♫♪ Arpa kohtalon on aina arvaamaton... ♪♫

Silloin, kun värjäysbuumi oli minulla voimakkaimmillaan, tuli noita luonnonvalkoisia ja valkoisia lankoja haalittua sylikaupalla väripadassa uittamista varten. Toissasyksyn happovärjäyskurssillekin lähdin melkoisen lankamäärän kanssa, mutta kun voimat loppuivat jo ennen viimeisen kurssi-illan päättymistä, niin jäi kolme valmiiksi vyyhditettyä luonnonvalkoista 7 veljestä -kerää värjäämättä. Siitä saakka ne ovat odottaneet kaapissa, josko ne joku vielä viitsisi joskus upottaa värikattilaan.

PHHT-haasteen arvontapalkintoa miettiessäni ajattelinkin kysyä voittajan väritoiveita ja värjätä nuo kolme 7 veljestä -vyyhtiä niiden mukaisesti. Arvonnan voittajaksi noussut Akkeli mainitsi kolmeksi lempivärikseen auringonkeltaisen, turkoosin ja oliivinvihreän, joten siitä saivat myös nämä langat uudet värinsä.

Värjäsin langat happoväreillä, joita minulla on pääasiassa muutamia perusvärejä sekä pari lempiväriäni. Keltaisen värjääminen oli helppoa, sehän on yksi pääväreistä, ja minulta löytyi purkista ihan puhdasta peruskeltaista. Keltainen myös värjäytyi liukuvärjäyksessä ihan mukavasti niin, että tummemman ja vaaleamman sävyn erottaa toisistaan, mutta ei kuitenkaan liian selvästi.

Turkoosi on yksi minunkin lempiväreistäni, joten olin hankkinut sitäkin ihan oman purkillisen, sitä ei siis tarvinnut sekoitella useammasta väristä. Turkoosi tuntui olevan varsin hidas imeytymään lankaan, siksi liukuvärjäyksestäkään ei tullut niin selkeä kuin keltaisesta. Kyllä tuostakin voi toki erottaa tummemman ja vaaleamman sävyn, mutta lopputulos on kuitenkin tasaisempi. Turkoosi väri ei lopulta edes imeytynyt kokonaan vedestä lankaan, vaan sitä jäi veteen, vaikka annoin langan liota vedessä useita tunteja.

Oliivinvihreän sävy olikin sitten näistä kolmesta haasteellisin. Minulla ei ole valmiina minkäänlaista vihreää happoväriä, sillä mielestäni parhaat vihreän sävyt saa sekoittamalla eri suhteissa sinistä ja keltaista. Oliivinvihreään tarvittiin lisäksi myös ripaus punaista. Värien sekoittaminen on minusta hauskaa puuhaa: toisaalta voi vain sekoitella värejä keskenään ja katsoa, mitä niistä syntyy, mutta jos haluaa jotain tiettyä sävyä, kuten tässäkin tapauksessa, niin täytyy vain varovasti lisäillä värejä pieniä ripauksia kerrallaan, kunnes sävy on juuri oikea. Siksi onkin ihan mahdotonta saada toista kertaa täsmälleen samaa värisävyä aikaan! Kun olin mielestäni saavuttanut oliivinvihreän väriliemen, oli aika värjätä. Mutta kappas vain, siinä missä turkoosi oli hidas imeytymään lankaan, vihreä olikin suorastaan supernopea! En ehtinyt kuin kastaa toisen pään veteen, niin lanka ehti imaista lähes kaiken värin itseensä! Ja kun sitä samaa sävyä on mahdotonta sekoittaa enää uudestaan, niin täytyi vain nakata pikaisesti loputkin langasta veteen, jotta toinenkin pää sai edes vähän viherrystä itseensä. Tässä näkyy siis taatusti tummemman ja vaaleamman pään erot... ;) Lopputulos muistuttaa minusta kyllä enemmän kurkkusalaattia kuin oliivia, mutta toivottavasti Akkeli tykkää. :)

Ihan pelkkiä lankoja en arvontapalkinnoksi laittanut, vaan lisäsin mukaan myös kahvipaketin sekä tummaa suklaata, molemmat Reilun Kaupan tuotantoa ihan vain siksi, että minusta se oli reilua tällaisen hyväntekeväisyyshenkisen haasteen päätteeksi. :)

Palkinnon mukaan kirjoitin pienen viestin korttiin, jonka teksti sopi minusta Akkelille, hänhän kutoi PHHT-haasteeseen sukkia sairaalan teho-osastolle, ja sukista oli annettu hänelle paljon kiitosta ja positiivista palautetta! :) Saa nähdä, tuleeko noista arpavoitoksi värjäämistäni langoista lisää tehosukkia, vaiko kenties jotain muuta...

Iloista viikonjatkoa! :)

Kirjoneulesukat

Otsikonkeksijä taitaa olla päiväunilla, joten tällä kertaa otsikoidaan tämä teksti näinkin tylsästi. Toisaalta tarvinneeko sitä joka kerta runoilla jotain nasevaa, eiköhän tuokin kerro kaiken oleellisen. Eli kirjoneulesukat on tullut väsättyä. :)

Kirjoneulesukat

Tehty ajalla: 5.-20.4.2015

Malli: Novita Talvi 2013 nro 47

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Drops Fabel luonnonvalkoinen (100), musta (400), Novita Pikkusisko Dylon-värjätty Madonna Blue 18 + elintarvikeväri sininen ja keltainen (pohja luonnonvalkoinen 010) -> uudelleenvärjätty happovärillä keltainen -> sammaleenvihreä, Novita Pikkusisko Dylon-värjätty Madonna Blue 18 + elintarvikeväri sininen ja keltainen (pohja luonnonvalkoinen 010) -> uudelleenvärjätty happovärillä koralli -> murrettu lila

Langankulutus: 107 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: 40

Muuta: Lahjaksi menossa. Jalkaterän silmukkamäärää piti reilusti vähentää ohjeesta. 

Nämä sukat ovat menossa lahjaksi vasta tämän vuoden marraskuussa, mutta melkein jo meinasi iskeä paniikki jossain vaiheessa, kun näitä ei ollut vieläkään oltu aloitettu. En tykkää jättää asioita viime tinkaan. ;)

No, sukat joka tapauksessa on nyt tehty ja odottavat vain h-hetkeä! :) Sukkien saajalla on jalat kokoa 40, mutta meidän perheen ainoa nelikymppinen jalka on sen verran karvainen, etten viitsinyt kuvauttaa näin naisellisia sukkia niin karvaisessa jalassa (niitä 40-numeroisia jalkoja on tosiaan tässä perheessä vain yksi, koska saman henkilön toinen jalka on kokoa 39... ;) ). Niinpä kuvasin sukat ihan omissa 38/39-jaloissani, joihin sukat ovat hivenen liian löysät. Mutta toivottavasti ovat sopivat saajalleen!

Löysyyttä näihin meinasi tulla vähän liikaakin, sillä Novitan ohjeessa oli jalkaterässä aivan käsittämättömän paljon silmukoita! Ohjeen mukaan jalkaterään olisi pitänyt kavennusten jälkeen jäädä 78 silmukkaa 39-numeroiseen sukkaan, mutta muiden valmistajien ohjeissa näkyi ohuelle sukkalangalle olevan vain 62 silmukkaa 40/41-numeroiseen jalkaan. Ensimmäisen sukan terän jouduinkin purkamaan, koska sinne olisi mahtunut kaksikin jalkaa. Vartta en kuitenkaan purkanut, koska se tuntui olevan ihan sopiva, ainoastaan terään vähensin silmukkamäärän 64:ään. Kirjoneulehan vetää hiukan kasaan, joten valitsemani silmukkamäärä oli tässä mallissa ihan sopiva.

Sukkamalli itsessään on mielestäni todella kaunis, vaikkain paikoin melkoisen haastavakin, kun mukana oli myös kolmella värillä tehtäviä kerroksia. Onneksi tuo jalkaterä oli ihan simppeliä mallineuletta hieman vaativamman varren jälkeen.

Pohjalankana käytin luonnonvalkoista Drops Fabelia, ja samaa merkkiä on myös tuo musta kuviolanka. Kaksi muuta kuvioväriä ovat Novita Pikkusiskoa, joka on uinut väripadassani moneenkin otteeseen. Ensin värjäsin kaksi kerää sinisellä Dylonilla, jossa oli seassa ripaus kaapista löytyneitä elintarvikevärin jämiäkin, mutta se lopputulos oli mielestäni niin ruma harmaansininen, että uitin langat uudestaan toissasyksyn happovärjäyskurssilla, toisen kerän keltaisessa ja toisen korallinpunaisessa värissä. Lopputulokseksi sain sammaleenvihreää ja murrettua lilaa. Ihan kivastihan nuo värit näyttävät asettuvan kirjoneuleeseen. :)

Noita itsevärjäämiäni kahta väriä saan käyttää ilmeisesti vielä muihinkin lahjaneuleisiin, sillä kuviovärejä ei kulunut sukkiin ihan sitä "vajaata 50 grammaa kutakin", mikä ohjeessa oli ilmoitettu. Itse asiassa kutakin kuvioväriä kului vain 10-16 grammaa. Minusta se on aika tavalla vähemmän kuin mielikuvani "vajaasta 50 grammasta". ;) Samoin kuin pohjavärin menekki 68 grammaa on vähemmän kuin ohjeessa mainittu 100 grammaa. Mutta eikös sitä sanota, että liian kanssa pärjää aina. :)

Kirjoneuleisen kivoja päiviä sinullekin! :)

Kassi-Elma

Minua on sanottu joskus Kassi-Almaksikin, luultavasti siksi, että kaikenlaiset kassit ja laukut ovat kirjaimellisesti raahautuneet mukanani läpi elämäni. Ihan lapsesta saakka kassit ovat olleet minulle tärkeitä, siksi minun on vaikea kuvitella yhdenkään naispuolisen - isomman tai pienemmän - ihmisen pärjäävän kodin ulkopuolella pelkästään yhdellä laukulla tai kassilla. Jos siis tulee eteen lahjan mietintä jollekin tytölle tai naiselle, kassi tuntuu varmalta ratkaisulta, niitähän tarvitaan aina! :)

Les Lettres de Plume: E / Kassi

Tehty ajalla: 13.-20.4.2015 (Pistely: 13.-17.4., Ompelu: 18.-20.4.)

Malli: Couleur d'Etoile: Les Lettres de Plume -sarjan E

Kangas: 14 ct aida, värjätty vaaleanpunaiseksi reaktiiviväreillä

Langat: DMC Bland, 107, 310, 838, 3862

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 71x62 pistoa (n. 13x11 cm)

Viimeistely: Kassi n. 37x40 cm, kangas kuviopuuvillaa, vuori pellavaa

Muuta: Lahjaksi 

Tämä taitaakin mennä Alman sijasta Kassi-Elmalle, ainakin nimikirjaimesta päätellen. :)

En sitten vielä kyllästynytkään Couleur d'Etoilen malleihin, vaan päädyin pistelemään tämän kirjaimen Les Lettres de Plume -sarjasta, jossa on siis kaikki aakkoset. Mallin nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna "Sulka-aakkoset", viittaako se sitten lintuun vai enkeliin tai kenties molempiin... Aidakankaan värjäsin pari vuotta sitten reaktiivivärjäyskurssilla, ja sattui varsin mainiosti, kun ompelurasiasta löytyi tismalleen samansävyistä vaaleanpunaista ompelulankaakin työn viimeistelyyn, vaikken kuollaksenikaan muista, mihin ompelutyöhön olen noin hempeää lankaa joskus tarvinnut. Pistelymalliin vaihdoin värin ainoastaan linnun rintamukseen, joka oli alkuperäisessä mallissa keltaisempi/oranssisempi; tähän pohjakankaaseen sopi kuitenkin tuollainen pinkkiin taittuva punainen paremmin.

Pistellyn kankaan kiinnitin siis kassiin koristeeksi, ja siitä alkoikin sitten se vaativampi vaihe eli kassin ompelu. ;)

Kassin päälliskankaaksi löysin kaappini kätköistä ihanaa kukkakuvioista puuvillaa, joka oli kuitenkin niin ohutta, että se tarviksi tuekseen vuorikankaan. Vuoriksi valitsin ihan luonnonväristä tukevaa pellavaa. Kassin sisältä löytyy myös tasku...

... jonka saa kiinnitettyä nepparilla. Pinkki nappi on ihan vain koristeena taskun päällispuolella. En ollut alunperin ajatellut taskuun mitään kiinnitystä, mutta isäntä sitä ehdotti siinä vaiheessa, kun kassi oli melkein valmis. Jälkikäteen ei oikeastaan ollut mahdollista tehdä muuta kiinnityssysteemiä kuin neppari, joten sellainen tähän sitten tuli.

Onnistuin tähän kassiin tekemään jopa vähän muotoilujakin, ettei ole ihan pelkkä taitettu kangaspalanen. Piti hiukan katsoa mallia yhdestä kirpparilta ostetusta kangaskassista, mutta eipä tuo muotoilu mikään vaikea toimenpide ollut, taisi olla koko kassin helpoin vaihe. ;)

Sen sijaan kassin sangat ovat aina olleet minulle suurin haaste muuten niin yksinkertaisessa ompelutyössä. Sain tälläkin kertaa kuulla isännältä muistutuksen siitä, etten ole aina ihan tajunnut noiden sankojen ideaa tai sitä, mihin kohtaa kassia ne kuuluu kiinnittää... mielelläni kyllä unohtaisin sen vuosien takaisen kassihirvityksen, jonka kanssa ei oikeastaan mikään mennyt nappiin. Toisaalta se on yhä tallessa muistuttamassa minua siitä, miten ei ainakaan kannata tehdä. ;) Tässä kassissa sangat tuottivat minulle edelleen eniten päänvaivaa ja konekin oli niiden kanssa lujilla, mutta sain ne aseteltua mielestäni ihan oikeille paikoilleen ja jopa melkein siististi. Muutenkin voin olla tyytyväinen lopputulokseen - jonkun mielestä kassin ompelu voi olla ihan lasten leikkiä, mutta kyllä tämä minulle on jo ihan suuri saavutus! :)

Ompelukin tuntui tällä kertaa jopa ihan mukavalta puuhalta, vaikka se on yleensä minulle se suurin mörkö käsitöiden saralla. Nimenomaan siis koneompelu; käsinompeluahan minä rakastan yli kaiken, ja voisinkin kaiken aikaa vain näperrellä ristipistoja, ommella nappeja tai päätellä lankoja. :) Mutta jotkut ompelut vain on melkeinpä pakko tehdä koneella.

Tiedän kyllä syynkin siihen, miksi koneompelu oli tällä kertaa siedettävää. Joitakin viikkoja sitten yksi työhuoneemme pöydistä tyhjeni: aiemmin se oli toiminut lähinnä lasten helmityöpöytänä, mutta kun ne tarvikkeet siirrettiin lastenhuoneeseen, tuo pöytä jäi tyhjilleen. Isäntä ehdotti jo koko pöydästä luopumista, onhan meillä täällä työhuoneessa lisäksi myös minun työpöytäni, johon mahtuu printteri-skanneri-kopiokoneyhdistelmän lisäksi juuri ja juuri läppäri ja jokunen käsityö pöydän kulmalle lojumaan, sekä isännän valtavan iso työpöytä, jossa mahtuukin sitten tietokonetyöskentelyn lisäksi hyvin myös askartelemaan vaikka vähän isompaakin. Miehen mielestä ilmeisesti kolmannelle pöydälle ei olisi ollut enää tarvetta, mutta minähän tajusin heti, ettei siitä pöydästä voi mitenkään luopua! Onhan ehdottomasti hyvä, että on yksi tyhjä pöytä ilman vakituista käyttötarkoitusta, sillä jos vaikka miehellä tai lapsilla onkin jokin pitempiaikainen askarteluhomma meneillään, niin tuolle pöydällehän voi jättää projektin työn alle useammaksikin päiväksi.

Oikeasti ajattelin kyllä vain itseäni, sillä nyt minulla olisi viimeinkin ompelupöytä silloin kuin sellaista tarvitsisin! :) Tarkoitukseni ei ole alkaa säilyttää ompelukonetta pöydällä mitenkään vakituisemmin, mutta silloin kun jotain ompelee, niin helpottaa suunnattomasti, kun projektin voi jättää kesken ilman, että konetta tarvitsee olla koko aikaa siirtämässä pois. Aiemminhan minulta puuttui kokonaan ompelutila, jolloin jouduin ompelemaan joko omalla työpöydälläni kaikkien tietokonehärveleiden keskellä (onnistuu vain pikkuriikkisten kangaspalojen kanssa), tai sitten ruokapöydällä, jolloin meillä ei ole mitään paikkaa, missä syödä. Onpa joskus tullut ommeltua jossain pakastimen päälläkin seisten, kun muuta tilaa ei ole ollut... Siinä on varmasti yksi syy siihen, miksi ompelu on ollut niin vastenmielistä, ja on tullut paljon epäonnistumisia. Ompeluprojektit on pitänyt hoitaa kiireellä, jotta ehtii siivota koneen pois ennen kuin pöytää tarvitaan sen varsinaiseen tarkoitukseen, eikä silloin voi mitenkään saada aikaan hyvää jälkeä. Nyt on tuntunut mukavalta, kun koneen ja kankaat on voinut jättää pöydälle, ja olen saattanut käväistä ompelemassa aina sopivan tilaisuuden tullen. Ommellessa kun täytyy välillä muistaa pitää taukojakin, jottei hartiat ja pinna pääse kiristymään. Tietysti siivouspäiväksi kone laitetaan kaappiin, eikä sen muutenkaan ole tarkoitus jäädä tuohon pysyvästi asumaan, mutta jos ei kellään muulla ole juuri nyt tarvetta pöydälle, niin kyllä minä sitä mielelläni käytän. :)

Ompelukone on ollut nyt jo aika monta päivää esillä, ja tähän mennessä olen kyllä joka päivä käynyt sen ääressä suristelemassa, mutta tämän kassin lisäksi olen saanut oikeastaan vasta huoliteltua ristipistokankaiden reunoja. En siis todellakaan ole viettänyt ompelukoneen ääressä ihan tuntikausia päivittäin. Nyt kuitenkin uskaltanen käydä Vuoden 2015 Ristipistoprojektin viimeistelypuuhiin, kun olen ensin saanut muutaman mukavan kokemuksen Huskystar 290:n kanssa - 15 vuotta siihen menikin, että aloimme ymmärtää lopulta toisiamme. ;) (Ostin koneeni muistaakseni huhtikuussa v. 2000 eli melko tarkasti 15 vuotta sitten.) Sen verran olen jo Ristipistoprojektin viimeistelyn kanssa edistynyt, että viimeistelykankaat on leikattu. Se puuha täytyi tehdä yhä ruokapöydän ääressä, koska se on ainoa riittävän iso pöytä kankaiden leikkuuseen. Mutta leikkaaminen onkin minusta vielä hirvittävämpi vaihe kuin ompeleminen, joten olen onnellinen, että sekin on jo tehty. Todennäköisesti tässä menee muutama päivä ihan vain kankaiden reunojen huolitteluun, ennen kuin pääsee oikeasti kappaleita yhdistämään. Ihanaa, kun saa tehdä kaikessa rauhassa ilman kiireen häivääkään! :)

Kassi-Alma ottaa nyt käteensä neulan ja alkaa päätellä lankoja! :) Seuraavassa postauksessa voi siis olla luvassa jopa neuleita pitkästä aikaa! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Mansikkamummolle

Viime viikolla kävin etsiskelemässä lapsen kaverille synttärilahjaa ja -korttia. Huomasin samalla, että korttihyllyihin oli ilmestynyt jo äitienpäiväkortteja myyntiin. Yksi kortti pisti sieltä heti silmääni, enkä voinut olla ostamatta sitä omalle äidilleni:

Tämä vain tuntui niin sopivalta kortilta käsityöihmiseltä toiselle. :) Ongelmakseni tuli vain se, että enhän minä nyt voi pelkkää ostokorttia äidille antaa! En kyllä välttämättä aina anna äitien- tai isänpäivälahjoja, vaan itsetehty kortti saa minusta riittää muistamiseksi, mutta ostokortti tuntuu vähän rimanalitukselta. Niinpä ajattelin, että jos tänä vuonna laittaisin kortin mukaan jotain pientä lahjaakin. Ja kun kortti on käsityöaiheinen, ehkä se lahjakin voisi olla...

Saksikotelo ja saksikoriste

Tehty: 14.4.2015

Malli: Molemmat Pinterestistä löydetty; linkki saksikoteloon ja linkki saksikoristeeseen

Materiaalit: Huopaa, helmiä, nauhaa, kirjonta- ja ompelulankaa

Koko: Haikarasaksille sopivat

Muuta: Äitienpäiväksi

Mitäpä muuta mansikkamummolle kuin mansikkaa. :) Saksikotelon ohje löytyi Pinterestistä, mutta sen alkuperäinen linkki ei enää toimi, joten tässä linkki Pinterestin ohjeeseen. Ohjeessa oli myös ihan kaavat, jotka sain pienen säädön jälkeen jopa tulostettua. Oli kyllä hauskaa tehdä pitkästä aikaa huopatöitä, tuli ihan mieleen lapsuuden ensimmäiset äitienpäivälahjat, jotka nekin tehtiin huovasta ja ommeltiin pykäpistoilla... ;) Taitaa siitä eräästä pykäpistoin reunustetusta huopapatalapusta tulla tänä vuonna kuluneeksi tasan 30 vuotta, siihen oli kirjottu keskelle "ÄITI". :)

Saksikoristeen ohje löytyi myös Pinterestistä, mutta alkuperäiseen ohjepaikkaan linkki on tässä. Huovasta tein tämänkin. Täytyi sitten ostaa näiden kaveriksi äidille myös haikarasakset, koska hän tuskin muuten hoksaa näiden mansikoiden käyttötarkoitusta. Veikkaanpa myös, että äidilläni ei ole ainoitakaan "oikeita" käsityösaksia, vaan langat katkaistaan niillä samoilla Fiskarsin oranssipäisillä peltosaksilla, joilla katkotaan myös mansikan rönsyt... ;)

Nämä pikkusakset koteloineen ja koristeineen on kyllä näppärä sujauttaa vaikka käsilaukkuun, kun lähtee lähetyskahvilaan kutomaan sukkia ja lapasia. :) Ja jos sakset ovat hukassa, niin ei tarvitse kuin poimia mansikka... Itse en aikoinaan ymmärtänyt yhtään saksikoristeiden ja -koteloiden ideaa, mutta kun sakset ovat riittävän monta kertaa olleet hukassa tai repineet reiän käsilaukun pohjalle, niin olen oppinut näitäkin arvostamaan. ;)

Ja sitten kun muistaisi nämä vielä ajoissa laittaa postiin...! :)

Nämä pikkuompelut aloittivat nyt toivottavasti pitkään jatkuvan ompelukauden. Nuo on toki ommeltu ihan vain käsin, joka on minulle se mieluisampi ompelutapa, mutta tänään uskaltauduin kaivamaan ompelukoneenkin pöydälle. Katsotaan, kauanko se siinä viihtyy ennen kuin joku raivoava akka paiskaa sen kirosanojen saattelemana takaisin kaappiin... ;)

Onnellisia ompelu- ja muita puuhailupäiviä sinullekin! :)

Onnen aiheita

Hiukan isompien ristipistomallien jälkeen teki mieleni pistellä vaihteeksi pari pienempää ristipistotyötä. Kovin kauaa ei tarvinnut miettiä, mitä pienempää tekisi, sillä suvun nuoriso tuppaa vuorollaan pitävän huolen, että tätä pikkuaskartelua riittää joka vuosi kevään lähestyessä... ;) Tänä vuonna jopa ihan tuplana.

Onnittelukortti

Tehty ajalla: 7.-13.4.2015

Malli: Suuri Käsityö -lehti 5/2007

Kangas: 14 ct luonnovalkoinen aida

Langat: DMC 321, 414, 601, 739, 986, 3371 ja 3756

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 22x39 pistoa

Viimeistely: Kortti

Muuta: Valmistuvalle

Kortti on muuten pistelty ohjeen mukaan, mutta ruusuun vaihdoin punaisemmat värit, alkuperäisessä kun oli vähän turhan pinkki sävy ruusussa. ;) Tämän kaveriksi pitäisi keksiä vielä lahja... (sukat?)

Yo-kortti

Tehty ajalla: 9.-13.4.2015

Malli: Wallius Anniina: Anniinan iloiset ristipistot (osa eräästä mallista)

Kangas: 32 ct persikanvärinen evenweave

Langat: DMC kulta-metallilanka, DMC 310

Pistot: Risti-, 3/4- ja jälkipistoja

Koko: 26x24 pistoa

Viimeistely: Kortti

Muuta: Ylioppilaaksi pääsevälle

Olisin halunnut pistellä alkuperäisen mallin kokonaan, siinä nimittäin oli lyyran yläpuolella teksti "Gaudeamus igitur" ja alapuolella saajan nimi. Mutta siitähän olisi tullut ihan liian iso kortiksi, ainakin A5-kokoinen. Olisihan asian voinut ratkaista kirjomalla vain yhden langan yli, mutta se ei puolestaan onnistunut siksi, että tässä on runsaasti 3/4-pistoja, jotka onnistuvat käytännössä vain evenweave-kankaalle kahden langan yli pistelemällä. Siispä korttiin tuli pelkkä lyyra. Alkuperäinen malli olikin kyllä tarkoitettu joksikin ylioppilaskuvien valokuvakansion päälliseksi tms.

Kankaaksi valitsin persikanvärisen evenweaven siksi, että väri sopii täydellisesti lahjaan, joka on ollut jo valmiina hyvän tovin. Nämä juhlat kun olen osannut jo ennustaa kauan aikaa, toisin kuin tuon ensimmäisenä esitellyn kortin aiheesta kuulin vasta viikko sitten, siksi en ole vielä tiennyt siihen varautua lahjan puolesta mitenkään. Ja kun kortit menevät samana päivänä samaan osoitteeseen, mutta kahdelle eri henkilölle, niin ehkä sille toisellekin olisi hyvä jotain pientä keksiä... ;) Onneksi sain vihiä asiasta jo tässä vaiheessa enkä vasta juhlatalon kynnyksellä! :D

Korttien takaa maljakosta pilkistää myös yksi kukkanen, jonka itse sain valmistujaiskukkaseksi vuonna 2006. Hyvin on pysynyt hengissä näinkin pitkään, vaikken muuten mikään viherpeukalo olekaan. ;)

Hauskaa tätä viikkoa! :)

Suzel

Vuoden 2015 Ristipistoprojektin viimeinen tilkku valmistui tiistai-iltana.

Couleur d'Etoile: Suzel

Tehty ajalla: 18.3.-7.4.2015 (ei vielä viimeistelty)

Malli: Couleur d'Etoile: Suzel

Kangas: 20 ct aida antique white

Langat: DMC 414 ja 3799

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 175x163 pistoa

Viimeistely: Tulee osaksi Vuoden 2015 Ristipistoprojektia, ei vielä viimeistelty

Muuta: Projektin viimeinen ja suurin tilkku :)

Mallin suunnittelija on nimennyt tämän pistelevän naisen Suzeliksi, joten Suzel hän saa olla minunkin puolestani. :)

Käytin tähän malliin kahta erisävyistä harmaata. Suzel on kirjottu tummemmalla harmaalla ja häntä ympäröivä sydänkehys vaaleammalla. Ainoastaan nuo lankarullat olivat niin hauska yksityiskohta, että kirjoin niissä olevat langat tummemmalla harmaalla. Ihan äkkipäätään tuota sävyeroa ei välttämättä edes hoksaa, mutta kiva yksityiskohta se on silti.

Kyselin eilen muulta perheeltä heidän suosikkiaan kaikista seitsemästä tilkusta. Vastauksina tuli yksi "en tiiä" ja yksi vaihteleva mielipide, mutta tämä tilkku oli isännän suosikki, koska "siinä ei oo väriä". ;) Mitä, eikö harmaa muka ole väri?

Ihan tarkoituksella halusin yhdestä tilkusta ihan vain harmaan ilman punaisen häivääkään, koska tässä projektissa punainen on muutenkin aika hallitseva väri. Tämä viimeiseksi valmistunut tilkku on myös kaikkein suurin seitsemästä tilkusta, joten tässä oli eniten pisteltävääkin.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen ehdin jo pestä tilkut kankaiden kutistamiseksi ja myös silittää ne odottamaan viimeistelyä. Vaikka olen nimennyt projektin Vuoden 2015 Ristipistoprojektiksi, ihan koko vuotta ei tähän pistelyosuuteen mennyt. Nyt voi kuitenkin todeta, että projektista on vasta kaikkein helpoin osuus takana. Tämän jälkeen alan pikkuhiljaa keräillä rohkeutta kohdata pahin mörköni ompelukone, jotta saan nämä tilkut yhdistettyä lopulliseen käyttötarkoitukseensa. Täytyy myös raivata tilaa niin kotiin kuin kalenteriinkin sille mörön kohtaamiselle. Ehkä tämä projekti vielä hyvinkin venähtää Vuoden 2015 projektiksi... Toivottavasti ei kuitenkaan, sillä ompeluaikaa tuskin on syksyllä senkään vertaa kuin nyt. ;) Että jos nyt ennen sitä "surauttelisi" tämän kasaan.

Mukavaa loppuviikkoa! :)

PHHT-kooste

Lämmin kiitos jokaiselle Paastonajan Haaste Hyvän Tekemiseen -haasteeseen osallistuneelle! :)

Haastoin kaikkia blogini lukijoita mukaan tekemään hyvää paastonaikana. Aivan kaikki lukijat eivät kuitenkaan haastetta tainneet ottaa vastaan, sillä osallistujia oli yhteensä 24 itseni mukaan lukien. Hienoa, että näinkin moni koki hyväntekeväisyyden tärkeäksi! :)

Haasteeseen oli mahdollisuus osallistua myös muulla tavoin kuin käsitöitä tekemällä, mutta näitä ei-käsitöihin liittyviä osallistumisia ei ole ainakaan minulle asti raportoitu - toivottavasti niitäkin kuitenkin on. :)

Paljon hyväntekeväisyyskäsitöitä saimme yhdessä aikaan: ilmoitettuja käsitöitä on yhteensä 152 kappaletta! :) Lisäksi yksi osallistuja kertoi neuloneensa useampaan eri kohteeseen, muttei ilmeisesti halunnut tarkempaa määrää kertoa; hänen salaisuudeksi jäävä käsitöiden määrä tulee vielä noiden 152 hyväntekeväisyyskäsityön päälle. Hieno saldo, olkaamme ylpeitä itsestämme! :)

Kaikista käsitöistä ei ole kuvaa, mutta olen tehnyt kuvakollaaseja niistä, jotka olen saanut blogeista tai sähköpostista napattua.

• Sytomyssyjä tehtiin haasteen aikana yhteensä 28 kpl
• Muita myssyjä tehtiin 12 kpl (mukana myssyjä niin vauvoille, lapsille kuin aikuisillekin)

• Sukkia tai tossuja neulottiin 56 kpl. Tässäkin on mukana erikokoisia sukkia vauvasta vaariin.

• Tuubi- tai kaulahuiveja syntyi 3 kpl
• Barbien vaatteita 5 kpl
• Etiopianuttuja 24 kpl
• Muita vauvannuttuja 2 kpl
• Peittoja 22 kpl, useimmat vauvanpeittoja, mutta ilmeisesti vähän isompiakin tehtiin

Kaikki eivät muistaneet kertoa käsitöidensä kohdetta, tai kohde ei välttämättä ollut vielä tekovaiheessa varmistunut. Mutta aika paljon erilaisia hyväntekeväisyyskohteita ilmoitettujen joukosta löytyi. Käsitöitä on tehty haasteen aikana ainakin seuraaviin paikkoihin:

• Sairaalat
• Nimeltä mainittiin ainakin OYS, TAYS, Kymenlaakson keskussairaala ja Kuopion sairaala
• Ainakin syöpäosastoille, teho-osastoille, keskolaan ja/tai synnytysosastoille tehtiin erilaisia käsitöitä
• Myös laitoshoidossa olevat vanhukset saivat osansa (voi toki tarkoittaa muitakin laitoksia kuin sairaalaa)
• Seurakunnat
• Seurakuntien diakoniatyöhön ja lähetystyöhön tehtiin käsitöitä
• Myös seurakuntien myyjäisiin tehtiin myytävää
• Seurakuntiin on toimitettu käsitöitä myös muuten käytettäväksi
• Ulkomaat
• Etiopiaan ja muihin lähetystyön kohteisiin
• Pakistaniin Tankin sairaalaan
• Syyrian pakolaisvauvoille
• Järjestöt
• Oulun Hope, Vaaka ry ja SPR ovat ainakin saaneet lahjoituskäsitöitä
• Myös Ruotsissa toimiva Slättmission pääsi tästä haasteesta osalliseksi - tästä tuli siis suorastaan kansainvälinen ilmiö! :)

Mainittakoon vielä, että haasteeseen on vastattu luovasti: eräs osallistuja neuloi tilaussukat, josta sukkien tilaaja antoi maksun hyväntekeväisyyteen! :)

Lupasin arpoa kaikkien osallistuneiden kesken palkinnon. Arvonta suoritettiin eilen illalla. Mukana arvonnassa oli 22 osallistujaa, sillä yksi ilmoitti jättäytyvänsä arvonnasta pois, ja itse en luonnollisestikaan ollut arvottavien joukossa. :)

Perheemme pienin käsi nosti korista Akkelin nimen - ONNEA! :)

Vielä kerran sydämelliset kiitokset ihan jokaiselle osallistuneelle - ja myös kaikille teille, jotka olitte hengessä mukana! :)

Luonto kutsuu ;)

Vieläkö muistatte hirvittävät sukat, jotka esittelin noin kuukausi sitten? No, ei se mitään. :)

Joka tapauksessa tein sukille kaveriksi tällaisen pipon:

Parittelevat hirvet -pipo

Tehty ajalla: 3.-5.4.2015

Malli: Netistä napattu mallipiirros, jota itse muokattu

Lanka: Drops Fabel musta (400), Drops Fabel Spray Print happovärjätty oranssi (pohja ruskea/beige 714)

Langankulutus: 42 g

Puikot: 2,5 mm, kirjoneuleessa 3 mm

Koko: n. 58-60 cm

Muuta: Lahjaksi menossa 

 

Periaatteessa olen sitä mieltä, että villasukat ovat aivan riittävä lahja tilanteeseen kuin tilanteeseen, oli sitten kyse miten lähisukulaisesta tai kuinka suuresta juhlasta tahansa. En siis tehnyt pipoa sukkien kaveriksi siksi, että ne mitenkään kaipaisivat lisuketta. Sen sijaan sukat tuntuivat hivenen liian asialliselta lahjalta ottaen huomioon lahjan saajan - yleensä meillä on ollut tapana liittää lahjan mukaan jokin källi silloin, jos olemme toisiamme lahjoneet. ;) En siis voisi kuvitellakaan antavani hänelle villasukkia ihan sellaisenaan, jollen sitten pakkaisi niitä esimerkiksi koiranruokapurkkiin. ;) Toisekseen kyseinen henkilö aikoinaan joka kerta nähdessään minut kutomassa pyysi minua tekemään hänelle pipon. Tästä on kyllä aikaa jo yli 20 vuotta, mutta en muista, että pyyntöön olisi asetettu mitään aikarajaa... Kolmanneksi: kun vuosia sitten näin tuon lisääntymispuuhissa olevien sarvipäiden neulemallin, olen siitä saakka vain odottanut sopivaa tilaisuutta, että voin sen mallin neuloa... :D

Mallineuleen alkuperäinen versio löytyy Flickristä. Muutin kyllä mallia omiin tarkoituksiini sopivaksi. Alkuperäisessä mallissahan myös alemmalla otuksella on sarvet, ja olettaen kyseessä olevan heteropariskunta, täytynee eläinlajin olla poroja. Naarasporollahan on sarvet, kun taas naarashirvellä niitä ei ole. Halusin näiden lempiväisten kuitenkin olevan nimenomaan hirviä, joten jätin naaraalta sarvet pois ja lisäsin uroksen sarviin hivenen leveyttä, koska hirvensarvethan ovat enemmän lapiomaiset poron sinne tänne sojottaviin oksanhaaroihin verraten.

Ajankohtainen aihehan tämä on, sillä tähän aikaan vuodesta luonto kutsuu aika monet eläinlajit näihin puuhasteluihin. :)

Eilen mietiskelin ääneen, miten nimeäisin tämän pipon, sillä mielessäni oli aika monta muutakin vaihtoehtoa siveellisen "parittelu"-sanan tilalle. ;) Mieheni ehdotti, että laita nimi englanniksi, se toimii aina. Ai niin kuin "F***ing Mooses"? Luojan kiitos, moose-sanan monikko on ihan vaan moose ilman s-päätettä, muuten en olisi ehkä voinut vastustaa kiusausta... Sori, Mooses! :D

Luonto kutsuu nyt minuakin - lenkille. ;) Hilpeää pääsiäisviikkoa kaikille!

Harmaakerttuset

Mietin tällä viikolla, että vaikka olen elämäni aikana kutonut satoja sukkapareja, niin enpä ole koskaan ennen tainnut tehdä kokonaan harmaita sukkia! Yhdet harmaat sukat muistan tehneeni itselleni joskus yläasteikäisenä, mutta niissä oli harmaata ainoastaan terä, ja varressa oli keltaisia, punaisia ja vihreitä raitoja. Eli vähintäänkin raidoilla olen harmaita sukkia piristänyt, jos olen sellaisia joskus muinoin ennen internetin ja blogien keksimistä neulonut.

Nyt tein kuitenkin kokonaan harmaat sukat - mutta enpäs näistäkään tehnyt ihan perussukkia, vaan Kertut. :)

Kerttu-sukat

Tehty ajalla: 31.3.-3.4.2015

Malli: Kerttu-sukat

Suunnittelija: Uhoava gnu

Lanka: Novita 7 veljestä tummanharmaa (048)

Langankulutus: 102 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: n. 38

Muuta: Sytosukiksi Oysiin 

Samat sukat ovat tässäkin kuvassa, mutta vähän eri valaistuksessa kuvattuina. :)

Nämä sukat menevät Oysiin sytosukiksi, eli lämmittämään syöpähoitoja saavien potilaiden jalkoja, jotka hoidoista johtuen ovat usein hyvinkin kylmät. Pakkasin sukat pussiin yhdessä sytomyssyjen kanssa, ja toimitan ne eteenpäin, kunhan ensi viikolla on kaupungilla käyntiä.

Tänään on viimeinen paastonajan päivä ja samalla viimeinen päivä osallistua PHHT-haasteeseen. Lisätietoa saat ylläolevaa kuvaa klikkaamalla. Muistathan, että osallistua voi myös muutenkin kuin käsitöitä tekemällä! :) Osallistumisia voit raportoida PHHT-postaukseen vielä pääsiäismaanantai-iltaan saakka (tai vielä tiistaiaamunakin ehtii, koska en kuitenkaan pääse tekemään yhteenvetoa ennen tiistai-iltapäivää). Varmistathan, että olet ilmoittanut kaikki osallistumisesi minulle tuohon postaukseen tai sähköpostiini, koska tarkistan osallistuneiden käsitöiden määrän sieltä, en siis käy erikseen jokaisen blogeista niitä laskemassa! Voit vaikka viimeisen kommenttisi yhteydessä vielä ilmoittaa lopullisen haastekäsitöittesi määrän, niin saan tarkistettua omista kirjanpidoistani, että kaikki ovat varmasti sinne merkitty.

Itse osallistuin PHHT-haasteeseen tekemällä:

• 5 etiopianuttua kotiseurakuntani kautta eteenpäin toimitettavaksi
• 6 sytomyssyä Oysiin
• 2 vauvansukat kotiseurakuntani kautta eteenpäin toimitettavaksi kastesukiksi/myyjäisiin
• 1 sytosukat Oysiin
• Lisäksi olen haasteen aikana tukenut rahallisesti mm. yhteisvastuukeräystä sekä kirkon lähetysjärjestöjä ja herätysliikkeitä

Kaikkia ei-käsitöihin liittyviä hyväntekeväisyyskohteiden tukemisia en ole laittanut itselleni edes muistiin, eikä niitä tarvitse välttämättä alkaakaan ihan yksityiskohtaisesti raportoimaan. 

Leppoisaa lankalauantaita ja suloista sukkasunnuntaita kaikille! ♥