Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

perjantaina, syyskuuta 10, 2010

Vaatteet on mun aatteet

Lämpimät kiitokset kaikille kommentoijille sekä liivin että sukkien osalta! :) Kiitos myös moninaisista kommenteista, joita sukkani saivat Perunalaarissa, jos siellä kommentoineet käyvät täällä lukemassa! Olin yllättynyt, miten moni oli sinnekin jättänyt kehuvia kommentteja sukistani - kiitos! :)

Näiden kahden viimeisimmän neuleen kohdalla olen pohdiskellut sitä, osaanko käyttää tekemiäni vaatteita, kummatkin ovat kuitenkin sellaisia, joita en ole ennen tehnyt. Liivejä en ole tottunut käyttämään, eikä minulla ihan näin pitkävartisia sukkia ole ennen ollut, vaikka olenkin pitkien varsien ystävä.

Eilen kirjoittelinkin, että arvostan vaatteessa enemmän sen käytännöllisyyttä kuin ulkonäköä, vaikka toki on ihan kiva lisä, jos vaate on hyvännäköinen päällä. Vaatteiden väri on minulle tärkeämpi seikka kuin vaikka täydellinen istuvuus tai materiaali, mutta toisaalta istuvuus ja materiaali taas ovat aika vahvasti niitä käytännön seikkoja. Vaatteen täytyy tuntua mukavalta päällä ja kestää käyttöä. Yleensä minulla on niin päin, että yläosan vaatteessa panostan siihen ulkonäköön ja että väri on "minun omani", alaosassa taas painottuu se käytäntö enemmän, mistä syystä kuljenkin nuhjaantuneissa farkuissa. ;)

Kiitos kaikista pukeutumisvinkeistä - osaan hyvin kuvitella mielessäni, mitä ajatte takaa, ja kyllä itsekin näen peilistä, millainen vaateyhdistelmä näyttää hyvältä. Esimerkiksi se jonkun ehdottama kapea lyhyt hame ei sopinut tunikan ja sukkien kanssa, ainakaan juuri se ainoa kapea lyhyt hame, jonka omistan. Katson välillä myös vastaantulijoiden vaatetusta miettien, että onpa hyvännäköinen yhdistelmä, mutta ei välttämättä toimisi minulla. Eli vaikka joku näyttää hyvältä, niin tiedän etten tuntisi oloani siinä kotoisaksi. En esimerkiksi osaa kävellä askeltakaan, jos kengissäni ei lue "Adidas", mistä syystä omistankin käytännössä vain kahdet kengät: kesä- ja talvilenkkarit, molemmat hankittu urheiluliikkeestä. ;) Tai oloni on äärimmäisen epämukava, jos alaosavaatteeni on jotain muuta kuin polvista kuluneet farkut. :D Hameet antavat ihanan naisellisen olon, mutta esimerkiksi töissä kun vietän aikani pääasiassa lattialla milloin missäkin asennossa, välillä kontaten, kumarrellen, pyllistellen, loikkien tai muuten vaan jumppaillen, niin en halua juuri silloin miettiä, että vilkkuukohan hameen alta jotain epäsopivaa. ;) (öö, niin mitähän se tekikään työkseen... :D )

Sittenhän en ole tietenkään oppinut käyttämään vaatteita, joilla on jokin hassu nimi, kuten caprit, legginssit, bermudat, stringit, tangat... ;) No, tunikan ja boleron olen jo hyväksynyt vaatekaappiini. :) Mutta esimerkiksi caprit, niidenhän pitäisi ulottua puoliväliin pohjetta, mutta kun olen sellaisia sovittanut kaupassa, niin minulla ne ulottuvat melkein nilkkaan, mutta ei niin pitkälle, että niitä voisi kutsua täysimittaisiksi housuiksi. Eli caprit = housut, joiden lahkeita on lyhennetty vahingossa pari senttiä liikaa. ;) Tai legginssit ovat minun mielestäni sama asia kuin kalsarit tai välihousut, eli sellaiset, jotka laitetaan talvella pitkien housujen alle. :) Olen nähnyt kyllä kaupassa sellaisia nylon-legginssejäkin, jotka ovat sukkahousut ilman teriä. Mutta kiitos, minä otan mieluummin sukkahousut terien kanssa. :) Sitten on vielä näitä capri-legginssejäkin, että menee vähemmästäkin ihmisellä pää pyörälle vaatekaupassa, mistä syystä en useinkaan vaatekaupassa käykään. ;) (ja sen kyllä ehkä huomaa...)

Silti olen koittanut välillä neulepuolella tehdä sellaisiakin vaatteita, jotka eivät ole ihan sitä tutuinta tyyliäni, ihan vain opetellakseni joskus käyttämään jotain muutakin kuin aina sitä virttynyttä neulepaitaa/-takkia ja rispaantuneita farkkuja. Hametta olisi oikeasti kiva kokeilla muutenkin kuin juhlissa ja kesähelteillä, ja mietinkin että ihan hyvinhän voisin ulos mennessä pistää ne farkut ja lenkkarit, talvellahan minulla on joka tapauksessa aina ulkona toppahousut (farkkujen päällä), ja sitten vain sisällä vaihtaa housut hameeseen; kenkiähän en sisällä käytä, eli ei tarvitsisi sitten yrittää yhdistää hametta ja Adidaksia. ;) Tai ehkä itseni tuntien survoisin sen hameen helman tyylikkäästi toppahousujen sisälle, jolloin se muodostaa lantion kohdalle valtaisan muhkuraisen pallon. :D

Minusta on aina uuden neuleen valmistuessa hauska miettiä sen käyttötarkoitusta - enhän halua vaatteen jäävän pitämättömänä kaappiin - ja sitten on vielä hauskempaa lukea teidän kommenttejanne ja hyviä vinkkejänne. Välillä saatan ottaa jopa vinkistä vaarin, välillä vain hihittelen, kun en osaa aina itseäni kuvitella vaikkapa pukemassa villasukkia ja shortseja yhtä aikaa. ;) Jotkut tekevät sen varmasti tosi tyylikkäästi, mutta itse saattaisin näyttää joissakin yhdistelmässä hivenen hassulta - varsinkin kun omat shortsinikin ovat niitä vanhoja farkkuja, joista on polvet kuluneet kontatessa puhki, ja olen vain pätkäissyt saksilla lahkeet poikki sen kummemmin reunoja huolittelematta. Isäni teki muuten viime kesänä vastaavanlaiset shortsit itselleen vanhoista verkkareistaan leikaten vielä ihan täydellisesti vinoon ja lahkeet erimittaisiksi, eli ei omenapuusta kauas putoa. ;)

Onko muilla samanlaisia tunteita, että jos pukeutuu joskus erityylisesti, mitä on tottunut, niin tuntuu, ettei olekaan oma itsensä, vaan näyttelee jotain vierasta roolia? Esimerkiksi itselleni tulee sellainen olo, jos pukeudun juhlia varten, tai vaikkapa just hameeseen. Ensimmäisessä ammatissani oli "jakkupukupakko", ja kieltämättä siinä oli koko ajan sitten sen pukukoodin sanelemassa virallisessa roolissa, vaikka niin kait se monessa työssä onkin, jos joutuu vaikkapa käyttämään virkapukua. Menneenä kesänä kävin heittämässä yhden sijaisuuskeikan entisessä ammatissani, ja oli ihan hassua, kun viipotin pyörällä menemään kaupungin halki hillityssä jakkupuvussa ja kirkkaanpunaisessa pyöräilykypärässä. ;) Kotonakin tuli kommenttia, että oletpas sinä äiti hienosti pukeutunut. (myönnän, että piti ensiksi puhdistaa pölyt siitä jakkupuvusta, jota ei oltu käytetty moneen vuoteen...)

Kyllähän ne omat mieltymyksetkin muuttuvat - lukioajan kuljin vain ja ainoastaan pitkässä liehuhelmaisessa kukallisessa hameessa "kun kaikilla muillakin tytöillä oli". Kymmenen vuotta sitten olimme isännän kanssa myöhästyneellä häämatkallamme, molemmilla koko viikon ajan collegepuvut päällä (hävettää katsoa niitä matkakuvia, onneksi ei oltu Helsinkiä kauempana... ;) ). Ja niihin jakkupukuihin ja hameisiinkin tottui silloin, kun niitä piti joka päivä. Voi olla, että vuonna 2020 olen ihan järkyttynyt, miten olen joskus voinut kulkea farkuissa ja lenkkareissa. ;)

Tällaisia pieniä pohdintoja tällä kertaa. :) Onneksi jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa, ja itse olen sitä mieltä että ihminen näyttää silloin hyvältä, kun hän tuntee olonsa hyväksi, oli se yllä oleva vaatekappale sitten viimeistä muotia tai jotain ihan muuta. :) Ja ihanaa, kun saa tehdä vaatteensa itse sellaiseksi kun haluaa, ei tarvitse tyytyä siihen mitä kaupasta löytyy!

Postaus on kuvaton, mutta voitte tähän halutessanne kuvitella erilaisia hyvän- tai hassunnäköisiä vaatekappaleita. ;)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)

4 kommenttia:

  1. Allekirjoitan täysin tämän "jokainen saa pukeutua kuten haluaa". Tosin meillä teini-ikäinen (18v) ilmaisee itseään pukeutumisellaan ja välillä huomauttelee äidilleen tämän tylsästä pukeutumisesta:)

    VastaaPoista
  2. Heips! Todellakin; täällä kollega yhtyy täysin kommenttiin ammatin vaatimuksista pukeutumisen suhteen! Jossain vaiheessa kokeilin itsekin töissä hieman "asiallisempaa" pukeutumistyyliä, mutta koko ajan piti miettiä, josko hameen alta jotain ikävää vilahtaa, ja toisaalta on kurjaa sekin, että yleensä sellaiset vaatteet ovat myös materiaalia, joka rypistyy helposti, eli hyvä aikomus johtaa lopulta kumminkin nuhjaiseen lopputulokseen. Parempi antaa periksi ja todeta, että työtkin tulevat paremmin hoidetuiksi kun voi keskittyä olennaiseen. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Tuttua juttua, mut harvoin sitä tulee noin perusteellisesti ajateltua.
    Korujen kanssa on vähä sama juttu. Uusia koruja on tosi vaikea käyttää, kun tulee liian koristeltu olo.

    VastaaPoista
  4. Kiitos mukavasta postauksesta. Itsekin olen niitä virttyneisiin ja mukaviin trikoovaatteisiin pukeutuvaa tyyppiä. Ja lenkkareita parempia ei olekaan (tai kunnon työsandaaleita). Töissäkään ei joudu eikä voi pukeutua perempiin. Joten ne paremmat vaatteet ovat kaupassa :o)

    Mutta vihreä tunika ja sukat sekä liivi ovat kauniita!

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)