Minttu sekä villa

Taas on valmiina yksi neuletyö, joka on yllättäen etiopianuttu. ;) Tällä kertaa sain kulutettua loppuun mintunvihreän Wool-kerän, jonka kaveriksi valitsin turkoosin. Näin nämä jämäkerät pikkuhiljaa vähenevät... :)

Etiopianuttu

Tehty ajalla: 9.-14.1.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Novita Wool minttu (305) ja turkoosi (369)

Langankulutus: 75 g

Puikot: 3 mm

Koko: Vauva

Muuta: Etiopiaan

Raidoitus tässä nutussa on samantyylinen kuin edellisessä pinkissä nutussakin, ja tuo pieni raita rintamuksessa on taasen matkittu sitä edellisestä lilasta nutusta. Käytän siis tosiaan langanjämät tehokkaasti loppuun, yhtäkään langanpätkää ei saa jäädä ylimääräistä. :)

Kommenteissa kysyttiin ohjetta etiopianuttuun. Jokaisessa nuttupostauksessani on ollut tähän mennessä linkki pyörönä neulottavaan nuttuun, se löytyy aina kuvatekstistä. Jos nutun haluaa neuloa tasona, siihen löytyy ohjeet tästä linkistä. Itse teen aina pyörönä, joten linkki siihen ohjeeseen tulee kyllä jatkossakin löytymään kaikista tulevista nuttupostauksistani samasta paikasta kuin tähänkin saakka.

Laskin jäljellä olevat Nallen, Woolin ja Vilman jämäni, ja niitä riittää vielä yhdeksään nuttuun! :) Olen siis tässä nuttuprojektissani puolivälissä menossa. Tarkoittaa myös sitä, että jos saan tehtyä 1-2 nuttua viikossa, kuten tähänkin asti, vielä saatte kestää näitä nuttupäivityksiä ainakin kuukauden päivät, ennen kuin siirryn muihin neuleisiin. :) Minä kun en tosissaan osaa pitää montaa käsityötä kerralla kesken, ja niin kauan kuin nuttuihin varatut langat ovat kopassani, pidän tätä projektia keskeneräisenä. Virkkuuprojektihan tässä on rinnalla menossa, mutta vaikka sitäkin olisi tarkoitus tehdä edes pari riviä päivässä, niin niinpäs vain eilenkin jäi koko virkkaaminen, enkä kyllä eilen tainnut montaa silmukkaa neuloakaan. Sen sijaan kyllä selvitin sotkeutunutta lankakerää aika pitkään... ;) Vaan onhan se yksikin silmukka aina edistystä. :)

Ihania, kirpeitä pakkaspäiviä kaikille! :)

Je fais des travaux manuels :)

Viime syksyn käsityömessuilta löysin unelmieni laukun, ihanan vihreän. :) Ainoa miinus laukussa on ollut se, ettei minulla juurikaan ole muita saman sävyisiä vihreitä vaatteita, paitsi juuri ne vaatteet, jotka sattuivat olemaan päälläni messuilla. Värikkäiden ulkovaatteideni kanssa ei minua ihan hirveästi häiritse, että laukku on jotain ihan eri väriä (minulla on talvisin joko keltaiset tai turkoosit toppavaatteet, niiden kaverina sitten punainen reppu ja vihreä olkalaukku). Mutta kun käytän ns. parempaa talvitakkiani, joka on tummanharmaa, niin se vihreä laukku pistää vähän silmään ainoana väripilkkuna, etenkin kun tuon takin kanssa käytän yleensä luonnonvalkoisia asusteita (päähine, huivi, käsineet) ja harmaita talvisaappaita. Olenkin tässä mietiskellyt, että voisin tehdä asusteet, jotka jotenkin sitoisivat tummanharmaan takin ja vihreän laukun kivasti yhteen. :)

Tänään sitten Tokmannilla käydessäni silmiini osui juuri oikeansävyinen vihreä 7 veljestä:

Kaveriksi ostin tummanharmaata, joka sopii myös takin kanssa yhteen. Näistäpä sitten pitäisi asusteita koittaa tehdä jossain vaiheessa. :)

Tietysti sitten minun tuurillani tuo laukku hajoaa heti, kun olen saanut yhteensopivat asusteet valmiiksi... ;)

Maanantaisin minulla on tapana opiskella itsekseni ranskaa kirjastosta lainaamani oppikirjan ja äänitteen avulla. Tänään opiskelemassani kappaleessa päästiin vihdoin tutustumaan harrastuksiin. :) Nyt osaan kertoa: Je fais des travaux manuels. J'adore la lecture. Mais je n'aime pas faire du shopping. (Teen käsitöitä, rakastan lukemista, mutta en pidä shoppailusta - jälkimmäistä väitettä on kyllä vaikea uskoa ylläolevan kuvan perusteella... ;) ).

Bonsoir! :)

Alku

Vaikka käsitöissä on parasta niiden valmistuminen, on myös keskeneräistä ja vasta aloitettua mukavaa ihastella:

Pieni, mutta lupaava alku. Vasta puolet väreistä käytössä, siksi vielä paljon jännitystä ja odotusta edessä, millaiseksi tämä alkaa muodostua. Tavoitteena jaksaa virkata pari kerrosta päivässä. Huomenna saan ehkä ottaa jo seuraavan värin mukaan. :) Onneksi on koko talvi ja kevät aikaa tätä tehdä.

Suloista sunnuntain jatkoa!

6

Hieman jälkikäteen, mutta juhlittiin kuitenkin:

Ikää on yhtä paljon kuin päivänsankarin nimessä kirjaimia, siksi tällä kertaa puhallettavana olikin kakun päälle kirjoitettu oma nimi.

Kuvassa tarjoilujen ja päivänsankarin päälle heijastuva valonsäde tuli ikkunasta. :)

Aurinkoista viikonlopun jatkoa! :)

Äidin tekemää

Bongasin äidiltä pari uutta neulemallia, joita hän on viime aikoina tehnyt. Äidillä tahtoo olla sellainen tapa, että kun hän löytää jonkun kivan mallin, niin hän tehtailee sillä mallilla sitten neuleita koko suvulle - paitsi meidän perheelle, koska minä osaan itsekin kutoa. ;) Jotta minäkin saan samanlaiset, niin täytyy ottaa ne äidin mallit itselle talteen! :)

Näiden lapasten tarina oli kutakuinkin sellainen, että joku kyläläinen oli tuonut käsityökahvilaan vuosia vanhat lapaset, jotta muutkin voivat ottaa niistä mallia ja opetella tuolla mallilla tekemään. Äiti oli piirtänyt tämän mallin ruutupaperille itselleen muistiinkin, otin myös niistä äidin piirroksista kuvat, jotta voin tätä joskus itsekin kokeilla. Voisin sitten vaikka tehdä mallista ihan tietokoneella mallipiirroksen ja jakaa sen täällä blogissakin. Kunhan nyt ensin ehdin sitä itse testata. :)

Edit: Kiitos kommentoijalle, joka kertoi tämän mallineuleen nimen olevan Kukonpojanaskel. Ohjekin löytyy Käspaikasta (klikkaa linkkiä). En siis alakaan itse tekemään tuosta ohjetta, käykää sieltä opiskelemassa. :)

Kyllähän näistäkin kuvista jo melkoisen hyvin näkee, kuinka tämä malli on tehty. Tuollaista aivan ihanaa kohopintaista neulosta siitä tulee, ja lapaset tuntuivat ihan mahdottoman paksuilta ja lämpimiltä, vaikka lanka oli ihan vaan Nallen vahvuista.

Lapasten lisäksi äiti oli käyttänyt tätä mallia sukanvarsiinkin, mutta ne sukat olivat menneet jo eteenpäin, vaikkakin olin näkevinäni yhdet sellaiset sukat sillä sängyllä, jossa yksi kummitytöistäni nukkui viime viikonloppuna mummolassa; niitä en vain viitsinyt mennä kuvaamaan. :)

Tämän sukkamallin äiti on saanut siskoni kautta. Käsittääkseni sisko oli saanut tai ostanut jostain tällä mallilla neulotut sukat ja pyytänyt äitiäni tekemään hänelle samalla mallilla lisää sukkia eri väreissä. Vihreän sävyiset sukat siskollani olikin jalassa koko viikonlopun ajan (paitsi juhlien aikana). Tällaisilla väreillä näitä sukkia löytyi vielä ihan käyttämättöminä äidin varastoista, näille on vissiin vielä kohde löytymättä. Molemmissa sukissa äiti on käyttänyt 7 veljestä, mutta pidempiin sukkiin hän on muokannut mallia niin, että värejä on kahden sijasta kolme, ja noiden kuvioiden väliin hän on lisännyt enemmän kerroksia, jolloin varsista on saatu pidemmät. Tämä on niin helpon näköinen malli, että pystyn sen ihan vaikka tätä kuvaa katselemalla tekemään, jos näihin innostun. :)

Nykyään on ihan valtavasti erilaisia neulemalleja niin käsityölehdissä, -kirjoissa kuin netissäkin. Kuitenkin parhaimmat mallit taitavat olla juuri näitä, joita on helppo katsoa suoraan neulotusta työstä. Perinnemallithan ovat syntyneet niin, että naiset ovat opettaneet toinen toisilleen joko itse kehittelemiään tai joltain toiselta oppimiaan malleja, ja ne kaikkein käyttökelpoisimmat mallit ovat siirtyneet aina vaan sukupolvelta toiselle. Siinä missä minä surffailen netissä ja selailen lehtiä malleja etsien, äitini toimii niin kuin naiset ovat tehneet kautta aikojen: istuu toisten naisten kanssa kahvikupposen äärellä jakamassa hyväksi havaitsemiaan käsityömalleja. :) Tai no, niinhän mekin täällä blogimaailmassa teemme vain hieman modernimmalla tavalla. :)

Ihanaa viikonloppua! :)

Pinkkiä! :)

Alkuvuoden valmistuneiden käsitöiden lista on aika tylsä... nuttuvaihde on tainnut jäädä päälle. :) Tässä jälleen yksi sellainen, tällä kertaa pinkki.

Etiopianuttu

Tehty ajalla: 5.-8.1.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Novita Wool vadelma (534), Viking Vilma vaaleanpunainen (622)

Langankulutus: 72 g

Puikot: 3 mm

Koko: Vauva

Muuta: Etiopiaan

Tähän nuttuun kului todella sopivasti tuo vaaleanpunainen Viking Vilma loppuun, juuri ja juuri jäi 4 cm langanpää pääteltäväksi. :) Vaihteeksi tein tasaisempaa raidoitusta, ja vaaleanpunaisen lähestyessä loppuaan oli hauska vaihtaa vähäksi aikaa raidoitus toisinpäin. :) Näihin nuttuihin on kyllä tosi kiva kuluttaa langanloppujaan!

Käsi on ilmoittanut taas vastalauseensa, kun olen tehnyt niin monta samanlaista työtä peräkkäin. Aloitinkin tämän nutun valmistuttua eilen illalla rinnalle virkkaustyön, joka tulee olemaan varmasti pitemmän ajan projekti. Nallea on kyllä senkin työn lanka, mutta jospa vähän helpottaisi tekemistä, kun vaihtelee koukun ja puikkojen välillä. Etiopianuttuja tehdessäni olen huomannut, että sekin auttaa, kun vaihtelee pyöröpuikon pituutta - 40 cm pituinen puikko on muuten sopiva näihin nuttuihin, mutta oikea käteni väsyy sen kanssa nopeammin kuin 60 cm puikon kanssa, joka kyllä sekin käy nuttuihin, mutta on ehkä vähän turhan pitkä. Mutta niitä kun vaihtelee samankin työn aikana, niin kyllä se siitä. :) Joskus olen nutun yläosan kutonut seitsemällä sukkapuikollakin! :D

Mukavaa päivänjatkoa!

90 ja 70

Viikonloppuna saimme juhlistaa kaksia pyöreitä synttäreitä.

90-vuotiaalla on takana todella monia syntymäpäiviä, mutta edessä enää vain muutama. Aika monelle 90-vuotispäivä jää viimeiseksi pyöreäksi lukemaksi, jos on sinne saakka ehtinyt. Iloitsimme siitä, että päivänsankari vielä jaksoi ottaa vieraita vastaan. Mutta tippa tuli myös silmään, kun päivänsankarin puoliso oli viimekesäisen tapaamisemme jälkeen mennyt todella paljon huonompaan kuntoon. Mahdammekohan hänen 90-vuotispäiviään ehtiä viettää? Saanko vielä tilaisuuden puristaa hänen kättään?

Minulla ei ole ollut omia isovanhempia elämässäni läsnä. Äidin isä kuoli äidin ollessa vielä lapsi, isäni vanhemmat kuolivat minun ollessani niin pieni, etten heitä muista lainkaan. Äidin äiti makasi viimeiset vuotensa dementoituneena sairaalassa, hänestä muistan vain pitkät sairaalan käytävät ja huoneen numero 3, jonka keskimmäisen vuoteen asukasta kävimme tervehtimässä äitienpäivinä ja muina juhlapyhinä, vaikkei hän meitä enää tuntenutkaan. Olin 9-vuotias, kun nekin käynnit sitten loppuivat, viimeisen tervehdyksen jätimme kirkkomaalla. Olenkin lainannut koko elämäni ajan toisten mummoja - mummopuoleni oli koko lapsuuteni ajan minulle kuin ihan oma mummo, eikä hän tehnyt koskaan eroa biologisten lastenlastensa ja minun välillä. Hänet hyvästelimme 15 vuotta sitten, mutta vain muutamaa kuukautta myöhemmin sain elämääni kaksi uutta lainamummoa ja yhden lainapapan, kun tapasin mieheni. Toivottavasti heillä on vielä monta elinvuotta edessä, vaikka 90 lähestyy pian kahdella muullakin.

Viikonloppuun mahtui myös 70-vuotispäivät, joista nämä kaikki postauksen kuvatkin on otettu. Tapasin enoni, jota en ole nähnyt pariinkymmeneen vuoteen, sekä tädin, jonka luona piipahdimme kyllä viime kesänä, mutta sitä edellisestä tapaamisesta on varmasti enemmänkin kuin 20 vuotta. Tapasin kaksi isoa serkkuani, joista toisen muistan nähneeni mummun hautajaisissa 27 vuotta sitten, toista en muista nähneeni koskaan. He ovat melkein tätinsä ikäisiä, seitsemännellä kymmenennellä hekin. Äidistänihän tuli täti jo ihan muutaman kuukauden ikäisenä! Täti- ja serkkupuoliakin tuli vähintään tervehdittyä, osan kanssa vähän juteltuakin.

Tehtiin myös historiaa. Me kaikki viisi sisarusta olemme viimeksi olleet saman katon alla 18 vuotta sitten minun ylioppilasjuhlissani! Äidin 12 lastenlasta olivat ensimmäistä kertaa kaikki yhtä aikaa koolla. Toki olemme toisiamme tavanneet puolin ja toisin, mutta kaikkien saaminen yhtä aikaa koolle onkin jo vähän haastavampaa, kun asumme hajallamme ympäri Suomea.

Oli ilo huomata, että niistä pikku taaperoista, joita Mari-täti oli innokas hoitamaan teini-ikäisenä, on kasvanut ihan mahdottoman fiksuja ja mukavia aikuisia. Vanhin veljentyttö kylläkin väitti, että minä olen edelleen ihan samanlainen kuin he muistavat minut lapsuudestaan. :)

Kaikista tapaamisista odotetuin oli kuitenkin eräs ensikohtaaminen. Vaikkei se tuntunut ensimmäiseltä kerralta, pidinhän 24 vuotta sitten sylissäni vauvaa, jolla oli ihan samanlaiset silmät... :) Ehkä seuraavilla synttärijuhlilla voidaan ottaa jo ryhmäkuvaa sankarin lastenlastenlapsista, yhdestä ei vielä ihan ryhmää saanut. :)

Ja sitten oli vielä yksi hassu tapaaminen, ei sentään ensitapaaminen, kun jo viime kesänä kerran varovasti toisiimme tutustuimme:

Yksi synttärivieras päätti etsiä joukosta sen, joka on isoon ääneen ilmoittanut pelkäävänsä hänen lajitovereitaan. ;) (huomatkaa kauhistunut ilme kuvassa...) No, nyt on pakko myöntää, että maailmassa saattaa olla yksi hännänheiluttaja, jota minun ei kannata enää ihan hirveästi pelätä... :)

(kaksi edellistä kuvaa siskontytön ottamia, koirakuva myös hänen kamerallaan, vauvakuvan sensuroinnit tein kyllä sitten ihan itse)

Lahjatkin pääsivät perille, yksi lahja oli hetken aikaa päivänsankarin päälläkin. Toinen päivänsankari sai myös huivin, mutta sitä hän varmaankin sovittaa myöhemmin, joten siitä ei ole kuvaa käyttäjänsä päällä.

Minä en valitettavasti voinut auttaa juhlien laittamisessa vointini vuoksi, paitsi cocktailtikkujen tekemisessä, kunhan siskontyttö hoiti pilkkomisen. Juhla-aamuna ajattelin voivani edes sytyttää kynttilät. Hetken päästä äiti ilmoitti, että olin tullut polttaneeksi hänen joskus tädiltään lahjaksi saaman vanhan liinan... huomaamattani oli jokin kytevä kappale päässyt tipahtamaan tarjoilupöydän liinan päälle. Saan kuulemma virkata syntyneen reiän päälle jonkun ruusukkeen. ;) Pyromaanius taitaa olla veressä, sillä äiti itse oli juhlien aatonaattona savustanut talon, kun unohti kaikessa tohinassa avata pellin ennen hellan sytyttämistä. ;) No, kaikkea sitä sattuu, onneksi ei vakavampaa! :)

Omituinen sattumus on sekin, että ensimmäistä kertaa kävin äidin luona ilman, että palasin kotiin viisi kiloa painavampana! :D Ruokahaluni on todella olematon, toisilla synttäreillä jaksoin juuri ja juuri juoda kupin teetä, toisilla synttäreillä napsin muutaman cocktailtikun ja pari palaa leipäjuustoa. Enkä oikein muutenkaan jaksanut ajatella syömistä, vaikka sitä oli kyllä äidin luona kaapit, kuistit ja parvekkeetkin täynnä... Mutta varmaan kummallakin synttäreillä oli ihan hyvät tarjoilut, vaikka puntari näyttikin tiistaiaamuna minulle pienempää lukemaa kuin perjantaiaamuna ennen lähtöä. ;) Ihan hyvä näin, minulla on sairauteni puolesta kipuja jo riittämiin ilman, että tarvitsee varta vasten hankkia lisäksi vatsakipuja, kun nuo leivonnaiset eivät vaan minulle sovi, ei edes gluteenittomat.

Pyöreiden juhlien keskellä olen onnistunut olemaan ajattelematta sitä, että tänään meidänkin perheessämme on syntymäpäivä. Pienen aikalisän olen kuitenkin tähän ottanut, ja juhlimme vasta ensi viikonloppuna. Ja sitten ajattelin levätä koko loppuvuoden! Tai no, ainakin touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. ;) Teinkin viikonlopun aikana vähän salapoliisin työtä, jotta pääsen aloittamaan lahjaa alkukesää silmällä pitäen... :) Langat on jo valittu ja aseteltu käsityökoriin lähtökuoppiin.

Lasten lomien ja näiden juhlien jälkeen oli mahtavaa palata taas tavalliseen arkirytmiin! Rakastan tätä arkielämääni kaikkine rutiineineen. Vaikkakin aloitimme arjen pienellä shokkiherätyksellä - neuvola-aika oli heti tiistaina kello 8.00. ;) Se olikin meidän perheen vihoviimeinen käynti neuvolassa, erään aikakauden loppu sekin.

Kultaisia muistoja on siis tulvinut mieleeni viime päivinä - ja uusia muistoja luotu tulevaa varten. :) Vaikka noista juhlistakin jää mieleen ne ihmiset, keitä siellä pitkästä aikaa näki, niin samalla huomasin, että ne parhaimmat yhteiset muistot ovat olleet niitä kaikkein arkisimpia juttuja, hassuja sattumuksia tavallisen päivän keskellä.

Mukavaa arkea teille kaikille! :)

Reissuneule

Kun lähtee kotoa muutamaksi yöksi pois, on tietysti tärkeää pakata mukaan reissuneule. Reissuneuleen täytyy olla sellainen, että se mahtuu näppärästi käsilaukkuun otettavaksi esille junassa tai kyläpaikassa (yökylässä neulon, mutta en yleensä pari tuntia kestävissä päiväkyläilyissä). Mielellään myös sellainen, etten tarvitse sitä tehdessä ohjetta. Ja tietysti myös isompaan matkalaukkuun täytyy pakata aina mukaan vähän "varalankaa". :) Kesän mummolareissuilla olen yleensä virkannut sytomyssyjä, mutta näin talvisaikaan sopiva reissuneule on tietysti etiopianuttu!

Etiopianuttu

Tehty ajalla: 3.-4.1.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Novita Wool lila (750), vaalean lila (727), luonnonvalkoinen (010), Novita Nalle luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 70 g

Puikot: 3 mm

Koko: Vauva

Muuta: Etiopiaan

Kuten moni blogikuvaaja tietää, violetti on maailman hankalin väri kuvata, siksi tuossa ylemmässä kuvassa väri näyttää jälleen kerran liikaa siniseltä. Tässä alemmassa kuvassa väri on lähempänä oikeaa, vaikkakin on siinä sitten liian "likaisen" värinen:

Etiopianututhan ovat minun jämälankaprojektini. Siksi yritän jokaiseen nuttuun saada kulutettua jonkin jämäkerän loppuun saakka. Tässä nutussa ne olivat luonnonvalkoinen ja vaalean lila Wool. Vaaleaa lilaa sain ujutettua tähän parin raidan verran helmaan, luonnonvalkoinen loppui myös helmassa, mutta jatkoin sitä sitten luonnonvalkoisella Nallella, jota on myös nutun yläosassa.

Yhden vajaan kerän tuota tummempaa lilaa sain myös tuhottua kokonaan tähän nuttuun. Sitä kyllä jäi minulle vielä kaksi täyttä kerää, mutta kun tämä vajaa kerä oli ainoa, mitä minulla oli reissussa mukana, niin käytin sen tähän loppuun viimeistä metriä myöten. Keksin laittaa nutun etupuolelle tällaisen pikkuisen koristeraidan viimeisestä lilasta pätkästä. :)

Blogeissa on alkanut kiertää huhu, ja minunkin blogiini on tullut kommentteja, että Nalle-lanka ei soveltuisi etiopianuttuihin. Asia vaivasi minua niin, että laitoin sähköpostia suoraan Etiopiaan Pirkko Tuppuraiselle, ja kysyin hänen mielipidettään Nalle-langan soveltuvuudesta etiopianuttuihin. Hänellä on kuitenkin jo yli viiden vuoden kokemus näistä nutuista, ja Nallestahan niitä on sinne paljon kudottu. Tässä Pirkolta saamani vastaus:

Hei
Terveiset aurinkoisesta Addis Abebasta.
Kyllä nuttuja voi edelleen tehdä Nalle-langasta.
Täällä en ole siitä kuullut yhden yhtää valitusta, vaikkaolen sitä moneen kertaan vartavasten kysynyt.
Lämpimin terveisin Pirkko


Minä ainakin jatkan ihan hyvällä omalla tunnolla nuttujen neulomista Nallesta! :) Olen myös omilla lapsillani käyttänyt Nallesta ja 7 veljeksestä neulottuja vaatteita ihan vauvana, eivätkä ne ole lapsia kutittaneet, sen sijaan esim. Dropsin Fabel tuntuu pienempää kutittavan, vaikka Nalle-neuleita hän pystyy hyvin pitämään. Onhan Nalle sentään paljon pehmoisempaa kuin se suoraan lampaasta otettu käsittelemätön villa, mihin varmasti Etiopiassakin on totuttu.

Aloitin minä reissussa toisenkin etiopianutun, mutta se on vielä kesken. Palataan siihen sitten myöhemmin tällä viikolla. :)

Iloisia neulomishetkiä kaikille - ja myös erittäin lumisia terveisiä täältä valkoiseksi muuttuneesta Oulusta! :)

Kortteja

Olen ennenkin täällä maininnut, etten ole mikään erityisen innokas askartelija. Synttäri- ja muut onnittelukortit teen kuitenkin nykyisin mieluiten itse, vaikka en korttien lähettämistä harrastakaan muuten kuin siinä tapauksessa, että laitan lahjankin. Käytännössä tarkoittaa pyöreitä synttäreitä, valmistumisia, häitä jne.

Saatan joskus tehdä kuukausiakin etukäteen kortteja, kun tiedän jonkun merkkipäivän olevan tulossa. Tässä yhteiskuvassa muutama kortti, jonka tein viime vuoden aikana:

Kuva on otettu joskus syyskuussa, mutta kaksi kolmesta kortista askartelin jo viime keväänä tai peräti kevättalvella. Vasemmanpuoleinen kortti meni lokakuussa 65-vuotiaalle, oikeanpuoleinen kortti joulukuussa ikätoverilleni ja keskimmäisen annoin eilen 70-vuotiaalle. Kortit ovat perin yksinkertaisia, kuten tekijänsäkin, en tykkää isommista krumeluureista. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Synttäreitä

Muutaman päivän sisään mahtuu melkoinen synttäreiden putki. Tämä blogikirjoitus tulee ajastuksella, sillä paraikaa olemme viettämässä kaksia synttäreitä: eilen 90-vuotispäiviä, tänään 70-vuotispäiviä. Ensi viikolla perheessämme on 6-vuotissynttärit.

Tässä synttäriputkessa meinasin melkein unohtaa blogisynttärit! :) Tänään tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta, kun aloitin bloggaamisen vanhassa blogissani Vuodatuksen puolella. Viisi vuotta olen ollut jo täällä Bloggerissa. Lämmin kiitos näistä vuosista teille lukijoilleni! :)

Löysin kerran vahingossa jonkin Vauva-lehden keskustelupalstan, jossa kyseltiin vinkkejä surkeista blogeista. Siellähän oli minunkin blogini mainittuna, koska täällä on "ihan järkyttävän pitkiä tekstejä, kamalia väriyhdistelmiä, erikoisia käsitöitä eikä minkäänlaista tyylitajua". :D Nauroin ihan kippurassa tuolle keskustelulle monta päivää, koska paremmin en osaisi itsekään tätä blogiani kuvailla! :D

Viime vuonna lisäsin tuonne tekstien alareunaan mahdollisuuden rastittaa "pikakommentin". Enimmäkseen rastitetaan kohtia "hauska" ja "kiinnostava", joskus myös se "ärsyttävä" - jälkimmäinen useimmiten silloin, kun olen laittanut blogiin jotain omasta mielestäni ihan mahdottoman hauskaa. ;) Mutta eipä ole montaa kertaa tainnut kukaan olla sitä mieltä, että blogitekstini on "tylsä". Ja se on hyvä se - riemua ja vihaa saa tuntea, mutta tylsä en halua olla! :)

Tahdon blogini olevan positiivinen ja hyväntuulinen - sellainenhan olen itsekin. :) Vaikka tuleehan tänne kirjoiteltua ja pohdiskeltua välillä vähän syvällisemmin ja vakavammin. Toivon kuitenkin teidän jokaisen täällä viihtyvän - varmasti myös te blogistani ärsyyntyvät tai kauhistuvat ihan vähän salaa tykkäätte blogistani, koska jaksatte tulla tänne aina uudelleen. ;)

Vielä kerran teille jokaiselle: KIITOS! :)

Nuttu taas

Jos edellinen nuttu oli vuoden ensimmäinen valmistunut neule, niin tämä on sitten vuoden ensimmäinen aloitus - ja siis ensimmäinen kokonaan tämän vuoden puolella tehty neule. :)

Etiopianuttu

Tehty ajalla: 1.-3.1.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Novita Nalle meleerattu ruska (009), vihreä (348), Novita Wool limenvihreä (315), Viking Vilma vihreä (653)

Langankulutus: 79 g

Puikot: 3 mm

Koko: Vauva

Muuta: Etiopiaan

 

Tähän nuttuun käytin kaikki vihreät langanjämäni, joita oli siis kolmea eri merkkiä ja värisävyä. Niiden kaveriksi parhaiten tuntui sopivan tuo meleerattu ruskea, joka tekikin nutusta varsin maanläheisen värisen. :) Raidoitus on tehty ihan ilman sen kummempia suunnitelmia.

Vihreitä lankoja jäi ihan pikkupätkät kutakin väriä raitojen jälkeen, joten virkkasin lopuista pätkistä pikkuisen napin nutun etumukseen.

Lisää nuttuja luvassa ensi viikolla! :) Mukavaa lauantaipäivää!

Itsetekemisen ihanuudesta

Luin eilisen päivän aikana kirjan, jota minun täytyy ehdottomasti suositella teille jokaiselle. Kirja on Laura Honkasalon Kotikutoista - itsetekemisen ihanuudesta.

Jostain syystä kirja löytyy ainakin meidän kaupunginkirjastosta kaunokirjallisuuden joukosta luokasta 84.2, vaikka kirjan takakannessa on kyllä annettu vaihtoehtoiseksi luokitukseksi myös 65 eli käsityöt. Ihan en sitä kaunokirjallisuudeksi nimittäisi, joskin ei se ihan suoranaisesti käsityökirjallisuuttakaan ole.

Paljon tässä kirjassa puhutaan käsitöistä, mutta myös muunlaisesta itse tekemisestä. Valotetaan sitä historiaa, millaista ihan tavallisten ihmisten arkielämä ennen oli, ja peilataan sitä myös nykypäivään unohtamatta niitä vaiheita, kuinka tähän päivään on tultu. Ei kuitenkaan millään tavalla tylsästi, vaan erittäin mielenkiintoisesti - ehkä juuri siksi se on päässyt kaunokirjallisuuden joukkoon.

Käsityöt ovat kirjassa aika keskeisessä osassa, mutta enemmän minua puhutteli se, kuinka nykyään kaikki on kertakäyttöistä, eikä esimerkiksi vaatteita tai kodintekstiilejä enää arvosteta samalla tavoin kuin ennen, jolloin kaikki tehtiin itse, eikä ihmisellä välttämättä ollut kuin yksi ainoa vaate, josta täytyi pitää hyvää huolta.

Olen pitänyt itseäni varsin ekologisena jo monta vuotta: lapseni eivät ole käyttäneet ainoatakaan kertakäyttövaippaa, itse en käytä kertakäyttöisiä terveyssiteitä, en suostu pakkaamaan ostoksiani muovipussiin (en edes ilmaisiin!), teen ostokseni mieluiten kirppareilta, enkä omista autoa. Kirjan luettuani totesin, etten taida sittenkään olla niin ekoihminen kuin luulin, pyyhinhän pyllyni vessapaperiin sen sijaan, että käyttäisin kankaista pyyhettä, joka pestään käytön jälkeen pesukoneessa. Vessapaperini ei sentään ole valkaistua, joten jotain ekologista siinäkin on - hävettää silti... ;) Jätteiden lajittelua ja kierrättämistä olen pitänyt myös ekologisena - mutta kirjasta luin, että todellista kierrättämistä on se, ettei jää yhtään mitään roskiin laitettavaa, vaan pienikin murunen otetaan uusiokäyttöön. Täytyisi näemmä oppia suhtautumaan roskiinkin niin, että ne eivät ole roskia, vaan mahdollisuus johonkin uuteen. :) Käsityötarvikkeenikin ostan uutena kaupasta sen sijaan, että käyttäisin kierrätysmateriaalia - vaikkapa niitä roskia.

Paljon ajatuksia kirja siis herätti! Siksi suosittelen sitä ehdottomasti jokaiselle blogini lukijalle - myös niille, jotka eivät ole käsityön harrastajia. Kirjassa nimittäin sivutaan paljon muutakin arkista, kuten ruuanlaittoa, sisustusta, pukeutumista tai valokuvaamista. Melkein joka yhteydessä viitataan blogeihin, ja mainittinpa tuossa jokunen tuttu blogikin. :) Ja opin myös paljon uusia asioita, joista en entuudestaan tiennyt!

Hyvää viikonloppua teille kaikille! :)

Vuoden ensimmäinen neuletyö

Tämän vuoden ensimmäinen neuletyö on valmis! :) Ensimmäinen työ valmistui noin 14.40 Wienin uudenvuodenkonsertin virallisen ohjelman toiseksi viimeisen kappaleen aikana. Viimeisen virallisen ohjelmanumeron (joka oli yksi suosikki-Straussini "Ohne Sorgen") sekä kolmen ylimääräisen ajaksi piti kaivaa pistelytyö käsiin. :)

Neulevuosi 2014 alkoi ihan samalla tavalla kuin edellinen neulevuosi päättyi - eli etiopianutulla. Yhteistä näille nutuille on vielä käyttämäni raitalanka, vaikkakin pääväri on nutuilla eri.

Etiopianuttu

Tehty ajalla: 30.12.2013 - 1.1.2014

Malli: Etiopianuttu pyörönä

Lanka: Novita Nalle Luontopolku kaarna (869), Novita Wool beige (624)

Langankulutus: 72 g

Puikot: 3 mm

Koko: Vauva
Muuta: Etiopiaan

Tässä nutussa teinkin tuon helman niin, että vaalea beige kulki koko matkan mukana, eli kudoin sillä aina silloin tällöin yhden kerroksen raitalangan väliin. Tällä tavalla vältin peräti kahden langanpään päättelyn, kun aiemmissa nutuissa olen neulonut päävärillä vain joitakin kerroksia helman reunaan, katkaissut langan ja ottanut sen uudelleen käyttöön vasta tuolla yläosassa. Ihan hauskahan tästä tälläkin tavalla tuli. :)

Seuraavakin neule on melkein jo puikoilla (langat ovat valmiina jo sylissäni...), siitähän tulee sitten vuoden ensimmäinen aloitus! :D

Hauskaa tämän vuoden jatkoa!

Vuosi 2014

Hyvää uutta vuotta!
Gott nytt år!
Happy New Year!
Gutes neues Jahr!
Bonne année!

Minun mielestäni uutta vuotta ei voi toivottaa vielä vanhan vuoden puolella, vaan vasta sitten, kun uusi vuosi on alkanut. Siksi se toivotus tulee vasta tänä aamuna tänne blogiin, ja peräti kaikilla osaamillani kielillä. :) Toisaalta taas hyvää loppuvuotta voi toivottaa milloin vaan - niin vuoden ensimmäisenä kuin viimeisenäkin päivänä. Siispä tähän samaan syssyyn teille kaikille: Hyvää loppuvuotta! :)

Uuden vuoden alku on kuitenkin ihan samanlainen kuin minkä tahansa uuden päivän alku. Siksi en katso tarpeelliseksi tehdä uudenvuodenlupauksia - joka päivä voi päättää elää parhaalla mahdollisella tavalla tai muuttaa elämäntapojaan. Siihen ei tarvita uutta vuotta, huomista tai ensi viikon maanantaita. Joka hetki ihminen tekee valintoja, jotka vaikuttavat loppuelämään.

Jos kuitenkin jotain pitää luvata alkavalle vuodelle, niin lupaan elää tämän vuoden niin, että pysyn koko vuoden mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana. Keinot siihen olen oppinut viime vuoden ja koko aiemman elämäni aikana. Jatkan siis tänä vuonna sellaisia elämäntapoja, jotka olen todennut itselleni parhaaksi. :)

Käsityöt - ja muutkin harrastukset - ovat tietysti iso osa hyvinvointia. Ja koska tänäkin vuonna blogini on käsityöblogi, keskitytään nyt suunnittelemaan tulevan vuoden käsitöitä.

Usein olen halunnut aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä, eli olen saattanut kaikki vanhan vuoden käsityöt valmiiksi edellisen vuoden puolella, ja aloittanut kokonaan uusia käsitöitä uuden vuoden puolella. No, nyt en aloita puhtaalta pöydältä, vaan minulla on kesken yksi neule- ja yksi pistelytyö. Takuuvarma lupaus on saattaa ne työt valmiiksi tänä vuonna - ei mahda tuottaa edes ongelmia. ;)

Vuosi sitten haaveilin tekeväni enemmän ristipistoja. Eilen jouduin harmikseni toteamaan, että eihän niitä tullut sittenkään niin paljon tehtyä. Haluaisin kuitenkin edelleenkin pistellä enemmän - olen ostanut valtavat määrät ristipistomalleja ja -pakkauksia, enkä suinkaan sitä varten, että silloin tällöin otan ne kaapista ulos, katselen vähän aikaa ja laitan takaisin kaappiin. Kyllä minä ne haluan pistellä ja laittaa valmiina töinä esille! :)

Jos kuitenkin samaan aikaan haaveilee sekä tekevänsä enemmän ristipistoja että kuluttavansa neulomalla ja virkkaamalla aina vaan enemmän lankaa kuin edellisvuonna, niin vähän mahdottomaksi hommaksi menee. Sitä käsityöaikaa kun kuitenkin on vaan se 24 tuntia vuorokaudessa... ;) (ja välillä tulee tehtyä muutakin kuin käsitöitä)

Siksipä teen tälle vuodelle "käsityölupauksen":

Pyrin kuluttamaan vuoden aikana reilusti vähemmän lankaa neuleisiin ja virkkuisiin kuin aiempina vuosina, jotta minulle jää aikaa myös ristipistoille.

Tähän rinnalle kuitenkin teen toisenkin "lupauksen":

Annan inspiraatiolle tilaa aina, jos sellainen sattuu iskemään, vaikka sitten muiden käsitöiden kustannuksella.

Harvemmin noita kaiken ajantajun syöviä inspiraatioita tulee, mutta jos niin pääsee käymään, niin lupaan olla harmittelematta, etten ole sillä aikaa ehtinyt tehdä jotain toista käsityötä, jota olin päättänyt tehdä vaikkapa tunnin päivässä. Olen kuitenkin huomannut voivani nauttia käsitöistä enemmän, kun ihan tietoisesti järjestän niille aikaa muiden arkitouhujen lomaan. Viime vuoden lopulla toimi ihan hyvin se, että päätin pistellä vähintään tunnin päivässä: usein se tunti oli illalla lasten nukahdettua, mutta toisinaan saatoin pistelläkin aamulla tai päivällä. Pystyn rentoutumaan käsityön ääressä, kun tiedän saavani keskittyä siihen täysillä tietyn ajan. Ja jos päätän pistellä vain tunnin (mikä on helppoa äänikirjaa kuunnellessa, kun yksi levyllinen kestää suunnilleen sen verran), niin ei pääse käymään myöskään niin, että jatkan ja jatkan enkä muista sitten mennä nukkumaan tai syömään ollenkaan. Ne kuitenkin menevät käsitöiden edelle, sillä eihän käsitöitäkään jaksa väsyneenä ja nälkäisenä tehdä, vaikka olisi kuinka into päällä! :)

Paitsi juuri eilen illalla kävi niin, että kun aloin lasten nukahdettua pistellä, niin äänikirjana oleva dekkarihan oli sen verran mielenkiintoinen, että piti laittaa uuttakin levyä sisään, kun edellinen loppui liian jännään paikkaan, ja siinä sitten pistelin ja kuuntelin täysin touhuihini keskittyneenä. Ja kun viimein maltoin lopettaa ja vilkaisin kelloa - sehän oli 00.19 ja vuosi oli vaihtunut ihan huomaamattani! :) Niin sitä vaan voi noihin harrastuksiinsa uppoutua sataprosenttisesti, kun sille tuulelle sattuu. :)

En kuitenkaan unohda neuleita ja virkkuita, vaikka lupaankin tehdä niitä tänä vuonna aiempaa vähemmän. ;) Pientä to do -listaa aloin laatia tälle vuodelle; osa varmaankin tulee tehtyä alkuvuodesta, mutta osa saattaa jäädä hyvin syksyllekin (jolloin teen yleensä syyskauden oman to do -listan).

Vuoden 2014 neule- ja virkkuusuunnitelmat:

1. Etiopianuttuja Nalle/Wool/Viking Vilma jne. -jämälangoista
2. Peittoja kasvivärjätyistä Nalleista (ainakin yksi peitto vuoden 2014 ylioppilaalle, kenties varastoon voisin virkata valmiiksi peiton myös vuoden 2015 ylioppilaalle siltä varalta, etten enää ole virkkauskykyinen vuoden päästä...)
3. Puuvillajakku Novitan Kaste ja Puro Batik -langoista
4. Twinset Novitan Bambusta
5. Sytomyssyjä puuvillalankojen jämistä
6. Virkattu hame itsevärjätystä vihreästä Nallesta (viimeistään ensi syksyksi/talveksi)
7. Virkattu mekko Drops Alpacasta (viimeistään ensi syksyksi/talveksi)
8. Virkattu mekko Nallesta (tähän pitäisi ensin värjätä langat, jotka kyllä on jo ostettuna)
9. Sukkalankavarastoa vähemmäksi (näille langoille minulla on niin tolkuttoman pitkä lista malleja, etten ala niitä kaikkia erikseen tähän listaamaan; toivon kuitenkin että tämän vuoden lopussa sukkalankavarastossani ei olisi aivan kaikkia niitä lankoja kuin nyt vuoden alussa...)
10. Ja sitten odotellaan tämän kevään uutuuslankoja ja kaikkia kivoja uusia malleja, joita vastaan kävelee... :) Varsinkin kesäneuleet saavat ihan vapaasti mennä to do -listalla noiden kohtien 5-9 edelle.

Katsotaan vuoden kuluttua, mitkä näistä ovat toteutuneet! :)

Jos kuitenkin päätän panostaa tänä vuonna ristipistoihin, ehkä olisi hyvä listata niitäkin, jottei käy niin, että tekisi mieli pistellä, muttei keksi minkä työn aloittaisi. Ihan kuin vaihtoehdoista olisi pulaa! :D

Vuoden 2014 ristipistosuunnitelmat:

1. Cross Stitch Card Shop -lehdestä yksi musiikkiaiheinen pistely, johon olen viimeistelyjututkin tilannut valmiiksi (pitäisi tulla lähipäivinä)

2. Couleur d'Etoilen Amour d'été ja Amour d'automne (jos näistä edes toisen saisi pisteltyä...)

3. Margarethan kerhosta tilattu talvimaisemajuttunen (jossa sataa lumihiutaleita, kun sitä ravistaa)

4. Niin ikään Margarethan kerhosta tilattu talvikranssi (tai itseasiassa niitä on kaksi, kun ensimmäinen oli mukamas virheellinen, mutten ole raaskinut nakata sitä pois... näistä jos toisen saisi pisteltyä, mutta mieluiten molemmat)

5. Perminin eläinaiheisia taulumalleja minulla on aika monta (olisiko peräti 7 kpl...), olisipa hauskaa saada tämän sarjan pistely edes alkuun tänä vuonna. :)

Ei vitsit, noita pistelyehdokkaita on niin tolkuttoman paljon, että niiden listaamiseen menisi ikuisuus...! :) Mutta jos nyt noilla pääsisin alkuun, hyvä jos nämäkään saan vuoden aikana tehtyä... :)

Nyt, kun on tälle vuodelle vähän tehty käsityösuunnitelmia, niin päästäänkin tästä uuden vuoden viettoon! :) Ja vuosihan alkaa perinteisesti Wienin uudenvuodenkonsertilla, käsityö tietysti seuranani.

Ihania käsityö- ja harrastushetkiä sinullekin tänä vuonna! :)