Huovuksissa

Meidän perheessä harrastettiin eilen illalla tällaista:

Tää oli mukavaa... vaikka vähän kastuttiin. :)

Poikien huovutteluja ei voi vielä täällä julkistaa. Niitä vielä tänään vähän koristeltiin, ja ovat nyt kuivumassa. Ja muutenkin kun huovuttelut ovat menossa kummiloihin (poikien kummit eivät sitten ole lukeneet tätä, eihän? ;) ) tässä joulun alla, niin ehkä laitan kuvia joskus myöhemmin, jos muistan kuvata. :)

En ole itse aiemmin märkähuovuttanut, jos ei lasketa sitä, kun v. -92 partion piirileirillä huovutin itselleni väiski-hatun keskellä metsää. Siihen taisi tulla enemmän havunneulasia kuin itse villaa... ;) Eli joku haju minulla on siitä, miten märkähuovutusta tehdään. Esikoinen on meidän huovutusekspertti, hän nimittäin huovutti päiväkodissa isänpäivälahjaksi isille jonkun punaisen ötökän. :) Niinpä hän sai sitten opettaa mua tässä huovutuksessa. Kuulemma piti olla ruskeaa saippuaa sekä kuumaa ja kylmää vettä. Sittenhän tuo näytti pojilta käyvän ihan itsestään. :)

Kun pojat olivat lätränneet tarpeeksi, minä päätin kokeilla myös märkähuovutusta. No, eihän se ottanut onnistuakseen. Tarkoitukseni oli huovuttaa sinisen levyn päälle kukkakuvio, mutten saanut sitä kukkaa siihen tarttumaan - tänään olen kyllä sitten netistä löytänyt tietoakin huovutuksesta ja tiedän nyt, mistä se epäonnistuminen johtui. Ei auttanut sitten muu kuin antaa sen epäonnistuneen yritelmän kuivua ja koittaa parannella neulahuovuttamalla jälkeä. Tällaisen sain viimein aikaan:

Neula- ja märkähuovutettu kukkataulu

Tehty ajalla: 17.-18.11.2009

Aika hyvin tuolla neulahuovutuksella sai omia jälkiään paikattua, ei tuossa sitä märkähuovutuksen jälkeä kovin paljon ole näkyvissä. :)

Kun siinä sitten olin huovutuspuuhissa, päätin testata käsityömessuilta ostamaani kimallevillaa ja enkelimuottia. Enkelistä tuli vain aika hauras, joten päätin sillekin tehdä jonkinlaisen taustalevyn, ja enköhän vain sitäkin yrittänyt märkähuovuttaa. Ensimmäinen yritelmä siitä päätyi roskiin, toisen kelpuutin enkelin taustaksi, vaikka sitäkin sitten koristelin ja paikkailin huovutusneulalla, ja piti vähän käyttää saksiakin... :) Ja sain huovutusneulaimesta katki neljä neulaa kerralla! Ei ollut varaneuloja, joten loppu piti koittaa hoitaa yhdellä neulalla, ja sen kanssa minulla menee vähän hermot, joten nuo molemmat taulut jäivät vähän höttöisiksi, kun en jaksanut enää tikutella yhden neulan kanssa. No, nämähän ovatkin vain tällaisia testikappaleita. :)

Neula- ja märkähuovutettu enkelitaulu

Tehty: 18.11.2009

Sitä kimallevillaa on enkelin siivissä sekä mausteena vähän hiuksissa. Rouvan permanenttia oli kyllä vaikea saada ojennukseen, aina alustalta nostettaessa tukka pääsi jälleen valloilleen... ;) Viimeisen silauksen siivet saivat kimalleliimasta, siitä on tehty kultaiset pallukat siipiin. :)

Meidän kodin seinillä ei kauheasti enää ole tilaa näille ex tempore -taideteoksille. Värimaailman puolesta nämä olisivat sopineet makkariinkin, mutta päätin sijoittaa ne kuitenkin kodinhoitohuoneeseen:

Ovatpahan nyt siellä vähän piilossa... ;) Ja siellä ei muutenkaan ole oikein mitään piristystä, niin nyt saavat nämä olla siellä katseltavana tai katseilta piilossa, ihan miten vaan. :) Taidan mennä niitä nyt katselemaan, kun olisi kuntopyöräilyaika. Kuntopyörä on siis ihan näiden taulujen alla. :)

Tämmöistä tänään. :)

Kiitokset! :)

Lämpimät kiitokset onnitteluista! :) Vielä ei olla ehditty voittoa juhlistaa, mutta jos vaikka sitten, kun palkinto saapuu... :)

Noita kilpailuun tulleita ja palkittuja lauluja ei käsittääkseni ole kuultavissa missään. Ne on esitetty kertaalleen livenä tulosten julkistamisen yhteydessä, eikä sitä tilaisuutta ole kuulemma edes mitenkään taltioitu. Kilpailuun tulleista lauluista on kyllä tulossa kirja vuoden päästä syksyllä, mutta mahdollisesta äänitteestä ei ole vielä päätetty. Enkä ole vielä itse ehtinyt ajatella, voisinko niitä omiani jotenkin itse julkistaa, kun niiden on pitänyt olla salassa aina sunnuntaihin saakka. Kiva kuitenkin kuulla, että mielenkiintoa laulujani kohtaan olisi, ja ehkä jopa käyttöäkin lapsiryhmien kanssa. Tarkoitus olisi itsekin niitä ottaa tämän jälkeen käyttöön töissä. :)

Kiitos myös puserokommenteista! :) Ja kiitos kuvien kehuista myös. Siis joo, unohtui ehkä siinä postauksessa mainita, että toki nuo postaukseen päässeet kuvat olivat ihan ok, mutta kun niitä kuvia tuli räpsittyä aika monta enemmän, ja niiden joukossa oli muutamia "helmiä"... ;)

Tässä on varmaan hyvä paikka poseerata...

Hups, toi kamerahan on vähän vinossa, no jos minäkin käännyn vähän vinoon, tähän suuntaanko, vaiko tähän toiseen suuntaan... ;)

Aina ei voi onnistua kuvissa, ei edes joka kerta. :)

Kuopus on ollut muutaman päivän ajan vähän yskäinen, mutta vielä ei ole alkanut röhkimään. ;) Se on tiennyt minulle enemmän kotona oloa, kun on pitänyt joitakin meidän arkirientoja jättää väliin, ja olen elätellyt toiveita lisääntyneestä käsityöajasta. Mutta miten sen nyt ottaa... aamupäivällä piti aina joka toisen silmukan jälkeen auttaa Muumi-palapelin palanen paikoilleen (hän osaa nyt tehdä yksin 5-palaisen pelin, mutta 20-palaisessa menee hermot ilman äidin apua), ja nyt kun kuvittelin saavani istua päiväunien ajan rauhassa, niin pikku potilas päätti toisin. Yleensä hän nukkuu parvekkeella vaunuissa, mutta yskän vuoksi nukutin hänet tänään sisälle sänkyyn. Vajaan tunnin ajan hän siellä nukkui, kunnes yhtäkkiä köpötteli tänne työhuoneeseen, kiipesi syliini ja jatkoi uniaan. :) Joten täytyy koittaa selvitä tästä päivityksestä yksikätisenä... ;)

Käsityörintamalla menossa...

... sukkaa puikoilla, eka sukka valmis, toiseen on luotu silmukat...

... hirveä lankasotku, josta pitäisi muka saada selvää jälkeä!

Lankasotkun toisessa päässä on jämälankojen tuhoamisprojekti menossa. :) Päätin toteuttaa heti ideani jämä-Samos-topista. Mielenkiintoista kyllä, että kaikki nämä langat ovat lempparivärejäni, mutta en nyt oikein vielä tiedä, mitä tykkään niistä yhdessä... Ehkä isompana pintana tämä näyttää hyvältä, ja isoa pintaa saadakseni on vain pantava puikkoihin vauhtia! :) Siis sitten, kun toinen käteni ei enää toimita tyynyn virkaa. ;)

Tirpsakkaa tiistaita! :)

No nyt sen voi kertoa! :)

Miten pidetään hullua jännityksessä? Ai etkö tiedä? No, kerron huomenna! ;)

Hullua on pidetty jännityksessä tässä jo pidemmän aikaa. Ja siltä jo alkoi vaikuttaa, ettei mulle vieläkään kerrota mitään, joten piti alkaa jo itse kyselemään asian todellista laitaa...

... mutta palataanpa ensin ihan alkuun. :) Varhaisiän musiinkinopettajat ry järjesti tässä taannoin sävellyskilpailun "Musiikkia meille ja teille", jonka avulla etsittiin uutta materiaalia lapsiryhmien käyttöön, eli siihen työhön, mitä minä ja muut varhaisiän musiikinopettajat teemme. Päätin jo kilpailun auetessa huhtikuun alussa, mitkä sävellykseni sinne lähetän. Siihen siis osallistuttiin nimimerkillä (oikeat yhteystiedot suljetussa kuoressa), ja yksi tekijä sai lähettää kilpailuun max. 3 teosta. Mulla oli vaikeus valita, mitkä kolme minä tuolta pääkoppani sisästä kaivan, sillä siellähän niitä lauluja piisaa, mutta ei ole vain tullut laitettua niitä kaikkia nuottipaperille ylös. Noidenkin kanssa kesti heinäkuun loppuun saakka, ennen kuin sain ne nuotinnettua, ja muutama päivä ennen kilpailuajan päättymistä sain ne vielä lähetettyäkin. :)

No, tässä nelisen viikkoa sitten sain puhelun, jossa minulle kerrottiin, että olen sijoittunut kyseisessä kisassa, mutta sitä ei puhelun soittaja kuulemma vielä itsekään tiennyt, monenneksiko olin sijoittunut. Sillä tulokset julkistettiin vasta eilen sunnuntaina. Olen tässä nyt viime viikot jännittänyt, monenneksiko olen tullut ja ennen kaikkea, että mikä noista lauluistani pärjäsi. :) Itse julkistaminen oli Espoossa, enkä pystynyt sinne asti lähtemään koko viikonlopuksi, vaikka toki olisi ollut mukavaa kuulla oma sävellyksensä ammattilaisyhtyeen esittämänä ja sovittamana. :)

Eilen illalla päivystin puhelinta, tänään päivällä päivystin puhelinta, ja unohdin vielä töissä pistää puhelimen äänettömälle, kun olin niin täpinöissäni. Sitten töistä lähtiessäni ajattelin, että on se nyt kumma kun eivät voi ilmoittaa, miten mulle on käynyt, joten otin itse yhteyttä järjestösihteeriin (entinen opiskelukaverini ja opetusharjoittelun ohjaajani, joten numero löytyi kännykästäni), että voisiko hän nyt ystävällisesti päästää minut tästä viikkojen jännityksestä. :)

Ja arvatkaapa mitä? :)





















Juu, kelaa vielä vähän alaspäin...













... ja vielä vähän alaspäin...














:)









MINÄ VOITIN! :) :) :)

Ja mikä ihaninta, tuomaristo oli päättänyt sijoittaa kaksi sävellystäni 1. sijalle! :) Ajattelinkin noista kahdesta, että tykkään molemmista mahdottoman paljon, enkä olisi itse osannut päättää, kumpi on parempi. :) Olen siis niin kertakaikkisen onnellinen, että molemmat saivat mainetta ja kunniaa! :) Toinen niistä on nimeltään Pikku Pörriäinen, joka on sellainen letkeä laulu, kertoo siis Örriäinen, mörriäinen, pikku Pörriäisestä. :) Ja toinen taasen tuutulaulu, johon voi keksiä sanoja ihan tilanteen ja käyttötarkoituksen mukaan, Tuuteli tuu. Molempia olen laulanut lapsilleni kotona, mutta muuten niitä ei ole aiemmin julkistettu, koska ei tuohon kilpailuun saanut ennen julkistettuja lauluja lähettääkään.

Oikeastaan kiitos ja kunnia kuuluu meidän esikoiselle! :) Kutsuin häntä pienenä Pörriäiseksi, ja siitä muistaakseni syntyi tuo laulukin - vai olikohan se toisin päin...? Tuutulaulu syntyi joka tapauksessa esikoisen kanssa yhteistyönä, kun hän eräänä iltana vuosia sitten pyysi minua laulamaan laulun jostain tietystä aiheesta, ja kun en tiennyt siihen liittyvää laulua ennestään, niin oli pakko säveltää itse siinä hetkessä. :)

Pikku Pörriäinen :)

Oon kyllä tosi, tosi onnellinen! :) Siis eihän tämä mikään euroviisuvoitto ole, mutta on niin ihana saada tunnustusta sellaisella saralla, jota tykkää tehdä ja jossa haluaisi kehittyä ja menestyä. On minun sävellyksiäni ennenkin kehuttu ainakin opiskeluaikanani (kävin silloin vuoden sävellystunneillakin), mutta sitä kun on tällainen vaatimaton suomalainen luonne, niin ei uskalla rohkeasti tuoda omia tekeleitään esiin. Ehkä tämän jälkeen tohdin vähän nostaa päätäni ja esittää joskus omaakin musiikkiani, eikä vaan aina niitä toisten tekemiä. ;)

Niin, ja kyllä se palkintokin lämmittää mieltä näin loppuvuodesta. ;) Sitä tässä nyt sitten enää vain odotellaan... :)

Säveltäjä-

Sähläystä itsensälaukaisijan kanssa

Puseron hihat saatiin istutettua, puseroa sovitettiin päälle, eikä sitten maltettu odottaa varttia, että isäntä tulisi kotiin kuvaamaan. Säästän teidän silmäparkojanne, enkä laita tänne niitä kaikkein pahimpia otoksia, vaikka itse kyllä välillä repesin kuvia katsoessani. Jossain kuvassa näkyi puoli puseroa, toisessa kuvattava oli hoksannut, että kamera taitaa olla vinossa, joten varmuuden vuoksi asettui itsekin hieman vinoon... ;)

Tässä kuitenkin yksi edes kutakuinkin siedettävä otos, missä pusero näkyy kokonaisuudessaan. Vaikkakin puseron sisällä oleva rouva näyttää kuvassa paksummalta mitä oikeasti onkaan... ;)

Samos Lollipop -pitsineule
Tehty ajalla: 1.-15.11.2009

Malli: Moda 3/2007 nro 30 (suunnittelijaa ei mainittu)

Lanka: Novita Samos Lollipop beige (806)

Langankulutus: 437 g

Puikot: 3 mm

Koko: M

Muuta: Tykkään - tää on ihana! :)

Taas kerran onnistuin! :) Pusero istuu päälleni tosi hyvin, vaikka kuva väittääkin jotain muuta. Oikeasti en näytä tässä puserossa paksulta. ;) Vaihteeksi on kiva omistaa yksi tällainen hillitymmän värinenkin vaate - yleensä pidän tosi kirkkaita värejä ylläni, mutta toisaalta sitten myös luonnonvalkoinen, beige ja pastellisävyt ovat myös minun värejäni. Niistä vain en ole tahtonut sopivia lankoja löytää. Tästä Samos Lollipopista olen neulonut yhden puseron pojalleni ja hamstrannut sitten lisää itselleni, eli taitaa olla vuoden 2006 vuosikertalankaa... :) Hyvin on marinoitu, ja nyt sitten viimein löytyi sopiva malli neulottavaksi! :) Vaikka sekin malli on peräisin vuoden 2007 lehdestä, mutta ei anneta sen häiritä... ;)

Mallissa oli pusero neulottu yksivärisestä vitivalkoisesta, mutta minusta tämä kirjava näyttää kivemmalta. :)

Ja koska en onnistunut kameran itse itseksensä laukaisevan toiminnon kanssa sählämään yhtä kunnon kuvaa puserosta, niin mielikuvan voi muodostaa myös näiden paloiteltujen kuvien perusteella. ;)

Samos-lankoja olisi kaapissa nyt sellaisia 50-115 gramman jämänöttösiä neljää eri väriä, ja haluaisin tehdä niistä jotain kivaa yhdistellen. Löysinkin Novitan sivuilta yhden vanhan toppimallin vuodelta 2004 ja tulostinkin sen, joten siinä varmaan seuraava jämälankaprojekti. Nyt on puikoilla kuitenkin jo sukankudinta, joten joko teen sen ensin kokonaisuudessaan valmiiksi, tai sitten jos kaipailen siihen rinnalle jotain, niin ehkä sitten otan taas uuden Samos-projektin käsittelyyn... :) Tai sitten keksin jotain ihan muuta! :) Olisihan tässä näitä projekteja. ;)

"Messuilla" ;)

Ehei, en minä missään Tampereella ole käynyt. :) Vaan päätin rikkoa sunnuntairauhani lähtemällä pienelle pyöräretkelle Pohjankartanoon, jossa pidettiin perinteiset käsityömyyjäiset (ovat auki vielä tänään sunnuntaina klo 17 saakka). En ostanut mitään! :) Siellä oli lähinnä neulottuja sukkia ja lapasia, leivonnaisia, joulukoristeita, koriste-esineitä ja koruja, joista mikään ei oikein iske minuun. Neule- ja virkkuutöitä katselin sillä silmällä, että jos olisi jotain uutta ideaa tarttunut matkaan, mutta aika tutunoloisiahan nuo olivat, jotain uutta mallineuletta saattoi joissain sukissa tai lapasissa olla. Yksi huivimalli oli kyllä kiehtova ja minulle uusi. Sellainen ilmava samaan tyyliin kuin Salomonin solmut, mutta tekniikasta en päässyt oikein perille. Jututin huivin myyjää, ja hän selvitti, että siihen tarvitaan sellainen huivin kokoinen puukehikko, johon pingotetaan loimilangat ja siitä sitten se huivi jotenkin muodostuu. Sitten meinasin ostaa sieltä ruisleipää ja luomupuurohiutaleita, mutta jätin kuitenkin ostamatta, eli tyhjin käsin palasin kotiin. :) Tulipahan kuitenkin käytyä, kun en ole ennen käynyt noissa myyjäisissä. Lähinnä ajattelinkin tuon reissun liikunnan ja ulkoilun kannalta. :) Menihän siihen aikaakin yli kolme tuntia, kun kävin vielä kaupungilla syömässä ja pari pikkuostosta hankkimassa, ja tuoreessa lumessa pyöräilykin otti oman aikansa.

Minulla olisi enää 1 1/3 hihanistutusta tekemättä, ja sitten pääsisin esittelemään valmista käsityötä... Oli tarkoitus tehdä se eilen illalla valmiiksi, mutta kuopus ei suostunut nukkumaan muuta kuin äidin kainalossa, niin jäi sitten ompelut tuon verran kesken. Joten eikun nyt kiireesti ompeluhommiin, niin saadaan kuviakin tänne vielä tämän päivän puolella! :)

Huomenna uskoisin, että minulla on sitten hyviä uutisia kerrottavana... jännitän itsekin kovasti, milloin minulle nuo uutiset ensin kerrotaan. ;) Toisessa päässä Suomea taitaa olla juuri näillä hetkillä paljastuksen aika. :)

Suloista sunnuntain jatkoa! :)

Yötystä taas

Mun blogiin ei näemmä tule enää päivityksiä, tulee vain yötyksiä... ;) Mihin ne päivät oikein hupenevatkaan? Töihin, kotitöihin, käsitöihin, lastenhoitoon... sit se oma rauhallinen aika alkaa illalla klo 22.30. ;)

Samos-puserossani sain etukappaleen valmiiksi. Se olisi varmasti valmistunut jo aiemminkin, mutta kun innostuin nyhertämään niitä jämälankajuttusia, joista edellisessä postauksessa vilautin vähän yhtä keskeneräisenä. Päätinkin nyt, että ne jämälankajutut saavat toistaiseksi riittää, sainhan nyt kulutettua parissa päivässä 26 grammaa sellaisia epämääräisiä 3-8 gramman nöttösiä. Että ihan hyvin sekin. Niistä tosiaan sitten tarkemmin joskus parin viikon sisällä. :) Samos-neule uskoakseni valmistuu jo sitä ennen, hihatkin ovat jo vauhdissa. :) Ai niin, tuossa etukappaleessa roikkuu puikot, mutta siinä on vain ne silmukat, jotka piti jättää odottamaan pääntietä varten, että on se muuten valmis. :)

Nyt ei sitten taaskaan tämän kummempaa, päivitin ihan vai päivittämisen ilosta. Tai yöttämisen. :) Hyvää yötä!

Eine kleine Nachtstick

Otsikko voisi olla myös ... Nachtstrick tai ... Nachtstich tai ... Nachthäkel, sillä tahtoo mennä yöharrastamiseksi taas, oli se sitten kirjailua, neulomista, pistelyä tai virkkaamista. Tai blogipäivitystä. :) Kuvat kyllä otin jo aiemmin illalla ja siirsin koneellekin, mutta tämä näpyttely vain viivästyi. Oikeastaan en vain ole malttanut laskea lankaa ja puikkoja/koukkua käsistäni, jotta kädet vapautuisivat hetkeksi tällä naputtelulle. :)

KIITOS IHAN MAHDOTTOMAN PALJON KOMMENTEISTA! :) Lapaset kirvoittivat oikean kommenttitulvan, ja muutaman uudenkin blogituttavuuden löysin jälleen kerran. Kiva, kun kommentoitte, palautetta on ihana lukea! :) Kiva myös, kun Blogilistan kautta on tullut uusia tilaajia, aina välillä kun käyn klikkaamassa siellä "tarkista heti" -nappia, niin huomaan, että lukijoiden määrä on taas vähän kasvanut. Tervetuloa vain uudetkin lukijat seuraamaan näitä turinoitani! :)

Moni kirjoitti kommenteissa, että minun kannattaisi tehdä pipo kaveriksi noille lapasille. Sitä olen itsekin ajatellut ja nimenomaan tuolla samalla kukkamallilla, mutta nyt haluan vähän aikaa pysytellä tuosta kukkakuviosta erossa, tehdä jotain muuta välissä. :) Samos-puserokin edistyy ihan kivasti, että sitä ainakin tässä tikuttelen valmiimmaksi koko ajan. Ja sitten olen tänään tehnyt pienenä "välityönä" jotain jämälankanyssäkän tuhoamiseksi:

Saatte ihan vapaasti arvata, mitä tässä on puikoilla, mutta mitään palkintoa en lupaile arvanneiden kesken. ;) Tämä itse asiassa jo valmistuikin tänään, sillä otin kuvan alkuillasta, ja varmaan huomaattekin, ettei tuota lankaa tuossa kauheasti jäljellä ole. Teen muutaman muunkin jämälankanyssäkkäprojektin tässä lähipäivinä, itse asiassa yksi on taas koukulla melkein valmiina sekin, ja laitan niistä sitten yhteispostauksen parin viikon päästä tänne. Jotain sellaista olen tekemässä, mitä ei tähän mennessä ole blogissani nähty, mutta onhan näitä tullut tehtyä aiemmin vaikka kuinka, viimeksi tein urakalla joskus 90-luvun lopulla, ja taisin ensimmäiset tehdä jo joskus alle kouluiässä heti, kun vain virkkuukoukku ja lankaa pysyi kädessäni. ;) Kuvassa tosin on neulottu versio. Että mitähän jännää tässä onkaan tulossa...? :)

Käsityölehtikokoelmani on karttunut taas yhdellä. Tämä lehti on yleensä ollut ihan samansisältöinen kuin Dianan Kirjontamaailma, mutta tämä on vain saksankielinen ja muutaman kymmenen senttiä kalliimpi. Mutta jostain syystä tuota Dianaa ei ole nyt ilmestynyt lehtikioskeihin, joten ostin sitten tuon "hurjan kalliin" (4,20 e) saksankielisen version. Mitäpä sillä kielellä väliä, kun kuvasta selviää ohje. :) Ristipistomalleja tässä siis on lehti täynnä, ja aivan ihania sellaisia. :)

Eipä tässä tällä kertaa tainnut olla muuta. Jatkan vielä hetken käsitöitä ennen kuin unimaailma kutsuu... :)

Kukkasia talven kynnyksellä

Kiitoksia kaikille, jotka jaksatte kommentoida, vaikkei täällä aina ole mitään järkevää asiaakaan, ja vaikka blogi onkin nyt viime päivinä viettänyt hiljaisempaa aikaa. Olen koittanut keskittyä vapaahetkinäni itse käsitöihin eikä niistä tai niiden vierestä kirjoittelemiseen. Ja kannatti keskittyäkin, sillä viimein on tällekin kuulle esiteltävänä jotain valmista! :)

Kainuun kukkalapaset ovat kiehtoneet minua siitä saakka, kun törmäsin niihin ensimmäisen kerran. Malli on kaunis, ja myös alkuperäisen mallin värit ovat ihan kiehtovat. Mutta valitettavasti itse en käytä niin tummia värejä, mitä "aidoissa" Kainuun lapasissa on käytetty, joten siksi on tuo lapasmalli jäänyt kokeilematta. Kunnes sitten hoksasin joskus viime keväänä, että voihan ne lapaset tehdä jostain muustakin väristä! :)

Niinpä sitten päädyin tekemään kukkalapaset minun omilla väreilläni:

Kainuun kukkalapaset

Tehty ajalla: 1.-9.11.2009

Malli: Trad. / SK 11-12/2006 nro 11

Lanka: Novita Wool turkoosi (377), pinkki (535) ja vihreä (381)

Langankulutus: 72 g

Puikot: 2,5 mm

Koko: Omaan käteen passaa

Muuta: Tykkään, tuli ihan hyvät lapaset! :)

Sain jo ensimmäisen palautteenkin lapasista. Juuri äsken kuvasin ne ja jätin tähän työpöydän kulmalle, kun mies käveli tästä ohi ja lapaset nähtyään tuumasi: "Nuo on söpöt." :) Halusin vilauttaa hänelle kuvaa niistä alkuperäisistä Kainuun lapasista myös, ja siihen mies sanoi: "Nuo on paljon rumemmat." ;) Kiva, kun nuo miehet ovat niin suorapuheisia. :) Ja kerrankin näin päin, että mies tykkää minun versiostani!

Nyt voikin sitten kaivaa turkoosin talvitakin esille, kun on sopivat lapaset. Vai pitäisikö samoista langoista tekaista vielä pipo...? :) Lankaa kyllä jäi vielä reippaasti, niistä tekisi vielä vaikka toisetkin samanlaiset lapaset! Ei näihin lankaa hirveästi saanut uppoamaan, vaikka ikuisuudelta tuntuvan ajan näitä koitinkin tikutella. Kirjoneule on jäänyt viime aikoina vähemmälle, niin se kyllä sitten näkyy ja tuntuu. Sitten, kun siihen saa taas kunnon tuntuman, niin kirjoneulepuserokaan ei ole mikään mahdottomuus. Hmm... siinäkö seuraava projektini? :)

Lapaskuu saa nämä kukkaset ilokseen myös. :)

Ihanaa alkanutta viikkoa! :)

Sikakiva lauantai :)

No nyt on sitten mulle ja kuopukselle pistetty piikit sekä kausi-influenssaa että possupöpöä vastaan! :) Ja olikin varsin mielenkiintoinen kokemus tämä rokotus. ;) Oulussahan on tähän mennessä rokotettu vasta terveydenhuoltohenkilöstö ja raskaanaolevat, ja tänään alkoi klo 9 rokotukset riskiryhmäläisille. Luulin, että kuopus saisi vain kausipiikin tänään, koska alle 3-vuotiaiden sikarokotteet aloitetaan täällä vasta ensi viikolla, mutta pistivät sitten sikapiikin myös hänelle, jottei tarvi toista kertaa käydä, kun kyse on kuitenkin vain muutamasta päivästä. No, hyvä näin, ollaan sitten nyt molemmat suojattuja. :) Esikoinen vissiin saa kans lähiviikkoina oman sikarokotteensa, ja kausirokotetta hän ei saakaan, kun ei ole riskiryhmää.

Oli varmaan ilmeeni näkemisen arvoinen, kun yhdeksän aikoihin pyöräilin terveyskeskukseen, ja se jono meni ensinnäkin terveyskeskuksen ovelta ulos sisäpihalle, jatkui siitä muutama sata metriä tien päähän, ja kääntyi siitä edelleen kohti kaupunkia jatkuen sinne päin myös muutama sata metriä. Oli siis pitemmät jonot näillä Sikapäivillä, mitä Kärkkäisen Sikapäivien kinkkukiusausjonossa... ;) Edit: Tässä kuvassa mekin varmaan jossain ollaan... ;) Mentiin sen jonon päähän, mutta siinä ystävällinen nuori mies sanoi, että lapsille on oma jononsa, joten ajettiin pyörällä takaisin kohti terveyskeskusta, ja siellähän se jonon pää oli vain siinä jossain tien varressa tk:n vieressä. :) Ulkona tarvitsi jonottaa vain puolitoista tuntia ennen kuin päästiin sisälle. Ja se olikin tosi mukava puolitoistatuntinen! :) Ei mitään käsirysyjä lainkaan, vaan ainakin lapsiperheiden jonossa oli leppoisa tunnelma. Ensimmäiseen puoleen tuntiin en vielä tohtinut juttusille kanssajonottajien kanssa, mutta kun jono kääntyi tk:n pihaa kohti, missä oli liukas mäki (yöllä oli satanut lunta ja oli pikkuisen pakkasta), niin en tahtonut enää saada pidettyä siinä mäessä pyörää pystyssä, kun kuopuskin sen verran pyöri tarakalla. No, kaksi isää siinä perässäni tarjoutuivat pitämään pyörääni pystyssä, jotta saan kuopuksen pois kyydistä, ja jätin pyörän sitten siihen tien varteen parkkiin. Siitä alkoikin sitten kuopuksen vahtiminen. Aluksi hänellä kului aika muiden lasten kanssa, kun kurkkivat parkkitalon ikkunoista sisälle ja ihmettelivät autoja. Sitten, kun jono oli mennyt parkkitalon ikkunoiden ohi, lapset kiinnostuivat parkkihallin rappusista, ja sinne tuo meidän kuopuskin viipotti. Minä koitin jonossa kuikuilla aina välillä, että tuttu pipo vilahtaa, mutta jossain vaiheessa tuli näköesteeksi pihalle parkkeerattu auto, niin en ihan koko aikaa nähnyt, missä se oma poika viilettää. Sitten päätin lähteä katsomaan, että onhan hän tallella - enkä löytänyt poikaa mistään! Huusin ja huhuilin, ja muut vanhemmat tulivat auttamaan ja kysymään, minkä näköisestä pojasta on kyse. Jonossa perässäni olleet isät sanoivat, että mene vaan poikaa etsimään, kyllä me pidetään sulle paikkaa... ja sitten juoksin ja huhuilin sydän rinnassa takoen, enkä vain löytänyt omaa lastani - kunnes tienvarteen juostuani näin sinne parkkeerattujen pyörien takana tutunnäköistä lakkia ja sieltähän se poika löytyi! HUH! Kyllä osasikin vikkelästi livahtaa, en tiedä, oliko hän ehtinyt koko parkkitalon kiertää, vaiko luikahtanut sitten parkkihallin ovesta sisään ja toisesta ulos, vai miten oli päässyt lyhyessä ajassa niin kauas, mutta onneksi löytyi! Sen jälkeen ei ollutkaan sitten enää montaa kymmentä metriä jonotettavaa ovelle, ja kun perässäni jonottanut isä tarjosi vielä meidän pojalle jotain lukemistakin viihdykkeeksi, niin siinä se loppuaika sitten meni kivasti.

Ovella oli tosiaan vartija päästämässä väkeä aina vähän kerrallaan sisälle - mikä olikin järkevä systeemi, koska eihän tuhansia ihmisiä olisi voinut kerrallaan sisälle päästää, siitähän ne nyrkkitappelut olisivat syntyneet! Mekin pääsimme sisään sen puolentoista tunnin ulkona jonottamisen jälkeen, ja sisällä selvisi, että olimme jonottaneet jonotusnumeroita! :D Minusta se oli varsin hauska juttu, että sen kaiken jonottamisen jälkeen sain painaa koneesta itselleni jonotusnumeron, jolla pääsin jonottamaan ilmoittautumiseen. :) Siihen ei tarvinnut sen numerolapun kanssa jonottaa kuin ehkä 10 minuuttia (siinä ajassa ehdin vähän jo neuloakin seisaaltani ;) ), ja kun olimme ilmoittautuneet, meidän ohjattiin siihen päähän taloa, missä oli lasten rokotukset. Siellä odotimme ehkä puolisen tuntia, ja itse rokotuksessa ei juurikaan aikaa mennyt. Rokotettavat kutsuttiin nimeltä sisään, ja lapsen mukana pääsi samalla koko perhe, eli minun ei tarvinnut enää uudestaan jonottaa omaa vuoroani. ;) Puoli kahdeltatoista olimme valmiita lähtemään kotiin, eli kaksi ja puoli tuntia meni kaiken kaikkiaan. Ei paha minusta, tilanteen huomioon ottaen. :)

Siellä lasten odotushuoneessa ehdin neuloakin kovasti. :) Esikoisen tarhakaverin äitikin oli paikalla pienimpänsä kanssa, ja hän tuli juttelemaan minulle ja kertoi hänkin harrastavansa käsitöitä. :) Olipa kiva juttu, eipä olisi tuokaan asia tullut varmaan tietooni, jos en olisi tuolla ollut käsityöni kanssa istumassa. :) Tuo äiti onkin vaikuttanut ihan kivalta ihmiseltä sen perusteella, mitä ollaan joskus muutama sana vaihdettu päiväkodin eteisessä, ja nyt kun tiedän hänen harrastavan käsitöitä, niin meillä voi olla lisää yhteisiä puheenaiheita. :)

Itse rokotus meni tosi hyvin. Kuopus sanoi sikapiikkiä pistettäessä "äh" ja kausipiikkiin "ääh". ;) Oli muuten ensimmäinen kerta, kun hän päästi minkäänlaista ääntä rokotuksen tai verikokeen aikana! Yleensä hän on ollut vain ihan hiljaa ja ihmetellyt, että mitä se täti tulee tuolla neulalla oikein sorkkimaan. :) Taitaa olla aika korkea kipukynnys meidän kuopuksella - ja kotona oltiin niin onnellisia, kun molemmissa jaloissa oli laastarit! :) Minä meinasin piikkitädeille, että taitaa päästä äidiltä isompi älähdys kuin lapselta pistettäessä, mutta kumma kyllä se pistäminen ei sattunut yhtään - oli joko tosi taitava rokottaja tai sitten sattui molemmat piikit sellaiseen kohtaan, missä ei ole tuntohermoja. :) Tai sitten mulla oli muuten niin rento fiilis pirtsakan puolitoistatuntisen ulkoilun jälkeen, ettei pistoskaan tuntunut missään. :)

Sivuoireita ei ole ainakaan vielä tullut meille kummallekaan. Tuskin tuleekaan, luulisihan sitä jo jotain lihaskipuja tulleen jos ois tullakseen. Eikä tässä ole tänään ehtinyt ajattelemaankaan mitään oireita, kun on ollut niin sikakiva päivä loppupäivänkin ajan. Käytiin nimittäin vielä iltapäivällä molempien tenavien kanssa kylässä yhden lapsiperheen tykönä, niin siinä sitä touhua on riittänyt kerrakseen. :) Minä olen niin huono lähtemään kotoa pois yhtään mihinkään, joten vaihtelua tämäkin, että on joskus oikein tohinapäivä, jolloin on menoa vähän joka suuntaan. :)

Laitetaan tähän vielä tällainen aiheeseen sopiva kuva. :)

Sikakivaa viikonlopun jatkoa kaikille! :) Muistakaa hemmotella isiä huomenaamulla! :)

Ei taho ehtiä...

Päivitystaukoa on tullut muutama päivä, mutta ei ole vain ehtinyt päivitellä, hyvä kun oon blogeissa saanut kierrettyä. Tosin tämän päivän blogipäivityksetkin ovat vielä tyystin lukematta... Tuntuu, etten ole käsitöihinkään kerennyt koskea, nytkin on kello jo yli kuusi illalla, enkä ole tälle päivälle vielä neulonut. Halua olisi, mutta viime päivinä vain ei ole paljon ehtinyt alas istua, kun aina on ollut jossakin päin touhua. :)

Sain kuitenkin eilen työmatkalla tikuteltua Samos-puseron takakappaletta tälle mallille:

Seuraavaksi sitten vain etukappaleen kumppuun! :)

Kiitoksia taasen kommenteista! :) Oikeilla jäljillä olette sen suhteen, mikä lapasmalli minulla on tekeillä:

Huomenna olisi sitten possupiikin aika! :) Täytynee pakata paljon neulottavaa matkaan, jos on pitkät jonot... Ja jos tulee jonoissa samanlaista käsirysyä, mistä media on tänään kertonut, niin minä voin tökkiä riehujia puikoillani. ;)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Älä silmä pieni katso mihin vain...

Marraskuullekin on jo aloitettu uusia neuleita. En vain ole saanut blogattua, kun tässä on ollut tätä touhua taas kerrakseen. Mutta mikäpä kiire näitä keskeneräisiä on esitellä, valmiinahan ne varmasti enemmän kiinnostavat. ;)

Ensimmäisenä marraskuun aloitettuna neuleena on tietysti itseoikeutetusti lapanen Lapaskuun kunniaksi. Tätä aloittelin sunnuntaiaamuna (eikun oikeasti jo puolenyön jälkeen ;) ) ja tein eteenpäin iltapäivällä neuletapaamisessa. Pistin lapasesta nyt kuvan vain kämmenenpuolelta, mutta se varsinainen kuvio tulee toiselle puolelle ja on nyt vielä teiltä piilossa. ;) Tunnistaakohan kukaan tämän kämmenpuolen kuvion perusteella, mikä lapanen tästä on tulossa? :) Värit ovat kyllä ihan eri maailmasta mitä alkuperäisen mallin värit, mutta kuvio on kuitenkin jostain tosi tutusta jutusta peräisin. Viimeistään valmiin lapasen kuvassa lupaan näyttää kyllä sitten sen oikeankin puolen. :)

Koska kirjoneule vaatii ihan äärimmäisen paljon keskittymistä, niin tarvitsin puikoilleni jotain aivottomampaa, minkä voi ottaa mukaankin. Samos Lollipopista on tässä tulossa puseroa. Tätä tikuttelin ainakin eilen työmatkoilla, ja se on myös varsin oiva tietokoneellaistumisneule. :) Ensin oli tarkoitus tehdä yhdellä toisella mallilla pusero tästä langasta, mutta kun kokeilin sitä yhden mallikerran verran, niin tuumasin ettei sitä ole kiva tehdä, joten vaihdoin toiseen malliin. :) Tämä on oikein kiva ja just sopivan aivoton, muttei kuitenkaan tylsä.

Otsikkoon liittyen on pakko tehdä eräs tunnustus... ;) Minä nimittäin en eilen saanut töissä lainkaan silmiäni irti yhden oppilaani isästä. ;) Vaikka kuinka yritin kääntää katsettani muualle, niin aina ne silmät vain sinne suuntaan hakeutuivat... en voinut mitään - se oli vaan niin ihana! :) Siis ei se oppilaani isä, vaan se VILLATAKKI! :D Se oli ihan samantyylinen kuin pusero, minkä neuloin miehelleni kymmenisen vuotta sitten; kuvan voi käydä katsomassa täältä, se on ihan ylimpänä tuon linkin takana olevalla sivulla. Sillä erotuksella vaan, että minä olen tehnyt miehelleni puseron, ja eilen näkemäni neule oli villatakki. Ja kun minä olen tehnyt hirviä, niin siinä takissa oli karhuja, ja oli siinä jotain muutakin pientä eroa, mutta värimaailma oli ihan samanlainen ja puseron yläosan puut olivat ihan yks yhteen samanlaiset. Koneella neulotulta se näytti, kun oli tiheämpää neulosta mitä tuo minun tekemäni. Huomaatteko, minä ihan oikeasti olen tuijottanut sitä villatakkia koko puolituntisen ajan...? ;)

No, kyllä minä eilen tuijotin yhden oppilaan äitiäkin (eri ryhmässä kuin em. villatakki), kun hänellä oli kaunis petroolinvärinen neule myös, taisi sekin olla ihan kaupantädin tekemä, mutta silti kaunis. :) Ja tänään katseeni puolestaan hakeutui kuopuksen muskariopettajan sukkiin, kun hänellä oli varsin erikoiset sukat jalassaan. Niissä meni jotenkin jalkapohjassa eriväriset raidat mitä samassa kohti sukan päällä, enkä käsitä, miten ne sukat on voitu tehdä, paitsi tietysti tasona neuloen ja sitten on vaan ommeltu sivusaumat yhteen. En muistanut muskarin jälkeen kysyä noista sukista tarkemmin, olisin kyllä varmasti kehdannutkin kysyä, kun kyseinen sukkien omistaja on entinen opiskelukaverini, mutta ne sukat pääsivät siinä sitten jossain vaiheessa unohtumaan. Eivät tehneet niin lähtemätöntä vaikutusta kuin se eilinen villatakki... ;)

Vielä siitä villatakista ja tuosta miehelleni tekemästä samantyylisestä puserosta, että kun mieheni puserosta jäi lankoja aika reippaastikin yli, niin tein joskus muinoin niistä langoista vielä yhden lapsen puseronkin kummitytölleni kokoa 130 cm. Siinä ei ollut hirviä eikä karhuja vaan pupuja, mutta malli siihen oli samassa 90-luvun lopun Novitassa, missä oli se miehenikin villapusero. Ei ole muuten isäntä käyttänyt koko puseroa kuin muistaakseni kerran äitinsä 50-vuotissynttäreillä, ja siellä olen sen ainokaisen kuvankin napannut. Kummitytön puserosta en tajunnut koskaan kuvaa napatakaan, taisi olla vielä ennen digikamera-aikaa, niin ei käynyt mielessä tuhlata filmiä kaikenmaailman kötöstysten tallentamiseen. ;)

Jatkan tässä puikkojen kilkuttelua, niin saadaan noille postauksen alussa olleille kuville jatkoa. :) Mukavaa tiistai-iltaa ja viikonjatkoja kaikille! :) Niin ja kiitos taas kaikista ihanista kommenteista! :)

Lokakuun raporttia ja marraskuun suunnitelmia

Tämä kuunvaihde tuntuu joka kerta niin uskomattomalta. Tuntuu kuin ne synttärit lokakuun ensimmäisenä olisivat olleet eilen, mutta  niin vain kuukausi on tässä välissä vierähtänyt. Olikin kyllä ihana lokakuu kaikin puolin! :) Olen ollut lokakuussa pirteämpi ja virkeämpi kuin koko vuonna yhteensä, mikä lie virtapiikki sitten iskenytkin. ;)

Virtaa taisi olla jo kuukausi sitten, kun tein suunnitelmia lokakuun käsitöitä varten. Kuvittelin vissiin yltäväni ihan supersankarineulojan suorituksiin, kun suunnittelin vaikka mitä. Jälleen kerran on todettava, että ihan kaikkia suunnitelmiani en ehtinyt toteuttaa. Tässäpä listaa siitä, mitä ajattelin lokakuussa tekeväni ja kursiivilla taas se totuuden tölväisy:

• Keskeneräiset neuleet valmiiksi eli hiljattain aloittamani kämmekkäät - Tein valmiiksi ja tein itse asiassa perään heti toisetkin samanmoiset
  
• Toinen keskeneräinen valmiiksi: turkoosit sukat - Valmistuivat
  
• Siniset lapaset siirtyvät syyskuun suunnitelmista lokakuulle - Ja siirtyvät edelleen marraskuulle, en ehtinyt näitä tehdä... (vaikka langat ovat odottaneet työpöydälläni korissa nyt jo kaksi kuukautta)
  
• Sinisiä lankoja voisi tuhota pariin ehkä salaiseenkin projektiin - Enpäs tehnyt salaisia mitään, kun suunnitelmat muuttuivat, eikä kyllä siniset langat mihinkään juuri huvenneet, oli muut värit mielessä... :)
  
• Taikajakku vihreästä 7 veljeksestä + sille kaveriksi sukat - Tein jakun ja peräti kahdet sukat sille kaveriksi :)
  
• Joku toinenkin vähän isompi projekti paksuhkosta langasta ois kiva... - Öö... no huivin tein, mutta ei se mikään kovin iso projekti ollut vaikka olikin paksuhkoa lankaa
  
• Yhteensä ainakin kolmet sukat valmiiksi - Juuri kolmet sain tehtyä ja ne on jo tuossa edellä mainittu
  
• Syystakin kaveriksi olisi kiva ehtiä neuloa jotain asustetta, lankaakin olisi valmiina... - En ehtinyt tätä edes ajatella, mutta eipä ole ollut syystakillekaan käyttöä, kun siirryin suoraan kesätakista toppatakkiin ;)
  
• Ristipistoillen taas yksi joulukalenterin luukku + itse joulukalenteria vähäsen eteenpäin - En pistänyt ainuttakaan ristipistoa koko lokakuussa!
  
• Lankaa olisi tarkoitus tuhota ainakin se 1359 grammaa :) - Jäin tästä tavoitteesta noin 130 gramman päähän :(
  
• Kierrän lankahoukutukset kaukaa - myös Oulun käsityömessuilla! ;) - Tässä onnistuin! :)
  

Eli ihan en pysynyt suunnitelmissani, vaikka pari sellaista projektia sitten tein lisäksi, mitä en ollut suunnitellut etukäteen lainkaan. Ristipistojen kohdalla kävi kyllä köpelösti, kun on ollut tarkoitus niitä joulukalenterin kuvia yksi per kuukausi pistellä. Mulla vain katosi tuossa syyskuun lopulla kiinnostus ristipistoihin kokonaan, saa nähdä saanko sitä innostusta enää takaisin...

Käsityöt olivat kyllä lokakuussa täysin neulepainotteisia, mistä kertoo seuraava kuvakooste:

Lokakuussa valmistuivat:

• 4.10. Fingerless gloves "Musica" (neuloen), langankulutus 32 g
• 7.10. Polvisukat (neuloen), langankulutus 85 g
• 8.10. Fingerless gloves "Musica" uusi versio (neuloen), langankulutus 28 g
• 9.10. Ranteenlämmittimet (neuloen), langankulutus 15 g
• 22.10. Taikajakku (neuloen), langankulutus 523 g
• 25.10. Kuusikko-sukat (neuloen), langankulutus 187 g
• 29.10. Pitsisukat (neuloen), langankulutus 132 g
• 30.10. Pikkupipo (neuloen), langankulutus 23 g
• 31.10. Pitsihuivi (neuloen), langankulutus 200 g

Lankaa kului tässä kuussa 1225 grammaa, mikä on vähän vähemmän mitä suunnittelemani 1359 grammaa. Hyvä kulutus joka tapauksessa, kyllä tuonkin eteen on saanut puikkoja kilkutella! :) Lankaa en kuitenkaan ostanut enkä saanut grammaakaan, joten yhä lähemmäksi olen matkalla kohti tavoitettani pienentää lankavarastoani tämän vuoden aikana 10 kiloa...

... vielä olisi tuohon -10 kiloon matkaa 2852 grammaa, mikä tarkoittaa sitä, että marras- ja joulukuun aikana olisi neulottava 1426 grammaa kuukaudessa. Pistetäänpä siis puikkoihin lisää vauhtia! :D Etenkin, kun kaapissa on enää pääasiassa ohkaisia lankoja jäljellä. Kaivoin muuten tässä tänä aamupäivänä esille niitä lankoja, mistä ajattelin marraskuussa jotain tehdä, ja ilokseni sain huomata, että yksi 45 litran lankalaatikko jäi kokonaan tyhjäksi, ja niissä muissakin laatikoissa on lankojen lisäksi sisällä vähän ilmaakin. Lankalaihdutuskuuri alkaa siis jo näkyäkin jossain! :)

Kuun vaihteessa on aika jättää jäähyväiset kahdelle tempaukselle. Project Spectrumin parissa on vierähtänyt kahdeksan kuukautta, ja nyt se on taas tältä vuodelta ohi. Aika monta työtä sinne onnistuin taaskin ujuttamaan. Vihreällä kaudella maalis-huhtikuussa tein 8 vihertävää käsityötä, keltaisella kaudella touko-kesäkuussa 12 kellertävää juttua, punaisella kaudella heinä-elokuussa punoitti 11 käsityötä (sekä näemmä olen vienyt Spectrumiin tuolloin pari kuvaa punaisesta ruususta ja mansikoista :D) ja sinisellä kaudella syys-lokakuussa valmistui 9 enemmän tai vähemmän sinistä käsityötä. Kivasti tuo Spectrum antaa virikkeitä käsityöharrastukseen, kun voi valita seuraavaksi käsityöksi jotain sen kauden väristä juttua. Vaikka olen minä tehnyt välillä muunkin värisiä, ei tuo ole minua mitenkään rajoittanut. :)

Sukkasato meni myös varsin mukavasti, sillä sain aikaiseksi kuusi sukkaparia ihan omiin jalkoihini. Molempina kuukausina valmistui kolme paria, eli aika tasaiseen tahtiin niitä olen tehnyt. Ensi vuonna lupaan olla taas sukkasatoa kartuttamassa! :)

Marraskuussakaan ei tarvitse ihan ilman tempauksia elellä, sillä olen liittynyt Lapaskuuhun. :) Jospa nyt viimein saisin tehtyä pois ne yhdet lapaset, joiden langat ovat odottaneet vuoroansa käsityökorissani kaksi kuukautta. Niistä aloitellaan vaikka nyt heti! :)

Vaikka viime aikoina en ole onnistunut toteuttamaankaan kaikkia suuria suunnitelmiani, aion vielä ainakin vuoden loppuun saakka jatkaa tätä kuukausisuunnitelman tekemistä. On nimittäin hauska aina katsoa, sainko toteutettua aikeeni, vai tuliko mieleen jotain muuta matkan varrella. Ja muutenkin on kiva vähän miettiä etukäteen, mitä aikoo lähitulevaisuudessa tehdä, niin voi tarpeen mukaan aloitella pikkuneuleita bussimatkoja varten ja isompia kotona tehtäviksi. Joten tässä suunnitelmiani marraskuulle:

• No ne lapaset! :) Aion tehdä lapaskuuhun ainakin yhdet lapaset, toivottavasti myös toiset.
• Viimeiset paksut langat käyttöön, eli pusero Samoksesta olisi kiva.
• Nallesta tai Woolista neuletakki, tai jos aikaa on liikaa niin vaikka molemmista. :)
• Ehkä ainakin yhdet sukat...
• Ristipistointoa takaisin, eli paluu joulukalenterin pariin.
• Ja se langankulutustavoite, olikos se 1426 grammaa? :)
  

Enpä näemmä uskalla enää suuria suunnitella, mutta kuukauden päästä katsotaan, mitä on taas saatu aikaiseksi, vai onko sika vienyt tämän neulojan mennessään...

Mitä mainiointa marraskuuta teille jokaiselle! :)