Oulun rumin rakennuskin on saanut talvisen asun: valaistuksen, lumiveistoksen koristeekseen sekä tietysti jäähilekimalletta kylkeensä. :)
Paljon kiitoksia taasen vierailuistanne ja kommenteistanne! :) Kiitos myös ajatuksistanne liittyen työhön! Minä jos kuka tiedän, ettei se työssäkäyminen aina ole pelkkää onnea ja autuutta, olenhan ollut kahdesti tositosi pitkällä sairaslomalla työuupumuksen vuoksi. Silloin ei töihinmeno ainoastaan tympinyt, vaan... no, en halua enää muistella niitä aikoja. Nyt elän tätä päivää, ja jaksan aina vaan hämmästyä siitä, miten paljon oikeasti tykkään työstäni, eikä se tunnu enää väsyttävältä. Paljon olen joutunut miettimään valintojani, että olen päässyt tähän tilanteeseen, ja pienin askelin etenen, jotta pystyisin jatkossakin säilyttämään onnellisen oloni ja innostukseni työstäni. :) Kyllähän minä tykkään vapaa-ajastakin, mutta ei sekään aina yhtä onnea ja autuutta ole; pitkillä lomilla - joita nyt tällä alalla sattuu vaan olemaan - alkaa jossain vaiheessa jo kaivata töihin, vaikka toisaalta olisihan se varmasti kivaa vaan 24/7 istua kotona neulomassa. ;) Mutta ei kait se ole mikään suuri synti sanoa, että on kiva palata lomalta töihin? :) Saan kuitenkin olla kiitollinen siitä, että on töitä! Tällä hetkellä kun olen ainoa meidän perheessä, jolla on töitä - pitkäaikaistyöttömän puolisona olen nähnyt sen työttömyyden nurjan ja kurjan puolenkin. Ja muutenkin elämässäni olen joutunut aika kipeitä asioita kohtaamaan ja kestämään, joten jos nyt koen olevani viimein onnellinen ja nautin elämän pienistä ja arkipäiväisistä asioista, niin haluan myös sanoa sen ääneen! :) Toki niitä huonojakin päiviä osuu joskus kohdalle, mutta olen päättänyt, etten jää niitä enää vatvomaan, enkä ainakaan halua jakaa pahaa mieltäni muille, vaan mieluummin jaan eteenpäin hyvää oloani. :) Jos siitä joku vetää herneen nenäänsä, että minä olen hyvällä tuulella, niin sille en kyllä voi mitään. ;)
Verkkoklinikka.fi -sivustolla oli muuten tänään juttu 10 tietä iloisempaan elämään. :) Sen mukaan ihminen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa 40% omaan onnellisuuteensa. :)
Eilen aloittelin uuttakin neuletta. En siksi, että olisin kyllästynyt pikkujakun neulomiseen, vaan siksi, että menin lupaamaan Terhille neulovani hänen Silmu-huivinsa noin niin kuin testimielessä. No, kaavio on nyt testattu toimivaksi, eli tästä sitten jatketaan pikku hiljaa... :)
Tuo lanka on muuten ostettu toissa syksynä kädentaitomessuilta Määkylän puodista. Kuvasta ei vielä kunnolla näy, että lanka on "liukuvärjättyä", mutta ei kuitenkaan värjättyä vaan luonnonväristä eli värjäämätöntä villaa. Kun silloin olin tätä lankaa ostamassa ja myyjä sanoi niiden olevan luonnonvärisiä, niin minä pöljä ääneen ihmettelin, että miten se lanka voi olla tuollaista, kun eihän ne lampaat ole monivärisiä... ;) Myyjä selitti, että se "liukuvärjäys" on tehty kehräämällä erivärisiä villoja yhteen. No, enpä olisi itse hoksannut, kun ei ollut silloin vielä hajuakaan tuosta kehräämishommasta. :) Nyt olen sitten tuota lankaa neuloessani oikein tutkinut, miten se pehmeä väriliuku on saatu aikaan. Oikein aloin isännällekin selittämään, miten tummassa kohdassa on käytetty vain tummaa villaa, vaaleassa kohdassa vain vaaleaa villaa ja sitten liukuvissa kohdissa vähitellen lisätty näiden kahden suhdetta, ja taitaa tuossa olla muuten kolmattakin villaa, joka ei ole tummaa eikä vaaleaa vaan jotain siltä väliltä. :) Isäntä kuunteli selostuksiani ja kysyi hänkin typerän kysymyksen, että tapetaanko ne lampaat sitten kun ne on keritty. ;) Minä esitin vastakysymyksen, että tapetaanko ihmiset parturikäynnin/parranajon/säärikarvojen poiston jne. jälkeen. :D
Keskiviikko on perinteisesti kehräyspäivä: minähän sain viime keskiviikkona ne puolat ja kehräsin silloin ensimmäisen kerran, joten kun nyt kehräsin toisen puolallisen jälleen keskiviikkona, niin tämähän alkaa olla jo pitkäaikainen perinne. :D
Tässä vaiheessa on syytä korostaa, että minä vasta opettelen kehräämistä. ;) Kehräsin viime viikolla tuohon kuvan vasemmanpuoleiselle puolalle hahtuvalankakiekon toisen säikeen, ja tänään oikeanpuoleiselle puolalle toisen säikeen, eli kehrättävää oli täsmälleen saman verran kummallakin kerralla. Mutta hetkinen, mitäs eroa noilla kahdella puolalla onkaan? Olin itsekin hetken ihan äimänä, että mitä mitä mitä, kun vertasin noita toisiinsa. Juu, siis viime viikolla kehrätty puola on paljon muhkeampi kuin tänään puolattu, ja syykin selvisi: tänään tein huomattavasti kierteisempää eli tiukempaa lankaa mitä viikko sitten. Olenko nyt sitten kehittynyt vai mennyt kehityksessä taaksepäin? Vai oliko polkevalla jalalla tänään vähän kiire? :) Joka tapauksessa nyt täytynee miettiä, että mitenkäs nuo kaksi erikierteistä lankaa kerrattaisiin yhteen, vai kannattaako edes yrittää... No siis, tietysti minä yritän, koska opetteluahan tämä on, ja jos menee metsään, niin sitten menee oikein rytinällä. :) Ja eikös minulla ollutkin se tarkoitus, että tuolla hahtuvalangalla opetellaan sitä kierteen tekemistä, ja tässähän sitä on nyt tullut opeteltua näemmä kahdenlaista. :D On tämä kyllä mielenkiintoinen alue tämä kehrääminen, ja kaikkein hauskinta on itse testata ja kokeilla, ei siitä lukemalla tai toisten kehräämistä seuraamalla mitään opi. :) En minä ainakaan tajunnut yhtään mitään, ennen kuin aloin itse tehdä ja nähdä, mitä tapahtuu.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... :) Ihastuttavaa loppuviikkoa toivotellen,








































