Starttiharjoituksia

Minä en varsinaisesti ole koskaan potenut startitista. Onhan toki ihan kiva aloittaa uusi työ, ja usein uppoudun uuteen työhön ihan täysin ja suurella innolla. Mutta sellaista startitista minulla ei ole riesanani, että aloittaisin hirveästi uusia töitä, ja sitten olisi iso läjä keskeneräisiä. Pikemminkin poden finalitista, eli minulla on valtava vietti saada nopeasti kaikki keskeneräiset valmiiksi. Jos niitä keskeneräisiä on useampi, on suuri vaara sairastua stressitikseen, ja se on jo pahempi tauti, mitä startitis ja finalitis yhteensä.

Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla, millaista on pitää kesken useampia käsitöitä. Yleensä minulla on kesken vain yksi tai korkeintaan kaksi (ristipistoja voi olla kyllä sitten siinä rinnalla kesken vaikka kuinka monta; tässä yhteydessä puhun vain neulomisesta ja virkkaamisesta). Siis tyyliin, että on kesken yksi neule ja yksi virkkuu. Tai yksi isompi työ ja yksi pienempi työ, jotta voi ottaa sen pienemmän työn mukaan vaikkapa bussiin. Tai yksi aivoton, jota voi tehdä samalla kun vaikkapa surffaa netissä, ja siinä rinnalla sitten joku, joka vaatii enemmän keskittymistä. Tai jotain näiden väliltä. Hyvin usein on niin, että kuitenkin on tekeillä vain yksi työ, esimerkiksi sitä punaista palmikkovillatakkia neuloessani en tehnyt rinnalla mitään muuta, paitsi loppuvaiheessa aloitin kaveriksi virkkaamaan pitsiliinaa, kun ei isoa neuleen viimeistelyä voinut enää mukana raahata.

Miksipä sitten nyt yhtäkkiä päädyin kokeilemaan, millaista on aloittaa monta työtä yhtä aikaa? No, tietysti kun sain villatakin valmiiksi, tuli tarve aloittaa jotain uutta ja sellaista, mitä voi tehdä vaikka tässä koneella istuessa, pitsiliinan virkkaaminen kun ei tässä oikein suju. Toisekseen poltteli ihan valtavasti aloittaa sukkia, mutta kun ei voinut ennen kuin Sukkasato tänään alkaisi. ;) Ja kun kaivoin noita sinisiä lankoja ja sukkalankoja esille, niin niihinhän ne sormet alkoivat syyhytä. Joten päätin kokeilla, millaista on laittaa alulle monta käsityötä kerralla. Ja ehkä jo tällä hetkellä kadun moista, sillä stressitis uhkaa iskeä... ;)


Sunnuntaina laitoin puikoille tuon kirkkaansinisen neuleen, josta tulee aikanaan pusero. Lankana Novitan Tennessee. By the way, lankakeriä esille kaivaessani tein havainnon, että yksi kerä puuttuu, ja todennäköinen syyllinen istuu tällä hetkellä katsomassa Rasmus Nalle -dvd:tä... Isäntäkin sanoi, että hän on joskus monta kuukautta sitten nähnyt kyseisiä keriä täällä kuljeksimassa (varmastikin silloin, kun olen ollut itse poissa kotoa, koska minun silmieni alla ei tuollaista tapahdu ;) ), joten siinä yhteydessä on varmaankin yksi joutunut jonnekin. Olen kääntänyt koko talon nurin, eikä sitä kerää ole löytynyt - ja minulla on äärimmäisen tarkka kirjanpito siitä, paljonko minulla mitäkin lankaa on ja missä niitä säilytän, eli laskuvirheen mahdollisuutta ei ole - joten todennäköisesti kuopus on sitten nakannut sen kerän roskiin. Mutta odottelen nyt vaikka vuoden loppuun saakka, että se kerä jostain ilmestyy, ja julistan sen vasta sen jälkeen virallisesti kadonneeksi, jos se ei ole jostain omituisesta paikasta sitä ennen kävellyt vastaan. Joka tapauksessa saan kyllä puseron neulottua noistakin keristä, mitä minulla on, koska olen ostanut sitä lankaa joskus varalta vähän liikaakin. Että ei hätää. :)

Tuon turkoosin neuleen aloitin sitten eilen, ja siitä on tulossa toppi, lankana Novitan Samos. Nämä ovat molemmat aika kesäisiä neuleita, mutta valitettavasti se kesä tulee ensi vuonnakin, niin saahan sitä jo nyt varautua pahimpaan. ;) Voihan niitä kyllä talvellakin tai ainakin syksyllä ja keväällä käyttää vaikkapa neuletakin alla, mikäpä sen estää. Molemmat näistä sinisistä isommista töistä ovat aika aivottomia, että näitä tulen varmasti työstämään silloin, kun ei tarvitse käsiin katsella. :)


Viime yönä alkoi sitten Sukkasato. :) Minun eilisiltani sujui kutakuinkin niin, että kuopus nukahti klo 22:50, sen jälkeen tulin tähän koneelle lukemaan blogeja ja tikuttelin tunnin verran jotain tylsää paidanresoria, kyttäsin kelloa, kaivoin sukkapuikkoja esille, tulostin vielä yhden ohjeenkin... ja sitten yhtäkkiä huomasin, että kello näytti 00:00 - apua apua, minulla oli vielä paidanresorissa kolme silmukkaa jäljellä sillä puikolla, pakko oli tehdä puikko loppuun! ;) Ja sitten äkkiä nakkasin sen paidantekeleen jonnekin, nappasin Jättiraitaa käteeni, ja kun kerin alusta pikkupätkän valkoista pois, että saan aloittaa kokonaisen väriraidan alusta, niin kello ehti tulla jo 00:01, ennen kuin pääsin luomaan silmukat sukkiin. ;) Tikutin ensimmäistä sukkaa klo 00:34 saakka, sitten päätin vielä aloittaa toisenkin sukan eri langasta ja eri mallilla, ja sitä jaksoin tehdä ihan vähän aikaa, kunnes yhden aikaan yöllä kuopus alkoi huutaa minua, ja oli pakko käydä nukkumaan klo 01:03. ;) Kun tulin huutavan kuopuksen luo, ja kysyin, että mitä sinä täällä oikein huudat, niin hän sanoi oikein topakalla äänellä: "PAA-PAA!" eli varmaankin hänen mielestään äidin oli korkea aika tulla nukkumaan (= paapaamaan) eikä vain istua neulomassa. ;) Samalla käskyttävällä äänellä hän sanoi vielä myös: "Tissi!", joten jotakin hän oli vailla... ;) (ja kyllä, meillä yö- ja päiväimetetään edelleen 1v8kk ikäistä :) )


Tällaisia silloin yöllä aloittelin. 7 veljestä Jättiraita ei ole sitä, mitä nyt on kaupoissa, vaan vanhempaa versiota, muistaakseni toissakevään värivalikoimaa, joka on hiukan erisävyistä mitä se nykyinen vähän samantyyppinen Jättiraita-väritys. Ihan polvekeraitasukkaa aloitin tekemään, kun olen sellaiset tehnyt kapeammilla raidoilla ja sitten vaihtelevan levyisillä raidoilla, mutta nyt haluan kokeilla niitä jättileveillä raidoilla. Kivalta näyttää tähän mennessä. :) Punaisesta 7 veljeksestä ajattelin tehdä sukat, jotka sopivat käytettäväksi uuden villatakkini kanssa, ja Saltkråkan tuntui oikein passelilta mallilta siihen.

Pitäisi vain malttaa säästellä noita sukantekeleitä bussimatkoille, kun ensi viikolla alkaa kulkeminen naapuripitäjässä. Ainakin polvekeraitamalli on todettu jo aiempina Sukkasato-vuosina erinomaiseksi bussineuleeksi. Saltkråkan taitaa olla ainoa tällä hetkellä kesken olevista neuleista sellainen, joka vaatii keskittymistä ja ohjeiden lukemista. Mutta varmaan senkin mallin äkkiä oppii ulkoa...


Niin ja sitten on tietysti kesken tämä jo aiemmin aloitettu pitsiliinan teko, joka näyttää nyt tältä. Paloista siis tätä virkkailen. Tämä myös vaatii vähän enemmän keskittymistä, mutta tämä on helppo napata mukaan silloin, kun käsityö ei voi viedä kauheasti ylimääräistä tilaa. Kotona tämä on varsin oivallinen kuntopyöräilykäsityö. :)


Kuntopyörässähän on tuollainen juuri sopiva pidike virkkauslankakerälle. :D En ole vielä testannut, saako tuohon ihan perusnovitakerää pyörimään siististi, kun olen yleensä ne kerät laittanut pieneen kassiin ja kassin kuntopyörän kahvoista roikkumaan. Voi olla, että tämän jälkeen virkkuuharrastus elpyy, kun tein tämän loistavan innovaation! ;)

Niin, ja jos ei viidessä keskeneräisessä työssä ole tarpeeksi, niin ehkä on pakko vielä aloittaa kuudes, kun olen luvannut isännälle kännykkäpussin virkata. Nyt vain on isäntä ja kännykkä pois kotoa, mutta sellaisen pussin tekeminen on käytännössä yhden illan juttu, joten ehkä tänä iltana aloitan, kunhan saan sen kännykän tähän malliksi, että osaan tehdä oikean kokoisen. Sen kun pitää kuulemma olla just eikä melkein sopiva. ;)

Nyt taitaa olla aika lopettaa ja käydä käsitöiden kimppuun, ennen kuin stressitis iskee toden teolla päälle. Apulainenkin taitaa kaivata vähän huomiota - äsken minun syliini lapattiin lehmä, kana, kissa, lammas... nyt ovat elukat lattialla ja tilalla pieni ihminen, yhtä vaativana kuin viime yönäkin... ;)

Mukavaa Sukkasatoa kaikille siihen osallistuville ja muille oikein ihastuttavaa alkanutta syyskuuta! :)