestä kotiini tuoda, mutta niitä voin käydä ihastelemassa sitten kaupoissa. Kukkakimpun valintaan vaikuttaa yleensä kukkien värit: onko meillä tänään oranssi vai pinkki päivä? :) Useimmiten valitsen oranssin tai keltaisen kimpun, mutta kuopuksen mieliksi välillä sitä pinkkiäkin.

10. Värit. Värit taitavat olla yksi suurimmista ilonaiheistani. Melkein kaikki valintani teen värin perusteella, olin sitten valitsemassa vaatetta, kodinsisustusta tai lankoja. Nautin kirkkaista väreistä ympärilläni, ja tykkään yhdistellä värejä. Tunnustan myös, että joskus minun tekee mieli töissä värittää lasten värityskuvia, jos on sellainen sopiva tilanne, että voin mennä värittämään lasten seuraksi. Tänään väritin peräti kolme värityskuvaa, kun tuli vain sellainen väritysfiilis. :) Viime aikoina iloa on tuottanut lankojen värjääminen, jossa väreillä pääsee todenteolla leikittelemään. Lopputuloksia ei voi lakata ihailemasta. Värikkäässä ympäristössä ei voi myöskään olla surullinen, siksi varmaan olenkin nykyään niin onnellinen, kun olen oppinut ja rohkaistunut käyttämään värejä reippaasti! :)

11. Huumori. (Kuvat on napattu Hesarin verkkosivuilta.) Huumori jos mikä tuottaa hyvää mieltä, tai ainakin sen on tarkoitus tuottaa. Parasta huumoria on tietysti arjen tilannekomiikka, mutta välillä on kyllä hauskaa nauraa "valmiiksi mietittyjen" huumoripläjäystenkin äärellä. Fingerpori on tällä hetkellä ehdoton suosikkisarjakuvani - minä kun olen mustan huumorin ja alapää- ja eritehuumorin ystävä. :) Mutta tykkään myös sanaleikeistä ja sanojen kaksinaismerkityksistä eli homonyymeistä, joita Fingerpori ahkerasti viljelee. Ihan täydellinen sarjakuva siis minun makuuni! :) Viime aikoina olen nauranut myös muutaman tv-ohjelman parissa (tosin katselen niitä yleensä netin kautta jälkikäteen). Nelosen Hyvät ja huonot uutiset on tämänhetkinen lemppariohjelmani, hervottoman hauska kaikkine kuivine puujalkavitseineenkin. Alkuvuodesta nauroin kippurassa Putouksen suosikkihahmolleni Leena Hefnerille os. Herppeenluomalle, mutta kyllä Usko Eevertti Luttisenkin sananmuunnokset saivat vedet silmiin ja vatsalihakset kipeäksi. :) Minusta tässä maailmassa ei ole olemassa mitään sellaista asiaa, josta ei voisi löytää huumoria tai vääntää vitsiä - sopivassa tilanteessa tietenkin.

12. Rakas mieheni. (Kuvassa mieheni kädet, hän tuskin haluaa naamaansa julkisuuteen.) Mieheni ei suinkaan ole ilon aiheistani vähäisin, vaikka hän tässä viimeisenä tuleekin. Kyllä hän on ilonaiheistani suurin, ja joka päivä olen kiitollinen siitä, että saan jakaa elämäni juuri hänen kanssaan. Ja kuinka paljon hyvää mieltä mieheni minulle tuottaa pienillä arkisilla asioilla: tänään oli kuivaustelineeltä kadonneet pyykit sillä aikaa kun olin töissä; aamulla tyhjensin salaattikulhon eväsrasiaani, mutta kotiin palattuani salaattikulho oli taas jotenkin ihmeellisesti täyttynyt tuoreella salaatilla; perjantaina tulin kotiin valmiina aloittamaan siivouksen tuulettamalla petivaatteet, mutta ne olikin jo tuuletettu ja sängyt sijattuina; tiskikone meillä näyttää tiskaavan ihan itsekseen silloin, kun en ole edes näkemässä... Eikö tuollainen mies puolisona olekin varsinainen aarre? :)

Näitä hyvän mielen aiheita tuli nyt muutama ylimääräinenkin, mut haittaakse? ;)

Kertokaahan muutkin hyvän mielen aiheitanne blogeissanne, niitä on kiva jakaa ja kiva myös lukea! :) Hyvän mielen viikon jatkoa kaikille!