Mitali tuli! :)

Onnea vaan Suomen ensimmäisestä olympiahopeasta Peetu Piiroiselle! :) En katsonut koko lumilautailukisaa, vaan itse asiassa juuri pari minuuttia sitten käväisin vasta katsomassa uutisia, että onko tullut mitään mitaleja yöllä. Olikin positiivinen yllätys vastassa, hyvä hyvä! :)

Suomen maastohiihtäjät voisivat sen sijaan vaihtaa sauvansa vaikkapa neulepuikkoihin, niitä heiluttelemalla kun taitaa tulla varmemmin mitaleja... ;) Ja nyt on todistettu sekin, että neuleolympiakultaa voi saada ihan yhdenkin "sauvan" varassa:

Ruutu ja risti -huivi

Tehty ajalla: 13.-18.2.2010

Malli: Ruutu ja risti -huivi (linkki)

Suunnittelija: Oma malli / mallivirkkaus Mary Olki: Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja / reunus oma malli

Lanka: Merinovillat villa-pellava & lammas-vuohi

Langankulutus: 279 g

Virkkuukoukku: 3 mm

Koko: Yläreuna 165 cm, lyhyet reunat 115 cm, korkeus niskasta kolmion kärkeen 80 cm

Muuta: Olympiavirkkaus - kultaa tuli! :) Ohje tuotettu ja julkaistu samalla.

Kultaa tuli, joten pitihän se valmis työ kuvata näinkin Suomi-henkisesti. :) Myös "muutama" muukin kuva tästä tuli otettua, osa sinivalkoisesti sisällä, osa pakkassäässä ulkona aamulla ennen aamupalaa... ;) Ja lisää kuvia löytyy ohjesivulta, joten tästä lienee otettu yhteensä sellaiset noin 40 kuvaa... :D Ei vaan oikeasti kyllä enemmänkin, sillä monta kuvaa poistinkin ilman että tallensin niitä koneellekaan.

 

Olisiko tässä nyt muutama kuva katseltavaksi ihan näin ensi alkuun? :) Lisääkin kuvia tästä huivimallista olisi ilo nähdä, joten käyhän kurkkaamassa ohjetta, ja jos päätät sitä kokeilla, niin jätä kommenttia tänne blogiin ja mielellään myös linkkiä valmiista huivista! :)

Kuten sanottua, kultaa tuli olympiavirkkauksessa, ja nyt voin loppukisojen ajan tehdäkin sitten ihan mitä hu(i)vittaa. :)

Hu(i)vittavan hauskaa helmikuista huurrepäivää! :)

Paastonaika alkaa

No niin, nyt alkaa sitten virallinen paastonaika eli minulla karkki- ja lankalakko. :) Tosin molemmat alkoivat jo muutamaa päivää aiemmin, mutta nyt ihan oikeasti koitetaan sinnitellä molempien osalta pääsiäiseen saakka, luulenpa ettei tee edes tiukkaa. :)

Omituinen nuhanpoikanen ei oikeastaan ole muuttunut miksikään viikonlopun jälkeen. Varsinaisesta nuhasta ei voi edes puhua, sillä nenä vain on tukossa ja aamuisin kurkku kipeä, aamuisin myös henki on vähän ahtaalla, mutta mitään ei nenästä tahdo tulla edes niistämällä, eikä sitten yskäkään ole alkanut. Väsyttänyt vain on tavallista enemmän, vaikkei ole kuumetta, eli kuitenkin vähän sellaista puolikuntoista oloa. Töissä olen jaksanut iltaisin käydä, eikä ole muitakaan menoja tarvinnut perua, mutta sitten väliaika on mennyt kotona päiväunien ja yöunien merkeissä. Hyvä, että on ollut mahdollisuus levätä! :) Esikoisen yskä onkin jo parantunut, ja nyt kuopus vähän röhii, joten nautimme näistä auringonpaisteisista pakkaspäivistä ihan sisätiloissa. :)

Kuvia ei ole tällä kertaa käsitöistä, mutta huivin virkkaus on edennyt hyvälle mallille, olen nimittäin reunuksessa jo menossa. :) Olen minä kuvia siitä ottanut, mutta laitan ne vasta sitten huivin ohjeeseen, kunhan saan ne kamerasta koneelle.

Eilen sain todeta huivia tehdessäni jälleen kerran, miten käsityön tekijällä ei taatusti konstit ja niksit lopu kesken. Minähän teen tuota huivia kahdella merinovillalangalla, toinen on merinolampaan ja merinovuohen sekoitusta, toinen merinovillan (oletan että lampaan) ja pellavan sekoitusta. No, se lammas/vuohi-lanka sitten loppui, ja sen loppuessa olin tehnyt noin 3/4 kerrosta valmiiksi, ja kun nuo kerrokset alkavat huivin loppusuoralla olla aika pitkiä, niin en olisi viitsinyt koko aloitettua - lähes valmista - kerrosta purkaa, kun sitten sitä lankaa olisi jäänyt ainakin joku 10 gramman nöttönen. Mietin, olisiko mitään toista lankaa korvikkeeksi, millä jatkaisin tuon kerroksen loppuun, mutta sopivaa luonnonvalkoista ei oikein löytynyt. Kunnes hoksasin, että siinä pellava-villalangassahan on sitä samaa merinovillaa toisena säikeenä, joten ajattelin että koska osaan kehrätä ja kerratakin, niin kai minä sitten osaan purkaakin langan alkutekijöihinsä. ;) Eli purin sen pellavasäikeen siitä langasta pois, ja sitten vain jäljelle jääneellä villasäikeellä kaksinkertaisena virkkasin sen kerroksen loppuun. :) Siis en tietty koko loppukerää purkanut, vaan muutamia metrejä vain, sen verran että sen yhden kerroksen sain valmiiksi. Eikä kyllä huomaa mitään eroa, missä on lankaa jatkettu! :)

Nyt sitten teen huiviin reunuksen sillä pellava-villalla, ja sitten onkin huivi niin valmis, että pääsen laittamaan ehkä jo huomenna tänne kuvia, ja kenties sen ohjeenkin julkaisen. :) Äkkiä on siis olympiatyö edistynyt, vaikka epäilin tuhraavani siihen koko kaksiviikkoisen. Mutta parempi näin päin, ehtii tehdä vielä loppukuusta jotain muutakin. :)

Touhuisaa tuhkakeskiviikkoa ja puuhakasta paastonaikaa! :)

Nakki napsahti :)

Virkkausringissä virkataan nyt vihreää maaliskuun loppuun saakka. Sattui niin somasti, että Mustikan sormi osoitti minua, kun hän määräsi emäntää tälle tempaukselle. :D Sillä kun tätä uutta tempausta sai ehdotella, minä ehdotin ensimmäisenä Virkkaa Vihreää tai vaihtoehtoisesti jotain muuta väriä, ja äänestyksessä virkkaa väriä -teema sai eniten ääniä. Koska minä nähtävästi olin tällä kertaa vähän niin kuin idean äiti, niin sain kunnian emännöidä tempauksen ja päättää sen tunnustettavan värin. :)

Minä päätin sitten vihreän, koska se oli ensimmäisenä käynyt mielessäni, ja koska vihreä nyt vain on sellainen keväinen väri, niin mikäpä muukaan tähän kevään kynnykselle sopisi. Tulipa muuten aika äitelän vihreät värit tuohon tempausnappiin... ;) Lisää voipi käydä tempauksesta ja siihen osallistumisesta lukemassa Virkkausringistä (esim. klikkaamalla tuota kuvaa). Päätin emännän oikeuksilla, että virkkausten ei tarvitse olla kokonaan vihreitä, vaan niissä voi olla vihreää vain osittain - tai sitten voi virkata myös vihreällä ajatuksella eli ekohenkisesti, jos ei tämä väri nappaa. :) Toivottavasti tempaukseen tulee edes muutamia osallistumisia, itse ajattelin yhden vihreän jakun virkata sitten, kunhan olympialaisista selvitään. ;) Jänskättää kyllä, koska olen ihan ensimmäistä kertaa emännöimässä tällaista yhteisvirkkuuta... ;)

Että semmoista tällä kertaa. :) Vihreää viikonalkua vaan kaikille! :)

Ensimmäisen kisapäivän aikaansaannosta

Olen tosiaan tämän viikonlopun ottanut levon kannalta, ettei nuhani vain pahenisi, ja ihan pikkunuhana se on pysynytkin, ja hyvä niin. :) Lepo on tietysti tarkoittanut samaa kuin käsitöiden tekeminen. ;) Kun kerrankin on hyvä syy vain istua virkkaamassa, voi sanoa isännälle, että "mulla on nyt tämän nuhan vuoksi niin kamala olo, etten yhtään jaksa laitella pyykkiä, etsäviitsis?" ;) (vaikka oikeasti ei tää olo ole kamala, mutta älkää kertoko sitä isännälle ;) )

Olympiavirkkuuta tehdessä tuli sitten eilen katsottua kisojen avajaiset jälkikäteen netistä, siihen meni kyllä koko päivä, kun en jaksanut enkä voinutkaan niitä ihan putkeen tuijotella, enkä kyllä suoraansanottuna jaksanut kaikkia tanssiesityksiä tai urheilijoiden sisäänmarssia katsoakaan, vaan kuuntelin vain sivukorvalla, ja lueskelin samalla blogeja ja virkkasin tietysti. :) Mäkikisaa yritin katsoa, mutta ensin en saanut sitä nettilähetystä pelaamaan, sitten pitikin laittaa pojat nukkumaan, joten ehdin vain muutaman hypyn katsomaan. Sen verran kuitenkin, että jäi Ahosen neljäs sija vähän harmittamaan. Mutta jospa niitä mitalejakin vielä tulisi...

Meillä kotona ei muuten passaakaan puhua tuosta Ahosesta nykyään mitään. Sattui nimittäin olemaan viimeisimmän Valittujen Palojen kannessa kyseinen mäkihyppääjä ilman paitaa - sama kuva kuin Kuningaskotka-kirjan kannessa - ja minä vissiin erehdyin vilkaisemaan sitä kuvaa puoli sekuntia liian pitkään, koska olen saanut kuulla sen jälkeen isännän taholta erinäisiä kuittailuja. ;) Ei tuo Ahonen nyt minusta mikään erityisen söpö tai komea ole - mutta hei, jos omalla keittiön pöydällä on kuva puolialastomasta urheilijakropasta, niin vain täysin sokea jättäisi sen huomaamatta! ;)

Vai mitä? ;) (kuvaa klikkaamalla saa kuvaa suuremmaksi)

 

Valittujen Palojen alla on olympiavirkkuuni, joka eteni ensimmäisenä kisapäivänä ihan mukavasti. Mutta kuten kuvasta huomaa, lankaa on vielä hurjasti jäljellä tuhottavaksi, olisiko nyt noin 50 grammaa tuohon uponnut. Alussa tuon tekeminen oli ihan kivaa, mutta sitä mukaa kuin huivi kasvaa ja kerrokset pitenevät, niin alkaa vähän pitkästyttää, kun ei voi vaan ajatella, että "teen vielä tämän kerroksen", kun siihen yhteen kerrokseenkin menee aikaa ihan reilusti. Joten tämä huivi on tällainen kestävyyslaji. :D Mukava alku kuitenkin, ja arkena tuskin etenee tällaista vauhtia mitä eilisen aikana. Tähän mennessä tykkään kyllä tuosta huivista, eiköhän siitä ihan kiva tule. :)

Kiitos kaikista mukavista kommenteista! :) On ollut niin kiva lukea kaikkia kehuja, mitä valmistuneet käsityöni ovat saaneet. :) Tuohon olympiavirkkaukseeni tuli viime viikonloppuna muutamia kommentteja, joissa ihmeteltiin ja ihasteltiin sitä, miten jaksan/viitsin/osaan virkata. Mulle taasen virkkaaminen ei ole koskaan ollut mikään vaikea laji, koska olen harrastanut virkkaamista pidempään mitä neulomista. Aloitin käsitöihin tutustumisen nimenomaan virkkaamisesta alle kouluikäisenä, vaikka kyllä minä alle kouluiässä jonkin verran jo osasin neuloakin ainaoikein-patalappuja, mutta kun äiti yritti opettaa minulle sukankutomista ollessani 7-8-vuotias, niin se ei oikein tuntunut kivalta, kun ne sukkapuikot putoilivat koko ajan ja silmukoissakin meni oikeat ja nurjat ihan sekaisin. ;) Oikeastaan ala-asteaikana neuloin (tai meillä päin kudotaan) vain sen, mitä koulussa tehtiin, ja kotona harrastin sitten virkkaamista. Osasin jo ennen kouluikää virkata ainakin kiinteitä silmukoita, taisin osata pylväitäkin tehdä, ja kovasti virkkailin jo silloin ihan ohuesta langasta pieniä pitsiliinoja, vähän kupruisia sellaisia, mutta kuitenkin ihan ohjeen mukaan. :) Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjan ohjeita tuli jo ihan pienenä testattua. En minä oikeastaan ole sitten ala-asteaikojen edes kehittynyt virkkaamisessa mihinkään suuntaan, koska osasin jo silloin tehdä tosi vaativiakin juttuja, kaikkia kohokuvioisia ruusukkeita ja sellaisia. ;) Neulomiseen innostuin oikeastaan vasta 12-vuotiaana, kun minusta tuli silloin kahden pikkutytön täti, niin halusin näille veljen- ja siskontytöilleni neuloa sukkia ja lapasia, ja siitä alkoi sitten neulomisharrastukseni, vaikka pitkään sen jälkeenkin virkkaaminen tuntui enemmän omalta lajiltani. Ehkä se on sitä vieläkin, vaikka neuleita tuleekin tehtyä nykyään varmaan määrällisesti enemmän. Niin silleen se virkkaaminen ei tunnu minusta yhtään haastavalta jutulta, eli oikeastaan kun tätä olympiatyötä valitsin, niin minulle neulotun huivin tekeminen olisi ollut haastavampi juttu, ja vähän on nyt sellainen olo, että taidan mennä tämän olympiatyöni kanssa siitä, mistä aita on matalin, koska valitsin sen itselleni helpomman lajin eli virkkaamisen. :)

Oikein ihastuttavaa ystävänpäivää ja laskiaissunnuntaita kaikille! :) Me ei päästä nyt nuhinemme ja köhinemme mäenlaskuun, eikä uskalleta ystävänpäivähalejakaan jaella kuin vain virtuaalisesti. Aurinkoista sunnuntaita joka tapauksessa teille jokaiselle! :)

Iso ja lämmin :)

Kelta-harmaaseen settiini valmistui vielä eilen illalla kauluri. Koska se on yleensä takin alla eikä näkyvillä samalla tavalla kuin pipo ja lapaset, niin en asettanut sille sen kummempia esteettisiä vaatimuksia, kunhan nyt vain väriensä puolesta tunnistaa kuuluvaksi yhteen perhospipon ja -lapasten kanssa. Sen sijaan kaulurille asetetut vaatimukset olivat: a) lämmin b) iso, jotta avonaisempien puseroiden kanssa ei jää ihoa paljaaksi c) siihen saa uppoamaan kaiken jäljellä olevan langan, mitä tähän settiin oli varattu. :)

Niinpä päädyin neulomaan kaksinkertaisella langalla niin kauan kuin lankaa riittää. Lopputulos:

 

Kauluri

Tehty ajalla: 10.-12.2.2010

Malli: Ihan oma, jos tällaiseen nyt yleensä mitään mallia tarvitsee

Lanka: Novita Bambino keltainen (271) ja Regia 4 fädig harmaa (1991) 2-kertaisena

Langankulutus: 137 g

Puikot: 4 mm pyöröt

Koko: Omaan kaulaan ja harteille :)

Muuta: No se on iso ja lämmin ja langatkin kulutettiin viimeistä senttiä myöten. :) 

 

Kuten muistanette, tästä setistä piti tulla yhteensopiva keltaisen talvitakkini kanssa. Voisin väittää melkein jopa onnistuneeni siinä asiassa. :)

 

Ja siinä koko setti vielä ilman virnistävää naamaa. :) Kuvat on näpsäisty pikaisesti meidän parvekkeella tänään - sielläkin on näin paljon lunta. ;) Ulos tekisi mieli testaamaan uusia asusteita, mutta en taida parveketta pidemmälle nyt uskaltautua, kun pikkiriikkinen nuha iski. Jos ottaisi tämän viikonlopun lepäilyn kannalta, niin voisi olla jotain mahdollisuuksia siihen, että ääni kulkee maanantaina töissä. :) Esikoinenkin köhii tosi pahasti, niin ei ole sitten lastenkaan puolesta syytä tänä viikonloppuna ulos mennä, vaikka ilma olisi mitä mainioin. Ehtiihän sitä mäkeä laskea toivottavasti vielä myöhemminkin! :)

Olympiavirkkauksen aloittelin tänään myös aamupäivän aikana. Etenee vain hitaanlaisesti toistaiseksi, koska yritän ottaa työvaihekuvia samalla, niin saan siitä sitä ohjettakin joskus julkistettua. Mutta kunhan tuosta alusta malttaa kuvia napsia, niin ei sitä sitten sen jälkeen joka kerroksella tarvi olla ikuistamassa. :) Kisoja en taida isommin seurata, ainoastaan hiihto, mäkihyppy ja yhdistetty kiinnostaa; en minä muita lajeja ole tavannut seuratakaan, ja niistäkin vain arvokisoja, eli en katso mitään maailmancup- tai SM-kisoja ikinä. Ja minä sentään olen meidän perheessä se eniten penkkiurheilija, isäntä ei seuraa minkäänlaista urheilua. ;) Muutama päivä sitten hän sentään kysyi, että onko nyt jotkut olympialaiset menossa, johon minä valistin että alkavat viikonloppuna. Sitten on suunnilleen joka päivä tullut kysymys, että niin milloin ne olympialaiset oikein alkaa. :) Netin kautta minäkin noita seuraan sen minkä viitsin, sieltähän näkee ne sitten vaikka jälkikäteenkin.

Auringonpaistetta teille kaikille! :)

Ristipisto peräseinään ;)

No niin, nyt pitäisi sitten vetaista se muutama päivä sitten lupaamani ristipisto peräseinään. ;) Nimittäin onnistuin kuin onnistuinkin saamaan hollantilaisesta nettikaupasta sen mitä yritinkin tilata. ;) Kovasti kyllä epäilin, mahtaako sieltä tulla mitään, mutta tulihan sieltä ja vielä varsin äkkiä! Sillä kun vielä maanantai-iltana iltapala-aikaan mietin, tilaisinko vaiko enkö tilaisi, ja myöhään illalla sitten päädyin tilaamaan, tiistaina tuli sähköposti-ilmoitus, että tilaus on laitettu postiin, niin tänä aamuna jo postineiti ähersi ulkomaankirjettä luukusta sisään. :) Jee! :D

 

Tästä Vervacon "Beethoven's concerto" -ristipistokitistä olen haaveillut jo varmasti useamman vuoden ajan. Muistaakseni näin sen ensimmäisen kerran jossain valmiina pistelynä, olisiko ollut Ristipistoilijat-yhteisössä silloin, kun se vielä toimi MSN:n puolella. Siitä lähtien olen sitä metsästänyt nettikaupoista. Suomessa tuo ei tietääkseni ole ollut myynnissä, mutta muualla Euroopassa kyllä. Onhan se ollut aina välillä noiden nettikauppojen listoilla, mutta en käsitä, miksen ole tätä aiemmin tilannut. Hintako on ollut esteenä vai joku muu syy? Sitten viime syksynä kauhukseni huomasin, ettei tätä enää saa mistään! Google löysi tämän satunnaisesti vain Ebaysta, jossa joku yksityishenkilö sitä myi, mutta kun en ole Ebayta koskaan käyttänyt, ja ymmärsin että myyjä oli valmis postittamaan myymänsä ristipistokitin vain omaan kotimaahansa, niin jäi silloinkin tilaamatta. Vervacollekin pistin jossain vaiheessa sähköpostia tästä kitistä ja sain vastauksen, että sen valmistus on lopetettu. Höh. :( No sitten vissiin vain aikani kuluksi nyt maanantai-iltana googletin pitkästä aikaa tuota kittiä, ja päädyin hollantilaiselle Spinnerij-nettikaupan sivustolle. (Spinnerij tarkoittaa muuten suomeksi rukkia. :) ) Enhän minä tajunnut koko hollannin kielestä mitään, mutta koska osaan saksaa ja englantia, niin koitin niiden pohjalta päätellä, mitä siellä sivustolla sanotaan, ja jokunen lause sieltä löytyi englantiakin. Sen vuoksi minulle jäi hyvin epävarma olo, että meniköhän se tilaus nyt oikeaan paikkaan, tilasinko sen mitä aioinkin, ja ennen kaikkea jos koko pakkauksen valmistus on lopetettu, niin onko sitä enää tuonkaan kaupan varastossa. No, nähtävästi siellä oli ainakin tuo yksi kappale, joka on nyt minun. :)

Olihan tuolla kyllä hintaa, ja se siinä tilaamisessa vähän hirvittikin. Tai siis eihän tuo nyt ristipistokitiksi mikään törkeän kallis ollut, postikuluineen 56 e ja hilut päälle. Kun onhan tuo nyt kuitenkin aika iso työ (38 x 52 cm valmiina), ja eräs toinen Vervacon valmistama ristipistokitti, joka on vielä vähän isompi, ja joka minulla on ollut jo reilut kuusi vuotta tekeillä (öhöm...), maksoi aikanaan yli satasen. Että hintaviahan nuo on yleensäkin. Mutta olin juuri ennen tuon tilauksen tekemistä päättänyt, että kun tässä on ihan kohta paastonaika alkamassa, niin pidän koko seitsenviikkoisen paastonajan sekä lanka- että karkkipaastoa. Eli lankaa saan ostaa aikaisintaan lankalauantaina (3.4.), ja karkkilakko kestää niin pitkään, että vasta palmusunnuntaina voin sallia itselleni yhden Mignon-munan. :) Niin päättelin sitten, että tässähän säästää paastonaikana sen verran rahaa, että saan tuon Beethoven-kitin visalaskun maksettua maaliskuun lopulla, sillä tuo 56 e on suunnilleen noin puolentoista kuukauden lanka- ja karkkibudjetin verran. Sitäpaitsi en ole ostanut (muistaakseni) ristipistotarvikkeita kuin viimeksi lokakuussa käsityömessuilta, että kait sitä joskus saa itseään näilläkin hemmotella! :)

Se on sitten eri juttu, milloin tämän ehtii tekemään... ;) Laskin tässä just, että jos yrittäisin tehdä edes 10% noista jo odottamassa olevista ristipistopakkauksista ja -malleista ennen kun käyn tämän kimppuun, niin voisin ehkä ehtiä aloittamaan tämän joulukuussa 2020, jolloin Beethovenin syntymästä tulee kuluneeksi 250 vuotta. ;) Ja jos oikein ahkerasti pistelen, niin se saattaisi valmistua maaliskuuhun 2027 mennessä just sopivasti Beethovenin kuoleman 200-vuotispäiväksi, ja sitten kun vitkastelen muutaman kuukauden vielä kehystämisen kanssa, niin saan tämän seinälle lokakuussa 2027 50-vuotissynttäreitteni kunniaksi. :) Siis jos ollaan ihan realisteja tai vähän optimistejakin. ;)

Pitäisi varmaan lopettaa neulominen ja muut käsityöt ja palkkatyötkin kokonaan, keskittyä vain täysipäiväisesti ristipistoiluun, jos meinaisi saada elinikänsä aikana valmiiksi kaikki aikomansa ja jo hankkimansa ristipistot... Mutta tämä mun oli kuitenkin ihan pakko saada! :)

Nyt ajattelin neuloa kaulurin tämän päivän aikana valmiiksi, jotta huomenna pääsen olympiatyön pariin! :) Oikein aurinkoista viikonloppua kaikille! :)

Perhoset ilmassa leikkiä lyö...

Olenkohan saanut kunnon tällin, kun kuvittelen perhosia lentelevän pääni ympärillä?

Vai näettekö te saman mitä minä näen?

Perhospipo

Tehty ajalla: 8.-10.2.2010

Malli: Oma pää / perhoset Eeva Haavisto: Sata kansanomaista kuviokudinmallia n:o 95

Lanka: Novita Bambino keltainen (271) ja Regia 4 fädig harmaa (1991)

Langankulutus: 49 g

Puikot: 2,5 mm pyöröt ja sukkapuikot

Koko: Oma pää, jonka ympärys on 54 cm, mutta pipon ympärys lienee n. 56-58 cm

Muuta: Täydellinen istuvuus päähän. :)

En taidakaan enää olla niin tiukkapipoinen mitä ennen, koska onnistuin tekemään itselleni sopivan eli vähän löysemmän pipon kuin tavallisesti. :) Aiemmin olen vain mitannut päänympärykseni ja laskenut silmukat ja neuletiheyden melko tarkasti sen mukaan. Mutta tiukkoja pipoja on tullut. Nyt päätin pistää vähän reilummin silmukoita, eli pipon ympärykseksi muutaman sentin enemmän mitä päänympärykseni on oikeasti, ja sain oikein hyvin istuvan pipon. :) Kun vielä sovitin pipoa tehdessä useita kertoja, sain sen istumaan päähäni juuri sopivasti. :) Ei jäänyt päälaelle tilaa suurille ajatuksille, mutta ei myöskään tunnu siltä kuin vanne kiristäisi päätäni. ;)

Perhoset ovat tällä kertaa sitruunaperhosia, kun lapasissa oli niitä hopeasiipiä. Matleena heittikin kommentissa, että olisi kannattanut tehdä lapaset tuplalapasiksi, niin olisi saanut sekä kulta- että hopeasiipiset perhoset lentelemään. Ajatus kävi mielessäni itsellänikin, mutta valitettavasti vasta sitten, kun ensimmäinen lapanen oli melkein valmis, enkä jaksanut alkaa enää purkamaan. Sitäpaitsi tuo perhoskuvio on sen verran kinkkinen, että olisin mennyt ihan ulalle, jos olisin alkanut tuplana tekemään. ;) Jotain helpompaa kuviota voisin tuplalapasiksi kokeillakin. :) Mutta niitä keltaisia perhosia sain sitten tähän pipoon aikaiseksi, näin oli alkuperäinen tarkoituskin, silloin kun tätä settiä suunnittelin. :)

Vielä pitäisi kauluri tikutella näistä samoista langoista, niin sitten saan setin käyttöön ja keltaisen toppatakin ylleni. :) Turkoosi takki onkin jo sen verran p***ainen, että on korkea aika heittää se pesuun, kunhan on vain toinen takki käyttöönotettavaksi. ;) Olen minä sitä takkia pitänyt syksymmällä vihreitten neuleasusteitten kanssa, kun ei ollut parempiakaan värivaihtoehtoja silloin tarjolla. ;)

Kaulurin tikutteluun siis! :)

Kukkasia

Mahdattekohan muistaa tämän huivisoljen, jonka ostin lokakuussa Oulun kädentaitomessuilta?

 

Ostaessani ajattelin käyttää sitä tuon kuvassa olevan taikajakun kiinnittämiseen, vaikka toki se on kelvollinen muidenkin neuleiden kiinnityssysteemiksi. En ole tuota ehtinyt vielä kovin paljon käyttää, mutta viime päivinä se on osoittautunut vähän heikkotekoiseksi. Niin ihana kuin tuollainen puinen solki onkin, niin kovin kestävä se ei ole. Ensinnäkin tuosta "tikusta" oli lohjennyt terävästä päästä palanen pois, joten jouduin sitä tässä yhtenä päivänä hiomaan, ettei se ihan repisi neuletta hajalle. Ja sitten tänään halkesi koko tuo solki kahtia. :( Tuo on ollut aika herkkä irtoamaan neuleesta, joskus olen pyöräillessäni kuullut, kun asvaltille on kilahtanut jotain, eli pyöräilyn aikana päällystakki on hangannut solkea niin, että tikku on irronnut ja koko solki tipahtanut takin alta maahan. Aika usein päivän muissakin touhuissa se tuppaa irtoamaan ja tipahtamaan. Tänään sitten, kun otin ulkotakin pois päältäni, solki taas kerran irtosi, tipahti lattialle ja halkesi keskeltä kahtia. Onnistuin sen kyllä liimaamaan, joten ehkä sitä voi vielä käyttää, mutta harmittaa kyllä, että tuo olikin noin lyhytikäinen, sillä mielelläni tuota kyllä käyttäisin!

Aloin sitten miettiä vaihtoehtoa, miten muuten voisin jakkuni kiinnittää, siinä kun ei ole mitään nappia, vaan alunalkaenkin olin ajatellut siinä jotain solkea käyttää. Niinpä sitten aloin kehitellä vaihtoehtoisia kiinnityssysteemejä:

Neulahuovutetut rintakorut

Tehty: 10.2.2010

Malli: Omasta päästä

Tarvikkeet: Erilaisia huovutusvilloja, huovutusneula ja -neulain, hakaneula

Koko: Aika isojahan noista tuli, halkaisija ehkä n. 7-8 cm

Muuta: Tulipahan kokeiltua :)

Laiskuuttani en viitsinyt tehdä kaikille kukille erikseen lehtiä, vaan ajattelin käyttää näitä siten, että pistän tuon lehden alle, jonkun näistä kolmesta kukasta päälle, kiinnitän ne yhteen hakaneulalla ja samalla hakaneulalla sitten kiinni vaatteeseen. :) Ja voihan noita kukkia käyttää sellaisenaan ilman lehdykkääkin.

 

Tein siis lempikukkani gerberan...

 

... yhden lemppariluonnonkukkani metsäkurjenpolven...

... ja myös lemppariluonnonkukkani kissankellon. :)

Voi sitten valita sopivan kiinnityssoljen vaikkapa jakun alla olevan puseron värin mukaan tai sen päivän mielialan mukaan - ja näitähän voi käyttää sitten muuallakin kuin tuossa taikajakussa.

Saa kyllä nähdä, tuleeko näitä oikeasti käytettyä ihmisten ilmoilla, näistä tuli pikkuisen hataria ja huteria, joistakin kohdista paistaa valo villan läpi. ;) Ja ainakin ovat käsintehdyn näköisiä! :D Sen totesin, että parhaiten taidan onnistua, kun teen noita "metsäkurjenpolvia", eli tuollaisia viisilehtisiä tavallisia kukkasia, joita jokainen osaa piirtää jo pikkulapsena. ;) Minulla kun tahtoo muutenkin olla sekä piirtämisessä että neulahuovutuksessa sellainen taipumus, että osaan tehdä vain noita peruskukkasia ja sydämiä - jotenkin ei mielikuvitus riitä muunlaiseen koristeluun. :D No, tulipahan kokeiltua, ihan vain harjoituksen vuoksikin! :)

Yksi langanpää odottaa sylissäni päättelemistä, joten laitetaan siitä ja sen langanpään jatkeena olevasta piposta postausta sitten vaikka huomisen puolelle tulemaan. :) Virkeää viikonjatkoa! :)

Lisää tumppuja tiedossa... :)

Eilen kirjoittelin, että nyt sain keltaiselle talvitakilleni kaveriksi lapaset. :) No, eihän noin ohuilla lapasilla yksistään tarkene ainakaan pyörällä viilettää, joten tarvitaan myös vähän jämäkämpää tavaraa:

 

Nämä huopalapasten tykötarpeet lähtivät mukaani maanantai-iltana naapuripitäjän Säästökuopasta. Tuntuu ihan uskomattomalta, että olen käynyt tuolla naapuripitäjässä töissä syksystä 2007 lähtien (välillä olin vuoden äitiyslomalla), mutten ole kertaakaan onnistunut käymään Säästökuopassa, vaikka sinne on työpaikaltani ehkä noin 300 metriä matkaa. Aina tulee vain poikettua töitten jälkeen pikaisesti Lidlissä ja sitten vauhdilla bussille. Nyt päätin Lidlin sijaan köpötellä Säästökuoppaan ja hypätä seuraavalta bussipysäkiltä kyytiin, eikä tarvinnut mennä yhtään myöhäisemmällä bussilla kuin muutenkaan. :) Tosin en sitten ehtinyt mitään tarkempaa tutkimusta tuossa kaupassa tehdä, valtavan iso kauppahan se oli täynnä kaikenlaista, ihan elintarvikkeista lähtien, siis maidot ja kaikki sieltä löytyi ja valtavasti taloustavaraa. Minä kun olin kuvitellut, että se on suunnilleen niin kuin Tokmanni tai Kärkkäinen, eli en osannut ajatella tuota elintarvikepuolta sinne ollenkaan. No, ei se puoli minua kyllä kiinnostanutkaan, vaan sen 10-15 minuuttia, mikä minulla oli aikaa siellä piipahtaa, käytin lankaosaston etsimiseen ja sen pikaiseen silmäilemiseen - yllätys yllätys! ;) Ja olihan siellä lankaa! :) Olin tosi yllättynyt, että sieltä löytyi sellaisiakin Novita-keriä, joita ei ole näkynyt muualla enää vuosiin, mm. Havaijia, Cocosta, Mamboa, Teddyä, Saanaa... ja sellaisia värejä, jotka ovat poistuneet markkinoilta ties kuinka monta sesonkia sitten. Siellä olisi ollut sitä muutama viikko sitten kaipaamaani beige-harmaata Isoveli Coloriakin vielä ainakin avaamaton säkillinen ylähyllyllä. ;) Hyvä siis tietää, että jos joku vanhan sesongin novitalainen loppuu äkkiarvaamatta kesken, niin tuolta niitä kannattaa käydä etsimässä - jollei sitten satu meidän Halpa-Hallista löytymään sitä ennen, sieltäkin kun tunnetusti löytyy hyllyn perältä välillä vaikka mitä yllätyksiä. ;) Mutta tuon Säästökuopan hintataso ei kyllä ollut kaupan nimen veroinen, sillä moni lankakerä maksoi enemmän mitä esim. Halpa-Hallissa, ja tiedän Kärkkäisen lankojen olevan vieläkin edullisempia. Joten en viitsinyt sitten kuitenkaan ostaa kuin nuo Huopaset, jotka itse asiassa olin ajatellutkin ostaa. Kalliimpia olivat kuin Halpa-Hallissa, mutta siellä kun ei ole näkynyt olevan tuota keltaista, niin ostin sitten ne eilen Säästökuopasta. Eli lopputuntuma oli: tulipahan käytyä. ;) En ehkä ota viikottaiseksi tavaksi, mutta joskushan tuolla voisi toistekin piipahtaa, vaikka tarkemmin tutustua, mitä muuta sieltä löytyy. ;)

Nettiostoksillakin tuli maanantaina käytyä pitkästä aikaa - en ole tainnut netistä tilatakaan ainakaan yli puoleen vuoteen mitään. Mutta siitä sitten enemmän, jos ja kun tuo tilaus joskus kotiutuu, en nimittäin yhtään tiedä, mihin se tilaus lähti ja mitä tuli tilattua, kun se koko sivusto oli präntätty pelkällä hollannin kielellä... ;) Jos sieltä tulee se mitä havittelinkin, niin vetaisen ristipiston peräseinään. ;)

Kiitos ahkerasta kommentoinnista ja lapaskehuista! :) Touhukasta tiistaita teille! :)

Perhosia vatsassa?

Ei taida vatsassa sentään perhosia lennellä, mutta uusiin lapasiini on päässyt muutama hopeasiipinen talviperhonen räpistelemään:

Perhoslapaset

Tehty ajalla: 4.-8.2.2010

Malli: Eeva Haavisto Sata kansanomaista kuviokudinmallia nro 95 (Kotkasta)

Lanka: Novita Bambino keltainen (271) ja Regia 4 fädig harmaa (1991)

Langankulutus: 64 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: Oma käsi / vähän reilun kokoiset kylläkin

Muuta: Mallia hivenen muunneltu, jotta sain muokattua kämmenkuvion sellaiseksi, että se jatkaa kauniisti selkäpuolen kuvoita. Tästä kuvioinnista johtuen ohjeesta poiketen varress 56 s ja kämmenosassa 58 s (ohjeessa 60 s). Kiilapeukalo, jossa oma kuviointi.

Pitkästä aikaa siis Eeva Haavistot! :) Näistä olen jo pitkään haaveillut, ja malli onkin monille tuttu, mutta minulla on sen verran siro käsi, että tuo ohjeen silmukkamäärä (60 s) on aivan liikaa, jos teen nämä vaikkapa Nallesta. Nyt näissä on 58 s kämmenessä, lanka on ohuempaa ja neulottu 2,5 mm puikoilla, mutta silti näistä tuli isot. Tietysti päällimmäisinä lapasina nämä menevät, mutta periaatteessa olen napakampien lapasten ystävä. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että tuli tämä malli tehtyä! :)

 

Haavistolaisissa lapasmalleissahan ei ole tunnetustikaan kerrottu, miten kämmenpuoli pitäisi tehdä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Eli ohjeissa on vain selkäpuolen kuvat ja kämmenpuoli pitää sitten tehdä joko omasta päästä tai sitten tehdä se selkäpuolen kuviointi sinnekin. Minusta nämä lapaset ovat sellaiset, joissa ei voi tuo perhoskuviointi olla kuin toisella puolella. Perhoskuvioinnin ympärillä on kuitenkin tuollaista ruudukkoa, joten päätin jatkaa sitä sitten kämmenpuolellekin, ja siitä syystä silmukkamäärä on sen 58, että sain tuon jatkumaan yhtenäisenä. Jouduin myös tekemään joitain pieniä fiksauksia alkuperäiseen malliin, lähinnä sivuille ja alareunaan, että sain kuvioinnin näyttämään hallitulta. Niin ja pituussuunnassa jätin kahdet perhoset pois, koska muuten näistä olisi tullut ihan liian pitkät. ;) Käytin tässä kuvioiden sommittelussa apuna ristipisto-ohjelmaa, sillä sain hyvin muokattua tuon kämmenkuvion istumaan tuohon sopivaksi, ja kun toinen lapanen piti tehdä peilikuvana eli perhoset lentelemään just päinvastaisiin suuntiin, niin sillä ohjelmalla sain käännettyä koko systeemin peilikuvaksi, eikä tarvinnut sitä sitten neuloessa ajatella. :)

 

Kiilapeukalon tein siksi, että minusta sen tekeminen vain on kivempaa kuin nostopeukalon. :) Siihen tein ihan vain tuollaisen ruutukuvioinnin, ja ihan hyvin se tuohon näyttäisi sopivan.

Nämä lapaset sopivat yhteen keltaisen toppatakkini kanssa, jota en kyllä nyt ole pitänyt kuin syksyllä, koska näillä keleillä olen mieluummin pukeutunut pitkään turkoosiin takkiini. Ja toinen syy keltaisen takin pitämättömyyteen on ollut se, ettei ole ollut sopivia asusteita sen kaveriksi. ;) Kunhan saan vielä pipon ja kaulurin tehtyä samaan sarjaan, niin saa lauhat talvikelit tulla ja keltainen toppatakki pääsee käyttöön! :)

 

Haavisto-KAL -blogissa ei ole ollut kohta vuoteen mitään elämää, mutta koitanpas viedä nämä tumput sinne siitä huolimatta. :)

Mukavaa tätä viikkoa kaikille! :)

Kuvameemi-haaste

Sain Suvilta haasteen etsiä neljännen kuvakansion neljäs kuva.

Olen tehnyt tämän jo kerran aiemminkin, itse asiassa melko tarkasti vuosi sitten (6.2.2009), ja se löytyy täältä. En siis laita nyt tuota samaa kuvaa, vaan koitan etsiä jonkun muun neljännen kansion. :)

Päädyin siihen kuvakansioon, jonne talletan tähän nykyiseen blogiini tulevat kuvat. Sen neljäs kansio on nimeltään "Käsityöt kesken 2009", ja sieltä löytyi neljäntenä tämä:

Tässä näyttäisi olevan minun punaisen palmikkotakkini takakappale. :) Tätä tehtiin viime elokuussa. :)

Höh, tuo on niin tylsä kuva, että laitetaan sitten vielä ekstrakuva niistä kaikista kuvakansioista. Koska en halunnut laittaa enää uudestaan neljännen kansion neljättä kuvaa, laitankin viidennen kansion neljännen kuvan. :) Tämä kansio on nimetty esikoisemme mukaan, ja tässä on neljäs kuva siitä kansiosta aakkosjärjestyksessä, vaikka oikeasti kyse on ihan ensimmäisestä kuvasta esikoisestamme:

Kuvan päivämäärä näyttäisi olevan lokakuun loppua 2003, ikää tuolla pienellä möykyllä on noin seitsemän tai kahdeksan raskausviikkoa. :) Esikoisemme on siis tuossa kuvassa tuo ihan pienenpieni pallero tuon pienen mustan alueen keskellä, pieni musta läntti on siis kohtu ja tuo kaikki muu valkoinen on sitten jotain muuta. :) Enempää ei vielä voinutkaan näkyä, koska tuossa vaiheessa mittaa taisi meidän pojalla olla reilun sentin verran. ;) Mutta niin siellä vain näkyi sydän sykkivän pikkumöykyn keskellä; se taisi olla siihen astisen elämämme liikuttavin hetki - no okei, kyllä ne kaksi punaista viivaa paria viikkoa aiemmin taisivat saada meidät vielä enemmän sekaisin. :) Oli silloin niin vaikeaa uskoa vauvantuloa todeksi, kun yli kaksi vuotta oltiin vauvaa yritetty, ja sitten viimein ties kuinka monennella hedelmöityshoitokerralla onnistuimme, ja tässä oli siitä ensimmäinen elävä todiste. Keski-Suomen keskussairaalan naistentautien poliklinikalta me tämän kuvan saimme mukaamme, ja reilut seitsemän kuukautta myöhemmin kävelimme samaisen klinikan ohi vastasyntynyt vauva kantoliinassa. :) Ja ajatella, samainen pikkuinen möykky istuu nyt tuolla olohuoneessa toisen pikkumöykyn vieressä. :) Melkein yhtä liikuttava hetki oli nähdä myös kuopus ensimmäistä kertaa tällaisena möykkynä, hänestäkin on olemassa melkein samanlainen kuva jossain tallessa. ;)

Siinäpä tämä kuvameemi, vähän omin sovelluksin. :) En haasta tähän nyt ketään, mutta ottakoon mukaansa ken tahtoopi. :)

Kiitoksia muuten kaikille kommenteista, niitä on ilo lukea! :) Koitan muistaa palata niihin paremmalla ajalla. :)

Olympianeule päätetty

Olen päättänyt, mitä teen olympianeuleeksi. Tai oikeastaan olympiavirkkuuksi. Virkatakin kun saa. :)

Ensin ajattelin, että teen Revontuli-huivin. Mutta sitten ajattelinkin, että jos lähtisinkin liikkeelle siitä, että haluan saada kulutettua lankojani vanhimmasta päästä pois, joten vanhimmat lankalaatikkoni langat ovat tässä:

Ostin nämä merinovillat neljä vuotta sitten, vasemmanpuoleinen vyyhti on lammasta ja vuohta, oikeanpuoleinen villaa ja pellavaa. Ja kyllä, minun vanhimmilla langoillani on ikää vain neljä vuotta, eli minulta ei löydy sen pidempään marinoituneita lankoja. :)

Nämä merinovillat ehdin keriäkin heti silloin neljä vuotta sitten, tarkoituksenani oli varmaankin samantien niistä aloittaa huivia. Mutta jotenkin se silloin jäi, en muista syytä. Ja näiden vuosien aikana minulla on monta kertaa ollut mielessäni, että seuraava projektini on kyllä sitten huivi niistä merinoista, mutta aina vaan on tullut jotain mielenkiintoisempaa eteen. Joten minun suuri olympiahaasteeni on päästä nyt näistä palleroista eroon ja muuttaa ne kauniimpaan olomuotoon. :)

Se huivimalli sitten. Alunperin ajattelin, että käyttäisin nämä kaksinkertaisena, eli neuloisin yhtä aikaa kummaltakin kerältä, mutta nämä kerät eivät ole samanpainoisia, joten toista lankaa sitten jäisi kuitenkin yli. Sitäpaitsi jos ajattelee olympianeulonnan haasteellisuutta, niin minulle ei ole mikään haaste tehdä kaksinkertaisella langalla paksuilla puikoilla, vaan suurempi haaste on tehdä jotain ohuesta langasta, koska se ei ole minusta niin mukavaa.

Sitten kävi mielessäni neulottuja huivimalleja. Ajattelin, että jos neuloisin kaksi huivia, yhden kummastakin kerästä. Mutta kun näiden kerien paino on noin 150 grammaa, niin saisin ehkä kaksi vähän liian pientä huivia. Sitten jos neuloisin yhden ison näistä molemmista keristä yhdessä, niin siitä tulisi liian iso. Mutta virkkaamallahan lankaa kuluu enemmän pinta-alaan suhteutettuna, joten päätin tehdä virkatun huivin. Ja koska haluan raidoittaa huivin kahdella hieman erisävyisellä langalla, se näyttää kivemmalta, jos huivi aloitetaan kolmion pitkän sivun keskeltä eli niskasta, kolmiohuivi kun siis on tarkoituksenani tehdä.

Mutta mistäpä sitten malli virkatulle niskasta aloitettavalle kolmiohuiville? Ei mistään muualta kuin omasta päästä. ;) Joten pistin eilen Nallea testiksi koukulle ja hahmottelin mallin:

Tämmöinen siitä sitten tulee, mutta vähän isompi vaan. :) Tää on niin kuin mallitilkku. ;) Tosin en sitten tykännytkään tuosta yläreunasta, että se kaartuu reunuksessa tuolleen hölmösti, joten testasin vielä sen yläreunan uudestaan:

 

En jaksanut sitten enää koko reunusta virkata, totesin vaan, että tälleen kun teen sitten sen reunuksen, niin siitä tulee kiva.

Okei, nyt on treenattu olympialaisia varten, ja tuo mallitilkkukin on purettu, koska en aio tuosta langasta sitä huivia tehdä, eikä olympianeuletta/virkkuuta saa muutenkaan aloittaa ennen avajaisia. :) Jotta haastetta riittäisi lisää, päätin kirjoittaa tästä ohjeen ja julkaista sen olympialaisten jälkeen. :) Itseasiassa olen jo ohjetta hahmotellut, mutta tehtäväkseni jää testivirkata ohje samalla, kun sitä olympiahuiviani teen, ja tehdä tarvittavat korjaukset ohjeeseen. Sekä napsia työvaihekuvia. Olisiko siinä haastetta riittämiin 16 päiväksi?

Neuletapaamiseen matka vie, ei tässä näemmä muuten ehdi koko viikonloppuna käsitöitä tekemään, kun eilinenkin meni tuon olympiahommelin suunnittelemiseen. :)

Väsyttää

Taas olen pistänyt merkille, että kun valon määrä luonnossa lisääntyy, niin minua alkaa väsyttää. Muistatte varmaan sen valtaisan energiapiikin, mikä minulla oli syksyllä? :) Syksy on minulle kaikkein energisintä aikaa, ja viime marras-joulukuun kaamoksessa tuntui varsinkin käsityörintamalla virtaa riittävän vaikka kuinka. ;) Nyt on tosiaan ollut vähän veto pois, mutta keksinpäs siihenkin varsin oivallisen lääkkeen: nukkuminen! :D Siis voitteko kuvitella, että jos väsyttää, niin nukkumalla se väsymys lähtee ja tulee ihan paljon pirteämpi olo? ;) Jos ette usko, niin kokeilkaa vaikka itse! :D Siinä on vain se miinuspuoli, minkä olen nyt itse testannut, että kun sitä uniaikaa täytyy koittaa jatkaa alkupäästä eli mennä aiemmin nukkumaan, niin se syö ihan vähän sitten käsityö- ja netissänotkumisaikaa. Mulla kun sitä rauhallista aikaa harrasteille on oikeastaan vain illalla sitten, kun lapset ovat nukahtaneet, niin siitä ajasta olen nyt koittanut tällä viikolla vähän nipistää, että on tullut enemmän unta palloon. Vaan kyllä sitä sitten jaksaakin päivällä tehdä eri tavalla kaikenlaista, kun on levännyt, ja käsitöitäkin jaksaisi tehdä, jos vain ehtisi. :)

Ja kun nukkuu 11,5 tuntia, kuten minä viime yönä, niin ehtii uneksiakin monelaisia käsityöjuttuja ja suunnitella unissaan seuraavia projekteja. Aamulla herätessään voi sitten ensimmäisenä harmitella, että oli pitänyt sittenkin aloittaa tuplalapaset. ;) Tai sitten voi nähdä unia herkullisista sienistä, joiden jalkaosa on kasvatettu meksikolaisella syväsuolla ja lakkiosa meksikolaisella kantasuolla, ja joita myydään sellaisessa paikassa, jonka vain minun parhaan ystäväni äiti tietää. ;) *terkkuja kotiseudulle!* Oli muuten hyviä sieniä, kumma miten unessakin voi maistaa makuja... ;)

Valveilla ollessa voi sitten tehdä vaikkapa kirjoneuletta:

Olenkin nyt vähän ovela, kun laitoin tuohon kuvaan näkyville lapasen kämmenpuolen. Nimittäin se varsinainen kuviopuoli on kämmenselän puolella, joka jää tuossa vielä piiloon, ja aion näyttää sen blogissa vasta sitten kun molemmat lapaset ovat valmiit. Mallipiirroksessa se selkäpuoli vähän vilahtelee, ja saattaa joku tunnistaakin, jos on tämän mallin tehnyt, on nimittäin tosi suosittu malli. :) Tein siitä vain tietokoneella tuollaisen uuden version, koska halusin kämmenpuolen kuvioinnin jotenkin jatkuvan selkäpuolen kuvioinnista, ja kun toinen lapanen pitää tehdä toisen peilikuvaksi, niin koneella sai sen kuvan sitten helposti käännettyä. Meni kyllä tuohonkin varmasti ainakin kolme tuntia hyvää käsityöaikaa, kun tuota kuvaa värkkäsin koneella, siinä ajassa olisi melkein jo lapasen neulonutkin. ;) Mutta mikäpä hätä tässä valmiissa maailmassa. :)

Lasten suusta -juttua loppukevennykseksi. :) Meillähän kuopuksen (2 v) puhuminen on vasta alkutaipaleella, hän kyllä puhuu jo hyvin 3-4-sanaisia lauseita ja hallitsee laajan sanavaraston, mutta välillä pitää turvautua itsekeksittyihin sanoihin. Kuten hänen uusi ilmaisunsa Runebergin tortuille. Eilen syötiin ihan kaupantädin leipomat tortut, joita olin ostanut yhden per lärvi, ja ne syötiin sitten iltasella. Tänä aamuna kuopus tuumasi: "Palikkakakku loppu." :) Niin, kyllähän se Runebergin torttu on ihan rakennuspalikan muotoinen. :)

Myöhästyneet Runeberginpäivän toivotukset, ennenaikaiset kynttilänpäiväntoivotukset ja melko lailla ajantasaiset hyvän viikonlopun toivotukset kaikille! :) Muistakaahan levätä ja tehdä käsitöitä ja nukkua - ja oululaiset tulukaa huomenna kolomelta kahavila Saaraan kutomaan! :)

Näyttävät ainakin ihan perussukilta :)

Teinpäs sitten taas yhdet "perussukat", vaikka tekotapa ei nyt ihan perinteinen ollutkaan. Kuvat ovat vähän mitä on, sukatkin vinksallaan jalassa ja kamera ainakin eka kuvassa vähän tärähtänyt, mutta niin on kuvan ottajakin. ;)

Perussukat

Tehty ajalla: 2.-3.2.2010

Malli: Perussukat kärjestä alkaen, 8-aloitus, tiimalasikantapää, 2o2n-resori myös jalkapöydän päällä, varressa levennys sivussa pohkeiden kohdalla.

Lanka: Nalle luonnonvalkoinen (010) ja Nalle Colori beige-harmaa (868) kaksinkertaisena

Langankulutus: 107 g

Puikot: 5 mm

Koko: Tosi napakka 38

Muuta: OK

Itse en oikein tykkää neuloa sukkia kärjestä alkaen, vaan minusta se perinteinen varresta aloitettava on kivempi tehdä. Kuitenkin tämä tekotapa on hyvä, jos on tarkoitus kuluttaa lanka viimeistä senttiä myöten, kuten nyt kulutin tuon Colorin. Tiimalasikantapää ei myöskään ole suosikkini, vaan yllätys yllätys tykkään kantapään teossakin siitä perinteisestä eniten. :) En vain saa siitä nätin näköistä, jos aloitan sukat kärjestä, ja olen todennut silloin tiimalasin paremmaksi. Mutta muuten nämä muistuttavat erehdyttävästi perussukkaa, vaikka tekotapa on ollut tavoistani poikkeava. :) Tein vielä varteen pari levennystä sivuun, koska sukat ovat tosi napakat, niin eivät kiristä sitten sukan suusta. Alemmassa kuvassa ehkä näkyy vähän tuota levennystä, se on siis tehty nurjaan raitaan molemmissa sukan sivuissa.

Näistä tuli minusta tosi kivan näköiset, on jotenkin talvisen ja huurteisen oloiset, kun on valkoista ja kirjavaa lankaa yhdistettynä. :)

Nyt on puikoilla sitten lapaset, kun vain ehtisi tekemään. Tämä viikko on ollut taas yhtä touhua täynnä ja kävin eilen vielä tekemässä yhden ylimääräisen sijaisuudenkin töissä. Ehtihän sitä vähän bussissa neulomaan, mutta kotona on jäänyt tosi vähälle puikkojen heiluttelu. No, kaikki ajallaan. :) Lankatarjousten perässäkin olen juossut, tai oikeammin pyöräillyt, mutta on ollut huonoa tuuria, sillä siinä vaiheessa, kun olen lankahyllyille ehtinyt, niin hyllyt ovat ammottaneet tyhjyyttään. Kyllä näemmä nuo tämän kevään uutuus-Novitat viedään ihan käsistä! :) Mutta loppujen lopuksi ei nuo tarjoukset yleensä niin isoja ole, että ihan niiden varaan tarvitsisi ostoksia jättää. Laskin, että vaikkapa puserolangat jos ostaa tarjouksesta, niin siinä tulee säästöä noin pari-kolme euroa normaalihintaan verrattuna, jos yhden kerän alennus on yleensä ehkä 30-40 senttiä. Että ehkä ei tässä aivan perikatoon mennä, vaikkei tarjousten perään ehtisikään. ;) Tai pikemminkin siinä säästää, kun ei tule sitten hamstrattua ihan tolkuttomasti ylimääräistä! :D Koska lankaahan riittää kyllä täällä kotonakin... ;)

Lankaisaa torstai-iltaa kaikille! :)

Piposta pikaisesti :)

Nyt en ehdi pitkästi turista, joten pikaisesti vaan:

Sytomyssy

Tehty ajalla: 31.1.-1.2.2010

Malli: Lankapirtin Matleenan Sytomyssy

Lanka: Novita Virkkauslanka vaaleansininen (116) ja Lidlin virkkauslanka valkoinen

Langankulutus: 42 g

Virkkuukoukku: 3 mm (pipossa) ja 1,5 mm (kukassa)

Koko: Ympärysmitta 53 cm

Muuta: Virkattu 2-kertaisella langalla, kukka virkattu 1-kertaisella langalla. Kukan ohje Bente Myhrer & Lilly Secilie Brandal: Virkkaus - Vanha konsti, uudet mallit. Nappi omista kätköistä (ostettu aikoinaan Nappi-Kikasta)

Eipä tästä enempää sanottavaa. Tuon napin kun löysin kukan keskelle omasta nappirasiastani, niin muistelin ostaneeni sen Barbien vaatteiden tehtailua varten joskus 90-luvulla silloin, kun Nappi-Kikka oli vielä Anttilan vieressä siinä, missä nykyään on vissiin joku baari. En sitten jaksanutkaan alkaa tehtailla Barbien vaatteita, joten noita pikkunappeja on paljon... hyvä, kun sain edes yhden tähän käytettyä! :)

Tykkään tästä myssystä, tuli tosi kiva, kun virkkasin kaksinkertaisella langalla, on elävännäköinen pinta. :)

Mukavaa tiistaipäivää! :) Me lähdetään kuopuksen kanssa nyt raivaamaan tiemme läpi lumimyräkän ja umpihangen, saa nähdä miten pyörällä pääsee, onko ehtinyt aura-auto käydä. :)

Kuvameemi

Pitkästä aikaa meemiä. :) Tämän löysin Lankapirtistä, ja ohjeet ovat seuraavat:

"Etsi digikuvistasi kuva tasan

*puolen vuoden takaa

*yhden vuoden takaa

*kahden vuoden takaa

*jos löytyy, niin myös kolmen vuoden takaa!"

Meillä tuo kuvaaminen on kokonaan minun vastuullani, ja kun mielenkiintoni kohteena ovat vain lapset ja käsityöt, niin meiltä ei sitten muita kuvia löydykään. :) Esikoinen on jo tosi pitkään vältellyt kameraa, joten häntä ei tule niin enää kuvattua, mutta kuten tästä otannasta voi päätellä, hänen pikkuveljensä ei pane vielä pahakseen salamavalon räiskintää. ;)

Puoli vuotta sitten 1.8.2009 oli nähtävästi jotenkin historiallista, että meidän pikkuisemme osasi laittaa roskat roskiin, koska miksipä muuten tästä olisi otettu kuva. :) En muista enää, mistä roskasta oli kyse, mutta sekajätteeseen näyttäisi menevän. Onhan se toki hellyyttävää aina, kun lapsi oppii uuden taidon, etenkin jos hän oppii siivoamaan! ;)

 

 

Vuosi sitten 1.2.2009 ei niinkään perustettu siivoamisesta, kun vasta opeteltiin itse syömään. :) Kuopus alkoi syömään itse omalla lusikalla huomattavasti aiemmin kuin isoveljensä aikoinaan; esikoista syötettiin varmasti vielä parivuotiaanakin, mutta pikkuveli on aina halunnut tehdä kaiken "ite", joten hän päätti vain paria viikkoa päälle vuoden ikäisenä, että häntä ei enää syötetä, vaan nyt syödään itse. Eikä häntä kyllä ole tuon kuvan ottamisen jälkeen paljon tarvinnut syöttääkään. :) Huomatkaa astiasto ja ruokalappu sävy sävyyn - Ikeasta. ;) (Nalle Puh -lautanen tuli jostain kirjakerhosta liittymislahjana)

Kaksi vuotta sitten ei vielä osattu tehdä "ite" paljon mitään. Tämä kuva on otettu 2.2.2008; minulla olisi kyllä ollut kuva myös 1.2., joka olisi ollut varsin hellyyttävä, mutta siinä olisi ollut isäntäkin kuvassa, enkä uskalla laittaa hänen naamansa nettiin. ;) Joten saatte tyytyä päivää myöhemmin otettuun kuvaan. :) Kuopus on tässä noin kolmen viikon ikäinen, ja hän sai Oupsin naisilta lahjaksi ihastuttavan ristipistopeiton. :) Tässä ihastellaan lammasta. :) On muuten ollut paljon käytössä tämä peitto, vaikka nyt olen sen jo laittanut kaappiin, mutta aina välillä se näyttää päätyvän sieltä majanrakennustarpeiksi. ;)

Kolmen vuoden takaa ei löytynyt yhtään lapsikuvaa. Kuopusta vasta yritettiin - itse asiassa meillä oli juuri 1.2.2007 ensimmäinen hedelmöityshoito tällä toisella kierroksella - ja sillä reissulla olin sitten neulonut tätä puseroa. Kolme vuotta sitten en vielä merkinnyt kuviin päivämäärää, kuten nykyään teen, mutta tämä löytyi vanhan blogini kautta, eli olin silloin tämän kuvan sinne laittanut. :) Helmikuun alussa oli tuolloin alkanut Lankahamsterit, johon osallistuin silloin ensimmäistä kertaa, ja kuvasta päätellen taisin olla tosissani liikkeellä. ;) Koska sääntöjen mukaan neuleen sai aloittaa vasta kuukauden vaihtuessa, ja jos olin jo näin pitkällä menossa illansuussa, niin aika vinhasti sai puikot kilistä. ;) Jos en ihan väärin muista, niin tämä pusero taisi valmistua aika nopeasti - tarkistuskäynti vanhassa blogissani kertoo, että pusero oli valmis jo 5.2. aamupäivällä eli sen tekemiseen meni noin neljä ja puoli vuorokautta. :D Hulluutta ollut näemmä liikkeellä jo silloin... ;)

Tämä olikin oikein hauska meemi, kun pääsi vähän muistelemaan menneitä. :) Jos nappaat tämän mukaasi, niin jätä siitä kommenttia, tulen sitten kurkkaamaan sinun kuviasi! :)

Mukavaa viikon alkua! :)