Mustan kissan paksut posket

Musta kissa ei ainakaan vielä ole tuonut minulle huonoa tuuria. Hyvää tuuria sen sijaan on ollut, vaikkakin tämä tuuri osui kohdalleni jo ennen mustaa kissaa, koska arvonta oli viime perjantaina ja kissa juoksi tien yli lauantaina ja sunnuntaina. ;)

Minullahan on ylipäätään tavattoman hyvä onni kaikissa blogiarpajaisissa - voitto napsahtaa lähes aina, jos johonkin osallistun. :) Siitä syystä en olekaan moneen vuoteen osallistunut blogiarpajaisiin kuin muutaman kerran, koska ensinnäkin haluan antaa muillekin mahdollisuuden voittaa. ;) Toisekseen en ole missään määrin materian perään, joten en ota edes ilmaiseksi sellaista tavaraa, jota en akuutisti tarvitse (poikkeuksena on jotkut pakko tehdä -käsityöt, jotka päätyvät lopulta kaapintäytteksi ks. ed. postaus ;) ). Niinpä olen päättänyt, että osallistun arvontoihin vain siinä tapauksessa, että tiedän etukäteen palkinnon, ja että se on sellainen, mille voisin löytää hyvin käyttöä. Koska minähän sen kuitenkin voitan. ;)

Kuten voitin nytkin. :) Suden silmukoissa oli arvonnan palkintovaihtoehtoina joko virkattu lammas tai sitten virkattu liina ja ristipistopakkaus. Arvontaan osallistuessani vastasin, että minulle kelpaa kyllä kumpi vaan (lammas olisi varmasti kelvannut myös kuopukselle), mutta salaa mielessäni toivoin, että jospa saisin sen liinan ja ristipistopakkauksen. Ja nehän ne minulle sitten arvalla osuivatkin. :) Sudella itselläänkin on muuten satumaisen hyvä tuuri noissa arpajaisissa, ollaan siis "kohtalotovereita" sillä saralla. :) Mitenhän muuten kävisi, jos me molemmat osallistuisimme samoihin arpajaisiin?

Kuvasin palkinnon tällä kertaa vähän kauempaa, jotta näette, miten Suden virkkaama upea vihreä liina sopii meidän olohuoneeseemme, tai ainakin noihin taustalla näkyviin sohvatyynyihin. :) Oikein on meidän värinen liina! Ristipistopakkaus houkutteli minua osallistumaan arvontaan, koska siinä on lempikukkiani gerberoita, kuinkas ollakaan vielä minun suosikkiväreissäni. :) Yleensä olen noita kukkatauluja pistellyt lahjoiksi, kun en ole suunnattoman suuri kukkataulujen ystävä, mutta tämän aion pistellä ihan itselleni, kun on niin meidän värejä kuin olla ja voi. :) Olen erittäin onnellinen siitä, että arpaonni oli minulle jälleen suotuisa - ja kiitos Sudelle! :)

Saisi se arpaonni suosia joskus kyllä lottoarvonnassakin - sama rivi on ollut vetämässä kestona helmikuusta 2001, jolloin näin numerot unessa... ;)

Kiitos myös mekkokehuista! :) On ihanaa lukea, miten toivotte minun löytävän mekolle käyttöä. ;) Tarkoitus kyllä on, että vetaisen sen jossain vaiheessa päälleni, vaikka sitten sinne hiekkalaatikolle tai kauppareissulle. Tässä kun olen koko viikon kontannut töissä polveni ja kämmeneni puhki, hyppinyt reidet ja pohkeet maitohapoille ja vielä juossut ja nostellut koipiani kohti kattoa - ja kaiken aikaa laulanut samanaikaisesti! -, niin puistelen ehdottomasti päätäni ajatukselle käyttää mekkoa töissä. :D Eihän sinne kannata laittaa muuta kuin kirpparifarkut, sitä vauhtia siellä vaatteet kuluvat puhki ja likaantuvatkin. Niitä juhlia sitten... no, seuraavat juhlat, joihin aion 100% varmasti osallistua, on tiedossa vuonna 2018, eikä siitäkään ole varmuutta, mihin vuodenaikaan ne ovat. ;) Että ei niitä juhlia nyt meikäläiselle osu ihan tuhkatiheään, ja vaikka kutsuja joskus tuleekin, niin ei ole tullut likimainkaan aina lähdettyä. Tuumasin kyllä, että voisihan tuon mekon pistää päälle esikoisen synttäreille - jos vaikka ehdottaisin pojalle naamiaispukeutumista, koska minulle tulee aina juhlavaatteissa sellainen olo, että olen menossa naamiaisiin, en ole siis missään nimessä oma itseni "tällättynä". Ja kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, niin kesävaatteeksi se mekko on todellakin liian paksu ja kuuma. Käytän kyllä kesäaikaan hameita, mutta niidenkin pitää olla sellaisia pyöräilyn, lenkkeilyn, hiekkalaatikon yms. kestäviä, jotka saavat ihan vapaasti likaantua, rypistyä, revetä ja rispaantua. :) Ja mielellään vähän kevyempiä kuin tuo virkattu paksu ja lämmin tekele. Mutta on se silti ihana! :) Jostain syystä siitä vain tulee yöpaita mieleen... johtuu varmaan väristä ja hihattomuudesta, koska minulla oli lapsena valkoinen froteinen hihaton yöpaita, jonka pituus oli vähän samaa luokkaa kuin tuossa mekossa. :D

Viikonloppuna ajattelin lepuuttaa maitohapoilla olevaa kroppaani, ja jos kädet vielä suostuvat toimimaan, niin - yllätys yllätys - virkkaan! :) Tai ristipistoilen, kumpi vaan käy. Kuopus kyseli viimeksi tänään, teenkö hänen tauluaan, eli se ei ole unohtunut meiltä kummaltakaan. Olen ottanut tavakseni pistellä yhden langallisen aina kymppiuutisten aikaan illalla, että etenee edes sen verran päivässä. Ei siinä enää ole paljon jäljellä, kyllä se vielä tämän kuun aikana on kehystettynä seinällä. :) Kun vain kuopus päättäisi, että millä seinällä. ;) (hän on ehdottanut keittiötä, ja arvatenkin noin vajaan metrin korkeudella)

Hyvää viikonloppua! :) Täältä ei ole tulossa ihan vähän aikaan valmiita töitä, koska on vain isompia juttuja tekeillä, joten palaillaan asiaan sitten joskus...