Heja Sverige! :D

No nyt on taas jokavuotinen ulkomaanmatka tehty. ;) Oupsin naisia matkasi eilen kaksi autolastillista Tuulan luo Tornioon, ja pitihän sitä tietysti sitten pistäytyä naapurimaan puolellakin. :) Suurimman osan ajasta tietysti vietimme Tuulan luona pistellen, ja ihan vähän syödenkin. ;) Ei kyllä voinut valittaa, että olisi nälissään tarvinnut lähteä pois, vaikka Haaparannan tuliaisista olisi voinut kyllä päätellä, että jonkin sortin makean nälkä olisi jäänyt:


Kävin vähän karkkikaupassa. :D Ei nää kaikki oo toki mulle itselleni, itse asiassa taisin ostaa itselleni vähiten... Lapsille ostin hattaraämpärit, mutta kuopus ei tykännyt hattarasta, joten saapi isoveli sitten syödä nuo, joskaan hänkään ei kovin paljon tainnut siitä tykätä... itsekin maistoin, niin tosi äklön makuisia olivat. No, ehkä nuo ämpärit saadaan joskus tyhjennettyä. :) Lapsille toin myös Malacon karkkikassit, joissa on useammanlaisia karkkipusseja ja -laatikoita, kummallekin oman kassinsa. Olisi riittänyt tietysti yksi yhteinenkin, mutta kun noita sai kaksi 50 kruunulla, niin... ;) Ja sitten vielä lapsille tikkaripussi yhteiseksi, kummallekin riittää 10 tikkaria tuosta pussista. Ei noita toki ole tarkoitus kerralla syödä, meillä itse asiassa lapset syö tosi harvoin karkkia, karkkipäivä saattaa olla ehkä kerran kuukaudessa. Että näistä riittää pitkäksi aikaa. :) Aikuisten karkit eivät ehkä riitä niin pitkäksi aikaa: isännälle ämpärillinen erilaisia väkeviä salmiakkeja, pussillinen Tobleroneja ja kuusi täytelakritsipatukkaa. Tuliaisia miettiessäni melkein unohdin itseni, ja itselleni oli tietysti kaikkein vaikein ostaa, kun pitää käydä tuoteselosteet tarkasti läpi. Halusin ostaa mieluummin sellaista, mitä ei Suomesta niinkään saa, ja niissä kaikissa ei sitten ollut suomenkielistä tuoteselostettakaan, mutta toisaalta olen vuosien saatossa oppinut skannaamaan pikaisesti tuoteselosteet niin, että bongaan "kielletyt" aineet millä kielellä tahansa. ;) Mutta siltikin aikaa se vei, ja tietty lastenkin karkeista piti lukea, etteivät sisällä maitoa. Isännälle sen sijaan sai tuoda mitä vaan. ;) Niin, itselleni ostin sitten irtokarkkeja, mutta vain joko ihan tuttuja, joista tiesin että voin niitä syödä, tai sitten jos oli tuoteseloste näkyvissä. Sitten pari patukkaa marsipaania ja yhden konvehtirasian. Irtokarkeista ehdin syödä kotimatkalla autossa jo kaikki ei-paperipäälliset, ja loput irkkarit söin äsken. Eli jäljellä on enää toinen marsipaanipatukka ja konvehtirasia, voi olla ettei ole illalla enää niitäkään. ;) Ja sitten voikin taas pitää karkkilakkoa muutaman viikon. :) Nytkin pidin karkki- ja herkkulakkoa useamman viikon ennen tätä reissua, kun arvasin mitä on luvassa. ;)

Hmm... pakko tunnustaa, että karkkikaupan tuomisiin tarvittiin isompi kassi kuin Ikean tuomisiin. ;) Ja taisi olla kassakuitin loppusummakin suurempi...


Ikeasta löytyi kenkälusikka, kun meidän kenkälusikka on joutunut jonnekin hukkaan (toisin sanoen kukaan ei jaksa etsiä sitä siivouskomeron ylähyllyltä, jossa se todennäköisesti on). Sitten löysin pojille yhteiseksi pehmeän jalkapallon, jota tohtii sisällä heitellä, ei tarvi pelätä että rikkoo jotain. Kaitaliinan ostin keittiön pöydälle, niitä kun ei ole koskaan liikaa perheessä, jossa kaatuu maitomuki harva se päivä. Liina on siis kuvassa kaikkien tavaroiden alla tuo turkoosi-kelta-oranssi-vihreä-valkoraidallinen. Meidän keittiön värinen siis. :) Kirkkaankeltainen pakkaus on paristoja, jotka lähti kassajonossa seistessäni vielä matkaan, ihan vain siitä syystä, että kamerani on ihan tolkuton paristosyöppö. Yksillä paristoilla kestää ottaa noin viisi kuvaa, ja sitten kamera simahtaa, ja niin kävi Torniossakin, kun yritin ottaa Tuulan luona kuvia, niin en saanut otettua kuin yhden, ja sitten loppui virta - vaikka olin vaihtanut paristot juuri tällä viikolla! Mutta kun meillä on sellainen paristojen virtamittari, niin se näyttää paristoissa olevan vielä runsaasti virtaa senkin jälkeen, kun kamera ei suostu niillä enää toimimaan, ja usein sitten laitankin nuo kameran hylkäämät paristot joihinkin lasten leluihin tai kaukosäätimiin, jotka saattavat toimia monta vuottakin sen jälkeen, kun kamera ei ole samoilla paristoilla enää suostunut ottamaan kuvia... Haluaisin suosia ladattavia akkuja, mutta niillä kamera ei toimi ollenkaan, monesti olen laittanut täyteen ladatut akut kameraan, ja se valittaa saman tien, että ei ole virtaa. Vastaus olisi tietysti uusi kamera, mutta pitää nyt vielä jonkin aikaa koittaa kärvistellä tuon vanhan kanssa. Joskus se saattaa olla jopa paremmalla tuulella, ja toimii moitteettomasti samoilla paristoilla, jotka se on viikkoa aiemmin hylännyt, joten saatan joskus kaivaa niitä vähän käytettyjä paristojakin kameraan, ja sen jälkeen sillä saattaa ottaa parikin viikkoa kuvia. Että se on vähän siitä kiinni, millä tuulella kamera sattuu olemaan. ;) Joka tapauksessa, kun niin tympäisi pattereiden loppuminen reissussa, niin ostin yhden paristopakkauksen Ikeasta. Niin ja sitten näemmä ostin 6 kpl muovisia kuppeja, jotka ovat ehdottoman näppäriä lapsiperheessä. Ja ihanan värisiä! :) Miksi ruotsalaiset osaavat käyttää värejä? Ikeassa on niin ihana kulkea ja katsella, kun siellä on oikeasti väriä, haluaisin omaan kotiinikin vaikkapa kirkkaanoranssin sohvan, kirkkaanvihreän maton...


... mutta tyydyin nyt ostamaan vain muutamia pirtsakoita kankaita. :) Näistä suunnittelen ompelevani kasseja, jos nyt viimein onnistuisin ompelemaan ihan käyttökelpoisen. ;) Oli kyllä vaikea valita kaikista niistä ihanista kankaista, mutta päädyin nyt näihin. Tässähän on kaikkea, mitä tarvii: yksi ruudullinen, yksi raidallinen ja yksi kiemurainen. Saa nähdä, miltä nämä näyttävät kasseina, siis jos vain tässä saisin puhtia kaivaa ompelukoneen esille...

Siinä tuliaiset, mutta päivän päätarkoitus oli tietysti syödä, ei kun siis pistellä. :)


Tein joulukalenteriani, ja sain mukavasti aikaan, eli tuon sinisen reunuksen numeroiden ympärille, ja sitten nuo vihreät lehdet, joista oikeassa yläkulmassa olevat lehdet olivat aiemmin tehtynä ja loput tein eilen, ja vielä ehdin vähän aloitella punaisia marjojakin noiden lehtien lomaan. Nyt tämä alkaa jo näyttää joltakin, vaikka toki tässä on vielä ihan tolkuttomasti urakkaa, ennen kuin on valmis. Mutta tyytyväinen olen päivän saldoon. :)


Autossa mennen tullen väänsin palmikoita, ja illalla kotona sain puseron takakappaleen valmiiksi. :)

Olipa ihana reissu, ja seura tietysti mitä parhainta! :) Kiitos matka- ja pistelyseuralaisille, ja erityiskiitos kuskille ja emännälle ja isännälle! :)