Palkintojenjako ja kukitus :)

Lämpimät kiitokset kommenteistanne edeltävään huiviin! :) Toki on ilo saavuttaa tavoitteensa elämänsä ensimmäisissä neuleolympialaisissa - joista tulikin virkkausolympialaiset - mutta mukavammalta tuntuu, kun sain tehtyä jotain "omasta päästäni" ja vieläpä ohjeenkin. :) Sen työstäminen nimittäin oli huomattavasti vaativampaa kuin itse huivin virkkaaminen. ;) Ja kyllä meinasi loppusuoralla tulla tietotekniikan kanssa kamppailu, jotta sain ohjeen julkaistua, kun suunnitelma A ei onnistunutkaan, eikä suunnitelmaa B ollut olemassa... tulipa samalla opittua sekin, että Bloggerissa voi nykyään tehdä blogin liitteeksi erillisiä sivuja, se taitaa olla aika uusi ominaisuus, koska huomasin sen vasta tänään. :)

Kaiken jälkeen koen ansainneeni edes pienen hetken kultamitali kaulassa:

 

Täysin sivuseikka on se, että kaulassani roikkuva mitali on esikoisen tai kuopuksen viimekesäinen saavutus synnyinpitäjässäni järjestetyistä lasten ikäkausikilpailusta... mitali kuin mitali. ;)

Neuleolympiavoittaja täytyi tietysti myös asianmukaisesti kukittaa:

Pellavaruusu

Tehty: 18.2.2010

Malli: Aloitin virkkaamaan "Virkkaus - vanha konsti, uudet mallit" -kirjan mukaan, mutta loppujen lopuksi tuosta tuli ihan oma sähellys

Lanka: Merinovilla-pellava

Langankulutus: 13 g

Virkkuukoukku: 3 mm

Koko: Halkaisija 11 cm (eli ei mikään pikkukukkanen olekaan)

Muuta: Nappi löytyi nappirasiasta. Jämälangan loppuunkulutus. Tarkoitettu huivikoruksi/rintaneulaksi. 

Mulla on todellakin sellainen päähänpinttymä, että jämälankoja ei saa jäädä kaappeihin pyörimään. Eli jos olen varannut tietyn määrän lankaa tiettyyn projektiin, kuten tässä oli nyt tarkoitus käyttää kaikki nuo merinovillalangat tuohon huivinvirkkaukseen, ja sitten lankaa jääkin vähän ylimääräistä, kuten nyt jäi 13 grammaa, niin mun pitää saada tuhota se loppulanka heti johonkin. Ja koska minusta on huolettomampaa kulkea huivi ylläni, jos se on kiinnitetty jotenkin, niin rintakoruahan tuo huivi kaipasi. :) Kuvittelin kyllä ensin tekeväni sellaisen ihan pienen vaan, mutta 13 grammaa riittää yllättävän pitkälle... Tuli sitten tuollainen vähän isompi ruusunen. ;)

Huomatkaa, miten somasti sopii huivi ja ruusu pyjaman kanssa. ;) Ja heti aloin miettiä, missähän tilaisuudessa voisin tuota huivia ruusuineen käyttää, ja sen jälkeen tietysti totesin, että eihän mulla ole mitään, minkä kanssa voisin tuota huivia pitää (paitsi tuo pyjama). Eli nyt pitää sitten tehdä sille kaveriksi mekko, tietysti! ;) Ja voipi olla, että eräiden marinadi-Bambujen kohtalo alkaa pikkuhiljaa ratketa, sillä niistä tulisi tosi tyylikäs mekko tai toppi-hame -setti tuon huivin alle... :) Mietitään.

 

Olin päivällä niin tohkeissani tuosta valmistuneesta huivista, etten yhtään muistanut kirjoittaa ajatuksia, mitä esimerkiksi tuo lanka toi mieleeni. Minulle on nimittäin myyty nuo vyyhdit nimenomaan merinovillana, eli toinen lanka oli merinolammasta ja merinovuohta, toinen taasen merinovillaa ja pellavaa. Mutta ihmettelen vain sellaista, että käsitykseni mukaan merinovillan pitäisi olla jotain tosi unelmanpehmeää, mutta nämä langat olivat kyllä ehkä karheinta lankaa, mitä olen koskaan työstänyt. Eivätkä ne langat yhtään edes tuoksahtaneet villalle, vaan pikemminkin aika ummehtuneelle - tosin ovat olleet lankalaatikossani nelisen vuotta, eli eiköhän siinä ajassa ala ummehtua mikä vaan. ;) Mutta kun kastelin huivin viimeistelyvaiheessa, niin vielä silloinkaan ei sitä tuttua lampaankakan hajua tulvahtanut nenääni. Eli olisikohan nämä langat niin hyvin pestyjä, että niistä on lähtenyt lanoliini kokonaan pois ja samalla myös se pehmeys ja tuoksu? Hassua sikäli kyllä, että näitä lankoja myydään (tai ainakin myytiin silloin neljä vuotta sitten) nimenomaan kestovaippahousujen neulontaan, ja niissä pitäisi ilman muuta olla se lanoliini tallessa, ettei tule pissat läpi.

Mutta huivi on silti ihana, ja tykkään kyllä tuosta ruususta myös! :) Ja olenkin enemmän karhean langan ystävä kuin aivan pehmoisen, eli sikäli kyllä tätä oli mukava tehdä. :)

Ruusu valmistui tänään iltapäivän aikana niin täpinällä, että vielä viisi minuuttia ennen iltatöihin lähtöä ehdin päätellä langat ja kastella ruusun, jotta se kuivuisi muotoonsa. Työmatkalle bussiin piti kehitellä jotain käsityötä mukaan, eikä siinä ehtinyt mitään miettiä saati alulle laittaa, joten äkkiä vaan sytomyssylankaa reppuun ja menoksi! Siispä koukulla on nyt vaihteeksi sytomyssy tästä nimenomaisesta syystä johtuen. :)

Virkkausintoista viikonloppua odotellen...