Lankalauantai

Lankalauantaina täytyy tietysti kirjoittaa paljon asiaa langoista. :)

Joskus olen esitellyt lankalauantaina uusimpia lankaostoksiani. Sellaisia ei kuitenkaan tällä kertaa ole luvassa, koska ei ole niitä ostoksiakaan. Olen antanut itselleni luvan käydä lankaostoksilla seuraavan kerran, kun kolme edellytystä ovat täyttyneet. Näistä yksi on jo toteutunut, toinen tulee täyteen ensi yönä vuorokauden vaihtuessa. Kolmannen kohdan täyttymistä odotellaan vielä jonkin aikaa.

Minulla ei ole oikeastaan edes erityisempää hinkua lankaostoksille. Jottei sitä hinkua tulisikaan, on hyvä kurkistaa välillä oman kaapin lankalaatikoiden sisälle ja muistuttaa itseään, millaisia lankoja siellä jo onkaan. Onhan minulla ajantasainen lankakirjanpito tietokoneella, mutta sen selaaminen ei ole ihan sama asia, kun lankojen näkeminen.

Tänään pääsette siis kurkistamaan lankalaatikoihini! :) Onhan nämä kaikki langat täällä jo ainakin ostohetkellä kertaalleen nähtyjä, mutta kertaus ei ole koskaan pahitteeksi. Samalla näette, mitä kaikkea olen langoistani suunnitellut tekeväni... Voin myös itse palata joskus tähän postaukseen, jos satun unohtamaan kaikki hyvät ideani. Vaikka on ne kirjattuna myös ihan muistikirjaankin. ;)

Nämä 7 veljestä -kerät olen varannut kahteen asustesettiin. Vihreistä ja harmaista olen suunnitellut neulovani pipon ja lapaset kukonpojanaskel-kuviolla. Settiin on tarkoitus tehdä myös kaulanlämmitin, ja mielessäni on ollut idea jonkinlaisesta kaulurin ja ponchon yhdistelmästä, joka asettuisi kivasti talvitakin päälle. Olin nimittäin kerran näkevinäni yhdellä vastaankävelleellä naisella jonkinlaisen ponchon ulkotakin päällä, niin siitä se idea sitten on jäänyt päähäni muhimaan. Kaulanlämmittimen malli tarkentunee vasta pipon ja lapasten jälkeen, kun näen paljonko lankaa jää jäljelle. Setti on aikomus saada tehtyä ennen seuraavia lumia.

Raitalangoistakin on tulossa pipon, lapasten ja kaulanlämmittimen yhdistelmä syys-/kevätkäyttöön, mielellään siis ennen ensi syksyä. Luultavimmin teen ihan perusneuleet, korkeintaan jotain palmikkokuviota voisi harkita...

Villahousujakin olisi kiva ehtiä kutoa ennen seuraavia kunnon pakkasia. Fabelista ja Alpacasta on suunnitteilla kaksinkertaisella langalla kudottavat villapöksyt...

 
... Karismasta palmikkovillapöksyt...

... ja Nallesta pitsikuvioiset villikset. Ensi talveksi ainakin yhdet näistä.

Mekkolankaakin minulta löytyy. Alpacat haluaisivat muuttua siksak-mekoksi, kenties jo ennen ensi syksyä.

Violettia ja vaaleanbeigeä Nallea olen varannut virkattua mekkoa varten. Lisäksi minulla on valkoista Nallea, joiden pitäisi käydä väripadassa ennen kuin pääsen niitä virkkaamaan mekkoon. Jokin ajatus minulla on ollut värimaailmastakin, mutta olen unohtanut sen... Violetinkirjavaa oli ainakin aikomuksena värjätä yksistä langoista, toisista langoista puolestaan punaisen ja pinkin kirjavaa. Mikähän sen kolmannen raitavärin olikaan tarkoitus olla... keltaista tai oranssia, kenties?

Jotain muutakin lankaa minulla on nähtävästi ollut tarkoitus uittaa väripadassa. Vyyhditetyt 7 veljekset olivat mukanani syksyllä värjäyskurssilla, mutta jäivät silloin värjäämättä. Kerällä oleva 7 veljestä on puolestaan vajaa kerä. Nähtäväksi jää, päätyvätkö nämä kaikki joskus vielä värjättäviksi, vaiko ihan tällaisinaan neulottaviksi. Värjäyskursseilla tulee värjättyä ihan vain kokeilumielessä kaikenlaisia väriyhdistelmiä ilman kummempia suunnitelmia. Jos värjään nämä kotioloissa, haluan kyllä ensin miettiä käyttötarkoituksen, ettei tule tehtyä ihan summassa omituisia väriyhdistelmiä. On minulla ajatuksissani kyllä yksi kirjoneulepusero, johon voisin värjätä kuviovärin, ja pohjana olisi sitten luonnonvalkoinen. Ehkä ainakin osa noista päätyisi siihen projektiin.

Harmaa lampaanvillalanka on peräisin syksyn värjäyskurssilta, se sisältyi kurssin materiaalimaksuun. Ei hajuakaan, mitä tuolle tekisin. Värjättäväksi se on kai tarkoitettu - ehkä siitä voisi harkita jotain huovutettavaa neuletta värjäyksen jälkeen...

Viime syksyn värjäyskurssin satoa nämäkin. Fabelit olen laittanut samaan kuvaan, koska niistä(kin) on ajatuksissani tehdä kirjoneulepuseroa/liiviä yhdistettynä luonnonvalkoiseen. Jotain hahmotelmia olen tainnut tehdä tietokoneellakin, mutta toisaalta voisi vain alkaa neulomaan ja katsoa, mitä saa aikaiseksi. Tietysti tarvitsisi ensin myös sitä luonnonvalkoista kaveriksi... ;)

Nuo Nallet taas syntyivät ihan värjäyskurssin lopuksi, kun aikaa vielä oli, ja päätin sitten vain värjätä jotain, kun lankaakin riitti. Olen ihan ymmälläni, mitä noista saisi aikaan... Kaikesta kun ei viitsi tehdä sukkiakaan. Samaa ajatusta olen hahmotellut kuin Fabeleiden suhteenkin, että jos jonkin liivin kutoisi, yhdistettynä yksiväriseen...

... ja samassa toisesta lankalaatikosta pomppasivat nämä turkoosit Nallet, jotka ovat jämälankoja, vaikka ovatkin ihan täysinäisiä keriä. On vain jäänyt parista muusta projektista kaksi täyttä kerää yli. Nämähän voisi yhdistää noiden itsevärjättyjen vihreiden Nalle-vyyhtien kanssa, tulisi varmasti mielenkiintoinen lopputulos. ;)

Vihreät Nallet värjäsin viime syksynä ihan kotioloissa. Niistä olen hahmotellut tekeväni hameen. Siksak-hametta puoltaisi se, että ohje on suomenkielinen, mutta haluaisin tehdä siitä hiukan pidemmän, koska lankakin siihen varmasti riittäisi. Nappikoristeinen hame puolestaan houkuttelisi noiden nappien ja kivemman mallin puolesta, mutta ohje on saksaksi. Jonkinlainen virkattu hame näistä langoista kuitenkin lienee jossain vaiheessa tulossa.

Kasvivärjättyjä lankoja onkin sitten hieman enemmän... Peittoja olen näistä suunnitellut tekeväni. Yhden todella voimakasvärisen peiton haluaisin tehdä kaikkein vahvimmista punaisista ja keltaisista, sille olisi jo kohdekin mielessäni. Olisi myös mukavaa tehdä yksi oikein hempeä peitto kaikkein vaaleimmista langoista. Senkin jälkeen jäisi vielä lankaa ainakin yhteen tai kahteen peittoon. Ja lopulta jää vain jämälankoja, joista varmasti saa vielä peiton aikaiseksi, ainakin johonkin muuhun lankaan yhdistettynä. :)

Kuvassa etualalla on tämänhetkiset kasvivärjättyjen lankojeni jämänyssäkät, jäännöksenä alkuvuodesta virkkaamastani peitosta. Niiden lisäksi minulla on olemassa myös nämä jämälangat:

Alpakkalankaa on jäänyt pienet nyssäkät. Vaikka tykkään kuluttaa jämälangat heti pois, kun sellaisia vain taloon ilmestyy, niin näitä aion jemmata siihen saakka, että aiemmin vilauttamistani mekkolanka-Alpacoista jää jämänyssäköitä. Sen jälkeen kaikki alpakkaiset jämänyssäkät yhdistetään, mielessäni on jo jämälankaprojekti näistäkin. :)

Olen aina kehuskellut, kuinka minulla on kaikille langoille tarkka suunnitelma. Nyt huomasin, että aivan näin ei ole. Toki pidän siitä kiinni, etten osta lankaa, ennen kuin minulla on tiedossani, mitä aion siitä tehdä, ja millä mallilla. Lankojen värjääminen on kuitenkin ihan eri juttu. Varsinkin värjäyskursseilla värjään ihan vain kokeilumielessä kaikenlaista, ilman suunnitelmaa lankojen käyttötarkoituksesta. Välillä näitä kokeiluja tulee tehtyä kotonakin, joskus ihan vain kuluttaakseni jonkun väriaineen pois nurkista pyörimästä. Oikeastaan vasta sitten, kun tietyn värjäystekniikan on kunnolla oppinut, voi alkaa vähän enemmän suunnittelemaan värisävyjä tai värjäämään isompia eriä tiettyä työtä varten. Pääasiassa kuitenkin itsevärjäämäni langat ovat niitä, joille minulla ei tahdo olla yhtään minkäänlaista suunnitelmaa, vaikka jonkinlaisia hahmotelmia saattaa mielessä pyöriäkin. Senkin vuoksi tällainen lankakatsaus tulee välillä tarpeeseen. :)

Vaikka monenlaisia lankoja kaapistani löytyy, ja suunnitelmia niille on yhtä paljon, niin to do -listan kärjessä on kuitenkin tämän kopan sisältö. Tämä on minun "tekeillä olevien töiden korini", jossa tällä hetkellä on tekeillä tasan yksi työ. Tässä kopassa on kaikki minun puuvillalankani. Yhdet langat ovat työssä kiinni, loput on varattu sytomyssyihin, joita edelleen teen bussikäsitöinä. Nyt vain ei ole pariin viikkoon ollut noita bussimatkoja, niin myssyt ovat olleet tauolla.

Joka tapauksessa tämän kopan sisältöön liittyy se kolmas kriteeri, jonka täytyttyä pääsen ostamaan lisää lankaa. Tai oikeastaan joudun ostamaan, koska to do -listallani seuraavana olevien käsitöiden langat ovat vielä kaupassa. Kunhan tämän kopan langat ja vielä ne ostamattomat puuvillalangat on tuhottu, voin pikkuhiljaa kääntää katseeni noihin aiemmin esittelemiini lankoihin. Vielä ei ole siis niiden aika, vaikka suunnitelmia kovasti onkin.

Jos luulit, että tässä olivat kaikki lankani, erehdyit pahasti. Lankavarastoon kurkistaminen jatkuu vielä huomenna sukkasunnuntaina - sukkalankojen merkeissä tietysti! :)

Hyvää lankalauantaita ja hiljaista lauantaita!

Via Dolorosa

Eilen mieleeni tulvahti muistoja 22 vuoden takaa.

Mustapukuinen nuori nainen kuvassa etualalla olen minä 14-vuotiaana. Elokuu 1992. Paikka Via Dolorosa, Jerusalem.

Tätä tietä on kulkenut kerran eräs toinenkin.

Tänään pysähdyn pitkäperjantain sanoman äärelle. Hiljentyen. Rauhoittuen. Kiittäen.

Mielessä soi vielä eilisiltainen virsi, jota en tahtonut liikutukseltani pystyä laulamaan:

Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Korttipäivä

Lähipiiriin ollaan odotettu juhlia tälle keväälle, ja onpa minullakin ollut niitä ajatellen jo jonkin aikaa lahja valmiina. Viime viikolla kuulin, että juhlat ovat ihan varmasti toteutumassa, joten uskalsin viimein tehdä myös kortin. Minulla kun ei ole tapana jättää mitään edes lähellekään viime tippaa. ;) Yleensä kaikki lahjat ovat paketissa vähintään kuukautta ennen h-hetkeä, ja niiden suunnittelukin aloitetaan noin vuotta ennen. :D Olen minä tätä korttiakin hahmotellut jo pitemmän aikaa, kunnes viime viikolla sain viimein sen lopullisen idean. Ja eikun toteuttamaan! :)

Yo-kortti

Tehty ajalla: 14.-16.4.2014

Malli: SK 5/2001 (osa yo-kortin mallista)

Kangas: Plastic Canvas 14 ct

Langat: DMC B5200, 310, 535, 762, kulta-metallilanka

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 21x15 pistoa

Viimeistely: Kortiksi

Muuta: Kevään ylioppilaalle

Minulla ei ollut aluksi oikeastaan muuta ideaa kuin tuo ristipistoilla tehtävä ylioppilaslakki plastic canvasille. Plastic canvas on siis muovinpala, jossa on reiät ristipistoja varten. Valmis pistely on helppo leikata ääriviivoja mukaillen tästä muovista, minulla on tapana leikata yhden ruudun päästä uloimmasta pistosta.

Ihan pelkkää lakkia en voinut kuitenkaan korttiin laittaa, ja sitä muuta osiota olenkin kuukausitolkulla pohtinut. Tuo vaaleanpunainen käsintehty korttipohja oli alusta alkaen mielessäni, mutta epätasaiselle pinnalle ei ihan mitä tahansa voi laittaa, ja toisaalta sitä ei halua peittääkään. Tällaiseen lopputulokseen päädyin. Plastic canvasille pistelty lakki on kiinnitetty 3D-tarroilla, eli se jää korttiin kivasti koholle. Pinkki kakkupaperi on ostettu viime käsityömessuilta muistaakseni Kirjokkaan puodista, ääriviivatarrat ovat peräisin mikä mistäkin. :)

Tänään sain postitse myös itse kortin:

Tämä olikin todellinen yllätys! Minulla ei ollut hajuakaan kortin lähettäjästä, mutta sekin kyllä selvisi kortin luettuani. Marjo-Riitta (ei blogia), joka voitti joitakin viikkoja sitten blogini arvonnassa, yllätti minut tällaisella hauskalla kanakortilla! :) Tuntuu ihan hassulta saada tuntemattomalta ihmiseltä kortti, varsinkin kun nykyään ei postista tule enää muuta kuin mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä (laskujakaan ei tule, koska olen tilannut kaikki e-laskuina). Tämän syvällisemmin avautumatta voin vielä kertoa, että juuri tänä päivänä tällainen yllätys piristi minua tavallista enemmän, se tuli siis täsmälleen oikeaan aikaan. Paljon kiitoksia! :)

Hiljainen viikko jatkuu rauhallisissa merkeissä - levollista viikon jatkoa myös sinulle!

Twinset

Olen viime aikoina puhunut paljon tarveneuleista: vaikka jokin neulemalli olisi ihana ja "pakko saada", niin täytyisi miettiä myös sen tarvetta. Ehkä myös monikäyttöisyys olisi hyvä ottaa huomioon, ettei tulisi tehtyä hirveästi vaatteita, joita voi käyttää vain yhden tietyn vaatteen kanssa. Vaan voisi yhdistää monen kanssa eri tavalla.

No, tämä nyt valmistunut twinset ei todellakaan ole sellainen. Tai minä en ainakaan osaa näitä kaksi- tai useampiosaisia neulesettejä käyttää muutoin kuin keskenään. Ja voin vakuuttaa, että tällaisella "setti-ihmisellä" näitä settejä riittää kaapissa... Ja käytettäväksi pelkästään keskenään, ei yhdisteltävissä muiden vaatteiden kanssa. Tai no, toki niiden kanssa täytyy jotain muutakin vaatetta yhdistää, en sentään pelkässä topissa + jakussa tai pipossa + kaulahuivissa + lapasissa lähde liikenteeseen... ;) Mutta ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Puolustuksekseni tälle setille sanon, että tämän langat ostin jo reilu vuosi sitten ja päätin silloin tämän setin tehdä. Silloin en vielä ajatellut niin järkevästi kuin tänään. :)

Neuletoppi- ja jakku

Tehty ajalla: 23.3.-15.4.2014

Malli: Novita Kesä 2013 mallit nro 30 ja 31

Suunnittelija: Lea Petäjä

Lanka: Novita Bambu turkoosi (312) ja vadelma (562)

Langankulutus: Toppiin 196 g ja jakkuun 365 g, yhteensä 561 g

Puikot: 3 mm

Koko: M

Muuta: ♥

Tämän setin päädyin tekemään ennen kaikkea noiden ihanien värien vuoksi, joita uuteen Novitan Bambuun ilmestyi viime keväänä. Muistan silloin harkinneeni päinvastaista väritystä eli toppi turkoosina ja jakku vadelmaisena, mutta koska kaupasta ei löytynyt ainakaan samaa värierää riittävästi vadelmanväriä, niin tähän päädyttiin.

Toppi ihanine mallineuleineen ihastutti minua tietysti enemmän kuin tuo jakku, mutta koska minun pitää saada aina koko setti, niin en voinut jättää jakkuakaan tekemättä... ;)

Topissa on mukavana yksityiskohtana nuo turkoosit reunukset sekä tällainen hauska solmusysteemi toisella olkapäällä. :)

Jakku on oikeastaan kokonaan ihan sileää neuletta, ainoastaan reunukset ovat ainaoikeaa, ja nappilistan molemmin puolin kulkee samanmoinen palmikko kuin topin keskelläkin. Napit olivat jälleen nappivalinta Nappi-Kikasta. :)

Kyllä tälle setille varmasti kaapista kavereita löytyy, alaosiksi ainakin. Pinkit housut sattuivat olemaan tänään valmiiksi jalassa, mutta löytyy kyllä sitten niitä turkoosejakin ja farkunsinisiä alaosiakin joka lähtöön. Toivottavasti tätä tulee muuten pidettyä - aiemmin tekemäni bambuiset neuleet kun ovat tupanneet jäädä ns. parempaan käyttöön, ja mullahan ei tunnetusti niitä "parempia" tilaisuuksia ole käytännössä ikinä. Mutta saahan sitä nätteihin neuleisiin pukeutua ihan kotonakin omaksi ilokseen. :)

Rauhaisaa viikonjatkoa!

Kesän Amor

Maanantaiseen tapaan tänne pitäisi pläjähtää "Viikon pistojen paluu osa 5". Vaan eipäs pläjähdäkään! Tai tavallaan se tässä tulee samalla. Aloitetaan siis ensin siitä "viikon pistot" -osuudesta:

Viikko sitten otettu kuva on ylempänä, eilen illalla pääsin alemman kuvan esittämään vaiheeseen. Joku sanoisi, että se on valmis, mutta eihän se vielä ole, kun ei ole viimeistelty.

Mutta sain minä tänään myös viimeisteltyä pistelyni. NYT se on siis valmis! :)

Couleur d'Etoile: Amour d'été

Tehty ajalla: 10.3.-14.4.2014

Malli: Couleur d'Etoile: Amour d'été

Kangas: 30 ct luonnonvärinen pellava, yhden langan yli pisteltynä

Langat: DMC 3685 ja 115, yhdellä säikeellä

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 160x144 pistoa, n. 13x12 cm

Viimeistely: Sydämenmuotoinen pinkeep

Muuta: Nyöri Nappi-Kikasta, rusettinauha Tiimarista (R.I.P.)

Arvioin jossain vaiheessa, että tämän pisteleminen kestäisi seitsemän viikkoa, tein laskelmani siltä pohjalta, että keskimäärin yhden tuollaisen kukka- tai lehtikuvion ehdin pistellä yhden illan / tunnin aikana. Osa kuvioista oli kuitenkin nähtävästi nopeampia pistellä kuin aluksi pistelemäni kuviot, tai sitten vain työhön tottuminen lisäsi pistelyvauhtia, sillä tämän tekemiseen ei mennyt lopulta kuin tasan viisi viikkoa! :)

Laitan tähän vielä mittakaavan muistutukseksi kuvan, jossa tulitikku näyttää suunnilleen näiden pistojen kokoluokan. Nyt, kun olen taas näihin pikkuruisiin pistoihin tottunut, aion tehdä heti perään vielä viimeisen osan tästä sarjasta. Tai en heti perään, vaan pistelen yhden "välityön" näiden kahden välissä, mutta siihen menee todennäköisesti vain yksi ilta.

Viimeistelytarpeita leikatessani varauduin jo sarjan viimeisenkin työn viimeistelyyn, sillä leikkasin jo siihenkin valmiiksi kaikki viimeistelyyn tarvittavat osaset, samalla kun tähän nyt valmistuneeseenkin. Samalla vaivallahan ne siinä tulivat, kun tarpeet olivat kaivettuina esiin kaapista.

Tässä vielä viime kesänä otettu kuva sarjan kahdesta aiemmasta työstä, jotka ovat jo seinällä. Tätä uusinta en laittanut vielä seinälle, vaan laitan sen sitten, kun viimeinen osa eli syksy valmistuu. Tarkoitukseni on laittaa nämä eri seinälle, jossa nuo kaksi aiemmin valmistunutta tällä hetkellä ovat, mutta hahmottelen niiden paikat vasta sitten, kun kaikki neljä ovat valmiina. Mutta jos viimeinen osa on yhtä joutuisa pisteltävä kuin edellinen, ja pystyn yhä pistelemään tunnin päivässä, kuten tähänkin saakka, niin viiden viikon päästä pitäisi olla sitten koko sarja seinällä. :)

Hiljainen viikko on alkanut, ja päätin jo aikoja sitten rauhoittaa tämän viikon mahdollisimman pitkälti kaikesta arjen tohinasta. Lisäksi elämään kuuluvat erilaiset käänteet ovat järjestäneet asiat niin, että ihan vihoviimeisetkin merkinnät on saatu pyyhkiä kalenterista pois. Rauhallinen hiljainen viikko on siis luvassa - mutta eiköhän samaan aikaan vietettävä taidon ja käsityön viikko tule jonkin verran näkymään myös minun arjessani. :)

Rauhallista ja rentouttavaa hiljaista taidon ja käsityön viikkoa sinullekin!

I did it my way

Kuten tiedätte, neule- ja virkkuumalleissa minulla on tapana ensin valita malli ja vasta sitten ostaa siihen tarvitsemani langat. Myös ompelutöissä tämä järjestys olisi järkevämpi: ensin tarve, sitten malli ja viimeiseksi vasta kangas.

No, tällä kertaa homma meni ihan nurinperin. Näin pari kuukautta sitten kirpparilla kankaan, joka näytti aivan täydelliseltä värjättäväksi - samasta laarista löytyi myös sopiva vuorikangas, sillä toinen kangas olikin aivan liian ohutta vuorittomana käytettäväksi. Muistin virkistämiseksi voit käydä lukemassa postaukseni kankaan värjäämisestä tämän linkin takaa.

Kun kankaat olivat olemassa, alkoi pohdinta siitä, mitä kankaista voisi ommella. Mekko tuntui mukavalta ajatukselta, siihen kangasta oli riittävästi. Varsinaista mekon tarvetta ei kyllä ollut, mutta mekothan on vaan niin kivoja, joten voihan niitä aina jokunen kaapissa olla (entisten lisäksi). Etsiskelin sopivaa mallia, mutta sellaista ei tahtonut löytyä. En halunnut mekkoon vetoketjua enkä nappeja, vaan ihan vain pään yli helposti pujotettavan mallin. Ohjeen pitäisi sopia vuorelliseen mekkoon, koska minulla oli käytössäni ohut päällyskangas ja vuorikangas. Kapeaolkaimisia mekkoja en hyväksynyt. Kankaan tulisi olla myös yhtenäinen olalta helmaan asti ilman mitään muotolaskoksia tai -kaitaleita saati poimutettavia helmoja. Ihan vaan yksinkertainen, kuten tekijänsäkin. :)

Eihän sellaista mallia suoraan löytynyt, joten päätin yhdistellä kahta kaavaa. Mekon yläosan kaava löytyi mallista, joka oli tehty kaksinkertaisesta kankaasta. Siinä oli mieluisan malliset olkapäät ja sen verran väljä malli, että sen saa pujotettua päälle ilman vetoketjuja tai muita häiritseviä tekijöitä. Muuta siinä mekossa oli ruma helma, sitä paitsi se oli erillinen yläosasta (tai siis erikseen leikattava/vyötärölle kiinnitettävä). Nappasin siis toisesta mekon mallista helman kaavan; tämä mekko oli ylhäältä alas yhtä kangasta, mutta siinä oli spagettiolkaimet, mistä syystä en voinut koko mekkoa ommella tällä kaavalla.

Kaavat piirtelin jo maaliskuussa ja kankaat leikkasin muistaakseni viime viikolla. Molemmat sen verran raskasta puuhaa, etten voinut muuta ajatellakaan tekeväni enää samana päivänä. Eilen oli viimein ompelun vuoro. Oikeastaan eilen oli ensimmäinen päivä ties kuinka moneen kuukauteen, kun minulla oli ylipäätään aikaa ja mahdollisuus ottaa ompelukone esiin...

Mekko, vyö ja huivi

Tehty ajalla: 5.3.-9.4.2014 (Kankaan värjäys 5.3., kaavojen piirtäminen 12.3., kankaan leikkuu 2.4. ja ompelu 9.4.)

Malli: Yläosa Moda 3/2012 malli nro 1, alaosa SK 6/2013 malli nro 3; huivi ja vyö ihan ilman ohjetta surautettu

Kangas: Kirpparilta löytynyt ohut kangas (värjätty Dylonilla värillä Sunflower), kirpparilta löytynyt luonnonvalkoinen vuorikangas

Koko: Muistaakseni C40-kaavalla piirretty

Muuta: No aika monta perkelettä pääsi, eikä jälki ole siisteimmästä päästä, mutta kuka sitä katsoo? Väri on ihana! :)

Eilen valtavan kyyneltulvan ja tuhansien v###u-s###ana-p####leitten keskellä ajattelin ensin, etten laita tämän mekon kuvaa ikinä blogiini, vaikka se sattuisi valmistumaankin. Tai jos laitan, niin pistän pelkät kuvat, mutten mitään tekstiä. Silloin tuntui, etten pysty tästä mitään painokelpoista kirjoittamaan. Mekon valmistumista seuranneen nukutun yön jälkeen ajattelin kuitenkin, että kyllä käsityöblogissa täytyy pystyä kertomaan rehellisesti myös käsityöharrastuksen nurjista puolista.

Varsinkin, kun mekon tapauksessa se nurja puoli uhkasi jäädä päällimmäiseksi puoleksi...

Valitsin tosiaan mekon yläosan kaavan mallista, jossa se yläosa oli kaksinkertaisesta kankaasta, koska siten saisin suoraan ohjeet vuorillisen yläosan ompeluun. Minua vain häiritsi se, että tuossa mallissa saumanvarat jäivät nurjalle puolelle näkyviin ihoa vasten - minun mielestäni vuorillisessa vaatteessa kaikkien saumanvarojen tulisi jäädä kokonaan piiloon päällys- ja vuorikankaan väliin. Niinpä etsin netistä ohjetta vuorillisen mekon ompeluun, ja löysinkin hyvät ohjeet Tosimummolta. Niitä ohjeita noudattaen ompelin ensin vuorikappaleiden olkasaumat yhteen, sen jälkeen päällyskappaleiden olkasaumat. Kiinnitin päällys- ja vuorikappaleet toisiinsa päänteiltä ja ompelin vielä päällistikkauksetkin (tämän nappasin siitä alkuperäisestä lehden mallista). No, eihän siitä pääntiestä tullut likimainkaan täydellinen, mutta mitäs nyt parista poimusta siellä täällä, en meillä olla niin tarkkoja! Se jälkeen ompelin Tosimummon ohjeiden mukaisesti vuori- ja päällyskappaleet kiinni toisiinsa kädenteiltä. Tämän jälkeen olisi pitänyt seurata mekon kääntäminen. Mutta eipäs vaan seurannutkaan! Johtuen ihan siitä, että Tosimummon ohje on tehty vetoketjulliselle mekolle, jossa takakappaleita on kaksi kappaletta, ja minulla vaan yksi yhtenäinen. Eipä vaan tullut mieleeni, ettei se kääntäminen sitten onnistu.

Tässä vaiheessa purkautui se pahin kirosanatulva ja kyynelvyöry. Oon tyhmä, en osaa mitään, miks mää aina alan tehdä jotain sellaista mitä en osaa, miksen mää ikinä opi, jne.

Itkun keskellä söin päivälliseni ja koitin rauhoittua. Sen verran kuitenkin jäi kiukunpuuskasta adrenaliinia jäljelle, että sain ratkottua juuri ommellut kädentiet auki. Ei ollut kyllä mikään helppo homma sekään. Sitten mietin asiat uudestaan ja päätin tehdä homman omalla tavallani. "I did it my way...", lauloin mielessäni.

Jätin siis kädentiet tässä vaiheessa ompelematta ja surautin ensin vuorikappaleiden sivusaumat helmaan asti ja käänsin helman käänteet. Sama homma päällyskappaleille. Tämä olikin mekon helpoin osuus, sillä kyllä minä nyt suoraa saumaa ja käänteitä osaan ommella. :) Käänsin mekon oikeinpäin kädenteiden kautta, nehän olivat yhä ompelematta. Ja sitten ompelin kädenteiden kohdalla päällys- ja vuorikankaat toisiinsa ihan vain päällistikkauksilla. Mikä ei ollut erityisen helppoa sekään, mutta sain ne kuitenkin toisiinsa kiinni. On siellä niitä kangassylttyjä, kuten pääntien päällistikkauksissakin, ja sivusaumoissakin paikoitellen kangas kiristää. Mutta antaa kiristää ja olla syltyssä ihan rauhassa, eipähän ainakaan näytä ammattilaisen tekemältä. ;)

Olin kyllä tämän mekon kanssa poikkeuksellisen tarkka - siis tavanomaiseen suurpiirteiseen tyyliini verrattuna. Yleensä kangasta leikatessani en ikinä mittaa tarkasti saumanvaroja, vaan arvioin ne noin niin kuin suunnilleen. Saati, että ommellessani miettisin, ompelenko nyt sentin vai kahden päästä reunasta. Kunhan nyt kankaat jostain kohti saa yhteen toisiinsa. Tällä kertaa oikeasti mittasin ne saumanvarat tarkasti, ennen leikkaamista jopa piirsin kankaaseen viivan, jota pitkin leikata. Lisäksi piirsin kaavan reunoja myöten kankaaseen viivan, jota pitkin voin ommella, eikä tarvitse miettiä saumanvaroja. No, ei ne ompeleet loppujen lopuksi ihan viivaa pitkin menneet, ja varsinkin valkoisessa vuorikankaassa näkyy saumojen vieressä vaaleanpunaisen kynän jälki. Mekon sivussa ollut kohdistusmerkki tuli piirrettyä yhdessä päällyskankaan osassa vahingossa oikealle puolelle, ja nyt mekon kyljessä onkin kiva sininen viiva, joka pitäisi saada jotenkin pois... varsinkin kun sauman toisellakin puolella näkyy olevan sininen viiva (paistaa nurjalta puolelta läpi), eivätkä ne ole edes samassa kohti, vaikka niiden piti olla kohdistusviivat, eli kohdistua täsmälleen samalle kohtaan... :D Eli vaikka kuinka yritän olla tarkka, niin sieltä se suurpiirteisyys vaan puskee esiin... ;)

Jäljelle jääneestä kankaasta ompelin vielä mekolle kaveriksi vyön ja huivin. Mekkoahan voi pitää ihan vaan sellaisenaan ilman vyötä - tai vyön kanssa: taakse, eteen tai sivulle solmittuna. Voi heittää huivin harteille tai kietaista sen vaikka päähän turbaaniksi. Vyöstä voi sitaista nauhan hiuksiin. Jakkukin tämän kanssa sopii. Eli vaikkei mekolle ollut minkäänlaista tarvetta, niin kyllä tälle varmasti käyttöä löytyy!

Tässä vaiheessa tärkeintä on, että mekko on valmis ja ihan mekoksi tunnistettavissa! :) Noista kaikenlaisista kauneusvirheistä ei kannata välittää - tämähän on kuitenkin vaan vaate, ja käsittääkseni vaatteella on paljon tärkeämpiäkin ominaisuuksia kuin ulkonäkö. Minulle on ainakin yks hailee, vaikka vaate olisi tuhannen rypyssä, ei istuisi alkuunkaan päälle tai vaikka olisi ihan reikäinen ja nyppääntynyt - kunhan se on oikean värinen! :) Ja sitä tämä totisesti on! Olen edelleen sitä mieltä, että kankaan värjääminen oli tämän mekon paras ja ainoa todella merkityksellinen työvaihe, ilman sitä mekko ei olisi yhtään mitään.

Ehkä en kuitenkaan taas ihan vähään aikaan yritä ommella mitään. Tai jos alkaa tehdä mieli vuorillista mekkoa, niin voisin suosiolla ommella sen vuorimekon ja päällysmekon kahtena ihan irrallisena mekkona - kuten minulla on muuten aiemmin ollut tapanakin silloin, kun olen jotain vuorikangasta vaativaa vaatetta ommellut (tosin siitä on niin kauan aikaa, että ne mekot ovat jääneet jo toistakymmentä vuotta sitten minulle liian isoiksi!). Se olisi järkevää siinäkin mielessä, ettei silloin tarvitsisi oikeastaan kuin vain yksi vuorimekko, jonka kaveriksi voisi ommella vaikka sata päällysmekkoa! :D Miksen tuota tullut aiemmin ajatelleeksi...

Ei tässä kuitenkaan olla mitään ompelutehdasta laittamassa pystyyn, ihan jo terveydellisistä syistä. Olen iät ajat tottunut käyttämään ompelukoneen poljinta oikealla jalallani, joka on siis nyt osittain halvaantunut. Eilen huomasin, etten pysty sillä enää ompelukonetta polkemaan - mikä myös vahvisti sen, ettei minusta olisi näin ollen myöskään ajamaan autoa (oikea jalka on siinäkin kaasujalka), vaikka sellaisen sattuisimme joskus lainaksi saamaankin. Minun täytyi eilen kaiken keskellä opetella kaasuttamaan ompelukonetta vasemmalla jalalla. Alussa se olikin melkoista opettelemista, sillä aina kun oli tarve hiljentää, oikean jalan lihakset yrittivät kyllä kovasti nostaa jalkapöytää, mutta vasemmassa ei tapahtunut mitään reaktiota, ja kone jatkoi vaan kulkuaan. Mutta pian minä sen opin, aluksi molemmat jalat liikahtelivat, lopulta kuitenkin vasen jalka uskoi olevansa ainoa, joka sitä konetta säätelee. Vielä kun saisi peilikuvana olevan ompelukoneen, niin ei tarvitsisi oikealla kädellä yrittää jaksaa vääntää sitä pyörää koneen kyljessä.

Ja onhan totuus se, etten minä edelleenkään koneompelusta tykkää - lasten vaatteetkin korjaan mieluummin (ja nopeammin!) käsin kuin alkaisin sählätä koneen kanssa. ;)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!