Oi niitä aikoja...

Bongasin Villasukalta tällaisen lapsuuteen liittyvän meemin, ja minä kun tykkään vatvoa menneitä, niin tämähän vaan passaa mulle. ;)

Eli muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Kokkolan keskussairaalassa 1.10.1977 klo 16.47.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Isosisko ja kolme isoveljeä, ovat minua reilusti vanhempia; isosisko 17 v vanhempi, veljet 16 v, 12 v ja 11 v minua vanhempia. Ikäero selittyy sillä, että olen äidin toisesta liitosta, sisarusteni isä kuoli, kun sisko ja veljet olivat vielä aika pieniä. Minun syntyessäni oikeastaan enää kaksi nuorempaa isoveljeä asuivat kotona, tai en muista aikaa jolloin sisko ja vanhin veli olisivat asuneet kotona, muuta kuin kävivät joskus viikonloppuna vierailemassa.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Äitini oli perhepäivähoitaja, joten hän hoiti siinä samalla minutkin 2-3 vieraan lapsen ohella. Äiti kyllä siirtyi perheyritykseen hiukan ennen kun aloitin kouluni, mutta pyörin sitten siellä firmassa äidin ja isän mukana siihen saakka, kunnes menin kouluun.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Pepi pentuna ja minä n. 4 v

Olin ehkä 4-vuotias, kun veljeni otti sekarotuisen koiranpennun, jonka nimi oli Pepi. Pepistä tuli kuitenkin luonnevikainen, ja kun se oli käynyt pariin ohikulkeneeseen mummoon kiinni, niin se jouduttiin lopettamaan, ja sekin tehtiin minulta salassa juuri silloin, kun olin siskoni luona talvilomalla, olin silloin 6-vuotias. Kun olin noin 10-vuotias, naapurin Pörri-kissa alkoi talvisaikaan kurkkia meidän ikkunasta sisään, ja äiti otti sen välillä sisälle ja antoi syötävää. Vähitellen Pörri alkoi käydä meillä tiheämmin, ja sen vuoden keväällä toukokuun lopussa se teki pennut minun leikkimökkiini. :) Pörri jäi sitten meille, ja tuosta ensimmäisestä pentueesta meille jätettiin Misu I, joka kuitenkin katosi parin kuukauden iässä. Misu II syntyi sitten syksyllä. Kevät- ja kesäpoikueista taittiin antaa pentuja halukkaille, mutta seuraavan syksyn pennuista meille jäi vielä poikakissa Vili - olin muuten Vilin syntymässä kätilönä. :) Sitten kuitenkin ollessani jo yläasteikäinen Vili oli mennyt isän paketti/kuorma-auton vararenkaan päälle nukkumaan, ja sieltä sitten auton lähdettyä liikkeelle ja päästyä vauhtiin tipahti, ja se koitui Vilin kohtaloksi. :( Samana kesänä puolestaan Misu oli mennyt myyräjahtiin (?) naapurin pellolle, eikä arvannut, että naapuri on niittämässä... kun Misua ei kuulunut kotiin, äiti hoksasi lähteä katsomaan sinne pellolle, ja sai sitten keräillä Misun jäänteitä vähän joka puolelta. :( Kurjat kohtalot siis rakkailla kissoilla... No, samana kesänä meille sitten tuli Eetu-kissanpentu, jonka veljeni kaveri oli ottanut itselleen, mutta tullut heti allergiseksi, ja tarjosi sitä sitten meille. Eetu oli meillä muutaman vuoden, ja olisinkohan ollut parikymppinen, kun Eetu sairastui ja jouduttiin sekin lopettamaan, ja jokin vuosi sen jälkeen Pörrikin päästettiin päiviltä, kun oli raapaissut äidin päivähoitolasta naamaan. Pörri ja sen pennut olivat kaikki sellaisia äkäisenpuoleisia kissoja, eli raapivat ja purivat herkästi. Taisi olla kasvattajissa vikaa, kun kaikki eläimet tulivat tuollaisiksi luonnevikaisiksi... Eetu tosin ei ollut kovin luonnevikainen, paitsi että se tykkäsi pitää yhtä ponchoa tyttöystävänään... ;) Niin ja sitten keskimmäinen veljeni otti norjanharmaahirvikoiran, kun olin joku yläasteikäinen, se ei oikeastaan ollut lemmikki, kun oli ulkokoira. Käytin minä sitä joskus lenkillä. Noihin kissoihin kyllä liittyy paljon ihania muistoja, niitä voisin kertoa vaikka kuinka... :)

Misu 1-vuotispäivänään 27.9.1989

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
No ei meillä ollut turvaistuimia eikä takapenkillä turvavöitäkään. Kun olin pieni, meillä oli Toyota Carina, mutta en kauheasti muista, millaista siinä oli matkustaa. Yhden kerran kyllä muistan, kun sisko oli ratissa ja vietiin jotakuta veljistä naapuripitäjään bussille - oisko ollut armeijaan menossa - ja oli liukas keli ja auto alkoi heittelehtiä puolelta toiselle, minä tietysti ilman turvavöitä takapenkillä. Silloin pelotti! Niin ja silloin kun olin ihan pieni, ollaan matkustettu vanhalla Dodgella, josta tuli sittemmin vanhimman veljeni auto. Siinä oli jännä matkustaa, kun eteen mahtui kolme istumaan, oli siis sellainen yksi yhtenäinen penkki siinä edessä. :) Meillä oli aina myös avolavapakettiautoja, sellainen Bedford eli Petteri Punakuono, kun se oli punainen, ja myöhemmin sitten vanhempieni yrityksessä oli Mitsubishi-pakettiauto, ja kun olin joku kouluikäinen, niin ostivat firman piikkiin ihan uuden Subarun, jossa sitten oli takanakin turvavyöt ja kaikki hienoudet. ;) Pakettiautoissa oli kyllä jännä matkustella isän ja äidin keskellä, joskus isän kanssa kaksistaankin. :)

6. Oliko sinulla mielilelua?
Sanna-nuken sain 5-vuotiaana, se oli mieluinen. 4-vuotislahjaksi sain Missen ja Mirrin, siis emokissan ja sen pennun, pehmoleluja ne oli, ei oikeita. ;) Sitä ennen taisi olla Tupuna von Rusakko yksi lempparini, sellainen tosi iso ruskea pupupehmo. Eemeli-nalle oli myös iso, se taisi olla minulla jo ennen Tupunaa, ja joo, Eemelin kanssa tanssin aina olohuoneen lattialla, kun telkkarista tuli Lauantaitanssit, ja Eemelillä kun oli sellaiset nahkaiset tassut, niin niillä oli kiva läpyttää aina kun Lauantaitansseissa taputettiin. :D

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Ihan varhaisia haaveammatteja en muista, mutta siitä lähtien, kun olen niitä kirjottanut ystäväkirjoihin yms., niin haaveena on ollut "pianisti" tai "viulisti" - koulussa olin kuulemma ilmoittanut, että minusta tulee laulajatar. :) Että aika selvät sävelet oli ammatinvalinnan suhteen pienestä pitäen... ;) En varmaan koskaan ole vakavasti muuta harkinnutkaan kuin muusikon uraa.

Tässä vaiheessa oli jo muusikon ura selvästi tähtäimessä... ;)

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
No en varmastikaan näkymätön, koska olin kaikkia ikätovereitani suurempi - enkä taatusti myöskään kuulumaton! :D Minulle on aina sanottu, että minulla on hirveän iso ääni, ja sehän sitten vain korostui kouluun mennessä, kun olin oppinut jo 3-vuotiaana lukemaan ja keskimmäinen veli opetti allekkainlaskua vihkoon, kun oli 5-vuotias, niin eihän minulla ollut mitään tekemistä ensimmäisinä vuosina koulussa. Joten mitenpäs sitä muuten aikaansa kulutti kuin höpöttämällä... en silloin vielä hoksannut, että olisin käsitöitä voinut tehdä aikani kuluksi. ;) Olisin varmaan senkin osannut tehdä, kun opettelin virkkaamaan ja neulomaan jo alle kouluikäisenä, lukemalla äidin käsityökirjoista ohjeita. :) Koulussa kun sitten opeteltiin neulomista, niin minähän osasin jo päätelläkin neuleen, ja muistan yhdellä välitunnilla, kun päätin, että neuleeni on jo valmis, niin päättelin sen ja vielä kaverinkin neuleenalun, ja opettaja tuli siihen taivastelemaan, että mitä se Mari on täällä mennyt jo päättelemään... ;) Mutta en minä mikään apina ollut, vaikka keskimmäinen veli minua aina apinaksi nimittikin (minä sanoin häntä siaksi ;) ), kun olin tolkuttoman kömpelö vailla mitään liikunnallista lahjakkuutta, eikä minua kyllä liikkumaan edes kannustettu. Joka paikkaan kyllä olin aktiivinen osallistumaan. Olen kyllä noista lapsuusvuosistani huomattavasti hiljentynyt ja rauhoittunut... ;) Ja sillä lailla kiltti olen aina ollut, että olin ja olen edelleen hirveän tunnollinen ja tottelevainen, viihdyin mieluummin koulutehtävien parissa kuin kylillä luuhaamassa. :) Se ei ole muuttunut miksikään vuosien saatossa.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Ei minulla ole koskaan ollut omaa avainta kotitalooni! Maalla kun asuttiin, niin eihän siellä ovia laitettu lukkoon, luuta vaan oven päälle merkiksi, että ei olla nyt kotona. :) No joo, kyllä meillä oli ovi lukossa, jos ei ketään ollut kotona, mutta tiesin, missä avainta säilytettiin, niin pääsin sisälle koulusta tullessa. En saanut kovin paljon käydä leikkimässä muualla, tai siihen piti aina kysyä lupa ja sai olla tunnin-pari ehkä kerrallaan ehkä kerran-pari viikossa. Omalla pihalla leikin, ja joskus kävi kavereita. Tämä on kyllä jokseenkin hämärän peitossa, että millaista oli ihan varhaislapsuudessa, mutta ei minulla kauheasti siinä lähellä ollutkaan kavereita, missä olisi voinut käydä ainakaan alle kouluikäisenä.

10. Nukuitko valot päällä?
No en todellakaan! Aina valot pois ja rullaverhot ehdottomasti kiinni! Mielellään myös ihan hiljaista. Samanlainen olen vieläkin. :)

11. Lempi lastenohjelmasi?
Ei kait niitä tullut muuta kuin Lasten tv puoli kuusi ja Pikku Kakkonen? Sit tuli joku Sunnuntain huviretki. Niitä katsoin alle kouluiässä, sitten kouluikäisenä tuumasin, että olen jo liian vanha katsomaan lastenohjelmia. ;) Minä katsoin pienestä pitäen samoja ohjelmia kuin vanhemmatkin, siis Dallasia ja Dynastiaa ja Napakymppiä ja Kymppitonnia. :D Niin no tulihan niitä piirrettyjä, Peukaloisen retket taisin katsoa ja Jakin ja Nukan. :) En muista, mikä noista olisi ollut erityinen lemppari... varmaan se Dallas. ;)

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
No johan toki! :) On kuvamuistotkin siitä olemassa, ensimmäinen otettu minun kotipihallani, jossa olen yksin lähdössä Sportian pipo päässä, punainen reppu selässä pyörällä ajamaan. Koulumatkaa oli 1,7 km ja ensimmäisestä päivästä lähtien kuljin itse pyörällä, ei minua saateltu tai mitään. Hain matkan varrelta kaveriksi toisen tytön, jonka kanssa olimme ainoat tytöt luokallamme. Meistä on otettu myös heidän tienvarressa kuva, molemmilla pipot tiukasti korvilla, siis elokuun puolivälissä. ;) Hänen kanssaan kuljimmekin sitten koulumatkamme, ja vähitellen meistä tuli parhaat ystävät, jota olemme edelleen. :) Ensimmäisenä koulupäivänä me tytöt menimme istumaan etupulpetteihin, enkä millään meinannut tajuta, että opettaja halusi minun menevän takapulpettiin, koska olin niin tolkuttoman iso! ;) Kertaalleen opettaja jo yritti siirtää minut taakse ja takapulpetissa istuvan pienikokoisen pojan eteen, mutta vain pulpetit vaihtoivat paikkaansa ja me jäimme istumaan edelleen entisille paikoillemme. Sitten opettaja hetken päästä katsoi, että ettekös te vaihtaneetkaan paikkaa... Ja voi hirvitys, kun se toinen tyttö sai jäädä sinne eteen istumaan ja minä jouduin "kauas taakse" (ekaluokalla oli kuusi oppilasta, eli pulpetteja kaksi vierekkäin ja kolme peräkkäin... ;) ), ja hirveintä oli, että siinä vieressä toisessa takapulpetissa istui ÄLLÖTTÄVÄ POIKA! ;) No sittenhän me saatiin aapiset, ja kun osasin lukea, niin opettaja sanoi, etten saa mennä heti lukemaan koko aapista läpi. Ajattelin sitten, että kai minä saan nyt kolme ensimmäistä sivua lukea, ja niitä kolmea sivua sitten kovasti ääneen luin koko ensimmäisen illan. Oli vaan pikkuisen tylsää, kun olin jo monta vuotta lukenut Kalevaa, alkaa sitten lukea jotain "A A AA..." ;)

Pitkään mietin, onko korrektia laittaa tämä kuva esille, mutta toivottavasti kuvan toinen henkilö ei pahastu - huppu on sen verran syvällä päässä, että ei tästä häntä ainakaan enää tunnista. ;) Minä olen tuo isompi tyttö, jolla on Sportian pipo. :)

13. Keräilitkö jotain?
No en mää oikeasti tai vakavasti mitään koskaan kerännyt. Äiti kyllä kokosi mulle kiiltokuvavihkoa, mutta revin joskus kouluikäisenä ne kiiltokuvat niistä vihkoista pois, en tiedä miksi. ;) Kouluiässä keräsin aina sitä mitä kaveritkin, ja vaihdeltiin keskenämme "muisteja": kiiltokuvia, tarroja, kivojen muistilehtiöiden sivuja, pyyhekumeja, klemmareita... ;)

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Mää varmaan tykkäsin kaikesta... En ainakaan muista, mistä olisin tykännyt eniten tai mitä olisin inhonnut.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Kiusattu ihan ekaluokasta asti. Minua kiusattiin suuren kokoni vuoksi, ja muistan kyllä "lempinimenikin", mutten taatusti kerro sitä tässä. ;) Muita syitä kiusaamiseen oli tietysti se, että soitin viulua ja olin pinko. Yläasteellakin koin olevani kiusattu, osittain ehkä vielä lukiossakin... oikeastaan minua pelottaa vieläkin, että hetkenä minä hyvänsä minua saatetaan alkaa kiusaamaan, sellaiset arvet se koulukiusaaminen on jättänyt. :( Ala-asteella koin vielä sellaistakin ihan 1-2 luokalla, että minua ei otettu leikkeihin mukaan, vaikka kaikki muut koulun tytöt leikkivät keskenään hevostallia. Sitten kun opettaja pakotti ottamaan minutkin mukaan, niin sain olla sellainen hevonen, joka on vain koko ajan tallissa eikä sillä ratsasteta tai ajeta. Jee... :(

16. Mitä harrastit?
Musiikkia harrastin ihan pienestä pitäen. Ihan muutaman vuoden iässä jo olen laulanut ja soittanut kasetille, Suuri toivelaulukirjat lauloin kirjaimellisesti puhki. ;) Äiti laittoikin minut seurakunnan lapsikuoroon, kun en ollut vielä täyttänyt edes 4 vuotta, ja vaikka siellä sanottiin, että tänne otetaan vasta kouluiästä alkaen, niin äiti sai puhuttua, että kun tämä tyttö osaa jo lukea ja on niin musikaalinen, niin ei kai ne voineet sitten mitään, kun äiti minut sinne kuoroon jätti. ;) 5-vuotiaana aloin saada pianotunteja seurakunnan kanttorilta, ja sitten pyrin joka kevät musiikkiopistoon, kunnes sinne pääsin 8-vuotiaana. Mutta voi onneton, kun eihän siellä ollut paikkoja piano-oppilaille, ja äitimokoma oli pistänyt niihin hakupapereihin toiseksi instrumenttivaihtoehdoksi viulun, ja kun ne katsoivat, että minä pääsen musiikillisten valmiuksieni puolesta sisään, mutta pianoon ei voida ottaa, niin jouduin alkaa soittaa sitä viulua! Ensimmäiselle tunnille menin ilman, että minulla oli edes soitinta, opettaja sen kävi sitten hankkimassa seuraavalle tunnille. Jatkoin kyllä itsekseni pianonsoittoakin, vähän salaakin välillä. Ja pienestä pitäen olin kova lukemaan. Käsitöitä opettelin tosiaan tekemään jo alle kouluikäisenä, ja niitä kyllä tykkäsin aina värkätä, kun vain hain äitin laatikosta jotain lankaa ja katsoin kirjasta ohjetta. :) No alle kouluiässä tietysti kävin seurakunnan päiväkerhossa ja pyhäkoulussa, sitten ne seurakunnan kerhot jäivät muutamaksi vuodeksi, kunnes joskus 10-vuotiaana aloin käydä seurakunnan tyttö- ja poikakerhossa, ja eipä aikakaan, kun olin itse jo kerhonohjaajana, jo 12-vuotiaana. Jossain vaiheessa taisin käydä 4H:n kokkikerhossakin, ja sitten yläasteella ollessani kylän partiolippukunta elvytettiin uudestaan eloon, jolloin minä kävin vartionjohtajakurssin ja aloin suoraan vartionjohtajaksi. Oikeastaan siis harrastin ihan kaikkea, mitä pienessä n. 1000 asukkaan pitäjässä oli tarjolla! :D Paitsi soittotunneilla piti käydä sitten kuntakeskuksessa 30 km päässä kotikylästä.

Tässä olen ensimmäisellä "keikallani", kuva ollut joskus aluelehdessä, siksi siis mustavalkoinen. Olin tässä vaiheessa soittanut viulua yhden lukuvuoden, ikää on siis 8 v, ja keikka oli kotikylän seurakuntatalolla. Muistaakseni esitin "Miks leivo lennät Suomehen" ja "Sua lähde kaunis katselen". :)

17. Ystäväsi?
Ihan pienenä meillä oli niitä äitin hoitolapsia, aluksi oli minua 2 v vanhempi tyttö ja hänen vuotta nuorempi veljensä ja sitten yksi minua muutaman kuukauden nuorempi poika. Kun nuo minua vanhemmat lapset menivät kouluun, siirtyi se yksi poikakin toiselle hoitajalle, mutta sitten äitille tuli hoitoon kaksi tyttöä, jotka olivat sisarukset. Eli näitten hoitolasten kanssa sitten leikin; noiden tyttöjen kanssa kyllä leikin sitten muulloinkin, kun heidän vanhempiensa tehdas oli meidän tehtaan vieressä, niin siellä sitten leikittiin vuoroin kummankin firman tiloissa. Naapuriin muutti jossain vaiheessa myös tyttö ja poika, sisarukset siis, heidän kanssaan leikin myös, mutta eivät asuneet siinä kuin ehkä pari vuotta. Kouluun mennessä tuli sitten ystäväkseni tuo tyttö, jonka kanssa kuljimme koulumatkatkin, ja vähitellen kun tuli aina uusia koululaisia meitä alemmille luokille, niin heistäkin muodostui tuota kaveripiiriä. Partioaikoina meidän vartion tytöistä muodostuikin niin tiivis ystäväjoukko, että pidämme vieläkin yhteyttä nimenomaan porukkana - yhteistä meille on paitsi partioharrastus, myös se, että olemme saman kylän ja koulun kasvatteja, vaikkakin eri luokilla olemme aikoinaan olleet, siis eri vuosina syntyneet.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
En muista mitään yksittäisiä tapahtumia, ainakaan ihan ensiluokilta. No, 5-6 luokan miesopettaja on kyllä jäänyt mieleeni, hänen luokallaan oli niin kiva olla, siellä oli varsin leppoisa tunnelma. :) Oli hauskaa kirjoittaa aineita. ;) Ja se oli varsinkin erittäin hupaisa juttu, kun tuo opettaja lähti viemään meitä kylälle luistelukentälle pakettiautollaan, ja me kaikki 3-6 luokkien tytöt (muistaakseni yhteensä 9 tyttöä) halusimme hänen kyytiinsä, ja änkesimme luistimet jalassa (!) sinne kyytiin pakettiauton perälle. Minä köntys olin niitten luistimieni kanssa viimeisenä, joten jäin sinne auton perälle. No, kun auto lähti liikkeelle, niin se auton peräluukku aukesi, ja minä tipahdin kyydistä koulun pihalle. :D Tuo taisi tapahtua viidennellä luokalla... :) Oikeasti se on ollut aina hauska muisto, kun ei siinä käynyt kuinkaan, mutta sitä on ollut kiva muistella. :) Ihan yleisesti on jäänyt mieleen koulun joulujuhlat, ja kun siihen aikaan ei oltu äänentoistosta kuultukaan, niin minä luin aika usein jouluevankeliumin, koska minulla oli suurin ja kantavin ääni. :D Samasta syystä olin monesti näytelmissä merkittävissä rooleissa, joissa oli paljon vuorosanoja. Niin, ja keväiset luokkaretket olivat aina vuoden kohokohta! :) Koko koulu (n. 40-45 oppilasta) lähti yhtäaikaa retkelle mukaan, ja retken kohdetta jännitettiin porukalla aina siihen saakka, kun opettajat ilmoittivat sen aamuhartauden yhteydessä joskus huhtikuulla. Kerättiin rahaa retkeen järjestämällä myyjäisiä ja muita tempauksia. Joka toinen vuosi retki suuntautui kauemmas, joka toinen vuosi vähän lähemmäs. 1. luokalla käytiin Tampereella, 2. luokalla Oulussa, 3. luokalla Kuopiossa, 4. luokalla Kokkolassa, 5. luokalla Vaasassa ja 6. luokalla Kajaanissa. :) Kaikki retket olivat ihania, ja joka reissulta on jäänyt hyviä ja mukavia muistoja mieleen ja kuvia talteen. :)

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Nainen, kiharat hiukset ja suuret silmälasit. Okei, 80-luvulla taisi kaikilla naisilla olla permanentti ja ne lasit olivat isot... ;) Opettaja oli oikein mukava ja lempeä, mutta osasi olla tiukkakin. Tarvittaessa koitti keksiä minulle ylimääräistä tehtävää, että jaksoin olla koulussa. Jostain syystä hän nimitti minua usein Kukka-Maariaksi... :)

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri????
Jaa-a. En osaa sanoa, oliko se tiukka, mutta ei se erityisen hölläkään ollut. Ei minulle koskaan taittu erityisemmin huutaa eikä käyty käsiksi, että ei niin tiukka kuri sentään ollut. Mutta oli meillä sääntöjä, ei saanut olla kavereilla kovin pitkään kerrallaan ja piti kysyä aina lupa ja tarvittaessa lisäaikaa. Äiti ei antanut niin helposti lupaa olla kavereilla, mutta isältä heltisi lupa herkemmin ja yleensä vähän pitempi aikakin. Ruuan suhteen oltiin tiukkoja, piti syödä kaikki lautaselta, ja kerran jopa pakotettiin syömään kimpale aladoobia, eikä annettu lupaa syödä mitään muuta koko päivänä, ennen kuin olin aladoobini syönyt. Olin sitten koko päivän nälissäni, kunnes viimein väkisin söin sen ällöttävän palasen, että sain viimein syödä muutakin. Eli joissakin asioissa oltiin hyvinkin tiukkoja.

21. Miten perheesi lomaili?
Silloin ihan tositosi pienenä ollaan reissattu asuntovaunun kanssa, mutten muista niistä ajoista mitään, kuvia on vain olemassa. Jossain vaiheessa vanhempani myivät vaunun ja vaihtoivat ne mökkihirsiin, ja alkoivat rakentaa mökkiä isän kotitontin toiselle puoliskolle. Isän veli perheineen asutti siinä vieressä isän kotitaloa, ja siellä mökinrakennuspuuhissa vierähti kesäiset viikonloput; minä leikin sillä aikaa serkkujen kanssa. Matkoista muistan, kun vanhemmat lähtivät kiertämään Suomea pakettiautolla ja etsimään firmalle jälleenmyyjiä, ja minä olin tietty mukana, oisinkohan vielä edes kouluikäinen ollut. Ja firman kanssa olivat kesäisin messuilla ja maatalousnäyttelyissä esittelijöinä, minä tietysti taas matkassa. Minulle ne olivat "lomareissuja", mutta vanhemmilleni ne olivat tietysti työmatkoja. Siskon tykönä Lapissa kävin hiihtolomilla itsekseni, tai siis sisko kävi minut hakemassa ja toi takaisin junalla, ja sitten myöhemmin aloimme äidin kanssa käydä Lapissa hiihtolomilla ja muillakin lomilla, joskus isäkin oli mukana.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Koulussa lempiruokaani oli maksalaatikko. Kotona tykkäsin, kun äiti teki perunamuusia ja paistoi pannulla jauhelihaa - ei siis tehnyt sitä kastikkeeksi, vaan se oli vain sellaista paistettua jauhelihaa, jota sitten ripoteltiin siihen muusin päälle sellaisenaan. NAMI! :) Jauheliha-makaroonista tykkäsin myös, sekään ei ollut mitään laatikkoa, vaan äiti paistoi sellaisessa ainakin 8 litran siniraitaisessa teflonkattilassa ensin jauhelihan siellä kattilan pohjalla, sitten lisäsi sinne vettä, ja kun vesi alkoi kiehua, kaatoi koko pussillisen makaroonia sekaan. Sitten annettiin kiehua niin kauan, että vesi oli imeytynyt tai haihtunut. Se oli hyvää, varsinkin kylmänä, ja saatoin sitä käydä välillä jääkaapista salaa napsimassa suihini illan mittaan... ;)

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Meillä poltti ainoastaan isä, eikä hänkään mielestäni kotona polttanut eikä ainakaan sisällä! Oikeastaan näin isän polttavan vain firmassa kahvitauoilla, istuivat siellä tehdashallissa isä ja työntekijät porukalla polttamassa, se tapahtui kyllä sisällä siellä tehtaassa. Minä kun pyörin siellä myös päivät pitkät, niin menin tietysti isälle sanomaan, että "hyi hyi isi!", johon isä tuumasi, että "meeppäs tyttö hiihtämään!" ;) Kun minulla oli siellä mukanani myös sukset, niin hiihtelin aikani kuluksi sitä tehdashallia ympäri. Isä ei vissiin halunnut, että tyttö näkee isän polttavan, niin komensi siksi hiihtämään. :D Minä sitten aloin isälle sanoa aina, kun näin hänen polttavan, että "meeppäs isi hiihtämään!" :D Joskus aikuisiällä muuten näin kerran, että isä kävi nurkan takana salaa polttamassa, vaikka oli ainakin jossain vaiheessa lopettanut polttamisen. Minä sitten isälle kuittasin, että taisit käydä äsken ulkona hiihtämässä... ;)

24. Mitä asioita pelkäsit?
En kai mää pelännyt mitään...? No niitä koulukiusaajia ehkä jonkun verran. Sitten alle kouluikäisenä katsoin naapurin sukulaistätin tykönä sellaista "Uljas Musta" -sadun View Master -kiekkoa, ja siinä tuli yllättäen yhdessä kuvassa sellainen pelottavan näköinen kummitus, niin siitä aloin nähdä painajaista. :( Kouluikäisenä aloin pelätä rokotuspiikkejä, ja vasta pari vuotta sitten pääsin piikkikammostani eroon, tai en ole ainakaan enää niin herkkä mitä aiemmin.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Kyllä on, kaksi ihanaa poikaa. :)

Olipas kiva juttu! :) Saa napata matkaan, mainitsehan kommentissa asiasta, niin tulen lueskelemaan...!