Lisää sisustusjuttuja

Sisustuskäsityöt jatkuvat... Kuten jo aiemminkin olen blogissa maininnut, tämän pitkän sairasloman aikana on ehtinyt ihan eri tavalla katsella kotona ympärilleen ja miettiä, mitä täällä voisi olla toisin.

Meillä ei ole tapana kovin usein mitään uutta kotiimme ostaa, vaan pyrimme mahdollisimman paljon käyttämään kierrätettyä tavaraa. Roskiksesta ollaan löydetty aika monta huonekalua kotiimme (sänky, sohva, kirjoituspöytä...), jotain ollaan hankittu kirppareilta ja jotain ostettu käytettynä suoraan edelliseltä käyttäjältä. Viime vuoden lopulla kuitenkin "sorruimme" ostamaan jopa jotain uuttakin: ruokapöytämme alkoi tuntua pieneltä, ja kun sitten uudenvuoden aattona kävimme huonekaluliikkeessä ruokailuryhmäostoksilla, siinä samalla tuli ostettua aika monta muutakin tarpeellista, joita emme olleet onnistuneet käytettynä löytämään. Yksi ostos oli sohvapöytä, jonka kohdalla mietimme isomman ja pienemmän pöydän välillä päätyen lopulta pienempään, koska sillä hetkellä olohuoneessamme oli vähän erilainen huonekalujärjestys, eikä isompi pöytä olisi sinne mahtunut. Nyt järjestys on kuitenkin muuttunut, ja pieni sohvapöytä alkoi tuntua vähän turhan pieneltä, ja kun sohviakin on kaksin kappalein, niin olisi ihan mukavaa, jos molempien ääressä olisi oma pöytä. Meillä oli miehen kanssa aika selvä ajatus siitä, millainen pöydän tulisi olla; miehelle oli tärkeintä koko ja muoto, minulle väri. Yksinkertaisinta olisi ollut käydä ostamassa uusi pöytä samaa sarjaa kuin se pienempikin sohvapöytä on, mutta se olisi maksanut saman verran kuin meidän ruokapöytämme ja kuusi tuolia yhteensä. Onneksi sitten löysimme nettikirpparilta käytetyn pöydän, joka oli juuri sellainen, mistä olimme haaveilleet. Myyjä vielä ystävällisesti toi pöydän meille kotiin saakka, kun meillä ei sitä autoa edelleenkään ole eikä tule.

Nyt koti tuntuu entistä enemmän kodilta, ja kyllä on pöytä osoittautunutkin tarpeelliseksi ja käytännölliseksi tämän viikon aikana, minkä se meillä on majaillut. Tuntuu myös hyvältä, että se on nimenomaan käytettynä meille tullut, ja siinä on jo valmiiksi käytön jälkiä, sillä nyt ei tarvitse niin stressata kaikkia pikku kolhuja ja kuhmuja, joita siihen joka tapauksessa ajan mittaan tulee.

Ennen kuin pöytä vielä edes oli meillä, tarkalleen ottaen tasan sillä hetkellä, kun olimme myyjän kanssa sähköpostitse saaneet kaupan sovituksi, minä heräsin siihen todellisuuteen, että pöytä tarvitsee liinan. Samana iltana etsiskelin liinan mallia (mistä prosessista kerroinkin täällä jo puolisentoista viikkoa sitten), ja liina olikin jo ihan mukavasti edennyt siinä vaiheessa, kun pöytä meille saapui. Kaapista löytyi hätäapuratkaisuksi yksi vanha keittiön kaitaliina, jota ei voinut oikein olohuoneen pöydälle vakituiseksi ajatella pinttyneiden tahrojen vuoksi, mutta kelpasi siihen saakka, että saisin oikean liinan valmiiksi.

Viime yönä se sitten valmistui ja tänään pääsi pöydälle!

Sohvapöydän liina

Tehty ajalla: 20.-30.11.2012

Malli: Lea Virkkausideoita Lahja-aitta 1/2007 malli nro 5

Lanka: Novita Virkkauslanka vihreä (381), Puppets Eldorado no 10 tummankeltainen (07524) ja vaaleankeltainen (07516)

Langankulutus: 111 g

Virkkuukoukku: 1,5 mm

Koko: n. 87x48 cm

Muuta: Ihana! Suurensin vähän liinaa alkuperäisohjeesta ja muutin kolmiväriseksi. 

Tässä näette sitten (melkein) koko pöydän liinoineen. Liinan värimaailma tuli tietysti muun kodin väreistä, vihreä valikoitui pääväriksi osittain siksi, ettei kodista tulisi liian oranssipainotteinen ja toisaalta siksi, että vihreää virkkauslankaa nyt vaan oli eniten lankakopassa. ;) Alkuperäisessä mallissahan liina oli ihan yksivärinen valkoinen, mutta se olisi ollut liian tylsä vaihtoehto.

Kaikissa sisustusohjelmissa (ja luultavasti myös sisustuslehdissä, vaikkakaan en ole sellaista koskaan lukenut) on aina kynttilöitä, joten täytyi laittaa kuvausrekvisiitaksi sellainen. Voin sitten vaikka kuvitella, että ollaan päästy oikeasti johonkin lehteen tai telkkariin, tai että tämä olisi muuttunut yhtäkkiä sisustusblogiksi. ;)

Kynttilän innoittamana tuli sitten räpsittyä muutama kuva lisääkin...

Liinasta tuli kyllä ihana! :) Meillähän ei ole tapana vaihtaa tekstiilejä tai muita sisustusjuttuja vuodenajan eikä juhlapyhien mukaan, joten täytyy koittaa tehdä näistä kodin tekstiileistä aina sellaisia, että niitä kestää katsella ympäri vuoden ja mielellään vielä monta vuotta tästä eteenpäin. Kuvissa vilahtaa myös aika monta muuta juttua, joita on tässä vuosien varrella tullut blogissa esiteltyä. Eivätpä nekään ole meiltä mihinkään lähteneet, vaan ovat tulleet jäädäkseen, kuten tämä liinakin. :)

Olohuoneemme sisustus kaipaa vielä yhtä muutosta, mutta se ei ole käsityöjuttu, vaan ihan ostosjuttu, lähinnä pientä tuunausta. Odotan sitä saapuvaksi ehkä jo tänään, joten voi olla, että kun seuraavan kerran täällä blogissa on sisustuskäsitöitä, niin saattaa se uusi ostoskin jossain taustalla vilahtaa. Kovasti tekisi mieleni vielä jotain pientä tehdä olkkariimme, vähän vielä väriä lisää... Katsotaan, miten käsi kestää tekemistä, tämän liinan parissa se kyllä kipeytyi kovasti, mutta sinnillä jatkoin loppuun saakka.

Palaan vielä tänä iltana tekemään kuukausiraportin, mutta tässä vaiheessa toivotan kaikille valoisaa, värikästä ja viihdyttävää viikonloppua! :)

Tarina Pallista

Olipa kerran Palli.

Pallin historia ulottuu jonnekin viime vuosituhannen loppupuolelle, jolloin eräs Isäntä osti sen omaan pikku asuntoonsa. Vuosituhannen viime metreillä Isäntä kuitenkin tapasi Emännän, ja niin myös Palli muutti Isännän kanssa Emännän asuntoon. Tästä on aikaa melko tarkasti 13 vuotta, sillä Isännän ja Pallin muutto ajoittui juurikin marras-joulukuun taitteeseen. Vain muutamaa päivää myöhemmin joulukuun kuudentena Isäntä ja Emäntä viettivät häitään omassa kodissaan, ja siellä Pallikin joutui Emännän pienten sukulaislasten pyöriteltäväksi ja osoittautuikin varsin mieluisaksi leikkikaluksi.

Vuosituhat vaihtui ja vuodet vierivät eteenpäin. Isäntä ja Emäntä muuttivat moneen kertaan asunnosta toiseen, ja Palli heidän mukanaan. Perhekin kasvoi isommaksi, ja pian Palli joutui taas pienten lasten pyöriteltäväksi. Moneen kertaan Isäntä ja Emäntä kuulettivat puhuvan, että Pallista pitäisi luopua tai ostaa sen tilalle uusi Palli, mutta niin se aina vaan sai jäädä. Kyllähän sille tarvetta tuntui olevan, joskus Isäntä ja Emäntä jopa kiistelivät, kumpi saisi Pallin päälle nostaa jalkansa tai kutimensa.

Sitten koitti päivä, jolloin Isäntä ja Emäntä alkoivat keskustella Pallin kohtalosta entistä vakavampaan sävyyn. Pallista ei olisi haluttu luopuakaan, mutta jotain sille olisi tehtävä.

Emäntä oli jo pitkään ollut sitä mieltä, että Pallin tumma viininpunainen väri oli aivan liian synkkä heidän kotinsa muuhun värimaailmaan verrattuna. Palli oli kyllä tarpeellinen, mutta ruma.

Isäntä puolestaan oli enemmän huolissaan Pallin pohjasta, sillä se oli kertakaikkiaan revennyt riekaleiksi. Isäntä vihjaili moneen kertaan, että Emäntä voisi yrittää korjata Pallin, ja olihan Emäntä tuon pohjan jo kertaalleen kursinutkin kasaan muutamia vuosia sitten. Nyt kangas oli kuitenkin niin pahasti repeillyt, ettei siitä enää ehjää olisi saanut.

Emäntä suunnitteli ensin ompelevansa Pallille uuden päällisen. Mutta Emäntä tiesi vanhastaan, että ompeluyritykset eivät läheskään aina onnistuneet täydellisesti, eikä kaapissakaan ollut juuri täydellista kangasta Pallin päälle. Eräänä marraskuisena maanantaina Emäntä sai sitten ajatuksen virkata Pallille uuden päällisen! Isäntä ihmetteli, että eikö siinä ole kova työ, mutta Emäntä vakuutti, että paljon helpompaa olisi virkata päällinen kuin alkaa ompelupuuhiin. Tosin pohjan korjaamiseksi piti hieman ommellakin: ompelukoneen siksakilla kankaan reunahuolittelu ja käsin uusi pohjakangas paikoilleen. Kangas löytyi Emännän kaapista - hameompelusta ylijäänyttä kangasta - ja juuri täydellisiä lankoja oli myös virkkausta varten omasta takaa. Mitä siinä sitten enää odottelemaan, koukku käteen ja hommiin!

Ja niin Palli sai uuden, kauniin päällisen:

Pallinpäällinen

Tehty ajalla: 26.-29.11.2012

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita 7 veljestä Raita sateenkaari (822), oranssi (278) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 431 g

Virkkuukoukku: 5 mm

Koko: Halkaisija n. 50 cm, korkeus n. 30 cm

Muuta: Ihana tuli! :)    

Emäntä oli valmiiseen jälkeen enemmän kuin tyytyväinen. Tykötarpeita ei ollut tarvinnut lähteä hakemaan omaa kaappia kauempaa, ja päälliseen sai upotettua ylijääneitä lankoja ja jopa pieniä pätkiäkin. Työhön varatut langat riittivät juuri ja juuri, ainoastaan luonnonvalkoista jäi jäljelle kuuden gramman nöttönen, oranssi ja raitalanka kuluivat tähän kokonaan. Ja kun Pallin pohjakin on nyt ehjä, niin ei ole Isännälläkään valittamisen aihetta.

Pallikin on niin onnellinen uudesta vaatetuksestaan! Ennen se oli huoneen rumin häpeäpilkku, nyt se on suorastaan kodin kaunistus. Enää ei Emäntä purnaa, ettei Palli sovi yhtään sisustukseen, sillä nyt Palli on täydellinen! :)

Niin Palli sai elämälleen jatkoaikaa ja tulee varmastikin elämään onnellisena vielä pitkään. Sen pituinen se.

Sisustusta ja stailausta

Tässä pitkäksi venähtäneen sairasloman aikana on tullut vietettyä erinäinenkin tovi olohuoneen sohvilla (meillä on niitä kaksi, toinen kirppikseltä ja toinen roskiksesta löydetty). Siinä on ollut hyvä tarkkailla olohuonetta, jossa en kyllä yleensä muuten kauheasti vietä aikaa, eikä ole sen vuoksi aiemmin edes tullut niin kauheasti kiinnitettyä huomiota olohuoneen sisustukseen. Mutta nyt olen alkanut huomata monenlaista puutetta, suurin osa ihan käytännön tarpeita, ei niinkään ulkonäöllisiä seikkoja. Oikeastaan se alkoi reilu viikko sitten siitä, että aloin kaivata meille toista vähän isompaa sohvapöytää, joka sitten kaipasi tietysti liinaa päälleen, sitten muutama repaleinen juttu alkoi minulle irvistellä, ja kohta sohvakin näytti väärän väriseltä... Epäkohtien korjaukset ovat nyt tavalla tai toisella tekeillä tai muuten hoidossa, mutta kaikki ei suju ihan käden käänteessä.

Viimeisin irvistelijä oli nojatuoli, joka on meillä ollut 5½ vuotta. Muuten hyvä tuoli, mutta lapsiperheessä niskatyyny ei kovin kauaa kestänyt riekkumista ja roikkumista, ja niskatyynyn toinen kiinnityslenkki ratkesi jo muutama vuotta sitten. Minä varmaan tuumasin siihen, etten ala sitä "just nyt" korjaamaan, ja minne lie sitten koko irronnut lenkki ajan myötä kadonnut, ja tuskinpa olisin sitä enää saanut edes ommeltua takaisin. Isäntä on koittanut sitä tyynyä kiinnittää paikoilleen kumilenkkien avulla, mutta nekin tuppaavat aina napsahtelemaan poikki. Ja rumiakin ovat.

Tänään sitten tuijottelin rumaa mustaa nojatuolia nurkassaan ja mietin, miten sitä voisi piristää. Ja ennen kaikkea miten se niskatyyny saataisiin siinä taas pysymään nätin näköisesti eikä rumalla kumilenkillä. Siitä syntyi ajatus tehdä niskatyynylle uusi päällinen, johon voisi sitten ne uudet kiinnityslenkit nätisti ommella. Sovittelin monenlaisia kankaita kangasvarastoni kätköistä, mutta joko kangaspalani olivat liian pieniä tähän tarkoitukseen tai sitten eivät muuten vaan sopineet olohuoneen muuhun sisustukseen. Lopulta luovuin ajatuksesta "piristää" tuolia, ja käytäntö voitti - tyyny pysyy jälleen paikallaan, mikä on pääasia!

Niskatyynyn päällinen

Tehty: 27.11.2012

Kangas: Joku verhoilukangas, jonka löysin 5 v sitten palalaarista, ja jolle suunnittelin ihan muuta käyttöä, mutta en ole saanut aikaiseksi sitä ommella. Joten käytin sitten tähän. ;)

Koko: n. 60x30 cm

Muuta: Ihan kiva. 

Onhan tuo musta nojatuoli aika ankea tuolla nurkassa, kun muu koti hehkuu väreissä, mutta kun tuoli on tullut aikanaan hankittua, niin asian kanssa täytyy vaan elää. Paremmin tuo tumma niskatyyny tosiaan sopii tuohon kuin joku värillinen, ja onhan meillä noita sohvatyynyjä sitten väriläiskiksi nojatuoliinkin (kuvan sohvatyynyissä on ihan samat värit kuin meidän olkkarin matossa - tyynyt tai ainakin päälliset löytyivät muuten aikoinaan kirpparilta).

Niskatyyny näyttäisi olevan käyttäjän mielestä mieluinen. :) Mieskin tuumasi, että kankainen tyyny tuntuu varmasti kivemmalta käytössä kuin se vanha nahkainen (nahkatyyny on kyllä tuolla päällisen sisällä).

Tämä tyyny oli nyt lähinnä stailausta, mutta lisää sisustus- ja stailausjuttuja on varmastikin tulossa lähiaikoina blogiin, kunhan saan tekeleet valmiiksi saakka.

Peppi Pitkätossu

Hopsula heisula hopsansaa!

Nalle Kukkaketo -langan värikimara nimeltään "kesäkimppu" on houkutellut minua tekemään mahdollisimman näyttäviä neuleita. Muistanette kenties ihanaisen palmikkojakun ja iloisenkirjavat villahousut? Samaa sarjaa jatkavat nyt peppipitkätossumaiset ylipolvensukat, jotka eivät kuitenkaan ole eripariset, vaan raidat on yritetty saada täsmäämään jopa silmukantarkasti kohdilleen samanparisiksi.

Ylipolvensukat

Tehty ajalla: 13.-26.11.2012

Malli: Novita Kevät 2009 nro 15

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nalle Kukkaketo kesäkimppu (829)

Langankulutus: 200 g

Puikot: 3 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: Itselle   

Periaatteessahan nämä ovat ihan perussukat, mutta ohjetta tarvitsin vähän pohjekavennusten kanssa. Tällainen lanka ei oikein mitään kummempaa mallia kaipaa, näyttävyyttä syntyy jo näistä väreistä ja raidoista. Mutta vielä olisi kiva saada jotkut vähän lyhyempivartiset sukat samasta langasta. Ihan vaan siksi, että näitä ei voi käyttää ainakaan yhtä aikaa niiden villahousujen kanssa... ;) Onneksi tätä lankaa on tullut hankittua reippaasti silloin aikoinaan, jäljelle jääneistä kutoo kyllä vielä kaksi sukkaparia! Tämä on ehkä kaikkien aikojen ihanin Nallen värimaailma, siksi sitä olen niin paljon ostanutkin. :)

Hyvää tätä viikkoa - nautitaan vielä mainion marraskuun viimeisistä päivistä! :)

Sanavahvistus

Laitoin blogikommentteihin taas sanavahvistuksen päälle, vaikka tämä Bloggerin nykyinen sanavahvistus onkin niin kovin epäselvä. Viime aikoina blogiin on kuitenkin tulvinut niin valtavasti roskakommentteja, useita kertoja päivässä siis, että pistän sen vuoksi sanavahvistuksen päälle joksikin aikaa. Kokeilen ottaa sen jonkin ajan kuluttua sitten pois. Pahoittelen muutoksesta aiheutuvaa häiriötä! :)

Tunnustus

Sain tunnustuksen PeePeeltä Kotoelämää puron varresa -blogista. Paljon kiitoksia sinne puron varteen! :)

Olen varmaan joskus ennenkin saanut tämän tunnustuksen, koska muistan vastanneeni näihin kysymyksiin, mutta voinpa näin lauantai-illan ratoksi vastata vaikka uudestaankin:

1. Lempinumero
Luultavasti 9. Kihlapäivä oli 9.9.99, samana vuonna myös tavattiin ja avioiduttiin. Ja 9. kuukausi eli syyskuu on yksi lempikuukausistani.

2. Facebook vai Twitter
En ole kummassakaan. Facebookissa olin joskus sen alkuaikoina, mutta lähdin sieltä pois nelisen vuotta sitten. Minua arveluttaa tuollaisten palvelujen tietoturvallisuus, koska sieltä ei saa koskaan omia tietojaan pysyvästi pois. Esimerkiksi Facebookista tulee minulle edelleen lähes päivittäin viestejä, vaikka olen poistanut sieltä kaiken, mikä poistettavissa on. Ja senkin jälkeen, kun lähdin sieltä pois, ystäväni on saanut muistutuksen Facebookin kautta lähestyvästä syntymäpäivästäni. Facebook tai Twitter eivät tarjoa minulle mitään sellaista, mitä kokisin elämästäni puuttuvan. Jos joku haluaa pitää kanssani yhteyttä, hän tehköön sen soittamalla, sähköpostitse tai tulemalla käymään. Jos taas minuun ei pidetä yhteyttä vain sen vuoksi, etten ole FB:ssa, sellaiset ihmiset eivät oikeasti välitä minusta. Arvostan sitä, että kuulumisia vaihdetaan kasvokkain tai puhelimessa keskustellen. Mikäli minusta itsestäni riippuu, en tule koskaan liittymään FB:iin tai Twitteriin, ja uskonkin, että ne ovat vain ohimenevä ilmiö.

3. Lempieläin
Lammas, koska se tuottaa villaa. :) Kissatkin ovat ihania, mutta en ole sellaista tyyppiä, joka jaksaisi huolehtia kotieläimistä, ja allergisiakin meillä ollaan.

4. Intohimo
Käsityöt ja kirjat. 

5. Suosikkiviikonpäivä
Sunnuntai eli lepopäivä. Joskus se on myös työpäivä, mutta silloinkin se on yleensä yksi mukavimmista työpäivistä.

6. Suosikkikukka
Gerbera, narsissi, auringonkukka. En ole erityisemmin kukkaihminen, koska en pysty monienkaan kukkien kanssa elämään saman katon alla (eivätkä kukat minun kanssani; vähän sama juttu kuin lemmikkieläinten kohdalla, eli en ole sitä tyyppiä, joka viitsisi huolehtia kasveista). Joulutähdelle olen tosi pahasti allerginen, samoin orvokille. Tulppaaneista ja ruusuista en tykkää ollenkaan, enkä ruukkukasveistakaan. Luonnonkukat olisivat ihania, mutten uskalla niitä koskaan sisälle tuoda. Tällä hetkellä meillä ei ole kotona minkäänlaista kasvillisuutta, paitsi parvekkeella muutama kuollut ruukkukukka, joita en ole jaksanut viedä roskiin. ;) Joskus ostan leikkokukkia maljakkoon, jos ruokakaupasta löytyy joku oikein houkuttelevan värinen kimppu, usein se on oranssi, keltainen tai pinkki...

7. Alkoholiton suosikkijuoma
Vesi, vihreä tee ja Rooibos. Teetä tulee keitettyä pari pannullista päivässä, joskus yksittäisiäkin kuppeja. Vesipullo on aina mukana, juon varmasti paljasta vettä enemmänkin kuin suositellut 8 lasia päivässä. Näiden lisäksi juon ainoastaan maitoa, muita juomia en juokaan, en alkoholillisia enkä -holittomia.

8. Lempiväri
Tykkään kirkkaista sävyistä, ja jokainen väri on kaunis sävystä riippuen. Turkoosi, kirkas oranssi, pinkki ja raikas (limen)vihreä ovat ehkä ikisuosikkejani, mutta kauniita ovat myös kirkas keltainen ja korallinpunainen. Luonnonvalkoinen on ihana väri (vitivalkoinen kammottava), puisissa huonekaluissa tykkään tummanruskeasta. Inhokkivärinihän te kaikki jo tiedättekin, mutta eihän musta kyllä edes mikään väri olekaan. ;)

En yleensä jatka näitä tunnustuksia eteenpäin, joten en tee sitä nytkään, mutta jos joku kokee kutsumusta vastata näihin kysymyksiin, niin siitä vaan napatkoon tunnustuksen itselleen! :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Niin pieni ihmissydän on...

Meille tuli yllättäen pikainen uuden pöytäliinan tarve. Tai no, se tarve tulee varsinaisesti vasta huomisillasta alkaen, mutta hyvä olisi olla pöytäliina jo edes tekeillä siinä vaiheessa. ;) Aloin siis eilen illalla etsiskellä sopivaa liinan mallia. Virkkauslehtiähän minulla riittää, mutta suurin osa malleista on tarvetta ajatellen selvästi liian pieniä, väärän muotoisia tai eivät miellytä silmääni. Ja kun tarkoitukseni olisi tehdä liina vielä niistä langoista, joita käsityökopasta löytyy, ettei tarvitse lähteä ostoksille. Lopulta minun täytyi enää valita kahden sopivan mallin väliltä, ja minähän en sitä päätöstä osaa itse tehdä. Miehestä ei ollut senkään verran apua, koska hän löysi niistä malleista samat hyvät puolet kuin minäkin (johtuen ehkä niistä hyvistä perusteluista, joita esitin kummankin mallin puolesta). Siispä päätösvalta lapsille. Isompi poika äänesti näyttävämpää liinan mallia, koska siinä on kuulemma "tornado". Pienempi näki yksinkertaisemmassa mallissa sydämen (liina oli kuvattu lehteen sellaisesta kulmasta, että ehkä siitä jotenkin saattoi sydämen hahmottaa), ja äänesti sen puolesta. Tilanne edelleen tasan. Lopulta päädyin siihen yksinkertaisempaan malliin, koska se antaa tilaa koon suurentamiselle tai pienentämiselle tarpeen mukaan, kun taas "tornadosta" saattaisi helposti tulla ihan väärän kokoinen. Lapset äänestivät tunteella, minä tein päätöksen järjellä. ;)

Itse liina on ihan alkutekijöissään, eikä välttämättä kovin sukkelaan edisty, kun en jaksa yhteen menoon virkata kuin pienen hetken kerrallaan, ja neulekin on tässä samalla työn alla. Mutta kun laitoin liinaa alulle, kuopus tuli vielä viereen katsomaan, miten liinan aloittaminen sujuu. Kun hän kuuli, ettei liinasta tule sydämen muotoista, asia alkoi häntä selvästi harmittaa. Niinpä hän ihan nätisti pyysikin: "Äiti, voisitko sää tehdä mulle sydämen? Sellaisen ihan pienen sydämen?" Eihän tuollaiseen pyyntöön voi kuin heltyä. Niinpä liinanvirkkuu syrjään, ja takaisin niiden juuri selailemieni virkkauslehtien luo. Siitä vain käteen ensimmäinen lehti, jossa voisi ehkä olla sydämen malleja, ja niinhän siinä olikin. Kopasta löytyi roosaa virkkauslankaa, ja pikapikaa sydän olikin jo valmis:

Sydän

Tehty: 20.11.2012

Malli: Lea Virkkausideoita Lahja-aitta 3/2008 malli 52

Lanka: Novita Virkkauslanka roosa (550)

Langankulutus: 1 g

Virkkuukoukku: 1,5 mm

Koko: n. 4x4 cm

Muuta: Kuopus halusi itselleen.   

Tämä sydän on nyt ripustettu kuopuksen sängyn viereen, jossa se roikkuu erään taulun kulmasta. ;) Ohjeessa ei ollut tuota ripustuslenkkiä, mutta kuopus halusi nimenomaan sellaisen, jonka voi ripustaa sängyn lähelle, niin pitihän se ripustuslenkkikin tehdä.

Käsi tosiaan kesti tehdä juuri ja juuri tämän sydämen, eli saapa nähdä, saanko koskaan tehtyä sitä liinaa, jonka mallin etsimisestä idea tähän sydämeenkin sai alkunsa...

Unohdin eilen mainita, että eilen valmistuneen neuleliivin myötä tämän vuoden langankulutussaldoni on saavuttanut sellaiset lukemat, että jo tässä vaiheessa olen ylittänyt koko viime vuoden langankulutusmäärän! :) Se tarkoittaa sitä, että voin olla loppuvuoden vaikka tekemättä yhtään mitään käsitöitä, ja siltikin olen tehnyt enemmän neuleita kuin edellisvuonna. Eikä tässä onneksi nyt olekaan mitään pakollista tai kiireellistä työn alla, eli sen puolesta voisi vaikka pitääkin käsityövapaata. Mutta arvatkaa vaan, maltanko? ;)

 

Hedelmäsalaatti

Mitä syntyy kirsikasta, sitruunasta, limestä, mangosta ja vesimelonista? Hedelmäsalaattia tietenkin!

Hedelmät olivat tosin ihan keinotekoisia puserrettuina Kool Aid -juomajauhepussiin. Minun kattilassani ne muuttuivat ihanan värisiksi ja tuoksuisiksi liemiksi, joihin upotin tietysti lankoja. Tästä on jo aikaa useampi kuukausi, itse asiassa tämän vuoden lankalauantaina noita hedelmäsalaatin aineksia keittelin. Nyt marraskuussa oli sitten aika viimein sekoittaa kaikki hedelmäsalaatin ainekset yhteen, sekoitusvälineinä 4-milliset pyöröpuikot.

Kirjoneuleliivi

Tehty ajalla: 9.-20.11.2012

Malli: Novita Kevät 2012 nro 84

Suunnittelija: Lea Petäjä

Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aid -värjätty Cherry + luonnonvalkoinen pohja (010), Kool Aid -värjätty Lemon-Lime + luonnonvalkoinen pohja (010), Kool Aid -värjätty Mango + luonnonvalkoinen pohja (010), Kool Aid -värjätty Watermelon Cherry + luonnonvalkoinen pohja (010)

Langankulutus: 568 g

Puikot: 4 mm pyöröt 80 cm

Koko: M

Muuta: Napit Nappi-Kikasta. Tykkään! :)      

Suurenna kuvia klikkaamalla, niin näet kirjoneulekuviot tarkemmin!

Kun viime syksynä Kool Aid -värjäyskurssin käytyäni innostuin lankojen värjäyksestä, haaveilin heti tekeväni itselleni isomman vaatteen itsevärjätyistä langoista. Kirjoneule tuntui hyvältä vaihtoehdolta siksi, että siihen saisi upotettua useampia ihania värejä, eikä tarvitsisi niin paljon värjätä samaa väriä. Melkein samantien Novita vastasi toiveeseeni julkaisemalla ihanan kirjoneuleliivin ohjeen tämän vuoden kevätnumerossaan. Oikeastaan ohje ei ole varsinaisesti kirjoneuletta, vaan ohjeen mukaan olisi pitänyt ommella nuo kuviot jälkikäteen, mutta minä oikaisin siinä ja neuloin kuviot samantien, eli tämä on ihan oikeasti kirjoneuletta. :) Ohjeeseenhan on lipsahtanut myös pari virhettä noihin kuvioihin, joista toinen virhe on korjattu seuraavassa Novita-lehdessä, mutta sitä toistapa ei oltu korjattu, vaan hoksasin sen itse vertaamalla mallia ja piirrosta keskenään. Olkaahan siis tarkkoja, kun teette tätä liiviä! Tämähän on ollut varsin suosittu malli, sitä on näkynyt aika monessa blogissa.

Erikoista tässä ohjeessa oli se, että M- ja L-kokojen liivissä on pituutta noin 10 cm enemmän kuin XS- ja X-kokojen liiveissä. Minulle olisi hyvin riittänyt tuo lyhyempikin pituus, kun leveyden puolesta M-koko on sopiva, mutta toisaalta en sitten halunnut luopua tuosta keltaisesta raidasta helmassa, pienemmässä koossa kirjoneule olisi alkanut juuri sen yläpuolelta. Eli ihan tyytyväinen olen tähänkin pituuteen!

Koska en pysty nykyisessä kunnossani oikein lähtemään nappiostoksille, yritin valita liiviin napit omasta nappilaatikostani, vaikkei siellä juurikaan ole kuin yksittäisiä nappeja. Ensin mietin yksiä toisia nappeja, joita olisi ollut minulla olemassa juuri tarvittavat 5 kpl, mutta ne eivät olleet ihan "nappivalinta". Noita auringonkukkanappeja minulla puolestaan oli vain 2 kpl, mutta koska ne suorastaan huusivat päästä tähän neuleeseen, niin ei auttanut muu kuin laittaa mies käymään Nappi-Kikassa. Annoin ohjeeksi pyytää keltaisia auringonkukkanappeja, joita myydään kymmenen kappaleen pusseissa, mutta siitä huolimatta myyjä oli lähtenyt etsimään tällaisia nappeja sieltä hyllyillä olevista putkiloista. Mies oli sitten itse huomannut ne napit kassan vieressä olevasta telineestä, jossa näitä pussinappeja myydään. Vähän mulla on hyvä mies! :)

Nyt sitten tarvitaan enää tähän liiviin sopivat sukat, tietysti! ;)

Hyvää viikonjatkoa!

Novita Joulu 2012

Novita Joulu 2012 -lehti ilmestyy vasta huomenna 13.11., mutta minä tilasin sen sähköpostitse samana päivänä, kun Novita Talvi -lehti ilmestyi, joten sain Joulu-lehden kotiini jo tänään! Joskin lehti tuli minulle väärällä nimellä: Mari oli jostain syystä muuttunut Jenniksi, mutta sukunimi ja osoite meni ihan oikein, ja perille lehti tuli kuitenkin. Nimikömmähdystä lievitti kyllä se, että laskun loppusumma oli pienempi kuin lehden irtonumerohinta, eli olin saanut lehdestä 10% alennuksen, luultavasti siksi, että kerroin lehteä tilatessani olevani Novitan tilaaja ja laitoin asiakasnumeronikin tiedoksi. Ei siis valittamista sen suhteen. :)

Lehteä tilatessani osasin kyllä aavistaa, että tuskinpa tälle joulun teemanumerolle kauhesti sytyn, koska en voi sietää mitään "joulujuttuja" silmissäni. Olin kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, että tässä lehdessä oli - ONNEKSI! - niitä jouluisia juttuja varsin vähän. KIITOS siitä! :)

Kuitenkin huomasin, että aika monet varsinkin niistä kaikkein kiinnostavimmista ohjeista vaikuttivat perin tutuilta, ja tuttuja ne ovatkin siksi, että ne on julkaistu jo aiemmissa Novita-lehdissä! Ja kas vain, niinhän tuossa kannessakin lukee: "Mukana klassikot ja uudet mallit." Jotenkin olisin kuitenkin toivonut, että ne "klassikot" olisivat olleet vaikkapa sitten sellaisia perinteisiä joulujuttuja, mummoilta perittyjä vanhoja kunnon ohjeita yksissä kansissa. Nyt nuo uudelleen julkaistut ohjeet olivat lähinnä muutama sukka-, lapas- ja pipomalli, jotka eivät minusta täytä vielä ihan "klassikon" kriteereitä.

Mutta oli tässä toki niitä uusiakin - tai ainakin minulle uusia - ohjeita.

Kuvat: Novita

Fanaattisen Angry Birds -fanin äitinä minua kiinnosti eniten tässä lehdessä nuo Angry Birds -hahmot, ja näiden lisäksi lehdessä oli myös ohje Änkkäri-pipoon, josta ei kuitenkaan kuvaa löytynyt Novitan sivuilta (josta siis nuo kolme muuta kuvaa on kaapattu). No, minähän virkkasin ensimmäiset AB-hahmot jo puolitoista vuotta sitten, eikä näiden tekemiseen kyllä ohjetta tarvita, eli siinä mielessä hahmojen ohjeet ovat vähän "turhat". Mutta varmasti on sellaisiakin käsityön harrastajia, jotka ovat ohjetta näihin hahmoihin odottaneet. :) Kiinnitin huomiota siihen, että näillä hahmoilla on ihan huovasta leikatut silmät yms., minähän olen omiin hahmoihini virkannut kaiken mahdollisen. Ei pidä mennä siitä, missä aita on matalin... ;)

Jos Novita olisi halunnut olla ajan hermoilla, niin ehkä olisi pitänyt julkaista ohjeet uusiin Angry Birds Star Wars -hahmoihin, se pelihän ilmestyi viime torstaina, ja meidän kotona on jo ensimmäiset Angry Birds Star Wars -hahmot tehty hamahelmistä ja legoista... ;)

Kuvat: Novita

Näihin söpöihin maatuska-hahmoihin ihastuin. Vaikkakin venäjää joskus opiskellut mieheni aina hermostuu, jos joku sanoo "maatuska", koska se pitäisi kuulemma lausua "matroshka" tai jotain sinne päin. Erityisesti tuo keskimmäinen hahmo noiden ruusujen kera on minun mieleeni, ihan minun värisenikin... :) Ja sopisi meidän sisustukseen. Tuo iso sininen olisi kyllä valtava, sillä on kokoa 40 cm - hui! :D

Kuvat: Novita

Sukkamalleja oli tässä lehdessä useampia, mutta minun mielestäni vain nämä kaksi sukkamallia olivat sellaisia, etten ole niitä aiemmissa lehdissä nähnyt. Voisin tikutella vaikka nämä molemmat, tykkään!

Kuvat: Novita

Asusteiden ohjeista suuri osa näytti myös tutuilta - ainakin niistä, jotka minua kiinnostivat - mutta näitä en ole muistaakseni ennen Novita-lehdissä nähnyt. Sekä Love Story -pipon ja -lapasten että punaisten Inari- ja samanlaisten mutta sinisten Tapio-lapasten suunnittelijana näkyy olevan Weranna's warehouse. Huomasinkin, että tuolta linkin takaa voi tilata noihin ja aika moneen muuhunkin lehdessä olleeseen malliin tarvikepaketin. Mielenkiintoista sikäli, että tuolla tavallahan voi päästä helposti käsityöharrastuksen alkuun. Eri asia sitten, jos on tehnyt käsitöitä aktiivisesti 25 vuotta, niin alkaahan noita tarvikkeita olla jo omastakin takaa.

Tiivistetysti lehden plussat ja miinukset:

- vanhojen mallien uudelleenjulkaisut
- ajattomat "klassikot" puuttuivat kannen lupauksista huolimatta
- mallit aika yksinkertaisia ja haasteettomia
+ muutamia kivoja neulemalleja
+ ei ole liian jouluinen lehti eli sopii ympärivuotiseen käyttöön
+ selkeä ulkoasu, kiva selailla

Päätän tämän ekstranumeron katsaukseni tähän. Toivottavasti muutkin ennakkotilaajat ovat saaneet jo lehtensä, ja huomennahan tämän pitäisi sitten olla jo ostettavissa kaupoista. :)

Ketuttaa

Tänä viikonloppuna on ketuttanut. Ja jos ketuttaa oikein kovasti, ei auta muuta kuin kettuilla:

 

Kettu

Tehty ajalla: 10.-11.11.2012

Malli: Maija Paavilainen: Pehmoisia neuleleluja

Lanka: Novita 7 veljestä oranssi (278), musta (099) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 68 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Pituus n. 45 cm, korkeus n. 20 cm

Muuta: Lahjaksi   

 

Joskus 90-luvun puolivälin jälkeen ostin tämän Maija Paavilaisen kirjan "Pehmoisia neuleleluja", ja muistan jo silloin tästä kirjasta tehtailleeni aika paljonkin leluja sukulaislapsille. Myöhemminkin tästä on tullut tehtyä aika monta neulepehmoa, ja vaikka olen myöhemmin hommannut itselleni pari muutakin neulepehmokirjaa, niin kyllä minä ensimmäisenä tästä Paavilaisen kirjasta kurkkaan, josko täältä löytyisi etsimäni ohje. Näissä on ihanaa se, että ohjeet on tehty ihan 7 veljekselle ja Nallelle, vaikka toki muitakin vastaavia lankoja voi käyttää. 

Nyt ei enää ketuta niin paljon, joten kettuilut on tältä erää kettuiltu. :) Hassua muuten, näin viime yönä untakin pihamaalla juoksentelevasta ketusta, värikin sillä unen ketulla oli enemmän tällainen 7 veljeksen oranssi kuin ihan aito ketun väri. ;)

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa ja hyvää alkavaa uutta viikkoa!

Taikasukat

Olen aiemminkin tänä syksynä todennut, että sairastumisestani huolimatta en ole pelännyt kohdata haasteita ainakaan näin neulomisen saralla. Taas kerran huomasin kuvittelevani, että pystyn tekemään samanlaisia tai jopa vaikeampiakin juttuja kuin terveenä ollessani. Vähän päivästä ja vuorokauden ajastakin riippuu, mitä jaksan ja pystyn tekemään; välillä neulominen tuntuu melkein yhtä helpolta kuin ennenkin, välillä taas ihan perusjuttuja tehdessäkin on pakko kummastella, kun toinen käsi ei vain tottele. Esimerkiksi näiden kanssa ensimmäisen sukan kärkikavennukset tuntuivat ihan ylivoimaisen vaikeilta, mutta toisen sukan kanssa ei ollut mitään kummallista.

Joka tapauksessa haaste on kohdattu ja selätetty. Välillä täytyi pitää pitkiäkin taukoja ja neuloa vain silloin kun hyvältä tuntuu.

Haasteen nimi oli kääntösukat, jotka kudotaan onteloneuleena eli kaksipuolisena kirjoneuleena. Onneksi onteloneule-tekniikka oli minulle entuudestaan tuttua, olen sillä tekniikalla kutonut muutama vuosi sitten joitakin patalappuja. Sukat tällä tekniikalla olivat kuitenkin vähän isompi haaste, eli en missään nimessä suosittele sukkia ensimmäiseksi kokeiluksi onteloneule-tekniikan saralla. Tekniikkaa opetellessa kannattaa tehdä niitä patalappuja ensin niin kauan, että osaa tehdä onteloneuletta vaikka silmät ummessa. ;) Sen jälkeen voi ehkä harkita sukkien tekoa - sitä paitsi näiden sukkien ohjeessa oli minun mielestäni vähän huonosti selitetty onteloneuleen tekeminen, kuvalliset ohjeet olisivat ehdottomasti tarpeen, jos tekniikka ei ole entuudestaan tuttu.

Jos tekniikka alkoi kiinnostaa, googleta "onteloneule" tai mene suoraan vaikkapa Ullan sivuille tutustumaan aiheeseen! Itse taisin opetella tekniikan aikoinaan Helmiksen Neulenuoteista.

Onteloneuleella sain siis aikaiseksi tällaiset "taikasukat", joita voi pitää kumminpäin vaan!

Kääntösukat

Tehty ajalla: 1.-9.11.2012

Malli: Novita Talvi 2012 nro 31

Suunnittelija: Leena Savolainen

Lanka: Novita 7 veljestä oranssi (278) ja musta (099)

Langankulutus: 168 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 9-vuotiaalle

Muuta: Lahjaksi koululaiselle      

Novitan lehdessä oli tosi huonosti kuvattu nämä sukat, koska kuvasta ei lainkaan käynyt ilmi sukkien idea eli se, että sukat ovat "nurjalta puolelta" väritykseltään negatiivit, eli sukissa on oikeastaan kaksi oikeaa puolta eikä nurjaa puolta ollenkaan. Kaikissa lehden kuvissa oli tosiaan vain samalta puolelta kuvatut sukat. Itse ajattelin korjata tämän Novitan mokan, ja kuvata nämä sukat niin moneen kertaan, että idea tulee varmasti kaikille selväksi. ;) Kuvissa on kuitenkin siis vain yksi sukkapari moneen kertaan käännettynä ja väännettynä.

Oli näitä kuitenkin hauska tehdä, vaikkeivät helpoimmasta päästä olleetkaan! :)

Mukavaa viikonloppua! :)

Lukutoukille

Ajattelin kokeilla kirjanmerkin virkkaamista, koska lähipiirissä on aika montakin lukutoukkaa, joista osalla on lähiaikoina merkkipäiviä yms. Etsiskelin netistä virkattujen kirjanmerkkien malleja, ja lopulta päädyin kokeilemaan aika montaakin, tässä lopputulokset:

.

Virkatut kirjanmerkit 4 kpl

Tehty ajalla: 4.-5.11.2012

Malli: Viuhkamainen kirjanmerkki Crochetroo, Isoäidinneliö-kirjanmerkki omasta päästä, Enkeli-kirjanmerkki Suzies Stuff, suomenkielinen käännös omassa blogissani täällä

Lanka: Novita virkkauslanka vihreä (381), sininen (116), musta (099), luonnonvalkoinen (010), Novita Tennessee luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 15 g

Virkkuukoukku: Virkkauslankaan 1,25 mm, Tennesseehen 3,5 mm

Koko: Semmoisia kirjanmerkin kokoisia

Muuta: Lahjaksi, itselle, arpavoitoksi... 

Tuo viuhkamainen kirjanmerkkimalli on tuttu aika monesta blogista, joten aloittelin ensin siitä, ohjehan löytyy suomeksi täältä Crochetroon blogista. Nättihän tuo merkki on, mutta minusta se on aika naisellinen, varsinkin kun oman lankavarastoni virkkauslangat ovat lähinnä hempeitä pastellisävyjä, eikä ihan yksivärinen musta kirjanmerkkikään oikein mielestäni sovellu siihen tarkoitukseen, mihin olin kirjanmerkkiä tekemässä. Kirjanmerkkien kuvia katsellessani Googlen kuvahaussa törmäsin muutamiin isoäidinneliö-kirjanmerkkeihin, joten päätin kokeilla sellaisen tekemistä vähän tuollaisilla maskuliinisemmillä väreillä, ja sain aikaiseksi sellaisen merkin, että se kelpaa mielessäni olleeseen kohteeseen. Ja kyllä tuo naisellisempi viuhkamerkkikin varmasti osoitteen löytää.

Kirjanmerkkejä etsiessäni eksyin Suzies Stuff -blogin Enkeli-kirjanmerkin luokse. Ohje oli luonnollisestikin englanninkielinen, mutta päätin kokeilla, kuinka virkkaaminen sen mukaan sujuu. Varmuuden vuoksi kuitenkin kirjoitin ohjetta itselleni suomeksi samalla, kun kirjanmerkkiä virkkasin, ja kun merkki oli valmis, niin siinähän oli sitten valmiina myös ohjeen suomennos! Niinpä kysyin ohjeen suunnittelijalta luvan julkaista kirjanmerkin käännöksen suomeksi blogissani, ja luvan sain. Enkeli-kirjanmerkkien suomenkielinen käännös on siis löydettävissä nyt täältä blogini välilehdestä, jos joku haluaa sitä kokeilla.

Ensimmäisen enkeli-kirjanmerkin virkkasin Virkkauslangasta 1,25 mm koukulla, mutta sitten huomasin, että alkuperäisessä ohjeessa on käytetty vahvempaa lankaa ja 3,5 mm koukkua, joten tein toisen enkelin alkuperäistä vastaavalla vahvuudella. Aika reilusti isompihan tuosta tuli. Ehkä sellainen sopiva kirjanmerkin koko olisi jotain noiden kahden väliltä, ehkä joku Kotiväki ja 2,5 mm koukku, mutta tähän hätään sellaista lankaa ei löytynyt kaapistani.

Luultavimmin pidän tuon pienimmän enkeli-merkin itselläni, mutta muut lähtevät eteenpäin jossain vaiheessa.

Karvapörröjä

Kaapissa pyöri viime syksyn siiliasusteista ylijäänyttä pörrölankaa ja muita lankoja, joista halusin päästä eroon. Tekaisin siis ensin vielä yhdet siililapaset lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, ja lankaa jäi vielä pörrösukkiin, jotka päätyvät samaan osoitteeseen:

Siililapaset ja karvasukat

Tehty ajalla: 1.-4.11.2012

Malli: Peruslapaset siilisovituksena, perussukat

Lanka: Novita 7 veljestä ruskea (653), vaaleanruskea (060) ja musta (099), Red Heart Las Vegas ruskea (00101)

Langankulutus: Lapasiin 51 g, sukkiin 82 g, yhteensä 133 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: n. 110 cm lapselle (4-5-vuotiaalle)

Muuta: Arpavoitoksi, hyväntekeväisyyteen tms.     

Näistä ei oikeastaan ole tämän kummempaa sanottavaa tällä erää. Sukkiin sain kulutettua melkein kaiken langan, ainoastaan vaaleanruskeaa jäi sellainen 4 gramman nöttönen, mutta nyt on ainakin karvalanka pois kaapeista kuljeksimasta. Toivottavasti nämä saavat itselleen hyvän kodin! :)

Hyvää tätä viikkoa kaikille! :)

Hellyyttävä uutinen

Bongasin tällaisen hellyyttävän uutisen neulojamummoista:

Neulojamummot hätistävät mukiukkoja

Kymppiuutisissakin oli juttua asiasta, klikkaa noin 13 minuutin kohdalle. (Sama video kyllä näyttäisi löytyvän myös edellisen linkin jutun lopusta.)

Hyvä mummot! :)

Olen maan päällä muukalainen

En tiedä, kuinka hyvin blogini lukijat tuntevat kirkon herätysliikkeitä. Mutta jos koulun uskontotunnit ja rippikoulu eivät ole menneet ihan nukkumiseen, niin pitäisi niistä olla jotain käsitystä. Useinhan jos ihminen kuuluu johonkin herätysliikkeeseen, se periytyy kotoa eli vanhemmatkin kuuluvat siihen samaan herätysliikkeeseen.

Minulla ei ole kotoa perittyä herätysliiketaustaa, enkä kenties sen vuoksi ole katsonut tarpeelliseksi sitoutua aikuisenakaan minkään herätysliikkeen jäsenyyteen. Sen sijaan olen kyllä lapsesta saakka ollut vahvasti mukana ev.lut. seurakuntien toiminnassa, syntynyt ja kasvanut seudulla, joissa useat herätysliikkeet vaikuttavat voimakkaina, ja myöhemmin opiskellut eri paikkakunnilla, joissa on ollut milloin mikäkin herätysliike vallitsevana. Väkisinkin siinä on päässyt tutustumaan lähestulkoon kaikkiin kirkon herätysliikkeisiin, ainakin kaikkiin Pohjanmaalla vaikuttaviin.

Vuosien varrella yksi herätysliike on kuitenkin tullut minulle läheisimmäksi. Taisin olla toisellakymmenellä, kun ensimmäistä kertaa istuin körttiseuroissa vieläpä itse Ukko-Paavon pirtissä Aholansaaressa. Jo silloin körttivirret tekivät minuun vaikutuksen, ja lempivirtenkin löysin siinä pirtissä istuessani, eikä sen rakkaampaa virttä ole sen jälkeen vielä tullut vastaan - kunhan se vain lauletaan "oikealla" eli körttisävelmällä. ;) Kotiseudullani monet nuorille suunnatut tapahtumat ja harrastukset (esim. projektiluonteinen kuoro) olivat juurikin körttien järjestämiä. Toisella opiskelupaikkakunnallani körttikuorosta tuttu ystävä sai minut houkuteltua körttiopiskelijoiden seuroihin, ja kohta omassa 22 neliön yksiössänikin oli ihan oikeat seurat.

Körttiläisyydessä viehättävät erityisesti ilman säestystä veisattavat virret. Seurapuheet ovat lyhyitä ja aika matalalla profiililla pidettyjä: puhuja istuu muun väen joukossa (ei siis nouse puhujanpönttöön tms.), ja usein puhe on enemmän sen hetkisten ajatusten ääneen pohdiskelua kuin jotain ennakolta valmisteltua. Körttipastillit ovat hyvän puheen mittari: jos pastilli ehtii sulaa suussa ennen kuin puhe loppuu, puhe on silloin ollut liian pitkä. ;) Ja onpa joskus ollut tapana sekin, että jos puhe on alkanut tuntua pitkältä tai muuten epämiellyttävältä, sen on voinut keskeyttää virrellä, jonka kuka tahansa voi penkistä aloittaa.

Jotenkin tähän körttiläisyyden henkeen sopii tarina Körttisukista. Eräs emäntä oli istunut körttiseuroissa ja huomannut seurapuhujan jaloissa kivannäköiset villasukat. Voisin itsekin kuvitella kiinnittäväni seuroissa enemmän huomiota puhujan sukkiin kuin itse puheeseen... ;) Emäntä oli seurojen aikana painanut sukkien mallin mieleensä, minkä jälkeen malli olikin lähtenyt leviämään emäntien keskuudessa eteenpäin.

Viime aikoina blogeissa on tuo Körttisukkien malli levinnyt aika monen emännän sukkapuikoille. Sitä en tiedä, kuinka moni Körttisukkien tekijä on kutonut sukat ihan körttiaatteen vuoksi - vaikka eiköhän meissä jokaisessa asu pieni körtti. ;) Mutta ajatelkaa: kukaan ei varmasti enää muista tuon muinaisen seurapuhujan puhetta, sen sijaan hänen villasukkansa lämmittävät tänäkin päivänä satojen ihmisten varpaita! Vaikka varmasti seuroista sattuu joskus jokunen sanakin uppoamaan kuulijoihin, niin usein se on joku muu, mikä lähtee kantamaan hedelmää. Kuten vaikkapa toiselle ihmiselle kudotut villasukat - voiko olla enää suurempaa lähimmäisenrakkautta?

Pitkää pohdintaa Körttisukista ja körttiläisyydestä. Olen kuitenkin huomannut, että kun sukkamallilla (tai muulla neulemallilla) on jokin nimi, jolla on jokin merkitys tai tarina taustalla, niin tuo nimi vaikuttaa pitkälti siihen, haluanko tuon mallin toteuttaa ja ennen kaikkea myös siihen, kenelle sen teen, itsellenikö vaiko jollekin toiselle. Tässä tapauksessa sukkien nimi ratkaisi paljon enemmän kuin itse mallin ulkonäkö. Mielestäni Körttisukat voi antaa sellaiselle henkilölle, jossa asuu ainakin pieni sisäinen körtti, kuten minussakin. ;) Tai koska nimi on kokonaisuudessaan Keski-Pohjanmaan Körttisukat, niin sopivat nämä myöskin sellaiselle, jolla on juuret Keski-Pohjanmaalla, kuten myös minulla. Mikä sitten lienee sukkien saajan suhde körttiläisyyteen tai Keski-Pohjanmaahan, se jääköön tässä yhteydessä salatuksi. ;)

Körttisukat

Tehty ajalla: 29.10.-1.11.2012

Malli: Keski-Pohjanmaan körttisukat, perinnemalli

Lanka: Novita 7 veljestä sammaleenvihreä (322) ja musta (099)

Langankulutus: 126 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: noin 39

Muuta: Annetaan eteenpäin.

Perinnemallit ovat sikäli kiehtovia, paitsi että saattaa liittyä jokin tarina, niistä löytyy yleensä myös jokin juju, minkä vuoksi malli on kestänyt aikaa ja levinnyt helposti tekijältä toiselle perinnetietona. Näissä sukissa jippo on yksinkertaisessa ja helposti muistettavissa olevassa toistuvassa mallissa, mallin muunneltavuudessa erikokoisiin sukkiin sekä siinä, että malli näyttää vaikeammalta kuin onkaan. Tämähän ei ole suinkaan kirjoneuletta niin kuin äkkipäätään voisi kuvitella, vaan kuvio syntyy nostetuilla silmukoilla. En siis lainkaan ihmettele, että mallista on tullut suosittu yli herätysliikerajojen. ;)

Tämänkertainen otsikko pomppasi eräästä körttivirrestä, jota olen hyräillyt näitä sukkia kutoessani.

Lämpimiä ajatuksia marraskuun alkuun! :)