Toissayönä sain päähänpiston niihin aikoihin, kun minun jo olisi pitänyt olla nukkumassa. Ajattelin, että jos ihan vain vähän kokeilisin yhtä juttua. Ja niin sitten kokeilin,
ihan vähän vaan. Arvaatte varmaankin, miten siinä kävi - eilen lievästi sanottuna väsytti. ;)
Myös tänään on väsyttänyt, sillä myös viime yönä päätin
ihan vähän vaan jatkaa tuota juttua. Miksi kaikki parhaat ideat tulevat puolen yön jälkeen?
Isoäidinneliötilkkuja 9 kpl
Tehty ajalla: 4.-5.2.2011
Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010) ja petrooli (191), 7 veljestä Polkka rosa-ruskea-luonnonvalkoinen (802) ja hilla (841), Drops Fabel blue sea (162), turkoosi (105) ja blue lagoon (340)
Langankulutus: 142 g
Virkkuukoukku: 4 mm
Koko: 15x15 cm / kpl
Muuta: Novitan, Marttojen ja Tekstiiliopettajaliiton tilkkukeräykseen
Alunperin kuvittelin, että tekaisisin jämä-7veljeksistä perinteisesti sukkia johonkin hyväntekeväisyyteen. Mutta tiedättekö, ei ihminen jaksa niitä sukkiakaan ihan määräänsä enempää tikuttaa, nyt alkaa kohta olla alkuvuoden kiintiö täynnä. ;) Niin sitten mieleeni palautui Novitan, Marttojen ja Tekstiiliopettajaliiton tilkkukeräys, jossa kerätään isoäidinneliöitä / niistä kasattuja peittoja, joista puolestaan kootaan maailman suurin tilkkupeitto Guinnesin ennätystenkirjaan. Ja lopulta iso peitto jaetaan taas pienempiin peittoihin, jotka lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Lisää voi lukea esim.
Novitan tiedotteesta (pdf),
Tekstiiliopettajaliiton tiedotteesta (pdf) tai
Marttojen sivuilta.
Ensin ajattelin, että teenpäs nyt noista olemassaolevista jämälangoista sen verran tilkkuja kuin sattuu syntymään ja kiikutan 19.2. Tilkkurekkaan, kun se tulee tänne Ouluun. No, tilkkuja syntyi 9 kappaletta, ja sain sitten sen idean, että jos nyt sitten yhdistäisinkin ne samalla vaivalla, niin säästän noiden järjestävien tahojen työtä. Vaikkakaan en ole ihan varma, ottavatko ne vastaan ensinnäkään yksittäisiä tilkkuja vai vain kokonaisia peittoja, koska Novitan ohjeista pääsee sellaiseen käsitykseen, että sinne otetaan vain joko 24 tai 48 palan valmiita peittoja. Toisaalta myös jostain olen ollut lukevinani, että lahjoittaa voisi myös yksittäisiä paloja. Entä jos sitten yhdistää vaikkapa yhdeksän palaa, saako sen tekeleen toimittaa sellaisenaan? Ja ottavatko ne ylipäätään siellä Tilkkurekassa mitään vastaan, vai pitääkö ne tilkut tai peitot lähettää joskus myöhemmin jonnekin? (lisätietoja pitäisi olla seuraavassa Novita-lehdessä)
Sitten kun olin nuo saanut yhdistettyä, niin rupesin miettimään, että tämä keräyshän jatkuu ensi syksyyn saakka, että eihän tässä ole mikään kiire kiikuttaa niitä nyt helmikuussa mihinkään rekkaan. Ja tuumailin itsekseni myös, että mikäli itse itseäni yhtään tunnen, niin todennäköisesti ennen kesää meille rantautuu yksi jos toinenkin 7 veljeskerä, joista todennäköisesti jää taas jämälankoja, joista todennäköisesti haluan päästä mahdollisimman pian ja vähällä vaivalla eroon. Niinpä ajattelin toistaiseksi antaa näiden yhdeksän palan olla tällaisenaan ja katson, syntyykö tähän ympärille lisää tilkkuja. 15 tilkkua lisää ei olisi yhtään mahdoton ajatus, joten sellainen pienempi 24 palan peitto voisi olla hyvinkin realistinen tavoite toteuttaa.
Sitä paitsi minähän olen armoton isoäidinneliö-fani! :) Jos ette sitä sattuneet ennestään tietämään. ;) Niissä on jotain, joka saa minut lumoihinsa, oli niistä neliöistä sitten tehty mitä vaan. Itse en ole koskaan isoäidinneliö-peittoa tehnyt, mutta olen käyttänyt neliöitä puseroon, tehnyt kassin, hameen, tossut... en edes muista, mitä kaikkea, sillä olen osannut tuon neliön tehdä jo ihan pikkutytöstä saakka. Koulukäsitöissäkin ala-asteella tein jotain isoäidinneliöistä, kun vain muistaisin mitä se oli... oisko päätynyt nukenpeitoksi? No, olenhan minä siinä tapauksessa tehnyt peitonkin. :)
Minullahan on periaate, etten laske kulutettuja lankagrammoja, ennen kuin työ on kokonaan valmis. Mutta tässä tapauksessa päätin noudattaa
Lankahamstereiden sääntöjä, että yksittäinen peittotilkku lasketaan yhdeksi valmistuneeksi. Eli jatkossakin jos tähän syntyy lisää tilkkuja, niin vähennän niihin menneet langat heti lankavarastostani, ja perustelen sitä sillä, että en varsinaisesti tee tätä missään vaiheessa "valmiiksi", koska tämä tulee osaksi sitä isompaa maailmanennätyspeittoa. Enkä voi oikeastaan edes tietää, missä vaiheessa oma osuuteni siitä on tehty, koska tilanne voi elää tässä pitkin matkaa.
Hamsteritilini saldo siis kasvaa kasvamistaan, hitaasti mutta varmasti. :) Lankavarastoni puolestaan vähenee, nyt ollaan jo alle kahden kilon! :)
Tänään olen todistanut itselleni, että kykenen neulomaan täysin pimeässä ja vieläpä polvekeraitasukkaa - olen tainnut tehdä niitä polvekeraitoja jo liikaa, kun on mennyt täysautomaatiolle. ;)
Kävin nimittäin tänään katsomassa Hella W:n. Viime vuoden viimeisen tilinauhan mukana tuli OAJ:n paikallisyhdistykseltä jäsenilleen lahjaksi elokuvalippu, ja pitihän se toki käyttää. En yleensä katso paljon elokuvia enkä seuraa, mitä uutuuksia on millonkin menossa tai tulossa. Itse asiassa edellisen kerran olen käynyt elokuvissa 3,5 vuotta sitten elokuussa 2007... ;) Sitä edellinen kerta taisi olla joskus Jyväskylän aikoina, olisikohan ollut 2005 vuoden alussa. Kotonakaan ei tule elokuvia pahemmin katseltua, joskus saatan isännän seurana istua vieressä kutomassa, mutta noissa isännän imuroimissa elokuvissa ei yleensä ole suomitekstejä, niin ei niistä ota oikein aina selvää. :D

Mutta tänään siis päädyin katsomaan Hella W:tä (ainoa tarjolla oleva elokuva, jonka arvelin kiinnostavan itseäni edes vähäsen), ja omalle penkilleni istahdettuani kaivoin puikot ja Nallea käsilaukusta ja loin silmukat tähän sukanvarteen. Elokuvan päätyttyä oltiin kuvan esittämässä vaiheessa. Ja elokuvassa ei paljon ollut "valoisia" kohtauksia, eli käytännössä neuloin koko ajan pilkkopimeässä. :) Ihan näyttää samalta kuin olisin neulonut valot päälläkin, eli tästä voi päätellä, ettei neulomiseen tarvita valoja eikä silmiä - sormenpäät näkevät!
Tämä oli muuten toinen kerta elämässäni, kun neuloin elokuvateatterissa. Edellinen kerta oli joskus 90-luvun loppupuolella, jolloin kävin neulomassa Jim Carreyn tähdittämän Sähköputkimiehen aikana. ;) Se oli aika hauska tapaus, sillä kyseinen elokuvahan ei muutenkaan ollut mikään suurmenestys, se meni viidettä viikkoa teatterissa ja oli muistaakseni tiistai-illan puoli kuuden näytös, eli ei mikään suosittu ajankohtakaan. Minun lisäkseni salissa oli tuolloin jopa toinenkin katsoja. :D Ja silloin minä neuloin sukanvartta, en muista yhtään millainen sukka ja kenelle siitä oli tulossa, mutta taisi olla ihan 2o2n-joustinta. :)
Tästä eteenpäin otan kyllä aina elokuvateatteriin mukaan neuleen! :) Ja minun aktiivisuudellani se seuraava kerta taitaa olla joskus vuonna 2015. ;) Vieläköhän silloin teen noita polvekeraitasukkia ja onkohan silloin jo raitalangat menneet totaalisesti pois muodista?
Nyt jatkan taas hamsterigrammojen kartuttamista! :) Hyvää huomista kynttilänpäivää!