Kiitos!

Sain tunnustuksen Silmukkasatuja-blogin Lankakeijulta:

Lämmin kiitos tunnustuksesta! :)

Tunnustus pitäisi jakaa pitkäaikaisille blogituttavuuksille, mutta kun teitä on niin valtavan paljon, niin en ala erikseen tätä jokaiselle ojentamaan. Siispä tämän voi viedä mukanaan, ken kokee olevansa minun pitkäaikainen blogituttavuuteni. :)

Edit hieman myöhemmin:

Sain heti perään toisenkin tunnustuksen Puikkojen kilinää ja lasten kalinaa! -blogin MiEiViltä, joten lisään sen samaan postaukseen:

Kiitos myös tästä tunnustuksesta MiEiVille, jonka blogi onkin minulle ihan uusi tuttavuus.

Tähän tunnustukseen kuuluu "tehtäviä":

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle

Jätän tässäkin tuon palkinnon eteenpäin jakamisen väliin, mutta tulkoon tässä nyt sitten ne seitsemän pyydettyä faktaa:

1. Olin maanantaina töissä hirrrrween, hirrrrrween... lääketokkurassa. Johtuen siitä, että viime viikon olin kipeänä. Nyt kuitenkin ihan kunnossa ja entistä ehompana. :)

2. Tällä viikolla olen saanut töissä käyttää hyödykseni näyttelijänlahjojani, eli aikoinaan käymistäni ilmaisutaidon ja improvisaation kursseistakin on jotakin apua, kenties. Kivaa ainakin on ollut! :)

3. Hiljattain olleen Minna Canthin päivän innoittamana kuuntelin tällä viikolla äänikirjana kolme Canthin kirjoittamaa novellia. Tykkäsin novelleista, mutta äänikirjan lukijasta en pitänyt. Voisin lukea tämän perusteella Canthin tuotantoa lisääkin.

4. En välitä juhlista tai juhlapyhistä, mutta pääsiäinen on poikkeus, se on minulle vuoden kohokohta. Tänä vuonna pääsiäisen sanoma on koskettanut minua erityisen syvästi ja odotan kovasti viikon päästä olevaa pääsiäistä.

5. Keväästä ja kesän tulosta en kuitenkaan välitä, olen niin paljon syksy- ja talvi-ihminen. Syksyn tullen alan taas elää. :)

6. Mutta olen silti ollut tällä viikolla valtavan onnellinen ja kiitollinen elämästäni. Ehkä onnellinen olo johtuu siitä lääketokkurasta tai sitten vain muuten on tuntunut niin hyvältä: minulla on ihana perhe ja ihana työ ja saan olla terve - mitä muuta ihminen voi elämältään toivoa?

7. Näissä faktojen keksimisessä on minulla suurin ongelma aina keksiä se viimeinen fakta. Joten suurena paljastuksena kerron tällä kertaa viimeiseksi, että käyn joka ilta suihkussa ja olen lähdössä sinne juuri nyt. Sen sijaan saunassa en käy koskaan, ja meidän saunamme onkin täysin varastokäytössä, emme ole saunoneet siellä kertaakaan näiden neljän vuoden aikana, mitä olemme täällä asuneet.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

 

Röyhelöitä ja myssylöitä

Yleensä minulla on tapana hyvin tarkasti miettiä, mitä käsitöitä haluan tehdä ja mitä lankaa siihen tarvitsen. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä, eli ensin on oltava tiedossa malli ja tietyn neuleen tarve, sitten mietitään sopiva lanka ja väri ja valitaan langan ostopaikka.

Kerran tänä vuonna kävi kuitenkin niin, että törmäsin Anttilassa lankaan, jonka väri kerrassaan houkutteli minua niin, etten voinut jättää ostamatta. Ja kun vyötteessä oli ohje valmiina, niin tiesin samantien, mitä siitä langasta tekisin, eli en ostanut sitä muuten vaan ja sitten jäänyt miettimään, että mitähän tuostakin saisi aikaan. Eli ennen langan ostopäätöstä oli jo toki se valmis tuote mielessäni.

Ehkä olisi kuitenkin pitänyt harkita pari minuuttia pidempään? ;)

Frillahuivi

Tehty: 21.3.2012

Malli: Novita (Frilla-langan vyötteessä)

Langankulutus: 100 g

Puikot: 8 mm

Koko: Pituus 170 cm

Muuta: En taatusti tee toista samanlaista. Väristä tykkään. 

Täytyy sanoa, että jatkossa nämä heräteostokset voi jättää hyllyyn... ;) Ehkä ostopäätöstä tehdessäni ajattelin, että kun näitä röyhelöhirvityksiä ovat tehneet kaikki muutkin, niin kai minunkin sitten pitää kokeilla, vaikken ole yhtään röyhelöhirvitysten ystävä. Mutta en vain voinut vastustaa väriä... väristähän ne minun neuleeni yleensä lähtevät liikkeelle.

Mutta tämä lanka! Tai siis, minusta tätä ei voi kutsua langaksi... pikemminkin jokin "puolivalmiste", vähän saman tapaan kuin en voi kutsua pakastepizzaa tai kalapuikkoja "ruuaksi", vaikka luultavasti jotkut niitä kuvittelevatkin voivansa syödä. Ehkä tätäkin "lankaa" joku kuvittelee voivansa neuloa, mutta kyllä minusta tässä on se suurin ja näyttävin osa tehty jo lankatehtaalla, ja "neulominen" on lähinnä sitä, että pujotellaan valmiita silmukkalenkkejä toistensa läpi. Kamalan hidasta hommaa, ja jos silmukka putoaa, niin sittenpä et enää löydä sitä mistään ja koko kammotus purkautuu. Niin, ja lopputuloksena on tosiaan vielä sitten se röyhelöhirvitys, jota ei kehtaa julkisella paikalla pitää, paitsi ehkä vappuna ja jouluna, ja minä en vietä kumpaakaan. :D

Tykkään kuitenkin tästä värimaailmasta, ja sehän on pääasia! :) Ja onpahan nyt tämäkin testattu.

Tämän testauksen jälkeen oli ihan pakko saada käsiinsä jotain aivan perusjuttua, jotta usko oikeisiin ja hyödyllisiin käsitöihin ja oikeisiin lankoihin saatiin nopeasti palautumaan:

Sytomyssyt 5 kpl

Tehty ajalla: 21.-22.3.2012

Malli: Matleenan perussytomyssyohje, jota olen joissakin myssyissä vähän muokannut

Lanka: Novita Puro Batik roosa-persikka (826) (myssyssä nro 1), Novita Miami persikka (261) (myssyissä 1, 2 ja 4), roosa (505) (myssyissä 2 ja 3), lila (768) (myssyissä 2, 3 ja 5) ja vihreä (357) (myssyissä 2, 4 ja 5)

Langankulutus: 1. 33 g 2. 36 g 3. 31 g 4. 31 g 5. 32 g, yhteensä 163 g

Virkkuukoukku: 4,5 mm

Koko: 1. n. 55 cm 2. n. 58 cm 3. n. 55 cm 4. n. 56 cm 5. n. 56 cm

Muuta: Oysiin

Jännä juttu, että vaikka tein nämä kaikki myssyt samalla silmukkamäärällä ja periaatteessa samoista langoista, niin niistä tuli keskenään vähän erikokoisia. Olisiko ollut jossain vaiheessa vähän löysempi ote tai jotain. Tarkempia ympärysmittoja en ole ottanut, vaan olen arvioinut koon niin, että kun oma päänympärykseni on 54 cm, niin sen mukaan olen koittanut arvata myssylle kokoa, eli onko myssy minulle vähän vai paljon liian iso.

Nyt olisi taas 15 myssyä valmiina koko- ja pesulappuineen, eli jossain vaiheessa pitäisi järjestää asiaa Lumoavaan Lankaan tai Oysiin, että saisi noita laitettua eteenpäin.

Kiitos kommenteista viimeaikaisiin postauksiin, joita onkin tullut nyt tiheään. Nyt pistin puikoille taas vähän isomman työn, joten luultavasti tulen esittelemään sitä vasta joskus parin viikon päästä, jollen sitten innostu välillä tekemään jotain pienempää. Katsotaan nyt, miten tuo uusi työ alkaa käsilaukkuun mahtua vai mahtuuko ollenkaan. :)

Ice Bird

Meidän perheessä on jo aika pitkään odotettu tätä päivää. Maaliskuun 22. päivä on pyörinyt koko miesväen huulilla. Odotukseen on syytäkin, sillä Rovio julkaisee tänään uuden Angry Birds Space -pelin.

Toissapäivänä tiistaina tuli julkisuuteen kuvia uudesta jäälinnusta eli Ice Birdista, joka esiintyy nyt ensimmäistä kertaa Angry Birds -peleissä tämän Space-pelin myötä.

Tiistaina katsoin tämän lyhyen videon sekä vilkaisin paria kuvaa uudesta linnusta, ja heti iski inspiraatio, että tämä lintu kyllä täytyy tehdä!

Joten ei kun virkkuukoukku käteen ja hommiin! :)

Angry Birds Space Ice Bird

Tehty: 21.3.2012

Malli: Oma

Lanka: Novita Ilona vaalea turkoosi (031), 7 veljestä oranssi (278), ruskea (653), luonnonvalkoinen (010) ja musta (099)

Langankulutus: 51 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: n. 10x10x10 cm

Muuta: Taas yksi lintu lisää. Tätä oli kiva tehdä! 

Tätä lintua oli oikeastaan hauskempi tehdä kuin aiempia Angry Birds -hahmoja, sillä kokosin tämän kuution muotoisen otuksen kuudesta virkatusta neliöstä, ja pystyin ompelemaan kaikki yksityiskohdat kuhunkin neliöön paikoilleen ennen kuin yhdistin neliöt kuutioksi. Aiemmin tekemissäni ympyrän tms. muotoisissa otuksissa on ollut haasteena se, että yksityiskohdat on voinut tehdä vasta sitten, kun otus on ollut jo täytetty ja ommeltu kiinni, ja silloin esim. langanpäiden päätteleminen on aika mahdotonta.

Mikä tärkeintä, kuopus ihastui lintuun samantien. :) Lintu kulki koko eilisen illan pojan mukana kaikkialle ja hän nukkui myös lintu kainalossaan viime yönä. Eikä tarvinnut miettiä, mikä lähtisi tänä aamuna päiväkotiin unikaveriksi! :)

Hauskaa oli olla kerrankin ajoissa näiden lintujen kanssa, eli lintu oli jo valmiina päivää ennen kuin se ilmestyy edes peliin. :) Nyt sitten enää vain jännityksellä odotamme, miten pojat ottavat uuden pelin vastaan, kunhan se saadaan ensin ladattua.

 

Myssykaksoset

Bussimatkoilla ja lääkärin odotushuoneessa maanantaina ja tiistaina tuli taas virkattua pari sytomyssyä, toinen syntyi maanantaina ja toinen tiistaina. Taas kerran oli sellainen tilanne, että sunnuntai-iltana viimeistelin innoissani tilkkupeittoa ja sitten juuri ennen nukkumaanmenoa tajusin, että jokin käsityö pitäisi olla maanantaiaamuksi käsilaukkuunkin, joten sinne vaan taas ensimmäinen käteen osunut myssylankakerä ja virkkuukoukku. Tätä varten hamstrailen niitä sytomyssylankoja alennuksesta, koska sillä takaan, että minulla on satavarmasti ainakin jotain mukaanotettavaa käsityötä, jos kotona sattuukin olemaan keskeneräisenä jotain ei-niin-kauhean-hyvin-käsilaukkuun-mahtuvaa, kuten melkein valmis tilkkupeitto. ;)

Sytomyssyt 2 kpl

Tehty ajalla: 19.-20.3.2012

Malli: Matleenan myssymalli vähän muokattuna vähempireikäiseksi

Lanka: Novita Puro Batik roosa-persikka (826)

Langankulutus: 45 g per myssy eli yhteensä 90 g

Virkkuukoukku: 4,5 mm

Koko: 55 cm molemmat

Muuta: Oysiin

Näistä tulikin varsinaiset myssykaksoset, mutta ei kuitenkaan identtiset, sillä kumpikin on aloitettu vähän eri väriraidan kohdalta, samasta kerästä kuitenkin ja samalla silmukka- ja kerrosmäärällä.

Olen saanut muutakin valmista aikaan, tehnyt vaihteeksi yhden pienen pojan ikionnelliseksi virkkaustyölläni. Näytän sen kuitenkin vasta huomenna, koska silloin on sen "virallinen julkistuspäivä". Jos olette seuranneet tietyn kotimaisen pelivalmistajan uutisointia, niin varmaan arvaattekin, mikä se käsityöni on. :) Mutta siitä sitten huomenna...!

 

Viimeinen silaus

Makkarin uusiutunut sisustus on saanut nyt viimeisen silauksen. Kyllä tätä onkin tehty jo sen verran kauan, että jouti valmistua! :)

 Torkkupeitto

 Tehty ajalla. 24.2.-20.3.2012

Malli: Oma suunnittelu kirjan Jan Eaton: 200 virkattua ruutua pohjalta

Lanka: Novita 7 veljestä keltainen (268), oranssi (278), sammaleenvihreä (322), sininen (124) ja tumma turkoosi (350)

Langankulutus: 1539 g

Virkkuukoukku: 4,5 mm, reunuksessa 3,5 mm

Koko: 122x155 cm, 7x9 ruutua (63 ruutua)

Muuta: Makkariin

Ei tästä varmaan tarvitse tämän enempää sanoa. Jokainen varmasti tietää, mitä minä tästä tykkään. :) Ihana oli tehdä vaihteeksi torkkupeitto jollain muulla mallilla kuin isoäidinneliöillä - ja nyt mulla on vielä tuosta maailman ihanimmasta tilkkuvirkkauskirjasta 194 mallia tekemättä... kaikki pitäis saada tehdä, se on niin huippuihana kirja, ja näemmä sen malleilla onnistuu, vaikka ihan sattumanvaraisesti valitsee muutaman mieluisimman ruudun virkattavakseen. :) Niin, ja jopa mieheni kehui oma-aloitteisesti, että tämä on hyvännäköinen peitto! :)

PS. Kiitos arvauksista keittiömme verholaudassa komeilevan soittimen suhteen. Yksi arvaus meni oikeaan, eli soitin on australialainen puhallinsoitin didgeridoo. Kuuntele ääninäyte täältä. :)

 

Blogitunnustus

Sain blogitunnustuksen blogista, jossa en ollutkaan aiemmin vieraillut, nimittäin Frozen Lilyn Kristiinalta. Lämmin kiitos!

Tunnustukseen liittyy säännöt:

1.Valitse 5 blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
2. Laita blogiisi linkki sinne, mistä sait tunnustuksen.
3. Tee postaus tunnustuksesta. Laita linkit blogeihin, joille haluat antaa tunnustuksen ja ilmoita tunnustusten saajille.
4. Kerro 5 asiaa itsestäsi, joita muut eivät tiedä.

Minä en jatka tätä tunnustusta eteenpäin, koska en ole viime aikoina näitä enää jatkanut muihin blogeihin. Toisekseen minusta on vähän hassua arvailla, missä blogissa on alle 200 seuraajaa. Esimerkiksi minä sain tämän tunnustuksen, vaikka esimerkiksi Blogilistalla blogillani on 250 tilaajaa. Itse lopetin Blogilistan käytön yli vuosi sitten, ja sen jälkeen olen seurannut blogeja Google Readerin kautta, jonka kautta seuraan 268 eri blogia. Senkin jälkeen, kun luovuin Blogilistasta, suosikkeihini on tullut paljon uusia blogeja, mutta en näy esimerkiksi Blogilistalla heidän tilaajanaan, koska tilaan blogit Readerin kautta. Enkä ole koskaan liittynyt yhdessäkään suosikkiblogissani blogin "lukijaksi" blogin omilla sivuilla. Joten kun blogini väittää, että minulla on 52 lukijaa, niin olen aivan varma, että luku on reippaasti alakanttiin. Näillä perusteilla en siis viitsi edes lähteä tutkimaan, millä seuraamallani blogilla on alle 200 lukijaa, koska en tiedä, ottaisinko lukeman Blogilistalta, blogista itsestään vai yritänkö vain arvata, mikä blogi olisi mahdollisimman epäsuosittu. ;)

Siispä vain kiitän ja kumarran tunnustuksesta! :)

Mutta viisi asiaa itsestäni voin kyllä kertoa:

1. Olin viikko sitten leirillä, ja minulla oli mukanani käsilaukku, reppu, kitara ja yksi iso kassi, joka oli täynnä tavaraa pelkästään yhtä iltahartautta varten. Leirin muut ohjaajat olivat varustautuneet hartauksiinsa lähinnä Raamatulla ja laulukirjalla. :D
2. Minua on nimitetty usein Kassi-Almaksi, johtuen siitä, että minulla on aina vähintään 2-3 kassia mukanani, joista yksi on yleensä sellainen kassi, jossa on jotain ihme tavaraa. Kuten yksi kassi pelkästään käsitöille. Tai yksi kassillinen pehmoeläimiä. Kuitenkin jotain sellaista, mitä normaali-ihminen ei kanniskele mukanansa, varsinkaan, jos ei omista autoa ja kulkee julkisilla kulkuneuvoilla, pyörällä tai kävellen.
3. Olen hiihtänyt viimeksi 8 vuotta sitten, sitä edellisestä kerrasta taisi olla toiset 8 vuotta. Sen sijaan joskus 10-12-vuotiaana olin tosi innokas hiihtäjä, talven aikana kertyi kevyesti 500 hiihtokilometriä mittariin. Hiihtoinnostus tarttui äidiltä, joka samoihin aikoihin hiihti 1000-2000 km talvessa, taisi jonain talvena paukahtaa kaksi tonniakin rikki. Pisin hiihtomatkani päivässä oli 12-vuotiaana Luostolta Pyhälle ja takaisin, 65 km. Kouluun hiihdin melkein kirjaimellisesti "kesät talvet", sillä kun kolmannella luokalla otettiin huhtikuun lopussa luokkakuva, olin ainoa, jolla oli kuvassa hiihtohousut ja monot jalassa. :D Samana vuonna kirjoitin koulussa tehtyyn lehteen, miten tympeää on, kun maanviljelijät levittävät pelloilleen lantaa, kun se tarttuu sitten suksen pohjiin. Ehkä olisi pitänyt ymmärtää lopettaa kouluun hiihtäminen siinä vaiheessa, kun maa on jo näkyvissä ja maanviljelijäkin kevättöissään... ;)
4. Tuota lapsuuden hiihtoinnostusta lukuunottamatta olin lapsena ja nuorena tosi huono harrastamaan liikuntaa. Olen löytänyt liikuntainnostuksen vasta aikuisena, kun koulun "pakkoliikunta" loppui. Nykyisin en pärjää, jos en liiku päivittäin vähintään puolta tuntia, mieluusti enemmänkin. Kuntopyöräilen puolisen tuntia päivässä ja lisäksi hyötyliikuntaa tulee väkisinkin, kun sitä autoa ei ole olemassa. Tänään olen heittänyt aamupäivästä sauvakävelylenkin.
5. Minun on äärimmäisen vaikeaa keksiä viittä asiaa itsestäni, jota muut ei vielä tiedä, koska minulla on sellainen tunne, että olen jo kertonut itsestäni kaiken, minkä nyt ylipäätään voi julkisesti kertoa. Mutta heitetään tähän viidenneksi asiaksi vaikkapa se, mitä nykyisin syön, koska sitä en ole mahtanut blogissani paljastaa: Aamupalaksi syön yhden keitetyn kananmunan, kupillisen marjoja (äitini kasvattamia kaikki), johon lorautan sekaan pari lusikallista maustamatonta jugurttia, sekä juon kupillisen maustamatonta vihreää teetä. Töihin otan aina mukaan salaattia (jäävuorisalaatti+kurkku+tomaatti+paprika), johon laitan sekaan vähän raejuustoa ja lihaa, kalaa tai kanaa. Päivällinen on suunnilleen samanlainen kuin lounaskin, ja iltapalaksi taas marjoja ja maustamatonta jugurttia. Illalla juon Rooibosta, maustamattomana tietysti sekin. Oikeastaan kaikki päivät menevät tuolla samalla kaavalla, paitsi viikonloppuisin teen salaatin ja lihan/kalan/kanan lisukkeeksi keitettyjä kasviksia tai keitän keittoa. Perunaa, riisiä tai viljatuotteita en syö lainkaan, enkä käytä sokeria tai muita makeutusaineita. Karppaan, olen siis olemassa, ja ennen niin valtavasti oireillut vatsani kiittää ja pysyy hiljaisena ja kivuttomana! :)

Tunnustuksen saa napata mukaansa se, ken haluaa! :)

Sisustamista

Meidän kotonahan ei harrastata kausisisustamista, eli kodin ulkonäkö ei vaihdu millään tavalla vuodenaikojen mukaan. Eli samat verhot ja muut systeemit kesät talvet, eikä edes juhlapyhät vaikuta sisustukseen tai koristeluun millään tavalla. Jos taasen jotain muutosta haluan kodin sisustukseen tehdä, niin se tehdään aina sillä periaatteella, että tätä katsellaan nyt sitten monta monta vuotta eteenpäin ympäri vuoden, ja muutoksen tekemiseen täytyy olla aina joku järkevä peruste, perusteeksi ei riitä vaihtelunhalu. ;)

Makkarissa meillä onkin ollut samat verhot jo kohta 13 vuotta. Makkari on tosin vaihtunut sinä aikana moneen otteeseen, tämä asunto taitaa olla viides, jonka makkarissa ne samat verhot ovat palvelleet. Itse asiassa nelisen vuotta sitten, kun tänne muutimme, laitoin ne verhot ikkunaan vähän sillä meiningillä, että kun ei pimennysrullaverhoja vielä silloin ollut, niin verhojen tuli pimentää riittävästi (muutimme alkukesästä). Siispä taitoin pitkät verhot kahtia ja vetaisin peittämään kokonaan kaksi makkarin ikkunaa. Vaikka ne pimentävät rullaverhotkin sitten saatiin hankittua ja asennettua paikoilleen, yksiväriset tummansiniset verhot jäivät edelleen siihen ikkunan ja rullaverhojen eteen olla möllöttämään liki neljäksi vuodeksi.

Tammikuussa meille tuli iso läjä uusia huonekaluja, minkä seurauksena lastensänky lähti kävelemään vanhempien makkarista toiseen kotiin, ja kuopus muutti lastenhuoneeseen isoveljen luokse kerrossänkyyn. Siinä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että nyt voisi makkarin sisustukseenkin vähän kiinnittää huomiota. Yksiväriset tummansiniset verhot alkoivat 13 vuoden jälkeen tuntua ahdistavilta, sitä paitsi ne olivat alun alkaenkin olleet epäkäytännölliset tämän asunnon ikkunoihin. Halusin vähän kirkkaampia ja raikkaampia värejä, ja jotain muutakin kuin sinistä, mutta kuitenkin sinistä sisältävää, koska en halunnut vaihtaa päiväpeittoa ja mattoa erivärisiin. Vihreää ja oranssiahan laitoimme jo toissatalvena makkarin seinälle ryijyjen muodossa, joten siihen suuntaan ajattelimme väriskaalaa laajentaa, ja lopulta se vihreä tuntui sekä minusta että miehestäni kivemmalta vaihtoehdolta, vaikka haaveilin toki löytäväni sellaisen verhokankaan, jossa olisi sekä sinistä - mieluiten turkoosia -, vihreää että oranssia, mutta ei kuitenkaan liikaa valkoista. Meni aika haastavaksi, koska kuitenkaan makkarissa ei saa olla liian levoton verhokangas, ja myös budjetilla oli olemassa jonkinlaiset rajat, eli mitään 20 e/metri -kangasta en voinut ostaa, vaikka sellaisiinkin ihanuuksiin törmäilin etsintäreissuillani.

Onneksi oli Modernicassa loppuunmyynti! :)

Makkarin sivuverhot 4 kpl

Tehty: 17.3.2012

Kangas: Anemone-verhokangas Modernicasta

Koko: 140x220 cm/kpl

Muuta: Tykkään uudesta raikkaasta ilmeestä!

Kyllä tuntuu ihan kummalliselta, miten verhot vaikuttavat huoneen ilmeeseen näin paljon! No, jos entinen versio oli tosiaan yksiväriset kulahtaneet tummansiniset verhot, jotka peittivät koko ikkunan ja olivat ihan liian lyhyet (taitettu siis osittain kaksin kerroin), ja joita ei oikeastaan koskaan voinut vetää ikkunan sivuun, ja joita oli vain kaksi kappaletta eli yksi per ikkuna, niin onhan muutos ihan valtava, kun on molemmissa ikkunoissa nyt kaksi oikean mittaista verhoa, joissa on vielä huomattavasti raikkaampi väritys mitä edellisissä. Ja näissä on nyt sitä kauan kaipaamaani turkoosia ja vihreää! :)

Lisää vihreää huoneeseen tuli tällä tyynyllä. :) Tällä on oikeastaan ihan hauska tarina. Isäntä osti jokin aika sitten Lidlistä tällaisen vartalotyynyn, jota minä olen inhonnut alusta alkaen. Ensinnäkin koin, että tyyny tuli meidän parisuhteeseen minun ja mieheni väliin, siis ihan kirjaimellisesti, koska se pötkötti aina sängyn keskellä meidän välissä. Kun olin nakannut sen riittävän monta kertaa lattialle, niin isäntäkin viimein luopui tyynystä. ;) Toisekseen inhosin tyynyä siksi, ettei siihen löytynyt mitään päällistä, enkä jaksanut alkaa sellaista siihen hätään ompelemaankaan. Kun sitten mies ei enää tyynyä tarvinnut unikaverinaan, mietimme, että mitäs tyynylle nyt tehdään. Silloin heräsi idea, että jos laitettaisiin se sängynpäätyyn koristetyynyksi. Haaveenani oli, että olisin ommellut tyynylle päällisen samasta kankaasta kuin verhotkin, mutta kun päädyin lopulta ohueen verhokankaaseen, niin ei siitä oikein tyynynpäällistä voinut tehdä. Ostin Modernicasta toisenlaista kangasta tyynynpäällistä varten, mutta kotona huomasin, ettei se ollutkaan oikein meidän makkariin sopivaa.

Ette varmaan ikinä arvaa, mikä tämä tyynynpäällinen oikeasti on! :) Se on kaitaliina! :D Eilen löysin kaupassa käydessäni valmiin kaitaliinan, joka oli kaksinkertainen niin, että toinen puoli on ruudullinen ja toinen valkoinen, kooltaan juuri tyynymme kokoinen. Ostin liinan ja ratkoin siitä päädyn auki, pujotin pötkylän sisään ja ompelin päädyn kiinni. Näin siis voi valmiitakin tuotteita tuunata, eikä tullut edes yhtään kalliimmaksi kuin jos oisin ostanut tähän kankaan ja ommellut siitä (paitsi että olin jo ostanut yhden kankaan turhaan). Tätä en kirjaa itselleni ompelutyöksi siksi, että olen tästä vain ratkonut yhden sauman auki ja ommellut sen uudelleen, mutta täytyi kuitenkin tässä yhteydessä tämäkin mainita.

Ihanaa, kun makkarissamme on viimein vähän muutakin väriä kuin sinistä, joka on ollut vallitsevana värinä kodissani aika pitkään, vaikkakin viime vuosina väistynyt jo kaikista muista huoneista paitsi makkarista. Sinisen värin juuret juontavat vuoteen -94, jolloin tätipuoleni ehdotti, että tulisin kutomaan hänen kangaspuillaan itselleni mattoja, jotta hän saisi mattoloimen pois puista ja vähän kuteita vähemmäksi. Tein silloin kaksi sinisävyistä mattoa, koska suvun miehet näyttivät käyttäneen pääosin sinisiä kalsareita, jotka oli leikelty siis lopulta matonkuteiksi. ;) Ja kun minulla sitten oli kaksi sinistä mattoa, niin siitä aika luontevasti löytyi värit ensin opiskelija-asuntolaan, sitten yksiööni ja lopulta aina vaan muihin koteihini. Kun sinisistä matoista oli luovuttu, pystyin viimein ottamaan muitakin värejä käyttöön, mutta makkariin se sininen vain on jäänyt. Ihan hyvä värihän se on makuuhuoneessa, mutta onneksi siellä on nyt tuota vihreääkin. Ja pian tuonne tulee onneksi lisää väriä torkkupeiton muodossa, joka kyllä sekin on sinisävyinen keltaisella, oranssilla ja vihreällä höystettynä.

Miten sitten kävikään sille yhdelle kankaalle, jonka olin ostanut tuota pitkää tyynyä ajatellen? Ei siitä tullut ollenkaan turha ostos, totesin vain, että se ei sovi makkariin, mutta sopisi olohuoneeseen täydellisesti. Ensin ajattelin, että olisin nakannut pötkylän olohuoneen tyynyksi, mutta ei se oikein ole sellainen sohvatyyny. Mutta ainahan sitä nyt pari sohvatyynyä mahtuu olohuoneeseen lisää. :)

 Sohvatyynyt 2 kpl

Tehty: 17.3.2012

Kangas: Salsa Stripe -puuvillakangas oranssi

Koko: 40x40 cm

Muuta: Olkkariin

Kuvista taitaakin paljastua syy, miksi tämä kangas olikin pakko saada olohuoneeseen. Mahtaisikohan kenties meidän olohuoneen seinällä olla mitään, missä on tismalleen nuo samat värit ja vielä raidallisenakin? :)

Taidan muuten olla vähän hulluna sohvatyynyihin. Meidän olohuoneessa on kaksi sohvaa, ja niiden päällä on nyt yhteensä 10 sohvatyynyä. Toisella sohvalla on kaksi yksiväristä oranssia tyynyä ja kaksi pinkki-oranssi-punaraitaista, jotka toistavat taasen ihan meidän olkkarin mattojen värejä (meillä on siis sellaiset pinkki-oranssi-punaiset matot olkkarissa). Lastenhuoneen ja makkarin sohvatyynyt mukaanlukien meillä on koko asunnossa 17 sohvatyynyä + yksi pötkylätyyny. Niitä vaan näyttää meille kertyvän, enkä malta luopua entisistä. No, kyllä ne ovat päivittäin käytössäkin, ei ainoastaan koristeina.

Makkari oli verhokangasostoksille lähtiessäni muutoskohde numero yksi, mutta olin jo pitkään miettinyt keittiön verhojen uusimista. Vanhassa kappaverhossa ei ollut sinänsä mitään vikaa, siinä oli mieluisat väritkin, ja olin sen tähän kotiin ommellut silloin muuttaessani. Mutta oli se ehkä hiukan liian lyhyt leveyssuunnassa, ja se minua on häirinnyt koko nämä neljä vuotta, minkä ajan se kappa on ollut ikkunassa. Toinen asia, mikä minua harmitti heti silloin neljä vuotta sitten tähän asuntoon muuttaessamme, oli että muuton yhteydessä huomasin keittiön ikkunanpielissä olevan valmiiksi koukut verhovaijerin kiinnitystä varten, ja heti silloin minun alkoikin tehdä mieli salusiineja. Muistin vain, että olin ostanut kappakankaan jostain pakan loppupäästä, joten en edes yrittänyt lähteä etsimään, olisiko kangaskaupassa vielä samaa kangasta jäljellä, etenkin kuin olin ostanut ja ommellut kapan jo valmiiksi aika reilusti ennen tähän asuntoon muuttoamme.

Tammikuussa meille tuli uusi isompi ruokapöytä, josta kyllä tykkään muuten, mutta tuolien päällinen on mustaa keinonahkaa. Ja musta on kaikkein ällöttävin väri, mitä maa päällään kantaa. Ruokailuryhmää ostaessamme ainoa asia, joka sai minut miettimään ostopäätöstä, oli nimenomaan musta väri. Mutta kun ryhmä oli ihan huipputarjouksessa, niin päädyimme sen ostamaan, ja minä jäin heti miettimään, miten voisin piilottaa sen mustan värin kivempien värien alle. Tuolihuput tuntuivat ensin kivalta ajatukselta, mutta sellaisten ihan maahan asti ulottuvien helmallisien huppujen kanssa olisi tullut vastaan ensinnäkin budjetti ja toisekseen ompelijan rajalliset taidot. Minä ompelen mielelläni verhokäänteitä ja tyynyjä ja kaikkea muutakin, mihin ei tarvitse ottaa tarkkoja mittoja tai piirrellä kaavoja. Joten ei pitkiä tuolihuppuja, kiitos! Sitä paitsi minusta ne sellaiset helmalliset tuolihuput näyttävät vähän raskailta. Ja lapsiperheessä keinonahkapäälliset ovat ihan loistavat ruokapöydän tuoleissa, kun ne voi pyyhkäistä kostealla rätillä puhtaiksi - kangaspäälliset pitäisi nakata joka ruokailun jälkeen pesukoneeseen, ainakin lasten tuoleista.

Kun pohdiskelin tätä huppuasiaa ääneen miehelleni, mies ehdotti, että ompelisin tuoleille "pipot", jotka eivät peitä koko tuolia, mutta tuovat vähän väriä mustan vastapainoksi ja pilkottaisivat kivasti pöydän takaa. Makustelin tätä ajatusta noin puolitoista kuukautta mielessäni, ja lopulta päätin kokeilla ideaa, mikäli löytäisin sellaisen mieluisan kankaan, josta voisin ommella sekä tuoleille pipot että keittiöön uuden kapan ja viimein myös ne kaipaamani salusiinit. Se sopiva kangas löytyi samalla reissulla kuin makkarin verhokangas ja tyynynpäälliskangaskin. Modernican loppuunmyynnistä edelleen.

Keittiön kappa ja salusiinit (2 kpl)

Tehty: 17.3.2012

Kangas: Hot Spot -puuvillakangas monivärinen

Koko: Kappa n. 220x55 cm, salusiinit n. 110x37 cm/kpl

Muuta: Salusiineja on siis 2 kpl, jotka voi vetää halutessaan sivuun.

Tuolin pipot 6 kpl

Tehty: 17.3.2012

Kangas: Hot Spot -puuvillakangas monivärinen

Koko: n. 40x22 cm/kpl

Muuta: Mieheni idea! :)

Nyt on sitten myös keittiössä ihan uusi ilme. Noista tuolin pipoista tuli kyllä varsin hauskat, antavat kivan pirteää ilmettä, mutta tuolit ovat edelleen sellaiset, että niistä lähtee ruokatahrat pyyhkäisemällä pois. Ja kestäväthän nuo pipot pesuakin, kankaankin hoksasin kutistaa ennen ompelua.

Mietin vain, että en ole koskaan nähnyt tuollaisia tuolin pipoja aiemmin, eli onkohan mieheni nyt keksinyt jotain ihan uutta? Ja tuleekohan näistä pipoista nyt joku suuri trendi, kun julkaisen nämä kuvat blogissani? ;)

Verhojen ja tuolin pipojen kangas toistaa ihan samoja värejä, joita meillä on jo ennestään keittiössä. Punaista on olkkarin puolella, joten kiva, kun sitä on nyt keittiössäkin. Vanhoissa verhoissa ei ollut lainkaan vihreää, vaikka muuten keittiöömme on alkanut vihreääkin ilmestyä, joten kiva, kun sitä on nyt sitten tässä uudessa kankassa. Muutenhan tuossa onkin melkein samat värit kuin vanhoissa verhoissa. Niin, ja tässä on hyvää myös se, että kankaassa on myös mustia palloja, se jotenkin yhdistää kankaan paremmin noihin ällöttävän mustiin tuoleihin, muttei kuitenkaan pomppaa sieltä liikaa esille. Ja nämä sopivat yhteen myös Haaparannan Hemtexistä muutamalla eurolla ostamieni tablettienkin kanssa, vaikka ihan varmasti monet muutkin pöytätableteistamme käyvät näiden kanssa, esimerkiksi pyöreät oranssit tai vihreät tabletit.

Nyt on sellainen olo, että näillä tekstiileillä mennään aika monta vuotta, ja tosiaan niin keväät, kesät, syksyt, talvet, joulut ja pääsiäiset ja kaikki muukin, mitä matkan varrelle mahtuu.

Tunnistaako muuten kukaan, mikä kumma esine meillä killuu tuolla keittiön verholaudassa? Vihje: se on soitin. :)

 

Myssyjä

Torkkupeiton tilkut ovat olleet pari päivää valmiina, ja yhdistäminen on käynnissä. Sitä vaan ei voi tehdä oikein bussissa, joten on pitänyt keksiä taas jotain bussitekemistä. Sytomyssyhän se tietysti kaikkein näppärin käsilaukkuvirkkaus on.

Sytomyssy

Tehty: 15.3.2012

Malli: Oma, tehdessä syntynyt

Lanka: Novita Tennessee beige (636), persikka (256), turkoosi (361)

Langankulutus: 43 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: n. 55 cm

Muuta: Oysiin

 Sytomyssy

Tehty: 16.3.2012

Malli: Matleenan

Lanka: Novita Miami roosia (505) ja Puro Batik roosa-persikka (826)

Langankulutus: 33 g

Virkkuukoukku: 4,5 mm

Koko: n. 55 cm

Muuta: Oysiin

Juttelin tässä jokin aika sitten erään nuoren, itseänikin liki puolet nuoremman, henkilön kanssa, joka sairastaa parantumatonta syöpää. Hän on käynyt läpi kaikki mahdolliset syöpähoidot, mutta valitettavasti enää ei ole tarjolla muuta kuin saattohoito. Myös sytomyssyt tulivat puheeksi, ja hän kertoi, miten kamalaa oli, kun hiukset lähtivät kertaheitolla päästä ja päätä paleli. Mutta myssyt olivat juuri silloin Oysista loppuneet.

Näitä myssyjä tehdessäni ajattelin tuota tapaamaani nuorta henkilöä, enkä haluaisi tulevan kenellekään potilaalle sellaista tilannetta vastaan, että hän on kuullut sytomyssyistä, mutta ne ovatkin sitten loppuneet sairaalasta, juuri kun hän myssyä tarvitsisi. Syöpään yksinkertaisesti sairastuu niin monta ihmistä, että vaikka moni meistä käsityöbloggaajistakin on ahkeroinut myssyjen kimpussa (minulle nämä ovat nyt 53. ja 54. sytomyssy), niin myssyjä ei vaan riitä kaikille halukkaille. Ja jotenkin heräsin siihen todellisuuteen, että syöpä ei ole vain "vanhojen" sairaus, vaan siihen sairastuu myös nuorempia - tämän tapaamani henkilön kanssakin oli yhtä aikaa ollut sytostaattihoidossa useita pari-kolmikymppisiä nuoria aikuisia.

Tehdäänhän yhdessä vielä monta sytomyssyä lisää sairaaloihin, jookos?

Kiitos hyvistä arvauksista edelliseen postaukseen! :) Tekemäni kaulakoru saattaa muistuttaa rukoushelmiä, joka voi olla monelle tuttu esim. rippikoulusta. Itse en ole rukoushelminauhaan sen tarkemmin perehtynyt, mutta ymmärtääkseni niillä tehdään rannekorun kokoinen helminauha. Rukoushelmissä jokaiselle helmelle on jokin tietty symboli, joita en tosiaan muista nyt tähän hätään, kun en ole rukoushelmien kanssa ollut tekemisissä muutoin kuin joskus jollakin nähnyt sen käytössä. Sen sijaan oikea vastaus minun kaulakoruuni on kirkkovuosi, jonka suurin osa hoksasikin. Kaulakorussa jokainen helmi vastaa yhtä kirkkovuoden pyhää, ja sen pyhän paikalla on tietysti kunkin pyhän liturginen väri. Joulun ja pääsiäisen kohdalle sai valita, haluaako käyttää liturgista väriä vai merkitä sen jotenkin muuten. Minä päädyin merkitsemään joulun ja pääsiäisen kimaltavalla kultaisella helmellä. Joskin olisin halunnut pääsiäisen kohdalle paljon suuremman helmen, mutta isompi kultainen helmi oli himmeämpi, enkä halunnut pääsiäisen missään nimessä olevan joulu himmeämpi, sillä itse miellän pääsiäisen noin ziljoona kertaa suuremmaksi juhlaksi kuin joulu. Joten niistä tuli nyt samanarvoiset, mutta jos joskus löydän isomman kultaisen helmen, niin vaihdan sen pääsiäisen helmeksi. Krusifiksi on luontevasti pitkäperjantain mustan helmen ja pääsiäisen kultaisen helmen välissä. Iso punainen helmi on helluntai, muut punaiset helmet pienempiä "punaisia" pyhiä, eli apostolien sunnuntai, pyhäinpäivä ja tapaninpäivä. Niin ja se metallirengas on siinä sitä varten, että se kiinnitetään siihen kohtaan helminauhassa, missä ollaan kirkkovuodessa menossa, eli tässä tapauksessa 3. ja 4. paastonajan sunnuntain väliin. Marianpäivä tuleekin viikon päästä sitten hauskasti katkaisemaan violettien värien ketjun. Tätä helminauhaa täytyy päivittää joka vuosi, koska pääsiäisen paikka vaihtelee vuosittain, ja silloin joulujakson ja paastonajan väliin jää joskus enemmän ja joskus vähemmän "vihreitä pyhiä", mutta vastaavasti niitä "vihreitä pyhiä" on sitten loppuvuodesta saman verran enemmän tai vähemmän. Samoin jotkut pyhät voivat osua päällekkäin joulun tienoillakin, esim. jouluaatto voi joskus olla 4. adventtisunnuntaina, tai uudenvuodenpäivä tai loppiainen osuu sunnuntaille. Joka tapauksessa tuosta nauhasta on aika näppärä seurata, miten lähellä se pääsiäinen tai helluntai taas olikaan. Tai no, kun pääsiäisen paikan tietää (kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai), niin siitähän voi tietysti laskea sitten laskiaisen 50 päivää taaksepäin ja helluntain 50 päivää eteenpäin. Mutta lapsille on helminauhasta ehkä helpompi selittää, ja samalla tulee liturgiset väritkin tutuksi.

Käytinkin muuten tuota helminauhaa torstaina töissä kaulassa, työkaverillakin näkyi olevan. :)

Hyvää viikonloppua kaikille! :) Minulla on todennäköisesti ompelupäivä luvassa, joten luultavimmin saatte nähdä pian lopputuloksiakin.

Helmihetki

Minähän en ole erityisemmin helmien tai helmitöiden ystävä. Tänään kuitenkin palaverin päätteeksi esimies käski tehdä jokaisen tiimiläisen itselleen tällaisen kaulakorun:

Arvaatteko, mikä tämä on?

Vihje 1: tätä pitää seurata myötäpäivään, ja aloitus/päätöskohta on solmun kohdalla (langanpäät törröttävät solmun merkiksi).

Vihje 2: metallirenkaan kuuluu olla tällä hetkellä juuri tuossa, missä se nyt on.

Vihje 3: tätä korua pitää "päivittää" vuosittain, eli siirtää joidenkin helmien paikkaa toisaalle.

Voit halutessasi suurentaa kuvan klikkaamalla.

Oikein arvanneille luvassa runsaasti aplodeja ja virtuaalihalauksia. :) Tiedän kyllä muutaman blogini lukijan, joille tämä arvoitus on varmasti ihan liian helppo. ;)

Tällaista kaulakorua voisin kyllä pitääkin, ja tämä luultavasti tuleekin minulle ahkeraan käyttöön, jos ei kaulassa niin muuten.

 

Vihdoin viimein!

Taisin jo kertoakin, että olen metsästänyt meidän makkariin ja vähän keittiöönkin verhokankaita. Ei vain sitä täydellistä ole löytynyt, vaikka ihan Ruotsia myöten on etsitty. ;) Sitten ihan vahingossa hoksasin netistä, että Oulussahan on ollut jonkin aikaa Modernica-kangaskauppa, joka kylläkin on nyt lopettamassa ja heillä on loppuunmyynti. Kun netin kautta pystyin etukäteen heidän valikoimaansa katselemaan, niin sieltähän alkoi ihan mieluisia kankaita osua silmään kohtuuhintaan.

Eihän nämäkään nyt ihan täydellisiä ole, mutta sellaisia, joita voisin katsella vaikka nyt seuraavat 12 vuotta. Makkarin yksiväriset tummansiniset verhot ovat olleet käytössä kohta 13 vuotta - asunnot ovat vaihtuneet, verhot eivät. ;) Keittiötäkin haluan uudistaa, vaikka siellä on ihan miellyttävät verhot jo olemassa, mutta haluan sinne vähän muutakin tekstiiliä, joten teen sitten samasta kankaasta verhotkin. Tyynynpäälliselle on myös tarvetta.

Kukahan nämä sitten jaksaisi ommella?

Kaupungilla pyöriessäni sain myös aikaiseksi tehtyä asian, jota olen harkinnut jo aika pitkään:

En ole vuosikausiin osannut pitää korvakoruja arkena (viimeksi käyttänyt arkena korviksia joskus ennen esikoisen syntymää eli 8 vuotta sitten), ja kun olen juhliin (eli maksimissaan kerran vuodessa) yrittänyt saada korviksia reikiin, niin aina siellä on joku tökännyt vastaan, ja itkun ja verenvuodatuksen kanssa olen saanut juuri ja juuri sinne menoaukon puhkaistua. Viimeksi yritin sitä hommaa joulukuussa, jolloin edellisistä juhlista ja korvakorujen käytöstä oli kulunut puolitoista vuotta, ja silloin ei enää mikään mennyt läpi. Hiljattain oivalsin, että ehkä ne reiät voi käydä uudestaan laitattamassa, ja tässä sitä nyt sitten ollaan seuraavat neljä viikkoa kultaiset sydämet korvissa. :) Tällaisia nappeja voisin osatakin pitää arkena, joten nämä saattavat jäädä paikoilleen sen neljän viikon jälkeenkin. Ei minulla taida kaapissa sitten ollakaan kuin yhdet korvikset, joita pystyn pitämään ilman allergiaoireita, mutta olisi niitä kiva sitten myös joskus pitää.

Kiitos edellisen postauksen kommenteista - beige väri ei töki langoissa niin paljon kuin paljetit. ;)

Nyt nukkumaan, että virtaa riittää huomiseksikin. Tämä viikko on alkanut kyllä ihan superenergisissä merkeissä, en muista milloin viimeksi minulla olisi ollut näin paljon virtaa. Vielä jos riittäisi ensi viikonloppunakin virtaa, niin saisi ommeltua ne verhot. Ompelukoneen virran otan kyllä seinästä. ;)

 

Langan tuloa ei voi estää

Lanka tulee langan luo. Sitä tulvii sisään ikkunoista ja ovista. Langan tuloa ei voi estää, vaikka kuinka yrittäisi.

Mulla on herännyt epäilys, että lankavalmistajat ovat tarkkailleet minua ja todenneet yhteistuumin, että tuolla ressukalla ei ole vielä riittävästi lankaa, ja epätoivoisen tilanteen pelastamiseksi ovat alkaneet nyt lahjoittaa minulle lankojaan. Parisen viikkoa sitten minulle tuli yksi alpakkalankanäyte ihan ilmaiseksi, ja nyt sitten postissa odotti paketti, jota en ollut edes tilannut. Novita oli asialla tällä kertaa:

Hah! Osuinpa oikein veikkauksessani, että olen ehkä voittanut lankaa jostain. :) Vaikka ihan periaatteesta en osallistu arvontoihin, jollen tiedä palkintoa etukäteen ja jos palkinto ei miellytä minua. Tapanani on kuitenkin käydä aina äänestämässä Novita-lehtien parasta neulemallia, ja muutenkin kyllä aktiivisesti äänestän kaikissa mahdollisissa Novitan kilpailuissa, enimmäkseen siksi, että haluan sillä tavalla sanoa oman mielipiteeni, en niinkään palkintoja havitellakseni. Nyt sitten kuitenkin napsahti arpavoitto kohdalleni Novita Kevät -lehden paras neulemalli -äänestyksessä. Palkinnoksi tuli kolme kerää beigeä Crystal-lankaa. Ei mitään hajuakaan, mihin voisin nämä käyttää (joskus olen maininnut täälläkin, että nuo paljetit eivät kauheasti minua innosta), mutta lämmin kiitos Novitalle kuitenkin! :)

 

Kymppiviikko

Kymppiviikko on perinteisesti ollut se koulujen talvilomaviikko. Aiemmassa työssäni se oli minulle aina palkaton vapaaviikko, mikä ei oikein ollut kauhean kiva juttu. Nykyisessä työssä taasen hiihtolomaviikolla ei ole mitään normaaleja kerhoja pyörimässä, joten suurin osa säästelee vuosilomistaan osan sinne. Vaan jos on tullut taloon vasta 7 kk sitten, kuten minä olen, niin ei ole kertynyt lomia säästeltäväksi, joten täytyi keksiä jotain muuta hommaa. No, sitähän sitten järjestyi: alkuviikon olin vapaalla ja loppuviikon sekä viikonlopun leirillä, josta kotiuduin tänään sunnuntai-iltana. Niin, ja huomenna ihan normisti töihin sitten taas, eli jos alkuviikosta 5 päivän vapaaputki tuntui ihan kivalta, niin 9 päivän työputki kyllä sen sitten ihan kivasti tasoittaa. ;)

Ihanaa oli olla kyllä alkuviikosta perheen kanssa, ja päästiin jopa ulkomaanmatkallekin! :)

Esikoiselle 7 v tämä oli ihan ensimmäinen ulkomaanmatka, kuopus 4 v ehti joskus vauvana käydä jo kertaalleen ylittämässä Tornio-Haaparannan rajan. Tiistaina siis lähdettiin Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskuksen järjestämälle päivän reissulle naapurimaahan, jossa perillä ehdittiin olla tasan viisi tuntia. Siinä ajassa kierrettiin Ikea, josta löytyi kaikkea pientä ja yksi vähän isompi ostos, vaan ei valitettavasti makkarin verhokankaita, joista niin kovasti haaveilin. Yksi ihan täydellinen kangas siellä olisi ollut, tai siis oli niissä näytekankaitten joukossa, vaan pakka oli myyty loppuun, eli ei sitten saatu siitä verhoja. Enkä muuten löytänyt mieleistä verhokangasta Suomestakaan, kun kävin keskiviikkona ravaamassa kaikki Oulun kangaskaupat. Pöh. No joo, mutta Ikean jälkeen käytiin maistamassa ruotsalaisen hampurilaisketjun Maxin antimia, ja totesimme ne paljon paremmiksi kuin Mäkkärin tai Hesen murkinat - karppiateriakin oli varsin maittava, ja kuopuskin suostui jopa juomaan limukkaa, mikä ei ole ikinä mennyt hänellä Mäkkärillä alas. Ruotsalaiset ne vaan osaa. ;) Sitten pääsimme matkan pääkohteeseen eli Candy Worldiin, joka oli lapsille suoranainen elämys. Jokunen kilo sieltä taisi karkkia lähteä mukaan... Vaan parasta taisi kuitenkin olla siinä karkkikaupan viereisessä leikkipaikassa, jonne kuopus ehti jo kertaalleen karatakin sillä välin, kun me muut valitsimme karkkeja. Siinähän se loppuaika menikin, kun pojat temmelsivät leikkipaikassa ja me vanhemmat hörpimme kupposet kuumaa. Niin ja poikien leikkiessä kävin Hemtexissäkin, enkä edes sortunut siellä lankoihin, vaikka sitäkin tarjontaa olisi ollut. :) Kotimatka meni aika hiljaisissa merkeissä poikien mussutellessa Candy Worldin ostoksia. Kiva reissu, voisin lähteä toistekin! :) Ja näin autottomalle on ihan huippujuttu, että joku taho viitsii järjestää tällaisia ostosreissuja, etenkin kun tuo reissu oli suunnattu nimenomaan koululaisperheille, eli siellä oli aika lailla muitakin lapsia mukana.

Jos tiistaina istuttiin ja virkattiin yhdessä bussissa, niin torstaina istuttiin ja virkattiin sitten vielä pidempi matka toisessa bussissa ja sunnuntaina sama matka takaisinpäin. Itse asiassa ehdin virkata melkein kaksi peittopalasta valmiiksi ennen kuin oltiin edes irti Oulusta, koska kyytiläisiä noukittiin kahdestakin pisteestä kaupungin eri laidoilta. Tämä oli siis sitten se työreissuni leirille, ja seuraavasta kuvakollaasista saatte arvata, minne päin Suomea suuntasimme:

Kuvaa klikkaamalla suuremmaksi saattaa saada selvää tuosta tekstistä, joka lukee noissa kylteissä, se antaa pikkuisen vihjettä paikasta. :)

Pitkästä aikaa oli hauskaa olla leirillä nuorison kanssa, se on ihan toista mitä normityöni, jota teen pääasiassa alle kouluikäisten kanssa. Ensimmäistä kertaa eläissäni pääsin sitten myös opastamaan käsityöjuttuja, joista nuoret innostuivat yllättävän paljon. Osasin kyllä odottaa, että tyttöjä voisi neulahuovutus kiinnostaa, ja siksi sitä ehdotinkin leirin ohjelmaan, mutta kävikin niin, että loppujen lopuksi ne innokkaimmat huovuttajat olivatkin poikia. :) Tytöt jaksoivat huovuttaa noin puoli tuntia, poikien kanssa istuttiin huovuttamassa sellaiset kaksi tuntia, ja yksi poika jätti kokonaan iltapäivän hankijalkapallot ja muut kivat väliin, ja huovutti putkeen kuusi tuntia, välillä kävi vain syömässä. :) Harmi, ei tullut otettua kuvaa hänen lopputuloksestaan. Eikä myöskään tullut kuvattua niitä vaaleanpunaisia karvanoppia, jotka yksi poika huovutti omaan autoonsa - harvalla pojalla on muuten itse huovutettuja karvanoppia autossaan, ja täytyyhän se auton varustelu tärkeimmästä aloittaa. :)

Kuvista on rajattu tarkoituksella päät pois, ettei henkilöitä tunnisteta. Söpöintä minusta on tuo yksi kuva, jossa nuoripari huovuttaa yhdessä sydäntä... :)

Nappasin muutamasta parhaasta lopputuloksesta kuvan, eli siinä on huovutettu banaani, joka jäi leirikeskukseen "huovutusgraffitiksi". Vaaleanpunainen possu on ihan ylisöpö, ja tuossa kolmannessa kuvassa on huovutettu jäätelö, jota joku onkin juuri lipaisemassa kielellään. Hauskoja ideoita nuoret kyllä keksivät, kun sanoin heille, että saavat tehdä ihan mitä vaan.

Huovutetut sydän ja pääsiäismuna

Tehty: 9.3.2012

Malli: Kunhan tökin menemään

Tarvikkeet: Erilaisia huovutusvilloja, eikä ollut edes omia vaan työnantajan

Muuta: Kunhan tökin menemään ;)

Omat tuotokseni olivat aika vaatimattomia. Kunhan tökin menemään... :D Munasta yritin tehdä pääsiäismunaa, mutta tuo on enemmän sellainen Kinderin sisämuna. Kuopus omi nämä itselleen unikaveriksi, kun palasin tänään kotiin. En kyllä näistä sen kummempaa yrittänytkään, oli vain niin kiva siinä itsekin huovuttaa ja samalla jutustella niitten poikien kanssa, jotka sinne lopen viimein viimeiseksi jäivät omia huovutuksiaan viimeistelemään.

Olin varautunut leirille isolla lankamäärällä eläen toivossa, että ehtisin tehdä torkkupeittotilkut valmiiksi, mutta kyllä sitä hommaa riitti siellä sitten muutenkin niin, että vielä olisi seitsemän tilkkua virkattavana ennen kuin päästään ompelemaan paloja yhteen. Vaikka aika monta sain leirilläkin tehtyä, bussimatkat mukaan lukien suunnilleen 15-16 tilkkua syntyi näiden päivien aikana. Ja hah, tuota kuvan ylänurkassa näkyvää kirjaa en lukenut sanaakaan, missäs välissä muka olisin ehtinyt?

Älyttömän hauska viikko siis oli tämä kymppiviikko, vaikken ollut edes lomalla. :) Vaan oli kyllä kova koti-ikävä leirillä, lähinnä siis lapsia ikävä. Nehän tietysti vain nauttivat siitä, kun äiti oli pois ja saivat iskän kanssa syödä pizzaa. ;) Ja huomenaamulla sitten taas paluu normaaliarkeen, jos nyt yleensä mitään tässä elämässä voi "normaaliksi" kutsua.

Mulle oli muuten tullut jostain ihme paikasta paketti, jonka pitäisi sisältää pakettikortin mukaan "lankaa". Ihmettelen vain, kun en ole kyllä mitään tilannut... muistaakseni... huomennapa se sitten selviää, kun käyn töistä palatessa postissa paketin noutamassa. Oonkohan mää voittanut jotain? :)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! :)

 

Bää!

Työkaveri sai kuukausi sitten pojan, ja tällä viikolla tiimissä päätimme muistaa vastasyntyneen perhettä. Toinen neulova työkaverini (meitä oli siinä tiimissä kutimet kädessä peräti neljä) lupasi tekaista vauvalle jotain pehmoista ja lämmintä, ja minä tarjouduin tekemään kortin:

Vauvakortti

Tehty ajalla: 2.-4.3.2012

Malli: "Just for Ewe" -kitti, joka tuli Cross Stitch Card Shop -lehden kylkiäisenä

Kangas: 14 ct valkoinen aida

Langat: Pakkauksen langat

Pistot: Risti-, jälki- ja solmupistoja

Koko: 33x33 pistoa, kortti 10x10 cm

Viimeistely: Kortti (pakkauksessa) + vähän tilpehööriä omasta varastosta

Muuta: Työkaverin vauvalle. Muutin mallia niin, että pistelin molemmat ilmapallot sinisellä (ap. mallissa toinen pallo oli pinkki) sekä jätin ap. mallissa olleen englanninkielisen tekstin pois. Lampaan silmät olivat ap. mallissa ristipistoilla, tein ne tähän solmupistoilla.

Kaapistani löytyikin sopiva kitti korttia varten, mutta pieniä muutoksia tein, että sain sen sopimaan poikavauvan korttiin. Siihen sitten vähän lisäkrääsää kaapista koristeeksi, niin siitäpä se onnittelukortti taasen syntyi. :) Nuo nyplätyt petroolinvihreät kukat olen jostain joskus saanut, mutten muista yhtään, mistä ja milloin... no, tulipa niille nyt sitten käyttöä. :) Mielestäni tämä sopii varsin mainiosti vauvakortiksi, vaikkei olekaan ihan perinteinen vauvakortti. Mutta kun lahjaksi menee jotain villaista, niin eikös sen kaveriksi sovikin lammaskortti? Sitä paitsi vauvan äidin ammatti tarkoittaa suomennettuna paimenta, joten sikälikin lammaskortti on minusta varsin osuva.

Suloista sunnuntain jatkoa! :)