Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

lauantaina, helmikuuta 05, 2011

Tapahtuipa eräänä yönä...

Toissayönä sain päähänpiston niihin aikoihin, kun minun jo olisi pitänyt olla nukkumassa. Ajattelin, että jos ihan vain vähän kokeilisin yhtä juttua. Ja niin sitten kokeilin, ihan vähän vaan. Arvaatte varmaankin, miten siinä kävi - eilen lievästi sanottuna väsytti. ;)

Myös tänään on väsyttänyt, sillä myös viime yönä päätin ihan vähän vaan jatkaa tuota juttua. Miksi kaikki parhaat ideat tulevat puolen yön jälkeen?

 Isoäidinneliötilkkuja 9 kpl
Tehty ajalla: 4.-5.2.2011
Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010) ja petrooli (191), 7 veljestä Polkka rosa-ruskea-luonnonvalkoinen (802) ja hilla (841), Drops Fabel blue sea (162), turkoosi (105) ja blue lagoon (340)
Langankulutus: 142 g
Virkkuukoukku: 4 mm
Koko: 15x15 cm / kpl
Muuta: Novitan, Marttojen ja Tekstiiliopettajaliiton tilkkukeräykseen

Alunperin kuvittelin, että tekaisisin jämä-7veljeksistä perinteisesti sukkia johonkin hyväntekeväisyyteen. Mutta tiedättekö, ei ihminen jaksa niitä sukkiakaan ihan määräänsä enempää tikuttaa, nyt alkaa kohta olla alkuvuoden kiintiö täynnä. ;) Niin sitten mieleeni palautui Novitan, Marttojen ja Tekstiiliopettajaliiton tilkkukeräys, jossa kerätään isoäidinneliöitä / niistä kasattuja peittoja, joista puolestaan kootaan maailman suurin tilkkupeitto Guinnesin ennätystenkirjaan. Ja lopulta iso peitto jaetaan taas pienempiin peittoihin, jotka lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Lisää voi lukea esim. Novitan tiedotteesta (pdf), Tekstiiliopettajaliiton tiedotteesta (pdf) tai Marttojen sivuilta.

Ensin ajattelin, että teenpäs nyt noista olemassaolevista jämälangoista sen verran tilkkuja kuin sattuu syntymään ja kiikutan 19.2. Tilkkurekkaan, kun se tulee tänne Ouluun. No, tilkkuja syntyi 9 kappaletta, ja sain sitten sen idean, että jos nyt sitten yhdistäisinkin ne samalla vaivalla, niin säästän noiden järjestävien tahojen työtä. Vaikkakaan en ole ihan varma, ottavatko ne vastaan ensinnäkään yksittäisiä tilkkuja vai vain kokonaisia peittoja, koska Novitan ohjeista pääsee sellaiseen käsitykseen, että sinne otetaan vain joko 24 tai 48 palan valmiita peittoja. Toisaalta myös jostain olen ollut lukevinani, että lahjoittaa voisi myös yksittäisiä paloja. Entä jos sitten yhdistää vaikkapa yhdeksän palaa, saako sen tekeleen toimittaa sellaisenaan? Ja ottavatko ne ylipäätään siellä Tilkkurekassa mitään vastaan, vai pitääkö ne tilkut tai peitot lähettää joskus myöhemmin jonnekin? (lisätietoja pitäisi olla seuraavassa Novita-lehdessä)

Sitten kun olin nuo saanut yhdistettyä, niin rupesin miettimään, että tämä keräyshän jatkuu ensi syksyyn saakka, että eihän tässä ole mikään kiire kiikuttaa niitä nyt helmikuussa mihinkään rekkaan. Ja tuumailin itsekseni myös, että mikäli itse itseäni yhtään tunnen, niin todennäköisesti ennen kesää meille rantautuu yksi jos toinenkin 7 veljeskerä, joista todennäköisesti jää taas jämälankoja, joista todennäköisesti haluan päästä mahdollisimman pian ja vähällä vaivalla eroon. Niinpä ajattelin toistaiseksi antaa näiden yhdeksän palan olla tällaisenaan ja katson, syntyykö tähän ympärille lisää tilkkuja. 15 tilkkua lisää ei olisi yhtään mahdoton ajatus, joten sellainen pienempi 24 palan peitto voisi olla hyvinkin realistinen tavoite toteuttaa.

Sitä paitsi minähän olen armoton isoäidinneliö-fani! :) Jos ette sitä sattuneet ennestään tietämään. ;) Niissä on jotain, joka saa minut lumoihinsa, oli niistä neliöistä sitten tehty mitä vaan. Itse en ole koskaan isoäidinneliö-peittoa tehnyt, mutta olen käyttänyt neliöitä puseroon, tehnyt kassin, hameen, tossut... en edes muista, mitä kaikkea, sillä olen osannut tuon neliön tehdä jo ihan pikkutytöstä saakka. Koulukäsitöissäkin ala-asteella tein jotain isoäidinneliöistä, kun vain muistaisin mitä se oli... oisko päätynyt nukenpeitoksi? No, olenhan minä siinä tapauksessa tehnyt peitonkin. :)

Minullahan on periaate, etten laske kulutettuja lankagrammoja, ennen kuin työ on kokonaan valmis. Mutta tässä tapauksessa päätin noudattaa Lankahamstereiden sääntöjä, että yksittäinen peittotilkku lasketaan yhdeksi valmistuneeksi. Eli jatkossakin jos tähän syntyy lisää tilkkuja, niin vähennän niihin menneet langat heti lankavarastostani, ja perustelen sitä sillä, että en varsinaisesti tee tätä missään vaiheessa "valmiiksi", koska tämä tulee osaksi sitä isompaa maailmanennätyspeittoa. Enkä voi oikeastaan edes tietää, missä vaiheessa oma osuuteni siitä on tehty, koska tilanne voi elää tässä pitkin matkaa.



Hamsteritilini saldo siis kasvaa kasvamistaan, hitaasti mutta varmasti. :) Lankavarastoni puolestaan vähenee, nyt ollaan jo alle kahden kilon! :)

Tänään olen todistanut itselleni, että kykenen neulomaan täysin pimeässä ja vieläpä polvekeraitasukkaa - olen tainnut tehdä niitä polvekeraitoja jo liikaa, kun on mennyt täysautomaatiolle. ;)

Kävin nimittäin tänään katsomassa Hella W:n. Viime vuoden viimeisen tilinauhan mukana tuli OAJ:n paikallisyhdistykseltä jäsenilleen lahjaksi elokuvalippu, ja pitihän se toki käyttää. En yleensä katso paljon elokuvia enkä seuraa, mitä uutuuksia on millonkin menossa tai tulossa. Itse asiassa edellisen kerran olen käynyt elokuvissa 3,5 vuotta sitten elokuussa 2007... ;) Sitä edellinen kerta taisi olla joskus Jyväskylän aikoina, olisikohan ollut 2005 vuoden alussa. Kotonakaan ei tule elokuvia pahemmin katseltua, joskus saatan isännän seurana istua vieressä kutomassa, mutta noissa isännän imuroimissa elokuvissa ei yleensä ole suomitekstejä, niin ei niistä ota oikein aina selvää. :D


Mutta tänään siis päädyin katsomaan Hella W:tä (ainoa tarjolla oleva elokuva, jonka arvelin kiinnostavan itseäni edes vähäsen), ja omalle penkilleni istahdettuani kaivoin puikot ja Nallea käsilaukusta ja loin silmukat tähän sukanvarteen. Elokuvan päätyttyä oltiin kuvan esittämässä vaiheessa. Ja elokuvassa ei paljon ollut "valoisia" kohtauksia, eli käytännössä neuloin koko ajan pilkkopimeässä. :) Ihan näyttää samalta kuin olisin neulonut valot päälläkin, eli tästä voi päätellä, ettei neulomiseen tarvita valoja eikä silmiä - sormenpäät näkevät!

Tämä oli muuten toinen kerta elämässäni, kun neuloin elokuvateatterissa. Edellinen kerta oli joskus 90-luvun loppupuolella, jolloin kävin neulomassa Jim Carreyn tähdittämän Sähköputkimiehen aikana. ;) Se oli aika hauska tapaus, sillä kyseinen elokuvahan ei muutenkaan ollut mikään suurmenestys, se meni viidettä viikkoa teatterissa ja oli muistaakseni tiistai-illan puoli kuuden näytös, eli ei mikään suosittu ajankohtakaan. Minun lisäkseni salissa oli tuolloin jopa toinenkin katsoja. :D Ja silloin minä neuloin sukanvartta, en muista yhtään millainen sukka ja kenelle siitä oli tulossa, mutta taisi olla ihan 2o2n-joustinta. :)

Tästä eteenpäin otan kyllä aina elokuvateatteriin mukaan neuleen! :) Ja minun aktiivisuudellani se seuraava kerta taitaa olla joskus vuonna 2015. ;) Vieläköhän silloin teen noita polvekeraitasukkia ja onkohan silloin jo raitalangat menneet totaalisesti pois muodista?

Nyt jatkan taas hamsterigrammojen kartuttamista! :) Hyvää huomista kynttilänpäivää!

13 kommenttia:

  1. Sulla on sitten mainiota juttuja, mutta oikeesti hyvä idea neuloa leffateatterissa :)

    Minäkin olen kokeillut pimeässä neulomista - pari kertaa loppusyksyn pimeimpinä aamuina en millään malttanut olla neulomatta bussissa vaikkei siihen saanut lukuvaloja päälle. Oli oikeesti tosi pimeää ja mietin että kumpaa samalla bussilla kulkevat oppilaat pitäisivät hullumpana, että neulon pimeässä (mikä siis onnistui ihan hyvin) vai että laittaisin otsalampun. Valitisin pimeän koska silloin herätin vähemmän huomiota koska olin näkymättömämpi.

    VastaaPoista
  2. Sinä kyllä varmaan voittaisit kilpailun, jossa haettaisiin erilaisissa paikoissa neulojaa ;)
    Upeaa jälkeä.... ja pimeässä tehtyä!!!!!

    VastaaPoista
  3. Jahas, pitääkin tutustua tilkkuprojektiin, josko itseltäkin löytyis jämiä edes muutamaan tilkkuun! Pimeäneulontaa on tullut itsekin harrastettua aika paljon, tosin kotona elokuvia katsellessa - ihan hyvin se perusneulominen sujuu ydinjatkeellakin ;-).

    VastaaPoista
  4. :D
    Todellinen himoneuloja neuloo vaikka pimeässä, hauska :)
    Ja todellakin noi isoäidin neliöt on aivan ihania!

    VastaaPoista
  5. Kauniita tilkkuja!
    Elokuvissa minä en ole vielä neulonut, mutta näköjään sekin sinulta onnistuu! =)

    VastaaPoista
  6. Mä olen harrastanut myös elokuvissa neulomista. Mä olen vaan neulonut varman päälle aina oikeaa tai sileää neuletta;o)

    VastaaPoista
  7. Onpas jännä, itse päädyin nimittäin virkkailemaan juurikin isoäidinneliöitä ja niitä on joku vähän reilu kymmenen nyt kasassa. Suloisia nämä tekemäsi ja kiva kun vinkkasit myös tuosta peittokampanjasta, sitä ei itse ennätä kuitenkaan kaikkea pistämään merkille itse.

    Sinulla on selkeästi hyvät rutiinit neulomiseen, kun pystyt helposti pimeässäkin neulomaa. Minä en tiedä, onnistuisiko itseltä vielä ollenkaan moinen, jos neule olisi yhtään sileää vaativampi :D

    VastaaPoista
  8. Isoäidinneliöihin jää kyllä ihan koukkuun. Kerran kun aloittaa, niin pakko tehdä vielä yksi kerros ja vielä yksi kerros, ja ennenkuin huomaakaan, on koko päivä (yö) mennyt siihen.
    Nyt minä lähden etsimään tuota polvekeraitasukan mallia ja opettelen kanssa tekemään niitä.

    VastaaPoista
  9. Hihii, samanlainen hurahdus. Se on ihmeellistä se pakkomielle kun se tulee, ja tosiaan, yleensä iltamyöhällä. Minäkin olen menossa Marttana rekkaan muutamaksi tunniksi Turussa ensi viikolla.

    VastaaPoista
  10. Piti vielä kysymän että onko sulla 6 pylväskerrosta ja kiinteä viimeistelykerros noissa? Minun mielestä ohjeessa oli vain 5 pylväskerrosta ja siksi minulla oli vaikeuksia saada tarpeeksi isoja tilkkuja!?

    VastaaPoista
  11. Ihania nuo neliöt. Ja sukat ovat kauniit.

    VastaaPoista
  12. Moi!

    Oli pakko pikaisesti kommentoida, että olin kerran 7 vuotta käymättä elokuvissa, kun ei ollut mitään katsottavaa - no taisi siitä tulla jossain vaiheessa pieni päähän pittymäkin

    VastaaPoista
  13. Vautsi; minä en ainakaan pimeässä uskaltaisi neuloa, koska tuppaan välillä tiputtelemaan silmukoita ja niiden hakeminen pimeässä olisi toivotonta. Ja voi olla, että leffaseura ei tykkäisi oikein hyvää neulomisesta.

    Kiva malli tuo polvekeraita; pitäisi varmaan kokeilla, kun raitalankojakin löytyy enemmän ja vähemmän.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)