Me teimme sen silmät kimmeltäen... :)

Paljon ois aihetta lapsella kiittää. :)

Vatsatauti on taakse jäänyt muisto vain. Viime yö meni vielä kipuillessa ja valvoessa, mutta aamulla oli oireilu loppunut. Täytyy tässä vaiheessa todeta, että oli kirjaimellisesti paska joulu. ;) Mutta vaikka South Parkin tunnettu jouluhahmo Mr. Hankey vetelehtikin meidän jouluvieraanamme, itselläni oli ihan hyvä mieli. Vointikaan ei mennyt heikoksi, kuten yleensä vatsataudin aikana, vaan jaksoin ihan touhuta normaalisti, ainoastaan öisin tuo vatsa sitten valvotti, mutta olen saanut onneksi nukkua päiväsaikaan. :) Että ei ihan paskaksi mennyt joulunvietto kuitenkaan. ;)

Joulunpyhät sujuivat meillä ihan tässä tavallisia juttuja touhutessa: käsitöitä, nettisurffailua, poikien leikkimistä ja normaali päivärutiineja. Kotona siis oleskelimme, kun ei minnekään muuallekaan päässyt; kuntosali taisi olla ainoa paikka, jossa mieheni pääsi pariin otteeseen avainkortilla piipahtamaan aattona ja joulupäivänä. "Jouluruuat" eli kilon kalkkunarulla, perunamuusi ja Atrian valmisrosolli riittivät aatoksi ja joulupäiväksi tasan neljälle aterialle, ja tapaninpäivänä siirryimme jo arkiruokiin eli pakasteseitiin. :) Arkisempi ruoka maistuikin lapsille paljon paremmin, ja kieltämättä kyllä meille aikuisillekin, etenkin kun minunkin ruokahaluni alkoi palata. Tämä oli kyllä varmasti elämäni paras joulu. :) Nautin just tällaisesta, kun en tehnyt mitään ennakkovalmisteluja, emmekä muutenkaan viettäneet joulua tavallista pyhäpäivää kummemmin. :) Oli vapauttavaa huomata, että joulun tulo ei riipu minun tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni, vaan se tulee joka vuosi sellaisena kuin tulee, myös vaatimattomiin oloihin. Kyllä minusta ainakin tuntui ihan joululta - miltä sen sitten ikinä pitäisikään tuntua. Tänä vuonna se tuntui tällaiselta, ensi vuonna ehkä toisenlaiselta. :)

Kysyin tapaninpäivän iltana esikoiseltani, oliko hänen mielestään hyvä joulu. "Oli", hän vastasi. "Mikä sinusta oli parasta joulussa?" kysyin. Hän vastasi: "Meidän rakkaus." :)

Niinpä. Tuota tärkeintä asiaa ei voi ostaa eikä paketoida lahjapaperiin. Sen osoittamiseksi ei tarvita erityistä juhlapäivää, vaan rakkaus on läsnä jokaisena arjen hetkenä. Lapseni vastaus antoi minulle vahvistuksen siitä, että jatkan edelleen arjen ilosanoman hehkuttamista. :) Onnea on osata arvostaa vuoden jokaista päivää tasavertaisesti, nauttia jokaisesta elämän hetkestä, oli sitten arki taikka juhla. Rakkauden osoittamiseksi ei tarvita lahjoja, kortteja tai onnen- ja jouluntoivotuksia. Riittää, kun on läsnä toisen ihmisen elämässä. "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta" on pelkkää sanahelinää, jos ei ole kertaakaan vuoden aikana pysähtynyt kysymään toiselta: "Mitä sinulle kuuluu tänään?" Juhlapäivinä on helppo hymyillä ja halailla, mutta onko valmis olemaan läsnä tavallisena arkipäivänä, jolloin ei välttämättä elämä ole yhtä hymyä? Muistamiset tuntuvat toki hyvältä merkkipäivinä ja jouluna, mutta vielä paremmalta tuntuu, kun tarttuu lähimmäisen käteen sellaisena hetkenä, jona hän vähiten osaa odottaa. :)

Lapseni on opettanut minulle myös toisen tärkeän asian. Hän pitää huolen siitä, että halaamme toisiamme vähintään kerran päivässä. Joka päivä hän tulee jossain vaiheessa päivää luokseni ja sanoo: "Äiti, me ei olla tänään vielä halittu." Ja sitten se asia pikaisesti korjataan. :) On ihanaa, että saan ainakin 365 halausta vuodessa lapseltani. :) Niin arkena kuin pyhänäkin.

Näistä mietteistä sitten arkisiin askareisiin. Paitsi että tauti on selätetty, myös yksi käsityö on valmistunut:

Jämälankakassi

Tehty ajalla: 22.-26.12.2009

Malli: Isoäidinneliöt

Lanka: Novita Tennessee luonnonvalkoinen (010), vihreä (381) ja lohenpunainen (552), Circulo Classic vaaleanpunainen (3301), violetti (6394) ja vihreä (ei vyötettä), Novita Kotiväki luonnonvalkoinen (010) ja vihreä (381)

Langankulutus: 191 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: n. 30 x 30 cm

Muuta: Kassi syntyi tehdessä sen mukaan, miten lankaa riitti.

Kassi on molemmilta puolilta erilainen, joten tässä myös toinen puoli. Aluksi aloin tehdä tätä niin, että virkkasin joka palan uloimman reunan valkoisella, mutta onneksi sitten yöllä sängyssä pyöriessäni orastavan mahataudin kourissa tein pieniä päässälaskelmia, että valkoinen lanka ei tuohon riitä. Niinpä toiselle puolelle keskimmäisten palasten reunoihin tuli lohenpunaista ja toiselle puolelle vihreää. Palaset yhdistin aina uloimmalla kerroksella toisiinsa, ja loppuvaiheessa vaati melkoista suunnittelua ja sommittelua ja ennakointia, että sai langat riittämään sopivasti.

Kaikki varatut langat upposivat kassiin, ainoastaan kuvassa näkyvät pätkät jäivät jäljelle. :) Noista ainoastaan tuo pisin lohenpunainen pätkä saattaa vielä päätyä jonkun heijastinkukan keskustaksi, mutta kahdesta muusta pätkästä ei taida olla kuin apulangaksi peukalontekoon. ;) Ihan ei kaikki varatut langat riittäneetkään, vaan yhteen isoäidinneliöön jouduin ottamaan vihreää Kotiväkeä Tennesseen kaveriksi. Hieman ovat eri värisävyä ja Kotiväkeä tietysti virkkasin sitten kaksinkertaisena, mutta eroa ei juurikaan huomaa, jollei osaa just sitä tiettyä neliötä sillä silmällä tiirailla. Myös luonnonvalkoista Kotiväkeä jouduin ottamaan kaveriksi kassin sankoihin, sitäkin siis virkkasin kaksinkertaisena. Onneksi oli noita Kotiväkiä samoissa väreissä mitä Tennesseetäkin jäljellä! :)

Virkkausrinkiin vie kassin tie. :)

Me teimme sen silmät kimmeltäen... kuten laulelen otsikossa. :) Selätin vatsataudin, iloitsin vaatimattomista puitteista joulunpyhinä, sain kassin valmiiksi... ja saavutin lankalaihdutuskuurini tavoitteen! :) Lankavarastoni on siis pienentynyt tänä vuonna yli 10 kiloa! :) Vielä en julista lopullista grammamäärää, paljonko se vuoden aikana on pienentynyt, sillä onhan tässä vielä viisi päivää tätä vuotta jäljellä, jolloin voi tapahtua vielä vaikka mitä. Ehkä jokunen käsityö vielä valmistuu, ehkä repsahdan lankahyllyjen ääressä ja kannan kymmenen kiloa lankaa kotiin ennen vuoden vaihdetta... ;) No ei vaines, jälkimmäiseen en usko itsekään, mutta en nyt ihan aio peukaloitakaan jäädä pyörittelemään, joten jotain käsityötä laittanen tässä vielä työn alle. Valmistuu sitten ennen vuoden loppua tai ei. :) Sitä ennen aion kyllä selvittää yhden sotkeutuneen lankakerän... ;)

Seesteistä sunnuntaita ja viehättäviä välipäiviä kaikille! :)