Paksu Doris

Taas olisi yhdet sukat valmiina. Ihan niin kuin tuolla mun sukkakaapissani ei olisi jo riittävästi sukkia ennestään. ;) En uskalla edes ajatella, montako kymmentä paria villasukkia omistan... 50 paria mahtaa olla reippaasti alakanttiin arvioitu. No, siihen sekaan mahtuu vielä lisää sukkia!

Ja kun ongelma oli niinkin suuri, että minulla on persikanvärinen neulepaita (itsetehty tietysti), johon minulla ei ole sopivia sukkia. Pitäähän nyt paidan ja sukkien sointua toisiinsa, eikös? Ihan siis riippumatta siitä, näkyvätkö ne sukat kenkien/housunlahkeiden alta. Onhan minulla toki yhdet sukat siitä samasta persikanvärisestä langasta kuin se puserokin, mutta kun se lanka ei ole oikein sukkalankaa, niin ne sukat ovat menneet yksinkertaisesti puhki ja vielä parsittukin moneen otteeseen. Tarvitsin ehdottomasti siis kestävämmät sukat persikanvärisen paitani pariksi.

Onneksi kesän peittoprojektista oli jäänyt juuri sopivasti persikanväristä Isoveliä. Sen ainakin luulisi kestävän sukissa! :)

Doris-sukat

 Tehty ajalla: 9.-12.12.2011

Malli: Doris-Sukat Kangaskasasta, sovellettu itse Isoveli-langalle

Lanka: Novita Isoveli persikka (276)

Langankulutus: 120 g

Puikot: 4,5 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: Itselle

Isovelille ei ole kovinkaan paljon sukkaohjeita, joten nappasin sellaisen ohjeen, jota voi soveltaa eri langoille. Näistä tulikin sitten oikein paksut Dorikset. :)

Oikeastaan päädyin neulomaan nämä sukat siksi, että tarvitsin jotain simppeliä mukaani lauantaina töihin. Hiljaisuuden huone osoittautukin odotettua hiljaisemmaksi, joten kun väkeä ei paljon käynyt, niin jäi aikaa neulomiselle silloin, kun tupa oli tyhjillään. Siinähän sai jo yhden sukan valmiiksi asti. Toinen valmistui sitten tänään bussimatkalla töihin ja takaisin. :)

Pää tahtoo olla nykyään ihan tyhjänä ideoista, että mitä käsityötä tekisi seuraavaksi. Onhan tuota materiaalia toki ja kaikille langoille on käyttötarkoitus, mutta pitäisi koittaa jotenkin järkevästi miettiä, mitä kannattaa aloittaa ja minkä saa mahtumaan käsilaukkuun. Tällaista se vaan tahtoo olla tässä loppuvuodesta aina joka vuosi, että kun ei ole tulossa mitään tärkeää, mitä varten voisi neuloa tai mitään päivämäärää, mihin mennessä pitäisi olla valmista, niin ei oikein osaa päättää, mitä aloittaisi. Ja kuitenkin jotain käsityötä täytyy olla koko ajan työn alla, koska eipä tässä nyt ole oikein muutakaan, mihin vähäiset vapaa-aikansa kuluttaisi. Bussissa on kiva neuloa, siinä kuluu aika varsin vekkulisti, ja sitten kotona... no, onhan täällä joka päivä ne samat pienet kotiaskareet, mutta ei niitäkään nyt niin järjettömästi ole, kyllä kotonakin tarvitsee olla käsityö vähintäänkin näkyvillä, että voi tarttua siihen vähän joka välissä. Lukenutkin olen viime aikoina taas tosi paljon, täytyyhän se aikansa johonkin kuluttaa... tietysti samalla käsitöitä tehden. ;) Ihanaa rauhallista ja rentoa oloahan tämä on - vaikka taitaa tämä elämä olla silkkaa leppoisuutta ympäri vuoden! :)

Sitten hoksasin, että voisinhan alkaa jo miettiä jotain sellaista käsityötä, jonka tarvitsee olla valmis ensi vuoden puolella. Siispä päätin värjätä yhden vaaleanruskean 7 veljestä -kerän mansikkaisella Kool Aidilla. Tammikuussa voisin heittää sitten mansikanvärisellä sukkaparilla erästä, jonka elämä pyörii mansikoiden ympärillä kesät talvet. ;)

Ei kun sunnuntaiaamuna ensin häkkyrä pyörimään ja kerä vyyhdiksi, sen jälkeen liotus, värinsekoitus, keitto kattilassa, jäähdytys, huuhtelu ja kuivumaan. Samalla tuli tehtyä ruokakin siinä hellan päällä toisessa kattilassa. Tänään illalla kerin tämän jo keräksi ja aloitin sukat. Eiköhän ne ilmesty tänne valmiina tässä tämän viikon kuluessa.

Tässäpä olivat ne viikonlopun käsityökuulumiset, mitä lupasin edellisessä postauksessa. Vähän meni maanantain puolelle, mutta pääosin siis sukat neuloin viikonloppuna ja lanka ainakin värjäytyi silloin. Ristipistellessähän se lauantai-ilta ja sunnuntai kului. :)

Yllättäen huomasin, että minulla on ikävä sitä ristipistotyötäni, jonka jätin tänään kehystykseen... on sen kanssa tullut puuhasteltua niin pitkään ja tiiviisti, että se tuntuu jo melkein perheenjäseneltä. ;) Ehkäpä ne kehystämössä pitävät siitä hyvää huolta. Kysyivät, että onko minulla kiire sen kanssa, ja minä vakuutin, että eihän toki... mitenpä voisi olla, jos ristipiston tekeminen on kestänyt yli kahdeksan vuotta, niin siinä ei muutaman viikon odotus tunnu enää missään. Ja sitten kehystämön täti sanoi, että no jos ei ole kiire, niin voit hakea työn sitten viikon päästä. Täh? Niin pian? Olin jotenkin varautunut, että jos nyt vuoden loppuun mennessä saisi tai vaikka tammikuun alussa... no, ensi viikolla siis saan valmiin taulun takaisin. :) Ja kun kuulin hinnan, en meinannut uskoa korviani. Olin varautunut vähintäänkin kolminkertaiseen hintaan, mutta se olikin yllättävän edullinen. Vaikken edes ottanut mitään yksinkertaista listaa, vaan varsin koristeellisen. No, hyvä näin päin, eiköhän niille säästyneille rahoille löydy käyttöä... :) Niillä voi vaikkapa maksaa ne pari pakettia, joita odotan lähipäivinä kotiini saapuvaksi. Yhtä on yritetty jo kerran tänne tuodakin, mutta eihän täällä päiväsaikaan ketään ole paikalla. Se kun ei tule postin kautta vaan kuljetusfirman toimesta, niin sitä ei voi oikein mistään noutaakaan, kuten postipaketit voi.

Hyvää viikonjatkoa! :)