Hyvää naistenpäivää!
sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009
lauantaina, maaliskuuta 07, 2009
Yllätysompelua :)
Saapas nähdä, huomaako Blogilista tätäkään päivitystä... Blogini on ollut nyt reilut kaksi vuorokautta tarkistusjonossa, eikä päivityksiä vieläkään näytä ilmestyvän sinne listalle. Muissakin blogeissa on samaa ongelmaa, mutta Blogilistan ylläpito ei ole noteerannut saamiaan viestejä mitenkään. No, kun tänne joskus taas lukijoita eksyy listan kautta, niin toivottavasti huomaatte, että päivityksiä on tänne tullut, vaikkei lista ole niitä havainnutkaan... ;)
Mutta nyt on kyllä täällä maailmankirjat sekaisin! Mikä lie kevätaurinko tässä on pistänyt kaiken mullin mallin... Nimittäin minä ompelin TAAS! Eihän tässä nyt ole enää mitään logiikkaa, että minä olen viikon sisällä jo kahdesti kaivanut ompelukoneen esille. ;) Monesti kun saattaa mennä puoli vuotta, etten vilkaisekaan sinne päin, vaan kone saa ihan rauhassa asustella kaapissaan.
Ja minä sain suorastaan ompeluinspiraation! Kun se iskee, niin silloin pitää toimia äkkiä, ennen kuin se ehtii mennä ohitse. ;) Ja niin minä toiminkin. Minua on tässä jo jonkin aikaa ärsyttänyt, kun keittiön pöydille tuppaa kertymään vino pino kirjaston kirjoja. Meillähän luetaan ja lainataan tosi paljon kirjoja, ja aika usein niitä sitten luetaan keittiön pöydällä. Jossa ne sitten ovat tiellä syönnin aikana, ja ne nostetaan apupöydälle - meillä on ikkunan edessä tosi pitkä apupöytä, jota voisi kivasti hyödyntääkin, jollei siinä kasvaisi valtavaa kirjavuorta. Isäntä on vielä ottanut sellaisen tavan, että kun hän tulee kirjastosta kotiin, niin hän tyhjentää reppunsa siihen apupöydälle, jossa ne kirjat sitten odottavat lukemista. Paitsi että ne vievät siitä apupöydältä tilaa, niin kirjoille ei myöskään ole välttämättä kauhean hyvä asia, että niitä säilytetään hellan vieressä, kun sieltähän aina saattaa roiskua kaikenlaista ruokaa laittaessa. Kävimme tästä asiasta reilu viikko sitten isännän kanssa keskustelun (= minä nalkutin ja isäntä ei ollut kuulevinaan ;) ), ja minä sain sen apupöydän raivattua ja laitettua kirjat säilytykseen keittiön kaappiin. Kun kuulemma ne kirjat pitää säilyttää keittiössä, koska siellä tai olohuoneessa niitä luetaankin. Vähän aikaa meni, että ruokapöydällä oli tasan yksi kirja kerrallaan, mutta pikkuhiljaa niitä on taas alkanut sinne apupöydällekin ilmestyä. Kun ei vain ole mitään hyvää paikkaa, minne ne voisi syönnin ajaksi siirtää. Lehtiteline meillä on, mutta se on lattialla, ja sinne ei voi laittaa kuin lehtiä, joilla nyt ei ole niin väliä, vaikka kuopus ne kävisikin repimässä. Ja sitten keittiössä on kassi luetuille lehdille, saa sitten sillä kassilla suoraan kantaa lehdet aina keräykseen. Eli on meillä ihan hyvin muuten organisoitu tuo, mihin sysätä kaikki pöydälle kasaantuvat lukemiset, mutta kirjaston kirjojen tilanne on ollut vähän ongelmallinen.
Tänään sitten ruokaa laittaessani ja pöytää raivatessani aloin miettiä, että olisi hyvä, jos vaikka seinällä olisi joku teline niille kirjaston kirjoille, niin olisivat siinä käden ulottuvilla kuitenkin, mutta eivät pöydällä tiellä ja sotkeutumassa. Ja samantien idealamppu syttyi päässäni, ja jo sillä aikaa, kun ruoka kypsyi kattilassa, aloitin ompelun, ja viimeistelin syönnin jälkeen. Eihän tämä siis paljon aikaa eikä vaivaa vaatinut:
Kirjojen säilytyspussi seinälle
Tehty: 7.3.2009
Kangas: Ikeasta (jäi jämäpala pianojakkaran päällisen ompelusta)
Roikotin: Juuttinaru, ostettu v. -97 Sinooperista :)
Muuta: Mitäs tästä nyt sanoisi? Siksakilla huolittelin reunukset, käänsin päädyn (toinen pääty on hulpioreuna, joten sitä en kääntänyt), ompelin sivusaumat ja kiinnitin juuttinarun ompelemalla. Ripustuskoukut seinään ja kirjat sisään. :)
Toimii. Pussista vilkkuva Mauri Kunnas ei ole muuten kirjastosta, vaan oma. Esikoinen näemmä on perinyt vanhempiensa tavat, ja kantaa omiakin kirjojaan keittiöön luettavaksi. Viimeksi tänä aamuna hän luki Koiramäen talossa -kirjaa, ja selitti muun muassa, miten ennen vanhaan maitoa ei haettu kaupasta vaan maitokamarista. Ja vaatteita ei haettu kaupasta vaan lampaista saatiin villaa, josta tehtiin vaatteita. Siinä vaiheessa minä älähdin, että kuules, kyllä näin tapahtuu vielä tänäänkin; aika moni lammas on saanut villansa luovuttaa äidinkin lankavarastoja varten... ;) Ja villaa minulla on tänäänkin ylläni, pinkistä lampaasta saatua. ;) Esikoinen oli myös sitä mieltä, että ennen vanhaan eivät rakennusmiehet tehneet taloja, vaan metsästä kaadettiin puita ja tehtiin talot niistä. Taas piti hiukan valistaa, että kyllä niitä puita vielä nykyäänkin talonrakennukseen kaadetaan. :) Paras esikoisen juttu taisi kuitenkin olla se, miten ennen vanhaan ei tuuli puhaltanut, vaan oli tuulimyllyjä, joista saatiin tuulta. No, yhdessä sitten kurkistettiin sitä Koiramäki-kirjaa, että mitäs ne tuulimyllyt itse asiassa tekevätkään. Hyvä kirja kyllä tuo Koiramäki, ollaan me aikuisetkin siitä (ja muistakin Kunnaksista) aika paljon opittu tai kerrattu tietojamme. :) Että ei haittaa, vaikka kirja onkin nyt tuolla uudessa säilytyspussissa. :) Kunhan sitä ei vahingossa kanneta kirjastoon... ;)
Kuopuskin on muuten innokas lukemaan. Äsken hän alkoi tyhjentää yhtä lehtikoteloani ja ennätti repiä parista virkkauslehdestäni sivuja, ennen kuin ehdin hätiin. Olikin saanut kaikki virkkauslehteni levitettyä pitkin työhuoneen lattiaa... Siinä lehtiä kerätessäni huomasin taas, että onpas minulla ihania virkkauslehtiä, pitäisikin alkaa virkata... ;) Nyt kuopus lukee vanhoja Margarethan kuvastoja, niistä ei haittaa, vaikka jo vähän repeytyisivätkin. En ole vain raaskinut nakata menemään, kun niitä kuvia on niin kiva kuolata... ;)
Aurinkoista viikonlopun jatkoa! :)
P.S. Korjasin minä samalla parit housutkin, kun oli ompelukone esillä. Mistä niitä rikkinäisiä vaatteita aina meille putkahteleekin...
Mutta nyt on kyllä täällä maailmankirjat sekaisin! Mikä lie kevätaurinko tässä on pistänyt kaiken mullin mallin... Nimittäin minä ompelin TAAS! Eihän tässä nyt ole enää mitään logiikkaa, että minä olen viikon sisällä jo kahdesti kaivanut ompelukoneen esille. ;) Monesti kun saattaa mennä puoli vuotta, etten vilkaisekaan sinne päin, vaan kone saa ihan rauhassa asustella kaapissaan.
Ja minä sain suorastaan ompeluinspiraation! Kun se iskee, niin silloin pitää toimia äkkiä, ennen kuin se ehtii mennä ohitse. ;) Ja niin minä toiminkin. Minua on tässä jo jonkin aikaa ärsyttänyt, kun keittiön pöydille tuppaa kertymään vino pino kirjaston kirjoja. Meillähän luetaan ja lainataan tosi paljon kirjoja, ja aika usein niitä sitten luetaan keittiön pöydällä. Jossa ne sitten ovat tiellä syönnin aikana, ja ne nostetaan apupöydälle - meillä on ikkunan edessä tosi pitkä apupöytä, jota voisi kivasti hyödyntääkin, jollei siinä kasvaisi valtavaa kirjavuorta. Isäntä on vielä ottanut sellaisen tavan, että kun hän tulee kirjastosta kotiin, niin hän tyhjentää reppunsa siihen apupöydälle, jossa ne kirjat sitten odottavat lukemista. Paitsi että ne vievät siitä apupöydältä tilaa, niin kirjoille ei myöskään ole välttämättä kauhean hyvä asia, että niitä säilytetään hellan vieressä, kun sieltähän aina saattaa roiskua kaikenlaista ruokaa laittaessa. Kävimme tästä asiasta reilu viikko sitten isännän kanssa keskustelun (= minä nalkutin ja isäntä ei ollut kuulevinaan ;) ), ja minä sain sen apupöydän raivattua ja laitettua kirjat säilytykseen keittiön kaappiin. Kun kuulemma ne kirjat pitää säilyttää keittiössä, koska siellä tai olohuoneessa niitä luetaankin. Vähän aikaa meni, että ruokapöydällä oli tasan yksi kirja kerrallaan, mutta pikkuhiljaa niitä on taas alkanut sinne apupöydällekin ilmestyä. Kun ei vain ole mitään hyvää paikkaa, minne ne voisi syönnin ajaksi siirtää. Lehtiteline meillä on, mutta se on lattialla, ja sinne ei voi laittaa kuin lehtiä, joilla nyt ei ole niin väliä, vaikka kuopus ne kävisikin repimässä. Ja sitten keittiössä on kassi luetuille lehdille, saa sitten sillä kassilla suoraan kantaa lehdet aina keräykseen. Eli on meillä ihan hyvin muuten organisoitu tuo, mihin sysätä kaikki pöydälle kasaantuvat lukemiset, mutta kirjaston kirjojen tilanne on ollut vähän ongelmallinen.
Tänään sitten ruokaa laittaessani ja pöytää raivatessani aloin miettiä, että olisi hyvä, jos vaikka seinällä olisi joku teline niille kirjaston kirjoille, niin olisivat siinä käden ulottuvilla kuitenkin, mutta eivät pöydällä tiellä ja sotkeutumassa. Ja samantien idealamppu syttyi päässäni, ja jo sillä aikaa, kun ruoka kypsyi kattilassa, aloitin ompelun, ja viimeistelin syönnin jälkeen. Eihän tämä siis paljon aikaa eikä vaivaa vaatinut:
Kirjojen säilytyspussi seinälleTehty: 7.3.2009
Kangas: Ikeasta (jäi jämäpala pianojakkaran päällisen ompelusta)
Roikotin: Juuttinaru, ostettu v. -97 Sinooperista :)
Muuta: Mitäs tästä nyt sanoisi? Siksakilla huolittelin reunukset, käänsin päädyn (toinen pääty on hulpioreuna, joten sitä en kääntänyt), ompelin sivusaumat ja kiinnitin juuttinarun ompelemalla. Ripustuskoukut seinään ja kirjat sisään. :)
Toimii. Pussista vilkkuva Mauri Kunnas ei ole muuten kirjastosta, vaan oma. Esikoinen näemmä on perinyt vanhempiensa tavat, ja kantaa omiakin kirjojaan keittiöön luettavaksi. Viimeksi tänä aamuna hän luki Koiramäen talossa -kirjaa, ja selitti muun muassa, miten ennen vanhaan maitoa ei haettu kaupasta vaan maitokamarista. Ja vaatteita ei haettu kaupasta vaan lampaista saatiin villaa, josta tehtiin vaatteita. Siinä vaiheessa minä älähdin, että kuules, kyllä näin tapahtuu vielä tänäänkin; aika moni lammas on saanut villansa luovuttaa äidinkin lankavarastoja varten... ;) Ja villaa minulla on tänäänkin ylläni, pinkistä lampaasta saatua. ;) Esikoinen oli myös sitä mieltä, että ennen vanhaan eivät rakennusmiehet tehneet taloja, vaan metsästä kaadettiin puita ja tehtiin talot niistä. Taas piti hiukan valistaa, että kyllä niitä puita vielä nykyäänkin talonrakennukseen kaadetaan. :) Paras esikoisen juttu taisi kuitenkin olla se, miten ennen vanhaan ei tuuli puhaltanut, vaan oli tuulimyllyjä, joista saatiin tuulta. No, yhdessä sitten kurkistettiin sitä Koiramäki-kirjaa, että mitäs ne tuulimyllyt itse asiassa tekevätkään. Hyvä kirja kyllä tuo Koiramäki, ollaan me aikuisetkin siitä (ja muistakin Kunnaksista) aika paljon opittu tai kerrattu tietojamme. :) Että ei haittaa, vaikka kirja onkin nyt tuolla uudessa säilytyspussissa. :) Kunhan sitä ei vahingossa kanneta kirjastoon... ;)
Kuopuskin on muuten innokas lukemaan. Äsken hän alkoi tyhjentää yhtä lehtikoteloani ja ennätti repiä parista virkkauslehdestäni sivuja, ennen kuin ehdin hätiin. Olikin saanut kaikki virkkauslehteni levitettyä pitkin työhuoneen lattiaa... Siinä lehtiä kerätessäni huomasin taas, että onpas minulla ihania virkkauslehtiä, pitäisikin alkaa virkata... ;) Nyt kuopus lukee vanhoja Margarethan kuvastoja, niistä ei haittaa, vaikka jo vähän repeytyisivätkin. En ole vain raaskinut nakata menemään, kun niitä kuvia on niin kiva kuolata... ;)
Aurinkoista viikonlopun jatkoa! :)
P.S. Korjasin minä samalla parit housutkin, kun oli ompelukone esillä. Mistä niitä rikkinäisiä vaatteita aina meille putkahteleekin...
perjantaina, maaliskuuta 06, 2009
Pistoja ristiin
Täytynee välillä laittaa tänne käsityöasiaakin, kun pari viimeistä postausta on ollut jotain ihan muuta. Blogilistalla lienee muuten jotain ongelmia, koska blogit eivät näytä sinne päivittyvän. Esimerkiksi tuo edellinen postaukseni ei ole vieläkään päivittynyt listalle, vaikka blogini on ollut viimeisen vuorokauden ajan tarkistusjonossa... Eikä kyllä suosikkilistallanikaan ole ollut erityisen vilkasta, vain muutama blogi siellä näkyy päivittyvän, vaikka oikeasti blogeja on varmasti päivitetty enemmän. No, toivottavasti asia korjaantuu pian! :)
Olen minä täällä tehnyt käsitöitä, vaikken ole niistä pariin päivään jaksanut turistakaan. Neuleiden puolella puikottelen Huopasia, ja yritän tehdä kaikki Huopaseni sille mallille, että saan ne kerralla sitten työntää pesuun. En viitsi siis laitella niistä kuvia puolitekoisina, eikä tässä nyt mitenkään hirveää kyytiä ole nuo edistyneetkään. Yritän tehdä aina kun ehdin, mutta jotenkin se aika vaan tässä vilahtaa, eikä tahdo ehtiä montaakaan silmukkaa päivässä tehdä. Ja minunhan piti tämä hiihtolomaviikko vain tehdä käsitöitä... ;)
Ristipistojen kanssa olen vähän enemmän saanut aikaiseksi. Yhden lahjan tekemisen aloitin alkuviikosta ja sain eilen valmiiksi. Se on tietysti hyssynhyssyn-osastoa, joten siitä tulee kuvia sitten joskus. Eilen illalla sain viimein aloitettua myös kirjekuorta Violariumin kirjekuorikilpailuun. Pitkään olen tuota suunnitellut, ja nyt sain eilen leikattua kankaat ja tehtyä muutaman piston. Vähän jännittää, kun tämä on ensimmäinen koskaan pistelemäni kirjekuori, ja heti vain kilpailuun mukaan! ;) Siitäkin laitan kuvia vasta sitten, kun kilpailu on ohi, koska siinähän on myös yleisöäänestys, enkä halua äänestäjien tietävän, mikä on minun kuoreni, ettei se vaikuta vain äänestystulokseen. ;) Mutta yritän tehdä tietysti mahdollisimman nätin kuoren, ja olen kyllä tuosta ihan innoissani! :)
Jotain kuvaakin sentään. Eilen pääsin osallistumaan Ristipistoiljoitten RPM:ään eli RistiPistoMaratoniin, joka on aina torstaisin klo 18-22, mutta minä kun olen silloin töissä, niin eipä siellä paljon maratoneille osallistuta. No, nyt sitten lomaviikolla oli siihen mahdollisuus, mutta en saanut edes puolimaratonia pisteltyä. ;) Pistelyaikani rajoittui klo 18.30-20.00, ja siinäkin välissä piti luovuttaa välillä kädet kuopuksen sylissäpitämiseen. Otin työn alle joulukalenterini kolmannen koristeen, jota siis pistellään plastic canvasille. Tämän verran sain puolessatoistatunnissa pisteltyä:
Sentään kaksi värialuetta sain valmiiksi, hyvä alku sekin. :) Tuohon tulee jonkinsortin eläin, vuohi tai joku, ja pupukin siihen tulee. Sitten joskus. :)
Toivottavasti viikonloppuna ehtisi olla ahkerampi puikkojen ja neulojen kanssa. Hyvää ja käsityörikasta viikonloppua kaikille! :)
Olen minä täällä tehnyt käsitöitä, vaikken ole niistä pariin päivään jaksanut turistakaan. Neuleiden puolella puikottelen Huopasia, ja yritän tehdä kaikki Huopaseni sille mallille, että saan ne kerralla sitten työntää pesuun. En viitsi siis laitella niistä kuvia puolitekoisina, eikä tässä nyt mitenkään hirveää kyytiä ole nuo edistyneetkään. Yritän tehdä aina kun ehdin, mutta jotenkin se aika vaan tässä vilahtaa, eikä tahdo ehtiä montaakaan silmukkaa päivässä tehdä. Ja minunhan piti tämä hiihtolomaviikko vain tehdä käsitöitä... ;)
Ristipistojen kanssa olen vähän enemmän saanut aikaiseksi. Yhden lahjan tekemisen aloitin alkuviikosta ja sain eilen valmiiksi. Se on tietysti hyssynhyssyn-osastoa, joten siitä tulee kuvia sitten joskus. Eilen illalla sain viimein aloitettua myös kirjekuorta Violariumin kirjekuorikilpailuun. Pitkään olen tuota suunnitellut, ja nyt sain eilen leikattua kankaat ja tehtyä muutaman piston. Vähän jännittää, kun tämä on ensimmäinen koskaan pistelemäni kirjekuori, ja heti vain kilpailuun mukaan! ;) Siitäkin laitan kuvia vasta sitten, kun kilpailu on ohi, koska siinähän on myös yleisöäänestys, enkä halua äänestäjien tietävän, mikä on minun kuoreni, ettei se vaikuta vain äänestystulokseen. ;) Mutta yritän tehdä tietysti mahdollisimman nätin kuoren, ja olen kyllä tuosta ihan innoissani! :)
Jotain kuvaakin sentään. Eilen pääsin osallistumaan Ristipistoiljoitten RPM:ään eli RistiPistoMaratoniin, joka on aina torstaisin klo 18-22, mutta minä kun olen silloin töissä, niin eipä siellä paljon maratoneille osallistuta. No, nyt sitten lomaviikolla oli siihen mahdollisuus, mutta en saanut edes puolimaratonia pisteltyä. ;) Pistelyaikani rajoittui klo 18.30-20.00, ja siinäkin välissä piti luovuttaa välillä kädet kuopuksen sylissäpitämiseen. Otin työn alle joulukalenterini kolmannen koristeen, jota siis pistellään plastic canvasille. Tämän verran sain puolessatoistatunnissa pisteltyä:
Sentään kaksi värialuetta sain valmiiksi, hyvä alku sekin. :) Tuohon tulee jonkinsortin eläin, vuohi tai joku, ja pupukin siihen tulee. Sitten joskus. :)
Toivottavasti viikonloppuna ehtisi olla ahkerampi puikkojen ja neulojen kanssa. Hyvää ja käsityörikasta viikonloppua kaikille! :)
torstaina, maaliskuuta 05, 2009
Palkinto
KIITOS Leenuliinille ja Jaanalle tästä blogipalkinnosta! On kiva kuulla, että joku tykkää blogistani. :) Minä tykkään niin monesta blogista, että menisi ikuisuus jakaa tämä kaikille suosikeilleni. Joten annan tämän vain takaisin Leenuliinille ja Jaanalle: tykkään vierailla teidän blogeissanne myös, ja kuopuskin taitaa tykätä ainakin Leenuliinin blogin kuvista kovasti. :) Jaanan blogia on myös ilo seurata, ja on kiva kun vierailemme toistemme blogeissa puolin ja toisin.
Mutta tosiaankin, olen nyt niin tylsä, etten jaksa jakaa tätä eteenpäin muille, vaikka aihetta toki olisi: Blogilistan suosikeissani on tällä hetkellä 152 toinen toistaan ihanampaa blogia, jotka tämän palkinnon ansaitsisivat ihan jokainen. Yritän sen sijaan petrata kommentoinnissa noin niin kuin muuten vaan. Vaikka nämä blogipalkinnot lämmittävätkin mieltä, niin kyllä ihan tavallinen kommentti lämmittää jopa vielä enemmän. :)
Mukavaa torstaita kaikille! :)
keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009
Vaihteeksi vähän meemiä
Löysin tämän meemin Lankapirtistä. Jos haluat, voit viedä tämän mukanasi, mutta jätä siitä kommenttia, niin tulen kurkkimaan sinun vastauksiasi. :)
1. Mitä teit tasan vuorokausi sitten? Olisinko just ollut tulossa esikoisen kanssa ulkoa, tai sitten oltiin vielä ulkona, tai sitten laitoin ruokaa. En katsonut eilen kelloa just tähän aikaan. ;)
2. Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä? Jos tällä tarkoitetaan sitä, kuka on pikavalintanäppäimissä numeron 7 takana, niin häneen tutustuin varmaankin seurakunnan päiväkerhossa, mutta ystävyytemme alkoi varsinaisesti ensimmäisestä koulupäivästämme, kun olimme luokkamme ainoat tytöt (lisäksemme luokalla oli neljä tai viisi poikaa), ja kuljimme koulumatkamme yhdessä. 25 vuoden tuntemisen ja ystävyyden jälkeen hän on edelleen paras ystäväni. :) Aakkosellisessa järjestyksessä seitsemäntenä olevaan ihmiseen tutustuin puolestaan reilut 10 v sitten, kun löysin hänen kirjeenvaihtoilmoituksensta teksti-tv:stä. Kirjoittelimme toisillemme maileja ja "oikeita" kirjeitäkin, ja tapasimme ensimmäistä kertaa livenä vuoden -99 alussa Hämeenlinnan rautatieasemalla, kun ohikulkumatkalla pysähdyin häntä tapaamaan. Emme ole enää kirjeenvaihdossa, mutta joskus tulee tekstareita läheteltyä, kun hänen numeronsa kerran näkyy kännykässäni olevan. :) Terkkuja kummallekin mainitsemalleni henkilölle, molemmat taitavat käydä täällä ainakin joskus kurkkimassa!
3. Onko sinulla paljon rutiineja? Heh, minähän olen rutiinieni orja! ;) Elämäni menee ihan sekaisin, jos rutiineihini tulee joku poikkeus; toisaalta, kun perusasiat hoituvat rutiinilla, niin siihen on helppo mahduttaa sitten niitä poikkeuksiakin. Meillä siis herätään, nukutaan, syödään, siivotaan, pyykätään jne. aina samaan aikaan päivästä tai viikosta, eikä niihin tehdä poikkeuksia. :)
4. Oletko rehellinen? Välillä vähän liiankin rehellinen. Ja jos yritän valehdella, niin siitä ei tule mitään, ilmeeni ja elehtimiseni paljastaa kaiken. Kerron vähän liiankin rehellisesti totuuden, kuten tässäkin meemissä... ;)
5. Miksi asut siellä missä asut? Kolme vuotta sitten olin valmistumassa, ja kuulin kollegalta, että eräs entinen opiskelukaverini kaipailee vuodeksi sijaista. Sitä kautta sitten sain työpaikan vuodeksi täältä seudulta, ja muutto tänne oli edessä. No, nyt ei ole sitä työpaikkaa enää, eikä työnäkymät täällä ole mitkään huikaisevat, mutta eipä ole tullut vastaan mitään syytä muuttaa täältä poiskaan, joten täällä ollaan toistaiseksi. Tänne kaupunginosaan päädyimme ihan summassa, kun laitoin hakemuksia vuokra-asuntoihin, ja täältä meille tarjottiin hyvää ja edullista asuntoa. Tosin se asunto meni sitten vuosi sitten myyntiin (kaikki siinä taloyhtiössä olevat yli sata vuokra-asuntoa muutettiin asunto-osakkeiksi), joten meille tuli pakkomuutto eteen, ja kun emme halunneet esikoisen päiväkodin vaihtuvan, niin muutimme samalle asuinalueelle noin 200 metrin päähän edellisestä asunnostamme, ja samalle vuokranantajalle edelleen. Tykkäämme asunnostamme ja asuinalueestamme kyllä, että senkään puolesta ei ole täältä mitään hinkua pois. :)
6. Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on? Kyllä, on 4.3.
7. Koska viimeksi teit itse ruokaa? Noin vuorokausi sitten tein lounasta. Teen ruokaa yleensä kerran päivässä lounaaksi, ja tähteet lämmitetään sitten päivälliseksi. Joskus joudun tekemään toisenkin ruuan illalla, jos lounaalta ei ole jäänyt riittävästi tähteitä, mutta silloin se on kyllä jotain tosi pikaruokaa tyyliin munakasta. Vaikkakaan en muutenkaan viihdy hellan ääressä, vaan ruuan täytyy valmistua alle puolessa tunnissa. Siis jos kello on nyt 12 ja ajattelemme syödä klo 12.30, niin ehkä tässä kohtapuolin voisin alkaa miettiä, mitä sitä tänään laittaisin... ;)
8. Muistatko minkä CD:n ostit ensimmäiseksi? Jaa-a. Ostin itselleni ensimmäisen CD-soittimen keväällä -97, mutta mikähän olisi ollut ensimmäinen levy...? Varmaan jotain klassista musiikkia kävin ostamassa Anttilasta, sen verran kyllä muistan, että siellä Anttilan levyosastolla silloin pyörin ensimmäisiä levyjä hankkiessani.
9. Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä? Istun työtuolissani, oikea jalka on taivutettuna pyllyn alle ja vasen on ristissä oikean jalan päällä ja roikkuu kohti lattiaa. Tuoli on vähän vinossa, eli tuo käsinoja on tuossa edessäni minun ja työpöydän välissä; oikea käteni lepää käsinojalla ja vasen tuossa vasemman reiteni päällä.
10. Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu? Minulla on aviomies ja vuonna -04 ja -08 syntyneet pojat.
11. Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan? Haluaisin tehdä huomenna oikein paljon käsitöitä. :) Ja sitten olisi kiva saada jotain tosi mukavaa postia.
12. Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on? Onhan noita tietysti niitäkin... en nyt ihan kaikkia asioitani kerro kaikille, mutta mieheni kyllä tietää lähes kaikki salaisuuteni. Ehkä minulla on pari salaisuutta, jota edes mieheni ei tiedä, eikä kukaan muukaan. Sitten sellaisia hys-hys-käsityösalaisuuksia on tietysti paljon enemmänkin. ;)
13. Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin. Kyllä näen joka yö unia, mutten aina muista niitä aamulla. Nyt esimerkiksi en saa päähäni, mitä unta näin viime yönä. Minulla on yksi toistuva uni, jossa katson itseäni peilistä ja hiuseni ovat jotenkin erilaiset, mitä niiden pitäisi olla. Viime aikoina olen käynyt öisin kampaajallakin, joka on laittanut hiukseni ihan pilalle... Näin hiuksistani unta viimeksi noin viikko sitten.
14. Oletko enemmän ujo kuin villi? Kyllä minä olen enemmän ujo. Vieraitten ihmisten seura pelottaa, ja olen tosi arka vaikkapa soittamaan mihinkään tai yleensäkin ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen, jollei toinen tee aloitetta. Onneksi näitä aloitteentekijöitä on olemassa, niin olen päässyt sentään tutustumaan muihinkin ihmisiin. ;)
15. Aistitko, jos sinua tuijotetaan? Kyllä sen jollakin tavalla aistii, luulisin.
16. Ketä kättelit viimeksi? Terapeuttiani viime viikolla, hän kättelee aina tapaamisen aluksi ja lopuksi.
17. Mitä näet, kun suljet silmät? No tietysti tuon tietokoneruudun "haamun", eli kun olen tässä tuijottanut kirkasta ruutua puoli tuntia, niin jos silmät sulkee, niin se näkyy sitten siellä haamuna... äh, tyhmää selittää, kyllä te tiedätte. ;)
18. Kuinka monet kengät omistat? Minulla on käytössä tasan yhdet talvilenkkarit ja yhdet kesälenkkarit, mutta omistan lisäksi toisetkin "paremmat" talvikengät, sandaalit, yhdet kävelykengät (joilla ei kyllä voi kävellä...), vissiinkin parit juhlakengät (mustat ja valkoiset), ja urkujensoittokengät. Hiihtomonotkin on varmaan jossain, mutta ei niitä ole käytetty vuosiin. Että oisko jotain 10 paria, vaikka vain kaksia siis käytän ja noita muita harvemmin. Ostan kenkiä tosi harvoin, esim. mustat juhlakenkäni ovat n. 20 v vanhat ja valkoiset juhlakengät 10 v vanhat. Talvilenkkarit ovat myös olleet ainakin 7-8 vuotta käytössä; kesälenkkarit ostin viime kesänä uudet, kun niistä entisistä tuli 10 vuoden käytön jälkeen varvas läpi. ;)
19. Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt? Ehkä liveyleisö on ollut enimmillään jotain 10 000 luokkaa, tämä on kyllä ihan puhdas arvio, mutta tuollaista väkimäärää yleensä Lähetysjuhlilla on, ja täydelle hallilliselle olen niillä juhlilla esiintynyt. TV-yleisöä on voinut olla enemmänkin, tai sitten vähemmänkin, koska se ohjelma, jossa v.-98 pari kertaa esiinnyin, ei varmastikaan ollut katsojalistojen kärjessä... ;)
20. Mikä oli päivän paras juttu? Nyt on päivä niin alussa, ja minulla on ollut aika paska aamu (arvatkaa, kenellä on PMS? ;) ), mutta ehkä "paras" juttu oli se, että kuopus ei suostunut ensin pissaamaan pottaan, ja kun otin hänet hoitopöydälle, niin eiköhän hän alkanut ruiskimaan päälleni, ja kiidätin hänet nopeasti takaisin potalle. No, eihän hän siellä sitten alkanut taaskaan jatkamaan pissaamista, mutta koska tiesin, että sitä ihan varmasti on vielä tulossa lisää, niin käskin pojan vain istua aloillaan. Ja kun siivosin hoitopöydän edestä jälkiä, niin sillä aikaa poika olikin jatkanut pissaamistaan, mutta oli vain kääntänyt letkun osoittamaan potan ohi... Eli päivä alkoi sitten lattioiden luutuamisella... ;) No, viime viikolla eräänä aamuna herra päätti tutustua kaikilla aisteillaan pottansa isompaan tuotokseen, joten nämä lätäköitten luutuamiset on pientä siihen verrattuna, että silloin joutui pesemään kuopuksen naamasta ja kädestä ja lattialta sitä itseään... ;) Mutta toivon tämän aamun jälkeen, että päivä tästä muuttuisi paremmaksi, ja olemme lähdössä tässä iltapäivällä uimahalliin, joten olisiko siitä tulossa sitten tämän päivän paras juttu. :)
21. Luokitteletko ihmisiä? No kait sitä jollakin tavalla tulee luokiteltua. Vaikka tottakai kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, mutta jokaisellahan on olemassa omat ennakkoasenteensa, joiden perusteella lajittelee toisia ihmisiä "parempiin" ja "huonompiin". Vaikka minusta tuntuu, että minun arvoasteikossani ne yhteiskunnan silmissä "paremmat ihmiset" eivät välttämättä ole kovinkaan korkealla... ;) Yritän kyllä olla lajittelematta ihmisiä minkään ulkoisen seikan tai statuksen perusteella, vaan muodostaa ne mielipiteeni vasta sitten, kun olen tutustunut ihmiseen paremmin. Siihen asti yritän pitää kaikki samalla linjalla.
22. Kuinka korkealta katselet maailmaa? Päälaki on 162 cm korkeudessa, ja silmät siinä vähän alempana, eli niiltä seutuvilta kutakuinkin.
23. Onko sinulla lemmikkieläimiä? Ei ole, eikä taatusti tule.
24. Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä? Ulkoisista piirteistä ehdottomasti viehättävin on hymykuopat. :) Luonteenpiirteistä viehättää positiivisuus.
25. Oletko tullut enemmän äitiin vai isään? Valitettavasti kumpaankin. ;) Minua on sanottu enemmän isän näköiseksi, mutta välillä minusta tuntuu, että kyllä peilistä tuijottaa äitikin vastaan... Luonteenpiirteitä minulla on molemmilta, ja olen kiinnittänyt huomioni siihen, että ei-toivotut luonteenpiirteet ovat herkimpiä periytymään. ;)
26. Uskotko ihmeisiin? Kyllä uskon, olen synnyttänytkin kaksi sellaista. :)
27. Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu? Arki on kiireisempää, monesti on viikkoja, jolloin joka päivälle on jokin meno "sotkemassa rutiineja" (tosin nekin menot toistuvat usein niin säännöllisesti, että niistä on jo tullut osa rutiineja). Viikonloppuisin on harvemmin mitään muuta kuin käsityötapaamisia, ja nyt hiihtolomaviikolla olemme saaneet nauttia siitä kiireettömästä arjestakin! :)
28. Olitko iloinen herätessäsi aamulla? No ihan heräämisen hetkellä oli ihan ok fiilis, kun kuopushan minut aina herättää ja meillä on omat höpöttelyhetkemme ennen kuin nousemme ylös. Mutta ylösnousun jälkeen alkoikin sitten ankara v...tus, jota kesti muutaman tunnin. Sanavarastokin rajoittui tasan kolmeen painokelvottomaan sanaan... ;) Nyt on parempi olo jo, onneksi.
29. Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia? No en todellakaan. Ovat kuolleet jo aikoja ennen minun syntymääni, itse asiassa en ole varma, ovatko edes vanhempani tavanneet omia isovanhempiaan, ei ole koskaan tullut puheeksi. Sen verran tiedän, että äitini ei edes tiedä, kuka hänen äitinsä isä on, koska mummuni oli avioton lapsi, eli aika mahdotonta tässä olisi sitten tavata omia isoisovanhempiaan, jos ei edes tiedä heidän henkilöllisyyttään. ;) No, en ole kyllä tavannut edes kaikkia isovanhempianikaan, tai käytännössä minulla ei ole ollut isovanhempia ollenkaan. Äitini isä kuoli, kun äiti oli 12-vuotias. Isäni äiti kuoli, kun olin reilun vuoden, eli minulla ei ole hänestä mitään muistikuvaa. Isäni isä kuoli minun ollessani juuri täyttänyt 3 vuotta, ja ensimmäinen ja ainoa muistikuvani papasta on hänen hautajaiset. :( Äidinäiti kuoli, kun olin 9-vuotias, mutta hän makasi viimeiset 7 vuotta dementoituneena sairaalassa, eli ei hänkään ollut minun elämässäni koskaan läsnä. Siksi on ihan absurdi ajatus, että olisin koskaan tavannut heidän vanhempiaankaan.
30. Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)? Huumorintajuttomuus, negatiivisuus, ja jos ei ole vaikkapa yhteisiä puheenaiheita ko. ihmisen kanssa.
31. Oletko kateellinen muille ihmisille? No enpä oikeastaan. Ei minulla ole mitään syytä kadehtia, olen tyytyväinen omaan elämääni.
32. Oletko ollut kirpparilla myymässä? En ole, vaikka on tarkoitus kyllä tässä jossain vaiheessa vuokrata pöytä (kun vain saisi jonkun vahtimaan lapsia, että pääsisimme isännän kanssa käymään läpi varastomme...). Paitsi joo, kotikylässäni on sellainen seurakunnan ylläpitämä kahvila-kirppari, joka ainakin alkuvaiheessa pyöri vapaaehtoisvoimin, ja silloin olin yhtenä kesänä muutamana päivänä siellä vapaaehtoisena pitämässä putiikkia auki.
33. Koska eletään elämän parasta aikaa? NYT. Elämän paras aika on aina se meneillään oleva hetki. Menneisyyttä kun ei saa takaisin eikä tulevasta tiedä, niin on elettävä vain tätä hetkeä ja otettava siitä kaikki ilo irti. :)
34. Kuinka monta serkkua sinulla on? Hmm... en ole ihan varma. Silloin, kun olin lapsi, minulla oli 22 serkkua elossa, mutta tämänhetkistä tilannetta en tiedä. Siitä olen melko varma, ettei heitä ole syntynyt ainakaan lisää, mutta onko sitten joku kuollut, niin en tiedä. Ja minulla on noiden 22 lisäksi myös serkkuja, jotka ovat kuolleet ihan pieninä lapsina, yksi on kuollut jo joskus 40-luvulla, eli yli 30 vuotta ennen minun syntymääni. En ole tavannut edes kaikkia serkkujani; isän puolella minulla on 3 serkkua, jotka ovat kaikki omaa ikäluokkaani, ja heidän kanssaan olin lapsena paljonkin tekemisissä, mutta nykyään emme pidä yhteyttä (paitsi olen kyllä Facebookissa heidän ystävinään, mutta ei sitä oikein voi sanoa yhteydenpidoksi ;) ). Äidin puolen serkut ovat kaikki minua vanhempia, osa tosiaan sen yli 30 vuotta minua vanhempia, ja olen ehkä muutamia tavannut kerran-pari tyyliin mummun hautajaisissa, mutta en varmasti likimainkaan kaikkia ole nähnyt. Niin ja heidän lisäkseen minulla on 9 "puolikasta serkkua" eli sisarusteni isän sukulaisia, joiden kanssa tuli paljon enemmän oltua tekemisissä lapsena kuin äidin omien sukulaisten kanssa.
35. Kirjoitatko päiväkirjaa? En, jollei tätä blogia lasketa. :) Lapsena/teininä tuli pidettyä päiväkirjaa enemmänkin, mutta se lopahti joskus lukioiässä. Molemmilta raskausajoilta pidin kyllä raskauspäiväkirjaa.
36. Koska olet viimeksi itkenyt? Tänä aamuna yllättäen sen PMS-raivoni siivittämänä.
37. Mikä muistuttaa viime kesästä? Jaa-a. En ole todellakaan mikään kesän ystävä, niin en kaipaa muistoja kesästä. ;) Ehkä joku viime kesänä valmistunut käsityö saattaa tuoda kesän mieleen.
38. Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia? Kyllä olemme. Tai toisaalta emme ole. Riippuu sitä, miltä kannalta ajattelee. Tottakai tuntuu, että olen korvaamaton perheelleni, mutta jos joutuisin vaikkapa sairaalaan, niin kyllä nuo pojat varmaan täällä pärjäisivät, kun pakko olisi...
39. Kuvaile hiustesi luonnollista väriä. Tummanvaalea. :D Minusta tuo on hassu sana, miten voi olla tumma ja vaalea yhtä aikaa, mutta tuolla tavalla hiusteni luonnollinen väri määritellään ainakin hiusväriainepurkeissa. Värjätty väri on sitten "Tummanvaalea kulta" tai "tumma kullanvaalea".
40. Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi? Raunon.
41. Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana? Olen ainakin kerran, kun olin esikoisen kanssa vauvakinossa, ja käytin häntä kesken leffan potalla.
42. Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta? Ei ole, sisäistä kauneutta löytyy jokaisesta ihmisestä, ja se on tärkeämpää kuin ulkoinen kauneus. Itse asiassa sisäinen kauneus huokuu ihmisestä myös ulospäin, ja se myös kaunistaa ulkoisia piirteitä. :)
43. Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa? No en mene, peseydyn aina ennen nukkumaanmenoa. Meikkaan kyllä muutenkin harvoin, oikeastaan vain töihin mennessäni eli kerran viikossa.
44. Osaatko keittää riisiä? Osaan. Meillä syödään riisiä useita kertoja viikossa, suosimme sitä enemmän kuin perunaa, koska peruna ei oikein sovi herkille vatsoille. Keitän aina tummaa riisiä ja lisään joukkoon pussillisen pakastevihanneksia. 1 dl riisiä + pakastevihannespussillinen riittää meidän nelihenkiselle perheellemme kahdelle aterialle lihan tai kanan lisukkeeksi, samoin jos teen risottoa, niin keitän siihen vain sen 1 dl riisiä, ja saatamme syödä sitä jopa kolmellakin aterialla. En käsitä, miten riisipaketin kyljessä voi lukea, että 4 annokseen pitäisi keittää 3 dl riisiä... ;)
45. Pidätkö yksinäisyydestä? KYLLÄ! Minusta tuntuu useita kertoja päivässä siltä, että haluaisin vain olla yksin, ja sellainen onkin kyllä tosi harvinaista herkkua. Tottakai rakastan perhettäni, mutta kaipaan yksinoloa, ja jos saisin valita seuran tai yksinolon, niin valitsisin yksinolon. Siis ainakin tilapäiseksi olomuodoksi; en kuitenkaan nauttinut sinkkuelämästäkään silloin aikoinaan...
46. Onko sinulla unelmia? On toki. Vaikkapa se, että jonain päivänä minulla olisi tyhjät lankalaatikot, ja saisin aloittaa niiden täyttämisen nollasta. Tai että ehtisin joskus tehdä kaikki ihanat ristipistotyöt, jotka odottavat kaapissa. Tai että uskaltaisin ottaa riskin ja perustaa oman musiikkikoulun ja alkaa yrittäjäksi... tosin ehkä tässä elämäntilanteessa en haluaisi olla naimisissa työni kanssa, mutta ehkä toteutan tuon unelmani sitten, kun lapset ovat vähän isompia, on se kuitenkin ollut pitkään haaveenani. :)
No niin, tässä tuli sitten niitä rehellisiä vastauksia! Ja aikaa meni tosi kauan, ehdin sen ruuankin käydä tässä välissä laittamassa...
1. Mitä teit tasan vuorokausi sitten? Olisinko just ollut tulossa esikoisen kanssa ulkoa, tai sitten oltiin vielä ulkona, tai sitten laitoin ruokaa. En katsonut eilen kelloa just tähän aikaan. ;)
2. Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä? Jos tällä tarkoitetaan sitä, kuka on pikavalintanäppäimissä numeron 7 takana, niin häneen tutustuin varmaankin seurakunnan päiväkerhossa, mutta ystävyytemme alkoi varsinaisesti ensimmäisestä koulupäivästämme, kun olimme luokkamme ainoat tytöt (lisäksemme luokalla oli neljä tai viisi poikaa), ja kuljimme koulumatkamme yhdessä. 25 vuoden tuntemisen ja ystävyyden jälkeen hän on edelleen paras ystäväni. :) Aakkosellisessa järjestyksessä seitsemäntenä olevaan ihmiseen tutustuin puolestaan reilut 10 v sitten, kun löysin hänen kirjeenvaihtoilmoituksensta teksti-tv:stä. Kirjoittelimme toisillemme maileja ja "oikeita" kirjeitäkin, ja tapasimme ensimmäistä kertaa livenä vuoden -99 alussa Hämeenlinnan rautatieasemalla, kun ohikulkumatkalla pysähdyin häntä tapaamaan. Emme ole enää kirjeenvaihdossa, mutta joskus tulee tekstareita läheteltyä, kun hänen numeronsa kerran näkyy kännykässäni olevan. :) Terkkuja kummallekin mainitsemalleni henkilölle, molemmat taitavat käydä täällä ainakin joskus kurkkimassa!
3. Onko sinulla paljon rutiineja? Heh, minähän olen rutiinieni orja! ;) Elämäni menee ihan sekaisin, jos rutiineihini tulee joku poikkeus; toisaalta, kun perusasiat hoituvat rutiinilla, niin siihen on helppo mahduttaa sitten niitä poikkeuksiakin. Meillä siis herätään, nukutaan, syödään, siivotaan, pyykätään jne. aina samaan aikaan päivästä tai viikosta, eikä niihin tehdä poikkeuksia. :)
4. Oletko rehellinen? Välillä vähän liiankin rehellinen. Ja jos yritän valehdella, niin siitä ei tule mitään, ilmeeni ja elehtimiseni paljastaa kaiken. Kerron vähän liiankin rehellisesti totuuden, kuten tässäkin meemissä... ;)
5. Miksi asut siellä missä asut? Kolme vuotta sitten olin valmistumassa, ja kuulin kollegalta, että eräs entinen opiskelukaverini kaipailee vuodeksi sijaista. Sitä kautta sitten sain työpaikan vuodeksi täältä seudulta, ja muutto tänne oli edessä. No, nyt ei ole sitä työpaikkaa enää, eikä työnäkymät täällä ole mitkään huikaisevat, mutta eipä ole tullut vastaan mitään syytä muuttaa täältä poiskaan, joten täällä ollaan toistaiseksi. Tänne kaupunginosaan päädyimme ihan summassa, kun laitoin hakemuksia vuokra-asuntoihin, ja täältä meille tarjottiin hyvää ja edullista asuntoa. Tosin se asunto meni sitten vuosi sitten myyntiin (kaikki siinä taloyhtiössä olevat yli sata vuokra-asuntoa muutettiin asunto-osakkeiksi), joten meille tuli pakkomuutto eteen, ja kun emme halunneet esikoisen päiväkodin vaihtuvan, niin muutimme samalle asuinalueelle noin 200 metrin päähän edellisestä asunnostamme, ja samalle vuokranantajalle edelleen. Tykkäämme asunnostamme ja asuinalueestamme kyllä, että senkään puolesta ei ole täältä mitään hinkua pois. :)
6. Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on? Kyllä, on 4.3.
7. Koska viimeksi teit itse ruokaa? Noin vuorokausi sitten tein lounasta. Teen ruokaa yleensä kerran päivässä lounaaksi, ja tähteet lämmitetään sitten päivälliseksi. Joskus joudun tekemään toisenkin ruuan illalla, jos lounaalta ei ole jäänyt riittävästi tähteitä, mutta silloin se on kyllä jotain tosi pikaruokaa tyyliin munakasta. Vaikkakaan en muutenkaan viihdy hellan ääressä, vaan ruuan täytyy valmistua alle puolessa tunnissa. Siis jos kello on nyt 12 ja ajattelemme syödä klo 12.30, niin ehkä tässä kohtapuolin voisin alkaa miettiä, mitä sitä tänään laittaisin... ;)
8. Muistatko minkä CD:n ostit ensimmäiseksi? Jaa-a. Ostin itselleni ensimmäisen CD-soittimen keväällä -97, mutta mikähän olisi ollut ensimmäinen levy...? Varmaan jotain klassista musiikkia kävin ostamassa Anttilasta, sen verran kyllä muistan, että siellä Anttilan levyosastolla silloin pyörin ensimmäisiä levyjä hankkiessani.
9. Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä? Istun työtuolissani, oikea jalka on taivutettuna pyllyn alle ja vasen on ristissä oikean jalan päällä ja roikkuu kohti lattiaa. Tuoli on vähän vinossa, eli tuo käsinoja on tuossa edessäni minun ja työpöydän välissä; oikea käteni lepää käsinojalla ja vasen tuossa vasemman reiteni päällä.
10. Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu? Minulla on aviomies ja vuonna -04 ja -08 syntyneet pojat.
11. Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan? Haluaisin tehdä huomenna oikein paljon käsitöitä. :) Ja sitten olisi kiva saada jotain tosi mukavaa postia.
12. Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on? Onhan noita tietysti niitäkin... en nyt ihan kaikkia asioitani kerro kaikille, mutta mieheni kyllä tietää lähes kaikki salaisuuteni. Ehkä minulla on pari salaisuutta, jota edes mieheni ei tiedä, eikä kukaan muukaan. Sitten sellaisia hys-hys-käsityösalaisuuksia on tietysti paljon enemmänkin. ;)
13. Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin. Kyllä näen joka yö unia, mutten aina muista niitä aamulla. Nyt esimerkiksi en saa päähäni, mitä unta näin viime yönä. Minulla on yksi toistuva uni, jossa katson itseäni peilistä ja hiuseni ovat jotenkin erilaiset, mitä niiden pitäisi olla. Viime aikoina olen käynyt öisin kampaajallakin, joka on laittanut hiukseni ihan pilalle... Näin hiuksistani unta viimeksi noin viikko sitten.
14. Oletko enemmän ujo kuin villi? Kyllä minä olen enemmän ujo. Vieraitten ihmisten seura pelottaa, ja olen tosi arka vaikkapa soittamaan mihinkään tai yleensäkin ottamaan kontaktia toiseen ihmiseen, jollei toinen tee aloitetta. Onneksi näitä aloitteentekijöitä on olemassa, niin olen päässyt sentään tutustumaan muihinkin ihmisiin. ;)
15. Aistitko, jos sinua tuijotetaan? Kyllä sen jollakin tavalla aistii, luulisin.
16. Ketä kättelit viimeksi? Terapeuttiani viime viikolla, hän kättelee aina tapaamisen aluksi ja lopuksi.
17. Mitä näet, kun suljet silmät? No tietysti tuon tietokoneruudun "haamun", eli kun olen tässä tuijottanut kirkasta ruutua puoli tuntia, niin jos silmät sulkee, niin se näkyy sitten siellä haamuna... äh, tyhmää selittää, kyllä te tiedätte. ;)
18. Kuinka monet kengät omistat? Minulla on käytössä tasan yhdet talvilenkkarit ja yhdet kesälenkkarit, mutta omistan lisäksi toisetkin "paremmat" talvikengät, sandaalit, yhdet kävelykengät (joilla ei kyllä voi kävellä...), vissiinkin parit juhlakengät (mustat ja valkoiset), ja urkujensoittokengät. Hiihtomonotkin on varmaan jossain, mutta ei niitä ole käytetty vuosiin. Että oisko jotain 10 paria, vaikka vain kaksia siis käytän ja noita muita harvemmin. Ostan kenkiä tosi harvoin, esim. mustat juhlakenkäni ovat n. 20 v vanhat ja valkoiset juhlakengät 10 v vanhat. Talvilenkkarit ovat myös olleet ainakin 7-8 vuotta käytössä; kesälenkkarit ostin viime kesänä uudet, kun niistä entisistä tuli 10 vuoden käytön jälkeen varvas läpi. ;)
19. Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt? Ehkä liveyleisö on ollut enimmillään jotain 10 000 luokkaa, tämä on kyllä ihan puhdas arvio, mutta tuollaista väkimäärää yleensä Lähetysjuhlilla on, ja täydelle hallilliselle olen niillä juhlilla esiintynyt. TV-yleisöä on voinut olla enemmänkin, tai sitten vähemmänkin, koska se ohjelma, jossa v.-98 pari kertaa esiinnyin, ei varmastikaan ollut katsojalistojen kärjessä... ;)
20. Mikä oli päivän paras juttu? Nyt on päivä niin alussa, ja minulla on ollut aika paska aamu (arvatkaa, kenellä on PMS? ;) ), mutta ehkä "paras" juttu oli se, että kuopus ei suostunut ensin pissaamaan pottaan, ja kun otin hänet hoitopöydälle, niin eiköhän hän alkanut ruiskimaan päälleni, ja kiidätin hänet nopeasti takaisin potalle. No, eihän hän siellä sitten alkanut taaskaan jatkamaan pissaamista, mutta koska tiesin, että sitä ihan varmasti on vielä tulossa lisää, niin käskin pojan vain istua aloillaan. Ja kun siivosin hoitopöydän edestä jälkiä, niin sillä aikaa poika olikin jatkanut pissaamistaan, mutta oli vain kääntänyt letkun osoittamaan potan ohi... Eli päivä alkoi sitten lattioiden luutuamisella... ;) No, viime viikolla eräänä aamuna herra päätti tutustua kaikilla aisteillaan pottansa isompaan tuotokseen, joten nämä lätäköitten luutuamiset on pientä siihen verrattuna, että silloin joutui pesemään kuopuksen naamasta ja kädestä ja lattialta sitä itseään... ;) Mutta toivon tämän aamun jälkeen, että päivä tästä muuttuisi paremmaksi, ja olemme lähdössä tässä iltapäivällä uimahalliin, joten olisiko siitä tulossa sitten tämän päivän paras juttu. :)
21. Luokitteletko ihmisiä? No kait sitä jollakin tavalla tulee luokiteltua. Vaikka tottakai kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, mutta jokaisellahan on olemassa omat ennakkoasenteensa, joiden perusteella lajittelee toisia ihmisiä "parempiin" ja "huonompiin". Vaikka minusta tuntuu, että minun arvoasteikossani ne yhteiskunnan silmissä "paremmat ihmiset" eivät välttämättä ole kovinkaan korkealla... ;) Yritän kyllä olla lajittelematta ihmisiä minkään ulkoisen seikan tai statuksen perusteella, vaan muodostaa ne mielipiteeni vasta sitten, kun olen tutustunut ihmiseen paremmin. Siihen asti yritän pitää kaikki samalla linjalla.
22. Kuinka korkealta katselet maailmaa? Päälaki on 162 cm korkeudessa, ja silmät siinä vähän alempana, eli niiltä seutuvilta kutakuinkin.
23. Onko sinulla lemmikkieläimiä? Ei ole, eikä taatusti tule.
24. Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä? Ulkoisista piirteistä ehdottomasti viehättävin on hymykuopat. :) Luonteenpiirteistä viehättää positiivisuus.
25. Oletko tullut enemmän äitiin vai isään? Valitettavasti kumpaankin. ;) Minua on sanottu enemmän isän näköiseksi, mutta välillä minusta tuntuu, että kyllä peilistä tuijottaa äitikin vastaan... Luonteenpiirteitä minulla on molemmilta, ja olen kiinnittänyt huomioni siihen, että ei-toivotut luonteenpiirteet ovat herkimpiä periytymään. ;)
26. Uskotko ihmeisiin? Kyllä uskon, olen synnyttänytkin kaksi sellaista. :)
27. Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu? Arki on kiireisempää, monesti on viikkoja, jolloin joka päivälle on jokin meno "sotkemassa rutiineja" (tosin nekin menot toistuvat usein niin säännöllisesti, että niistä on jo tullut osa rutiineja). Viikonloppuisin on harvemmin mitään muuta kuin käsityötapaamisia, ja nyt hiihtolomaviikolla olemme saaneet nauttia siitä kiireettömästä arjestakin! :)
28. Olitko iloinen herätessäsi aamulla? No ihan heräämisen hetkellä oli ihan ok fiilis, kun kuopushan minut aina herättää ja meillä on omat höpöttelyhetkemme ennen kuin nousemme ylös. Mutta ylösnousun jälkeen alkoikin sitten ankara v...tus, jota kesti muutaman tunnin. Sanavarastokin rajoittui tasan kolmeen painokelvottomaan sanaan... ;) Nyt on parempi olo jo, onneksi.
29. Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia? No en todellakaan. Ovat kuolleet jo aikoja ennen minun syntymääni, itse asiassa en ole varma, ovatko edes vanhempani tavanneet omia isovanhempiaan, ei ole koskaan tullut puheeksi. Sen verran tiedän, että äitini ei edes tiedä, kuka hänen äitinsä isä on, koska mummuni oli avioton lapsi, eli aika mahdotonta tässä olisi sitten tavata omia isoisovanhempiaan, jos ei edes tiedä heidän henkilöllisyyttään. ;) No, en ole kyllä tavannut edes kaikkia isovanhempianikaan, tai käytännössä minulla ei ole ollut isovanhempia ollenkaan. Äitini isä kuoli, kun äiti oli 12-vuotias. Isäni äiti kuoli, kun olin reilun vuoden, eli minulla ei ole hänestä mitään muistikuvaa. Isäni isä kuoli minun ollessani juuri täyttänyt 3 vuotta, ja ensimmäinen ja ainoa muistikuvani papasta on hänen hautajaiset. :( Äidinäiti kuoli, kun olin 9-vuotias, mutta hän makasi viimeiset 7 vuotta dementoituneena sairaalassa, eli ei hänkään ollut minun elämässäni koskaan läsnä. Siksi on ihan absurdi ajatus, että olisin koskaan tavannut heidän vanhempiaankaan.
30. Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)? Huumorintajuttomuus, negatiivisuus, ja jos ei ole vaikkapa yhteisiä puheenaiheita ko. ihmisen kanssa.
31. Oletko kateellinen muille ihmisille? No enpä oikeastaan. Ei minulla ole mitään syytä kadehtia, olen tyytyväinen omaan elämääni.
32. Oletko ollut kirpparilla myymässä? En ole, vaikka on tarkoitus kyllä tässä jossain vaiheessa vuokrata pöytä (kun vain saisi jonkun vahtimaan lapsia, että pääsisimme isännän kanssa käymään läpi varastomme...). Paitsi joo, kotikylässäni on sellainen seurakunnan ylläpitämä kahvila-kirppari, joka ainakin alkuvaiheessa pyöri vapaaehtoisvoimin, ja silloin olin yhtenä kesänä muutamana päivänä siellä vapaaehtoisena pitämässä putiikkia auki.
33. Koska eletään elämän parasta aikaa? NYT. Elämän paras aika on aina se meneillään oleva hetki. Menneisyyttä kun ei saa takaisin eikä tulevasta tiedä, niin on elettävä vain tätä hetkeä ja otettava siitä kaikki ilo irti. :)
34. Kuinka monta serkkua sinulla on? Hmm... en ole ihan varma. Silloin, kun olin lapsi, minulla oli 22 serkkua elossa, mutta tämänhetkistä tilannetta en tiedä. Siitä olen melko varma, ettei heitä ole syntynyt ainakaan lisää, mutta onko sitten joku kuollut, niin en tiedä. Ja minulla on noiden 22 lisäksi myös serkkuja, jotka ovat kuolleet ihan pieninä lapsina, yksi on kuollut jo joskus 40-luvulla, eli yli 30 vuotta ennen minun syntymääni. En ole tavannut edes kaikkia serkkujani; isän puolella minulla on 3 serkkua, jotka ovat kaikki omaa ikäluokkaani, ja heidän kanssaan olin lapsena paljonkin tekemisissä, mutta nykyään emme pidä yhteyttä (paitsi olen kyllä Facebookissa heidän ystävinään, mutta ei sitä oikein voi sanoa yhteydenpidoksi ;) ). Äidin puolen serkut ovat kaikki minua vanhempia, osa tosiaan sen yli 30 vuotta minua vanhempia, ja olen ehkä muutamia tavannut kerran-pari tyyliin mummun hautajaisissa, mutta en varmasti likimainkaan kaikkia ole nähnyt. Niin ja heidän lisäkseen minulla on 9 "puolikasta serkkua" eli sisarusteni isän sukulaisia, joiden kanssa tuli paljon enemmän oltua tekemisissä lapsena kuin äidin omien sukulaisten kanssa.
35. Kirjoitatko päiväkirjaa? En, jollei tätä blogia lasketa. :) Lapsena/teininä tuli pidettyä päiväkirjaa enemmänkin, mutta se lopahti joskus lukioiässä. Molemmilta raskausajoilta pidin kyllä raskauspäiväkirjaa.
36. Koska olet viimeksi itkenyt? Tänä aamuna yllättäen sen PMS-raivoni siivittämänä.
37. Mikä muistuttaa viime kesästä? Jaa-a. En ole todellakaan mikään kesän ystävä, niin en kaipaa muistoja kesästä. ;) Ehkä joku viime kesänä valmistunut käsityö saattaa tuoda kesän mieleen.
38. Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia? Kyllä olemme. Tai toisaalta emme ole. Riippuu sitä, miltä kannalta ajattelee. Tottakai tuntuu, että olen korvaamaton perheelleni, mutta jos joutuisin vaikkapa sairaalaan, niin kyllä nuo pojat varmaan täällä pärjäisivät, kun pakko olisi...
39. Kuvaile hiustesi luonnollista väriä. Tummanvaalea. :D Minusta tuo on hassu sana, miten voi olla tumma ja vaalea yhtä aikaa, mutta tuolla tavalla hiusteni luonnollinen väri määritellään ainakin hiusväriainepurkeissa. Värjätty väri on sitten "Tummanvaalea kulta" tai "tumma kullanvaalea".
40. Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi? Raunon.
41. Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana? Olen ainakin kerran, kun olin esikoisen kanssa vauvakinossa, ja käytin häntä kesken leffan potalla.
42. Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta? Ei ole, sisäistä kauneutta löytyy jokaisesta ihmisestä, ja se on tärkeämpää kuin ulkoinen kauneus. Itse asiassa sisäinen kauneus huokuu ihmisestä myös ulospäin, ja se myös kaunistaa ulkoisia piirteitä. :)
43. Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa? No en mene, peseydyn aina ennen nukkumaanmenoa. Meikkaan kyllä muutenkin harvoin, oikeastaan vain töihin mennessäni eli kerran viikossa.
44. Osaatko keittää riisiä? Osaan. Meillä syödään riisiä useita kertoja viikossa, suosimme sitä enemmän kuin perunaa, koska peruna ei oikein sovi herkille vatsoille. Keitän aina tummaa riisiä ja lisään joukkoon pussillisen pakastevihanneksia. 1 dl riisiä + pakastevihannespussillinen riittää meidän nelihenkiselle perheellemme kahdelle aterialle lihan tai kanan lisukkeeksi, samoin jos teen risottoa, niin keitän siihen vain sen 1 dl riisiä, ja saatamme syödä sitä jopa kolmellakin aterialla. En käsitä, miten riisipaketin kyljessä voi lukea, että 4 annokseen pitäisi keittää 3 dl riisiä... ;)
45. Pidätkö yksinäisyydestä? KYLLÄ! Minusta tuntuu useita kertoja päivässä siltä, että haluaisin vain olla yksin, ja sellainen onkin kyllä tosi harvinaista herkkua. Tottakai rakastan perhettäni, mutta kaipaan yksinoloa, ja jos saisin valita seuran tai yksinolon, niin valitsisin yksinolon. Siis ainakin tilapäiseksi olomuodoksi; en kuitenkaan nauttinut sinkkuelämästäkään silloin aikoinaan...
46. Onko sinulla unelmia? On toki. Vaikkapa se, että jonain päivänä minulla olisi tyhjät lankalaatikot, ja saisin aloittaa niiden täyttämisen nollasta. Tai että ehtisin joskus tehdä kaikki ihanat ristipistotyöt, jotka odottavat kaapissa. Tai että uskaltaisin ottaa riskin ja perustaa oman musiikkikoulun ja alkaa yrittäjäksi... tosin ehkä tässä elämäntilanteessa en haluaisi olla naimisissa työni kanssa, mutta ehkä toteutan tuon unelmani sitten, kun lapset ovat vähän isompia, on se kuitenkin ollut pitkään haaveenani. :)
No niin, tässä tuli sitten niitä rehellisiä vastauksia! Ja aikaa meni tosi kauan, ehdin sen ruuankin käydä tässä välissä laittamassa...
tiistaina, maaliskuuta 03, 2009
Novita 10 v sitten
Nyt täytyy muistaa ihan ensimmäisenä kiitellä teitä kaikkia, jotka olette jättäneet kommentteja viime päivinä! Kommentit ovat todella ilahduttaneet minua, ja luen ne kaikki aina ajatuksen kanssa. Monesti on ollut mielessä, että täytyy muistaa kiittää kauniista sanoistanne seuraavassa postauksessa, mutta sitten kun tulee sitä asiaa postattavaksi, niin olen yleensä niin tohkeissani ja innoissani, että eipä siinä enää muuta muistakaan. Mutta nyt kun muistan, niin haluan sanoa sen tärkeän sanan: KIITOS! :)
Oikeastaan tämänkertainen postauksen aihe poikikin eräästä eilen saamastani kommentista. Terhi nimittäin kommentoi eilen kirpparilta löytämäni Novita 1/1999 -lehden ulkoasua moderniksi, ja halusi tietää, onko lehti sisällöltään muutenkin modernin oloinen.
Minä olen varmaan vähän jäävi kommentoimaan, onko joku Novita-lehti moderni vai ei. Olen niin paljon selaillut puhki noita 90-luvun lopun Novitoja, että minulle tuon ajan Novitan ulkoasu tuo vain mieleen 90-luvun lopun. :) Ja muutenkaan minulla ei ole oikein hajua, mitä tarkoitetaan "modernilla", siis pitäisikö verrata yleensä nykypäivän lehtiin vai vain käsityölehtiin? Minun lukemiseni lehtien kohdalla kun rajoittuvat tasan Novitaan ja Valittuihin Paloihin, niin en osaa oikein senkään puolesta ottaa kantaa... ;)
Mutta mitä sitten noihin 10 vuoden takaisiin neuleisiin tulee, niin kuten eilenkin kirjoitin, noissa lehdissä on aika paljon ajattoman oloisia malleja, kuten nyt Novitalla yleensäkin on. Siinä on yksi syy, miksi tykkään Novitan malleista, kun minusta ne kestävät hyvin aikaa, eli jos vain neule pysyy muuten hyvänä kaapissa ja käytössä, niin taatusti voin pukea sen päälleni vielä vuosia senkin jälkeen, kun olen sen tehnyt. Ja välillä teenkin vanhoista Novita-lehdistä neuleita, tai ainakin noista 10 vuotta vanhoista voi vielä hyvinkin tehdä, mutta kyllä 80-luku ja 90-luvun alku oli sitten jo sitä tyyliä, että ei kiitos mulle. ;) Vai voitteko kuvitella minut jossain pörrö- tai kimalleneuleessa ja olkatoppauksissa? ;) (okei, kaivetaanpas ne 20 vuotta vanhat valokuvat esiin...)
Näkyyhän noista 10 vuoden takaisista lehdistä kuitenkin jollakin tavalla, että ei ihan nykypäivästä ole kyse. Neuleet ovat noissa toki muuten aika klassisia, mutta malliltaan vähän "säkkejä". Eli jos näistä uusimmista Novita-lehdistä valitsen itselleni M-kokoisen neuleohjeen, niin 10 vuoden takaisesta on parasta valita S-koko; ympärysmitta on suunnilleen sama mitä nykyään M-koossa.
Jos sitten jotain muuta eroa nykyisiin lehtiin etsin, niin jotenkin noissa vanhoissa lehdissä ilme on vähän sekavampi. Neuleiden kuvat ja ohjeet ovat ihan selkeät kyllä, mutta artikkelit ovat jotenkin "hukassa" jossain siellä kaiken muun seassa. Sinänsä kyllä mielenkiintoista, että tässäkin vanhassa lehdessä on paljon esimerkiksi tekniikkaohjeita, mm. kuvalliset ohjeet kinnasneulatekniikkaan (!), Novitan neulekoulun ties kuinka mones osa (se taisi pyöriä näissä lehdissä aika monta vuotta, kunnes julkaisivat niistä kaikista osista sitten koosteena kirjan), ja aukeaman kokoinen ohje koneneulontaan. Se myös pisti silmään, että tässä lehdessä on koneneuleohjeita, mitä nykyään ei enää pahemmin ole, mutta minusta tuntuu, että noissa 90-luvun lehdissä koneohjeita olikin varmasti jokaisessa lehdessä. Taitaa olla kuitenkin nykyään taas käsinneulominen enemmän muodissa. :)
Jos nyt jotain väläytän tuon lehden sisällöstä, niin poimin pari neuletta, mitkä itseäni kiinnostaisi tehdä.
No nämä tuskin päätyvät koskaan puikoilleni, mutta tykkään tuon vasemmanpuoleisen neuleen mallineuleesta. Tuossa on kuitenkin minusta vähän "vanhanaikainen" pääntie; eikös nykyään kaula-aukot ole vähän avarampia tai ainakin eri mallisia. Tai ainakin sen tyyppisiä itse tykkään pitää, ei tuollaiset kurkulle ulottuvat pyöreät pääntiet oikein sovikaan isorintaiselle. :) Sitten taas tuo oikeanpuoleinen jakku+hame-yhdistelmä on minusta tosi kaunis, mutta ei minulla tuollaiselle olisi käyttöä, joten tuskin tulen sitä tekemään. Jakussa huomioni kiinnitti sellainen seikka, että tuossa on täsmälleen sama mallineule, mitä viime viikolla valmistuneessa Malibu-topissani! :) Jakussa noita palmikoita on tiheämmin, kun topissa niitä oli vain kolme pystyraitaa edessä ja takana, mutta tekniikka on aivan sama. :) Mutta niinpä on sama suunnittelijakin... ;) Kierrättäminen kunniaan! :)
Sitten toinen poiminta. Kolme vuotta sitten haaveilin kovasti just tuontyyppisestä mekosta kuin tuossa vasemmalla. Yritinkin sitä silloin tehdä Tennesseestä, mutta kun olin saanut takakappaleen melkein valmiiksi, mekontekele päätyi purkuun, ja samasta langasta syntyi hame ja toppi. Ei nimittäin silloin ollut mitään valmista ohjetta, vaan yritin omasta päästä sellaista virkata. No, tässäpä olisi ollut valmis ohje nimenomaan Tennesseelle, tosin tämä on neulottu, mutta ihan samantyylinen on kuin se, mitä yritin virkkaamalla tehdä. Ehkä teenkin tämän mekon joskus... Ja tykkään myös tuon tyylisistä jakuista kuin oikealla, eli sekin menee haaveilulistalleni. Nämä ovat minusta hyviä esimerkkejä just niistä ajattomista malleista, jotka eivät vanhene koskaan. :)
Sitten lehden löytö. Ja varsin huvittava löytö onkin, olen hekotellut itselleni ja löydölleni täällä eilisillasta saakka... ;) Siis tämähän on ihan mielettömän ihana tunika! Haluan tämän! :) Mutta kun katsoin suosituslankaa, niin olin tikahtua nauruun. Nimittäin langaksi suositellaan Novitan Cottonellaa... ;) Sehän on joku muinaismuisto viime vuosituhannelta, mutta ainakaan oululaisille neulojille Cottonella ei ole mikään muinaismuisto, kiitos erään paikallisen lankakauppiaan. Hän kun oli varastoinut tuota muinaista Cottonellaa jonnekin kauppansa kellariin (jossa on muuten aika paljon muutakin "unohtunutta" lankaa, mistä itse kauppiaskaan ei välttämättä tiedä...), ja kun pari vuotta sitten OuNen väki kävi kyselemässä lankakaupoista lahjoituslankoja meidän KIP-päivän hyväntekeväisyystempaukseemme, niin tämä lankakauppiaspa kaivoi kellaristaan säkkitolkulla (vai liioittelenko?) Cottonellaa, joita sitten KIP-päivän jälkeen koitettiin jakaa keskenämme, että kuka ottaisi näitä neulottavakseen. Minäkin silloin otin muutaman kerän, joista väänsin naama tuskanirvistyksessä yhden vauvannutun ja pari myssyä hyväntekeväisyyteen. Tuskanirvistys siksi, että tuon jälkeen osasin nimetä kaikkien aikojen inhokkilankani, se on ehdottomasti Novitan Cottonella! ;) No okei, myönnetään, että eilen illalla muistin yhden vieläkin hirveämmän langan, nimittäin vuoden 1998 lopussa kaupoissa oli Novitan Chenillea, sellaista samettilankaa, josta neuloin elämäni hirveimmän mörvelön. ;) Se mörvelö on aikoja sitten päätynyt jonnekin kierrätyskeskukseen, ja silloinkin vain nopeasti jätin pussukkani sinne ja luikin kiireesti pakoon ennen kuin kierrätyskeskuksen väki juoksee perääni ja huutaa, että tätä neuletta he eivät kyllä suostu ottamaan vastaan... ;) Huomaatteko muuten, vaikka olenkin vannoutunut Novita-fani, niin en minäkään nyt sentään ihan kaikesta heidän tuotannostaan tykkää. :D Ja kun moni valittaa sitä, että Novitalla on tuo lankojen vaihtuvuus nopeaa, niin Cottonellan ja Chenillen kohdalla voin kyllä sanoa olevani vain kiitollinen, että ne ovat poistuneet tuotannosta yhtä nopeasti, kun ovat sinne tulleetkin. ;) Mitä, eikö kukaan ole kerännyt vielä "Cottonella takaisin" -adressia? ;)
Sen OuNelle lahjoitetun Cottonella-satsin kohtalo oli sitten se, että niitä taitaa vieläkin olla Marikan autotallissa, jollei niille ole sattunut mitään "hupsista"-juttua sitten viime tietojen. Taisi ne olla joskus viime kesänä viimeksi kaupan jossain neuletapaamisessa, mutta eipä ne ole kauheasti olleet muidenkaan kuin minun suosiossa. Joten voitte kuvitella, että epäilin eilen illalla vahvasti mielenterveyteni tilaa, kun tuon yllä olevan neulemallin nähdessäni ensimmäisenä ajattelin, että "Marikallahan on niitä Cottonelloja, ihanaa!" :D Ja myönnän laittaneeni jo mailiakin ja kyselleeni niitä... JOS niitä olisi sen verran, että niistä tuon iki-ihanan tunikan saisi virkattua, niin kyllä minä aika kovasti niitä nyt itselleni haluaisin. Siis en niitä Cottonelloja, mutta tuon tunikan kyllä. Vaikka sen joutuisi tekemään omasta inhokkilangastaan. ;) Kaikkeen sitä onkin valmis uhrautumaan... ;) Tosin jos oikeasti näette täällä blogissa kohta Cottonellaa virkkuukoukun kaverina, niin pliis soittakaa ne valkotakkiset paikalle... :D
Tällainenpa lehtikatsaus tällä kertaa. Viikon päästä pääseekin tekemään taas uutta lehtikatsausta vähän tuoreemmasta Novitasta. Hauska kuitenkin katsastaa välillä vanhojakin lehtiä. :)
Eilen illalla aloitin muuten kaksi uutta käsityötä: Huopasesta on tulossa lapaset, ja ristipistorintamalla hys-hys-lahjaa. :) Taidankin tästä nyt siirtyä niiden pariin.
Oikeastaan tämänkertainen postauksen aihe poikikin eräästä eilen saamastani kommentista. Terhi nimittäin kommentoi eilen kirpparilta löytämäni Novita 1/1999 -lehden ulkoasua moderniksi, ja halusi tietää, onko lehti sisällöltään muutenkin modernin oloinen.
Minä olen varmaan vähän jäävi kommentoimaan, onko joku Novita-lehti moderni vai ei. Olen niin paljon selaillut puhki noita 90-luvun lopun Novitoja, että minulle tuon ajan Novitan ulkoasu tuo vain mieleen 90-luvun lopun. :) Ja muutenkaan minulla ei ole oikein hajua, mitä tarkoitetaan "modernilla", siis pitäisikö verrata yleensä nykypäivän lehtiin vai vain käsityölehtiin? Minun lukemiseni lehtien kohdalla kun rajoittuvat tasan Novitaan ja Valittuihin Paloihin, niin en osaa oikein senkään puolesta ottaa kantaa... ;)
Mutta mitä sitten noihin 10 vuoden takaisiin neuleisiin tulee, niin kuten eilenkin kirjoitin, noissa lehdissä on aika paljon ajattoman oloisia malleja, kuten nyt Novitalla yleensäkin on. Siinä on yksi syy, miksi tykkään Novitan malleista, kun minusta ne kestävät hyvin aikaa, eli jos vain neule pysyy muuten hyvänä kaapissa ja käytössä, niin taatusti voin pukea sen päälleni vielä vuosia senkin jälkeen, kun olen sen tehnyt. Ja välillä teenkin vanhoista Novita-lehdistä neuleita, tai ainakin noista 10 vuotta vanhoista voi vielä hyvinkin tehdä, mutta kyllä 80-luku ja 90-luvun alku oli sitten jo sitä tyyliä, että ei kiitos mulle. ;) Vai voitteko kuvitella minut jossain pörrö- tai kimalleneuleessa ja olkatoppauksissa? ;) (okei, kaivetaanpas ne 20 vuotta vanhat valokuvat esiin...)
Näkyyhän noista 10 vuoden takaisista lehdistä kuitenkin jollakin tavalla, että ei ihan nykypäivästä ole kyse. Neuleet ovat noissa toki muuten aika klassisia, mutta malliltaan vähän "säkkejä". Eli jos näistä uusimmista Novita-lehdistä valitsen itselleni M-kokoisen neuleohjeen, niin 10 vuoden takaisesta on parasta valita S-koko; ympärysmitta on suunnilleen sama mitä nykyään M-koossa.
Jos sitten jotain muuta eroa nykyisiin lehtiin etsin, niin jotenkin noissa vanhoissa lehdissä ilme on vähän sekavampi. Neuleiden kuvat ja ohjeet ovat ihan selkeät kyllä, mutta artikkelit ovat jotenkin "hukassa" jossain siellä kaiken muun seassa. Sinänsä kyllä mielenkiintoista, että tässäkin vanhassa lehdessä on paljon esimerkiksi tekniikkaohjeita, mm. kuvalliset ohjeet kinnasneulatekniikkaan (!), Novitan neulekoulun ties kuinka mones osa (se taisi pyöriä näissä lehdissä aika monta vuotta, kunnes julkaisivat niistä kaikista osista sitten koosteena kirjan), ja aukeaman kokoinen ohje koneneulontaan. Se myös pisti silmään, että tässä lehdessä on koneneuleohjeita, mitä nykyään ei enää pahemmin ole, mutta minusta tuntuu, että noissa 90-luvun lehdissä koneohjeita olikin varmasti jokaisessa lehdessä. Taitaa olla kuitenkin nykyään taas käsinneulominen enemmän muodissa. :)
Jos nyt jotain väläytän tuon lehden sisällöstä, niin poimin pari neuletta, mitkä itseäni kiinnostaisi tehdä.
No nämä tuskin päätyvät koskaan puikoilleni, mutta tykkään tuon vasemmanpuoleisen neuleen mallineuleesta. Tuossa on kuitenkin minusta vähän "vanhanaikainen" pääntie; eikös nykyään kaula-aukot ole vähän avarampia tai ainakin eri mallisia. Tai ainakin sen tyyppisiä itse tykkään pitää, ei tuollaiset kurkulle ulottuvat pyöreät pääntiet oikein sovikaan isorintaiselle. :) Sitten taas tuo oikeanpuoleinen jakku+hame-yhdistelmä on minusta tosi kaunis, mutta ei minulla tuollaiselle olisi käyttöä, joten tuskin tulen sitä tekemään. Jakussa huomioni kiinnitti sellainen seikka, että tuossa on täsmälleen sama mallineule, mitä viime viikolla valmistuneessa Malibu-topissani! :) Jakussa noita palmikoita on tiheämmin, kun topissa niitä oli vain kolme pystyraitaa edessä ja takana, mutta tekniikka on aivan sama. :) Mutta niinpä on sama suunnittelijakin... ;) Kierrättäminen kunniaan! :)
Sitten toinen poiminta. Kolme vuotta sitten haaveilin kovasti just tuontyyppisestä mekosta kuin tuossa vasemmalla. Yritinkin sitä silloin tehdä Tennesseestä, mutta kun olin saanut takakappaleen melkein valmiiksi, mekontekele päätyi purkuun, ja samasta langasta syntyi hame ja toppi. Ei nimittäin silloin ollut mitään valmista ohjetta, vaan yritin omasta päästä sellaista virkata. No, tässäpä olisi ollut valmis ohje nimenomaan Tennesseelle, tosin tämä on neulottu, mutta ihan samantyylinen on kuin se, mitä yritin virkkaamalla tehdä. Ehkä teenkin tämän mekon joskus... Ja tykkään myös tuon tyylisistä jakuista kuin oikealla, eli sekin menee haaveilulistalleni. Nämä ovat minusta hyviä esimerkkejä just niistä ajattomista malleista, jotka eivät vanhene koskaan. :)
Sitten lehden löytö. Ja varsin huvittava löytö onkin, olen hekotellut itselleni ja löydölleni täällä eilisillasta saakka... ;) Siis tämähän on ihan mielettömän ihana tunika! Haluan tämän! :) Mutta kun katsoin suosituslankaa, niin olin tikahtua nauruun. Nimittäin langaksi suositellaan Novitan Cottonellaa... ;) Sehän on joku muinaismuisto viime vuosituhannelta, mutta ainakaan oululaisille neulojille Cottonella ei ole mikään muinaismuisto, kiitos erään paikallisen lankakauppiaan. Hän kun oli varastoinut tuota muinaista Cottonellaa jonnekin kauppansa kellariin (jossa on muuten aika paljon muutakin "unohtunutta" lankaa, mistä itse kauppiaskaan ei välttämättä tiedä...), ja kun pari vuotta sitten OuNen väki kävi kyselemässä lankakaupoista lahjoituslankoja meidän KIP-päivän hyväntekeväisyystempaukseemme, niin tämä lankakauppiaspa kaivoi kellaristaan säkkitolkulla (vai liioittelenko?) Cottonellaa, joita sitten KIP-päivän jälkeen koitettiin jakaa keskenämme, että kuka ottaisi näitä neulottavakseen. Minäkin silloin otin muutaman kerän, joista väänsin naama tuskanirvistyksessä yhden vauvannutun ja pari myssyä hyväntekeväisyyteen. Tuskanirvistys siksi, että tuon jälkeen osasin nimetä kaikkien aikojen inhokkilankani, se on ehdottomasti Novitan Cottonella! ;) No okei, myönnetään, että eilen illalla muistin yhden vieläkin hirveämmän langan, nimittäin vuoden 1998 lopussa kaupoissa oli Novitan Chenillea, sellaista samettilankaa, josta neuloin elämäni hirveimmän mörvelön. ;) Se mörvelö on aikoja sitten päätynyt jonnekin kierrätyskeskukseen, ja silloinkin vain nopeasti jätin pussukkani sinne ja luikin kiireesti pakoon ennen kuin kierrätyskeskuksen väki juoksee perääni ja huutaa, että tätä neuletta he eivät kyllä suostu ottamaan vastaan... ;) Huomaatteko muuten, vaikka olenkin vannoutunut Novita-fani, niin en minäkään nyt sentään ihan kaikesta heidän tuotannostaan tykkää. :D Ja kun moni valittaa sitä, että Novitalla on tuo lankojen vaihtuvuus nopeaa, niin Cottonellan ja Chenillen kohdalla voin kyllä sanoa olevani vain kiitollinen, että ne ovat poistuneet tuotannosta yhtä nopeasti, kun ovat sinne tulleetkin. ;) Mitä, eikö kukaan ole kerännyt vielä "Cottonella takaisin" -adressia? ;)
Sen OuNelle lahjoitetun Cottonella-satsin kohtalo oli sitten se, että niitä taitaa vieläkin olla Marikan autotallissa, jollei niille ole sattunut mitään "hupsista"-juttua sitten viime tietojen. Taisi ne olla joskus viime kesänä viimeksi kaupan jossain neuletapaamisessa, mutta eipä ne ole kauheasti olleet muidenkaan kuin minun suosiossa. Joten voitte kuvitella, että epäilin eilen illalla vahvasti mielenterveyteni tilaa, kun tuon yllä olevan neulemallin nähdessäni ensimmäisenä ajattelin, että "Marikallahan on niitä Cottonelloja, ihanaa!" :D Ja myönnän laittaneeni jo mailiakin ja kyselleeni niitä... JOS niitä olisi sen verran, että niistä tuon iki-ihanan tunikan saisi virkattua, niin kyllä minä aika kovasti niitä nyt itselleni haluaisin. Siis en niitä Cottonelloja, mutta tuon tunikan kyllä. Vaikka sen joutuisi tekemään omasta inhokkilangastaan. ;) Kaikkeen sitä onkin valmis uhrautumaan... ;) Tosin jos oikeasti näette täällä blogissa kohta Cottonellaa virkkuukoukun kaverina, niin pliis soittakaa ne valkotakkiset paikalle... :D
Tällainenpa lehtikatsaus tällä kertaa. Viikon päästä pääseekin tekemään taas uutta lehtikatsausta vähän tuoreemmasta Novitasta. Hauska kuitenkin katsastaa välillä vanhojakin lehtiä. :)
Eilen illalla aloitin muuten kaksi uutta käsityötä: Huopasesta on tulossa lapaset, ja ristipistorintamalla hys-hys-lahjaa. :) Taidankin tästä nyt siirtyä niiden pariin.
maanantaina, maaliskuuta 02, 2009
Fifi III
Tänään olenkin vääntänyt ahkerasti näitä blogitekstejä. Lupaan, ettei tule tavaksi. ;) Mutta olen kyllä huomannut, että välillä menee monta päivää, ettei ole mitään asiaa blogiin, tai pitää melkein tikusta vääntää jotain kirjoitettavaa, ja sitten on näitä päiviä, jolloin sitä asiaa riittää.
No nyt on sitten valmista neuletta esiteltävänä. :) Tiedän juu, että vielä muutama tunti sitten oli monta silmukkaa pääteltävänä, ja nyt on jo valmiita huivikuvia. Se selittyy ihan sillä yksinkertaisella asialla, että meikäläisellähän ei ole tapana mitään pingoitella. ;) Pingotan kyllä monessa muussa asiassa, mutta en neuleita. :D Ensinnäkään meillä ei ole sellaista paikkaa, mihin voisin turvallisesti neuleet pingoittaa ilman, että lapset pääsevät niihin käsiksi, ja johon voisin ne jättää useammaksi tunniksi kuivumaan. Toisekseen olen liian laiska ähertämään nuppineulojen kanssa. Ennen lasten syntymää kyllä vielä harrastelin pingottamistakin, mutta nykyään otan ihan vain sumutuspullon ja silitysraudan käteen ja viimeistelen neuleet höyryttämällä. Tykkään, että siitä tulee jopa parempi lopputulos kuin pingoittamalla, ja ainakin tällaiselle malttamattomalle viimeistelijälle nopeasti valmiiksi saaminen passaa vallan hyvin. :)
Tämäkin siis viimeisteltiin tänään pikaisesti höyryttämällä.
Fifi III
Tehty ajalla: 21.1.-2.3.2009
Malli: Fifi III Ullasta 03/06
Suunnittelija: Sari Åström
Lanka: Sisu Glitter turkoosi (7033)
Langankulutus: 242 g
Puikot: 3,5 mm pyöröt (80 cm)
Koko: Leveys n. 2 m, korkeus niskasta kolmion kärkeen n. 95 cm
Muuta: Tämä oli tauolla helmikuun ajan. Ihan ok huivi tästä tuli ja lanka riitti melko tarkasti.
Tosiaankin, aloitin tämän tekemisen tammikuun puolella ja jätin kesken hamsterikuun ajaksi. Paljon tästä ei kuitenkaan jäänyt tekemättä, ainoastaan noin 20 kerrosta, mikä kuitenkin käytännössä tarkoitti noin 50 grammaa lankaa eli viidesosaa koko huivin painosta; reunakuvioon (14 krs) meni noin kerä lankaa! Ja aika tarkasti osasin arvioida varatun langan riittävyyden, sillä viidestä kerästä jäi jäljelle vain 8 gramman nöttönen. :) Siitä ei yksistään saa paljon mitään aikaan, joten laitan jemmaan ja käytän joskus vaikka jonkun sukan raidaksi.
Kokoahan tällä huivilla riittää, kuten noista "teknisistä tiedoista" voipi lukea. Mutta tykkään isoista huiveista, joten sikälikin olen tähän oikein tyytyväinen. Ei mulla oikein tästä muuta sanomista ole. Ei nyt mikään lempparineule ollut, mutta ei jäänyt mitään kaunojakaan tätä kohtaan. ;)
Jaahas, mitäs sitä sitten alkaisi tekemään...? ;)
No nyt on sitten valmista neuletta esiteltävänä. :) Tiedän juu, että vielä muutama tunti sitten oli monta silmukkaa pääteltävänä, ja nyt on jo valmiita huivikuvia. Se selittyy ihan sillä yksinkertaisella asialla, että meikäläisellähän ei ole tapana mitään pingoitella. ;) Pingotan kyllä monessa muussa asiassa, mutta en neuleita. :D Ensinnäkään meillä ei ole sellaista paikkaa, mihin voisin turvallisesti neuleet pingoittaa ilman, että lapset pääsevät niihin käsiksi, ja johon voisin ne jättää useammaksi tunniksi kuivumaan. Toisekseen olen liian laiska ähertämään nuppineulojen kanssa. Ennen lasten syntymää kyllä vielä harrastelin pingottamistakin, mutta nykyään otan ihan vain sumutuspullon ja silitysraudan käteen ja viimeistelen neuleet höyryttämällä. Tykkään, että siitä tulee jopa parempi lopputulos kuin pingoittamalla, ja ainakin tällaiselle malttamattomalle viimeistelijälle nopeasti valmiiksi saaminen passaa vallan hyvin. :)
Tämäkin siis viimeisteltiin tänään pikaisesti höyryttämällä.
Fifi IIITehty ajalla: 21.1.-2.3.2009
Malli: Fifi III Ullasta 03/06
Suunnittelija: Sari Åström
Lanka: Sisu Glitter turkoosi (7033)
Langankulutus: 242 g
Puikot: 3,5 mm pyöröt (80 cm)
Koko: Leveys n. 2 m, korkeus niskasta kolmion kärkeen n. 95 cm
Muuta: Tämä oli tauolla helmikuun ajan. Ihan ok huivi tästä tuli ja lanka riitti melko tarkasti.
Tosiaankin, aloitin tämän tekemisen tammikuun puolella ja jätin kesken hamsterikuun ajaksi. Paljon tästä ei kuitenkaan jäänyt tekemättä, ainoastaan noin 20 kerrosta, mikä kuitenkin käytännössä tarkoitti noin 50 grammaa lankaa eli viidesosaa koko huivin painosta; reunakuvioon (14 krs) meni noin kerä lankaa! Ja aika tarkasti osasin arvioida varatun langan riittävyyden, sillä viidestä kerästä jäi jäljelle vain 8 gramman nöttönen. :) Siitä ei yksistään saa paljon mitään aikaan, joten laitan jemmaan ja käytän joskus vaikka jonkun sukan raidaksi.
Kokoahan tällä huivilla riittää, kuten noista "teknisistä tiedoista" voipi lukea. Mutta tykkään isoista huiveista, joten sikälikin olen tähän oikein tyytyväinen. Ei mulla oikein tästä muuta sanomista ole. Ei nyt mikään lempparineule ollut, mutta ei jäänyt mitään kaunojakaan tätä kohtaan. ;)
Jaahas, mitäs sitä sitten alkaisi tekemään...? ;)
Oon niin onnellinen :)
Hupsista, en olekaan vielä saanut mitään valmiiksi, vaikka lupasin palata linjoille sitten kun neuleeni silmukat on päätelty. Mutta en ole ollut kotona tässä edellisen ja tämän postauksen välillä, niin en ole saanut tehtyä neulettani valmiiksi. Nyt vain tuli sellainen olo, että on pakko tulla hehkuttamaan onnellista oloani tänne, vaikkei tämä kauheasti käsitöihin liitykään. Jos aamullinen postin tuoma paketti (ks. ed. postaus) piristi mieltäni, niin nyt olo on moninkertaisesti ilosempi. :)
Oikeastaan jutun juuret juontavat vähän eiliseen päivään. Minun piti nimittäin huolitella yhden ristipistokankaan reunat, jotta pääsen mahdollisimman pian pistelemään. Ja kun sen ompelukoneen kaivoin kaapista esiin, niin yritin keksiä samalla jotain muutakin ommeltavaa. Ja sitähän kyllä riitti: esikoisen collegehousujen polvet olivat kuluneet risaisiksi, joten ne piti kursia umpeen, ja korjausompelua kaipasivat myös parit esikoisen kalsarit ja omat toppahousuni (joissa on ollut reikä lahkeessa suunnilleen niin kauan kuin muistan, repesivät samana talvena kun ostin ne...). Plus että toisiin farkkuihini oli alkanut muodostua reikä toiseen polveen. Minulla on siis kahdet farkut, joita käytän vuorotellen; toiset aina pyykissä ja toiset käytössä. No, siksatin sen polvessa olevan reiänalun umpeen, mutta lopputulos oli sen verran ruma, että tuumasin niiden farkkujen kelpaavan enää kotihousuiksi. :( Vaikka töissähän ne housut lujille joutuvat, kun olen suurimman osan ajasta lattialla polvillani, mutta ei sitä nyt ihan paikatuissa farkuissa kehtaa töihin lähteä. Tuumasin sen korjausompelun jälkeen, että näinkö on edessä uusien farkkujen osto. Siinä vain on vähän sellainen ongelma, että en tahdo helposti löytää itselleni farkkuja, koska olen "standardikokoa" lyhyempi. Eli housut, jotka on mitoitettu tyyliin 36, 38, 40 jne. tai S, M, L jne., ovat aina minulle liian pitkät, samoin sellaiset tuumamitoitetut farkut, joissa on vain se leveys ilmoitettu. Okei, voisihan sitä toki kääntää lahkeet, mutten osaa sitäkään tehdä kauhean nätisti, nimittäin äitiysfarkkujen kohdalla jouduin tyytymään niihin, mitä kaupoissa sattui olemaan, eikä siitä lahkeenkäännöksestä tullut mitenkään nätin näköistä. Eikä ompelukonekaan kauheasti tykkää farkuista... ;) Mielelläni siis yritän etsiä farkut, jotka sopivat jalkaan ilman mitään kääntämisiä. D-mitoituksella olevat farkut yleensä sopivat minulle pituuden puolesta, ja sitten tietysti sellaiset, joissa vaihtelee tuumakoko myös lahkeen pituuden suhteen, eli jos sattuu 30" mittaiset farkut jostain löytymään. Niistä vain saa usein maksaa itsensä kipeäksi... Joka tapauksessa eilen sitten mietin, että pitääkö tässä lähteä farkkuostoksille - pelkkä ajatuskin kaupoissa kiertämisestä ja sopivien farkkujen etsimisestä tuntui uuvuttavalta - vai yritänkö sinnitellä kesään asti näitten kanssa.
Olinpa sitten suunnitellut käyväni tänään kirpparikierroksella. Viikonloppuna näin nimittäin lehdessä ilmoituksen, että tuohon viereiseen kaupunginosaan on avattu uusi kirppari, ja vain noin 100 metrin päähän lempparikirpparistani. Päätin käydä katsastamassa tuon uuden paikan ja samalla pyörähtää siinä toisessakin. Ja arvatkaa, mitä löysin?! :)
Niinpä. En löytänyt ainoastaan farkkuja, vaan KOLMET farkut! :) Kaikki just mulle sopivia, ja näistä kahdet ihan aidot Levikset! :) Ovat muuten elämäni ensimmäiset Levikset, hintaa 3 e/kpl. Ja nuo ei-Levikset olivat 2 e. Leviksissä tosiaan on just se 30" lahkeen mitta, ja leveys myös ihan mun kokoani. Ja ne kolmannetkin ovat kuin minulle mittatilaustyönä tehdyt. Olin aivan ällikällä lyöty, kun eilen viimeksi valitin, että on hankala löytää sopivia farkkuja. :) Löysin vielä täysin käyttämättömän farkkuhameenkin kolmella eurolla; sen ostin ihan vain siksi, kun mies sanoi eilen, että minun pitäisi käyttää hameita, kun niistä ei voi mennä polvet puhki. :D Nyt ei kyllä tarvitse lähteä housuostoksille moneen vuoteen - kaikki nämä housut ovat huomattavasti paremmassa kunnossa, mitä ne, mitkä itselläni on tällä hetkellä kaapissa ja käytössä. Että on jo syytäkin olla onnellinen. :) Kirppikset on ihania!!! :)
Eikä siinä vielä kaikki. ;)
En voinut vastustaa tätä mattoa. :) Gerbera on lempikukkani, ja kuten olette varmasti huomanneet, meidän kodissa on aika paljon oranssia sisustuksessa. :) Tämä matto tosin päätyi toistaiseksi rumpujen alle, kun isäntä on kaipaillut siihen mattoa, mutta jos jossain vaiheessa löydämme siihen jonkun vähän paksumman maton, niin tälle kukkamatolle löytyy kyllä varmasti muualtakin paikka meidän kodistamme. Isäntäkin tykkäsi, sanoi tämän olevan inspiroivan värinen. :) Tällä oli hintaa kolmisen euroa, että ei paha. :)
Eikä siinäkään vielä kaikki. ;)
Tosi paljon vanhoja Novitoja löytyi sieltä uudelta kirppikseltä. Tosin monet olivat ihan tositosi vanhoja, tyyliin 80-90-luvulta, ja täynnä Irene Usvasalo -tyylin neuleita (= yäk ;) ). Jäivät edelleen odottamaan ottajaansa. ;) Mutta tämän Novitan 1/1999 otin matkaani. Tutunnäköinen lehti, on ollut minulla joskus lainassakin, koska olen ottanut tästä itselleni vauvaneuleohjeista kopioita. Nytpä on kuitenkin koko lehti itselläni - näissä 90-luvun lopun Novitoissa on nimittäin tosi kivoja ajattomia ohjeita, mutta aikanaan ostin yleensä irtonumeroina vain noita Novitan syys- ja talvilehtiä, kun neulomiseni oli keskittynyt lähinnä villaneuleisiin, niin on jäänyt sitten silloin nämä keväisemmät lehdet hankkimatta. Hyvä, että näitäkin vielä kirppareilta löytyy. :)
Eikä siinäkään vielä kaikki. ;)
Kotimatkalla kävin ruokaostoksilla, kuten kuvasta näkyy. ;) Hoksasin tässä vain, että nämä Halpa-Hallista ostamani langat taisivat maksaa yhtä paljon tai enemmänkin, mitä nuo kirppariostokseni yhteensä... Mutta nämä ostin kyllä tarpeeseen ja ihan suunnitellusti! Huopasesta aion tehdä itselleni lapaset, ja 7 veljekset päätyvät kotiimme patalapuiksi. Olenhan minä yrittänyt tässä jonkinlaista langanostolakkoa pitää, kun aikomuksenani on tämän vuoden aikana saada lankavarastoani 10 kiloa pienemmäksi. Mutta jos kahden ensimmäisen kuukauden aikana lankavarastooni on tullut liki neljän kilon lovi, niin kyllä siinä on vara välillä puoli kiloa uuttakin lankaa ostaa. Etenkin, kun tarkoitus on ottaa nämä tämän päivän ostokset mahdollisimman pian puikoille/koukulle. :)
Nyt vielä yritän tässä saada nuo loput parisataa silmukkaa pääteltyä, niin jospa niitä uuden huivin kuviakin olisi pian näytettävänä...
Oikeastaan jutun juuret juontavat vähän eiliseen päivään. Minun piti nimittäin huolitella yhden ristipistokankaan reunat, jotta pääsen mahdollisimman pian pistelemään. Ja kun sen ompelukoneen kaivoin kaapista esiin, niin yritin keksiä samalla jotain muutakin ommeltavaa. Ja sitähän kyllä riitti: esikoisen collegehousujen polvet olivat kuluneet risaisiksi, joten ne piti kursia umpeen, ja korjausompelua kaipasivat myös parit esikoisen kalsarit ja omat toppahousuni (joissa on ollut reikä lahkeessa suunnilleen niin kauan kuin muistan, repesivät samana talvena kun ostin ne...). Plus että toisiin farkkuihini oli alkanut muodostua reikä toiseen polveen. Minulla on siis kahdet farkut, joita käytän vuorotellen; toiset aina pyykissä ja toiset käytössä. No, siksatin sen polvessa olevan reiänalun umpeen, mutta lopputulos oli sen verran ruma, että tuumasin niiden farkkujen kelpaavan enää kotihousuiksi. :( Vaikka töissähän ne housut lujille joutuvat, kun olen suurimman osan ajasta lattialla polvillani, mutta ei sitä nyt ihan paikatuissa farkuissa kehtaa töihin lähteä. Tuumasin sen korjausompelun jälkeen, että näinkö on edessä uusien farkkujen osto. Siinä vain on vähän sellainen ongelma, että en tahdo helposti löytää itselleni farkkuja, koska olen "standardikokoa" lyhyempi. Eli housut, jotka on mitoitettu tyyliin 36, 38, 40 jne. tai S, M, L jne., ovat aina minulle liian pitkät, samoin sellaiset tuumamitoitetut farkut, joissa on vain se leveys ilmoitettu. Okei, voisihan sitä toki kääntää lahkeet, mutten osaa sitäkään tehdä kauhean nätisti, nimittäin äitiysfarkkujen kohdalla jouduin tyytymään niihin, mitä kaupoissa sattui olemaan, eikä siitä lahkeenkäännöksestä tullut mitenkään nätin näköistä. Eikä ompelukonekaan kauheasti tykkää farkuista... ;) Mielelläni siis yritän etsiä farkut, jotka sopivat jalkaan ilman mitään kääntämisiä. D-mitoituksella olevat farkut yleensä sopivat minulle pituuden puolesta, ja sitten tietysti sellaiset, joissa vaihtelee tuumakoko myös lahkeen pituuden suhteen, eli jos sattuu 30" mittaiset farkut jostain löytymään. Niistä vain saa usein maksaa itsensä kipeäksi... Joka tapauksessa eilen sitten mietin, että pitääkö tässä lähteä farkkuostoksille - pelkkä ajatuskin kaupoissa kiertämisestä ja sopivien farkkujen etsimisestä tuntui uuvuttavalta - vai yritänkö sinnitellä kesään asti näitten kanssa.
Olinpa sitten suunnitellut käyväni tänään kirpparikierroksella. Viikonloppuna näin nimittäin lehdessä ilmoituksen, että tuohon viereiseen kaupunginosaan on avattu uusi kirppari, ja vain noin 100 metrin päähän lempparikirpparistani. Päätin käydä katsastamassa tuon uuden paikan ja samalla pyörähtää siinä toisessakin. Ja arvatkaa, mitä löysin?! :)
Niinpä. En löytänyt ainoastaan farkkuja, vaan KOLMET farkut! :) Kaikki just mulle sopivia, ja näistä kahdet ihan aidot Levikset! :) Ovat muuten elämäni ensimmäiset Levikset, hintaa 3 e/kpl. Ja nuo ei-Levikset olivat 2 e. Leviksissä tosiaan on just se 30" lahkeen mitta, ja leveys myös ihan mun kokoani. Ja ne kolmannetkin ovat kuin minulle mittatilaustyönä tehdyt. Olin aivan ällikällä lyöty, kun eilen viimeksi valitin, että on hankala löytää sopivia farkkuja. :) Löysin vielä täysin käyttämättömän farkkuhameenkin kolmella eurolla; sen ostin ihan vain siksi, kun mies sanoi eilen, että minun pitäisi käyttää hameita, kun niistä ei voi mennä polvet puhki. :D Nyt ei kyllä tarvitse lähteä housuostoksille moneen vuoteen - kaikki nämä housut ovat huomattavasti paremmassa kunnossa, mitä ne, mitkä itselläni on tällä hetkellä kaapissa ja käytössä. Että on jo syytäkin olla onnellinen. :) Kirppikset on ihania!!! :)
Eikä siinä vielä kaikki. ;)
En voinut vastustaa tätä mattoa. :) Gerbera on lempikukkani, ja kuten olette varmasti huomanneet, meidän kodissa on aika paljon oranssia sisustuksessa. :) Tämä matto tosin päätyi toistaiseksi rumpujen alle, kun isäntä on kaipaillut siihen mattoa, mutta jos jossain vaiheessa löydämme siihen jonkun vähän paksumman maton, niin tälle kukkamatolle löytyy kyllä varmasti muualtakin paikka meidän kodistamme. Isäntäkin tykkäsi, sanoi tämän olevan inspiroivan värinen. :) Tällä oli hintaa kolmisen euroa, että ei paha. :)
Eikä siinäkään vielä kaikki. ;)
Tosi paljon vanhoja Novitoja löytyi sieltä uudelta kirppikseltä. Tosin monet olivat ihan tositosi vanhoja, tyyliin 80-90-luvulta, ja täynnä Irene Usvasalo -tyylin neuleita (= yäk ;) ). Jäivät edelleen odottamaan ottajaansa. ;) Mutta tämän Novitan 1/1999 otin matkaani. Tutunnäköinen lehti, on ollut minulla joskus lainassakin, koska olen ottanut tästä itselleni vauvaneuleohjeista kopioita. Nytpä on kuitenkin koko lehti itselläni - näissä 90-luvun lopun Novitoissa on nimittäin tosi kivoja ajattomia ohjeita, mutta aikanaan ostin yleensä irtonumeroina vain noita Novitan syys- ja talvilehtiä, kun neulomiseni oli keskittynyt lähinnä villaneuleisiin, niin on jäänyt sitten silloin nämä keväisemmät lehdet hankkimatta. Hyvä, että näitäkin vielä kirppareilta löytyy. :)
Eikä siinäkään vielä kaikki. ;)
Kotimatkalla kävin ruokaostoksilla, kuten kuvasta näkyy. ;) Hoksasin tässä vain, että nämä Halpa-Hallista ostamani langat taisivat maksaa yhtä paljon tai enemmänkin, mitä nuo kirppariostokseni yhteensä... Mutta nämä ostin kyllä tarpeeseen ja ihan suunnitellusti! Huopasesta aion tehdä itselleni lapaset, ja 7 veljekset päätyvät kotiimme patalapuiksi. Olenhan minä yrittänyt tässä jonkinlaista langanostolakkoa pitää, kun aikomuksenani on tämän vuoden aikana saada lankavarastoani 10 kiloa pienemmäksi. Mutta jos kahden ensimmäisen kuukauden aikana lankavarastooni on tullut liki neljän kilon lovi, niin kyllä siinä on vara välillä puoli kiloa uuttakin lankaa ostaa. Etenkin, kun tarkoitus on ottaa nämä tämän päivän ostokset mahdollisimman pian puikoille/koukulle. :)
Nyt vielä yritän tässä saada nuo loput parisataa silmukkaa pääteltyä, niin jospa niitä uuden huivin kuviakin olisi pian näytettävänä...
Voitto kotiin! :)
Sari järjesti tuossa ystävänpäivän alla pienen kisan Oupsin väelle. Idea meni kutakuinkin niin, että jokaiselle osallistujalle arvottiin pari, jolle lähetettiin ystävänpäiväkortti. Kortti sai olla ostettu tai itse tehty, mutta siinä ei saanut olla ainoatakaan ristipistoa. ;) Eikä mukaan saanut laittaa mitään muuta kuin kortin. Korttiin piti tai sai kirjoittaa jokin ystävyyteen liittyvä runo, aforismi tai sanonta. Kun kortit olivat perillä, Sari laittoi nämä korteissa olleet runot tai sanonnat Oupsin listalle, jossa kaikki saivat käydä äänestämässä mielestään parasta runoa tai sanontaa. Eniten ääniä saaneen runon lähettäjälle oli sitten luvassa jotain palkintoa. Meniköhän ne säännöt nyt jotenkin näin...? :)
Joka tapauksessa minä tai se minun laittamani runo sitten voitti! :) Lähetin kortin Lennulle, ja se kortti oli ihan ostokortti, jossa oli yllättäen kissoja, kun Lennusta oli kyse. Korttiin kirjoitin sitten tämän runon, jolla voitto minulle napsahti:
Runo on Jaakko Löytyn käsialaa, samoin kuin sävel, eli tämä on eräs lastenlaulu nimeltään "Punainen mökki". Tosin taktikoin hieman voittoa silmällä pitäen, ja vaihdoin runoon kaksi sanaa - arvaatteko, mitkä kaksi? ;) Taktikointi kannatti, sillä tänään Itellan työntekijä toi minulle Sarilta pienen palkinnon:
Paketissa oli minun nimelläni varustettu ihanan pirtsakan värinen kynä - mahtoikohan Lennu juoruta Sarille, että se kynä, jolla runon kirjoitin korttiin, oli vähän sutannut...? ;) Ja sitten kynän alla on kaksi aivan ihanaa aidakangaspalaa, molemmat ovat tuollaisia käsinvärjättyjä pastellinvihreän sävyisiä, mutta näkyvät olevan kuitenkin erilaisia. Molempien valmistaja on Polstitches Designs, ja tuossa lukee vielä Dragon Shades, että mitä lie se tarkoittaa... Joka tapauksessa toisen kankaan nimi on Heavens Above ja toinen on Stormy Seas. Molemmat ovat 16 ct aidaa ja 22x30 cm kokoisia paloja. No niin, teknisistä tiedoista viis, tärkeintähän on se tieto, että ne ovat aivan ihania kankaita! :) Tykkään kovasti käsinvärjätystä aidasta, vaikkakaan en koskaan raaski niitä mihinkään käyttää, mutta niitä on kiva aina käydä kangaskaapilla hypistelemässä. ;) No, ehkä näillekin joskus löytyy jokin erityinen käyttötarkoitus, sitä ennen vain huokailen ja ihastelen, että onpas nättejä! :)
Kiitos, Sari, tästä palkinnosta! :) Ja kiitos myös oupsilaisille, jotka äänestitte tuota runoa! :) Minä en muuten äänestänyt itse itseäni... ;)
Minulla on täällä ollut jo eilisillasta asti silmukoiden päättely meneillään, joten valmiin työn kuviakin on luvassa jossain vaiheessa. Tuo päättely vain kestää jonkin aikaa, kun silmukoita on yli 500... Palailen linjoille, kun työ on valmiina. :)
Hauskaa maanantaita! :D
Joka tapauksessa minä tai se minun laittamani runo sitten voitti! :) Lähetin kortin Lennulle, ja se kortti oli ihan ostokortti, jossa oli yllättäen kissoja, kun Lennusta oli kyse. Korttiin kirjoitin sitten tämän runon, jolla voitto minulle napsahti:
Jos mökki on pieni ja punainen,
niin kodiksi tahtoisin juuri sen,
ja ystävät ympäri Oupsilan
mä kotiini toivoisin saapuvan.
Me pidettäis hauskaa ja pistoiltais,
ja nälkäiset vatsansa täyteen sais.
Tää punainen mökki ois kaikkien,
niin sinun kuin minunkin yhteinen.
niin kodiksi tahtoisin juuri sen,
ja ystävät ympäri Oupsilan
mä kotiini toivoisin saapuvan.
Me pidettäis hauskaa ja pistoiltais,
ja nälkäiset vatsansa täyteen sais.
Tää punainen mökki ois kaikkien,
niin sinun kuin minunkin yhteinen.
Runo on Jaakko Löytyn käsialaa, samoin kuin sävel, eli tämä on eräs lastenlaulu nimeltään "Punainen mökki". Tosin taktikoin hieman voittoa silmällä pitäen, ja vaihdoin runoon kaksi sanaa - arvaatteko, mitkä kaksi? ;) Taktikointi kannatti, sillä tänään Itellan työntekijä toi minulle Sarilta pienen palkinnon:
Paketissa oli minun nimelläni varustettu ihanan pirtsakan värinen kynä - mahtoikohan Lennu juoruta Sarille, että se kynä, jolla runon kirjoitin korttiin, oli vähän sutannut...? ;) Ja sitten kynän alla on kaksi aivan ihanaa aidakangaspalaa, molemmat ovat tuollaisia käsinvärjättyjä pastellinvihreän sävyisiä, mutta näkyvät olevan kuitenkin erilaisia. Molempien valmistaja on Polstitches Designs, ja tuossa lukee vielä Dragon Shades, että mitä lie se tarkoittaa... Joka tapauksessa toisen kankaan nimi on Heavens Above ja toinen on Stormy Seas. Molemmat ovat 16 ct aidaa ja 22x30 cm kokoisia paloja. No niin, teknisistä tiedoista viis, tärkeintähän on se tieto, että ne ovat aivan ihania kankaita! :) Tykkään kovasti käsinvärjätystä aidasta, vaikkakaan en koskaan raaski niitä mihinkään käyttää, mutta niitä on kiva aina käydä kangaskaapilla hypistelemässä. ;) No, ehkä näillekin joskus löytyy jokin erityinen käyttötarkoitus, sitä ennen vain huokailen ja ihastelen, että onpas nättejä! :)
Kiitos, Sari, tästä palkinnosta! :) Ja kiitos myös oupsilaisille, jotka äänestitte tuota runoa! :) Minä en muuten äänestänyt itse itseäni... ;)
Minulla on täällä ollut jo eilisillasta asti silmukoiden päättely meneillään, joten valmiin työn kuviakin on luvassa jossain vaiheessa. Tuo päättely vain kestää jonkin aikaa, kun silmukoita on yli 500... Palailen linjoille, kun työ on valmiina. :)
Hauskaa maanantaita! :D
sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2009
Helmikuun raporttia ja maaliskuun suunnitelmia
Hurja neulomiskuukausi on nyt takanapäin, ja on aika taas tehdä pieni katsaus, mitä sain kuukaudessa aikaan. Nyt jo tiedän, että ylitin itseni monella tapaa, ja kiitos siitä kuuluu tietysti Lankahamstereille. :)
Helmikuulle asetin itselleni tavoitteeksi neuloa vähintään 3 kiloa lankaa, ja se tavoite toteutui, sillä neuloin lopulta 3222 grammaa! Jouduin kuitenkin ostamaan 100 grammaa lankaa Isovelin loppuessa kesken, eli lankavaraston pienennystä tapahtui 3122 grammaa. Ja koska tuosta ostetusta kerästä tehtyjä grammoja ei saanut laskea hamsterisaldoon, niin hamsterisaldokseni tuli 3219 grammaa. Hyviä lukuja kaikki, en olisi uskonut, että pystyn tähän. :)
Näillä neuleilla nuo lukemat sitten saavutettiin:
Helmikuussa siis valmistuivat:
Koska helmikuu meni totaalisesti neuleiden parissa, on maaliskuussa korkea aika palata ristipistojen pariin. Olen edelleen mukana kahdessa SALissa, ja koska en helmikuun aikana pistänyt ainuttakaan pistoa ristiin, olen auttamattomasti SALien kanssa myöhässä. Vuodenaika-SALin Talvi olisi pitänyt saada helmikuun loppuun mennessä valmiiksi, ja joulukoristekin olisi ollut hyvä ehtiä pistellä. Mutta en ota näistä stressiä, voin vaikka yrittää ottaa jossain vaiheessa aikataulussa kiinni. :) Ristipistorintamalla painaa myös muutaman muun jutun deadline päälle, joten niiden pariin täytynee tässä käydä.
Maaliskuun suuria suunnitelmia ovat siis:
Ristipistoillen
Edelleen toivottelen mukavaa alkanutta maaliskuuta, sekä hyvää hiihtolomaviikkoa itselleni ja muille kanssahiihtäjille! ;)
Helmikuulle asetin itselleni tavoitteeksi neuloa vähintään 3 kiloa lankaa, ja se tavoite toteutui, sillä neuloin lopulta 3222 grammaa! Jouduin kuitenkin ostamaan 100 grammaa lankaa Isovelin loppuessa kesken, eli lankavaraston pienennystä tapahtui 3122 grammaa. Ja koska tuosta ostetusta kerästä tehtyjä grammoja ei saanut laskea hamsterisaldoon, niin hamsterisaldokseni tuli 3219 grammaa. Hyviä lukuja kaikki, en olisi uskonut, että pystyn tähän. :)
Näillä neuleilla nuo lukemat sitten saavutettiin:
Helmikuussa siis valmistuivat:
- 3.2. Palmikkoponcho (neuloen), langankulutus 526 g
- 12.2. Neuletakki (neuloen), langankulutus 1091 g
- 14.2. Kaulaliina (neuloen), langankulutus 222 g
- 22.2. Viitta (neuloen), langankulutus 813 g
- 22.2. Kämmekkäät (neuloen), langankulutus 74 g
- 27.2. Toppi (neuloen), langankulutus 365 g
- 28.2. Kämmekkäät (neuloen), langankulutus 87 g
- 28.2. Patakinnas (neuloen, vähän virkaten, pesukonehuovutus), langankulutus 94 g
- 28.2. Liljankukkia 3 kpl (neuloen, pesukonehuovutus), langankulutus 60 g
Koska helmikuu meni totaalisesti neuleiden parissa, on maaliskuussa korkea aika palata ristipistojen pariin. Olen edelleen mukana kahdessa SALissa, ja koska en helmikuun aikana pistänyt ainuttakaan pistoa ristiin, olen auttamattomasti SALien kanssa myöhässä. Vuodenaika-SALin Talvi olisi pitänyt saada helmikuun loppuun mennessä valmiiksi, ja joulukoristekin olisi ollut hyvä ehtiä pistellä. Mutta en ota näistä stressiä, voin vaikka yrittää ottaa jossain vaiheessa aikataulussa kiinni. :) Ristipistorintamalla painaa myös muutaman muun jutun deadline päälle, joten niiden pariin täytynee tässä käydä.
Maaliskuun suuria suunnitelmia ovat siis:
Ristipistoillen
- Aloita ja tee valmiiksi yksi lahja (kuun puoleenväliin mennessä)
- Osallistu Violariumin kirjekuorikilpailuun (29.3. mennessä)
- Aloita yksi ristipistolahja
- Tee 1-2 joulukoristetta Joulu-SALiin
- Tee valmiiksi SAL-Vuodenaikojen Talvi (tai ainakin vähän eteenpäin)
- Tee joulukalenteria eteenpäin
- Fifi III valmiiksi
- Helmikuussa jääneet jämälangat loppuun (Malibu, Isoveli, Huopanen)
- Osta turkoosia Huopasta ja neulo lapaset (+ jämälangat heti pois)
- Jotain vihreää Project Spectrumin hengessä
- Muista hämmentää Kevätsoppaa
- Jotain vihreää Project Spectrumin hengessä
Edelleen toivottelen mukavaa alkanutta maaliskuuta, sekä hyvää hiihtolomaviikkoa itselleni ja muille kanssahiihtäjille! ;)
Loppukiri
Huh huh! Kyllä on kroppa ihan maitohapoilla tämän loppukirin ansiosta, minkä tein Lankahamsterikisaan, sillä kuukauden viimeisenä päivänä valmistui vielä läjä käsitöitä - osa samana päivänä aloitettujakin - ja grammoja kertyi niin paljon, etten tätä kirjoittaessani ole vielä ehtinyt edes laskea. Ihan puolille öin ei neulominen mennyt, vaan neulomisosuudet valmistuivat tuossa puoli yhdeksän aikaan illalla, mutta viimeistelyt ja kuvauspuuhat menivät ihan vuorokauden loppuminuuteille, ja vasta nyt maaliskuun puolella sain siirrettyä kuvat koneelle. Ja raporttia pukkaa. Valmistautukaa kuvapläjäykseen! ;)
No ensinnäkin otin käsittelyyn Huopaset.
Tällainen valtaisa jättilapanen meni pesukoneeseen. Voitte verrata vieressä olevaan jalkaan, joka kyllä paksusta talviturkista huolimatta on ihan minun jalkani. ;)
Ja näin pikkuinen ja siro pieni patakinnas tuli koneesta ulos. Edelleen sama säärikarvojen rehevöittämä koipi tuossa kuvassa on vertailukohteena. ;) Pikkuisen laittelin kuivumisen jälkeen koristetta, ja lopullinen tulos on tämä:
Patakinnas
Tehty ajalla: 26.-28.2.2009
Malli: Novita Kevät 2007 nro 57
Suunnittelija: Anne-Maija Immonen
Lanka: Novita Huopanen oranssi (296) ja keltainen (207) sekä koristeluun vihreä (353)
Langankulutus: 94 grammaa (oranssi 48 g, keltainen 46 g; vihreää meni niin vähän, ettei kannata laskea)
Puikot: 8 mm sukkapuikot, 8 mm virkkuukoukku
Koko: Sopii sekä minun että isännän käteen
Muuta: Pesukonehuovutus 40 asteessa, raidoituksen tein oman pään mukaan (ohje oli yksivärinen), lopuksi koristelin hiukan vihreällä Huopasella oman pään mukaan senkin
Samaan koneeseen pääsi myös muuta Huopaspyykkiä:
Miten lie tullutkin noin hailakka kuva... Joka tapauksessa tuollaisia ihme lerpukkeita sinne koneeseen meni. Kännykkä osoittamassa mittasuhteita.
Hiukan sitten tiivistyivät koneessa. Nyt alkaa jo saada selvää, mitä tässä on yritetty. ;)
Liljankukkia
Tehty ajalla: 28.2.2009
Malli: Novita Talvi 2008 nro 22
Suunnittelija: Anne-Maija Immonen
Lanka: Novita Huopanen oranssi (296) ja vihreä (353)
Langankulutus: Kolmeen kukkaan yhteensä 60 g
Puikot: 8 mm sukkapuikot
Koko: Varren pituus noin 25 cm, koko kukka yhteensä n0in 30 cm
Muuta: Pesukonehuovutus 40 asteessa. Vähän löperöt tulivat maljakkokukiksi, joten piti tehdä pieni rautalankaviritys, että ovat jäykempiä.
Näitä kukkasia on tarkoitus tehdä vielä lisääkin toisen värisiä, mutta tämän verran sain oranssista Huopasesta tehtyä, neljättä ei enää jämälangasta tule. Oli pikkuisen ongelmaa löytää rautalankaa mistään lauantai-iltana klo 23, sillä ihan sellaisenaan nämä eivät maljakossa pystyssä pysyneet. No, piippukrassia (= Tiimarin askartelupunosta) meiltä löytyi, ja nyhdin niistä ne karvat vain pois ja kieputtelin sen rautalangan varsien ympärille. Pysyvät nyt pystyssä vähän paremmin. :) Seuraaviin kukkiin voisin tehdä vielä pidemmätkin varret, niin näyttävät kivemmalta (ehkä) tuossa maljakossa. Maljakko on muuten torstaipäivän löytö Tiimarista, vähän niin kuin näitä kukkia ajatellen. :)
Ja sillä aikaa, kun Huopaspyykki pyöri koneessa, niin piti vielä illaksi keksiä jotain neulottavaa:
Kämmekkäät
Tehty ajalla: 28.2.2009 klo 16.30-20.30
Malli: Oma; palmikko on peräisin tästä viitasta
Lanka: Novita Mambo sininen (119)
Langankulutus: 87 g
Puikot: 8 mm sukkapuikot
Koko: Omaan käteen
Muuta: Käytin taas langan loppuun viimeistä senttiä myöten, joten pitkät varret tuli. Aloitettu ylhäältä päin.
Tässä vielä kämmekkäät toiselta puolelta. Siellä siis ihan vain sileää ja sitten varressa 1o 1n -joustinta.
Mikäs se nyt sitten tuli tämän päivän saldoksi? 94+60+87 = 241 grammaa. Se kun lisätään helmikuun aiempaan kulutukseen, niin loppusaldo tässä kuussa on 3332 grammaa, joista Lankahamstereihin pääsee 3319 grammaa. Teen vielä tästä kuusta jonkinmoista yhteenvetoa, ja pistän joitain tavoitteita alkaneelle kuulle. Nyt kuitenkin kiireesti raportoimaan hamsteriblogiin loppusaldoa! :)
Mukavaa alkanutta maaliskuuta! :)
No ensinnäkin otin käsittelyyn Huopaset.
Tällainen valtaisa jättilapanen meni pesukoneeseen. Voitte verrata vieressä olevaan jalkaan, joka kyllä paksusta talviturkista huolimatta on ihan minun jalkani. ;)
Ja näin pikkuinen ja siro pieni patakinnas tuli koneesta ulos. Edelleen sama säärikarvojen rehevöittämä koipi tuossa kuvassa on vertailukohteena. ;) Pikkuisen laittelin kuivumisen jälkeen koristetta, ja lopullinen tulos on tämä:
PatakinnasTehty ajalla: 26.-28.2.2009
Malli: Novita Kevät 2007 nro 57
Suunnittelija: Anne-Maija Immonen
Lanka: Novita Huopanen oranssi (296) ja keltainen (207) sekä koristeluun vihreä (353)
Langankulutus: 94 grammaa (oranssi 48 g, keltainen 46 g; vihreää meni niin vähän, ettei kannata laskea)
Puikot: 8 mm sukkapuikot, 8 mm virkkuukoukku
Koko: Sopii sekä minun että isännän käteen
Muuta: Pesukonehuovutus 40 asteessa, raidoituksen tein oman pään mukaan (ohje oli yksivärinen), lopuksi koristelin hiukan vihreällä Huopasella oman pään mukaan senkin
Samaan koneeseen pääsi myös muuta Huopaspyykkiä:
Miten lie tullutkin noin hailakka kuva... Joka tapauksessa tuollaisia ihme lerpukkeita sinne koneeseen meni. Kännykkä osoittamassa mittasuhteita.
Hiukan sitten tiivistyivät koneessa. Nyt alkaa jo saada selvää, mitä tässä on yritetty. ;)
LiljankukkiaTehty ajalla: 28.2.2009
Malli: Novita Talvi 2008 nro 22
Suunnittelija: Anne-Maija Immonen
Lanka: Novita Huopanen oranssi (296) ja vihreä (353)
Langankulutus: Kolmeen kukkaan yhteensä 60 g
Puikot: 8 mm sukkapuikot
Koko: Varren pituus noin 25 cm, koko kukka yhteensä n0in 30 cm
Muuta: Pesukonehuovutus 40 asteessa. Vähän löperöt tulivat maljakkokukiksi, joten piti tehdä pieni rautalankaviritys, että ovat jäykempiä.
Näitä kukkasia on tarkoitus tehdä vielä lisääkin toisen värisiä, mutta tämän verran sain oranssista Huopasesta tehtyä, neljättä ei enää jämälangasta tule. Oli pikkuisen ongelmaa löytää rautalankaa mistään lauantai-iltana klo 23, sillä ihan sellaisenaan nämä eivät maljakossa pystyssä pysyneet. No, piippukrassia (= Tiimarin askartelupunosta) meiltä löytyi, ja nyhdin niistä ne karvat vain pois ja kieputtelin sen rautalangan varsien ympärille. Pysyvät nyt pystyssä vähän paremmin. :) Seuraaviin kukkiin voisin tehdä vielä pidemmätkin varret, niin näyttävät kivemmalta (ehkä) tuossa maljakossa. Maljakko on muuten torstaipäivän löytö Tiimarista, vähän niin kuin näitä kukkia ajatellen. :)
Ja sillä aikaa, kun Huopaspyykki pyöri koneessa, niin piti vielä illaksi keksiä jotain neulottavaa:
KämmekkäätTehty ajalla: 28.2.2009 klo 16.30-20.30
Malli: Oma; palmikko on peräisin tästä viitasta
Lanka: Novita Mambo sininen (119)
Langankulutus: 87 g
Puikot: 8 mm sukkapuikot
Koko: Omaan käteen
Muuta: Käytin taas langan loppuun viimeistä senttiä myöten, joten pitkät varret tuli. Aloitettu ylhäältä päin.
Tässä vielä kämmekkäät toiselta puolelta. Siellä siis ihan vain sileää ja sitten varressa 1o 1n -joustinta.
Mikäs se nyt sitten tuli tämän päivän saldoksi? 94+60+87 = 241 grammaa. Se kun lisätään helmikuun aiempaan kulutukseen, niin loppusaldo tässä kuussa on 3332 grammaa, joista Lankahamstereihin pääsee 3319 grammaa. Teen vielä tästä kuusta jonkinmoista yhteenvetoa, ja pistän joitain tavoitteita alkaneelle kuulle. Nyt kuitenkin kiireesti raportoimaan hamsteriblogiin loppusaldoa! :)
Mukavaa alkanutta maaliskuuta! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)