Sateenkaaren kaunis tie

Sateenkaaren kaunis tie maasta ylös pilviin vie. Kirjovärit ihanat hiljaa meille kertovat: Sydämestään rakastaa Taivaan Isä maailmaa.

Jos toukokuisesta sateenkaaripeitosta tuli mieleen laulu Sateenkaariunet, niin tällä kertaa on sitten soinut päässä tuo yllä oleva lasten virsi. Tosin se on voinut soida päässäni muustakin syystä, sillä olen ajatellut sitä laulua kuluneen työviikon aikana moneen otteeseen. Sukkia kutoessa sateenkaaret ovat pyörineet mielessäni - ja silmissäni - ihan muuten vaan. :)

Sateenkaarisukat

Tehty ajalla: 31.7.-5.8.2011

Malli: Novita Kevät 2011 nro 5

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita 7 veljestä Raita Sateenkaari (822)

Langankulutus: 189 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: Ihqut! :)

 

Tämä sateenkaariraita-7 veljestä taitaa olla ihaninta lankaa, mitä olen koskaan nähnyt! :) Värit on kerrankin niin mua, ja kaikki mun sävyisiä. Ja sukkamalli on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis, ihanaa kun tuo palmikkoraita menee tuolla sukan takana - ei kaiken kuvion tarvitse olla aina etupuolella. Nämä sukat on pakko saada näkyviin, joten joutunen opettelemaan käyttämään hameita syksyllä ja kenties talvellakin. Olen aika kiitettävästi kulkenut koko kesän hameissa, ja ensimmäisen työviikonkin olen vispannut helmat hulmuten töihin ja takaisin. Toistaiseksi ainakin, kun työ on ollut koulutusta ja palavereja, niin helmat eivät ole olleet esteenä, mutta katsotaan tilannetta uudelleen sitten, kun aletaan viettää työajasta suurin osa lattialla konttaamassa tai pomppimassa. Tänä syksynä on muuten töissä tulossa sateenkaareen liittyviä työtehtäviäkin, joten voisin pistää nämä sukat silloin jalkaan... ehtisinköhän virkata vielä sateenkaarijakunkin? ;)

Viikko on vilahtanut pääasiassa uuteen työhön tutustuessa ja ahkerasti toimeen tarttuessa. Iltaisin ei ole paljon jaksanut kutimia ajatella. Nämä sukat syntyivät sunnuntaina autossa kotiin palatessa (äitini autossa siis, hän ystävällisesti toi meidät kotiin asti), maanantaina ja tiistaina koulutuksessa (joskin se oli sen verran toiminnallinen koulutus, ettei siellä pahemmin ehtinyt edes tauoilla neulomaan), keskiviikkoaamuna palaverissa ja perjantaina mennen tullen bussissa (silloin oli työmatkaa kymmenisen kilometriä, niin en polkenut pyörällä, vaikka muina päivinä poljin, kun olin vähän lähempänä). Vaan jatkossa taitaa käsillä riittää muuta puuhaa ja hyvä niin. :) Innoissani olen edelleen - työ tulee olemaan yhtä värikästä kuin nämä sateenkaarisukat! :)

Jouduinpa muuten perjantaina paikallisradion haastattelemaksikin... mulla on sattuneesta syystä vähän kammo näitä puhelimessa tehtäviä radiohaastatteluja kohtaan, koska elämäni ensimmäinen sellainen meni vähän silleen, etten tajunnut sen puhelun menevän nauhalle ja tulevan seuraavana päivänä ulos valtakunnan radiosta. ;) Ja tuli sitten höpötettyä mitä sattuu. Olin silloin puolet nuorempi kuin nyt, joten jotain on vuosien varrella oppinut, ainakin kysymään radiotoimittajan soittaessa, että nauhoitetaanko tämä. :) Harvemmin ne toimittajat muuten ihan huvikseen edes soittavat, yleensä niillä on siinä äänityslaitteet vieressä valmiina... no, työtäänhän hekin vain tekevät.

Meillä lasketaan öitä ensi torstaihin eli ensimmäiseen kouluaamuun... olen koittanut valmistella esikoistani koulutielle, harjoitella kouluun lähtemistä ja tänään opittiin solmimaan kengännauhat (aiemmin on ollut tarralenkkarit, nyt löytyi sopivat kengät nauhallisina). Pakko myöntää, että jouduin pistämään kaikki pedagogiset taitoni peliin, että sain lapsen ymmärtämään rusetin teon. Oli pupunkorvaa ja hiirenhäntää apuna hahmottamisessa, ja niin vain viimein se rusetti syntyi - jes! :) Ajatella, tuokin on meille aikuisille niin automaattinen asia, että kun se pitää opettaa lapselle, niin sitä joutuu itsekin vähän pohtimaan, että miten tämä oikein tehdäänkään. Jokaisen aikuisen pitäisi viettää ainakin jossain vaiheessa elämäänsä aikaa lapsen kanssa, koska lapset ovat hyviä opettamaan tärkeitä asioita elämästä ja maailmasta. Ympäristönkin näkee ihan eri tavalla, kun lähtee lapsen kanssa vaikkapa ulos kävelylle. Tänään olen oppinut myös sen, että legoilla ei ole pakko aina rakentaa, niillä voi myös leikkiä. Esimerkiksi mustaan, punaiseen, keltaiseen, siniseen, valkoiseen ja vihreään palikkaan laittaa kuhunkin kiinni oranssin palikan, niin sen jälkeen ne ovat Angry Birds -lintuja, joita lennätetään vihreiden pikkupalikoiden eli possujen päälle. ;) Muutamasta legosta voi rakentaa possujen linnakkeen tai kuminauhan kanssa tehdä ritsan. En ole itse pelannut koskaan Angry Birds -peliä, mutta tiedän kyseisestä pelistä yllättävän paljon. Meidän kotimme on nykyään yhtä pelimaailmaa - ja kahden viikon ajan linnut lentelivät possun kimppuun mummolassa. Virkkaamani possuraukka säikähti niin pahasti, että pakeni piiloon mummun kristallikruunuun. Kyllä sitä etsittiin ja etsittiin, mutta ei käynyt mielessä, että possu olisi lentänyt melkein katonrajaan. :D Pakko muuten todeta, että tuo kuopus on älyttömän luova keksimään kaikesta mahdollisesta jotain, joka liittyy Angry Birdseihin. Muun muassa värikynät ovat hänen mielestään lintuja, riippuen kynän väristä.

Nyt turinat sikseen ja kohta unten maille näkemään "sateenkaariunia"! Tässä alkaa pikkuhiljaa oppia uuteen päivärytmiin viikonloppunakin. :) Mukavaa viikonlopun jatkoa! Huomenna sunnuntaina onkin sitten neuletapaaminen, kivaa! :)