Palkintoa, pistoja, puikoilla, kirjoja...

Nyt tulee ihan mahdottoman paljon kaikenlaista sekalaista asiaa, mutta kun ei taas tiedä, milloin ehdin päivittämään, niin pistetään kaikki tähän samaan sumppuun. :) Saan taas valita varmasti ainakin kymmenen tunnistetta tähän kirjoitukseen, mutta ei se mitään. :)

Ensinnäkin ihan älyttömän mahdottoman tuhannen paljon kiitoksia ihanista kommenteistanne! :) Kiitos puseron kehuista, olen niistä niin kovin liikuttunut! :) Tykkään kyllä itsekin puserosta, ja sehän on pääasia, jolloin on aivan sama, mitä mieltä muut ovat, mutta onhan niitä kehuja kiva lueskella. Kiitos paljon teille kaikille! :)

Tästä johtuen olen nyt päättänyt ojentaa jokaiselle täällä kävijälle ja erityisesti teille ahkerille kommentoijille pienen enkelin. Kiitos, blogiystävät, olemassaolostanne! :)

Sain tämän enkelin itse Leenuliinilta, joka on tietysti myös minun blogiystäväni. Olen seurannut hänen Enkelin silmin -blogiaan vasta aika vähän aikaa, ehkä muutamia kuukausia, kenties jo kohta vuoden, ja tykkään vierailla siellä. Jos ette ole ennen käyneet, niin kurkatkaapa, sillä sinne päivittyy joka päivä ihania positiivisia ajatuksia, jotka joskus kolahtavat tosi osuvasti omallekin kohdalle. :) Kiitos Leenuliinille tänään tästä enkelistä! :)

Vastakommentteja muutamiin kommentteihin:

Ensinnäkin dvd-soittimen kaukosäädin, josta mainitsin ohimennen jossain postauksessa, sai aikaan montakin hauskaa kommenttia. Se löytyi vielä samana päivänä, eikä syyllinen piilottamiseen ollutkaan kuopus vaan hänen isoveljensä, joka oli ihan vain laittanut sen talteen, ettei pikkuveli saa sitä käsiinsä. Meillähän on semmoinen mekanismituoli, nojatuoli (=käsityötuoli) siis, jossa on niskatyyny vetoketjulla avattavalla päällisellä. Ja esikoinen oli näppärästi tallettanut kaukosäätimen sinne niskatyynyn sisälle. Onhan se ihan looginen paikka, koska siinä nojatuolissahan sitä dvd:tä useimmin katsellaan, niin on kaukosäädinkin ihan kädenulottuvilla. Olisi tietysti kannattanut vihjaista meille vanhemmillekin tästä uudesta säilytyspaikasta... ;) Sieltä saman tyynyn sisältä se kaukosäädin on löytynyt myöhemminkin, joten nähtävästi se on nyt ihan virallinen uusi säilytyspaikka sille. :) Sen sijaan sitä yhtä sinistä Tennessee-kerää ei ole näkynyt, enkä usko sen löytyvänkään, koska se on todennäköisesti kadonnut jo viime talvena tai jopa toissakesänä muuton yhteydessä, minä vain huomasin sen puuttumisen vasta muutama viikko sitten, kun aloitin tuon eilen esitellyn puseron neulomista. Valmistuihan se pusero ilmankin sitä kerää, ja lankaa jäi reippaasti vielä ylikin. :)

Kommenteissa on myös ihmetelty, missä välissä minä oikein ehdin neuloa. :) Vastaus on, että joka välissä. :D Minulla on sellainen tapa, että harvoin teen vain yhtä asiaa kerrallaan (esim. tällä hetkellä kuopus pyörii sylissäni tissiä imemässä, ja kirjoitan samalla ihan 10-sormijärjestelmällä ;) ). Käsityöt kuljetan mukanani joka paikkaan ja teen sen mitä milloinkin pystyn. Tai sitten jos en tee koko aikaa käsitöitä, niin kuitenkin hoidan kaikki muutkin asiat samaan tyyliin, että mahdollisimman monta juttua yhtä aikaa. Ehkä sekin vaikuttaa ajankäyttöön, että meidän arkielämämme pyörii hyvin rutiininomaisesti, ruokailut, nukkuma-ajat, kotityöt, kauppareissut jne. tehdään melko tarkasti samaan kellonaikaan päivästä tai tiettyinä viikonpäivinä. Sillä tavalla jää aika hyvinkin aikaa myös harrastuksille. Joskus sitten pitää ihan itsekkäästi nipistää itselle sitä "omaa aikaa" tehdä, joskus nipistän sitä yöunista, joskus jostain muusta. :) Mutta ennen kaikkea kun tekee samalla jotain muuta käsitöiden ohella, käsityötkin sujuvat joutuisammin. Sitten jos on joku vaativampi vaihe menossa, vaikkapa viimeistelyvaihe, saatan tehdä ihan "vain käsitöitä" sen vaiheen aikana, mutta jos on joku tylsempi vaihe (voiko käsitöissä edes olla tylsää vaihetta? :) ), niin se kyllä sujuu sukkelammin, jos vaikkapa lukee blogeja tai kuuntelee äänikirjaa tai ottaa sen käsityön bussineuleeksi. En minä osaa sen tarkemmin selittää, mistä sitä käsityöaikaa riittää tai olenko jotenkin nopea tekemään, aina minä vain olen ollut tämmöinen. :D Eikä tämä elämä nyt niin yllätyksetöntä suinkaan ole noiden kahden pienemmän ja yhden isomman pojan kanssa, tämänkin blogikirjoituksen aikana on tullut monenmoista keskeytystä, mm. käväisin tässä välissä paistinlastan avulla onkimassa ainakin viisi dvd-koteloa tv-tason alta ja noin kymmenen levyä sieltä tv-tason pyörivän osan ja itse tason välistä... Siellä näyttäisi nykyään olevan noiden levyjen ja koteloiden säilytyspaikka, vaikka niille on kyllä olemassa ihan hyllykin ja irtolevyt säilytetään noin niin kuin periaatteessa kansiossa... ;)

Mutta sitten siihen, mitä olen puuhastellut edellisen postauksen jälkeen:

Eilen illalla lasten nukahdettua päätin pistellä loppuun tämän joulukalenterin luukun. Siitä puuttui enää jonkin verran jälkipistoja, ja ne oli tehty noin 5-10 minuutissa. Mikähän hirveä kiire minulle tuli viime ristipistotapaamisesta pois, kun en ehtinyt siellä mukamas tätä luukkua tehdä loppuun...? No, nyt on kuitenkin yhdeksäs luukku valmiina! :)

Tämän pisteltyäni pistinkin sitten illalla vielä äänikirjan soimaan, ja pistelin joulukalenteria eteenpäin:

Itse asiassa olen tätä pistellyt nyt sekä eilen illalla että tänään päivällä. Tein tuon alhaalla olevan "O' Holy Night" -tekstin kokonaisuudessaan ja aloittelin vielä tuolla ylempänä olevaa kuvaa keltaisella ja kullanruskealla, ne ovat siis olkia tallin lattialla. :) Kiva, kun sain tätäkin tehtyä nyt vähän eteenpäin, sillä tavalla tämäkin kenties joskus valmistuu... Ristipistojen kanssa olen nykyään huomattavasti hitaampi kuin neuleiden tai virkkausten kanssa, ei ole ollut mitään valtaisaa pistelyinspiraatiota viime aikoina. Mutta jos tekee piston joskus ja toisen tällöin, niin kait sitä näistäkin valmista aikanaan tulee. :)

Kuvasta huomaakin, mikä minulla on menossa äänikirjana, eli Sinuhe egyptiläinen. Olen kuunnellut sitä nyt ehkä viikon ajan, pyrkinyt siihen että jos yhden levyn saisin kuunneltua iltaisin sen jälkeen, kun lapset ovat nukahtaneet. Tosin tänään sitten koitin kuunnella päivälläkin, mutta keskittyminen kuunteluun ei onnistunut ihan niin helposti. Nyt olen kuunnellut vasta 8 levyä, kun tässä on kaikkiaan 31 levyä, mutta voisin alun perusteella sanoa tykkääväni kirjasta. :) Minusta Sinuhe on jollain tavalla hauska kirja, ei siis niin että ulvoisin vedet silmissä, mutta olen jotenkin huvittunut sitä kuunnellessani. :) Minulla on nyt lainassa kirjastosta vasta äänikirjan ensimmäinen osa, jossa on 15 levyä, pitänee käydä huomenna hakemassa toinen osa, kun se näyttäisi olevan pääkirjastossa hyllyssä. Äänikirjat ovat kyllä hyvä keksintö ainakin minulle, kun voin samalla tehdä käsitöitä. ;) Sitä paitsi epäilen, että minulla saattaisi jäädä lukematta monet kiinnostavat klassikkoteokset, jos ei olisi äänikirjoja keksitty - tai sitten ei. :)

Aloittelin tänään tekemään itselleni taas sukkia, ja saatan ne vielä tänä iltana tekaista valmiiksikin. Lanka on sen verran paksua, ettei näissä kauan nokka tuhise. Vaihteeksi teen näitä kärjestä ylöspäin, ihan vain siksi, että lankaa on sen verran vähän, että saan sen tällä tavalla riittämään edes jonkinlaisiin sukkiin. Yhtä aikaa teen kaksilla puikoilla taasen siksi, että kun en viitsi tehdä muistiinpanoja silmukkamääristä yms. niin tälleen saan sukista suunnilleen edes samanlaiset. :)

Sukantekeleiden kanssa samassa kuvassa on myöskin kirja, mutta tästä kirjasta ei kuulu ääntä, on siis ihan perinteinen luettava. :) Nykyisin minulla on menossa yleensä aina kaksi kirjaa, toista kuuntelen äänikirjana ja toista luen illalla sängyssä sen aikaa, kun nukutan kuopusta. Jossain vaiheessa kuopus ei antanut minun lukea illalla, mutta nykyään hän käy itse hakemassa kirjani ennen nukkumaanmenoa. :) Nyt olen aloitellut Myrskyluodon Maija -sarjaa, ja pistin kirjan siksi tuohon sukkien kaveriksi kuvaan, että käyttämäni lanka on ostettu Hailuodosta, ja sukat ovat muutenkin niin merellisen väriset, niin minusta niissä on jotenkin samaa tunnelmaa mitä Myrskyluoto-sarjassa. :) Myrskyluoto saattaa olla tv-sarjana tuttu, vaikka en kyllä muista itse sitä nähneeni kuin ehkä joitakin pätkiä, mutta kirjasarjana tuo on aivan lumoava! :) Teksti on todella rauhoittavaa, korutonta ja yksinkertaista kuvausta 1800-luvun puolenvälin ajan elämästä saaristossa, ja kaikessa karuudessaan niin kiehtovaa luettavaa! :) Ihaninta minusta on kyllä se, että suunnilleen joka sivulla Maija tekee jotain käsitöitä: kehrää, kutoo kangaspuilla, neuloo tai ompelee, taisi tehdä ristipistojakin jossain vaiheessa. :) Eikä ilman käsityötä lähdetä koskaan kyläpaikkaan, sillä jouten ei sovi olla. :) Sellaistahan se tuohon aikaan oli, käsitöitä tehtiin siksi, että oli pakko, jotta saatiin vaatteita ja kodintekstiilejä. Mutta ihan ensimmäisen kirjan ensimmäisillä sivuilla jo mainitaan, että Maija tykkää tehdä käsitöitä, ja välillä minua huvittaa, kun Maija saattaa keskellä yötä hypätä sängystä saadakseen vähän kehrätä rauhassa. :) Koska minä teen ihan sitä samaa... tai siis en vielä kehrää, mutta teen siis muita käsitöitä. :) Suosittelen kyllä lämpimästi kirjasarjaa luettavaksi, ihan vain jo niiden kädentaitojen kuvauksen vuoksi! :) Sain eilen illalla luettua tuon sarjan toisen osan Luoto meressä, ja kolmas osa pitäisi hakea jossain vaiheessa kirjastosta, että saa jatkaa. Osat ovat kyllä aika nopeita luettavia, ei niissä ole kuin jotain 150 sivua per kirja, että äkkiä on viisiosainen sarja varmasti kahlattu läpi. :)

Kun nyt innostuin noista kirjoista lörpöttelemään, niin laitetaan vielä kuva tästäkin. :) Jätän vähäksi aikaa Myrskyluoto-sarjan lukemisen tauolle, koska sain tämän Lankakaupan tytön tällä viikolla kirjastosta, jossa se oli minulla varauksessa, ja koska tähän on varmasti lisää varauksia jonossa, niin koitan lukea tämän mahdollisimman pian, niin muutkin saavat. :) Tykkäsin siitä Pieni lankakauppa -kirjasta, ja tämähän on sille jatkoa, joten eiköhän tätä aloitella sitten tänä iltana... :)

Eiköhän tässä ollutkin sitten yhteen postaukseen riittävästi kaikenlaista asiaa. :)

Ai niin, kauniiksi lopuksi vielä YouTube -pätkä yhdestä ehkä kauneimmista sävellyksistä. :)

Tämä on soinut päässäni koko sen ajan, kun olen tuota Myrskyluoto-sarjaa lukenut, ja pakko on ollut välillä istua itsekin pianon ääreen tuota soittamaan. :) Oma viulistinuranikin sai aikoinaan potkua nimenomaan tuosta kappaleesta, olin silloin kyllä vasta 10-vuotias, mutta niin vain opettelin tuon soittamaan ja heitin pari keikkaakin. :) Merkittävä kappale siis, eli ei ihme, että olen jo pitkään halunnut kirjasarjankin lukea. Ja niin sopivasti tähän saumaan teen noita merihenkisiä sukkiakin. :)

Ihastuttavaa alkavaa viikkoa! :)