Ota kiinni mandariini...

... osta uudet tissiliivit! :D

(tarkistettu perheen kahdelta asiantuntijalta, että täällä päin tuo lällätys menee noin)

Ja sitten vakavoidutaan tutkailemaan uusia mandariinisukkia.

In and Out

Tehty ajalla: 17.-28.9.2014

Malli: Cookie A: Sukkia. Rakkaudella. "In and Out"

Lanka: Novita Ticotico Kool Aid -värjätty Mandarina-Tangerine, pohja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 80 g

Puikot: 2 mm

Koko: 38/39 (reilu koko mun mielestä)

Muuta: Väri on makea! :)

Cookie A:n sukkamallit ovat ihania, mutta olen huomannut, etteivät niiden mukaan tehdyt sukat istu kovin hyvin jalkaani. Nämä ovat kolmannet cookieni, ja edellisten tapaan näistä tuli minulle hieman löysät, ja pituuttakin minulla tulee aina enemmän kuin ohjeessa. Varressa se pituus ei niin haittaa (paitsi niissä polvisukissa, joista tulikin liian pitkät), mutta terässä olisi kiva ehtiä päästä kaavion loppuun ennen kuin sukista on tullut sukset.

Tässä ohjeessa olisi pitänyt vielä toistaa kaavion kahta viimeistä kerrosta, kunnes terä on halutun pituinen, mutta minä jouduin aloittamaan kärkikavennukset jo ennen noita kahta kerrosta, ja nytkin sukista tuli hieman löysähköt. Täytyy nähtävästi käyttää näitä toisten sukkien ja kalsareiden päällä, niin pysyvät jotenkuten ylhäällä.

En tiedä, mistä tämä löysyys Cookien malleissa johtuu, vaikka käytän ohjeen vahvuista lankaa ja jopa suositusta ohuempia puikkoja. Näin teen kyllä yleensä muissakin sukkamalleissa, eli ei se ole pelkästään Cookie-ilmiö. Cookiella vaan on niin isoja kaavioita, ettei niissä oikein ole kaventamisen tai lyhentämisen varaa samalla tavalla kuin sellaisissa malleissa, joissa mallikerta on neljä silmukkaa leveä ja kaksi kerrosta korkea. Mutta ihan hyvät sukat näistä tuli joka tapauksessa! :)

Väri on peräisin Kool Aid -mehujauheesta nimeltä Mandarina-Tangerine. Tämä väri kyllä hehkuu kilpaa syksyn väriloiston kanssa, mutta taitaa se syksy silti viedä voiton, kuten aina. :)

Tämän päivän akrobatiaharjoitukset tulikin hoidettua pihamaalla sukkia kuvatessa. :) On toki mahdollista, että jostakin noista taloyhtiön pihaa ympäröivistä sadoista kerrostaloikkunoista joku saattoi katsella ulos ja ihmetellä, miksi yksi emäntä makaa nurmikolla jalat kohti taivasta punnertaen samalla vatsalihaksillaan ylös saadakseen otettua kuvan varpaistaan. Mutta mitäs ihmettelemistä siinä on - eikö kaikkien ihmisten sunnuntai-iltapäivän ohjelmaan muka kuulu omien sukkien kuvaaminen?

Tämä on kolmas sukkaparini tämän vuoden Sukkasadon Perunalaariin. Nyt voin hetkeksi vaikka huokaista, sillä tärkein tavoitteeni on tullut täytetyksi. Kaikkien kolmen sukkaparin langat ovat nimittäin vanhimmat lankani! Langat olen ostanut kolme vuotta sitten lokakuussa 2011 ja värjännyt ne tammikuussa 2012, joten olikin korkea aika saada niistä tehdyiksi jotain! Tai jos ihan tarkkoja ollaan, minulla on olemassa vielä vanhempia jämälankoja, jotka on ostettu noin viikkoa aiemmin, eli lokakuussa 2011 myös, mutta koska olen niistä jo jotain neulonut, niin ne pienet jämänöttöset eivät minua niin ole vaivanneet, niille jämillekin kun kuitenkin on olemassa suunnitelma, kunhan saan vain lisää jämälankoja kerättyä... Seuraavaksi vanhimmat sukkalankani taitavatkin olla sitten viime syksynä ostettuja, joten lähestulkoon uusien lankojen kimppuun pääsen nyt, kun näistä lankavanhuksista on päästy melkein eroon! (näidenkin jämät säästän sitä tiettyä projektia varten)

Luonto on kauneimmillaan, nauttikaamme siitä! ♥♥♥ Värikkäitä syyspäiviä toivotellen,

Viikon pistot: Kevätpuro (4. viikko)

Tällä kertaa "viikon pistot" ovatkin "melkein viikon pistot". Olen kyllä joka ilta pistellyt sen yhden äänikirja-cd:n verran, mutta kuvan nappasin eilen illalla pistelysessioni puolessa välissä. Ei siis ole ihan viikon pistot vaan kuuden ja puolen pistelysession pistot. ;)

Syy kummalliseen menettelyyni on se, että tässä vaiheessa kaikki ristipistot - niin kahdella kuin yhdelläkin säikeellä pistellyt - olivat valmiina, ja enää jälkipistot puuttuvat. Ja koska minusta on hauskaa vertailla, kuinka rakastamani jälkipistot muuttavat työn ilmettä, otin kuvankin siinä vaiheessa, että pääsen työn valmistuttua tarkastelemaan jälkipistojen vaikutusta.

Jälkimmäinen kuva on otettu vähän vinosta kuvakulmasta, koska en jaksanut nousta sohvalta etsimään parempaa kuvauspaikkaa, vaan tuo on napattu ihan sohvan selkänojaa vasten. ;) Väritkin ovat selkeästi haaleammat kuin viikon takaisessa kuvassa, johtuen varmasti siitä, että tällä kertaa salama räpsähti. Ilman salamaa otetussa kuvassa (vaikkakin keinovalossa) ovat värit lähempänä totuutta, eli ovat oikeasti vahvemmat ja kirkkaammat.

Oi ihanuutta, ollaan saatu nauttia ensimmäisestä syysmyrskystä! ♥♥♥ Elämä on lähellä täydellisyyttä, kun syksyinen tuuli ujeltaa ja paukuttaa nurkkia, itse pötkötän virkatun torkkupeiton alla sohvalla äänikirjaa kuunnellen ja ristipistoja pistellen, välillä siemaillen lämmintä rooibosta... tai no, yleensä olen niin uppoutunut pistelyihin, että rooibos ehtii kylmetä, niin tälläkin kertaa. Sen vuoksi oltiinkin vain lähellä täydellisyyttä. :D

Ihania, kirpeitä, raikkaita ja RAKKAITA syyspäiviä meille jokaiselle! :)

Viikon pistot: Kevätpuro (3. viikko)

Kevätpuron äärellä jälleen, vaikka muuten ollaankin syksyisissä tunnelmissa. :)

Vesi on viimein alkanut virrata purossa. :) Yleensä tämän sarjan pistelyissä kolmannen viikon jälkeen olen jo saanut kaikki kahdella säikeellä tehtävät ristipistot valmiiksi, joskus jopa yhdelläkin säikeellä tehtävät, ja olenpa joissakin pistelyissä ehtinyt jo jälkipistotkin aloittaa. Nyt en ole vielä saanut edes kaikkia kahden säikeen ristipistoja valmiiksi, niiden jälkeen on siis vielä ne yhden säikeen ristipistot ynnä jälkipistot. Tähän malliin tulee todella tiiviisti noita pistoja muihin sarjan malleihin verrattuna, esimerkiksi tuon sisemmän kehyksen sisällä oleva alue tulee aivan täyteen ristipistoja, ja kuten kuvasta näette, vielä on aika paljon valkoista näkyvissä, eli pistoja on tiedossa runsaasti! Mutta sepäs vaan on mukavaa, mielelläni pistelen tätä vielä neljännenkin viikon ja vaikka vähän ylikin! :)

Ihanaa sekä sopivassa suhteessa reipasta ja leppoisaa loppuviikkoa! :)

Ch-ch-ch-cherry bomb!

Sukkasadon (ja koko vuoden) toinen sukkaparini on varsinainen kirsikkapommi!

Neulotut ja virkatut pitsisukat

Tehty ajalla: 9.-17.9.2014

Malli: Novita Kevät 2013 malli nro 36, omin muunnoksin

Suunnittelija: Sisko Sälpäkivi

Lanka: Novita Tico tico Kool Aid -värjätty Cherry, pohjana luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 79 g

Puikot: 2 mm + virkkuukoukku 3 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: Ohjeesta poiketen tein kapeamman jalkaterän, pidemmän varren ja pienen reunuskerroksen sukansuuhun. 

Ei niin ihanaa mallia, etteikö sitä pitäisi vähän muunnella omaan jalkaan sopivaksi. Sukan kutominen aloitettiin kärjestä, ja heti hoksasin ohjeessa olevan ihan liikaa silmukoita omaan jalkaani nähden. Neuloin siis sukkiin kapeamman jalkaterän kuin ohjeessa. Varren virkattu pitsiosuus piti kuitenkin tehdä samalla silmukkamäärällä, koska noin leveää mallikuviota ei olisi voinut tuosta kaventakaan. Osittain tästä syystä virkkasin varresta kolme mallikertaa pidemmän kuin ohjeessa, jotta sukat pysyvät edes jotenkuten ylhäälläkin. Toisaalta tykkään pidempivartisista sukista, ja kun lankaa riitti (ja olisi riittänyt vielä enemmänkin), niin mikäpäs siinä varsia virkkaillessa. :) Virkkasin sukkien suuhun myös pienen reunuksen, jota ei ollut ohjeessa, koska minusta ilman reunusta olevat työt näyttävät jääneen ikään kuin kesken. Makuasia tietysti tämäkin.

Meillä on tainnut tällä viikolla tuoksua kirsikka. :) Langanhan olen värjännyt yli 2,5 vuotta sitten Kool Aidin Cherryllä, ja kyllähän näihin mehujauhelankoihin vaan jää se keinotekoisen esanssin tuoksu, joka pölmähtää nenään ja tarttuu käsiin vielä neuloessakin. Lisäksi ostin maanantaina Kauppahallista vihreää teetä, jossa on erittäin vahva kirsikan tuoksu ja maku, joten eilen aamulla sitä keittäessäni ja juodessani täällä lievästi sanoen haisi kirsikalle, ja haisee edelleenkin ainakin keittiössä, jossa käytetyt teelehdet ovat kuivumassa (en laita märkiä teelehtiä biojäteastiaan, vaan annan niiden kuivua rauhassa lautasella). Vahva kirsikan aromi taisi jäädä teekuppiin ja haudutuskeittimeenkin, koska iltateessä tuntui yhä kirsikan maku, vaikka se oli mustikkarooibosta. Tai sitten vain kuvittelin. ;)

Kirsikoiden kulta-aika on jo mennyt ohi, niitä kyllä tuli menneenä kesänä ostettua ja popsittua paljon tuoreena. Syksyn "kirsikaksi" kelvannevat ainakin kuvausrekvisiitaksi pihlajanmarjat, vaikkeivät nuo taannoin roska-auton puusta katkaisemat oksat enää kovin hyvin meidän parvekkeellamme viihdykään. Täytyy kytätä uusia maahan pudonneita oksia, niin saan uutta täytettä maljakkoon. :)

Otsikkoa miettiessäni päässäni alkoi soida tämä energinen Cherry Bomb, jota meidän pojat yhteen aikaan lauloivat ja soittivat innoissaan Guitar Heroa pelatessaan:

Nämä kirsikkapommit viedään tietysti Sukkasadon Perunalaariin, kaipa siellä pottujen seassa mahtuu pari kirsikkaakin pyörimään. :)

Energistä viikonjatkoa sinulle! :)

Kunnon värit!

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että kuntoutuksessa käyttämäni "jumppavaatteet" pitäisi laittaa värikylpyyn.

Alunperinhän hankin tämän raidallisen t-paidan kirpparilta ihan värittömänä, toisin sanoen valko-vaaleanpunaraidallisena. Toissakesäisellä värjäyskurssilla se pääsi siniseen väriliemeen:

Jotenkin tuo sininen väri on tuntunut haljulta, ja se oli värjäytynyt hieman epätasaisestikin - pinttyneet likatahratkaan eivät tietenkään väriaineella peity. Kuntoutuksessa käyttämäni valkoiset housutkin löysin vuosi sitten kirpparilta. Jo silloin ajattelin, että värjään ne mieluisen väriseksi jossain vaiheessa, mutta niinpä vain tässä on vuosi ehditty kuntoutua ihan valkoisissa pöksyissä...

Värjääminen on lykkäytynyt oikeastaan vain siksi, etten ole päässyt käymään keskustassa asti hankkimassa väriainetta. Eilen kuitenkin huomasin Tokmannilla käydessäni, että sinne oli tullut Nitorin tekstiilivärejä kaipaamassani kirkkaankeltaisen värissä - viimeksi käydessäni sitä ei ollut. Joten ei muuta kuin väri ostoskärryyn ja jumppavaatteet iloiseen liemeen! :)

Koska paita oli sininen, se värjäytyi keltaisessa liemessä tietysti vihreäksi. Värjäsin vaatteet käsin kattilassa, joten tulihan tuosta paidan värjäyksestä edelleen erittäin epätasainen - eipä se uusi värjäys sitä vanhan värjäyksen epätasaisuutta voi poistaa - ja lisäksi rinnustaan jäi kokonaan värjäytymätön eli sininen läiskä. No, minähän näppäränä tyttönä peitin sen kukkasella! :)

Kukka-applikointi
Tehty: 14.9.2014
Malli: Piirsin kukkasen itse asiassa vaseliinipurkin avulla (sain siten tasaisen pyöreät reunat)
Kangas: Joku puuvillakankaanjämä + trikoopusero
Koko: Sopiva peittämään värjäytymättömän kohdan
Muuta: Tollanen nappikin löytyi nappilaatikosta

En muista ennen harrastaneeni applikointia, eikä tämä nyt mikään huipputason applikointinäytös olekaan, mutta tulipahan kokeiltua. :) Jos alkaisin kaikki epämääräiset läntit tästä puserosta peittämään, saisin varmasti applikoida koko puseron täyteen kukkasia. ;) Huomasin kyllä myöhemmin housujen toisen lahkeen takaosassakin värjäytymättömiä läiskiä, mutten ala niitä tähän hätään millään peittämään. Eiköhän ne tuolla kuntouksessa kelpaa läiskäisenäkin. :)

Olin jo aiemmin päättänyt näiden uudeksi väriksi keltaisen, mutta valintani vain vahvistui, kun luin hiljattain erään värejä käsittelevän kirjan, joissa kuntoilijoille suositeltiin nimenomaan keltaista väriä. :)

Ihan hyvinhän näissä kunnon väreissä tuntuu ainakin venyttely onnistuvan! :) Tosi testiin värit pääsevät tulevalla viikolla kuntoutuspäivänä.

Syksyiseen pyhäiltaan sopii eräs virren säkeistö, joka on soinut päässäni tämän viikon aikana:

Nyt hehkuu kauneutta
myös lakastuva maa.

Puut ruskan kirkkautta
kantavat loistavaa.

Maa täyteydessänsä
tuo sadon ajallaan,

se antaa hedelmänsä
ja kutsuu korjaamaan.

(Virsi 575:3, san. Matthias Claudius, suom. Niilo Rauhala)

Ihanaa uutta viikkoa tänä ilon, värikkyyden, runsauden ja yltäkylläisyyden vuodenaikana! :) Syksy on ihmisen parasta aikaa! :)

Viikon pistot: Kevätpuro (2. viikko)

Toinen pistelyviikko Kevätpuron parissa on takana, tässä jälleen edistyskuvaa:

Kummasti tähän on taas pistoja ilmestynyt, vaikka itsestä tuntuu, että niin hitaasti etenee. Siksi kai nämä viikkokatsaukset ovatkin tärkeitä ainakin itselleni, kun ne antavat uskoa siihen, että jälkeä syntyy vähitellen. :) Itse puro näyttäisi edelleen olevan jäässä, kun en ole malttanut vielä niihin veden väreihin tarttua. Ensi viikolla se varmaan tuossa jo iloisesti liplattelee.

Iloista loppuviikkoa, nautitaan ihanasta syksystä! :)

Vuoden ensimmäinen sukkapari!

Sukkasadon myötä minäkin olen saanut aikaiseksi tämän vuoden ensimmäisen sukkaparin! Kyllä - VUODEN ensimmäisen! Edellinen sukkapari valmistui 25.12.2013, eli senpä jälkeen en ole sukkia kutonut, eikä kyllä ole hirveästi tehnyt mielikään. Ei tarvitse enää ihmetellä, miksi se sukkalankakorin täyte ei tunnu koskaan vähenevän... ;)

Hitaanpuoleisesti tämäkin sukkapari eteni, mutta lopulta valmistui:

Pitsisukat

Tehty ajalla: 1.-9.9.2014

Malli: Novita Talvi 2010 malli nro 26

Suunnittelija: Marita Metsäkylä

Lanka: Novita Tico tico Kool Aid -värjätty Berry Blue + Orange, pohja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 99 g

Puikot: 2 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: Ohjeesta poiketen varsi on 5 cm lyhyempi, tein tiimalasikantapään ja kärki tehty normaalisti (ei silmukoiden, kuten ohjeessa). Langan riittävyys oli uhattuna. Tykkään kyllä muuten! :)

Kyllä oli jännitystä ilmassa näitä kutoessa! Ohje oli samalle Novitan edesmenneelle Tico tico -langalle, ja langanmenekiksi oli ilmoitettu 100 grammaa. Mutta jo vartta tehdessäni aloin epäillä, että mahtaakohan yksi kerä riittää. Ja kun tätä itsevärjättyä lankaa oli vain se yksi kerä, niin hikikarpaloita pukkasi otsalle ajatuksesta, että lanka loppuisikin kesken. Päädyin sitten tekemään varresta noin 5 cm lyhyemmät kuin ohjeessa, mikä ei sinänsä ollut huono ajatus, koska ohjeen mukainen 38 cm varsi olisi ylettynyt minulla jo polviin saakka, enkä ihan niin pitkiä sukkia edes halunnut.

Ohjeessa oli ihan tavallinen eli hollantilainen kantapää kiilakavennuksineen, mutta vaihdoin omiin sukkiini tiimalasikantapään, koska se syö lankaa aavistuksen verran vähemmän kuin hollantilainen. Lisäksi nuo oranssit läiskät olisivat sijoittuneet hollantilaisessa kantapäässä hölmösti toispuoleiseksi, niin senkin puolesta tiimalasi oli parempi vaihtoehto. Kärkiosasta tuli melkoisen napakka, eli aloin tehdä kärkikavennuksia jo hieman ennen kuin pikkuvarvas oli piilossa. Hyvin ne kuitenkin jalkaani mahtuvat, sitä paitsi tykkään vähän napakammasta sukasta kuin sellaisesta, joka pyörii jaloissa - ja useinhan sukilla on tapana käytössä vähän löystyäkin.

Lankaa jäi lopulta jäljelle kolmisen metriä, mikä olisi riittänyt vielä pariin kerrokseen kumpaankin sukkaan, mutta pitsikuvio olisi jäänyt silloin keskeneräiseksi ennen kärkikavennuksia, joten tämä ratkaisu oli parempi. Uskomattomalta kyllä tuntuu, että jos sukkien varret söivät lankaa 73 grammaa, kuinka kantapäähän ja terään kuitenkin riitti vain 26 grammaa - 13 grammaa per sukanterä?!? (se ylijäänyt 3 metrin pätkä painoi ehkä gramman) ♪♫ Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä neulojaa... ♫♪

Langan värjäsin tammikuussa 2012 Kool Aidilla. Muistelisin tuon oranssin raidan syntyneen ihan hetken mielijohteesta: toisessa kattilassa oli oranssi liemi, ja juuri kun olin upottamassa lankaa turkoosiin liemeen, päätinkin heittää sen toista päätä pikkuriikkisen oranssiin liemeen toisen langan kaveriksi. Tosi hauskasti tuo oranssi näistä sukista aina pilkistää, vaikkakin piti vähän aluksi säätää puikkokoon kanssa, ettei tullut läiskittymiä vain yhdelle puolelle sukkaa. :)

Sukkasatoilu jatkuu Perunalaarissa nyt, kun ensimmäinen pari sinne on saatu viedyksi. Saa nähdä, kuinka kunto kestää sukankutomista. Vaikuttaa tällä hetkellä siltä, ettei oikea käteni oikein tykkää neulomisesta (= kutomisesta). Minähän pidin kesällä yli kolme kuukautta neulomistaukoa, virkkasin ja ristipistelin ainoastaan, eikä käsi oireillut silloin juuri ollenkaan, jalka sen sijaan senkin edestä. Elokuussa käsi alkoi yllättäen taas oireilla, ja hoksasin hiljattain, että silloinhan minä tartuin uudelleen puikkoihin. Voi toki olla, ettei näillä ole mitään yhteyttä toisiinsa, eikä todellakaan kyse ole siitä, että käsityöt aiheuttaisivat tai pahentaisivat oireita, vaan nimenomaan niin päin, että neulomisen liikeradat ovat sellaisia, joita en pysty sairauteni vuoksi kunnolla tekemään. Kun olin pidemmän aikaa neulomatta, nämä vaikeudet eivät samalla tavalla tulleet esille. Virkatessahan käsi ei pahemmin oireilekaan. Mutta neulon sen verran kuin pystyn, eihän näiden kanssa onneksi mitään kiirettä tai pakkoa ole! :) Virkkaus on kuitenkin tuossa rinnalla aina menossa, voin tarttua siihen sitten, kun neulominen ei enää suju. Sitä paitsi seuraavaan sukkapariin tuleekin varsi virkaten! :)

Lopuksi pieni ylläripylläri:

Hetki sitten tätä postausta kirjoittaessani meidän kotiimme luikerteli tällainen! Esikoinen tuli samoihin aikoihin koulusta, olisikohan tämä livahtanut samassa ovenavauksessa sisään. Vaikken mikään käärmeiden ystävä olekaan, tämä sopii niin kauniisti kotimme sisustukseen, että se saa jäädä mieluusti meille lemmikiksi! :)

Suloisia syyspäiviä sinulle! :)

Viikon pistot: Kevätpuro (1. viikko)

Ensimmäinen viikko tämänkertaisen ristipistotyön kimpussa on takana! :)

Näyttäisi siltä, että ensimmäisen viikon aikana olen saanut pisteltyä paljon enemmän kuin yleensä työn alkuvaiheessa, jolloin pisteleminen on luonnollisestikin loppuvaihetta hitaampaa, kun on vielä niin paljon laskemista ja laskemisen tarkistamista. Vai näyttääkö tuo vain paljolta, kun pistot ovat levittäytyneet tällä kertaa niin laajalle? Selitys voi löytyä myös siitä, että ristipiston seurana olevan äänikirjan levyt ovat pituudeltaan 76-77 minuuttia, kun esimerkiksi edellisen äänikirjan levyt olivat keskimäärin 10 minuuttia lyhyempiä - tuleehan siinä siten jo viikon aikana tunnin verran pidempään pisteltyä!

"Kevätpuro" on tämänkertaisen pistelyn nimi, vaikka melkoisen kuivalta tuo puro vielä näyttää. ;) Jospa seuraavan pistelyviikon aikana saataisiin vähän vettäkin kehiin, niin alkaisi enemmän näyttää nimensä veroiselta.

Pistelytyön nimestä huolimatta toivottelen kaikille mukavaa syksyn jatkoa! :)