Viikon pistot: Merimaisema (3. viikko)

Menneen pistelyviikon aikana tuli oikeastikin käytyä meren rannalla (tai siis mehän olemme koko ajan meren rannalla), ja kovin samanlaiselta se maisema näyttää livenä kuin tässä pistelytyössäkin:

Meri ei vieläkään tästä maisemasta kunnolla hahmotu, vaikka vaahtopäitä onkin jo valmiina, ja joku siellä yrittää seilatakin tyhjän päällä. ;) Koska tässä on valmiina jo kaikki kahdella säikeellä pisteltävät ristipistot ja hiukan aloitettu yhdellä säikeellä pistelyä, sehän tarkoittaa sitä, että noilla yhden säikeen risti- ja jälkipistoilla on taas todella suuri merkitys tässäkin kuvassa. :)

Minulla ei ole vielä aavistustakaan, minkä ristipistotyön aloitan sen jälkeen, kun olen saanut tämän valmiiksi. Onneksi ylihuomenna lukujärjestyksessäni lukee työhuoneen kaappien eli lähinnä käsityötarvikkeideni läpikäymistä, joten siinä samalla todennäköisesti se seuraava ristipistotyökin sieltä hahmottuu. Tänään pojat ovat saaneet syyslomansa kunniaksi siivota lastenhuoneen kaapit, joissa ei ollutkaan iso homma, kun ne on siivottu viimeksi alkukesästä, ja suhteellisen hyvin on pysyneet järjestyksessäkin. Mutta hyvä ne on aina järjestellä uudestaan, sanoo hän, joka rakastaa siivoamista ja järjestelyä... :) (esim. omaa käsityökaappia on aina kiva järjestellä, vaikkei se ole edes sotkuinen)

Ahkeraa alkanutta syyslomaviikkoa! :)

Tuunaa mattosi

Tällä viikolla siivosin kaappeja, ja eräästä kaapista vastaani tupsahti tällainen:

Maton olen virkannut trikookuteesta tammikuussa 2012. Se oli alun alkaenkin tuollainen löperö, jossa reunat repsottivat. Mutta kyllä se käyttöön pääsi. Meillä oli olohuoneessa metallijalkainen mekanismituoli, jota oli hankala siirrellä paitsi painavuutensa vuoksi myös siksi, että metallisista jaloista tulee herkästi naarmuja lattiaan. Tämä matontekele pääsikin mekanismituolin alle, jolloin siirteleminen helpottui huomattavasti, kun matto liikkui siellä tuolin alla samalla kuin tuolikin. Eivätkä maton repsottavat reunatkaan haitanneet, kun käytännössä koko matto jäi näkymättömiin tuolin alle. Viime vuoden lopulla myimme mekanismituolin pois vähäisen käytön vuoksi ja saadaksemme olohuoneeseen tilaa uusille soittimille (niitä meillä on enemmän kuin minulla villasukkia...). Maton nakkasin sillä erää kaappiin pois silmistä ja pois mielestä.

Tiistaina Itellan (vai joko se on taas Posti?) kotiinkuljetuspalvelu kiikutti meille pari uutta mattoa entisten huonokuntoisten tilalle. Harvoin meillä käy niin, että uudet matot laitetaan vain entisten tilalle, vaan yleensä tulee vähän muutenkin vaihdettua mattojen paikkoja. Työhuone ja etenkin kodinhoitohuone meillä on sellaisia, että sinne nakataan muista huoneista vähän käytetyt matot, jos halutaan toisiin huoneisiin uudet tilalle, koska niihin kelpaa vähemmänkin siistit matot. Tällä kertaa työhuone sai kokonaan uuden maton ihan vain siksi, että edellinen oli aina rullallisten tuolinjalkojen alla, ja käytäntö vaati vähän pienempää. Kodinhoitohuoneen oikeasti ihan resuinen ja purkautunut matto pääsi viimeiselle matkalleen, ja työhuoneen matto sen tilalle kodinhoitohuoneeseen, ja siirtyipä sieltä kodinhoitohuoneestakin lopulta yksi pikkumatto työhuoneeseen. Melkoista säätämistä... Lopulta siihen kodinhoitohuoneen lattialle jäi selkeästi pikkumaton mentävä aukko, mutta ajattelin että ehkä siihen tottuu.

Jatkoin kuitenkin kaapin siivoamista, ja sieltähän tuo vihreä trikoomatto sitten tupsahti. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Hyi olkoon, kirpparille - vaikka tuskin tuo kenellekään kelpaa!" Sitten muistin sen pikkumaton mentävän aukon, ja siihen tämän maton sitten nakkasin. Joskin illalla vielä isäntä vaihtoi tämän ja toisen pikkumaton paikkaa, käytännön syistä sekin, koska kylppärin ovi ei olisi mennyt muuten kiinni. Tämä trikoomatto kökötti vähän kummallisella paikallaan reunat rullalla pari päivää ihan sellaisenaan, enkä jaksanut uhrata sen rumuudelle toistaiseksi ajatustakaan.

Perjantaina ihan maton ohi (tai yli!) kulkiessani sain kuitenkin älynväläyksen. Olin edellisiltana purkanut pari huonoksi mennyttä neulevaatettani, joista olin ajatellut neuloa tiskirättejä. Hoksasin kuitenkin, että Novitan Hanko -purkulanka voisi kaksinkertaisena toimia tämän maton reunuksena erinomaisesti! Hanko on sen verran joustamatonta, etenkin kaksinkertaisella langalla virkattuna, että se voisi hyvinkin saada maton rullautuvat reunat ojennukseen.

Eikä siinä varmaankaan mennyt kuin tunti, kun perjantai-iltana tuon reunuksen virkkasin:

Maton reunus

Tehty: 17.10.2014

Malli: Syntyi tehdessä

Lanka: Novita Hanko luonnonvalkoinen (010) purkulanka kaksinkertaisena

Langankulutus: 145 g

Virkkuukoukku: 10 mm

Koko: Reunuksen leveys n. 5 cm, reunuksen ympärys n. 226 cm (maton halkaisija 72 cm)

Muuta: Tuunasin maton! :) 

Täytyy sanoa, että maton ilme muuttui ihan pikkuisen. :) Itse asiassa olin jo aiemminkin miettinyt reunuksen tekoa, mutta koska silloin minulla ei ollut mitään siihen sopivaa lankaa ylimääräisenä, niin homma vain jäi, ja matto unohtui kaappiin. Nyt eivät reunat repsota, ja varmasti tämän voisi siirtää jopa takaisin kodinhoitohuoneen toiseen päähän, kylppärin ovikin voisi aueta, kun ei ole enää matonreunat pystyssä. Mutta en viitsi siirtää, tämä näkyy nyt kivasti muihin huoneisiin, jos kodinhoitohuoneen ovi sattuu olemaan auki. :)

Jos muutamana päivänä olin "käsityökriisissä" käsitöiden ylituotannon vuoksi (eilisen blogitekstin kirjoitin ajastuksella jo ennen kuin olin edes ajatellut tämän maton tekemistä), niin tämä maton tuunaus palautti uskoni siihen, että käsityönä voi tehdä jotain oikeasti tarpeellistakin. Tietysti vaatteetkin ovat tarpeellisia, mutta ei silloin, jos niitä tehdään liikaa. Tuntuu myös hyvältä ajatus siitä, että kahdesta käytännössä roskiskelpoisesta jutusta tulikin yksi käyttökelpoinen: matto olisi entisessä muodossaan taatusti päätynyt roskiin heti, kun ensimmäinen korvaava pikkumatto olisi kävellyt kaupassa vastaan. Hihatin oli puolestaan venynyt ihan käyttökelvottomaksi, ja purkutuomion se sai ainoastaan siksi, että olen kokenut samasta langasta neulomani tiskirätit hyvin käyttökelpoisiksi. Vielä käyttökelpoisempi tuo lanka on kuitenkin maton reunuksena - tiskiräteistäkin voi tulla helposti ylituotantoa...

Olisi mahtavaa, jos itsellä olisi voimia miettiä kaikille epäsopiville vaatteilleen tai muillekin tavaroilleen uusi käyttötarkoitus. Kirjastossa olen nähnyt monenlaisia tuunauskirjoja, joissa on tehty vanhoista villapuseroista, farkuista ja kauluspaidoista ties mitä uutta ja kivaa. Minä en kuitenkaan jaksa alkaa miettiä uusia käyttötarkoituksia kaikille vaatteilleni. Toivon, että kirppareille eksyy joku, joka joko kelpuuttaa vanhat vaatteeni suoraan käyttöönsä tai osaa hyödyntää niitä joksikin uusiotuotteiksi. Toinen lähikirppareistamme ottaa vastaan lahjoituksia, ja tietääkseni siellä myös pyörii joku "tuunauskerho", joka muokkaa esimerkiksi vanhoista vaatteista tai kodintekstiileistä uusia tuotteita myytäväksi. Uskon, että monet vanhat neuleeni saavat sitä kautta uuden elämän. Ja kenties osa pääsee uuteen kotiin myös oman kirpparipöytäni kautta siitä meidän toiselta lähikirpparilta. Siis muutaman viikon päästä. Tai jos joku blogini lukija tuntee valtavaa paloa tuunaukseen ja haluaa vanhat neuleeni uusiokäyttöön, niin tervetuloa hakemaan! :) (osoitteen saa sähköpostilla)

Suloista syyslomaviikkoa! :)

 

Mieletön vaatekaappi

Kesällä luin paljon kirjoja, ja poikkeuksellisen paljon tietokirjallisuutta. Yksi niistä oli Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi, josta kirjoitin silloin pienen postauksenkin. Kirja herätti paljon ajatuksia, joita olen pyöritellyt nyt muutaman kuukauden ajan. Oikeastaan se oli suoraa jatkoa aiemmin lukemilleni Laura Honkasalon kirjoille Kotikutoista ja Nuukaillen (ajatuksiani kyseisistä kirjoista voit lukea tästä linkistä ja tästä linkistä). Moni varmaan muistaa myös ekopaastoni toissakeväänä, eli voisin puhua jo jatkuvasta projektista...

En kutsuisi vaatekaappiani (tai siis kaappejani!) varsinaisesti pahan mielen vaatekaapiksi, vaikkei se hyvän mielen vaatekaapin kriteereitäkään ole täyttänyt. Pikemminkin se on ollut mieletön vaatekaappi vailla järjen hiventäkään. Miten se on päässyt sellaiseksi?

Minähän en seuraa muotia, ja on täysin yhdentekevää, näytänkö trendikkäältä tai yleensäkään hyvältä toisten silmissä. Käytännöllisyys on pukeutumisessa tärkeintä, vaatteiden ainoa tarkoitus on lämmittää ja suojata kehoa. Ulkonäkö on ihan sivuseikka, mutta toki on plussaa, jos vaate näyttää päälläni omissa silmissäni siedettävältä. Vaatteiden värit ovat minulle tärkeämmät kuin istuvuus: värien on oltava juuri oikeaa "minun sävyäni", soinnuttava hyvin toisiinsa, ja sukkien on oltava samaa väriä ja mielellään myös samaa materiaalia kuin pusero. Jos väriasia on kohdallaan, on ihan sama, roikkuuko vaate päälläni teltan lailla tai kiristääkö kenties jostain kohdasta. Kyllä minä toki jonkin verran katson vaatteen istuvuuttakin: a) maha ei saa pömpöttää b) rinnat ei saa tursuta kaula-aukosta ja c) rintsikat eivät saa vilkkua olkaimien alta, kaula-aukosta, kainalon alta eikä selästä.

Inhoan vaatekaupoissa käymistä ja vaatteiden ostamista. Vaatevaraston paisuminen ei johdukaan siitä, että ostelisin vaatteita liikaa, ja nekin ostan kirpparilta tai ohimennen marketista vaaterekkien ohi kävellessäni. Yleensä ostan kaupasta vain perusvaatteita, jotka käyvät moneen tilanteeseen ja jotka myös kestävät aikaa ja kulutusta. Kirpparilta tai kaupasta hankitulla virheostoksella on myös matala kynnys päätyä kiertoon, jos se ei itseäni enää miellytä tai on osoittautunut vääränkokoiseksi tai -malliseksi.

Koska en osta juurikaan vaatteita, kuinka voin silti kokea vaatevarastoni ihan mielettömäksi?

Vastaus on tässä rakkaassa käsityöharrastuksessani, joka ei suinkaan ole tärkein harrastukseni, mutta kuitenkin kolmen suosikkiharrastukseni joukossa. Kaksi muuta tärkeää harrastustani eivät kuitenkaan tuota samanlaista "ongelmajätettä" kuin käsityöt. Sillä ongelmajätteeksi noita valmiita neuleita voi kutsua siinä vaiheessa, kun niistä on suoranaista ylituotantoa. Minun on vaikeaa vastustaa ihanan väristen lankojen houkutusta. Siinä missä joku muu neuloja ostaa suosikkilankojaan kerän tai pari neuloakseen niistä pieniä asusteita, minä ostan aina puserolangat ja yhden ylimääräisen kerän yhteensopivia sukkia varten. Asusteita tehdessäni teen aina setin, enkä yksinäistä pipoa tai lapasparia. Eniten kuitenkin pidän isojen neulevaatteiden tekemisestä, ja itselle niitä on kaikkein mukavinta tehdä itselle mieluisista väreistä.

Kun tämän yhdistää siihen, että itseneulotuista vaatteista on äärimmäisen vaikea luopua, tarvitseeko enää ihmetellä vaatevaraston paisumista?

Hyvän mielen vaatekaapin luettuani tiesin, että vaatekaappini sisällölle on tehtävä jotain. Ei enää riitä, että vie kirpparille pari liian isoa tai liian pientä vaatetta - tai pahimmillaan säilyttää niitä edelleen siltä varalta, että jos sattuisin lihomaan tai laihtumaan vähän reilummin (niinkin olen tehnyt, vuosien takaisen rajusta jojoiluhistoriastani johtuen). Viikko sitten päätin, etten enää lykkää tätä pidempään, vaan käyn toimeksi nyt enkä ensi vuonna. Varasin marraskuuksi kirpparipöydän ja laadin itselleni "lukujärjestyksen", milloin käyn mitkäkin kaapit kodissamme läpi. Torstaina oli omien vaatekaappieni vuoro (koskien vain sisävaatteita, koska ulkovaatteet kävin läpi jo maanantaina).

Vasemmalla EI-pinoja, keskellä EHKÄ-pinoja ja oikealla KYLLÄ-pinoja, kaikkea aivan liikaa...

Jaoin vaatteet kolmeen pinoon: KYLLÄ, EI, ja EHKÄ. Oli kamalaa nähdä (lähes) kaikki vaatteensa kerralla levitettynä sängylle (ja vähän pöydille ja lattiallekin). EI-kasa oli aivan liian pieni, KYLLÄ-kasakin näytti melkoisen suurelta, mutta huolestuttavan suuri ja se vaikein kasa oli tietysti EHKÄ. Sen kasan vaatteet kävin moneen kertaan läpi aina vaan sovittaen niitä ylleni ja etsien KYLLÄ-kasasta muita vaatteita, joiden kanssa niitä voi käyttää. Otin kriteeriksi, että vaatteelle täytyy löytyä vähintään kolme muuta vaatetta, joiden kanssa niitä voi käyttää yhdessä (perusfarkkuja tms. ei laskettu kolmen joukkoon, koska niitä voi käyttää lähes kaikkien vaatteiden kanssa), ja jollei kriteeri täyttynyt, vaate päätyi EI-kasaan eli kirpparille. Viimein minulla oli enää EI-kasa lattialla ja kaapissani KYLLÄ-vaatteita, jotka veivät nyt huomattavasti vähemmän tilaa kuin aiemmin. Paljon kertoo se, että henkarikaappiin jäi peräti 15 tyhjää henkaria (aiemmin samalla henkarilla saattoi olla kaksikin vaatetta), ja iso kori, joka ennen oli täynnä neuletakkeja, on nyt tyhjä.

Itseneulotuista vaatteista luopuminen oli kyllä rankkaa. Vaatteita lajitellessa sain pidettyä pääni kylmänä ja ajateltua asioita järjellä: tälle vaatteelle ei ole enää käyttöä, tämä ei istu hyvin päälleni jne., mutta kun homma oli tehty (siihen meni aikaa 7,5 tuntia!), tunteet purkautuivat rajuina. Monien neuleiden langat ovat maksaneet useita kymppejä ja niiden tekemiseen on käytetty kymmeniä tunteja. Osa neuleista on ollut jo valmistuttuaan minulle hieman liian väljiä, osa kenties vähän tiukkojakin, tai näyttäneet hyvältä ylläni ainoastaan, jos vedän koko ajan vatsaa sisään (mikä on helppoa silloin, kun katsoo itseään peilistä tai ottaa blogikuvia, mutta unohtuu taatusti muulloin...). Olen silti saattanut roikottaa niitä päälläni monta vuottakin välittämättä siitä, että kaula-aukko päättyy navan korkeudelle, hihansuut uivat kastikkeessa ja koko tekele tahtoo valua koko ajan hartioilta alas. Nämä neuleet ovat olleet niitä vanhimpia neuleitani, joita tehdessä en ole vielä tiedostanut oman vartaloni mittasuhteita, vaan olen yksinkertaisesti valinnut puikoilleni vääränlaisia neulemalleja. Monta vuotta meni myös siihen, että opin valitsemaan oikeankokoiset puikot tietylle langalle, useat neuleet on uskollisesti tikutettu ohjeen suosittelemalla puikkokoolla.

Uusimmat neuleeni ovat istuneet yleensä heti valmistuttuaan päälleni lähes täydellisesti, sen huomaan katsellessani neuleiden kuvia blogistani. Jostain syystä nämä neuleet ovat kuitenkin venyneet kenties ihan vain päälläni ollessaan tai sitten henkarissa roikkuessaan. Neulevaatteen paikka ei taida ollakaan henkarikaapissa... Esimerkiksi eräs polvipituinen puuvillamekko ulottui nyt nilkkoihin, neuleen kapein kohta eli vyötärö oli laskeutunut lantion leveimmän kohdan korkeudelle, ja kädenteiltä ei pilkottanut ainoastaan rintsikat vaan puoli kylkeä. Tätä mekkoa ehdin käyttää tasan kerran esikoisen synttäreillä toissakesänä. Ihanainen villamekko Hailuodosta ostetusta 100% villalangasta oli valmistuessaan hivenen väljä kaula-aukosta, mutta ei se silloin minua haitannut. Käytin sitä viime talvena yhtenä viikonloppuna ensin yksillä 90-vuotispäivillä ja seuraavana päivänä 70-vuotissynttäreillä. Kaula-aukko oli siihen mennessä venähtänyt niin, että jouduin pukemaan alle topin, jottei rintavako näy. Jostain syystä kaula-aukko oli nyt niin avara, ettei enää näkynyt pelkästään vako vaan koko etuvarustus. Molemmat mekot olivat minulle tärkeitä, ja surettaa erityisesti se, etten ole ehtinyt niitä juurikaan edes käyttää. Mahtaako niitä kukaan edes ostaa kirpparilla, purkulangaksi kenties?

Osa neuleista on sitten venähtänyt tai kutistunut ensimmäisessä pesussa, vaikka olen koittanut pestä ne erityistä varovaisuutta noudattaen, tai en ole pessyt kertaakaan (kuten noita kahta edellämainittua mekkoa). Varsinkin villasukilla on taipumus olla kertakäyttöisiä, ne kun likaantuvat nopeasti käytössä, ja ensimmäisen pesun jälkeen alkavat pyöriä jaloissa.

Jotkut selkeät KYLLÄ-vaatteet jäivät samantien henkarikaappiin; sen sijaan sukkakoreihin ei ole tässä vaiheessa vielä kajottu...

Villasukat ovatkin suurin ongelmajäte-erä, jonka käsityöharrastus tuottaa. Kun on pakkomielle sovittaa villasukat väreiltään yhteen puseron kanssa, täytyy puserolangoista neuloa aina myös sukkapari, mielellään vaikka kaksi. Sen lisäksi jos törmää sattumalta ihananväriseen lankaan, sitä voi ostaa yhden kerän, koska siitähän voi aina kutoa sukat - itselle tietysti, koska lanka on niin ihanan väristä. Erinäisillä värjäyskursseilla on ollut tapana kokeilla erilaisia värejä ja värjäystekniikoita aina yhteen vyyhtiin kutakin, eikä yhdestä ainokaisesta vyyhdistä saa juuri muuta kuin... arvaatteko mitä? SUKAT! Sitten on vielä niitä maailman ihanimpia sukkamalleja, joita tekee mieli kokeilla, mutta kun just siihen malliin sopivaa lankaa ei ole varastossa, niin sitähän täytyy ihan erikseen ostaa. Tästä kaikesta huolimatta vaatekaapissani oli edelleen puseroita, joiden pariksi ei löydy sitten millään juuri oikeansävyisiä villasukkia - ja mikä kamalinta: villasukkia, joiden pariksi ei löydy mitään puseroa tai muutakaan vaatetta!

Nämä villasukat ovat kaikki lähdössä kiertoon. Osaa ei ole käytetty kertaakaan.

Jossain vaiheessa laskin, että minulla oli kaapissani 81 paria villasukkia. Sen jälkeen olen kutonut itselleni viidet sukat, eli sukkaparien määrä taisi olla ennen torstain vaatekaappiprojektiani 86 paria. Nyt niitä on "enää" 52 paria. On se kuitenkin kuin vähemmän kuin 86... Lähtöpassit annoin muun muassa liian nyppääntyneille ja lähes puhkikuluneille sukille sekä sellaisille, joille ei löytynyt yhteensopivia vaatteita. Oli järkyttävää huomata, että kaapissani oli useita villasukkia, joita en ole vielä edes käyttänyt (ja nyt ei lasketa tänä syksynä kudottuja sukkia). Yhdet sellaiset pistin suosiolla kirpparipinoonkin.

Toki kaapin sisällössä oli myös paljon ilahduttavaa: tietyt vaatteet ovat minulla paljon useammin käytössä kuin toiset, ne ovat olleet lempivaatteitani jo vuosia, vaikka saattavat olla jopa kirpparilta lähtöisin (kuten esimerkiksi kaikki lempifarkkuni ja farkkuhameeni!). Myös neulevaatteiden joukosta löytyy näitä helmiä, jotka ovat kestäneet vuosien varrella niin ahkeraa käyttöä kuin pesuakin. Niiden kaveriksi löytyy useita muita vaatteita, niin ylä- ja alaosia kuin villasukkiakin, joten uusia asukokonaisuuksia syntyy lähes rajattomasti. Ne tuntuvat ja näyttävät hyvältä päälläni pienestä nyppyyntymisestä huolimatta. Näitä vaatteita täytyisikin tutkailla tarkemmin ja miettiä, missä niiden salaisuus piilee. Ja kun sen salaisuuden hoksaan, voi uusien vaatteiden ostaminen ja neulominen olla jatkossa huomattavasti helpompaa...

Vaatekaapissani on nyt mukavasti väljyyttä, kun arviolta ainakin kolmannes vaatteista lähtee kiertoon. Mielettömintä tässä on kuitenkin se, ettei siitä ole pitkäkään aika, kun kävin saman rumban läpi, ja silloin olin muka valtavan tyytyväinen aikaansaannokseeni (voit halutessasi lukea silloisia ajatuksiani tämän linkin takaa; itse en uskalla tuota tekstiä lukea ainakaan vielä...). Puolitoista vuotta sitten keväällä 2013 kävimme koko asuntomme läpi viimeistä nurkkaa ja varastokoppia myöten, ja meiltä lähtikin silloin pakettiautollinen tavaraa kirpparille, lisäksi osan veimme hyväntekeväisyyteen, ja roskiinkin kannoimme useita jätesäkillisiä. Sen jälkeenkin olemme myyneet tai lahjoittaneet tarpeetonta tavaraa pois, mutta jostain syystä sitä turhaa tavaraa tuntuu edelleen riittävän kirpparipöydäksi asti. Vaatteista taidan suurimman osan lahjoittaa, enkä edes harkitse niiden kirpparimyyntiä. Emme ole mielestämme hirveästi ostaneet uutta tavaraa tänä aikana, vaan yksinkertaisesti meillä on edelleen sellaisia "romuja", joista emme ole tuolloin raaskineet luopua, vaan olemme ajatelleet, että niillä voisi olla edelleen käyttöä. Tai on kenties tavaroita, joita on silloin käytetty, mutta jotka ovat nyt tulleet tarpeettomiksi. Varsinkin lasten vaatteiden ja tavaroiden käyttöikä on varsin lyhyt, kun lapset kasvavat niistä ulos. Lapsemme onneksi ovat oppineet kierrättämään, heidän tavaroitaan käymme läpi ja laitamme tarpeettomia pois säännöllisesti pari kertaa vuodessa, ja jo nyt he ovat alkaneet miettiä, mitkä lelut ovat heille tarpeettomia, kun käymme ensi viikolla lastenhuoneen kaappien kimppuun. Sitten onkin enää keittiön ja työhuoneen kaapit jäljellä, joten hyvällä mallilla ollaan!

Mutta taitaa olla jonkinlaisen ostolakon paikka vähäksi aikaa - loppuvuodeksi ainakin?

Tällainen pino vaatteita lähtee kirpparille - suurin osa taitaa kyllä mennä lahjoitukseen (ja tässä on vain minun omat vaatteeni: lastenvaatteet ja ulkovaatteet sekä kengät lajittelin jo aiemmin toiseen yhtä suureen pinoon...)

Mitä voisin tehdä jatkossa, jotta vaatekaappini pysyisi hyvän mielen vaatekaappina, eikä enää paisuisi mielettömyyksiin? Tässä muutamia suunnitelmiani, jotka laitan toteutukseen nyt heti, enkä vasta uutenavuotena:

• En osta enää lankaa itselleni tuleviin neuleisiin. Ainoastaan akuuttiin tarveneuleeseen voin ostaa lankaa, mutta sellaista tarvetta tuskin tulee, koska minulla on varmasti vaatteita säähän kuin säähän.
• En myöskään osta uusia vaatteita lukuunottamatta alusvaatteita yms. kuluvia tarvevaatteita tai muita perusvaatteita tai jotain äärimmäisen akuuttia tarvetta. Minulla pitäisi olla kaapissani päällepantavaa joka tilanteeseen.
• Lankaa voin ostaa lahja- tai hyväntekeväisyysneuleisiin, mutta koska nykyiset lankani riittävät melko varmasti ainakin vuoden 2015 loppuun saakka, pyrin välttämään lankaostoksia. Akuutit tarpeet jne. ovat asia erikseen, mutta niihinkin etsitään langat ensisijaisesti omasta kaapista.
• Voin neuloa itselleni uusia vaatteita niistä langoista, jotka olen jo ostanut tiettyä neulevaatetta varten, mutta uusia lankoja en osta. Lupaan myös harkita uudelleen, haluanko oikeasti tehdä sen vaatteen, johon olen tietyt langat ostanut, vai voisinko sittenkin käyttää ne langat vaikkapa hyväntekeväisyysneuleisiin. Annan itselleni luvan muuttaa mieltäni ja suunnitelmiani.
• Villasukat ovat heikkouteni, ja uusia sukkia tulee varmasti tehtyä lisää. Voisinko samalla luopua aina muutamasta sukkaparista, kun uusi pari valmistuu?
• Jos vaatekaappiini täytyy sulloa tavaraa tai se ei pysy järjestyksessä, lupaan tehdä asialle heti jotain, ja se jotain tarkoittaa jostain vaatteesta luopumista.
• Jos huomaan jonkun vaatteen olevan epämiellyttävä, laitan sen heti kirpparipinoon, enkä vasta seuraavana kaapinsiivouspäivänä.
• En etsi enää aktiivisesti neulemalleja: en osta käsityölehtiä enkä -kirjoja, pyrin myös välttämään niiden aktiivista etsiskelyä kirjaston lehdistä tai netistä. Vien mahdollisimman paljon käsityölehtiä ja -kirjoja kirpparille. Käsitöiden ylituotanto täytyy pysäyttää tavalla tai toisella!

Käsityöharrastukseni on siis varsinaisessa murroksessa. En voi enää tehdä käsitöitä vain itselleni, kuten tähän asti (okei, en ole sentään tehnyt vain itselleni, vaan teen myös valtavan paljon lahjaksi ja hyväntekeväisyyteen, mutta suurimmat neuleet teen itselleni, muualle menevät ovat vain pikkukäsitöitä). Minun täytyy löytää uusia väyliä jatkaa harrastustani niin, että voin edelleen nauttia tekemisen ilosta ja valmiista lopputuloksesta. Joku saattaa tietysti ajatella, että nythän voin hyvällä omalla tunnolla tehdä uusia vaatteita, kun olen luopunut niin paljosta vanhoja, mutta ei se kertakaikkiaan mene niin. Tunnen tietysti suurta iloa esimerkiksi tänä syksynä valmistuneista neuleista, mutta en tunne hyvää omatuntoa siitä, että ne ovat itselleni. Ilo ja hyvä omatunto eivät kulje käsi kädessä. Tärkeintä on kuitenkin, että olen nyt tehnyt asialle jotain, ja että jatkossa sinne vaatekaappiin ei tule enempää täytettä (ainakaan kovin paljon). Minulla on myös pidemmän tähtäimen suunnitelmia, kuinka voin jatkaa käsityöharrastusta niin, että lopputuloksena ei ole ongelmajätettä omaan kaappiini, vaan oikeasti hyödyllisiä esineitä todelliseen tarpeeseen. Mutta vielä ei ole aika käydä niitä suunnitelmia toteuttamaan, vaan yritetään mennä ainakin vuosi tästä eteenpäin näillä suunnitelmilla. Olihan siinä Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjassakin esitetty peräti viidelle vuodelle jaettu suunnitelma, kuinka oma vaatekaappi laitetaan vähitellen uuteen uskoon. Kaiken ei siis tarvitse tapahtua hetkessä. Minulla ne tapahtumat näyttävät tulevan aaltoina, välillä on taas tyynempää ja tasaisempaa.

Kesällä 2012 kudottu hihatin ja keväällä 2013 kudottu pusero olivat venyneet ihan muodottomiksi - pelkästään käytössä, ei pesussa! - joten ne saanevat uuden muodon tiskirätteinä. Ovat nimittäin hyvää rättilankaa! :)

Luopuminen tuottaa tuskaa onneksi vain hetkellisesti. Nyt en aio enää haikailla niiden vaatteiden perään, jotka päätin itse ihan omasta tahdostani ja vapaaehtoisesti laittaa kiertoon. Olisin voinut jatkaa entiseen malliin, mutten halua. Sen sijaan haluan nyt iloita niistä vaatteista, jotka vaatekaappiini jätin, ja yrittää tietysti käyttää niitä mahdollisimman paljon. Itse asiassa nyt, kun vaatteita on vähemmän, tekee mieli kokeilla aivan uusia yhdistelmiä, jotka eivät ole tulleet aiemmin edes mieleeni. Sehän tuntuu melkein samalta kuin uusi vaate! :)

Mielekästä viikonlopun jatkoa!

Neuloja yllätti talven ;)

Maanantai-iltapäivänä hakiessani kuopusta eskarista alkoi ensimmäistä kertaa tänä syksynä tuntua siltä, että voisi alkaa pikkuhiljaa kaivaa talvivaatteita esille. Itse asiassa olin suunnitellut tekeväni sen seuraavana päivänä, koska silloin minulla olisi ollut paremmin aikaa, mutta kirpeä ilma sai minut käymään vaatevarastojen kimppuun jo maanantaina. Ja juuri sopivaan aikaan sen teinkin, sillä tiistaiaamusta alkaen sää on pysynyt vankasti pakkasen puolella.

Talvi ei siis päässyt yllättämään, vaan minä yllätin talven! :D Meillä oli nimittäin lasten talvivaatteiden ja -kenkien tilanne niin erinomainen, että viimetalviset varusteet mahtuivat yhä hyvin molemmille pojille, ainoastaan esikoiselle kävin ostamassa uudet ehjät (!) toppahousut. Esikoisen viimetalviset Angry Birds -villasukat tosin näyttivät vähän epäilyttäviltä, sen verran venyneet ja vanuttuneet ne ovat, puhumattakaan pinttyneestä harmaasta likakerroksesta esikoisen hiihdettyä sukillaan koko talven pitkin koulun käytäviä. Poika itse kyllä vakuutti tykkäävänsä noista villasukkien irvikuvistaan edelleen, mutta minä en enää jaksa uskoa sukkien lämmittävyyteen. Ehkä voisin tehdä uudet sukat, ainakin varasukiksi...

Maanantai-iltapäivä taisi olla tavallista pidempi, sillä ennätin paitsi käydä talvivarusteet läpi, myös kutaista keskeneräiset sukkani loppuun. Ne valmistuivat juuri ennen kuin oli aika lähteä viemään kuopusta kitaratunnille. Vasta silloin tajusin, ettei minulla ole mitään uutta neuletta aloitettavaksi soittotunnin aikana! Minulla oli kyllä ollut mielessäni seuraava neuleprojekti, mutta eihän siitä ollut vielä edes ohjetta tulostettuna (ei ole kyllä vieläkään...), eikä siinä lähtötohinoissa enää ehtinyt alkaa tulostuspuuhiin. Niinpä päätin kutaistakin esikoiselle ne uudet sukat, niihin kun tarvitsi vain napata joku lankakerä ja puikot käsilaukkuun, malliahan ei perussukkiin tarvita. Kitaratunnin aikana ehdin kutoa vartta jo hyvän matkaa! :)

Pojan sukat

Tehty ajalla: 13.-17.10.2014

Malli: Perussukat teränpäällisjoustimella

Lanka: Novita Nalle Dylon-värjätty Jungle Green (26), pohja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 63 g

Puikot: 3 mm

Koko: n. 34 (10-vuotiaalle)

Muuta: Esikoiselle

Perussukka paras sukka, ainakin lasten jaloissa. Näissä ei ole yhtään mitään ihmeellistä ainakaan mallin puolesta: 2o 2n -joustinta varressa ja jalkaterän päällä, hollantilainen vahvennettu kantapää ja sädekavennus.

Lanka sen sijaan on sellaista, jota ei muualta löydy. Viime syksynä päätin kokeilla värjätä Nalle-lankaa kaapistani löytyneillä ylimääräisillä Dylon-väreillä. Tästä Jungle Green -nimisestä vihreästä kuvittelin saavani kirkkaampaa smaragdinvihreää, josta haaveilin tekeväni itselleni jonkinmoisen tunikan. No, väripadasta nousi hiukan erisävyistä vihreää, ei yhtään minun väriäni. Ihan kiva - minulla oli sitten 800 grammaa aivan vääränväristä lankaa! En kuitenkaan antanut moisen häiritä, vaan ajattelin tehdä itselleni vain alaosavaatteen (eli hameen), jossa ei väärä väri niin kauheasti haittaisi.

Viime viikolla (ennen tätä talvivaate-episodia siis) mietin tätä lankaa, että joko laittaisin sen hameprojektini pian alulle. Silloin minulle tuli hyvin vahva tunne, että en halua tästä väristä itselleni hametta, enkä yhtään mitään vaatetta. Mihin siis saisin käytettyä nämä lankani, jos en omiin vaatteisiini? Saman tien mieleeni tupsahti peräti kolmekin ihmistä lähipiiristä, joille voisin tästä langasta kutoa lahjasukat - olkoonkin, että heillä on pyöreät synttärit tulossa vasta vuosina 2016 ja 2018. Mutta säilyyhän se lanka siihen asti, tai mikä estää minua kutomasta sukat jo muutamaa vuotta etukäteen valmiiksi, eipähän tule ainakaan viimehetken paniikkia! :) (minulle ei koskaan tule, koska alan suunnitella yleensä lahjaneuleita vähintään vuotta tai paria ennen...) Ja ainahan tästä voi kutoa neuleita oman perheen akuuttiin tarpeeseen - kuten nyt - ja lopulta hyväntekeväisyysneuleita, kun koko suvulta ja ystäväpiiriltä alkaa pursuta Jungle Green jo korvista. ;)

Luonto ei ole enää kovin "jungle green", vaan ihana sekoitus syksyn värejä sokerilla kuorrutettuna. :) Oikein nautinnollista viikonloppua siis kaikille! :)

ps. Edelliseen Novita-postaukseen on lisätty pari kuvaa ja linkkiä, käykää kurkkaamassa!

pps. Ai niin, nythän eletään vielä Sukkasatoa, joten kiikutan nämä sukat pottulaariin...

Novita Talvi 2014

Edit 17.10.: Kuvia ja linkkejä lisätty. Lisätään loputkin, jos jossain vaiheessa onnistuu.

Jo monen vuoden ajan olette te blogini lukijat tottuneet näkemään täällä neljä kertaa vuodessa lehtikatsauksen Novita-lehden ilmestyttyä. Monta kertaa olen miettinyt näiden katsausten lopettamistakin, mutta perinnettä on ollut vaikea katkaista. Niinpä saatte vielä kerran katsauksen uusimpaan Novitaan. (lisää aiheesta postauksen lopussa)

Lehti tuli tänään sellaisessa tilanteessa, jossa uusiin neulemalleihin tutustuminen oli ehkä viimeinen asia maailmassa, jota haluaisin tehdä. Juuri tällä hetkellä en kaipaa yhtään uutta neulemallia nähtäväkseni (siitäkin lisää postauksen loppupuolella) enkä ylipäätään mitään muutakaan uutta vaatekappaletta (siitä luultavimmin kirjoitan jossain vaiheessa erillisen postauksen).

Mitä siis voin sanoa neulevaatteiden malleja pursuavasta lehdestä silloin, kun oma mieleni ei ole lainkaan vastaanottavainen neuleille? Ihania malleja, niin kuin Novitassa aina, mutta juuri nyt minulla ei ole pienintäkään aikomusta laittaa ainoatakaan tämän lehden mallia puikoilleni. Ehkä mieleni muuttuu jossain vaiheessa, toivottavasti ja todennäköisesti ei kuitenkaan ihan lähiaikoina... ;)

Katsotaan nyt kuitenkin niitä malleja, jotka näyttivät silmääni ihan kivoilta, mutta joita en kuitenkaan siis aio kenties ikinä neuloa.

 Kuvat: Novita

Ensin neulemekkoja. Malli 1 naisen neulemekko on tuollainen mukavan klassinen (samassa kuvassa miehen neuletakin kanssa). Malli 20 neulemekon ohje on onneksi vain isommalle naiselle, muuten tuskin voisin vastustaa kiusausta laittaa tuo puikoilleni - nyt voin huoletta unohtaa koko mekon. ;) Malli 30 kaarrokkeellinen neulemekko on myös nätti, mutta kaikkia lehden neuleiden kuvia ei Novitan sivuilta löydy, joten ette näe siitä kuvaa muuten kuin katsomalla se lehdestä, tai jos kuva joskus nettiin ilmestyy. Sama koskee virkattua tunikaa malli 36, joka oli oikeastaan ihan suosikkini koko lehden neuleista. Hassua vaan, että juuri sitä en sitten pääse blogissani esittelemään.

Edit 17.10.: Kuvat ja linkit löytyivät, ja on tähän nyt lisätty.

Kuva: Novita

Malli 11 naisen neuletakki näyttää mukavalta perusneuleelta, varmasti myös ihanan lämmin. Yksinkertainen, mutta kaunis! Lehdessä oli myös malli 21 paloista virkattu jakku, mutta en löydä siitä kuvaa Novitan sivuilta, joten en voi sitä tähän linkittää. Se on tosin XL-kokoinen malli, mutta ideaa voisi varmasti hyödyntää pienempäänkin jakkuun.

Kuva: Novita

Malli 65 neuletunika on myös tuollainen perusnätti, voisin tykätäkin.

Kuva: Novita

Asusteiden vuoro. Malli 19 naisen kirjoneuleinen asustesetti on vain kertakaikkisen ihana, vaikka värimaailma ei ihan osukaan yksiin oman makuni kanssa. Tässähän on muuten sama idea, jonka itse jo hoksasin aiemmin, eli kaulurista voikin tehdä ponchon ja käyttää takin päällä! (sellaisen kauluriponchonhan toteutin tänä syksynä)

Sukkamalleja tässä lehdessä oli viimeinkin, nehän ovat parista aiemmasta lehdestä puuttuneet. Valitettavasti linkitys ei taaskaan toimi kaikkien osalta, esimerkiksi suosikkini malli 23 palmikkoneulesukkia sekä saman setin lapasia ja myssyä ei Novitan sivuilta löydy. Sukissa oli nimittäin ihan huippukiva idea: palmikot ovatkin sukkien pohjassa, kun taas teräosan päällinen on sileää neuletta! Piti ihan kahdesti katsoa, kun en voinut millään uskoa, että palmikot ovat "väärässä paikassa". Miten tuollaiset sukat sitten käytännössä toimivat, sitä en tiedä...

Kuvat: Novita

Malli 52 pilkullisten sukkien kuva onneksi löytyi, nämä ovat niin kovin nätit! Malli 56 kirjoneulesukat ovat niin ikään upeat, mutta minulla tuppaa muutenkin tulemaan sukista aina vähän liian löysiä, jos teen jollain tällaisella valmiilla mallilla (eli sellaisella, jonka silmukkamäärää on vaikea muuttaa ja jossa on muotoiluja), joten taitavat jäädä tekemättä, ettei tule turhaan tehtyä epäsopivia sukkia.

Siinäpä nämä suosikkini olivat, ja valitettavasti juuri ykkössuosikkini kuva jää teiltä nyt näkemättä. Käykää kurkkaamassa kirjastossa tai lehtihyllyillä, jos omaa lehteä ei tule... ;)

Edit 17.10.: Kuva löytyi.

*****

Tämä oli blogini viimeinen Novita-lehtikatsaus, ainakin toistaiseksi. Lehtikatsaukset loppuvat siitä yksinkertaisesta syystä, että olen lopettanut Novitan tilauksen, ja se päättyy tähän lehteen. Tähän päätökseeni ei liity mitään suurta dramatiikkaa: en ole kyllästynyt Novita-lehteen tai mitään muutakaan sellaista, vaikka olenkin kypsytellyt ajatusta päässäni jo pidemmän aikaan.

Olen aina pitänyt valtavasti Novitan malleista, ja siitä syystä lehti onkin tullut minulle yhtäjaksoisesti nyt yhdeksän vuoden ajan; sitä ennen ostin kiinnostavimmat lehdet irtonumeroina. Mikään muu käsityölehti ei ole onnistunut tarjoamaan minulle niin paljon kiinnostavia malleja kuin Novita! Välillä minulle on tullut muitakin käsityölehtiä, mutta olen jo vuosien ajan tyytynyt lukemaan muut lehdet kirjastossa ja jatkanut ainoastaan Novitan tilausta. Nyt aion siirtyä lukemaan myös Novitan kirjastossa, vaikka se vaatiikin pyöräretkeä pääkirjastoon, Novitaa kun ei tule lähikirjastoomme. Jos lehdestä löytyy mielenkiintoisia malleja, voin lainata lehden tai äärimmäisessä tapauksessa ostaa irtonumerona.

Tärkein syy tilauksen lopettamiseen onkin se, että haluan pienentää omalta osaltani ekologista jalanjälkeäni. Painetun lehden tilaaminen tai irtonumerona ostaminen lisää hiilidioksidipäästöjä, kirjaston käyttäminen on siinä mielessä kannattavampi vaihtoehto. Toissatalvena kierrätin kirpparille suuren osan käsityölehdistäni, ja olen sen jälkeen vähentänyt huomattavasti irtonumeroiden ostamista, käytännössä en ole niitä ostanut lainkaan enkä aio jatkossakaan ostaa. Tarkoitukseni on tänä syksynäkin käydä käsityölehteni jälleen läpi ja viedä niitä kirpparille. Vanhoissa Novita-lehdissä tosin on niin paljon ihania malleja, joita en ole ehtinyt toteuttaa, että todennäköisesti niistä ei kovinkaan moni kiertoon päädy, sen sijaan moni muu käsityölehti saattaa lähteä, koska niitä on edelleen liikaa.

Käsityömalleista on nykypäivänä kertakaikkiaan niin paljon ylitarjontaa, että minulle on tullut suoranainen "malliähky"! Mieleni tekisi toteuttaa yhtä jos toista, ja kun suurin osa mieliteoistani on vaatteita itselleni, se näkyy valitettavasti vaatekaapissani. Sen sisältö paisuu paisumistaan, enkä ehdi kaikkia neulomiani vaatteita edes pitää! Olen myös tosi huono luopumaan neulomistani vaatteista, vaikka niitäkin on pakko alkaa nyt kiikuttaa kirpparille ihan rankalla kädellä karsien. Tärkeintä on kuitenkin pureutua suurimpaan ongelmaan eli neulevaatteiden ylituotantoon! On vain vaikeaa olla tekemättä ihania neuleita, jos niiden malleja tulee kotiin kannettuna neljästi vuodessa ihanan Novita-lehden muodossa! Kirjastossa selaillun lehden malleja on helpompi vastustaa, kun taas tilatun ja maksetun lehden kohdalla tuntuu siltä, että on pakkokin jotain toteuttaa, jotta saisi rahoilleen vastinetta. Vaikka ei Novitan mallien toteuttaminen ole tuntunut pakolta, sillä ne ovat toinen toistaan upeampia!

Toivon siis saavani vaatekaappiini viimein jotain kuria ja järjestystä, kun en ole jatkuvasti ihanien neulemallien ympäröimä. Jo vuosien ajan olen yrittänyt neuloa vain tarpeeseen, mutta jos näen jonkun ihanan mekon neulemallin, en pysty sitä vastustamaan, vaikka oikeasti en tarvitse sitä - toki saan vakuutettua itseni siitä, että juuri sen mekon tarvitsen niiden entisten käyttämättömien mekkojen seuraksi. Novita-lehden tilauksen lopettaminen toivottavasti johtaa jonain päivänä viimein siihen, että ensiksi huomaan akuutin tarpeen esimerkiksi tietynlaiselle neuletakille ja vasta sen jälkeen etsin sopivan mallin - ei siis niin päin, että näen ihanan mallin, ja sitten "huomaan tarvitsevani" sellaisen.

Tai ehkä viimeinkin rohkenen alkaa tehdä kaikki käsityöni ihan omasta päästäni, ilman mallia...

Huomaan, että olen kirjoittanut näistä asioista jo muutaman kerran ennenkin blogissani. Valitettavasti mitään suurta muutosta ei ole vaatekaapissani ja neulontatavoissani edelleenkään tapahtunut, vaikka pienin askelin olen mennytkin tällä saralla eteenpäin. Toivon tämän olevan kuitenkin suuri harppaus kohti parempaa huomista - yhdistettynä marraskuulle varaamaani kirpparipöytään. Sieltä niitä ylimääräisiä käsityölehtiänikin saattaa sitten joku onnekas bongata. :)

Tämä vaatekaappiasia on niin iso juttu, että palaan siihen todennäköisesti vielä paremmalla ajalla syvemmin, kun saan ensin itsekin selvitettyä ajatuksiani. Vaatekaappi on onneksi nyt selvitetty, ainakin tällä erää.

*****

Novita-lehtikatsaukset on hyvä lopettaa myös senkin vuoksi tähän, koska Novitan nettisivut ovat vaihtuneet uuteen Novitaknits-sivustoon. Sieltä on huomattavasti hankalampi linkittää tänne blogiin noita neuleiden kuvia kuin aiemmalta sivustolta, eikä kaikkia kuvia edes löydy (Edit 17.10.: Ei ainakaan heti löydy), eli katsausten tekeminen käy minulle työläämmäksi. Olin kuitenkin tehnyt päätöksen lehden tilauksen ja näiden katsausten lopettamisesta jo viikkoja ennen kuin tiesin tästä muutoksesta, joten se ei ole vaikuttanut asiaan millään tavalla. Mutta nyt tuntuu entistä vahvemmin siltä, että olen tehnyt oikean ratkaisun.

Kiitos teille, kun olette jaksaneet näitä Novita-katsauksiani lukea! :) Mukavaa loppuviikkoa!

Auringonlasku sinisellä laguunilla

Olisipa tehnyt mieli kuvata nämä sukat sinisellä laguunilla auringonlaskun aikaan. Asun kuitenkin aika kaukana laguuneilta, ja muutenkin "sininen laguuni" tuo mieleeni vain sen teinielokuvan, jonka olen tietysti teini-iässä nähnytkin. Siispä läheinen merenranta sai korvata tänään laguunin - enkä malttanut odottaa auringonlaskuakaan. ;)

Auringonlasku sinisellä laguunilla -sukat

Tehty ajalla: 8.-13.10.2014

Malli: Perussukat varpaista alkaen

Lanka: Drops Fabel blue lagoon (340) ja sunset (310)

Langankulutus: 83 g

Puikot: 2 mm

Koko: 38/39

Muuta: 8-aloitus, tiimalasikantapää. Tykkään! ♥

Kaikki tämä höpötys auringonlaskusta ja sinisestä laguunista johtuu tietysti sukkien värimaailmasta: Drops Fabelin värit ovat blue lagoon (sininen laguuni) sekä sunset (auringonlasku).

Olen ihaillut pitkään monissa blogeissa näitä raitasukkia, jotka on kudottu kahdesta itsestäänraidoittuvasta kerästä. Haaveissa on ollut tehdä samanlaiset, kunhan vain löydän mieluisat värit.

Vuosi sitten Oulun kädentaitomessuilta ostin nämä kaksi kerää raitasukat mielessäni, ja viime viikolla ne pääsivät puikoilleni. Vaikka olihan siinä haastetta kerrakseen. Minä halusin tietysti "samaa paria" olevat sukat, eli raitojen täytyy täsmätä molemmissa sukissa.

Se tarkoitti tietysti pientä esivalmistelua, eli kerin sekä sinisävyisestä että punasävyisestä kerästä kaksi pienempää kerää, joiden aloituspää oli täsmälleen samassa kohdassa väriraporttia. Sinisen kerän jakamisessa ei ollut isompia ongelmia, mitä nyt pikkuisen solmujen selvittelyä...

... ja kuvittelin punaisenkin kerän jakamisen onnistuvan samoin. Vaan eiköhän ollutkin kerässä solmu! Eikä se raidoitus tietenkään jatkunut samasta kohdasta mihin solmun toinen osapuoli loppui, eihän se ikinä jatku. Aikani ihmettelin, että miten minä löydän oikean jatkokohdan, kunnes hoksasin, että kerän loppupäässä kulki värit toisinpäin kuin alkupäässä. Olen kuullut, että näin on joskus jollekin sattunut, mutta koskaan ei ole tullut moista vastaan omalla kohdallani.

Kun hoksasin tämän seikan, sain viimein jatkettua lankaa oikeasta kohdasta, eikä tarvinnut edes katkaista kovin pitkästi lankaa välistä pois. Onneksi se solmu oli siinä päässä kerää, josta aloitin pikkukeriksi kerimisen, sillä olisi ollut aika kenkkumaista huomata solmu siinä vaiheessa, kun toinen kerä oli jo valmiina.

Huolellinen esivalmistelu kannatti, ja sain ihanan sukkaparin, jossa värit kulkevat ihan riittävän identtisesti, jotta ne minulle kelpaavat. :)

Sukkasadon Perunalaari saa jälleen värikästä täytettä! :) Taitavat olla viidennet sukat minun puikoiltani.

Vaikken auringonlaskun aikaan käynytkään kuvausretkelläni, niin aurinko sentään paistoi. Mutta täytyihän se auringonlaskukin kuvata illemmalla omalta parvekkeelta, tuolla talojen takana merikin pilkottaa:

Kaunista viikon jatkoa! :)

Viikon pistot: Merimaisema (2. viikko)

Merimaiseman äärellä on viivähdetty nyt jo kaksi viikkoa, tässä tulos:

Itse meri on edelleenkin vähän piilosilla. Ehkä tämä on vähän samanlainen merimaisema kuin täällä meidän kotonakin: asunnostamme on merinäköala, jos vain osaa katsoa oikeaan suuntaan, ja olisi vieläkin parempi yhteys merelle, jollei noita muita kerrostaloja olisi edessä! :D Ja kun lähtee kävelemään tuonne rantaan päin, niin aika pitkään siinä on samanlaista kumpuilevaa näköestettä meren edessä kuin tässä kuvassakin. Mutta ihan niin kuin meidänkin rannassa meri viimein löytyy kukkuloiden takaa, niin se tulee joskus esiin myös tästä ristipistosta, kun vaan jaksaa pistellä. Ehkä jo ensi viikolla...

Merellistä ja mehevää maanantai-illan jatkoa! :)