Heivatut kudelmat

Kuinkahan monennet sukat nämäkin ovat?

2012-01-28T22:16:00.000+02:00

Mun sukkavarastoni alkaa olla jo niin suuri, ettei a) vaatekaapin ovi tahdo mennä enää kiinni, saati että sukat pysyisivät (mahtuisivat pysymään) niille varatuissa osastoissaan ja b) siitä sukkamäärästä ei ikinä tahdo löytää just niitä villasukkia, jotka juuri sinä aamuna haluaisi laittaa jalkaansa (eli ne, jotka sointuvat ylläni olevan puseron kanssa yksiin). Siitä huolimatta teen yhä vaan lisää villasukkia ja aina vaan itselleni. Ja jos tekee samasta langasta useammat kuin yhdet villasukat, niin on todennäköisempää löytää edes joku, mikä sopii yhteen päivän asun kanssa. :)

Siispä taannoin tehdylle tunikalle tässä toinenkin sukkapari kaveriksi:

Pitsipolvisukat

Tehty ajalla: 23.-27.1.2012

Malli: Novita Syksy 2011 nro 34

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Ilona vaaleanturkoosi (031)

Langankulutus: 179 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: n. 38

Muuta: Ihanat

Tässä sukkamallissa on siis tuo pitsiraita myös takana, sekä oikein ihanat pohjekavennukset, mikä toivottavasti on kuvasta edes jotenkuten havaittavissa.

Niin, kun sanoin, että sille taanoin virkkaamalleni tunikalle nämä sukat ovat kaveriksi, niin oikeastaan se homma meni niin, että ihastuin tähän sukkamalliin viime syksyn Novitassa, mutta halusin nähdä sen mieluummin yksivärisenä kuin raitalangasta tehtynä (kuten lehden mallissa). Sitten näin Cittarissa myynnissä Ilonaa, joka vastaa paksuudeltaan 7 veljestä, ja ajattelin ostaa sitä sen yhden sukkaparin verran, että saan nämä sukat tehtyä. Mutta sitten oivalsin, että kun haaveissani oli myös se tunika, jota en halunnut tehdä mustana kuten lehden mallissa, mutta en myöskään luonnonvalkoisena, koska olen käyttänyt sitä väriä isoäidinneliötöissä "rauhoittavana värinä" jo ihan kyllästymiseen saakka, niin tarvitsin siihen jotain yksiväristä 7 veljeksen vahvuista lankaa. Ja siihen tämä Ilona kävi vallan loistavasti. Muistelisin niin, että tein tämän oivalluksen vasta Cittarin kassalla, ja jouduin tekemään samana päivänä vielä toisenkin reissun ostamaan tunikaakin varten lankoja, vai olisinko sitten siitä kassalta palannut hakemaan lisää riittävän määrän. Joka tapauksessa, nyt sitä Ilonaa on sitten vielä kolme ja puoli kerää jäljellä, eli vielähän tuosta jokuset sukat saisi... ;)

Jotain muutakin on valmistunut, mutta siitä lisää huomenna. :)

Lisää virkattavaa

2012-01-24T23:57:00.001+02:00

Ouluun tuli uusi lankakauppa tasan kaksi viikkoa sitten, kun Menita avasi Oulun putiikkinsa Isokadulle. Vasta tänään ehdin käydä tutustumassa uuteen liikkeeseen, kun minulla oli päivällä taukoa.

Ensivaikutelma: Ohhoh, siinäkö olikin kynnys?! En ollut ainoa, joka kompastui kynnykseen, vaan minun jälkeeni tullut rouva lensi siinä ihan mukkelismakkelis. Muistakaahan varoa siis kynnystä, jos astutte Menitaan sisälle! Siinä vaiheessa taitaa kyllä itse kenelläkin olla silmät ja ajatukset jossain ihan muualla kuin jaloissa... ;) Ovat kyllä aikeissa korjata kynnysasian, eli toivottavasti seuraavalla kerralla ei ole enää kompurointivaaraa.

Seuraava vaikutelma: Iso liike, paljon lankaa. Mutta kuulemma paljon enemmän on vielä tulossa, ja hyvä niin. Nyt oli vasta talvilankoja myynnissä, mutta kevät-kesälangat ovat tulossa. Niitähän minä enemmän kaipailenkin. Valikoimaa oli aika paljon, ihan muutama oli samoja lankoja kuin esim. Nappi-Kikassa, mutta pääasiassa eri valikoima kuin muissa Oulun lankakaupoissa, mikä on hyvä, sillä kilpailua täällä ei välttämättä tarvita vaan ainoastaan lisää valikoimaa. Menitan omia lankoja näkyi olevan aika paljon, luonnollisesti. Positiivinen ylläri oli myös se, että siellä oli joitakin Novitan lankoja, jotka ovat poistuneet aika päiviä sitten markkinoilta, esim. Bambua! :)

Mukaan tarttui ensimmäisenä tuo ihanan vihreä kerä trikookudetta. Meillä tehtiin kotona viime viikonloppuna hieman muutoksia huonekalujen suhteen, ja keittiö-olohuone-osastolle jäi yhden pienen maton mentävä tyhjiö. Voisin koittaa täyttää sen tyhjiön vihreällä. Trikookuteen mukaan täytyi ostaa myös 10 mm virkkuukoukku, koska en mielestäni sellaista entuudestaan omistanut. Novitan Tiina oli alessa euron kerä, joten ostin sitä neljä kerää sytomyssyjä varten. En ole ennen Tiinasta mitään tehnyt, mutta tuntui oikein hyvältä sytomyssylangalta. Rullamittanauhankin ostin Menitasta, kun edellinen on mennyt rikki, samoin kuin 15 vuotta palvellut Tiimari-mittanauha. Yksi mittanauha minulla kyllä on vielä ihan ehjä, mutta se ei oikein ole "käsilaukkumallia", toisin kuin tämä rullamitta.

Menitasta tepastelin Lumoavaan Lankaan viemään neljä sytomyssyä eteenpäin toimitettavaksi. Tsekkasin samalla lankahyllyt, ja nappasin matkaani alelaarista kaksi virkkauslankakerää pari euroa kipale, toinen vaaleampi ja toinen tummempi keltainen. Nyt on sellainen kodinsisustusbuumi mulla menossa noiden juuri tehtyjen muutosten ansiosta, että kaikki tekisi mieli tehdä tänne kotiin kaikkea kivaa. Mutta pikku hiljaahan niitä voi tehdä, kaikki ei ole niin kovin välttämätöntä... Noista keltaisista voisi virkata vaikkapa pikkuliinoja pöytätableteiksi. Tai jotain. :)

Annis (muistaakseni) kysyi kommentissaan, että montako sytomyssyä olen tehnyt kaiken kaikkiaan, ja tarkistin juuri eilen, että kahdessa vuodessa olen tehnyt 46 sytomyssyä, kaikki OYSiin. Eihän tuo ole mikään iso määrä moneen muuhun verrattuna, mutta jokainen pisara kasvattaa valtamerta, eli yhtä arvokastahan se on, tekee niitä myssyjä (tai muita juttuja hyväntekeväisyyteen) sitten yhden tai tuhat kappaletta. Sytomyssyjä on minusta helppo tehdä siksi, että niihin menee verrattain vähän lankaa eivätkä vie käsilaukussakaan paljon tilaa, jos kuljettaa virkkuuta (tai neuletta) mukanaan. Ja kun Lumoava Lanka ottaa noita myssyjä vastaan ja toimittaa OYSiin, niin sekin omalta osaltaan edistää ainakin minun kohdallani sitä, että tulee myssyjä helpommin tehtyä, kun ei tarvitse lähetellä postissa mihinkään. Toinen minulle mieluisa hyväntekeväisyyskohde on etiopianutut, joita myös voi toimittaa Lumoavaan Lankaan täällä Oulussa. Ja sitten aina välillä tulee vastaan sellaisia kohteita, joihin haluaa osallistua, mutta ihan mahdotontahan on kaikkeen ottaa osaa. Usein käy sitten niin, että kun jostain hyväntekeväisyysjutusta tulee itselle tärkeä, niin tulee tehtyä sinne enemmäkin. Esimerkiksi v. 2001 kun olin leikkauksen jälkeen pitkään sairaslomalla, niin tein sinä aikana 36 paria sukkia ja joitakin pareja lapasia Venäjälle lastenkoteihin, silloisesta kotiseurakunnastani niitä sinne sitten toimitettiin. Siitä tuli minulle niin tärkeä juttu, että jopa leikkauksen jälkeen heti heräämöstä päästyäni vaadin hoitajaa tuomaan minulle kutimet kaapista, ja vaikka hoitaja sanoi, etten kuulemma jaksaisi lääketokkurassa kutoa, niin ärähdin, että tuo nyt ne kutimet sieltä vaan... ;)

Pistin muuten jo tuon vihreän matonvirkkauksen alulle, niin teki mieleni kokeilla trikookudetta. Hassua sitä on virkata, kun kude venyy, mutta ehkä siihen kohta tottuu. :)

Ihania pakkaspäiviä kaikille! :)

Yks vielä

2012-01-23T19:55:00.001+02:00

Ehdin vielä viime perjantaina aloittaa bussissa kotimatkalla yhden sytomyssyn. Tosin kun olin hyvän tovin sitä virkkaillut, niin koko aloitus meni purkuun ja päädyin lauantaina aloittamaan sen uudestaan päälaelta. Joka sekin meni purkuun, kun en heti muistanut, miten olen noita myssyjä ennen tehnyt. Piti sitten käydä tarkistamassa isännän pipoista, niitähän on tullut virkattua aika monta, oli vaan päässyt unohtumaan. Ihan kuin sillä olisi ollut niin väliä, omasta mallistanihan tässä on kyse, jos nyt tällaista peruspipon mallia voi edes kenenkään nimiin laittaa.

Mutta lanka on ainakin itse värjättyä! :D

Sytomyssy

Tehty ajalla: 20.-22.1.2012

Malli: Oma

Lanka: Novita Kotiväki Kool Aid Black Cherry -värjätty + 010 sekä Virkkauslanka Kool Aid Black Cherry -värjätty + 010 (epäonnistunyt värjäysyritys)

Langankulutus: 40 g

Virkkuukoukku: 3 mm

Koko: Ympärys 57 cm

Muuta: Oysiin

Tässä on nyt se syksyinen epäonnistunut yritykseni värjätä puuvillalankaa. Kool Aid -värjäyskurssin opettaja oli onnistuneesti värjännyt Kool Aidilla puuvillaa, tosin kiinnitysaineena täytyi käyttää etikkaa. Hänen ohjeillaan värjäilin pienen nyssäkän Virkkauslankaa ja vähän isomman nyssäkän Kotiväkeä, mutta pilalle meni, suurin osa väristä irtosi huuhtelussa. No, tässä on sitten lopputulos virkattuna: Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen. :) Suurin osa myssystä on Kotiväkeä, mutta kun se loppui kesken, niin pari viimeistä kerrosta tein kaksinkertaisella Virkkauslangalla, ja kun ne on yhtä aikaa ~~värjätty~~ yritetty värjätä, niin tuostahan ei edes huomaa, missä lanka vaihtuu. :)

Alunperin muuten värjäsinkin puuvillaa kokeiluerän juuri sen verran, että erästä riittää yhteen sytomyssyyn. Riittoisuus tuli tässä nyt todistetuksi.

Luultavasti huomenna käyn heittämässä tämän ja kolme muuta myssyä Lumoavaan Lankaan, niin ovat sitten taas pois käsistä. :)

Mukavaa uutta viikkoa!

Myssyjä

2012-01-21T19:52:00.001+02:00

Hyvä, kun blogeissa on ollut taas sytomyssyt pitkästä aikaa esillä muistuttamassa, että myssyjä tarvitaan jatkuvasti. Minähän olen niitä virkkaillut koko tämän kahden vuoden ajan, minkä keräys on ollut olemassa, mutta välillä tulee siihenkin taukoja. Syksyllä ostin pari puuvillakerää, että teen niistä jossain vaiheessa myssyjä. Tämä viikko oli vähän sellainen, etten ehtinyt kauheasti alkaa miettiä, minkä käsityön aloittaisin seuraavaksi, tai ei ollut oikein aikaa etsiä mallia eikä varsinkaan tutkailla ohjeita. Hyvä siis, että sytomyssyistä on muistuteltu, sillä oli niin näppärä vaan napata äkkiä käsityökopasta muutama puuvillakerä ja virkkuukoukku käsilaukkuun, ja aloitella bussissa myssyä sillä vanhalla tutulla ohjeella. Ja edellisen valmistuttua jossain bussimatkalla tai palaverissa, ei muuta kuin uutta koukulle. :)

Sytomyssyt 3 kpl

Tehty ajalla: 17.-20.1.2012

Malli: Lankapirtin Matleenan

Lanka: Red Heart Eco-Cotton Blend punainen (01003) ja beige (00003)

Langankulutus: 200 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm

Koko: Yksiväriset ympärys n. 54 cm, kaksivärinen ympärys n. 60 cm

Muuta: Oysiin

Eipä näistä sitten olekaan juuri muuta sanomista kuin että käyn nämä tässä joskus kiikuttamassa Lumoavaan Lankaan, josta ne toimitetaan sitten aikanaan Oysiin. Niin ja ne kaksi kerää meni näihin kokonaisuudessaan, hädin tuskin sain jämäpätkistä tuon kukan virkattua yhteen myssyyn. :)

Onnea

2012-01-19T20:45:00.003+02:00

"Naiset on semmoisia, että jos joku niitten ystävä saa vauvan, niin niitä alkaa itkettää."

Näin tuumasi meidän esikoinen perjantaina 13. päivä, joka osoittautui jälleen kerran onnen päiväksi. :) Tätä esikoisen lausumaa havaintoa edelsi tietysti eräs iloinen tekstiviesti ja minun luonnollinen reaktioni siihen. Ilon kyyneleitä täytyy tirpsauttaa aina, kun vaan tilaisuus tarjoutuu. Kyyneleet pyyhittyäni seuraava reaktio oli kaivaa kaikki ristipistomallit esille ja valita sopiva pistely onnittelukorttiin.

Vauvakortti

Tehty ajalla: 15.-17.1.2012

Malli: Cross Stitcher issue 185 "Bear Sampler" -mallista osa

Suunnittelija: Andrée Langham

Kangas: 14 ct luonnonvalkoinen aida

Langat: DMC Blanc, 413, 606, 608, 738, 739, 3326, 963, 746, 819, 967, 899, 3862, 3864, 169

Pistot: Risti-, jälki-, solmu- ja murto-osapistot

Koko: 38x46 pistoa

Viimeistely: Kortti

Muuta: Porasten vauvalle. Vaihdoin ilmapalloon värit (alkuperäisessä keltainen).

Lahja olikin ollut jo jonkin aikaa valmiina, ja se näkyy kuvassa kortin alla; tarkemmin sitä voi vielä käydä kurkkaamassa tässä muutaman viikon takaisessa postauksessa.

Onnea vielä tätäkin kautta! :) On se vaan ihanaa, että maailmaan syntyy lisää lapsia. :)

Raitaa

2012-01-17T23:25:00.000+02:00

Vaihteeksi sukat, ja yllättäen raidalliset. Tällä kertaa kuitenkin raidoittajana minä eikä Novitan raidoituskone.

Raitasukat

Tehty ajalla: 13.-16.1.2012

Malli: Perussukat

Lanka: Novita Ilona vaalea turkoosi (031) ja vihreä (039), 7 veljestä siniturkoosi (310), vihreä (309) ja sininen (124)

Langankulutus: 148 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38-39

Muuta: Ihanat, tietysti. :)

Tunikalleni tein nämä sukat pariksi, ja kunhan tässä pakkaset vähän hellittävät (tietokoneen mittari näyttää -17), niin voisin uskaltautua tässä asussa jopa töihin. Mutta siis vasta sitten, kun ulos tarkenee mennä pelkissä legginsseissä (eli kalsareissa) ja toppahousuissa, nyt on oltava farkut siinä välissä, ja jos tästä vielä kiristyy, niin laitetaan toisetkin toppahousut lisäksi. Ei ole nyt hamekelit. :) (huomioiden siis, että minä en liiku autolla, vaan kävelen/pyöräilen/seison bussipysäkillä, ja periaatteeni on, että mieluummin liikaa vaatetta kuin liian vähän) Mut voihan näitä sukkia ja tunikaa käyttää farkkujenkin kanssa, tarkoituksella laitoin raitaa tuohon teräänkin, ettei kaikki hyvä jää housunlahkeiden alle piiloon. ;)

Viikonjatkoja kaikille! :)

10 värikästä vyyhtiä

2012-01-15T22:43:00.001+02:00

Nyt sitten paljastan, kuten jo vähän eilen illalla lupailin, mitä sitä tulikaan tehtyä koko lauantaipäivä. Tai no, jos ei lasketa aamupäivän kaupassakäyntiä ja ruuanlaittoa lukuun, niin muuten koko lauantaipäivä.

Teki nimittäin mieli vähän värjätä. Viikko sitten sain ison pussillisen sipulinkuoria, joita isäni vaimo oli minua varten kerännyt. He kasvattavat puutarhassaan ihan tolkuttomia määriä sipuleita, ja käsittääkseni myös syövät niitä päivittäin aika tavalla, niin kun aloin miettiä sipulinkuorivärjäystä, niin ei tarvinnut kauaa pähkäillä, että mistähän niitä sipulinkuoria saisi. ;) Ja varmaan jatkossakin niitä saa heiltä, mutta jäihän noita nyt vielä pariin seuraavaankin värjäykseen asti, eli ei ole ihan lähiaikoina akuuttia tarvetta. :)

Sipulinkuorivärjäyskokeiluun otin omasta varastostani vitivalkoista ja luonnonvalkoista 7 veljestä sekä aamuisella kauppareissullani ostin vielä harmaata 7 veljestä yhden kerän (kuvassa oikealla). Kauppareissulla tarttui matkaani muutakin, joka näkyy myös kuvassa. Kassalle päin kulkiessani ohitin paistinpannuhyllyt, josta muistin, että sairaana ollessani tiputin vahingossa yhdestä paistinpannustamme lasisen kannen lattialle, ja se tietysti meni tuhannen pirstaileiksi. No, se oli onneksi se meidän vanhin ja huonoin pannu, joka on jo lähestulkoon loppuun palvellut. Niinpä sitten eilen hoksasin, että voisihan sitä ostaa uuden paistinpannun, ja sitten siinä hyllyillä pyöriessäni silmiini osui vielä iso 12 litran kattila, jota ei ollut hinnalla pilattu, niin siitäpä sitten tuli mieleeni, että jospa ostaisin värjäyskattilaksi. :) Meillä kun suurin kattila on sellainen 3-litrainen, ja kyllä toki sinnekin yksi 7 veljestä mahtuu värjäytymään, mutta kun olin nytkin suunnittellut kolmen kerän värjäämistä kerralla, niin siihenhän ehdottomasti tarvitsin isomman kattilan. Se vaan ei mahdu meidän keittiön kaappeihin, mutta ei sitä nyt jokapäiväiseen käyttöön ole tarkoitettukaan (en voi kuvitella, että ikinä tarvitsisin ruuanlaitossa 12 litran kattilaa ;) ), niin se joutaa olemaan säilytyksessä muualla. Mutta tuossa sekin nyt kuvassa komeilee. :)

Sipulinkuorivärjäys olikin jo paljon haasteellisempaa kuin Kool Aidilla tai teellä värjääminen, joita olen tähän saakka kokeillut. Mutta netistä kun olen näitä värjäysjuttuja lueskellut, niin ymmärtääkseni sipulinkuorivärjäys on kasvivärjäyksistä helpointa, ja ei se vaikeaa ollutkaan, ainoastaan aikaavievää. Ensin kuoria piti keittää värin irroittamiseksi, tosin sillä aikaa sain hyvin vyyhditettyä ja liotettua ne kolme kerää, jotka olin aikeissa värjätä. Sitten, kun olin saanut siivilöityä suurinpiirtein kaikki sipulinkuoret pois kattilasta (jokunen roska sinne vielä jäi, mutta en antanut sen häiritä), nakkasin langat liemeen noin tunniksi ottamaan väriä itseensä.

Sitten vaan huuhtelu ja kuivumaan. :) Netin ohjeista ymmärsin, että välttämättä mitään kiinnitysaineita ei tarvita, mutta varmuuden vuoksi ennen värjäystä liotin langat vedessä, johon oli lisätty hiukan suolaa. Ja viimeiseen huuhteluveteen lisäsin hieman etikkaa ja annoin lankojen liota siinä jonkin aikaa.

Lopputuloksesta totean, kuten Putouksen sketsihahmo Leena Hefner os. Herppeenluoma sanoisi: "olen hirrrrveen tyytyväinen ja ja ja ja ja on hirrrrveen nätti ja ja ja ja ja..." (mutta en jatka, että olin silloin hirrrrveen, hirrrrveen humalassa, koska se ei pidä paikkansa ;) ). Eniten olen yllättynyt tuosta harmaasta, koska kattilassa näytti, ettei se ota yhtään itseensä väriä, ja vielä kun laitoin vyyhdin kuivumaan, niin se oli ihan harmaa. Mutta kuivuttuaan se olikin muuttunut tuollaiseksi pronssinväriseksi, eli tuli varsin mielenkiintoisen värinen vyyhti siitäkin. :) Näille sipulinkuorivärjäyksille on jo suunnitelma, tarkoitukseni on tehdä näistä kiitokset sipulinkuorien lahjoittajille ja sipulien kasvattajille. :) Voivat sitten sanoa, että heillä on jalassaan sukat, joiden väri on peräisin itse kasvattamistaan sipuleista! ;) (toivottavasti he eivät lue blogiani, koska sen on tarkoitus olla yllätys)

Kun langat olivat jo jonkin aikaa uineet sipuliliemessä, päätin ihan huvikseni kokeilla nakata sinne palan kangastakin. Nappasin pienen palan vitivalkoista aidaa, ja kuten kuvasta näkyy, mitään järisyttävää muutosta ei tapahtunut. Vasemmalla malliksi alkuperäisen värinen kangas ja oikealla eli tuo ruttuinen on se kattilassa uinut. Hivenen se muutti sävyään lämpimämmäksi, eli vitivalkoisesta tuli lähinnä luonnonvalkoinen. En kyllä odottanutkaan sen kummempaa, koska kyse on kuitenkin puuvillasta, ja liemestä oli varmastikin enin väri jo imeytynyt lankoihin. Mutta tulipahan kokeiltua. :)

Siinä sipulikattilan poristessa ajattelin, että kun kerran vyyhdinpuut olivat esillä, niin vyyhditänpäs loputkin valkoiset ja luonnonvalkoiset langat, jotka olen aikoinaan ostanut värjäysmielessä, ja värjään ne Kool Aidilla. Siinähän se loppupäivä ja -ilta sitten vierähtikin, lisää lankaa vyyhditin samalla, kun edelliset porisivat kattilassa ja osa oli likoamassa...

Kuopukselle lupasin jo syksyllä värjäyskurssin jälkeen, että värjätään joskus yhdessä vaaleanpunaista lankaa, ja tässä sitä on nyt tulossa. Kuopus hämmentää soppaa ihan ammattilaisen ottein, vaikkakaan meillä ei ollut hänelle riittävän pieniä suojakäsineitä. Mutta minä teinkin ne sottaisemmat osuudet, joissa oli kädet eniten vaarassa sotkeutua, kun itselläni oli suojakäsineet.

Käytin tosiaan kaikki langat, joita olin värjäilyyn joskus ostanut, ja kaikki Kool Aid -pussitkin sitten menivät. Tässä on viimeinen satsi hellalla, ja tämä olikin varsin hauska juttu, kun viimeisestä oranssista pussista päätin laittaa väriä kahteen vyyhtiin, joissa oli jo ennestään toista väriä. Yleensä olen tuollaiseen 100-150 g vyyhtiin laittanut kaksi tai jopa kolmekin pussillista väriä, ja oli vähän miettiminen, kun jäljellä oli kaksi 100 g vyyhtiä, että mitenkäs minä saan niihin kolme viimeistä pussillista riittämään.

Tässä sitten Kool Aid -värjäilyjen lopputulokset:

Näissä kaikissa pohjana luonnonvalkoinen Novitan Ticotico.

Vasemmanpuoleisessa värinä Berry Blue (1 pussi) ja sitten ihan pikkupätkä Orangea; ajatuksena on se, että jos teen tästä esim. sukat, niin siellä aina välillä turkoosin seassa vilahtelee muutama silmukka oranssia piristyksenä. :)

Keskimmäisessä värinä Mandarina-Tangerine (2 pussia). Tässä harjoittelin liukuvärjäystä, eli upotin ensin noin puoli vyyhtiä kattilaan ja annoin sen imeä hetken aikaa väriä itseensä, ennen kuin laskin lopun vyyhdistä kattilaan. Lopputuloksena vyyhti, jossa puolet on värjäytynyt voimakkaammin ja toinen puoli vähän hennommin, mutta kuitenkin samalla värillä on värjätty. Tästä kuvasta muuten näkyy aika hyvin, mikä sävyero on Orangella ja Mandarina-Tangerinella, eli Orange on jotenkin tuollainen sammuneempi oranssi ja Mandarina-Tangerine selvästi kirkkaampi ja keltaisempi oranssi. Ihan vain tämä itsellenikin muistiin, kun jatkossa mietin, kumpaa oranssia kannattaa mieluummin tilata.

Oikeanpuoleisessa värinä Cherry (2 pussia), ja tämä on ainoa vyyhti, jonka eilen värjäsin mikrossa. Tässäkin on kivasti noita sävyeroja, sillä mikrossa tulee aina vähän epätasaisempaa värjäystä kuin kattilassa, joskaan kattilassakaan ei ihan tasaista tule koskaan.

Tässä sitten loput Kool Aid -värjäilyt. Aika paljon olikin vielä noita vaaleanpunaisia sävyjä näemmä jäljellä, tosin niitä ja eri punaisia löytyy Kool Aideista muutenkin, ja minä tilasin silloin syksyllä jokaisesta väristä vähintään yhden näytepussin.

Vasemmanpuoleisessa pohjana vitivalkoinen Nalle, sävyina Watermelon Cherry ja Orange, molempia 1 pussi, paitsi tuosta Orangesta meni pikkuisen siihen turkoosiin kerään piristeeksi. Jännä nähdä, miten aiemmin olen Watermelon Cherrylla värjännyt luonnonvalkoista 7 veljestä, niin siitä tuli paljon pehmeämpi sävy kuin tähän vitivalkoiseen - pohjaväri tosissaan vaikuttaa!

Toinen vasemmalta on se vaaleanpunainen, jonka värjäsimme kuopuksen kanssa yhdessä, pohjana siinäkin vitivalkoinen Nalle. Vaaleampi sävy on Pink Lemonade ja tummempi Soarin'Strawberry Lemonade. Tykkään tästä vyyhdistä melkein eniten, vaikka sävyt ovatkin kylmät eli ei minun hipiälleni. Tuosta Soarin'Strawberry Lemonadesta saisi varmasti kyllä mahtavat sävyt luonnonvalkoiseen, pakko kokeilla joskus... :) Kuopus on tilannut tästä langasta itselleen sukat - ihan kuin sillä pojalla ei olisi jo villasukkia tarpeeksi, on isoveljeltä perittyjä ja hänelle itselleenkin tehtyjä, mutta aina hän haluaisi vaan uudet... äitiinsä tullut. ;) Harvalla 4-vuotiaalla kyllä on sukkia, joiden langan hän on itse värjännyt. :)

Toinen oikealta oli alunperin luonnonvalkoista 7 veljestä, mutta se sai nyt sävykseen Lemon-Limen (2 pussia). Tässäkin yritin liukuvärjäystä niin, että upotin langasta aina noin neljäsosan kerrallaan kattilaan. No, en tiedä, mitä tästä oikein tuli, ei siinä oikein mitään kovin selkeää ja säännöllistä värieroa ole. Tässä vihreässä taas tuli vitivalkoiseen mielestäni kivemmat sävyt (värjäsin silloin kurssilla syksyllä) kuin tähän nyt värjäämääni luonnonvalkoisen, mutta toisaalta käytin silloin aiemmin väriäkin suhteessa enemmän kuin tähän. Ei tämäkään huono ole, mutta olisi saanut tähän määrään olla ehkä enemmänkin kuin kaksi pussia käytössä.

Oikeanpuoleissa vyyhdissä pohjana on vitivalkoinen 7 veljestä. Tummempi punainen on Tropical Punch ja vaaleanpunainen Slammin'Strawberry Kiwi. Olen vain hieman hämmentynyt, kun värjäyskurssilla kaikki sanoivat, että Tropical Punchista tulee persikanvärinen, mutta tuo on kyllä minusta ihan punainen. :) Ehkä muistan väärin, tai joku muu sanoi väärin. Joka tapauksessa kiva väritys tämäkin on.

Tässäpä ne kaikki sitten ovat: 10 vyyhtiä tuli eilen värjättyä! :) Ja mikä hassuinta, minulla ei ole näille minkäänlaisia suunnitelmia... paitsi noille sipulinkuorilangoille, ja sitten ehkä osa tuosta vaaleanpunaisimmasta menee kuopuksen sukkiin. Periaatteessa nämä ovat sen kokoisia vyyhtejä kaikki, että niistä saa aina yhdet sukat kustakin, mutta en värjätessä miettinyt yhtään sen kummemmin, että minkälainen mahtaa olla lopputulos tai kenelle olen mistäkin tekemässä. Se on oikeastaan värjäämisessä kaikkein hauskinta! Joitakin vyyhtejä olen joskus värjännyt sillaikin, että olen ajatellut niistä tekeväni tietyn työn tai tietylle ihmiselle, mutta kyllähän se pieniä paineita asettaa onnistumisen suhteen. Värjäyskurssilla syksyllä oli monenlaisia ihmisiä, osalla oli hirveän tarkasti selvillä, mitä he värjäykseltään odottavat ja mitä aikovat vyyhdistään tehdä, sitten oli toisia, jotka kokeilivat ennakkoluulottomasti ja suunnilleen pyyhkivät välillä jollain vyyhdillä pöydältä kaikki värit, mitä sinne oli sattunut tipahtamaan (itsekin tein niin yhden vyyhdin kohdalla ja kiva tuli!). Minusta värjäämisessä on hauskinta se, että ei tiedä lopputulosta ja kokeilee väriyhdistelmiä vailla minkäänlaisia odotuksia. Niitä valmiita ja täydellisiä lankakeriä voi käydä sitten ostamassa kaupassa, itsevärjättyihin voi suhtautua niin, että ne on itse omin käsin värjättyä, eivätkä ole täydellistä nähneetkään. ;)

Ja oikeastaan värjäämisessä on kaikkein parasta tämä. ;) Niitä lankoja on niin ihana hypistellä, silitellä, tuoksutella, halailla, ihailla värejä... Harmi vaan, meidän perheessä minä en saa enää siihen yksinoikeutta. ;) Tämän kuvan taustana on tilanne, jossa kuopusta harmitti, itketti ja raivostutti, mutta minä menin hänen luokseen näiden juuri kuivumasta ottamieni vyyhtien kanssa, ja siihen loppui itkut ja kiukut, kun hän sai vähän halata pehmeää lankaa. :) Sitten hän nappasi oman vaaleanpunaisen vyyhtinsä itselleen ja ilmoitti tarvitsevansa sitä. Myöhemmin illalla poika kyllä toi vyyhdin minulle takaisin ja sanoi, ettei hän enää tarvitse sitä, mutta lisäsi: "Sitten kun ollaan nukuttu yö, niin hiivin tänne sun käsityökorille ja nappaan sen itelle..." ;)

Hei muuten, kiitos kommenteista edellisen postauksen tunikaan! :) Hauskaa, kun tänne on eksynyt uusiakin lukijoita tai ainakin uusia kommentoijia!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

Vuoden ensimmäinen valmis

2012-01-14T22:47:00.000+02:00

Vuoden ensimmäinen käsityö valmistui jo torstai-iltana, mutta mihin lie aika mennyt, kun en ole saanut vielä blogattua, hyvä kun edes muistin ottaa tänään kuvat melkein päivänvalon aikaan! Aurinko kyllä paistoi puolilta päivin niin kirkkaasti, että olisi saanut oikein valoisia kuvia, vaan kun olin puuhaamassa muuta, niin siinähän se sitten unohtui. No, hyvät kuvat tuli lampun valossakin iltapäivähämärässä. Huomenna (tai lähipäivinä) näette sitten, mitä se "muu puuha" oikein oli, että unohtui melkein blogikuvien ottaminen. ;)

Vaan tässäpä se vuoden ensimmäinen käsityö, joka täällä on jo keskeneräisenä vilahtanutkin. Eikä tämä ole edelleenkään peitto. ;)

Isoäidinneliötunika

Tehty ajalla: 1.-12.1.2012

Malli: Novita Syksy 2011 nro 7

Suunnittelija: Anne-Maija Immonen

Lanka: Novita Ilona vaalea turkoosi (031) ja vihreä (039), Novita 7 veljestä oranssi (278), punainen (549), sininen (124), siniturkoosi (310) ja vihreä (309), 7 veljestä Kool Aid -värjätyt Watermelon Cherry+010 ja Piña-Pineapple+Orange+Lemonade+Mango+011

Langankulutus: 746 g

Virkkuukoukku ja puikot: 4 mm

Koko: M

Muuta: Ihana, tää on mun! :) Kahta samanlaista tilkkua ei löydy koko tunikasta. Ohjeesta poiketen tein helmaan ja hihansuihin kiinteitä silmukoita.

Tämä oli osittain jämälankatyö, sillä kulutin kahta eri värjäyserää (ja selvästi erisävyistä vaikkakin samalla värikoodilla olevaa) punaista loppuun, samoin oranssin ja kaksi itse värjättyä nyssäkkää pois kaapista kuljeksimasta. Muita värejä jäi vielä sukkien raidoiksi, eli tälle tulee kaveriksi pitkät raitasukat. Ilona-langat ostin ihan tätä tunikaa varten, ja tuota pohjaväriä vaaleanturkoosia jäi aika monta kerää vielä käytettäväksi muihin töihin, samoin vihreää Ilonaa jäi jonkin verran.

Tilkkuja virkatessa ei ollut mitään muuta periaatetta kuin että kahta samanlaista tilkkua ei saa tulla. Aluksi väritys syntyi suunnilleen niin, että mikä väri sattui käteen osumaan niin sillä jatkettiin, mutta nyssäköiden pienentyessä piti välillä tarkkaan katsoa, mihin viimeiset pätkät riittävät, eli sekin sitten osaltaan vaikutti tilkkujen värijärjestykseen. Ihan viimeisissä tilkuissa värit määräytyivät lähinnä niin, että piti katsoa, ettei tee vahingossa samanväristä jonka on jo tehnyt. Vielä olisi saanut vaikka kuinka monta erilaista väriyhdistelmää, eli ei ollut lainkaan vaikeaa saada 53 ihan erilaista tilkkua tehtyä. :)

Tämä on kyllä niin "mun värinen" ja tykkään tästä noin ziljoona kertaa enemmän kuin siitä alkuperäisestä mallista, jossa pohjaväri oli musta (YÄK!) ja muutenkin oli käytetty murrettuja värejä (uusi YÄK!). Onneksi maailmassa on niin paljon värejä, että saa tehtyä itselleen mieluisan - ja tässähän on käytetty vähän itsevärjättyjä lankojakin, eli jos ei kaupanhyllyltä löydy sopivia, niin aina voi laittaa kattilan porisemaan. :)

Mutta jatketaanpa siitä kattilan porisemisesta toisella kerralla. ;)

Angry Birdsday to you...

2012-01-08T10:39:00.000+02:00

Tätä päivää on odotettu ja siitä on puhuttu meillä viime kesästä saakka. Siis siitä saakka, kun tein esikoisen syntymäpäiväksi Lego-kakun. Kuopus ilmoitti, että hänen syntymäpäiväksi äiti tekee sitten Angry Birds -kakun. Se asetti hieman paineita, koska minähän en tunnetusti tykkää leipomisesta, ja suostunkin leipomaan ainoastaan lasten synttäripäiväksi. (En muuten edes syö leivonnaisia, en edes leipää, joten siksi meillä ei ole tarve leipoa muulloin.)

Ajattelin ensin, että helppohan se on tekaista pyöreä kakku ja muotoilla siihen punaisen linnun naama. Mutta kuopus tarkensi tässä syksyn mittaan ohjeita: kakussa tulee olla kaikki linnut ja possut ja ritsa, jolla voi ampua lintuja possujen päälle. Sanoin, ettei äiti taida osata tehdä sellaista kakkua, johon kuopus vastasi: "Se on ihan helppoa. Teet vain pyöreän pallon, siihen nokan, silmät, kulmakarvat ja pyrstön - kyllä sää osaat!" No, kun kuopus oli taidoistani niin varma, niin eihän auttanut kuin yrittää... Myöhemmin tuli vielä vaatimuksia, että kakussa täytyy olla possuille linnake, ja tällä viikolla kuopus varmisti, että "muistathan sää äiti tehdä siihen sitten possuille ruohoa?"

Paineet olivat kovat, mutta niin oli myös lapsen luottamus siihen, että hän sen "Älki Pööts -kakkunsa" saa. Ja ihan tyytyväinen olen lopputulokseen:

Koska pojan lempiväri on yhä edelleen vaaleanpunainen, niin kakkuun pääsi myös sitä vaaleanpunaista väriä aika reippaastikin. Eihän tämä todellakaan ole mikään liikuteltava versio, eli linnan osaset piti vielä kasata uudelleen juuri tarjoilupöydällä, mutta pääasia, että possuille oli se linnake ja linnuille ritsa. ;)

Toinen Angry Birds -kakku olikin sitten vähän yllätys:

Tämä onkin voileipäkakku. :) Alkuperäisen ajatukseni mukaan täytekakusta olisi tullut suunnilleen tämän näköinen, mutta toteutin sitten vision voileipäkakkuun. Tämä on ihan ensimmäinen voileipäkakku, jonka olen eläissäni tehnyt, ja aika paljon olisi vielä opeteltavaa sillä saralla. Leivän leivoin tietysti itse, jotta sain varmistettua, ettei siinä ole mitään "kiellettyjä aineita". Se oli itse asiassa täysin jauhoton, eli "jauhona" on mantelijauhetta. Varsinainen karppaajan ja muiden viljoja välttelevän unelma siis. ;) No, en ole itse mikään voileipäkakun ystävä (en kyllä täytekakunkaan), joten vähän turhan suolainen ja turhan vetelä kakku tästä muotoutui, ja sitä on vielä hirveät määrät tuolla kaapissa, kukahan senkin syö... ;)

Meillä kävi siis eilen kuusi vierasta, ja siksi kakut korkattiin silloin, tänään syödään rippeitä yhden vieraan kanssa ihan virallisena 4-vuotispäivänä.

Minulla on tapana ottaa päivänsankarista kuva siinä vaiheessa, kun vielä vieraita odotellaan, ja jostain kumman syystä päivänsankari (oli se sitten kuopus tai esikoinen) on siinä kuvassa aina kravatti kaulassa pelaamassa tietokoneella... no, sen ääreen on niin helppo laittaa rauhoittumaan, ettei koti ole ihan myrskyn jäljiltä siinä vaiheessa, kun ovikello soi. :D Tämä kuva osoittaa, että Angry Birds on todellakin kuopukselle Se Juttu. :)

Onnea äidin pikku pojalle ja meidän perheen "pikkuveljelle"! :)

Taas näitä lappuja

2012-01-04T22:16:00.000+02:00

Ei sitten riittänyt viikon mittainen vapaa minulle, vaan kävin maanantaiaamuna hakemassa työterveyslääkäriltä kolme päivää lisälomaa ja lääkereseptin. Ja siltä näyttää lämpömittarissa, että vielä käyn uuden reissun työterveyden juttusilla ja pyydän huomisenkin lepopäiväksi. Jospa tässä sitten pikkuhiljaa alkaisi heräilemään tähän vuoteen, eikä tarvitsisi viimevuotisia pöpöjä kantaa enää riesanaan.

Käsityökoppani olen kantanut sohvan viereen, sillä mitäpä muuta sitä maatessa jaksaa tehdä kuin heilutella ranteitaan. Pää kun ei tahdo jaksaa pysyä edes kevyen hömppäromaanin tekstissä mukana, niin on ollut viisaampaa tehdä jotain, mitä ei tarvitse ajatella. Siis isoäidinneliöitä. :)

Tästä ei ole tulossa peitto ja kaksi tyynyä, kuten kuvasta voisi kuvitella. Vaan siinä on tunikan helma ja hihansuut. Kunhan palat on yhteenommeltuina, niin otetaankin neulepuikot esiin ja vaihdetaan tekniikkaa. :)

Mielenkiintoista muuten, kun tänä iltana katsoimme isännän kanssa Lottovoittaja UKK Turhapuron, niin siinäpä olikin rouva Turhapurolla isoäidinneliöistä virkattu paita - just kun itse olin ompelemassa isoäidinneliötunikan paloja yhteen. Hassua. :) Mutta nää neliöthän on aina niin ihania, oli vuosi sitten 1976 tai 2012. :)

Leppoisaa loppiaista jo tässä vaiheessa kaikille! Toivottavasti selviän pian sohvan pohjalta pystyyn, sillä viikonloppuna meillä pitäisi olla pöydässä Angry Birds -kakkua, josta on ainakin erään pienen miehen mielestä tulossa hieman hulppeampi ilmestys, mihin tämän antileipurin taidot riittävät... Lupaan laittaa kuvia sunnuntaina, tuli mitä tuli. ;)

Niin ja tässä vaiheessa myös kiitos näistä kuudesta blogivuodesta - huomenna 5.1. blogini tulee eskari-ikään. Emme juhli, valmistaudumme tärkeämpiin synttäreihin. ;) Ja koitamme levätä.

2012

2012-01-01T11:16:00.001+02:00

Hoh-hoijjaa! Eilisiltainen käsityövuosiraportin vääntäminen vei minusta niin mehut, että heti edellisen postauksen jälkeen kaaduin sänkyyn, enkä jaksanut enää edes lukea. Nyt jotenkin kuvittelisi, että yhdeksän tunnin yöunien jälkeen olisi pirteämpi raapustelemaan tänne jotain suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle vuodelle, vaan taidan olla vieläkin vähän unenpöppörössä. :) Ainakaan tällä hetkellä ei tule mieleen mitään, mitä voisin alkaa tänä vuonna käsitöiden saralla tekemään... ;)

Kun eilen tarkastelin vuosi sitten asettamiani tavoitteita tai suunnitelmia ja pohdin niiden toteutumista, niin huomasin muuttuneeni viime vuoden aikana. Toki olen sen havainnon tehnyt jo pitkin vuotta, mutta jotenkin se tuossa vuosiraportissa oikein korostui. Vielä vuosi sitten minusta oli ihan hauskaa laatia yksityiskohtaisiakin suunnitelmia siitä, mitä käsitöitä teen vaikkapa tulevan kuukauden aikana - ja sain motivaatiota harrastukseen langanostolakoista, tempauksista tai muista "säännöistä". Varmasti yksi hauskimmista säännöistä, jonka olen itselleni laatinut, oli se että lankavarasto piti kuluttaa loppuun ennen kuin sai mennä lankaostoksille. ;) Niin hullua kuin se olikin, niin pidin säännöstäni kiinni, koska sellainen nyt vain olen. :) On ihan hauskaa muistella, että minullakin on kerran elämässäni ollut typötyhjät lankalaarit. ;)

Mutta jossain vaiheessa viime vuotta huomasin, että haluankin jatkaa tätä käsityöharrastustani vähän toisella tavalla. Ristipistohassutus ja Kesäyönhullutus omalta osaltaan veivät minulta innostuksen kaikkiin yhteisöllisiin tempauksiin; tiesin kyllä niihin osallistuessani, ettei minulle sovi sellainen, että on monta käsityötä yhtä aikaa kesken. Mutta en arvannutkaan, että kyllästyisin tempauksiin kokonaan. Ei enää inspiroinut ajatus siitä, että kutoisin kaksi kuukautta pääsääntöisesti sukkia tai yhden kuukauden lapasia. Vaikka näinä kuukausina toki tein sukkia ja lapasia, niin en vain enää nähnyt mitään mieltä siinä, että olisin raportoinut niitä johonkin tempausblogiin. Enkä itseasiassa enää halunnut edes miettiä tulevia käsitöitä kuin korkeintaan sen verran, että mitähän aloittaisin seuraavaksi, ja sitäkin aloin tuumailla vasta sitten, kun edellinen oli valmiina.

Olen miettinyt, että mikähän tähän valtaisaan muutokseen sitten on ollut syynä? Tempausväsymys ei selitä kaikkea. Varmasti osatekijänä on ollut muutos työelämässä, se ajoittuu myös samoille tienoille kuin tuo tempausväsymyskin eli Kesäyönhullutuksen seutuville. Ehkä aiempi työni ei antanut elämääni riittävästi sisältöä - olihan se osa-aikaista eli vei aikaakin huomattavasti vähemmän kuin nykyinen kokopäivätyö - koska intoa riitti tehdä sitten harrastukseen kaikenlaisia sääntöjä ja osallistua tempauksiin. Toisaalta, ennen kuin aloin pitää blogia 6 vuotta sitten, ei tietenkään ollut mitään käsityötempauksiakaan netissä, enkä sellaisiin osallistunut vielä blogiuran alkutaipaleella. Ne ovat vähitellen tulleet mukaan bloggaamisen myötä, ja samalla on tullut sitten matkaan kaikenlainen suunnitteleminen ja tilastoiminen. Mikä on toki ihan hauskaa puuhaa, en sitä kiellä lainkaan. Mutta silti: ehkä jossain vaiheessa homma kääntyi jopa niin päin, että tein käsitöitä ennemmin tämän blogin vuoksi - jotta käsityöblogissa olisi jotain sisältöä - kuin että olisin tehnyt käsitöitä vaan käsitöiden tekemisen ilosta. Nyt minusta tuntuu siltä, että olen palannut takaisin aikaan "ennen blogia", eli en tee käsitöitä enää blogia varten, vaan ihan itseäni varten. :) Blogi säilyy edelleen paikkana, jonne talletan muistiin tekemäni käsityöt, mutta tämäkin on vain minua itseäni varten. Huomaan, että minulle ei enää merkitse niin paljon se, että käykö täällä kukaan lukemassa tai jättääkö joku minulle kommenttia - aiemmin sillä oli minulle todella suuri merkitys - vaan minulle on nykyään ihan sama, vaikka tätä blogia ei lukisi kukaan. Se ei tarkoita sitä, ettenkö ilahtuisi käynneistänne ja kommenteistanne, mutta se ei ole käsityöharrastuksen ja bloggaamisen päämäärä, vaan lähinnä "sivutuote", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ylipäätään tämä käsityöblogien yhteisöllisyys ei merkitse minulle enää samaa kuin vaikkapa vuosi sitten. Tempaukset, blogikommentit, toisten blogien lukeminen jne. ovat nimenomaan tätä yhteisöllisyyttä, millä on ollut minulle aiemmin tosi iso merkitys, mutta enää en tunnu sitä niin kaipaavan. Minusta on ihan kivaa tehdä käsitöitä itsekseni ja itselleni, nauttia tekemisestä ja laittaa siitä tänne blogiin pienet kuvalliset ja sanalliset muistot, mutta sillä ei ole enää väliä, tekeekö joku muu samaan aikaan sukkia tai yrittääkö pienentää lankavarastoa, tai onko tekemäni käsityö jonkun toisen mielestä yhtä ihana kuin minun mielestäni. Ja vaikka seuraan toisten blogeja, en enää samalla tavalla jaksa kommentoida kuin aiemmin, se ei tunnu enää niin tärkeältä. Tuo yhteisöllisyyden tarpeen väheneminen näkyy myös siinä, että neuletapaamisetkaan eivät ole minulle enää niin tärkeä juttu kuin aiemmin - vaikka edelleen olen Oulunseudun neuletapaamisten koollekutsujan roolissa, niin eipä minua ole näkynyt viime aikoina kovinkaan usein neuletapaamisissa, ja ristipistotapaamisista luovuin jo varmaan pari vuotta sitten.

Niin, on varmasti paljon tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että suhtautumiseni käsityöharrastukseeni ja bloggaamiseen on muuttunut. Ei siihen ole yhtä tekijää, kuten ei elämässä yleensäkään, vaan kaikki on aina monen tekijän summa. Sen kuitenkin tiedän, että nautin yhä käsitöiden tekemisestä vähintään yhtä paljon kuin aina ennenkin, mutta käsityöt eivät enää pyöri mielessäni "päivin ja öin" kuten joskus ennen. Käsityöt ovat mukavaa vastapainoa työlle - luova työ vaatii luovat harrastukset, vai miten se nyt meni? ;) - ja tällä hetkellä minun elämässäni työ, perhe ja harrastukset tuntuvat olevan mukavassa tasapainossa. Aiemmin käsityöharrastus sai ehkä liikaakin aikaa ja ajatuksiani, jos ottaa huomioon että kyseessä on "vain harrastus" (vaikka harrastus ei koskaan ole "vain").

---

Pitkät esipuheet eivät enteile hyvää, mutta nyt tuntui siltä, että oli sopiva hetki laittaa muistiin näitä ajatuksia, joita olen pohtinut, mutten ole osannut aiemmin laittaa sanoiksi.

Tästä jatketaan sitten uuden käsityövuoden suunnitelmiin, vaikka tuosta esipuheesta voikin jo päätellä, että mitään suureellisia ja kauaskantoisia suunnitelmia ei ole tulossa. :) En voi kuitenkaan kieltää, etteikö jotain olisi jo mielessäni tämänkin vuoden varalle.

Yleistä

Olen varmaan joka vuosi luvannut opetella jonkun uuden käsityötekniikan, ja periaatteessa se on kannatettava ajatus, sillä aina voi opetella jotain uutta. Mutta en ota tästä sillä tavalla paineita, että nimenomaan vuoden sisällä pitäisi opetella uusi asia - kyllä niitä uusia juttuja tulee aina vastaan, jonakin vuonna kymmenen ja toisena ei yhtään. Korkeintaan voisin tässä vaiheessa luvata pitää silmäni ja korvani auki. :)

Tempaukset

Tällä hetkellä on sellainen tunne, etten osallistu tänä vuonna yhteenkään käsityötempaukseen. Mutta en tee tästä sääntöä, vaan jos jotakin kivaa tulee vastaan, niin osallistun jos huvittaa.
Virkkausringin tempauksista olen tykännyt siksi, että niihin ei tarvitse ilmoittautua erikseen, vaan voi siellä esitellä virkkuutöitään, jos ne sattuvat sopimaan senhetkisen tempauksen alle. Todennäköisesti siis näihin osallistun edelleen.
Hyväntekeväisyyteen haluaisin tehdä enemmänkin käsitöitä, mutta siinäkin annan itselleni vapauden tehdä silloin kun siltä tuntuu, eikä välttämättä mihinkään ajallisesti sidottuihin hyväntekeväisyysjuttuihin. Näitähän kuitenkin tupsahtelee aika ajoin vastaan, eli osallistun jos jaksan. En ota paineita tai pakkoa tästäkään. :)

Neuleet ja virkkaukset

Lankavaraston suhteen olen varmaan kokeillut jo niin kaikenlaisia ääripäitä mielipuolisesta hamstraamisesta järjettömään lankalakkoon saakka, että luulen viimein sen "kultaisen keskitien" löytyneen. En siis tee mitään päätöksiä suuntaan enkä toiseen, koska uskon, että osaan ilman sääntöjäkin ostaa nykyään järkevästi ja suunnitelmallisesti lankaa. Jos homma alkaa lipsua käsistä, niin tehdään sitten sääntöjä vaikka kesken vuoden. ;)
Teen neuleita ja virkkuita sen hetkisen fiiliksen mukaan, todennäköisesti pidän 1-2 työtä kerrallaan kesken, mutta jos joskus on kesken useampi, niin en menetä siitä yöuniani. Tai jos joskus ei ole mitään käsityötä kesken, niin... no, ehkä tätä ei tarvitse miettiä. ;) (tätä kirjoittaessani minulla muuten ei ole yhtään neuletta eikä virkkuuta kesken enkä edes tiedä, mitä seuraavaksi aloittaisin)
Lankaa minulta löytyy tällä hetkellä aika moneenkin työhön, eli todennäköisesti tämän vuoden aikana teen seuraavat käsityöt (siis jo olemassa olevista langoista):

Isoäidinneliö-tunika/mekko (7 veljestä -vahvuisista langoista)
Pari puuvillatunikaa (Miami- ja Puro Batik -vahvuisista langoista)
Sateenkaari-langasta tekisi mieleni tehdä poncho, tai en tiedä mitä muutakaan siitä keksisin
Puuvillalankoja löytyy sytomyssyihin ja Barbien vaatteisiin vaikka kuinka paljon
Sukkia

Itse värjätystä 7 veljeksestä nappivarsisukat
Parit Step-sukat
Yhdet Cascade-sukat
Nalle Aloeveraa löytyy pariinkin sukkapariin

Itsevärjätyistä langoista

Huivin turkoosi-keltaisesta Nallesta
Sukat tai jotain muuta erittäin sekakirjavasta langasta

Yksi virkattavien leivonnaisten tarvikepaketti on tullut ostettua, eli ne voisin tehdä jossain vaiheessa
Jämälankoja on vaikka miten paljon, mutta eiköhän niillekin käyttötarkoitus löydy joskus

Värjäystä varten minulla on lankoja vaikka millä mitalla, eli todennäköisesti tänäkin vuonna värjätään ja paljon
En osaa nyt edes ajatella, mitä kaikkea sellaista haluaisin tehdä, mihin en ole hommannut lankoja... Ehkä uuden torkkupeiton voisi jossain vaiheessa tehdä, mutta ei isoäidinneliöistä. Näen siinä ehkä sinistä ja keltaista...

Ristipistot

Toivoisin saavani mahdollisimman paljon ristipistotöitä valmiiksi, mutta en aseta mitään määrällisiä tavoitteita. Ristipistomalleja ja -pakkauksiahan minulta löytyy kymmeniä tai ehkä jopa yli sata, joten ei ole ainakaan pulaa, mitä tekisi... ;)
Minulla on näin vuoden ensimmäisen päivän aamuna kesken tasan yksi käsityö, ja se on ristipistotyö, jonka aloitin 29.12. Alla olevassa kuvassa on oikeastaan kaksi ristipistotyötä, joista toinen on aloitettu ja toiseen on tehty vain apuruudutus. Kokeilen apuruudutusta ensimmäistä kertaa elämässäni, ja siitä tosiaan tuntuu olevan apua. :) Vasemmalla siis aloitettu työ, josta tulee kuopuksen 1-vuotiskuvan ristipistoversio. Oikeanpuoleiseen ruudutukseen teen sitten jossain vaiheessa esikoisen 1-vuotiskuvasta ristipistoversion (yhden version olen jo tehnyt aiemmin, mutta se ei onnistunut).

Jos siis jotain tavoitteita ristipistovuodelle 2012, niin nämä poikien kuvat voisin pistellä valmiiksi
Haaveissa myös seuraavat ristipistotyöt:

Kalenteriin päällinen, mallina Couleur d'Etoilen enkeliaiheinen M-kirjain (minulla on kaksikin kivaa mallia, enkä ole vielä päättänyt, kumman teen)
Couleur d'Etolinen vuodenaikaenkeleistä on tehtynä vasta talvi, eli haluaisin tehdä syksyn, kevään ja kesän, ja jos tänä vuonna saisi tehtyä niistä edes jonkun, niin olisin tyytyväinen

Tämän enempää en vielä mieti ristipistojuttuja, teen niitäkin sitten ihan fiiliksen mukaan, mutta nuo ylläolevat tai ainakin osa niistä olisi kiva saada tänä vuonna tehtyä tai alulle. Ovat siis vähän niin kuin seuraavana listalla. :)

Tämän väljemmäksi ei voisi käsityösuunnitelmat enää mennä... On toki monenlaista mielessä ja ainahan se to do -lista on pidempi mitä koskaan ehtii tekemään, mutta kyllähän siitä sitten vuosien varrella aina jotain poiskin karsiutuu. Paitsi ristipistolistalta, koska mallit ja tarvikkeet on ostettuna ja täyttävät kaappia... ;)

---

No niin, nyt kun on tehty vähän niin kuin muodon vuoksi jonkinlaisia käsityösuunnitelmia tällekin vuodelle (eikä mennytkään kuin pari tuntia näitä miettiessäni), niin voi pikku hiljaa tässä alkaa heräilemään ja ryhtyä uuden vuoden viettoon. Eiköhän tämäkin vuosi mene siinä missä aiemmatkin vuodet, paitsi että tätä vuotta saa viettää yhden päivän enemmän - siinähän ehtii tehdä sitten 24 tuntia enemmän käsitöitäkin. ;)

Mukavaa ja käsityöntäyteistä loppuvuotta kaikille! :)

Käsityövuosi 2011

2011-12-31T22:51:00.001+02:00

Näitä vuoden lankatilastoja olisi pitänyt alkaa laskeskella pikkuhiljaa jo tässä viikon aikana yhteen, ettei olisi mennyt ihan vuoden viimeiselle illalle. No, kello on nyt vasta 22:45, kun sain tilastot valmiiksi, eli pääsen vielä hyvissä ajoin nukkumaankin. Tässäpä tämä lauantai-ilta näppärästi menikin, oli taas melkoinen laskeminen... :)

Mitä piti sisällään Käsityövuosi 2011?

Käsityövuosi 2011 numeroina

Tänä vuonna valmistui yhteensä 168 käsityötä. Näistä tein:

Neuloen 51 kpl, joista 4 neuleessa lisäksi virkkausta
Virkaten 84 kpl; joista yhdessä lisäksi kukkaloomi/roseepitsitekniikkaa
Ristipistellen 18 kpl
Ommellen 15 kpl

Näillä tekniikoilla sain aikaiseksi:

Sukkia ja säärystimiä 26 kpl
Lapasia, kämmekkäitä 7 kpl
Myssyjä, hattuja, pantoja, päähineitä 40 kpl
Huiveja, ponchoja, kaulureita 10 kpl
Puseroja, jakkuja, liivejä, toppeja 6 kpl
Hameita, mekkoja 4 kpl
Vauvanvaatteita 1 kpl
Pieniä asusteita 3 kpl
Peittoja 5 kpl
Sisustusjuttuja, kotiin 41 kpl
Nuken vaatteita ja leluja 22 kpl
Muihin osastoihin sopimattomia käsitöitä 3 kpl

Nämä päätyivät:

Itselle/omaan perheeseen/omaan kotiin 91 kpl
Lahjaksi 35 kpl
Hyväntekeväisyyteen 30 kpl
Työpaikalle (työnantajan kustantamana) 12 kpl

Langankulutuksen tilastoa:

Lankavarastoni painoi 1.1.2011 3064 grammaa.
Lankaa kului neulomalla tai virkkaamalla yhteensä 16 755 grammaa (5 kiloa enemmän kuin edellisenä vuonna).
Aktiivisimmat langankulutuskuukaudet olivat helmikuu (2273 g), toukokuu (2233 g) ja huhtikuu (2000 g); vähiten valmista sain aikaan syyskuussa (300 g), kesäkuussa (650 g) ja tammikuussa (791 g).
Keskimäärin lankaa kului kuukautta kohti 1396 grammaa.
Yhtään lankaa en lahjoittanut tai myynyt pois.
Ostin tai sain lankaa 21 678 grammaa. Kaikki nämä ostokset ovat tapahtuneet maalis-marraskuun välillä, koska tammi-helmikuussa, heinä- ja joulukuussa en ostanut lankaa lainkaan. Lankavarastoni painoi 1.3.2011 tasan 0 grammaa, eli kaikki tämänhetkiset lankani on ostettu sen jälkeen.
Innokkaimmin kävin lankaostoksilla maaliskuussa (6738 g - mutta huom! minullahan oli maaliskuun alussa tyhjä lankavarasto...!), toukokuussa (4200 g) ja elokuussa (3910 g); tammi-, helmi-, heinä- ja joulukuussa en käynyt lankaostoksilla.
Pisin lankaostostauko kesti helmikuun loppuun saakka; edellinen ostos oli tehty 11.10.2010 eli edellisen vuoden puolella, enkä ostanut lankaa, ennen kuin kaikki edelliset lankani oli tuhlattu, eli ostoksille menin 1.3.2011.
Keskimäärin ostin lankaa kuukaudessa 1806 ja puoli grammaa.
Lankavarastoni kasvoi 4923 grammalla.
Lankavarastoni painaa 31.12.2011 7987 grammaa. Edit 8.1.2012: Huomasin virheen ja se on nyt korjattu tähän lankavaraston painoon.

Suunnitelmien toteutuminen

Vuoden alussa en laatinut varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta kirjasin ylös joitakin ajatuksia, mitä odotin tältä vuodelta. Tällaisia mietteitä minulla oli, ja perässä kommentit niiden toteutumisesta. Voin jo tässä vaiheessa todeta, että taisi mennä suunnitelmat jossain vaiheessa vuotta kokonaan uusiksi:

Neulominen, virkkaus ja muut lankatyöt

En aio ostaa enkä ottaa vastaan lankaa, ennen kuin kaikki nykyiset lankani (noin 3 kiloa) on kulutettu! :)

Näin kävi: 28.2. minun lankavarastoni painoi tasan 0 kiloa ja 0 grammaa! :)

Kun langat on kulutettu, saan ostaa lankaa vain työhön, jonka aloitan välittömästi tai lähiaikoina.

No, tässä kävi vähän hullusti, koska lankavaraston tyhjennyttyä innostuin ostelemaan lankaa vähän enemmänkin, ja lankavarasto on nyt taasen sellaiset reilut 8 kiloa... Mutta ostaessani olen aina tiennyt, mitä työtä varten lankaa ostan, eli en ole ostanut "muuten vaan".

Pyrin tekemään aina keskeneräisen loppuun ennen kuin aloitan uutta.

Suurinpiirtein näin on mennyt, korkeintaan on tosiaan ollut bussineule ja kotona tehtävä kesken. Poikkeuksia tässä on ollut Kesäyönhullutuksen aikana, mutta sen kirjasin jo alkuperäiseen uudenvuodensuunnitelmaan, eli se oli "sallittu poikkeus". Toinen poikkeus tuli syksyllä, kun värjäyskurssia varten aloitin kolme neuletta yhtä aikaa jo värjäämistäni langoista, ja ne olivat vähän pidemmän aikaa kesken, kun piti saada siinä välissä muutama kiireellisempi työ tehtyä.

Pyrin kuluttamaan jämälangat loppuun mahdollisimman pian, eli en jätä jämälankoja pyörimään lankakoppaan.

No jaa, nyt on kyllä jäänyt jämälankoja pyörimään, en tiedä mitä niistä tekisin, enkä jaksa oikeastaan tällä hetkellä välittääkään. Olen muuttanut siis tästä asiasta mieleni vuoden aikana. :)

Opettelen vähintään yhden uuden jutun tänäkin vuonna

Opettelin magic loop -tekniikan, josta en tykännyt yhtään. Opettelin myös värjäämään Kool Aidilla, ja värjäsin kerran myös teellä.

Ristipistot

Osallistun Ristipistohassutukseen tammikuussa, eli aloitan tammikuun 1.-15. päivänä jokaisena uuden ristipistotyön ja teen ne valmiiksi vuoden loppuun mennessä

Osallistuin, vaan en osallistu toista kertaa, ei ollut minun juttuni. :) Sain nämä hassutustyöt valmiiksi jo kesäkuun loppuun mennessä (HUOM! myös viimeisteltyä!), joten sikäli meni ihan nappiin.

En saa aloittaa uutta ristipistotyötä, ennen kuin kaikki nämä 15 työtä + tällä hetkellä keskeneräisenä oleva Vervacon patsastaulu ovat valmiina

Onnistuin tässä, paitsi yhden poikkeuksen jouduin tekemään, kun isäni päätti yllättäen avioitua, niin tekaisin pikapikaa häälahjan. Mutta tällainen poikkeus oli sallittu ja merkitty lisähuomioihin. ;)

Jatkan samalla periaatteella kuin edellisenä vuonna, eli jokaisena kalenterikuukautena täytyy valmistua vähintään yksi ristipistotyö

Höpsistä. Tammi-kesäkuun aikana valmistui yhteensä 16 työtä, sitten seuraavat kaksi valmistuivat vasta joulukuussa, eli heinä-marraskuussa ei tullut yhtään valmista ristipistotyötä. Mutta koko vuoden tavoite oli 16 työtä, ja sain valmiiksi 18 työtä, niin sikäli meni paremmin kuin odotin.

Ristipistohassutuksen jälkeen pyrin siihen, ettei kesken olisi kuin 1-2 ristipistotyötä kerralla

No eipä ole ollutkaan kuin yksi työ kerrallaan sen jälkeen tekeillä. Hyvä. :)

Tempaukset

Päätin tänä vuonna osallistua:

Ristipistohassutukseen tammikuun 1.-15.päivä -> valmista vuoden loppuun mennessä

Osallistuin ja onnistuin (valmista tuli jo kesäkuussa).

Kesäyönhullutukseen, mikäli se järjestetään (tämä on se itselleni vaikea juttu, eli pitäisi aloittaa uusi työ ennen kuin edellinen on valmistunut)

Osallistuin ja onnistuin, mutta en tykännyt, ei ollut minun juttuni.

Lankahamstereihin (kuten aina ennenkin)

Osallistuin ja peräti vielä apuemoilinkin. Tässä kävi vielä niin hassusti, että kulutin hamsterikuun aikana koko lankavarastoni nollille. :)

Sukkasatoon (kuten aina ennenkin)

Enpäs osallistunutkaan, ei jaksanut siinä vaiheessa enää kiinnostaa.

Lapaskuuhun (kuten aina ennenkin)

En osallistunut tähänkään, perustelut samat kuin sukkasadossa.

Virkkausringin tempauksiin mahdollisuuksien mukaan

Osallistuin Kerro se kukkasin-, Lumoava Pitsi- ja Leikkimielellä-tempauksiin.

Mahdollisiin muihin vastaantuleviin mielenkiintoisiin tempauksiin; en kuitenkaan väkisin osallistu, jos ei joku tunnu sillä hetkellä omalta jutulta :)

Joo, no eipä oikein sitten jaksaneet nuo tempaukset enää kiinnostaa. Ristipistohassutus, Lankahamsterit ja lopulta KYH veivät kaiken innostuksen tempauksiin luultavasti koko loppuelämäksi. ;)

Luultavasti ensi vuodelle suunnittelen vähän vähemmän, mutta palataan siihen tarkemmin sitten huomenna...

Blogitilastot

Tänä vuonna olen kirjoittanut Heivattuihin Kudelmiin 206 postausta, mikä on noin 65 postausta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Onko ollut asiaa vähemmän vai olenko jättänyt turhat lätinät sikseen? ;) Kävijöitä täällä on ollut vuodessa noin 90 000, sekin joitakin tuhansia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kommentteja on jätetty noin 2300 kappaletta eli noin 600 vähemmän kuin edellisvuonna, mutta siitä huolimatta kiitos niistä jokaisesta! :)

Melkein olisin voinut tarkistamatta sanoa, mikä käsityö keräsi tänä vuonna eniten kommentteja. Tasaisen paljon tuli kaikkiin sateenkaarenvärisiin käsitöihini kommentteja ja kehuja, mutta kyllä tämä peitto keräsi eniten kommentteja, yhteensä 42 kappaletta:

Eikä tarvitse varmaan edes sanoa, että tämä on myös oma suosikkini tänä vuonna valmistuneista käsitöistä - sitä saamme ihailla myös koko tulevan vuoden ajan blogin pohjan taustakuvassa. :)

Jos vielä tiivistän tämän käsityövuoden 2011 viiteen teemaan, jotka erityisesti korostuivat tänä vuonna, ne ovat:

1. Virkkaus
2. Isoäidinneliöt
3. Peitot
4. Päähineet
5. Pehmolelut

Vaikka mikään näistä ei ollut minulle uutta, niin tänä vuonna näiden määrä vain pompahtaa selkeästi esiin edellisvuosiin verrattuna.

Tulevan käsityövuoden tavoitteisiin ja suunnitelmiin palaamme sitten huomenna! :)

Joulukuun raporttia

2011-12-31T20:19:00.001+02:00

Mitäpä tässä aikailemaan joulukuun kuukausiraportin kanssa. Viimeinen sukkapari valmistui 40 minuuttia sitten (ks. ed. postaus) ja samantien kait tässä on syytä tehdä sitten koko kuukauden kooste, jos meinaa tämän kuun puolella vielä ehtiä. Pikainen yleiskatsaus kuukauden käsitöihin taitaa olla, että paljon pieniä töitä ja paljon itselle - ja ristipistojakin valmistui, kuten usein näin vuoden lopussa, kun ei ole yleensä muutakaan työn alla. :)

Joulukuussa valmistuivat:

4.12. Palmikkokirsikkasukat (neuloen), langankulutus 88 g
5.12. Isoäidinneliökämmekkäät (virkaten), langankulutus 43 g
8.12. Sateenkaaripystyraitasukat (neuloen), langankulutus 81 g
9.12. Liekkipipo (neuloen), langankulutus 49 g
12.12. Doris-sukat (neuloen), langankulutus 120 g
16.12. Saga-palmikkosukat (neuloen), langankulutus 93 g
18.12. Isoäidinneliökämmekkäät (virkaten), langankulutus 50 g
20.12. Vervaco: Venus-patsas (ristipistellen)
22.12. Pinky-kissa (virkaten), langankulutus 108 g
25.12. Isoäidinneliö-vauvanpeitto (virkaten), langankulutus 549 g
28.12. Vervaco: Buddha-kirjanmerkki (ristipistellen)
31.12. Ruotosukat (neuloen), langankulutus 132 g

Lankaa kului joulukuussa lähes akuankkamainen lukema 1313 g. ;) Koska en koko kuukauden aikana ostanut enkä saanut lisää lankaa, tuo kaikki on pelkkää hävikkiä lankavarastosta. Hyvä niin. :)

Erityisen tyytyväinen olen tässä kuussa tuon ison ristipistotyön valmistumisesta, eihän sitä tullutkaan tehtyä kuin 8 vuotta 2 kuukautta ja 11 päivää. ;) Ja kun ehdin sen päälle vielä tekaista toisenkin pistelytyön alusta loppuun, niin ei voi väittää olleen huono kuukausi. Tässähän ehti ollakin monta kuukautta, jolloin ei valmistunut yhtään pistelytyötä.

Neule- ja virkkaustöiden määräänkin olen varsin tyytyväinen, mutta kohta alkaa tulla jo kaipuu isompiin töihin. Ehkä sitten ensi vuoden puolella?

Kuukausiraportti oli tässä. Palaan vielä vuosiraportin merkeissä...

Kerkesin

2011-12-31T19:45:00.001+02:00

Sainpas vielä yhden käsityön tälle vuodelle valmiiksi, vaikka tiukille meni. Tänään päivällä oli muuta puuhaa, ja tarkoitus oli alkuillasta lueskella blogeja ja neuloa sukka valmiiksi, vaan innostuin sitten vielä tässä askartelemaan pari korttia illansuussa. Vaan sitten pistin puikkoihin vipinää, ja sukat valmistuivat klo 19:22 eli varsin hyvin vielä vuoden 2011 puolella. :)

Ruotosukat

Tehty ajalla: 27.-31.12.2011

Malli: Novita Sukkalehti 2011 nro Ä

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita 7 veljestä Raita sateenkaari (822) + luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 132 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38/39 (itselle)

Muuta: Muokattu naisen kokoon (44-45 silmukkaa) + varsi on yhden mallikerran pidempi

Sukista ei voi sanoa muuta kuin että tykkään! :) Sateenkaari-Raita-lanka on edelleen ihaninta, mitä Novita on koskaan maailmaan tuottanut, ja yhdistettynä luonnonvalkoiseen se on minun mieleeni. Sukkamalli on ehdottomasti Novitan Sukkalehden parhaimmistoa, ja oli helposti muunnettavissa myös naisen kokoon.

Sukat tosiaan valmistuivat tämän illan aikana, mutta saa nähdä, ehdinkö rustata tänne enää joulukuun ja koko vuoden raportteja. Nyt täytyy laittaa jälkikasvu kiireenvilkkaa untenmaille ja tehdä itsekin iltatoimet, ja sen jälkeen koitan vielä päivitellä noita tuikitärkeitä raportteja. Siinäpä se loppuvuosi sitten vierähtääkin, tarkoitus kun on kuitenkin itsekin mennä melko pian tästä jo unten maille, että ehtii vielä nukkua yöunia tämän vuoden puolella. :) Joten jos niitä raportteja ei sitten kuulukaan, niin tiedätte minun vetelevän sikeitä. ;) Mutta palataan tänä vuonna tai ensi vuonna, samanlainen päivähän se huominenkin on.

Vuosi 2011

2011-12-30T22:48:00.000+02:00

En vielä tässä vaiheessa voi tehdä koostetta vuoden 2011 käsitöistä, koska luultavasti saan vielä yhden käsityön valmiiksi ennen vuodenvaihdetta.

Siispä tähän väliin tulee katsaus kuluneesta vuodesta perinteisen uudenvuodenmeemin muodossa. Mitä tapahtui vuonna 2011? :)

1. Mitä sellaista teit vuonna 2011, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Värjäsin lankaa. Saattelin lapseni koulutielle. Olin koulun vanhempainillassa. Luin messussa esirukouksen ja kirkolliset ilmoitukset. Kokeilin magic loopia - kerran, en toista kertaa. ;)

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

Taisivat mennä jonkin verran poskelleen ainakin käsitöiden osalta, ja muuten en lupauksia tehnytkään. Tarkemmin vielä toisessa postauksessa... osan lupauksista toteutin, mutta osa unohtui tyystin vuoden varrella. Ensi vuodelle en taida luvata mitään.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Eipä tainnut.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ei tapahtunut sitäkään.

5. Missä maissa kävit?

Voi kuule, Suomen rajojen sisäpuolella oltiin, kuten monena aiempanakin vuonna. Kalajoella kävin kahdesti, kerran Rokualla, muuten pysyttelin Oulun seudulla.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2012, jota puuttui vuodesta 2011?

Olen tyytyväinen, toivottavasti elämä jatkuu tällaisena pitkään.

7. Mitkä vuoden 2011 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?

1.8. aloitin uudessa vakituisessa työpaikassa. 11.8. esikoinen aloitti koulunsa. 4.12. minut siunattiin työhöni. 25.2. isäni meni naimisiin. :)

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?

Vakituisen työpaikan saaminen. Menestys Vekaraviisut-kisassa (semifinaaliin pääsy sävellykselläni). Käsityörintamalla varmaankin torkkupeitto... ja toinen... ja kolmas... ;) Ja pitkäaikaisen ristipistoufon valmistuminen! :)

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Taisi olla niinkin suuri kuin eräs tosi epäonnistunut värjäyskokeilu puuvillalla. :D Harmituksen aihe oli tietysti se, ettei sävellykseni päässyt enää finaaliin em. kisassa (ks. ed. kysymys).

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?

Olen ollut terveempi kuin aikoihin, mistä saan varmasti kiittää nykyistä vähähiilihydraattista ruokavaliotani. Astma on kiukutellut tänä vuonna jonkin verran, mutta ei tavallista enempää. Joulutähdistä sain todella pahoja allergiaoireita, mistä syystä olin ihan loppuvuodesta todella huonossa kunnossa (vaikka tähtiä oli vain työpaikalla ja sielläkin vältin menemästä samaan huoneeseen myrkkykasvin kanssa).

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Uusi läppäri. Tuli tarpeeseen!

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?

Lasten, erityisesti kuopuksen. :) Tv-hahmoista Munamiehen. ;)

13. Kenen käytös masensi?

No ei varsinaisesti masentanut kenenkään käytös, me ihmiset ollaan erilaisia, ja mitäpä sitä toisten jutuista mieltänsä pahoittamaan. Yksi vähän omituinen ihminen sattui töissä kerran vastaan, mutta myöhemmin olen törmännyt häneen uudestaan, ja huomannut, että hänellä taisikin silloin ensimmäisellä kohtaamisellamme olla vain huono päivä, ja onkin ihan OK-tyyppi hyvänä päivänään. :) Ihmisiin pitää tutustua paremmin, jotta oppii huomaamaan, että kaikissa on jotain hyvää. :) Ja huonoja päiviä on meillä kaikilla, silloin tulee töksäytettyä itsekin rumasti toisille.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Vuokraan ja ruokaan.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

Minähän olen yleensä aina innoissani kaikesta. Tänä vuonna olin erityisen innoissani uudesta työstäni. Myös laulutekniikkani kehityksestä ja uudesta laulunopettajasta olen ollut innoissani, puhumattakaan tietysti kaikista tekemistäni käsitöistä, joista jaksan innostua aina vaan. Ristipistotaulun valmistumisesta olen ollut ihan vuoden loppupuolella erityisen onnellinen.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2011?

"Tule, enkeli" -sävellykseni menestys. Tai sitten Munamiehen Pomppufiilis. ;) Tai Angry Birds -musiikki, joka on soinut meillä melkein koko vuoden tauotta... Oikeastaan mikä tahansa, mitä kuopus hyräilee. :)

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?

Minä tulen aina vaan onnellisemmaksi vuosi vuodelta, joten olen taas tietysti onnellisempi kuin edellisenä onnellisuuden vuotena.

b) laihempi vai lihavampi?

Kiloja tulee ja kiloja menee, mutta keskiarvo pysyy kutakuinkin samassa.

c) rikkaampi vai köyhempi?

Kyllä tuo vakituinen työ ja myös puolison saama työ näkyy taloudessa positiivisesti. Mistään rikkaudesta ei voi puhua, jos yhteensä tienaamme vähemmän kuin keskituloinen yksinään, mutta en kaipaa maallista mammonaa, olen tähän tyytyväinen. :)

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Laulamista olisi voinut treenata enemmän.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Kiukutellut. Jokainen pahantuulen hetki on loppujen lopuksi ihan turha. Onneksi niitä hetkiä on aina vaan vähemmän ja vähemmän.

20. Kuinka vietit joulua?

Töissä aattona, muuten kotona, olin aika huonossa kunnossa allergiaoireiden vuoksi. Ei poikennut muista vuoden päivistä.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Ehkä muutamissa tilanteissa olisin voinut hötkyillä vähän vähemmän.

22. Rakastuitko vuonna 2011?

Kyllä, uudestaan mieheeni! :)

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?

En ole pitänyt kirjaa. ;) Paitsi siinä että mies on ollut joka kerta sama. :)

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Neulontakerho, Putous, Vedetään hatusta, Tanssii tähtien kanssa ja Kymmenen uutiset. Luettelin siis kaikki tv-ohjelmat, joita katsoin koko vuonna. ;)

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Minulla ei ole tapana vihata ketään eikä mitään.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Äänikirjoista uppouduin Taru Sormusten Herraan, vaikken fantasiasta yleensä tykkääkään. Leena Lehtolaisen "Jonakin onnellisena päivänä" oli jollakin tavalla mukaansa tempaava, suorastaan ahmin sen. Siinä oli mielenkiintoisia teemoja. Ihan vuoden lopussa luin Markus Zusakin "Kirjavaras" -kirjan, josta pidin kovasti, vaikka aihe (sodanaikainen natsi-Saksa) onkin vakava. Erittäin hyvin ja mielenkiintoisesti, postmodernilla tyylillä kirjoitettu kirja koskettavasta aiheesta, varmasti tuleva klassikko! Ja klassikoista puheenollen, kuuntelin äänikirjana myös Hemingwayn "Vanhus ja meri", suosittelen sitäkin kaikille, jotka eivät teosta vielä tunne. Miten voikaan yhden kalareissun kuvailla niin mielenkiintoisesti? Vuoden viime metreillä kuuntelin parin päivän aikana äänikirjana Ilmari Kiannon "Punainen viiva" -romaanin, joka kyllä oli myös hyvä; aikoinaan olen tykännyt myös Aulis Sallisen samannimisestä ja romaaniin pohjautuvasta oopperastakin, eli tarina oli sieltä jo tuttu.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Kirkkomuskari-kirja, minulle uusi tuttavuus, mutta uuden työn myötä jatkuvassa käytössä.

28. Mitä halusit ja sait?

No sen uuden työpaikan. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen!

29. Mitä halusit muttet saanut?

Olisin toki toivonut Vekaraviisuissa finaalipaikkaa tai jopa voittoa, mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. :)

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Taru Sormusten Herrasta -trilogia tuli katsottua blu-rayna sen jälkeen, kun olin kuunnellut sen äänikirjana. Tykkäsin kyllä, vaikken edelleenkään ole fantasian ystävä. Täällä Pohjantähden alla Koivusalo-version kakkososan näin myös, ja tykkäsin. Enpä juuri elokuvia ole tänäkään vuonna katsonut, yhden kerran kävin ihan elokuvateatterissa (Hella W), edellisestä kerrasta olikin jo vuosia...

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

34-vuotispäivänäni taisin olla vähän kipeänä ja vielä kipeämpänä olin seuraavana yönä, kun tulin syöneeksi synttäreideni kunniaksi hiilihydraattipitoisia ruokia. Kun ei vatsa kestä niin ei kestä. Muuten ei tainnut olla tavallista kummempi lauantaipäivä, lepäilin ja silleen.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Sanon saman kuin aina ennenkin: jos olisi ollut koko vuoden kestävä syksy, niin olisin nauttinut vuodestani moninkertaisesti. :)

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 20110?

Farkut ovat alkaneet pikkuhiljaa vaihtua farkkuhameisiin, ja muutenkin olen alkanut vähän enemmän käyttää hameita töissä (sellaisia hameita, että voin yhä kontata lattialla). Villasukista näkyy nyt varsikin, joka on sukissani aina pitkät. Neuletakki yllä, trikoopaita alla. Lenkkarit jalassa. Paljon iloisia värejä, ei mustaa missään. :) Kesällä löysin (tai virkkasin) hatut päähäni, se on minulle uusi juttu. Talvella pipo päässä, kuten aina. Sellainen järkevä ja käytännöllinen vaatetus, lämmittävyys ennen kaikkea, ulkonäkö sivuseikka. Yksi vanhempi mies bussissa kyllä kerran kysyi, miksi pukeudun niin vanhanaikaisesti...

34. Mikä piti sinut järjissäsi?

Terveellinen ruokavalio, liikunta, puolison rakkaus, lapset, työ, arkirutiinit.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?

Seuraan niin vähän noita julkkiksia... sanotaan nyt sitten vaikka Munamiehestä ja Timo Harjakaisesta. ;)

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Eduskuntavaalit tietysti! Jytky tuli ja sen jälkeen ei meinattu saada maalle hallitusta. Oli sekin kyllä kaikkien aikojen farssi! Jossain vaiheessa meni jo mielenkiinto, vaikka vaali-iltana oli tunteet pinnassa ja tieto siitä, että vuosi jää poliittiseen historiaan. No jäi totisesti... ;) Tulevat presidentinvaalit myös kiinnostavat, oma ehdokas on jo päätetty. Euro-uutiset eivät ole jaksaneet hetkauttaa.

37. Ketä ikävöit?

Lapsia ikävöin aina kun olen heistä erossa. Parasta ystävääni on välillä ikävä, olisi mukavaa pitää useammin yhteyttä!

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

Uudessa työssäni olen tutustunut niin moniin uusiin ihmisiin, etten osaa valita heistä parasta. Työkavereiden lisäksi tapaan satoja ihmisiä viikoittain.

39. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2011?

Yksi asia kerrallaan. Tätä minulle koittaa opettaa esimieheni.

40. Lainaa sanoituksia, jotka summaavat vuoden 2011.

1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.

5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.

6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.

(Virsi 525, san. Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila)

Tämä ei ole varsinaisesti lempivirteni, mutta yksi suosikeistani kuitenkin. Se on puhutellut minua usein elämäni vaiheissa, ja tänä vuonna se on taas tullut ajankohtaiseksi. Tuntuu, kuin se kertoisi juuri minusta ja ajatuksistani.

41. Joka kuukauden ensimmäinen virke:

Tammikuu: "Uudenvuodenpäivä on huomisista merkittävin: hetki, joka tulvii uudistumista ja lupauksia."
Helmikuu: "Vuoden ensimmäinen käsityökuukausi tiivistettynä: Ristipistoja ja sukkia. :)"
Maaliskuu: "Huh huh, mikä käsityökuukausi takana!"
Huhtikuu: "Taas on ollut aikaa oikeastaan vain ns. "käsilaukkukäsitöille", eli niille, joita on tehty jossain muualla kuin kotona."
Toukokuu: "Viime viikonloppuna oli pakko laittaa puikot viuhtomaan oikein toden teolla, ja riittipä puikottelua vielä tiistaille saakka."
Kesäkuu: "Oikein hurjan paljon kiitoksia ihanista kommenteistanne! :)"
Heinäkuu: "Näin kuninkaallisten - vai pitääkö sanoa ruhtinaallisten - häiden alla onkin mitä mainioin tilaisuus esitellä hieman häämuotia."
Elokuu: "Elokuu - minulle se on jo melkein sama kuin syksy. :)"
Syyskuu: "Elokuu, eloisa kuu."
Lokakuu: "Naisen sanotaan olevan kauneimmillaan 17-vuotiaana."
Marraskuu: "Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta."
Joulukuu: "Tänään oli juhlapäivä."

(viimeisen kysymyksen vastaukset napsittu siis blogiteksteistä, jos ei joku sitä hoksannut :) )

Sellainen oli siis minun vuoteni 2011. Millainen vuosi sinulla oli? :)

---

Jos neulesuunnitelmat menevät putkeen, niin vuoden viimeisenä päivänä tänne pitäisi putkahtaa vielä kolme postausta eli valmiin käsityön esittely, joulukuun käsityöraportti ja koko vuoden käsityöraportti. Lisäksi vielä ensi vuoden alkajaisiksi sitten suunnitelmia tulevalle vuodelle, eli varautukaa siihen, että postauksia tippuu tosi tiheään sitten, kunhan saan sukat valmiiksi. :)

Kirjanmerkki

2011-12-28T18:34:00.000+02:00

Sain valmiiksi kirjanmerkin miehelleni.

Vervaco: Buddha-kirjanmerkki

Tehty ajalla: 17.-28.12.2011

Malli: Vervaco Bokmärken Asiaska -pakkaus (sisältää vielä toisenkin kirjanmerkin)

Kangas: 14 ct valkoinen aida

Langat: Pakkauksessa DMC 24 väriä

Pistot: Risti- ja jälkipistot

Koko: 6x20 cm, 27x102 pistoa

Viimeistely: Kirjanmerkiksi

Muuta: Miehelleni

Aiemmin olen maininnutkin, ja kuvan kirjoista voi huomata, että mieheni on kiinnostunut buddhalaisesta filosofiasta. Siksi onkin mitä mainiointa, että hän voi nyt käyttää lukemiensa kirjojen välissä ihan aiheeseen liittyvää kirjanmerkkiä. :)

Minulla itselläni on vain yksi ihan neutraali kirjanmerkki, hardangerilla kirjottu. Voisihan sitä itsellekin tehdä useampia kirjanmerkkejä aina kirjan aiheeseen liittyen. Romantiikkaan jotain hempeää, jännitykseen jotain veristä, historiaan jotain vanhanaikaista... Ehkä se yksi neutraali kuitenkin palvelee kaikkia aiheita sopivasti, varsinkin kun minulla ei yleensä ole menossa kuin yksi kirja kerrallaan (tai sitten yksi luettava ja yksi äänikirja, joista jälkimmäinen ei kaipaa kirjanmerkkiä).

Kiitos kommenteistanne ja mukavaa viikonjatkoa! :) Minä olen ollut edelleen hyvin, hyvin väsynyt kommentoimaan, vaikka käyn kyllä lukemassa blogejanne ja ihailemassa käsitöitänne. Mukava huomata, että täälläkin jaksaa sentään aina joku käydä kurkkimassa, kiitos siitä! :)

Blogiremppa

2011-12-26T20:44:00.001+02:00

Teen ulkoasu-uudistuksia, mutta täytyy välillä hoitaa jälkikasvu unten maille. Älkää siis peljätkö, välittäkö älkääkä ainakaan kommentoiko vielä pahasti keskeneräistä. ;)

Edit: Tällä ulkoasulla mennään sitten seuraava vuosi. Toivottavasti näkyy ihan siedettävänä kaikille.

Peitto jälleen

2011-12-25T22:15:00.000+02:00

Taas on syntynyt yksi isoäidinneliö-peitto. Tuli jo tätä tehdessäni mieleen, että ehkä seuraavaan peittoon kokeilen jotain muuta kuviota, esimerkiksi tästä 200 virkattua ruutua -kirjasta, jonka vastikään ostin. Toisaalta, kun teen näitä tilkkuja bussissa, palavereissa tai muualla, missä ei voi ihan 100% keskittyä käsityöhön, niin on ihan kiva jos malli on sellainen, joka tulee selkäytimestä. Työkaverit ihmettelivät keskiviikkona, kun meillä oli työntekijöiden yhteinen ateria, jossa sielläkin joko ruokaa odotellessani tai ruuan jälkeen väänsin tilkkuja, että miten voin virkata ilman että edes katson käsiäni tai tekeillä olevaa työtä. ;) En ole suinkaan isoäidinneliöihin kyllästynyt, mutta nyt tuntuu tosiaan siltä, että voisi joskus kokeilla jotain muutakin, sillä siinä ruutukirjassa on ihan mielettömän upeita malleja!

En muista enää, kuka arveli kommenteissa, että tämän peiton saisi jompi kumpi poikani, mutta pakko todeta että se arvelu meni ihan pieleen. Se tällä viikolla kuvan taustalla vilahtanut torkkupeittohan on meidän olohuoneen "kaikkien yhteinen" torkkupeitto, siis se sateenkaaripeitto, jonka virkkasin keväällä. Kuopus sai oman vaaleanpunasävyisen peittonsa jo kesällä, ja isoveli puna-vihreä-mustan peittonsa tässä syksyllä. Periaatteessahan meille kotiin voisi vielä yhden peiton virkata, jos tuo sateenkaaripeitto on "mun", niin sitten voisi tehdä vaikka makkariin yhden sinisävyisen, jonka voisi nimetä isännän omaksi. Mutta toisaalta siellä on jo yksi kauan sitten lahjaksi saatu huopa, joka toimittaa aivan erinomaisesti torkkupeiton virkaa. Isomman pojan huoneessa on sitä paitsi kaksikin torkkupeittoa, kun siellä on joku mieheni ikivanha huopa myös. Eli kotona meillä alkaa olla peittoja jo vähän joka lähtöön. :)

Tämä peitto ei siis tule meille, vaan lähtee tässä talven mittaan toiseen kotiin. Jääköön nyt tässä vaiheessa salaisuudeksi, että minne päin maailmaa se on menossa. :)

Isoäidinneliö-vauvanpeitto

Tehty ajalla: 12.-25.12.2011

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Novita Isoveli luonnonvalkoinen (010), purppura (573), roosa (503), tumma farkku (175) ja vaaleansininen (166)

Langankulutus: 549 g

Virkkuukoukku: 6 mm, reunuksessa 5 mm

Koko: n. 75x75 cm

Muuta: Peiton saajaa odotellaan. :)

Tällä kertaa tällainen neliönmallinen pläjäys. Ensin suunnittelin tekeväni ihan suorakaiteen muotoista, mutta lanka ei olisi riittänyt ihan siihen, mikä oli ensimmäinen suunnitelmani, joten sitten syntyi ajatus tällaisesta 6x6 palan sommitelmasta, eli jokaista väriyhdistelmää tuli 9 palaa. Tämä antoi todella paljon yhdistelymahdollisuuksia, ja eilen illalla myöhään sommittelinkin palasia lattialle eri järjestykseen, ja räppäsin aina kuvan kustakin vaihtoehdosta. Tämä miellytti eniten sekä minun että mieheni silmää, ja jotain tämänsuuntaista taisi Hennakin bussissa ehdottaa viime viikolla, kun esittelin hänelle suunnitelmaani. Tykkään kyllä itse lopputuloksesta: eihän isoäidinneliöistä voi mitään rumaa saadakaan aikaiseksi. ;)

Hauskaa uutta viikkoa kaikille! :) Huomiseksi on taittu luvata myrskysäätä, joten se tietää taas uutta kotipäivää käsitöiden parissa, voisiko siis parempaa edes toivoa. :)

Älkää peljätkö!

2011-12-25T10:01:00.000+02:00

Tulin maininneeksi Annelille työasustani, jossa olen työskennellyt tällä viikolla pariinkin otteeseen. Maanantaina rakensimme töissä tiistain lastentapahtumaa, ja silloin maanantai-iltapäivänä tuli jo kuljettua erään oululaisen järven rannalla tuossa työasussa ikäänkuin harjoitusmielessä. Tiistaipäivä meni kokonaan tässä työasussa, edelleen sen samaisen järven rannalla. Kompuroinkin puvussani ja jouduin vielä tiistaina työpäivän lopuksi ompelemaan vaatteesta revenneet tyllit uudelleen kasaan. Eilen lauantaina olin taas tässä samaisessa asussa, tällä kertaa ilmestyin 248 ihmiselle (tarkka luku!). :)

Annelin pyynnöstä näette työasuni, ja myös miestäni ja lapsiani varten tämä kuva otettiin. Hätäisesti siis vain tämä yksi kuva otettiin, koska ihmisiä alkoi jo virrata sisään, eikä aikaa ollut kunnolliseen poseeraamiseen, tässäkin alkoi jo kuvauksen kohdetta vähän naurattaa, eikä ilme ole niin harras kuin oli tarkoitus... ;)

Älkää peljätkö, minä se vain olen! :)

Lapsena en saanut koskaan pukeutua miksikään jouluevankeliumin hahmoksi. Minä nimittäin luin aina jouluevankeliumin, koska minulla oli kaikkein kuuluvin ääni. Siihen aikaan ei ainakaan meidän koulussa äänentoistosta ollut tietoakaan, mutta muistan kyllä lukeneeni evankeliumin ainakin kerran myös seurakuntatalolla, jossa oli mikrofoni käytettävissä. Eli kun muut pukeutuivat kuka miksikin hahmoksi, minä sain olla vain omissa vaatteissani; taisi minulla sentään olla kädessäni kynttilä, joka valutti steariinit kädelleni.

Siispä olin ihan onnellinen, kun sain viimein töissä laittaa enkelin asun päälleni ja vielä kahdessa eri tilaisuudessa. :) Voi olla, että tämä asu tulee minulle liiankin tutuksi tulevina vuosina, sillä musiikkipainotteisessa työsuhteessa olevalle työntekijälle lykätään automaattisesti roolit, joissa saa laulaa tai muuten musisoida. Tämä enkeli on tällä viikolla laulamisen lisäksi soittanut mm. kitaraa ja kellopeliä. :) Ja äänentoistokin oli, vaikka ääneni kuuluvuus on edelleen samaa luokkaa kuin silloin lapsena. ;) Hih, mikrofonin mute-nappia en saanut laitettua mihinkään fiksuun paikkaan, joten tungin sen helmani alle, ja sieltä jostain pohkeen korkeudelta aina nipsautin napin päälle ja pois tarpeen mukaan. ;)

Huomatkaa myös enkelinkiharat. ;) Niistä taisi tulla vähän liiankin säkkärät... :D Sädekehäkin kutitti kovasti päätäni, mutta se on kuulemma ollut vastikään käytössä päiväkodissa, jossa on täitä. ;)

Levollista pyhäpäivää! Täällä päässä aletaan ommella peiton palasia yhteen. :)

Mitä Mari maksaa?

2011-12-24T17:30:00.001+02:00

Hennan käsityöblogista bongasin tässä muutama päivä sitten hauskan meemin. :) Kun nykyään kaikki tuntuu olevan rahalla mitattavissa, niin lasketaanpa nyt sitten minullekin hinta. ;)

Sinulla on luonnostaan hiukset jotka ovat...
[ ] luonnonkiharat (200e)
[x] suorat (100e)
[ ] laineikkaat (50e)
[ ] korkkiruuvikiharat (15e)
[ ] kalju (5e)
[ ] joku muu (75e)

Silmien väri:
[ ] ruskea (1e)
[ ] vihreä (75e)
[x] sininen (50e)
[ ] tammenterhon väriset(ruskeaa) (100e)
[ ] joku muu (15e)

Pituus:
[ ] Yli 210cm (200e)
[ ] 200-209cm (175e)
[ ] 182-199cm (150e)
[ ] 165-181cm (85e)
[x] 144-164cm (45e)
[ ] Alle 144cm (25e)

Juotko alkoholia?
[x] En (400e)
[ ] Vain lomilla/juhlissa (250e)
[ ] Joskus (215e)
[ ] Kyllä (200e)
[ ] Vain viikonloppuisin (300e)
[ ] Joka toinen päivä (50e)
[ ] Kerran päivässä (15e)
[ ] Elän pulloni takia! (Menetit kaikki arvokkuutesi ja joudut aloittamaan 0 eurosta)

Näkö:
[ ] Täydellinen näkö (300e)
[ ] lasit/piilolinssit, mutta en käytä niitä/käytän harvoin (200e)
[ ] Likinäköinen (100e)
[ ] Lasit lukemista varten (75e)
[x] Omistan lasit ja käytän niitä aina (50e)
[ ] Piilolinssit (25e)
[ ] Olen käynyt silmäleikkauksessa, näköni vuoksi (10e)

Autosi väri (tai perheesi auto):
[ ] pinkki (2000e)
[ ] tumman punainen (800e)
[ ] kulta (700e)
[ ] harmaa (600e)
[ ] sininen (900e)
[ ] valkoinen (475e)
[ ] musta (450e)
[ ] punainen (400e)
[ ] vihreä (350e)
[ ] hopea (300e)
[ ] purppura (250e)
[ ] metallinen (200e)
[ ] keltainen (100e)
[ ] ruskea (20e)
[ ] ruosteinen (15e)
[x] ei autoa (0e)

Kengänkoko:
[ ] 48+ (300e)
[ ] 46-47 (200e)
[ ] 44-45 (700e)
[x] 38-43 (500e)
[ ] Alle 38 (550e)

Kolme lempiväriä:
[ ] vihreä (750e)
[ ] punainen (600e)
[ ] musta (100e)
[ ] keltainen (475e)
[ ] sininen (300e)
[ ] ruskea (50e)
[ ] purppura (225e)
[ ] valkoinen (400e)
[x] turkoosi (350e)
[x] oranssi (300e)
[x] pinkki (100e)
[ ] joku muu (50e)

Käytitkö laskuria tähän?
[ ] Kyllä (0e)
[x] En (1000e)
[ ] Joihinkin kysymyksiin (10e)

Marin arvo 2895 e.

Tulipahan nyt tuokin sitten laskettua. :) Leppoisaa lauantai-illan jatkoa! :)

Tekeillä

2011-12-23T17:48:00.000+02:00

Ajattelin, että tulee varmaan pitkä käsityöpäivitystauko, kun kaikki valmistuneet käsityöt on esiteltyaina sitä mukaa, kun ovat valmistuneet, ja keskeneräiset käsityöt ovat sen verran pitempikestoisia projekteja, että ei nyt ihan lähipäivinä taida tulla valmista aikaan. Mutta sitten hoksasin, että ainahan sitä voi keskeneräisiäkin esitellä. :)

Tein tässä joskus tämän vuoden aikana päätöksen, etten aloita uutta ristipistotyötä ennen kuin se iso ja pitkään työstetty luomus on valmis. Kiitos muuten taulun kehuista, kyllä olen samaa mieltä että upea on, ja kahdeksan vuottahan sen tekoon vain menikin... ;) Tämä nyt tekeillä oleva on saman valmistajan eli Vervacon, mutta pikkuisen pienempi työ, eli teen kirjanmerkkiä miehelleni, hän kun lukee nykyään aika paljon buddhalaisuutta käsitteleviä kirjoja, niin niiden kirjojen väliin sopii varmasti Buddha-kirjanmerkki. :)

Bussivirkkuuna on kulkenut tällä viikolla vaihteeksi isoäidinneliöitä, tällä kertaa Isovelistä. Kuten kuvasta näkyy, näitä tulee neljällä eri värityksellä, ja lopputulokseen on olemassa jonkinsortin hahmotelma. Peittoa tulossa, taas kerran. :)

Hyvää ja käsityörikasta viikonloppua! :)

Pinky-mikä?

2011-12-22T23:44:00.002+02:00

Tänään oli tämän vuoden toiseksi viimeinen työpäivä. Huomisen perjantain olen vapaapäivällä ja lauantaina onkin sitten se vuoden viimeinen työpäivä. Sen jälkeen saan pitää pois niitä vapaapäiviä, joita on kertynyt viikonlopputöillä, ja itseasiassa perjantain vapaapäiväkin on yksi noista kerätyistä vapaapäivistä.

Tälle päivälle ei ollut varsinaisesti mitään ennalta sovittuja työtehtäviä (kuten yleensä työpäiväni ovat hyvin tarkastikin organisoituja ja aikataulutettuja), joten päivä kului siivotessa työntekijöiden taukotilaa, nakkasin muutaman homehtuneen salaattivainajan biojätteeseen ja kaadoin lavuaariin kerman, joka oli alkanut muuttua lihaksi... tein viimeiset päivitykset tilastoihin ja sen sellaista. Loppujen lopuksi ihan leppoisa työpäivä. Siksi tohdinkin ottaa seurakseni yhden kaverin, jolle ehdin hyvinkin esitellä työpaikkaani... ;)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet, missä kaikkialla kaverini kävi seikkailemassa. ;)

Oikeastaan otin otuksen mukaan siksi, että halusin tehdä työkavereiden keskuudessa pientä gallupia siitä, mikä tämä otus oikein on lajiaan heidän mielestään. Kohtasin päivän aikana kuusi työkaveria, ja gallupin tulos on: Kissa 3 kpl, Kissan ja nallen risteytys 1 kpl, Vaaleanpunainen pantteri 1 kpl, Leijona 1 kpl. Eli kissaeläimiin kallistuttiin. Kissaahan minä tästä kovasti olen yrittänyt, sillä kuopus on toivonut synttärilahjakseen (tammikuussa) käsityönä tehtyä vaaleanpunaista kissaa. Isännän mielestä tämä otus vain on kaikkea muuta kuin kissa, joten siksi tarvitsin muutaman puolueettoman mielipiteen otuksen todellisen lajin määrittelemiseksi. ;)

Pinky-kissa

Tehty ajalla: 18.-22.12.2011

Malli: Kotivinkki: Pinky-kissa

Suunnittelija: Anu Koski

Lanka: Kattens Carol vaaleanpunainen (9127), koristeluun Novita 7 veljestä sammaleenvihreä (322), musta (099) ja punainen (549)

Langankulutus: 108 g

Virkkuukoukku: 5 mm

Koko: n. 30 cm

Muuta: Kuopukselle 4 v synttärilahjaksi

Nyt tätä pitäisi sitten piilotella vielä reilut kaksi viikkoa, ennen kuin kuopus saa kissan halittavakseen. :) Hän on kyllä kovasti siitä muistutellut, että tekeehän äiti hänelle sen vaaleanpunaisen kissan. Toiveena on synttäriksi myös vaaleanpunainen Hello Kitty -paita, joka on myös jo ostettuna, ja luultavasti sitten pitää vinkata isovanhemmille mm. Hello Kitty -pyyhkeestä. Mutta varsinaisestihan niistä synttäreistä on tulossa sitten Angry Birds -synttärit, joista ei olekaan tässä talossa kuultu vasta kuin viimeiset puoli vuotta. Valmistelut ovat jo kovaa vauhtia käynnissä, kakun päälle tulevat vihaiset linnut ja vihreät possut ovat jo valmiina ja kovettumassa. ;) Tarkempi selostus kuvien kera tulossa sitten tammikuussa. :)

Pinky-kissa menee muuten Virkkausringin lelutempaukseen.

Mukavaa perjantaipäivää kaikille! :)

Rouvan kotiinpaluu

2011-12-20T18:30:00.000+02:00

Rouva on saapunut kotiin.

Vervaco: Venus-patsas

Tehty ajalla: 1.10.2003-11.12.2011 (Kehystys valmis 20.12.2011)

Malli: Vervacon kitti nro 25.677

Kangas: 25 ct luonnonvalkoinen pellava

Langat: Pakkauksessa DMC 24 väriä

Koko: 43x62 cm, 215x301 pistoa, kehyksen kanssa 55x73 cm

Viimeistely: Kehystys Taide ja Kehys Pekkala Oulu

Muuta: Olen niin ihastunut. :)

Eteisen seinälle se päätyi.

Harmaahome-mansikoita ;)

2011-12-18T13:24:00.001+02:00

Jos eilisessä postauksessa pilkotteli mansikkaisen langan seasta vähän harmaahomeista pohjaväriä, niin nyt on tuo inhottava kasvitauti iskenyt mansikoihin oikein kunnolla. ;)

Isoäidinneliö-kämmekkäät

Tehty ajalla: 16.-18.12.2011

Malli: Oma, idea Rauhan Tervehdys 6.10.2011 (pdf)

Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aid Strawberry -värjätty vaaleanruskealla (060) pohjalla + vaaleanruskea (060) värjäämätön

Langankulutus: 50 g

Virkkuukoukku: 4 mm + puikot 3,5 mm

Koko: Nainen

Muuta: Äidille synttärilahjaksi

Nämäkin kämmekkäät menevät eilen esiteltyjen sukkien kaverina äidilleni tammikuussa synttärilahjaksi. Äidin kotona on aina todella kylmä, joten siellä tarvitaan lämmikettä, tai ainakaan minä en tarkene siellä käydä talvisaikaan ollenkaan. Toisaalta minähän nukun omassa kodissanikin villahanskat kädessä, vaikka täällä lienee kuitenkin päälle 20 astetta sisälämpötila. ;) Mutta jospa nämä kämmekkäät sitten lämmittäisivät vähän äidin ranteita, ne kun ovat olleet kipeinä viime aikoina.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa! :)

Mansikkasukat

2011-12-17T13:54:00.002+02:00

Äidilläni on mansikkatila, eli hänen elämänsä pyörii mansikan ympärillä ympäri vuoden. Nykyään viljely on selvästi pienemmässä mittakaavassa, kuin silloin kun äidillä oli apunaan ilmaista työvoimaa (eli kun minä asuin vielä kotona), mutta silti sieltä riittää oman perheen (äidin lapset perheineen yhteensä n. 25 ihmistä, jotka kaikki syömme mansikoita päivittäin runsain määrin) lisäksi vielä myyntiin kyläläisillekin. Ajattelin siis, että voisin Kool Aidin Strawberrylla värjätä lankaa, josta tekisin mansikkaiset sukat äidille synttärilahjaksi. Koska äiti ei ole mikään erityisen kirkkaiden värien ystävä, valitsin pohjaväriksi vaaleanruskeaa lankaa, niin sävystä tuli vähän murretumpi. Ihan tasaisesti en saanut lankaa värjättyä, joten välistä pilkistelee hiukan pohjaväriä, mutta onhan niiden mansikoidenkin riesana joka vuosi harmaahometta... ;)

Saga-palmikkosukat

Tehty ajalla: 12.-16.12.2011

Malli: Novita Sukkalehti 2011 nro B

Suunnittelija: Annika Erkkilä

Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aid Strawberry + vaaleanruskea (060) pohjavärinä

Langankulutus: 93 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38

Muuta: Äidille synttärilahjaksi

Nyt nämä saavatkin odottaa muutaman viikon ajan, sillä äidillä on syntymäpäivä vasta tammikuussa. Teen näille vielä kaveriksi jotain, näette sen luultavasti sitten huomenna. Äiti on kuulemma kutonut nyt syksyn aikana 19 paria sukkia, onkohan muistanut itselleen kutoa ollenkaan? Tuskin ainakaan palmikkosukkia itsevärjätystä langasta. ;)

Yllättävän hauska malli tämä oli, vaikka pelkäsin aluksi, etten jaksa vääntää palmikoita. :)

Kirjoja

2011-12-17T00:53:00.000+02:00

On tullut asioitua kirjakaupassa. Jokin aika sitten pyörähdin ihan kivijalkakirjakaupassa, kun olin kaupungilla tappamassa aikaa tauollani. Sieltä löysin pari kiinnostavaa kirjaa, joille etsin vain netistä edullisimman hinnan (joka oli ainakin 10 e/kirja halvempi kuin kivijalkakirjakaupassa). Vielä kun AdLibriksestä tuli minulle sähköpostiin mainos, että heillä on toimituskuluton kampanja, niin en voinut olla tilaamatta. Molemmat kirjat tulevat tarpeeseen! :)

200 virkattua ruutua -kirjaa on moni muukin esitellyt jo blogissaan. Kun olen täydellisen koukussa jo isoäidinneliöihin, miksipä en koukuttaisi itseäni muunkinlaisiin ruutuihin? :) Ja vaikken tästä kirjasta koskaan virkkaisi ruudun ruutua, niin tämä on niin kuolattavan ja syötävän ihana katsella, että jo pelkästään siitä ilosta maksoin mielelläni pari kymppiä. ;) Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla pysyy koukku kädessä!

Neulottavan seimen ohjekirjasen tilasin lähinnä töihin, eli pistän tämän verovähennyksiin. :) Työni kannalta tässä kirjassa on erittäin hyödyllistä se, että tähän on kirjoitettu Luukkaan evankeliumin (ja vähän Matteustakin joukossa) kertomus Jeesuksen syntymästä "vaihe vaiheelta" ja lapselle soveltuvalla tyylillä: ensimmäinen tarina kertoo enkeli Gabrielin ilmestymisestä Marialle, toisessa kertomuksessa Maria ja Joosef lähtevät matkaan kohti Betlehemiä, kolmannessa kertomuksessa he kolkuttelevat majatalon ovea, neljännessä kertomuksessa lapsi syntyy, viidennessä enkelit ilmestyvät paimenille, kuudennessa paimenet tulevat seimen äärelle, seitsemännessä tarinassa kome tietäjää näkee tähden ja viimeisessä tarinassa kuninkaat tuovat lahjoja vastasyntyneelle Jeesus-vauvalle. Itse asiassa tähän tyyliin meillä on töissäkin kerrottu Jeesuksen syntymäkertomusta tässä viimeiset kolme viikkoa, eli yksi palanen yhdellä kerhokerralla. Jos ensi tai jonain muuna vuonna toteutamme saman idean, niin tässä kirjassa onkin sitten hartaustekstit valmiina! :) Ja mikä parasta - näin harrastukseni kannalta - tarinoiden välissä on ohjeet, kuinka neuloa kussakin tarinassa tarvittavat hahmot. :) Jos joskus neulon nämä hahmot, niin teen ne ehdottomasti sitten työkäyttöön, sillä vaikka meillä töissä onkin tosi mukavasti rekvisiittaa, niin ihan oman työn vaihtelun kannalta on välillä mukava käyttää erilaisia materiaaleja. Työkaverin kanssa tässä juuri puhuttiinkin, että jos meinaa nämä hahmot tehdä, niin niitä kannattaa alkaa tehdä pikkuhiljaa vaikkapa alkuvuodesta, koska todennäköisesti näin loppuvuodesta tämä aihe ei jaksa enää niin paljon kiinnostaa, että jaksaisi vapaa-ajallaan vielä jotain nukkeja väännellä. Aiheesta kun saa töissä ihan tarpeekseen ja vähän vielä ylikin tarpeiden. Siksi on ihanaa, kun oma koti pysyy koko ajan samanlaisena kuin kaikkina muinakin vuodenaikoina, täällä voin olla täysin tietämättömänä siitä, onko kesä vai talvi, arki vai pyhä. :) Esimerkiksi viikon päästä oleva viikonloppu on meillä kotona ihan samanlainen kuin muutkin vuoden viikonloput, paitsi että minä pyörähdän silloin lauantaina töissä ja perhe saa pärjätä sen päivän omillaan. Mutta joo... ei ehkä juuri tällä hetkellä ole sellainen olo, että just nyt haluaisin alkaa seimen hahmoja neulomaan. ;) Jos nämä kirjan hahmot osoittautuvat sellaiseksi puuhaksi, että näitä voisi tehdä esim. palaverissa, niin siinähän saisi sopivasti työajalla tehtyä nuket. ;) Niin, ja kirjan mukanahan tuli myös tallin seinät ja materiaali, josta saa askarreltua seimen. :) Katsotaan, tuleeko milloin sellainen inspiraatio, että jaksaisi alkaa näitä vääntämään, mutta ainakin ne tarinaosuudet tulevat varmasti jossain vaiheessa käyttöön.

Niin ja jottei kukaan pääse väärään käsitykseen, niin tarkennan, että seimen hahmot ovat minulle ainoa asia, joka mielestäni kuuluu siihen kirkkovuoden pyhään, joka on tässä piakkoin tulossa. Siihen pyhään ei minulla kuulu mitään punapukuista, kimmeltävää, muovista, syötävää eikä juotavaa, eikä muuten myöskään kortteja tai muunkaanlaisia toivotuksia puolin eikä toisin. Minulla itselläni on juuri tähän aikaan vuodesta valtava tarve saada olla rauhassa kaikki se aika, mitä en ole töissä, eli en jaksa edes kuvitella olevani missään yhteydessä sukulaisiin tai tuttaviin, tai tekeväni kotona mitään muuta kuin teen normaalistikaan. Onneksi ei tarvitse. :) Saan vaan olla ja möllöttää. :) Touhua riittää töissä ihan riittämiin (ja onneksi enimmäkseen seimiaiheen parissa, eikä niiden punapukuisten...), kotona on niin ihanaa vaan tehdä itseä kiinnostavia juttuja omaan tahtiin ja syödä myös viikon päästä samanlaista tavallista ruokaa kuin ympäri vuoden... :) Tavallinen arki on paras asia maailmassa, nautin siitä niin paljon, etten halua mitään juhlia sekoittamaan elämääni. Ei juhlat minua mitenkään ahdista, mutta ne eivät vain tunnu kuuluvan minulle. Olenkin oikeastaan jättänyt tuon tulevan juhlapyhänkin ihan vain "työasiaksi", enkä ajattele sitä siis lainkaan kotona. Siksi siis seimen hahmotkin teen mieluusti vaikka kesällä ja vain ja ainoastaan työkäyttöön.

Mutta siltikin: Jeesuksen syntymä on minulle pyhä asia. Vielä tärkeämpää on pääsiäisen sanoma ja siksi pääsiäinen on oikeastaan ainoa juhla vuodessa, jota vietän (plus lasteni synttärit ;) ). On vaikea ymmärtää, miksi näistä tärkeistä asioista muistutetaan vain kerran vuodessa, koska ne koskettavat ainakin minun elämääni joka päivä, ne ovat jotenkin kaiken "kalenteriin mahtuvan" yläpuolella. Ja samalla on vaikea ymmärtää, mitä tekemistä vaikkapa ylensyömisellä ja valtavalla materian paljoudella on sen kanssa, että parituhatta vuotta sitten Jumalan Poika syntyi köyhänä eläinten syöttökaukaloon? Minä koen yksinolon, vaatimattoman aterioinnin, hiljaisuuden ja mahdollisimman koruttomalta näyttävän kodin olevan lähempänä tätä tärkeää sanomaa. Jos haluan juhlan tuntua, se löytyy kirkosta, mutta ei ainoastakaan kaupasta. Ehkä olen ainoa ihminen maailmassa, joka ajattelee näin, mutta minulla on oikeus ajatella kuten ajattelen ja tuntea kuten tunnen. Tunnen ihan samoin kuin laulun kirjoittaja: "Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää. Me kylmin käymme sydämin, laps' sivuun vain jos jää. Me lahjat jaamme runsahat - laps' tyhjät kätes ihanat."

Lupasin muutama viikko sitten, etten kirjoita tästä lähestyvästä juhlapyhästä blogissani, ja pyysin myös, ettei sitä j:llä alkavaa sanaa mainittaisi edes kommenteissa, mutta nyt tuon kirjan myötä heräsi ajatuksia, niin tulipahan nyt kirjoitettua. J-sanaa ei ole kuitenkaan tässä vielä kertaakaan mainittu, kuvaa lukuunottamatta, joten olen pitänyt lupaukseni. Tästä eteenpäin aiheesta ei kuitenkaan enää puhuta, maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin joku yksi hassu päivä vuodessa. ;) Kuten vaikkapa sukat, jotka voisin esitellä huomenna täällä blogissa. :)

Tunnustan, että vaikka tykkäänkin nykyisestä työstäni kuin hullu puurosta (minä en muuten syö puuroa, joten en voi varmaankaan sitten olla hullu ;) ), niin tuntuu tällä hetkellä ihanalta, että edessä on nyt ainoa kokonaan vapaa viikonloppu kuukauden sisällä. Onhan näitä kuusipäiväisiä työviikkoja jo tässä tehtykin putkeen aika monta, ja vielä on yksi työviikonloppu viikon päästä edessä. Mutta nekin on ihan kivoja työpäiviä, oikeastaan melkein kivempia kuin arkityöpäivät. :) Rajansa kuitenkin silläkin, onneksi niistä saa melkoisen määrän sitten vapaapäiviä siirrettäväksi parempaan ajankohtaan.

Leppoisaa viikonloppua siis - minä ainakin aion ottaa ihan rennosti! :)

Italian paketti ja vähän kotimaastakin

2011-12-13T23:31:00.002+02:00

Sain viimein käsiini kaipaamani Italian paketin. Ei tullut tällä kertaa ihan sukkana...

Tässä jokunen viikko sitten eli ihan marraskuun loppupuolella huomasin Casa Ceninassa olevan alennusmyynnin. Se on muuten edelleen siellä käynnissä *vink-vink*. ;) Olen kyttäillyt sieltä noita alennusmyyntejä, koska minulla on siellä toivelista, jota käyn aina välillä päivittämässä. Viime toukokuussa olisin tilannut silloisesta alesta sieltä oikein kunnon paketin, mutta pari tuotetta, jotka ehdottomasti halusin, olivat juuri silloin tilapäisesti loppuneet, ja tuolla on alennusaikaan sellainen sääntö, että kaikkien tilauksessa olevien tuotteiden on oltava tilaushetkellä varastossa. Eli en sitten silloin tilannut mitään. Nytkin meinasin empiä ja lykätä tilausta myöhempään, kun tuota aleaikaa on siellä ihan reippaasti kokonaisen kuukauden ajan. Onneksi en sitten kuitenkaan lykännyt, sillä peräti kolme tilaamaani tuotetta olivat sellaisia, että sain niistä viimeisen varastokappaleen! Ja yhden tuotteen valmistuskin on lopetettu, eli se oli oikeasti vihoviimeinen - mikä tuuri. :)

Casa Ceninasta tulee yleensä paketti tosi nopeasti Suomeen, jopa parissa päivässä tilauksesta, mikäli kaikki tilauksen tuotteet ovat sillä hetkellä varastossa. Jollei ole, niin sitten sitä pakettia saa kyllä odottaa... No, nyt paketti lähti sieltä liikkeelle vasta noin 5 päivää tilauksen tekemisen jälkeen, mikä on kyllä ymmärrettävää, jos siellä on ale ja varmasti melkoinen ruuhka. Sitten tuli Suomen päässä itsenäisyyspäivä, joka hidasti toki ainakin yhdellä päivällä toimitusta. Viime viikolla alkoi olla sellainen olo, että johan sen paketin pitäisi tulla tai että tulisi edes puhelu, jossa ilmoitettaisiin paketista. Aavistelin kyllä, että jotain ongelmia saattaapi toimituksessa tulla siksi, että se ei tule Itellan kautta, vaan he käyttävät kansainvälistä kuljetusfirmaa, joka toimittaa paketin kotiovelle ja se täytyy kuitata vastaanotetuksi. Aiemminhan tuossa ei ole ollut mitään ongelmaa, koska iltapainotteista työtä tehdessäni olin päiväsaikaan useimmiten kotona ottamassa pakettia vastaan. Vaan nyt täällä ei ole päivällä ketään. Kuvittelin sentään, että olisivat soittaneet ja sopineet toimitusajan tai jotain.

No, eipä siitä paketista kuulunut mitään koko viime viikolla, vaikka se oli edellisviikolla lähtenyt Italiasta. Sitten myöhään perjantai-iltana sain Casa Ceninasta sähköpostia, jossa kerrottiin, että pakettiani ei oltu voitu toimittaa minulle, koska olin antanut väärän osoitteen ja puhelinnumeron, eli voisinko laittaa heille oikeat yhteystietoni. Siis mitä? Tarkistin tilaukseni, ja ihan varmasti siinä oli ihan oikeat yhteystiedot. No, näpyttelin ne heille uudestaan ja kovasti kiittelivät ja lupasivat hoitaa tiedot perille kuljetusfirmalle. Eivät vissiin huomanneet, että ne tiedot olivat kyllä täsmälleen samat mitä olin alunperinkin heille ilmoittanut...

En jaksanut odotella, että asiat hoituisivat aikanaan, jos hoituisivat. Otin netistä selville, mikä kuljetusfirma sitä pakettia on toimittamassa, ja lopulta sekä netistä pakettikoodin avulla että sähköpostitse sain tietää, että pakettia oli yritetty toimittaa minulle torstaina, mutta koska en ollut kotona ja alaovi on lukossa, he eivät voineet edes jättää viestiä, että pakettia on koitettu tuoda. Eivätkä olleet voineet soittaa, koska Casa Cenina ei ollut kertonut kuljetusfirmalle puhelinnumeroani! Siis just - minulle he väittivät, että olin antanut muka väärät yhteystiedot, mutta todellisuudessa he itse eivät olleet laittaneet sen paketin päälle puhelinnumeroani. No joopa joo... Kuljetusfirma vastasi sähköpostiini, että he eivät sovi mitään erillisiä toimitusaikoja, vaan toimittavat paketin silloin kun heille sopii, ja jos en ole kotona niin voi voi. Toinen vaihtoehto on se, että tuovat paketin minun työpaikalleni, mutta se ei oikein onnistu siksi, että teen työtä useassa eri pisteessä, enkä voi tietää, missä satun juuri sillä hetkellä olemaan, kun kuljetusfirma on pakettini kanssa liikkeellä, enkä myöskään voi taata, että jos annan ns. virkapaikkani osoitteen, että siellä on juuri silloin ketään työkaveriakaan kuittaamassa.

Lopulta sitten soitin tänä aamuna sille firmalle, että kertokaahan osoite, missä se minun pakettini juuri tällä hetkellä on, niin käyn sen itse sieltä hakemassa. Varmistin vielä, etteivät he sitten juuri silloin lähde sen paketin kanssa mihinkään liikenteeseen. ;) Sopivasti se paikka olikin sellaisten kulkuyhteyksien varrella, että pääsin sinne kotoa suoralla bussiyhteydellä ja sieltä vielä onnistuin jatkamaan suht' helposti töihinkin (oli onneksi aamupäivä tänään vapaa). Ja niin taivalsin läpi tuulen ja tuiskun, kuten Juice Leskinen runoilee, ja sain onnellisesti pakettini. Avasin sen heti töissä, en malttanut odottaa kotiin asti... :)

Kaiken tämän jälkeen saatte tekin nähdä, mihin olen rahani tuhlannut - mutta hei, muistakaa, että sain koko satsin 15% alennuksella, ja kun tilasin isolla summalla, niin toimituskulutkin olivat 0 euroa. ;)

Isa Vautierin sydänkirjan nro 2 olisin tilannut jo silloin keväällä, mutta silloisen alennuksen aikaan se oli juuri tilapäisesti lopussa. Tuosta kirjasta olen haaveillut jo kauan, ja tiennyt ostavani sen juuri Casa Ceninasta, koska siellä sen normaalihintakin on jo varsin edullinen, mutta nyt alennuksen kanssa se maksoi vain noin 20 euroa. :) Mullahan on tuosta se ykkösosakin, sen olen ostanut aikoinaan tuplasti kalliimmalla, kun en hoksannut, että Casa Ceninassa se olisi ollut halvempi.

Toinen kuvassa näkyvä juttu on Dimensionsin A Season For Everything -ristipistopakkaus, joka sisältää kaiken tykötarpeen. Mutta se oli vähän pettymys, tai se johtuu kyllä omasta huolimattomuudestani. Nimittäin se onkin valmiiksi painettu ristipistotyö, joka pistellään jollekin ihan tavis-puuvillakankaalle, eli ei edes millekään ristipistokankaalle. Hämmennyin tästä seikasta siksi, koska muistin Maajon pistelleen tuon työn aikoinaan aidalle, eikä sitä todellakaan oltu valmiiksi painettu. Kävin vierailemassa tänään Maajon vanhassa blogissa ja tarkistamassa asian, ja sieltä löytyikin tieto, että minä olen käynyt hänen kanssaan silloin vuosia sitten keskustelua tästä nimenomaisesta ristipistopakkauksesta. En löytänyt omaa silloista kommenttiani enää mistään, mutta Maajon vastauksen löysin, ja siitä saatoin päätellä, että minulla on ainakin silloin ollut tieto siitä, että tämä on painettu ristipistotyö. Minulla ei ollut asiasta kyllä mitään muistikuvaa... miksiköhän olen tämän sitten säilyttänyt edes toivelistallani? :) Kaikenhuipuksi tuossa työssä on ihan julmetun paljon kaikkia muita kuin risti- ja jälkipistoja, eli lähinnä pistoja, joista en ole koskaan kuullutkaan... Ihanahan tuo on, ja kaikkine erikoispistoineen lopulta varmasti todella näyttävä. No, otetaan tämä haasteena - siis sitten joskus 50 vuoden päästä, kun ehdin tämän aloittaa... ;)

Eihän ne ostokset tähän loppuneet! Little House Needleworksilta tilasin Library-mallin, joka oli myös silloin viime toukokuussa tilapäisesti lopussa, kun olisin sen silloin halunnut ostaa. Nyt sain siitä toistaiseksi viimeisen kappaleen, eli on todennäköisesti suosittu malli. Mies kysyi heti, teenkö tuon hänelle. :) (työn nimi viittaa nimittäin mieheni työpaikkaan)

Toinen kuvan malli on melko uusi LHN-malli eli Warm Winter Woolens. Söpö kuin mikäkin, ihana pikkutyö. :) Lisäksi kuvassa näkyy "kaupanpäällinen", jota en edes tilannut, mutta joka vaikuttaa mielenkiintoiselta, se on nimittäin hardanger-malli. Olen tehnyt eläissäni tasan yhden hardanger-työn, ja mieli tekisi tehdä enemmänkin, mutta ei tahdo aika riittää kaikkeen. Kiva tuo malli, ehkä tulee tehtyä joskus, ehkä ei.

Tätä sarjaa olen himoinnut jo jonkin aikaa. Se on Lizzie Katen Green Flip-it -sarja. Olen tilannut jo joskus aiemmin tuon borderin mallin, mikä on siis tuo kuvan mustavalkoinen paperi, sen saa Casa Ceninasta ilmaiseksi, joten tilasin siitä varmuuden vuoksi vielä uuden kappaleen. ;) Nuo kuusi sarjan mallia voi tehdä joko erikseen tai sitten yhdistää samalle kankaalle borderin esittämään tyyliin. Koska tilasin myös sarjaan kuuluvat neljä nappia (jokaisessa mallissa on myös mukana yksi nappi kuhunkin), niin todennäköisesti tulen jossain vaiheessa tekemään nämä nimenomaan tuolleen rinnakkain.

Ei sieltä Italiasta sitten muuta tullutkaan. ;) Tuli vaan mieleeni, että eikös se olekin niin, että kun saa valmiiksi yhden ristipistotyön, niin sen jälkeen saa tilata tarvikkeet kymmeneen uuteen? ;) Olen kyllä tänä syksynä ostanut käsityötarvikkeita vähän liiankin paljon. Siis ei liian paljon siksi, ettei olisi ollut varaa ostaa, vaan siksi, etten ikinä ehdi näitä kaikkia tekemään. Toisaalta, minulla on kyllä ollut tässä monta vuotta välissä, jolloin olen ostanut käsityöjuttuja hyvin maltillisesti ja harkiten (ja näitäkin ostoksiani toki harkitsin ja punnitsin pitkään ja huolella - ja onhan niistä osa ollut toivelistallani vuosikausia!), joten välillä voi sitten ostaa enemmänkin. Se vaan on hassua, että silloin kun minulla oli enemmän aikaa tehdä käsitöitä, niin ei ollut kauheasti varaa ostaa, ja nyt kun on sitten varaa ostaa (vaikka eihän se minun palkkani nyt mikään iso ole, mutta se tulee tilille säännöllisesti samansuuruisena, toisin kuin aiemmin freelance-töistä tuli milloin ja mitä sattuu) niin ei ole niin paljon aikaa tehdä. Vähän samanlainen paradoksi kuin se, että jos olet kotona päiväsaikaan vastaanottamassa kuljetusfirman pakettia, niin todennäköisesti sinulla ei ole työtä eikä siis myöskään rahaa tilailla niitä paketteja. Ja sitten kun sinulla on rahaa tilata paketteja maailman ääristä, niin olet luultavasti töissä siihen aikaan, kun kuljetusfirma soittelee ovikelloasi. ;)

Kyllä tänään tuntui siltä, että on tuo Itella kuitenkin ihan hyvä juttu. Niillä on sentään avain meidän alaoveen ja ne osaavat työntää postiluukusta joko paketin sisään tai sitten ilmoituksen, että teidän suurikokoinen kirjeenne odottaa lähimmässä Postissa. :)

Kuten vaikkapa tänään: Itellan työntekijä oli ihan ystävällisesti laittanut meidän postiluukustamme sisään Kipakat-kalenterin vuodelle 2012. :) En edelleenkään voi tajuta, miten Kipakat voivat tehdä näin edullisesti ihanan kalenterin - maksaa suunnilleen saman verran kuin joku tavallinen kalenteri kaupassa, mutta tässä saa lisäksi 12 upeaa neule- tai virkkausohjetta mukana! :) Minun suosikkini ovat helmikuun Karhunvatukat-sukat, maaliskuun Elonkierto-kämmekkäät ja heinäkuun Penelope-toppi. Älkääkä sitten kertoko kenellekään, että oli mulla ennestään jo toinenkin seinäkalenteri, nimittäin ristipisto-sellainen... ;) No, Kipakat-kalenteri pääsee keittiön seinälle, ristipistokalenterin pidän tässä työhuoneessa.

Saapa nähdä, tuleeko huomenna lisää paketteja. ;) Pitäisi olla tulossa sellainen postiluukusta mahtuva, mutta jollei se mahdu, niin sitten en pääse noutamaan sitä kyllä ainakaan huomenna, mutta jospa sitten vaikka torstaina tai perjantaina... kait se nyt siihen mennessä tulee. Nettishoppaaminen on kyllä huomattavasti hauskempaa kuin kaupassa shoppaaminen. Minua ei saa kuin pakon edessä kauppaan, siksi käynkin siellä vain kerran viikossa hoitamassa pakolliset ruokaostokset, ja vaatteiden tms. ostaminen on suorastaan pakkopullaa (ja siksi neulon vaatteeni itse ;) ). Mutta netistähän saa ihan näppärästi, ja se taas ei sitten haittaa, jos sen tilauksen käy jostain paikallisesta toimipisteestä noutamassa, kunhan ei vaan tarvitse lähteä kiertelemään hyllyjen välissä ja näkemään muita ihmisiä. ;) Itse asiassa käsityömessuillakin toimin juuri niin, että tilasin osan ostoksistani ennakkoon ja noudin messuilta. Selvästikin mun juttu tää tämmöinen.

Vaan mun juttu olisi huomenna olla töissä melkein kellon ympäri, joten ehkä on lopetettava tämä näpsyttely tältä erää tähän ja mentävä katselemaan kauniita unia ja oman kullan kuvia. :)

Paksu Doris

2011-12-13T00:32:00.000+02:00

Taas olisi yhdet sukat valmiina. Ihan niin kuin tuolla mun sukkakaapissani ei olisi jo riittävästi sukkia ennestään. ;) En uskalla edes ajatella, montako kymmentä paria villasukkia omistan... 50 paria mahtaa olla reippaasti alakanttiin arvioitu. No, siihen sekaan mahtuu vielä lisää sukkia!

Ja kun ongelma oli niinkin suuri, että minulla on persikanvärinen neulepaita (itsetehty tietysti), johon minulla ei ole sopivia sukkia. Pitäähän nyt paidan ja sukkien sointua toisiinsa, eikös? Ihan siis riippumatta siitä, näkyvätkö ne sukat kenkien/housunlahkeiden alta. Onhan minulla toki yhdet sukat siitä samasta persikanvärisestä langasta kuin se puserokin, mutta kun se lanka ei ole oikein sukkalankaa, niin ne sukat ovat menneet yksinkertaisesti puhki ja vielä parsittukin moneen otteeseen. Tarvitsin ehdottomasti siis kestävämmät sukat persikanvärisen paitani pariksi.

Onneksi kesän peittoprojektista oli jäänyt juuri sopivasti persikanväristä Isoveliä. Sen ainakin luulisi kestävän sukissa! :)

Doris-sukat

Tehty ajalla: 9.-12.12.2011

Malli: Doris-Sukat Kangaskasasta, sovellettu itse Isoveli-langalle

Lanka: Novita Isoveli persikka (276)

Langankulutus: 120 g

Puikot: 4,5 mm

Koko: Oma jalka 38/39

Muuta: Itselle

Isovelille ei ole kovinkaan paljon sukkaohjeita, joten nappasin sellaisen ohjeen, jota voi soveltaa eri langoille. Näistä tulikin sitten oikein paksut Dorikset. :)

Oikeastaan päädyin neulomaan nämä sukat siksi, että tarvitsin jotain simppeliä mukaani lauantaina töihin. Hiljaisuuden huone osoittautukin odotettua hiljaisemmaksi, joten kun väkeä ei paljon käynyt, niin jäi aikaa neulomiselle silloin, kun tupa oli tyhjillään. Siinähän sai jo yhden sukan valmiiksi asti. Toinen valmistui sitten tänään bussimatkalla töihin ja takaisin. :)

Pää tahtoo olla nykyään ihan tyhjänä ideoista, että mitä käsityötä tekisi seuraavaksi. Onhan tuota materiaalia toki ja kaikille langoille on käyttötarkoitus, mutta pitäisi koittaa jotenkin järkevästi miettiä, mitä kannattaa aloittaa ja minkä saa mahtumaan käsilaukkuun. Tällaista se vaan tahtoo olla tässä loppuvuodesta aina joka vuosi, että kun ei ole tulossa mitään tärkeää, mitä varten voisi neuloa tai mitään päivämäärää, mihin mennessä pitäisi olla valmista, niin ei oikein osaa päättää, mitä aloittaisi. Ja kuitenkin jotain käsityötä täytyy olla koko ajan työn alla, koska eipä tässä nyt ole oikein muutakaan, mihin vähäiset vapaa-aikansa kuluttaisi. Bussissa on kiva neuloa, siinä kuluu aika varsin vekkulisti, ja sitten kotona... no, onhan täällä joka päivä ne samat pienet kotiaskareet, mutta ei niitäkään nyt niin järjettömästi ole, kyllä kotonakin tarvitsee olla käsityö vähintäänkin näkyvillä, että voi tarttua siihen vähän joka välissä. Lukenutkin olen viime aikoina taas tosi paljon, täytyyhän se aikansa johonkin kuluttaa... tietysti samalla käsitöitä tehden. ;) Ihanaa rauhallista ja rentoa oloahan tämä on - vaikka taitaa tämä elämä olla silkkaa leppoisuutta ympäri vuoden! :)

Sitten hoksasin, että voisinhan alkaa jo miettiä jotain sellaista käsityötä, jonka tarvitsee olla valmis ensi vuoden puolella. Siispä päätin värjätä yhden vaaleanruskean 7 veljestä -kerän mansikkaisella Kool Aidilla. Tammikuussa voisin heittää sitten mansikanvärisellä sukkaparilla erästä, jonka elämä pyörii mansikoiden ympärillä kesät talvet. ;)

Ei kun sunnuntaiaamuna ensin häkkyrä pyörimään ja kerä vyyhdiksi, sen jälkeen liotus, värinsekoitus, keitto kattilassa, jäähdytys, huuhtelu ja kuivumaan. Samalla tuli tehtyä ruokakin siinä hellan päällä toisessa kattilassa. Tänään illalla kerin tämän jo keräksi ja aloitin sukat. Eiköhän ne ilmesty tänne valmiina tässä tämän viikon kuluessa.

Tässäpä olivat ne viikonlopun käsityökuulumiset, mitä lupasin edellisessä postauksessa. Vähän meni maanantain puolelle, mutta pääosin siis sukat neuloin viikonloppuna ja lanka ainakin värjäytyi silloin. Ristipistellessähän se lauantai-ilta ja sunnuntai kului. :)

Yllättäen huomasin, että minulla on ikävä sitä ristipistotyötäni, jonka jätin tänään kehystykseen... on sen kanssa tullut puuhasteltua niin pitkään ja tiiviisti, että se tuntuu jo melkein perheenjäseneltä. ;) Ehkäpä ne kehystämössä pitävät siitä hyvää huolta. Kysyivät, että onko minulla kiire sen kanssa, ja minä vakuutin, että eihän toki... mitenpä voisi olla, jos ristipiston tekeminen on kestänyt yli kahdeksan vuotta, niin siinä ei muutaman viikon odotus tunnu enää missään. Ja sitten kehystämön täti sanoi, että no jos ei ole kiire, niin voit hakea työn sitten viikon päästä. Täh? Niin pian? Olin jotenkin varautunut, että jos nyt vuoden loppuun mennessä saisi tai vaikka tammikuun alussa... no, ensi viikolla siis saan valmiin taulun takaisin. :) Ja kun kuulin hinnan, en meinannut uskoa korviani. Olin varautunut vähintäänkin kolminkertaiseen hintaan, mutta se olikin yllättävän edullinen. Vaikken edes ottanut mitään yksinkertaista listaa, vaan varsin koristeellisen. No, hyvä näin päin, eiköhän niille säästyneille rahoille löydy käyttöä... :) Niillä voi vaikkapa maksaa ne pari pakettia, joita odotan lähipäivinä kotiini saapuvaksi. Yhtä on yritetty jo kerran tänne tuodakin, mutta eihän täällä päiväsaikaan ketään ole paikalla. Se kun ei tule postin kautta vaan kuljetusfirman toimesta, niin sitä ei voi oikein mistään noutaakaan, kuten postipaketit voi.

Hyvää viikonjatkoa! :)

Raameja vailla

2011-12-11T23:34:00.001+02:00

Tiedättekö, mitä ajattelin tehdä huomenna töiden jälkeen? :)

Ajattelin käväistä kehystämössä. :)

Toivottavasti siellä ei ole kovin ruuhkaa, sillä olisi kiva saada tämä vielä laitettua tämän vuoden puolella valmistuneiden listaan. Työhän ei ole valmis, ennen kuin se on viimeistelty, eihän? :)

Tarkemmat tiedot tästä tulevat siis sitten, kun se on kehyksissä seinällä - eli valmiina. :) (huomatkaa myös tämän postauksen tunniste: se on edelleen "keskeneräiset", ei "valmiit" koska viimeistely puuttuu)

Muista viikonlopun käsityöpuuhista tulee tänne sitten jossain vaiheessa juttua - hyvää alkavaa viikkoa!

Liekkejä on monta...

2011-12-10T00:31:00.001+02:00

Ekaluokkalainen tarvitsi uuden pipon.

Viime talvi mentiin vielä kypärämyssy päässä eskarissa. Keväällä ostin hänelle kaupasta ohuehkon pipon, kun minusta alkoi tuntua siltä, ettei pian koulunlähtevän parane enää juosta sellainen leuan alle solmittava korvaläpällinen pipo päässä. ;) Sillä keväällä ostetulla pipolla poika on nyt pärjännyt koko syksyn, mutta kun lumi tuli maahan, heräsin tajuamaan, että ehkä on aika laittaa vähän paksumpi pipo päähän. Suojaahan se huppukin toki sen ohuen pipon lisäksi, mutta villapipo on aina villapipo. :)

Poika itse oli sitä mieltä, ettei äidin tarvitse kutoa uutta pipoa, mutta kun pipo alkoi puikoilla hahmottua, muuttui pojan mielikin. Tykkää väreistä, on sopivan kokoinen - ja meidän vanhempien mielestä ihan pojan tyylinenkin. :)

Olkoonkin, että nää taitaa olla jo pois muodista, mutta mulla ei ole ollut tätä ennen sen ikäistä poikaa, jolle olisin voinut liekkipipon neuloa. ;)

Liekkipipo

Tehty ajalla: 8.-9.12.2011

Malli: Peruspipo omalla näppituntumalla; liekkikuvio Varresta varpaisiin -kirjan sukasta

Lanka: Novita 7 veljestä musta (099), punainen (549) ja oranssi (278)

Langankulutus: 49 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Ekaluokkalainen, n. 50 cm päänympärys

Muuta: Esikoiselle

Poika ei ole erityisen julkisuudenkipeä (toisin kuin pikkuveljensä), joten tässäkin kuvassa hän on kätkenyt päänsä peiton alle. Oli kuitenkin kivempi ottaa kuva piposta niin, että siellä on pää sisällä kuin ihan tyhjänä. :)

Nyt pitäisi talvi tarjeta, kun on uusi pipokin! :)

Sateenkaarta pitkästä aikaa

2011-12-08T21:59:00.001+02:00

Ei olekaan vähään aikaan näkynyt sateenkaaria tässä blogissa. :) No, nyt sitä taas tulee, ja tuota maailman ihaninta raitalankaa on vielä vajaa kaksi kerää varastossa, eli vielä ehtii muutamat sukat siitä tehdä. :)

Sateenkaaripystyraitasukat

Tehty ajalla: 6.-8.12.2011

Malli: Jostain joskus napattu idea, mutta muuten omaa sovellusta

Lanka: Novita 7 veljestä Raita sateenkaari (822) + musta (099)

Langankulutus: 81 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: n. 34 (8-vuotiaalle)

Muuta: Kummitytön uudet sukat.

Kuvassa sukat ovat poikani jalassa, ja sukkien saaja on poikaani puolisen vuotta vanhempi, joten luultavasti nuo hitusen löysähköiltä näyttävät sukat istuvat varsinaisen omistajansa jalkaan lähes täydellisesti, ja kasvaahan se jalka koko ajan. :) Tämä on ehkä yksi maailman simppeleimmistä malleista, mutta silti ihan näyttävän näköinen; pystyraidat syntyvät nostetuilla silmukoilla. Olen tällä mallilla tehnyt joskus vuosia sitten parit sukat, mutta käyttänyt mallia vain sukan varsiin ja tehnyt terät yksivärisinä. Nyt kokeilin laittaa mallineuletta myös terään, ja toimii näinkin, mutta pientä säätämistä sai kyllä tehdä kantalapun kohdalla.

Oikein mukavaa suomalaisen musiikin päivän ja Sibeliuksen syntymäpäivän iltaa! :) (jota on enää pari tuntia jäljellä) Huomasittehan, että tänään oli liputuspäivä, ensi kertaa siis 8.12. on tänä vuonna liputuspäivänä. :) Muusikkona ja Sibbe-fanina totean vain, että jo oli aikakin. ;)

Hyvää viikonlopun odotusta myös! :) Minä olen taas töissä lauantaina, tällä kertaa "hiljaisuuden huoneessa", joten ei varmaan mikään erityisen touhukas päivä tule olemaan. Kutimet varalta mukaan... ;) Missäpäs ne ei olisi mukana? No, itseasiassa viime sunnuntaina läksin kirkkoon ihan ilman kutimia, mahtoikohan olla ensimmäinen kerta elämässäni, kun astuin kodin ulkopuolelle ilman käsityötä? :D

Kirsikkaista Rooibosta

2011-12-05T23:05:00.001+02:00

Väripadan, virkkuukoukun ja puikkojen yhteistyönä tällä kertaa tällaiset:

Isoäidinneliö-kämmekkäät

Tehty ajalla: 4.-5.12.2011

Malli: Oma, mutta idea Rauhan Tervehdyksestä 6.10.2011

Lanka: Novita Nall Kool Aid -värjätty Blastin' Berry Cherry + Black Cherry + pohja beige (061) sekä Nalle Rooibos -värjätty + pohja valkoinen (011)

Langankulutus: 43 g

Virkkuukoukku: 3,5 mm + puikot 3 mm

Koko: Naisen

Muuta: Synttärilahjaksi

Eilen valmistuneille kirsikkasukille nyt sitten kaveriksi kirsikan ja Rooiboksen yhdistelmä. Näistähän tuli ihan kivat, ja ainakin sain tuon kirsikkalangan kulutettua loppuun viimeistä senttiä myöten. :) Menevät samalle synttäreitään tässä joskus juhlivalle kuin sukatkin.

Tämän mallin kokeileminen on ollut mielessäni siitä saakka, kun näistä julkaistiin juttu Rauhan Tervehdyksessä lokakuun alussa. Oulu Gospel -tapahtumassahan näitä kämmekkäitä myytiin, kun aktiiviset seurakuntalaiset olivat näitä sinne myyntiin ahertaneet. Sen enempää en ole kuullut, että onko kaikki menneet kaupaksi, pitääkin muistaa joskus tiedustella. Mutta nämä siis menevät lahjaksi, ei myyntiin. :) Kiitos joka tapauksessa loistavasta ideasta hänelle, kuka tämän olikaan keksinyt ja tuonut jaettavaksi ensin kirkon käsityöpiirissä ja sitten vielä lehteenkin. :)

Hyvää huomista itsenäisyyspäivää teille kaikille! :) Miehelleni lähetän onnittelut siitä, että hänellä on ollut maailman ihanin vaimo jo 12 vuotta! ;)

Kirsikkaa

2011-12-04T21:55:00.001+02:00

Taas on pudonnut sukkapari puikoilta, ja kuinkas ollakaan: itsevärjätystä langasta, mistäs muustakaan... ;)

Palmikkokirsikkasukat

Tehty ajalla: 29.11.-4.12.2011

Malli: Novita Sukkalehti nro d

Suunnittelija: Annika Erkkilä

Lanka: Novita Nalle Kool Aid -värjätty Blastin' Berry Cherry + Black Cherry + pohjana beige (061)

Langankulutus: 88 g

Puikot: 3 mm

Koko: Naisen 38-39

Muuta: Synttärilahja

Tämän langan väri syntyi kattilassa kokeillen yhdistää paria kirsikkaista sävyä ja pohjalankana beigeä. En ole ihan varma, onko eräs lähiviikkojen synttärisankari kirsikan ystävä, mutta toivottavasti hän on villasukkien ystävä. :)

Malli oli varsin kiva: periaatteessa perussukka, mutta sitten tuollainen kiva ohut palmikko menee sukan ulkoreunalla, eli oikea ja vasen sukka ovat toistensa peilikuvat. Muuttelin vähän mallia, kun tämä oli alunperin 7 veljekselle, mutta kun napsin silmukkamäärät miesten koosta, niin siitä tuli sitten oikein passeli sukka naiselle Nallesta. Kivoja kyllä nuo Novitan Sukkalehden mallit, pakko laittaa taas kohta sieltä jotain puikoille. :)

Näille sukille ajattelin tehdä jotain pariksi, kun kirsikkaista lankaa jäi nöttönen, huomenna maanantaina onkin varsinainen palaverimaraton, joten luulisin saavani siellä jotain käsityötäkin aikaiseksi. ;)

Siunattu työ

2011-12-04T14:25:00.001+02:00

Tänään oli juhlapäivä. Sain siunauksen työhöni, jossa olen ollut nyt 4 kuukauden ajan. Kanssani alttarille polvistui myös työkaverini, joka on ollut jo melkein vuoden virassaan. Vaikka en ajatellut etukäteen tätä päivää muuna kuin ihan tavallisena käytäntönä, niin kyllä itse juhlassa tuli mieleen, että missä muussa työpaikassa uusi työntekijä toivotetaan näin näyttävästi ja juhlallisesti tervetulleeksi? Ehkä jossain näyttävässä ja korkeassa virassa kyllä, mutta meikäläinenkin kun on tällainen minipalkkainen "tavallinen duunari", niin melkein tuntui liioittelulta kakkukahvit ja kukkapuskat (ehkä kaunein kukkakimppu, jonka olen koskaan saanut ). Mutta samalla tuntui hyvältä, kun minun ja perheeni puolesta rukoiltiin. :) Tästä on nyt hyvä jatkaa eteenpäin, kun työlläkin on nyt ihan virallisesti siunaus. ;)

Pojillakin oli jännä päivä, kun lähdettiin aamulla kravatit kaulassa oikein taksilla matkaan. :) Kotiin tultiin sitten arkisemmin bussilla, ja kravatitkin olivat ehtineet sotkeutua ketsuppiin Mäkkärillä. :D

Siunattua sunnuntaipäivän jatkoa ja uutta viikkoa myös sinulle! :)

Marraskuun raporttia ja vuoden viimeisen kuun suunnitelmia

2011-11-30T14:15:00.001+02:00

Mihin se marraskuu taas oikein mennä vilahti? Töiden parissa on ainakin aika sujunut rattoisasti, ja työmatkoilla on tullut noita kutimiakin kuljetettua mukana. Pystyssä on tässä kuussa kyllä ollut muitakin piikkejä kuin vain puikkoja, jos katsoo noita valmistuneita käsitöitä. ;)

Marraskuussa valmistuivat:

2.11. Siililapaset (neuloen), langankulutus 64 g
3.11. Siililapaset (neuloen), langankulutus 51 g
6.11. Siililapaset (neuloen), langankulutus 52 g
8.11. Siilikaulahuivi (neuloen), langankulutus 69 g
12.11. Siilikaulahuivit 2 kpl (neuloen), langankulutus 168 g
13.11. Norsun asusteet (virkaten), langankulutus 13 g
14.11. "Siilipipo" (neuloen), langankulutus 61 g
20.11. Siilisetti aikuiselle (neuloen), langankulutus 224 g
22.11. Melonikirsikka-pitsisukat (neuloen), langankulutus 138 g
23.11. Virkatut aurinkosukat (neuloen ja virkaten), langankulutus 119 g
29.11. Kärki kiinni -sukat (neuloen), langankulutus 89 g

Koko marraskuun langankulutus oli vähän reilun kilon eli 1048 grammaa. Lankaa ostin 950 grammaa, joten hieman pienempi lankavarasto minulla on nyt kuin kuukausi sitten. :)

Tässä kuussa on tullut ristipisteltyä ihan kiitettävästi, vaikka itsellä olisi halu pistellä enemmänkin mitä ehdin. Yritän kovasti, että pistelisin joka päivä, mutta käytännössä se jää lauantai- ja sunnuntai-iltoihin, sen useammin ei kerta kaikkiaan riitä aika. Mutta parempi sekin kuin ei mitään. :)

Tässä siis tämän kuun edistyminen pistelyn saralla:

Tässä työssä on oikeastaan enää paras kohta pistelemättä, olen jättänyt sen tarkoituksella viimeiseksi. Mieli on tehnyt monta kertaa aloittaa tuota mielestäni kauneinta yksityskohtaa, mutta olen malttanut. Se siis tulee tuohon vasemmalle keskelle kuvassa näkyvän harmaan "pömpelin" päälle. Harmaa pömpeli on vielä vähän kesken, ja sitten pääsen tekemään sitä, mitä olen odottanut noin kahdeksan vuotta. ;) Kovasti yritän toteuttaa tavoitteeni, että tämä valmistuu vielä tämän vuoden puolella, mutta tiukille menee. En ainakaan usko, että ehdin kehystyttää ja saada työn seinälle enää ennen vuoden vaihdetta, ja minähän en laske työtä valmiiksi ennen kuin se on viimeistelty, eli väkisinkin taitaa mennä valmistuminen ensi vuoden puolelle.

Luultavasti vuoden viimeinen kuukausi meneekin sitten aika tavalla tämän pistelyn parissa. Jostain syystä innostun aina näin vuoden lopussa tekemään ristipistoja, viime vuonnakin tosi moni keskeneräinen pistely valmistui ihan vuoden viimeisten viikkojen aikana. Se johtuu varmaan siitä, että tähän aikaan vuodesta ei tahdo oikein olla iltaisin muutakaan tekemistä kuin tehdä käsitöitä, ja kun ei ole yleensä mitään akuuttia tulossa, että pitäisi kiireellä saada jotain tiettyä käsityötä valmiiksi, niin voi ihan rauhassa keskittyä itselle tuleviin ja kiireettömiin juttuihin. Tämähän se on parhautta käsityöharrastuksessa, että saa tehdä omaa tahtia ilman mitään "deadlineja". :)

En osaa siis sen kummemmin tehdä suunnitelmia loppuvuodeksi. Pistelen silloin kun ehdin, ja luultavasti joku pikkutyö kulkee aina matkassa bussissa. Itselle olisi kiva aloittaa vaihteeksi joku isompi neule/virkkaustyö, katsotaan mitkä on fiilikset ja mitä käsilaukkuun mahtuu matkaan. :) Bussimatkoja ainakin tulee olemaan töihin päin, sillä teen tulevana kuukautena normiarkitöiden lisäksi kolmena viikonloppunakin töitä, samoin olin viime sunnuntaina töissä, eli tulee sitten niillä reissuilla varmasti neulottua. :) Joskaan ei sitten niin paljon jää niitä käsityöhetkiä kotiin viikonloppuina. No, ehtii sitä sitten eläkkeelläkin tekemään käsitöitä, nyt on mukavaa olla töissä kun töitä on! Ja varsinkin nuo viikonlopputyöt on yleensä kaikkein hauskimpia, viime sunnuntaina meillä oli vuoden suurin alueellinen tapahtuma, ja ensi sunnuntaina on sitten minun työhön siunaaminen, mikä on taas itselleni enemmänkin juhlahetki kuin varsinainen työtehtävä, vaikka se työaikaa onkin. :) Eli senkin puolesta tuntuu olevan oikein mukava kuukausi tulossa, töitä ja käsitöitä vuorotellen, mikäs sen hauskempaa! :)

Oikein leppoisia ja rentouttavia käsityöhetkiä teille kaikille muillekin! :)

Kärki kiinni :)

2011-11-29T22:53:00.001+02:00

Nyt on kaikki värjäyskurssin aikana aloitetut sukat valmiina. Itsevärjätyistä langoista toki teen jatkossakin, mutta ei tarvi enää taakkanaan kantaa viime kuussa aloitettuja...

Kärki kiinni -sukat

Tehty ajalla: 15.10.-29.11.2011

Malli: Novita Sukkalehti 2011 nro L "Kärki auki -sukat" sillä erotuksella, että näissä on kärki kiinni

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita Nalle Kool Aid -värjätty Ice Blue Raspberry Lemonade + Berry Blue, pohjana valkoinen (011)

Langankulutus: 89 g

Puikot: 3 mm

Koko: 38 (mulle)

Muuta: Ohjeesta poiketen siis kärki kiinni. Mun omat sukat. :)

Tosiaankin nimesin nämä Kärki kiinni -sukiksi, koska alkuperäisen ohjeen nimi oli Kärki auki -sukat, ja niistä törröttivät varpaat ulkona. ;) Minun varpaitani ei saa paljaiksi muulloin kuin suihkussa käydessä, eikä niissä kyllä ole kauheasti esiteltävääkään (aikoinaan parista varpaasta on lähtenyt kynnet ja niiden tilalle on kasvanut "pähkinät" - ette halua tietää asiasta enempää ;) ), joten minä en ala mitään avonaisia sukkia tekemään.

Vasen kuva on otettu salamalla, oikea ilman salamaa. Jospa niistä saa muodostettua yhdistettynä edes sinne päin olevan käsityksen siitä, miten ihanat nämäkin sukat ovat! :) Ja taas taatusti sellaiset sukat, joita ei ole muilla. Ja on ihan mun väriset... :)

Jottei lanka loppuisi kesken... Pyörähdin tänään tauolla Anttilassa ja päädyin ostamaan 8 kerää Isoveliä uuteen peittoprojektiin. Kohde on selvillä, mutta kerron sen teille vasta sitten, kun peitto on valmis. ;)

Värjännytkin olen, kuten kuvasta saatatte huomata, tällä kertaa Rooiboksella. Pohjana oli vitivalkoinen Nalle, ja lopputulos on tuollainen ternimaidon värinen hieman punertavankeltainen. Tuota katsellessa alkaakin tehdä mieli uunijuustoa - onneksi meille on luvassa ternimaitoa tammikuussa, joten pääsen tekemään juustoa (ja senhän teen vain siten, että kaadan ternimaidon uunivuokaan, paistan uunissa ja syön sellaisenaan ilman mitään mausteita tai lisukkeita - sokeri tai suola pilaa koko herkun ;) ). Niin ja saan varmaan ternimaidon mukana sitten sipulinkuoria, jotta voin kokeilla lisää värjäysjuttuja. Tuleekohan siitäkin ternimaidon väristä? :)

Tuolle Rooibos-Nallellekin on suunnitelma, siksi se pitikin pikaisesti eilen värjätä niillä Rooibos-pusseilla, mitä onnistuin biojätteestä kaivamaan ja yhden käyttämättömän pussiin raaskin siihen lisätä. Vaikka olisihan noita ollut, kun kyseessä sattuu olemaan heti veden jälkeen lempijuomani (tietysti maustamattomana, kuinkas muutenkaan :) ).

Palaillaan taas, kunhan jotain valmista on... paitsi että kuukausiraporttihan se taitaakin olla seuraavaksi vuorossa. :) Kiitos vierailustasi! :)

Aurinkohedelmiä

2011-11-24T22:13:00.001+02:00

En taida tällä kertaa sanoa mitään. Kuva ja kuvateksti kertokoon kaiken:

Virkatut aurinkosukat

Tehty ajalla: 15.10.-23.11.2011

Malli: Novita Sukkalehti 2011 nro p2

Suunnittelija: Minna Metsänen

Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aid -värjätty Piña-Pineapple + Orange + Mango + Lemonade, pohjana valkoinen (011)

Langankulutus: 119 g

Virkkuukoukku: 4,5 mm + puikot 3,5 mm

Koko: 38

Muuta: Ihqut! Mulle mulle mulle! :)

Ei tarvi varmaan edes sanoa sitä, että tykkään. :) Onnistuin löytämään tälle väripläjäykselle ihan täydellisen mallin! Ja tietäisittepä, miten hyvältä nää tuntuu jalassa! :) No, virkatkaahan samalla mallilla itse sukat, niin sitten tiedätte - mut sori, tätä väriä ei ookaan kuin mulla, eikä toista samanlaista kerää tule. ;)

Melonikirsikkaa

2011-11-22T22:42:00.001+02:00

Lokakuisen Kool Aid -värjäyskurssin satoa on viimein nähtävissä ihan valmiina neuleenakin.

Melonikirsikka-pitsisukat

Tehty ajalla: 15.10.-22.11.2011

Malli: Novita Sukkalehti 2011 nro R

Suunnittelija: Marja-Riitta Sirenius

Lanka: Novita 7 veljestä Kool Aid -värjätty Watermelon-Cherry, pohja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 138 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 38/39 (itselle)

Muuta: Itse koolatut, ihanat! :)

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin lanka ei ole värjäyskurssin tuotantoa, sillä eka kurssikerralla mulle jäi veteen likoamaan luonnonvalkoinen 7 veljestä -vyyhti, jonka kuskasin sitten sellaisenaan märkänä kotiin. Koska esikäsittely oli tehtynä, niin kotona vaan pikaisesti nakkasin vyyhdin kippoon, johon olin liottanut vesimeloni-kirsikka -Kool Aidia, ja koko höskä mikroon. Eli tavallaan kurssin satoa, mut kotona värjätty.

Nää on kahdessa suhteessa ekat sukat. Ekat itsevärjätystä langasta tehdyt ja ekat Novitan Sukkalehdesta valmistuneet sukat. Lanka kyllä sopii tälle mallille, ei ole liian kirjavaa, mutta tuolleen pikkuisen elävää kuitenkin.

Tykkään! :)

Edit: Lisäsin tuon kuvakollaasin, josta näkee vähän paremmin pitsikuvion. Värit ovat siinä aika kaukana todellisuudesta, värit ovat enemmän oikeat (vaikkakin liian vaaleat/hailakat) ylemmässä kuvassa.

Siilisetti itselle

2011-11-20T22:41:00.001+02:00

Nää on sitten ihan vaan mulle itselleni. :)

Siilisetti

Tehty ajalla: 14.-20.11.2011

Malli: Peruslapaset ja perinnekauluri siilisovelluksena, panta omaa "kehittelyä"

Lanka: Novita 7 veljestä ruskea (653), vaaleanruskea (060), musta (099), Red Heart Las Vegas ruskea (101)

Langankulutus: 224 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 34-vuotiaalle naiselle ;)

Muuta: Mulle

Siileily saa nyt vähäksi aikaa loppua, vaikka karvalankaa ja tuota ruskeaa 7 veljestäkin vielä jäi. Itse asiassa mun ei enää pitänyt tehdä siilejä, mutta kun viime maanantaina odottelin vuoroani rokotukseen ja sain siellä yhden pipon valmiiksi, niin ei ollut muita värkkejä kuin siilivärkit käsilaukussa, niin piti aloittaa uudet siililapaset. Aattelin, että jos tekisin siililapaset itselleni töihin käsinukeiksi - mullahan on käsityömessuilta ostettu yksi hanskanukke-siili, niin näillä voisi jo leikkiä "Yksi ja kaksi ja kolme pientä siiliä..." :) No, sitten kun tajusin, miten hyvin nää sopii mun syys/kevättakkini kanssa (olen ennenkin maininnut, mutta mainitsen uudestaan, että takki on isäni vanha siltä ajalta, kun isäni on tällaisen takin sisään mahtunut, ja se on ollut joskus hyvin kauan ennen minun syntymääni :) ), niin ajattelin, että menköön samalla siilikauluri ja tuollainen pääpantakin (en jaksanut enää pipoksi asti värkätä). Tai oikeastaan nuokin päätyivät puikoille vain siksi, että edellinen neule tuli valmiiksi jossain ties missä ja piti aloittaa uusi neule käsilaukusta löytyvillä tarvikkeilla... Olen siis ollut siilikierteessä! ;)

Mutta nyt siis siilivärkit on pakattu lankalaatikoihin ja seuraavaksi olisi tarkoitus saattaa viimein valmiiksi ne kolmet sukanalut, jotka aloitin lokakuussa värjäyskurssilla värjäämistäni langoista - pistin silloin eka kerran jälkeen ne puikoille ihan vain, että voin toisella kurssikerralla vilauttaa, millaista neulejälkeä niistä syntyy. Sillä mallilla ne ovat edelleenkin, mitä nyt taisin syyslomalla leirillä ollessani siellä vähän tikuttaa, vaan eipä siellä oikein ollut aikaa neulomiselle muuta kuin matkoilla mennen ja tullen. Joka tapauksessa sellaisia tuotoksia tänne voisi seuraavaksi odotella.

Järkytyksekseni muuten huomasin näitä siilivetimiä käsityötilastoihin päivittäessäni, että olen jo nyt neulonut tai virkannut tämän vuoden aikana enemmän lankaa valmiiksi kuin yhtenäkään bloggausvuotenani koko vuonna yhteensä. Ja nyt ollaan vasta marraskuussa. Miten moinen on mahdollista? :)

Olen muuten viime aikoina ristipistellyt aika lailla, siksi neulominen on jäänyt tyystin bussimatkoille. Näette sitten kuun vaihteessa, miten paljon olen tässä kuussa saanut pistoja aikaiseksi. Taitaa olla jo korkea aika alkaa säästää sukanvarteen rahaa tekeillä olevan ristipistotaulun kehystämiseen... ;)

Hauskaa uutta viikkoa! :)

Piikkejä päähän

2011-11-14T20:15:00.001+02:00

Siileily jatkuu. Tällä kertaa ei kylläkään enää ihan siilin hahmossa, mutta siilimäisissä tunnelmissa kuitenkin.

"Siilipipo"

Tehty ajalla: 13.-14.11.2011

Malli: Oma

Lanka: Novita 7 veljestä ruskea (653), Red Heart Las Vegas ruskea (101)

Langankulutus: 61 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 8-vuotiaalle

Muuta: Kummitytölle. Toivottavasti mahtuu.

Isoin siilisetti eli noin 130-senttiselle/8-vuotiaalle tarkoitettu sai kolmannen osansa, jossa siiliä ei ole muuta kuin tuo ruskea väri ja vähän karvalankaa seassa. Mutta sopii yhteen siililapasten ja -kaulaliinan kanssa. Pistin setin jo pakettiin, johon olen myös tällä kertaa erityisen tyytyväinen, sillä jotenkin tuo voimapaperi ja kortin seepiaväritys sopii tähän siiliteemaan, oli ruskea sitten saajan lempiväri tai ei. Toivottavasti muistan sitten pistää tämän ensi viikon alussa postiin... :) Ja toivottavasti mahtuvat saajalle - olen koittanut omalle esikoiselleni näitä aina sovittaa, kun kummityttö on serkkuaan vain puolisen vuotta vanhempi, niin kuvittelisin heidän olevan kutakuinkin samaa kokoa. Neuleet onneksi antavat aina vähän periksi, jos ei satu ihan kohdalleen koko, ja lapsethan joka tapauksessa kasvavat vauhdilla.

Joudun varmaan vielä jatkamaan siilineuleita, sillä sain tuon pipon valmiiksi influenssarokotusjonossa, eikä mukana ollut muuta kuin ruskeaa lankaa, niin ei auttanut muu kuin laittaa taas yhdet siilit puikoille. Tällä kertaa itselleni "työkaluiksi".

Mukavaa tätä viikkoa! :)

Naurava norsu

2011-11-13T14:27:00.001+02:00

Hah-hah-haa, hah-hah-haa!

Kylläpä norsua naurattaa!

Sillä on päässään tonttulakki

ja tupsulitossut jalassa.

Norsun asusteet

Tehty ajalla: 12.-13.11.2011

Malli: Oma

Lanka: Novita 7 veljestä punainen (549) ja luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 13 g

Virkkuukoukku: 4,5 mm

Koko: Pienelle norsulle

Muuta: Työkäyttöön tarvitsin

Tämä on 100% varmasti kautta aikojen ainoa "jouluvalmistelu", mitä tässä taloudessa tehdään tai tullaan tekemään. Ja tämäkin menee vain ja ainoastaan työkäyttöön. Tuo "Naurava norsu" -laulu kun sattuu olemaan mitä erinomaisin siirtymälaulu Nooan arkki -teemasta (tai muusta eläinaiheisesta) siihen teemaan, joka näyttää väistämättä tulevan joka vuosi eteen, halusipa sitä tai ei. Onneksi nykyisessä työssä saan keskittyä joulun sanomaan, eikä tarvitse mitään tonttujuttuja laulattaa. Tämä norsulaulu nyt vain on sellaisena pienenä aasinsiltana aiheiden välillä, siitä kyllä aika sukkelasti sitten vilistetään kohti Beetlehemiä. Vaikka itse asiassa joku aasi-laulu olisi ollut vielä parempi aasinsilta, onhan aasi sentään jouluinen eläin. :) No, kyllä me aasistakin lauletaan, mutta mennään nyt tänä vuonna tällä norsujutulla, kun ollaan jo ehditty aloitella ja tömistellä norsuina Nooan arkin kyytiin. Kuvan norsu on sama, jonka tein kesällä työhaastatteluun, ja joka toi minulle työpaikan - sitä olen ehtinyt jo tässä syksyn mittaan pari kertaa käyttääkin töissä, ja nyt se sitten pääsee taas uudelleen hommiin talvitamineet yllään. :)

Tämän enempää tässä blogissa ei tule sitten olemaan mainintaa siitä viisikirjaimisesta j:llä alkavasta sanasta, joten toivottavasti säästätte minut siltä aiheelta myös kommenteissa, siis myös ensi kuussa. :)

Virkkausringissäkin voisin näitä virkattuja leikkinorsun talvitamineita vilautella.

Suloista syksyistä sunnuntai-iltaa kaikille! :)

Siilit kaulassa osa 2 ja 3

2011-11-12T20:39:00.001+02:00

Lisää piikkisiä otuksia kaulaan:

Siilikaulahuivit 2 kpl

Tehty ajalla: 8.-12.11.2011

Malli: Myssystä sukkiin -kirjasta Lapsen perinnekaulahuivi siilisovelluksena ja kokoa (silmukka- ja kerrosmääriä) muunnellen

Lanka: Novita 7 veljestä ruskea (653), vaaleanruskea (060), musta (099), Red Heart Las Vegas ruskea (101)

Langankulutus: 72 g ja 96 g, yhteensä 168 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: Pienempi 13x72 cm (4-vuotiaalle), isompi 15x82 cm (8-vuotiaalle)

Muuta: Kummitytöille.

Siililapasille kavereita. Isomman huivin ja isompien lapasten kaveriksi teen vielä pipon, mutta siihen tuskin teen siiliä. Täytyykin saada se ensi viikon aikana valmiiksi, jotta se ehtii ajoissa postiin. Samoin viikon sisällä tässä olisi saatava asusteet eräälle norsulle, joten ei tarvitse pähkäillä, mitä tekisi bussissa... ;)

Rattoisaa isänpäivää! :)

Pupu Tupsuliinin pipo

2011-11-09T22:24:00.001+02:00

Kävin eilen tsekkaamassa lehtihyllyllä uusimman Kotivinkin, ja totesin, ettei minun piponi pärjännyt tupsupipokisassa. No, ei se mitään, hauskaa oli osallistua! :)

Lupasin, että julkaisen oman tupsupiponi ohjeen, joten olkaa hyvä: Pupu Tupsuliinin pipo! (klikkaa linkkiä)

Ilmoitelkaahan, jos linkki ei toimi, tai on jotain muuta ongelmaa, niin koitetaan korjata. :)

Siilit kaulassa osa 1

2011-11-08T23:00:00.000+02:00

No niin, nyt on hetkeksi siililapaset tauolla, mutta seuraavaksi pukkaa sitten siilejä vähän toisessa muodossa:

Siilikaulahuivi

Tehty ajalla: 6.-8.11.2011

Malli: Myssystä sukkiin -kirjan Lapsen perinnekaulahuivi, siilisovellus omaa kehittelyä

Lanka: Novita 7 veljestä ruskea (653), vaaleanruskea (060), musta (099), Red Heart Las Vegas (101)

Langankulutus: 69 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: n. 13 x 163 cm (3-4-vuotiaalle)

Muuta: Vaaka ry:n keräykseen

Siilikaulahuivin mallina on siis ihan se perinteistäkin perinteisempi lapsen kaulahuivi - jota tosin en ollut tätä ennen koskaan itse tehnyt, nähnyt vain toisten blogeissa - eli se missä saa pujotettua päät toistensa läpi ristiin. Siihen oli minusta ihan näppärä tekaista siilihahmon, teki vain osa neuloksesta "piikeillä" ja lopuksi kirjailin pikkuisen silmiä ja nenää. Kirjailut olen tehnyt siten, että kummallakaan puolella ei ole langanpäitä näkyvissä, eli ei haittaa, vaikka osuisi nurjakin puoli päällepäin. :)

Tässä vielä koko setti, eli edellisessä postauksessa esitellyt lapaset ovat näiden kaverina. Laitoin nämä Vaaka ry:n keräykseen menevään pakettiin ja ostin kaveriksi suklaata - minusta mikään muu kuin suklaa ei olisi sopinut näiden kaveriksi, olisi mennyt jotenkin väriharmonia pilalle. ;) Sovin jo Vaakan kerääjän kanssa, että käyn nakkaamassa nämä heti huomenna hänelle, niin saan ne täältä pois käsistäni ja mielestäni. :) Voihan olla, että nämä vielä jonain päivänä kävelevät vastaani, kun kuitenkin Oulun seudulle menevät jakoon. Toivottavasti näiden saaja tulee lahjastaan onnelliseksi!

Muillekin siililapasille ajattelin vielä kaulahuivit tehdä kaveriksi, ja isompien lapasten kaveriksi luultavasti teen piponkin. Saa nähdä, millainen otus siitä sitten tulee. ;)

Vikat pikkusiilet

2011-11-07T20:06:00.000+02:00

Tuli tässä mieleeni eräs vanha koululaisvitsi:

- Kuinka siilit parittelevat?
- Hyvin varovasti.

:)

Ja sitten -K18- materiaalia:

Siililapaset 3

Tehty ajalla: 4.-6.11.2011

Malli: Peruslapaset siilisovelluksena

Lanka: Novita 7 veljestä ruskea (653), vaaleanruskea (060) ja musta (099), Red Heart Las Vegas ruskea (101)

Langankulutus: 52 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 110 cm lapselle

Muuta: Vaaka ry:n keräykseen.

Nämä ovat nyt kolmannet ja toistaiseksi viimeiset lapsen siililapaset, jotka teen. Ehkä jossain vaiheessa teen vielä ainakin yhden aikuisen siililapaset, mutta nyt välillä teen jotain muuta. Tuohon alussa olleeseen vitsiin ja myös kuvaan viitaten kyllä olisi ollut loogisempaa ensin neuloa aikuisen siililapaset ja sitten vasta olisi syntynyt niitä pikkusiilejä, mutta ei tämä aina niin kovin loogisesti mene. ;) Joka tapauksessa, vaikkei nyt siililap(a)sia olekaan menossa enää puikoille, niin jotain muuta siiliä kyllä - täytyyhän näille saada kaveriksi muita asusteita.

Tämä siilipariskunta on menossa Vaakan keräykseen.

Hauskaa alkanutta viikkoa! :)

Toka siilet

2011-11-05T00:18:00.000+02:00

Lapasia kasvaa nyt kuin siilejä sateella... vai miten se nyt meni? ;)

Siililapaset 2

Tehty ajalla: 2.-3.11.2011

Malli: Peruslapaset siilisovelluksena

Lanka: Novita 7 veljestä ruskea (653), vaaleanruskea (060), musta (099), Red Heart Las Vegas ruskea (101)

Langankulutus: 51 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 110 cm lapselle

Muuta: Kummitytölle menevät.

Edellisten lapasten jälkeen näistä ei ole muuta sanottavaa kuin että tekaisin vähän pienemmät kuin ne ensimmäiset siilet. Muuten samalla meiningillä. Seuraavat siilet ovat myös sitten tätä kokoa kuin nyt esittelyssä olevat.

***

Huomisen pyhäinpäivän ansiosta tällä viikolla töissä on tullut juteltua lasten ja vähän aikuistenkin kanssa kuolemasta, oikeastaan koko viikko on mennyt niissä merkeissä. On ollut monta koskettavaa hetkeä, muttei mitenkään surullisia eikä pelottavia. Kyllä siitäkin aiheesta pitää pystyä puhumaan, ja lapsethan puhuvat siitä ihan samalla tavalla kuin kertovat mitä heillä oli kotona ruokana. :) Olen saanut vastata kysymyksiin mm. "miksi niitten kaikkien pitää kuolla?" "miksi se on niin surullista jos joku kuolee?" "kauanko siellä taivaassa oikein ollaan?" Ja niin pois päin. Kynttilöitä on syttynyt tällä viikolla monta, ja huomennahan niitä syttyy sitten hautausmaille oikeana valomerenä. Jos hautausmaa olisi yhtään lähempänä, suuntaisin sinne kyllä iltalenkille, koska se kynttilöiden paljous on niin kaunista katsottavaa. Marraskuussa on minusta parasta se, kun pyhäinpäivä ja tuomiosunnuntai jne. tuovat mieleen näitä elämän perimmäisiä kysymyksiä, niidenkin ääreen on hyvä välillä pysähtyä. Vaikka sitten sen palavan kynttilän ääressä. :) Rauhallisin ja levollisin mielin minä ainakin astelen päivän kerrallaan eteenpäin tietäen, että jonain pyhäinpäivänä minullekin sytytetään kynttilä, miten kaukana tulevaisuudessa se sitten lieneekään. Kiitollisena heistä, jotka ovat ilostuttaneet joskus elämääni, ja heistä - ja teistä - jotka ovat yhä täällä elämän matkaa kanssani taivaltamassa. Voi kun voisi sytyttää jokaiselle kynttilän erikseen, mutta ehkä sytytän huomenna vain yhden kaikille yhteisesti. :)

Rauhallista ja siunattua pyhäinpäivää sinulle! Pidetään kaikki rakkaat ihmiset mielessämme ja muistoissamme. Ja muistetaan pitää puikot liikkeessä, että saadaan läheistemme sormet ja varpaat lämpimiksi! :)

Ekat siilet

2011-11-02T23:13:00.000+02:00

Jostain syystä en ole aiemmin syttynyt yhtään siililapasille, vaikka niitä on näkynyt suunnilleen joka blogissa. Minuunhan ei nuo eläinhahmot oikein muutenkaan vetoa, niin kait se on sitten johtunut siitä. Mutta tänä syksynä näin työkaverilla tosi kivan ja "aidon" väriset siililapaset puikoilla, niin siinä sitten heräsi ajatus tehdä noita itsekin, varsinkin kun satuin saamaan Lumoavan Langan muuttomyynnistä (siis silloin joskus alkusyksystä/elokuussa) tuota karvalankaa halavalla. ;)

Ensimmäinen pari on nyt ryöminyt pesäkolostaan ulos:

Siililapaset 1

Tehty ajalla: 30.10.-2.11.2011

Malli: Peruslapaset siilisovelluksena

Lanka: Novita 7 veljestä ruskea (653), vaaleanruskea (060), musta (099), Red Heart Las Vegas ruskea (101)

Langankulutus: 64 g

Puikot 3,5 mm

Koko: 130 cm lapselle

Muuta: Kummitytölle

Nämä kyllä valmistuvat tosi nopeasti, yhden päivän bussimatkoilla töihin ja takaisin valmituu yksi lapanen - tai vastaavasti yhden tiimipalaverin aikana saa lapasen tekaistua. Karvaiset kohdat olen neulonut tasona, muuten pyörönä, ja näissähän on kiilapeukalo, eli minulle se "ainoa oikea peukalo". ;)

Ensimmäinen siilipari päätyy kummitytölle todennäköisesti synttärilahjaksi, koska synttärit ovat aikasta pian. Tarkoitus on neuloa tähän kaveriksi vähän siilisettiä muutenkin. Useampiakin siililapasia olen vielä aikeissa neuloa sekä vähän pienempää että vähän isompaa kokoa, siksi nimesin nämä ensimmäisiksi siililapasikseni. Luultavasti myös toinen pienemmistä kummitytöistäni voi odotella saavansa siilipariskunnan itselleen jossain vaiheessa, ja Vaakan keräykseen haluaisin myös siilisetin neuloa. Kun tuli sitä karvalankaa silloin ostettua jokunen kerä... ;) Kaikista siileistä tulee sitten näitä "oikean värisiä" siilejä, joten seuraavat postaukset tulevat toistamaan itseään.

Hauskaa loppuviikkoa! :)

Mitähän näistäkin nyt sitten tuumaisi?

2011-11-02T00:16:00.000+02:00

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Tekevälle sattuu. Virheistä oppii. Se joka ei ole tehnyt virheitä, ei ole koskaan tehnyt mitään.

Ja niin poispäin. :)

Muistatteko, mitä paistoin viime viikolla uunissa?

Siellä oli siis se puuvillavärjäykseni, jonka väri piti kiinnittää uunissa. Toimin tarkasti opettajan ohjeiden mukaan ja maltoin odottaa säädetyt kaksi päivää ennen langan huuhtelua.

Haluatteko tietää, miten siinä huuhtelussa kävi? Ei se mitään, näytän sen silti:

Kyllä vain, huuhteluvesi oli punaisempaa kuin lanka, ja suurin osa langasta jäi lopulta yhtä valkoiseksi kuin se oli ennen värjäystä.

Mielestäni tein kuten opettaja käski, mutta ehkä minulla on jäänyt jokin oleellinen seikka huomiotta? Toisaalta minä koin, että värjäyskurssin opettaja ei antanut yleensäkään kovin tarkkoja ohjeita, ihan kuin hän olisi olettanut, että me tiedämme kaikki niksit jo valmiiksi. Hän oli enemmänkin ohjaaja, ei opettaja, eli se pedagogiikka jäi vähän puolitiehen. Ja minä kun olen ihan pihalla tästä värjäyshommasta, ikinä ennen en ollut edes nähnyt kenenkään värjäävän mitään! ;) Eli voi hyvin olla, että opettaja on olettanut minun tienneen jotain tärkeää puuvillan värjäämisestä ja jättänyt sen siksi kertomatta. No, minä toimin niin kuin olin ohjeet saanut ja tässä lopputulos. :)

Ei tämä nyt ihan täysin pieleenkään mennyt, koska onhan sitä väriä tarttunut sentään johonkin kohtaan. Sitäpaitsi, tasavärisiä lankoja saa kaupastakin - tätä epämääräistä sotkua on olemassa maailmassa ainoastaan 40 grammaa, eikä taatusti kukaan koskaan saa värjättyä toista samanlaista läjää. ;)

Läjän selvittäminen vei muuten kaksi tuntia, olivat langat menneet aika pahasti solmuun siinä huuhteluhommassa...

No, tulipahan kokeiltua! En varmaan ihan heti värjää puuvillaa uudestaan, taidan pysyä ihan villaisella puolella. :)

Sitä vaan mietin, että miksi ihmeessä joskus ei värjäys onnistu millään, vaikka kuinka yrittäisi, ja sitten on niitä aineita, jotka eksyvät vahingossa väärään paikkaan ja jäävät siihen ikiajoiksi? Vaikkapa nyt muutama viikko sitten, kun kurotin kahvipöydässä ottamaan jotain, niin leveä hihansuuni pyyhkäisi sekunnin ajan teekuppiani, ja nyt siinä hihassa on ikuisesti pieni läiskä Rooibosta. Ei auttanut, vaikka pesin. Tai sunnuntaina pistelin ristipistoja ja olin jättänyt teekupin pöydälle ristipistolankojen viereen, niin eiköhän vaan osa langoista ollut eksynyt käytetyn teepussin päälle, ja nyt ne langat ovat sitten nekin ihan Rooiboksessa. Onneksi langoista voi leikata sen värjäytyneen pätkän pois, en sentään iskenyt sitä valmista työtä teepussin päälle! Tai kun nostin lauantaina paistinpannun kantta, niin sain päälleni kunnon roiskeen kastiketta (joku sieni tms. paukahti juuri silloin nakaten kastikkeet sinne ja tänne), niin eihän se lähtenyt ekassa pesussa mihinkään, mutta onneksi oli sappisaippuaa.

Ja sitten joku Kool Aid ei tartu puuvillaan sitten millään, ei edes etikan avulla ja tarkoilla ohjeilla. Höh.

Vaan matka jatkuu, ja uusia ideoita tulvii ovista ja ikkunoista. Nämä jouduin kyllä hakemaan ihan Itellan toimipisteestä:

Innostuin sitten tilaamaan tuon kirjoneulesukkakirjan Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta. Vaikka nimen perusteella tuossa luulisi olevan vain kirjoneulesukkia, niin on siinä palmikko- ja pitsisukkiakin. Haaveilin tuosta jo kerran kirjakaupassa käydessäni, ja nyt kuin se oli kerholehdessä, niin päätinpä tilata. Jujukerhosta puolestaan tuli tuo kukka- ja perhoskirja. Itse en noista pikkukoristeista niin välitä, mutta isäntä toivoi itselleen tuollaisen kannessa näkyvän sinitiaisen. ;) Mies kun on työnsä puolesta aitiopaikalla näkemässä kaikki uutuuskirjat, niin hän on vissiin ehtinyt tämänkin siellä selailla. Sitten kun minä mietin Jujukerhon lehteä katsellessani, että pitäisiköhän antaa tuon tulla, niin mies heti kannusti, että joo se on just se kirja, mistä hän oli paria päivää aiemmin mulle puhunut, että siinä on se kiva neulottu lintu. Ei oo kuulemma kiirettä sen linnun kanssa, eli ei tarvi pistää vielä tänään puikoille. ;)

Pitäisi kyllä joskus tutustua paremmin noihin jo hyllyssä oleviin kirjoihin ja lehtiinkin. Aloin nimittäin etsiskellä eilen ensin netistä googlettamalla sitä yhtä lapsen perinnekaulahuivin mallia, ja löysinkin sen ohjeen jostain blogista, joka oli minulle ihan outo. Mutta kun olin ihan varma, että olen sen mallin nähnyt jossain muuallakin, vaan en Novitan ohjehaullakaan onnistunut löytämään, niin melkein jo uskoin kuvitelleeni kaiken. Vaikka kyse on kyllä ihan perinteisestä ja yleisestä mallista, niin olen varmasti törmännyt siihen vaikka missä. Sitten aloin miettiä, että pakkohan se ohje on olla jossain mun omistamistani käsityökirjoista - ja samassa katseeni osui tähän työpöydälleni, jossa lojui "Myssystä sukkiin" - hyvä perusteos, jossa on mm. sukka- ja lapastaulukot eri kokoihin ja eri vahvuisille langoille, mistä syystä se kirja minun pöydälläni onkin, kun olen tekemässä lasten lapasia ja haluan tarkistaa kirjasta sopivat mitat. Ja eiköhän juuri siinä kirjassa ollut se lapsen perinnekaulahuivi... :) Näin huonosti minä kirjahyllyni sisällön tunnen! Oikeasti, tuotakin kirjaa on tullut käytettyä vaan niiden taulukoiden vuoksi, eikä ole tullut muuhun perehdyttyä.

Katsotaanpa, miten nopeasti unohdan omistavani nuo nyt ostamani kirjat... Hyvä niitä on kuitenkin olla olemassa, sen totesin viikonloppuna, kun kuopus pyysi minulta uutta käsityöpehmolelua, ja kun menin etsimään ohjetta kirjahyllystäni, niin muistin, että ne minun pehmolelukirjani ovat juuri lainassa työkaverilla... En kuvitellut niitä vähään aikaan tarvitsevani, koska viime aikoina nämä lelutilaukset ovat olleet sellaisia, joihin ei ole ohjeita tarvittu tai ei ole ollut saatavilla (Munamiehet, Angry Birdsit jne.). No, ehkä työkaveri muistaa ne joskus palauttaa...

Huomenna olisi aluetiimipalaveri, täytyy varata taas tavallista runsaammin neulottavaa käsilaukkuun... ;) Hauskaa marraskuun alkua ja jatkoa! :)

Lokakuun raporttia ja marraskuun suunnitelmia

2011-10-31T18:36:00.000+02:00

Lokakuu, ihana lokakuu! :) Niin monta kertaa olen todennut, että lokakuu on lempikuukauteni, eikä se pettänyt minua tänäkään vuonna. Olen suunnattomasti nauttinut raikkaista syyssäistä, lumoutunut syksyn väriloistosta, imenyt sisääni huumaavaa syksyn tuoksua, hurmaantunut myrskyn paukkeesta nurkissa, tanssinut yhdessä sadepisaroiden kanssa, antanut ajatusteni lentää hämyisissä syysilloissa... kerrassaan iloinnut syksystä ja nimenomaan lokakuisesta syksystä kaikilla aisteillani! :) Saan voimia syksyisestä luonnosta, raikas sää antaa minulle energiaa ja tuntuu kuin syyssateessa astellessani kasvaisin ja vahvistuisin yhdessä metsän sienien kanssa, ja ovathan pimeät syysillat, varsinkin ne myrskyillat, niin romanttisia... ;) Voi, miten ihana syksy tämä onkaan ollut - eikä tämä tähän lopu, sillä mainio marraskuu on vielä edessä, mitä kaikkea hauskaa se sitten tuokaan tullessaan. :)

Vaan syksyn romanttisista haaveista ja ajatuksista pikaisesti paluu arkisempiin asioihin eli niihin lokakuussa valmistuneisiin käsitöihin:

Lokakuussa valmistuivat:

5.10. Päivänkakkara-jakku (virkaten), langankulutus 595 g
5.10. Huivi ja vyö (virkaten), langankulutus 37 g
23.10. Angry Birds -munien pesä (virkaten), langankulutus 8 g
23.10. Angry Birds oranssi lintu (virkaten), langankulutus 37 g
28.10. Patjat 12 kpl (ommellen)
30.10. Torkkupeitto (virkaten), langankulutus 1250 g

Vähäinen on valmistuneiden saldo taas määrässä laskettuna, mutta puntari näyttää mukavasti 1927 grammaa, eli ei paha ollenkaan. :)

Lankaostoksia tuli taas tehtyä peräti 1750 grammaa, mutta se on vähemmän kuin kulutetut langat, eli miinuksen puolelle mentiin - jee! :) Sitä paitsi noista ostoksista on 100 g lankaa, joka loppui kesken työn viimeistelyn, eli sitähän ei lasketa, kun oli "pakko-ostos", eikä mun mielestä myöskään lasketa niitä 1300 g lankaa, jotka ostin värjäystarkoitukseen. Eli eihän tuossa ole kuin säälittävät 350 grammaa oikeita ostoksia, jotka ovatkin sitten messuostoksia.

Lokakuussa on kyllä kylvetty väreissä ihan kirjaimellisesti. Paitsi että luonto on ollut kauneimmillaan ja värikkäimmillään, niin langat ovat uineet väreissä värjäyskurssin ansiosta. Tämä harrastus tulee varmasti jatkumaan, vaikka pieniä pettymyksiäkin tuli sillä saralla (siitä lisää ehkä seuraavassa postauksessa).

Ristipistorintamalla on ollut tosi hiljaista. En pistellyt piston pistoakaan koko kuukautena, ennen kuin sitten kuun toiseksi viimeisenä päivänä havahduin siihen, että pitäisikö vähän pistää lankoja ristiinkin. Joten tässä vaivainen yhden sunnuntai-illan pistelytulos:

Jos pistelisin tällaisen määrän jokaisena iltana (mikä on käytännössä mahdotonta, kun olen parina iltana viikossa töissäkin), niin eipä kestäisi kauaa valmistuminen. Nyt siis sain tuon oikeassa alakulmassa olevan ympyrän valmiiksi, eli taas yksi etappi ohitettu. Nuo pienet yksityiskohdat motivoivat pistelemään niin, että tulee aina joku tietty kohta valmiiksi. Vaan kohtapa tässä on taas edessä laajoja alueita, joiden kimppuun täytyy vain käydä sinnillä. :)

Mitäs sitten marraskuulle suunniteltaisiin?

Ristipistot ainakin voisivat edistyä vähän enemmän kuin lokakuussa, mutta en ota paineita. Kesken on tällä hetkellä sukkia itsevärjätyistä langoista, joten ne haluaisin saada valmiiksi marraskuun aikana. Samoin aloittelin ihan lokakuun lopussa siililapasprojektia, ja tarkoitus on tehdä useampiakin pareja siilejä, osa lahjoitettavaksi kenties hyväntekeväisyyteenkin. Kuopus on tilannut itselleen taas uuden pehmolelun tai itse asiassa kaksikin, mutta ne saavat odottaa sitä aikaa, että olen pitänyt pienen tauon virkkaamisesta. Nyt voisi vaihteeksi tehdä vähän pienempiä käsitöitäkin, sillä viime aikoina on tullut työstettyä noita tosi isoja töitä. Blogin lukijoiden kannaltakin olisi varmasti kivempi, jos tänne ilmestyisi vaikkapa pari valmistunutta pikkutyötä viikossa kuin yksi jätti-iso työ kerran kuukaudessa - vai mitä? ;)

Joka tapauksessa kiitän teitä kaikkia taas mielenkiinnostanne blogiani ja tekeleitäni kohtaan kuluneen kuukauden aikana! Kiitos, että jaksatte käydä täällä ja jättää välillä kommenttejakin! :) Toivotan mitä mahtavinta marraskuuta ja oikein paljon intoa käsitöiden parissa!

Ps. Syksyn värejä on meillä kotonakin sisustuksessa - tai onhan tämä värimaailma meillä ympäri vuoden, ei lempivärit katso kalenteriin. ;)

Tilkkumaniaa?

2011-10-30T15:34:00.000+02:00

Tänä vuonna on tullut tehtyä jokunen isoäidinneliö. Olen aina ollut isoäidinneliöfani, ja virkannut neliöistä melkein mitä vaan aina tossuista kasseihin - mutten ennen tätä vuotta en vielä yhtään peittoa. No, tänä vuonna on tehty ensin vauvanpeitto Novitan maailmanennätystempaukseen, sitten jättitorkkupeitto meidän olohuoneeseen, sitten hento vaaleanpunainen peitto kuopukselle, sitten välillä pari puseroa/jakkua isoäidinneliöistä, yksi jakku toisenlaisista tilkuista, jossain välissä taisin tehdä isoäidinneliö-sytomyssyjäkin... ja nyt sitten taas peitto, tällä kertaa esikoiselle hänen toiveistaan ja hänen pyytämillään väreillä. Onko tämä jo jonkinlaista tilkkumaniaa? :)

Torkkupeitto

Tehty ajalla: 5.-30.10.2011

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Novita 7 veljestä metsänvihreä (391), musta (099), punainen (549), sammaleenvihreä (322) ja verenpunainen (587)

Langankulutus: 1250 g (melko tarkasti 250 g per väri)

Virkkuukoukku: 5 mm

Koko: 110x145 cm

Muuta: Esikoiselle.

Tämä esikoisen valitsema värimaailma on minun makuuni hivenen liian tumma ja synkkä, tai itse asiassa en saanut pojalta muuta väritoivetta kuin punainen, vihreä ja musta, ja otin niitä värisävyjä, mitä tällä hetkellä sattui 7 veljeksen värikartassa olemaan. Keväämmällä olisi voinut olla vähän raikkaampaa vihreääkin tarjolla, vaan nyt piti tyytyä tähän. Vaan jos poika tykkää, niin mikäpä siinä. Ei hän kyllä tätä peittoa kommentoinut muuten kuin "liian villainen". Ei siis ehtinyt vielä testata eikä mitään. No, en minä kyllä osaa torkkupeittoa ajatella muusta kuin villasta, mutta ehkäpä poika huomaa villan arvon sitten, kun hän tähän peittoon käpertyy lämmittelemään. :)

Osa kollaasin kuvista on otettu salamassa, osa ilman salamaa, värit lienevät oikeammat noissa ilman salamaa otetuissa eli vähän tummemmissa kuvissa, eli tuossa ylemmässä yksittäisessä kuvassa ja kollaasin keskikuvassa.

Nyt luulen, että on pakko pitää vähän virkkaustaukoa. Tykkään kyllä virkkauksesta melkeinpä enemmän kuin neulomisesta, ja virkkaustyö on niin paljon kätevämpi nakata käsilaukkuun bussimatkoja varten (missä tämäkin peitto on suurimmaksi osaksi virkattu), neuleet tahtovat aina lähteä purkautumaan laukun pohjalla. Kyllä virkkauskin saattaa purkautua, mutta siitä saa helpommin heti kiinni kuin puikoilta pudonneista silmukoista. Kädet ovat kestäneet varsin hyvin virkkausta, mutta tämän peiton viimeistely alkoi ottaa tosi lujille, osittain varmastikin peiton painon takia. Eli vaikka yhä himottaisi virkata tilkkuja, niin nyt taitaa olla pakko vähän aikaa neuloa.

Isoäidinneliöfanitus jatkuu kyllä vielä tämän jälkeenkin. :) Vielä on listallani virkkaamatta ainakin yksi tunika/mekko isoäidinneliöistä, ja ehkä niitä peittojakin vielä syntyy...

Ihanaa syyshämäräistä sunnuntai-iltaa kaikille! :)

Ommeltua ja uunissa paistettua

2011-10-28T12:31:00.000+03:00

Eilen minulla oli ompelupäivä. Ja vielä ihan palkallinen sellainen. Syynä moiseen ensinnäkin tämä syyslomaviikko, jota en kuitenkaan voinut ottaa lomana, koska minulle ei ole lomapäiviä ehtinyt vielä kertyä. Ja kun olen monta vuotta joutunut olemaan kaikki koulujen loma-ajat palkattomilla lomilla (eli käytännössä noin 20 viikkoa vuodessa), niin ei oikein huvittanut ottaa palkatonta lomaa vapaaehtoisesti. Onneksi pääsin alkuviikosta sinne leirille ja loppuviikoksi esimies keksi, että voisin ommella ne 12 patjaa, joita olen toivonut tilattavaksi töihin ja joille ainakin minulla on omissa ryhmissäni tarvetta. Huvitti vain, että tähän patjan ompeluun piti esimiehen pyytää ensin ihan papin siunaus... ;) Tai siis lupa kirkkoherralta. :) Lopulta sain vielä luvan ommella kotona, mikä passasi hyvin siinä mielessä, ettei tarvinnut jättää tuota syyslomalla olevaa koululaista ihan yksin kotiin kahdeksi päiväksi. Tänään hän oli sitten muutaman tunnin itsekseen kotosalla aamusta, kun kävin nakkaamassa valmiit patjat töihin. Oikeastaan minulla oli kotona vain yksi patja mallina, eli kävin hakemassa patjat ensin yhdestä paikasta ja sieltä huristelin bussilla toiseen paikkaan, jossa laitoin päälliset paikoilleen ja jätin puolet patjoista sinne, ja työkaveri tarjoutui ystävällisesti viemään omalla autollaan toisen puolen patjoista toiseen paikkaan, ettei minun tarvinnut enää ajella bussilla noiden patjojen kanssa, vaikka olisin minä kyllä voinut senkin tehdä, ei nuo patjat paina käytännössä mitään. :)

Patjat 12 kpl

Tehty ajalla: 22.-28.10.2011

Kangas: Eurokankaasta puuvillaa

Koko: 60x140 cm / kpl

Muuta: Tarranauhakiinnitys. Töihin ommeltu. Vaahtomuovipatjat ETRAsta (ent. Pohjolan Kumi).

Semmoisiapa noista sitten tuli. Toivottavasti osoittautuvat sitten hyviksi patjanpäällisiksi, eivätkä ihan heti kulu puhki. Arvoin vähän tuon kankaan suhteen, kun sain ohjeen, etten saisi ostaa kalliita kankaita, mutta mitään hintarajaa minulle ei sanottu, niin en sitten uskaltanut ostaa vahvempaa ja tuplasti kalliimpaa kangasta vaan tyydyin hivenen tukevampaan puuvillaan. Tein mahdollisimman simppelit ommella ja käsitellä, ja nämähän ovat tietysti irroitettavat ja pestävät. Aikahan sen näyttää, miten nämä toimivat käytännössä, ja minä näitä nyt pääasiassa tulenkin käyttämään.

Kotiuunissa on paistunut tänään tämmöistä:

Viimein sain lämpökäsittelyyn ne puuvillalangat, jotka värjäsin viime viikon torstaina värjäyskurssilla. Ope antoi langoille pienen rasian ja käski säilyttää langat siinä niin kauan, että ne kuivavat, mutta eiväthän ne siinä kuivaneet ollenkaan ja kodinhoitohuone alkoi haista jo liian voimakkaasti etikalta. Niinpä nostin langat pari päivää sitten vähän laakeampaan astiaan, jossa ne olivat tänään sitten ihan kuivat. Ei kun uuniin 125 asteeseen (suunnilleen sama kuin puuvillan silityslämpötila), jossa annoin niiden olla jonkin aikaa. Nyt ne saavat taas pari päivää ässähtää ihan rauhassa ja sen jälkeen ne pestään tai ainakin huuhdellaan. Saa nähdä mitä noista tulee... Märkänä niissä oli ihan tasaisesti sitä väriä, mutta kuivuttuaan se väri on paakkuuntunut osaksi ihan tummanpunaiseksi ja osassa kohtaa on taas vaaleamman punaista. Voi olla, että jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi puuvillavärjäykseksi, jos ei onnistu kunnolla. Villan värjäys on paljon yksinkertaisempaa, ainakin noilla Kool Aideilla. Mitähän Kool Aidia tähän laitoin, jotain kirsikkaa? Taisi olla Black Cherrya, ellen väärin muista.

Mieli tekisi taas värjäillä lisää, tuli nimittäin tänään bussissa istuessani mieleen yksi idea kattilavärjäykseen... Ja edelleen meillä on kuopuksen kanssa värjäämättä ne vaaleanpunaiset langat. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Syksyä ja Ullaa

2011-10-26T20:28:00.001+03:00

Nyt ollaan taas kotosalla! :)

Ihanaa, kun on vaihteeksi tällainen työviikko, että on vähän erilaisia työtehtäviä kuin yleensä. Vaikka tunnustan, että tämä leiri taisi olla tähän mennessä rankin, jolla olen ollut. Rippileireillä on sentään päässyt joskus ottamaan päiväunet - toisaalta niillä on jäänyt sitten yöunet vähemmälle. Nyt sain yöllä ainakin nukkua riittämiin, mutta päivällä riitti senkin edestä hommaa. Mutta kivaa oli silti! :) Uusi tilanne oli sekin, että oma lapsi oli leiriläisenä - nyt ymmärrän hiukan sitä, mistä olemme hänen opettajiensa ja aikanaan päiväkodin väen kanssa puhuneet. On se lapsi ihan erilainen muiden lasten seurassa kuin täällä kotona! Mielenkiintoiset leiripäivät oli siis kaikin puolin. :)

Ehdin hiukan kierrellä maastoa (parinkymmenen metrin säteellä majoitusrakennuksestamme) sillä aikaa, kun lapsilla oli liikuntaleikkejä pihalla. Kamera tietysti tallensi tätä ihanaa syksyistä luontoa, jotta on taas talvella jotain mitä muistella ja kesällä jotain mitä odottaa... Jos kuukausi sitten kuvittelin kuvaavani luontoa kauneimmillaan, niin yhä olen sitä mieltä, että luonto on kauneimmillaan myös näin loppusyksystä. Vaan nyt on viimeiset hetket nauttia syksystä ennen kuin lumi peittää maan...

Ihana, ihana syksy! :)

Joka vuosi tuntuu siltä, että tämä syksy on kauniimpi kuin kaikki edelliset - nautin syksyistä aina vaan enemmän ja enemmän (siinä missä ällöän kesää joka vuosi entistä enemmän). Ja kun nappaa kameran mukaan, niin jotenkin löytää aina vaan uusia ihasteltavia asioita syksyssä, eikä kaikkia tarvitse kameralle tallentaakaan.

Mainitsenpa vielä, että uusi Ulla on ilmestynyt, tai ilmestyi jo sunnuntaina, vaan en jaksanut silloin enää alkaa asiasta näpyttelemään. Mitäs kaikkea sieltä bongasinkaan...? Florentine-, Penni- ja Merenkulkija-sukat ainakin tuntuivat mielenkiintoisilta, täytynee laittaa ne listalle. :) (tai siis Pennit ovatkin säärystimet, mutta voihan ne aina jatkaa halutessaan sukiksikin)

Oikein ihastuttavaa syysviikon jatkoa kaikille! :) Huomenna (ja ehkä ylihuomennakin) mulla onkin sitten ompelupäivä ja palkallinen sellainen. ;) Moninaiset ovat nämä työtehtävät... yritän muistaa ottaa kameran mukaan sitten, kun käyn sijoittamassa ompelusten lopputulokset paikoilleen. :)

Tiedotus

2011-10-25T12:44:00.002+03:00

Tervehdys täältä leirin keskeltä!

Tenavat ovat pihalla juuri suunnistamassa muiden työntekijöiden kanssa, joten livahdin tänne toimiston puolelle kurkkaamaan sähköpostit. Hassua, että täällä korvessakin toimii samat tunnukset koneelle kuin työpaikalla... en välillä kykene käsittämään näitä tietoteknisiä ihmeellisyyksiä. :)

Ihan vain sähköpostiani tulin koneelle kurkkimaan, ja huomasin, että olin saanut pyynnön liittää blogiini pienen tiedotuksen meneillään olevasta keräyksestä. Siispä tässä copypastella ote saamastani sähköpostista:

---

Neulekeräys katulasten hyväksi!

Hyväntekeväisyysjärjestö Ohi Älä Käy ry on käynnistänyt neulekeräyksen vähäosaisten lasten hyväksi! Neulo lapasia, pipoja tai kaulahuiveja joulukuussa järjestettäviin myyjäisiin – tyyli on vapaa. Yhdistys ottaa vastaan myös muita käsitöitä. Pääkaupunkiseudulla ja Turussa pidettävien joulumyyjäisten varoilla viedään jouluksi ruoka-avustusta Viron lastenkoteihin, katulapsikeskuksiin ja köyhiin perheisiin.

Neuleet ja muut käsityöt pyydetään lähettämään keräyksen sivuilla olevaan osoitteeseen 30.11.2011 mennessä.

Kaikille osallistuneille yhdistys tarjoaa etusetelin käsityöliikkeeseen!

Myyjäisten pitopaikka- ja aika tullaan tiedottamaan yhdistyksen kotisivuilla.

Keräyksen tuotto julkaistaan joulumyyjäisten jälkeen yhdistyksen sivuilla ja joulun jälkeen yhdistys kertoo matkakertomus -osiossa joulukuun avustusmatkasta.

Humanitäärinen yhdistys Ohi Älä Käy ry on rekisteröity vuonna 2004.

Lisätietoa neulekeräyksestä: www.katulapsiapu.fi/osallistu.html#4
Tapahtuma facebookissa: http://www.facebook.com/event.php?eid=219528191447435

---

Eli siitä vaan osallistumaan, ken tuntee siihen vetoa.

Mukavaa viikon jatkoa! :)

Tilaustöitä ;)

2011-10-23T18:54:00.000+03:00

Mietin tuota otsikkoa, että mitä siihen laittaisin. Lopulta tuumasin, että tilaustöitä tässä on tullut tehtyä, vaikka omaan kotiin jäivätkin.

Oikeastaan kaikki alkoi siitä, että sovimme kuopuksen kanssa värjäävämme jossain vaiheessa yhdessä vaaleanpunaista lankaa, josta teen sitten kuopukselle jotain (tai hänelle varmaan riittäisi, jos hän saisi sen kerän itselleen ihan vain halailtavaksi). Kun sitten kysyin, että mitä hän haluaisi minun siitä tekevän (että tiedän, värjätäänkö 7 veljestä, Nallea vai mitä), niin hän ilmoitti haluavansa vaaleanpunaisen pesän Angry Birdsien munille. Ajatus ei oikein houkutellut - värjätä käsin lankaa jotain pesää varten? No sitten, kun selvisi, että sen pesän on tarkoitus olla ihan pieni vain: poika näytti omilla 3-vuotiaan pikkukourillaan, miten pienestä on kyse, niin johan alkoi äidillä raksuttaa. Onhan sitä mummun lahjoittamaa kaameaa vaaleanpunaista mohairia vielä kaapissa vaikka vähän isompaakin pesää varten! Mutta koska tarve oli vain ihan pienelle pesälle, niin siinähän ei kauaa nokka tuhissut, noin 10 minuutissa sen pyöräytin:

Angry Birds - munien pesä

Tehty: 23.10.2011

Malli: Oma / Kuopuksen ohjeiden mukaan

Lanka: Kattens Carol vaaleanpunainen (9127)

Langankulutus: 8 g

Virkkuukoukku: 5 mm

Koko: Halkaisija n. 8 cm

Muuta: Saaja tykkäsi ja tarpeeseen tuli.

Juuri sopivasti nuo kesällä virkkaamani kolme munaa tuohon pieneen pesään mahtui ja kuulemma siitä tuli ihan sellainen kuin pitikin. Hyvä, että käsityöni kelpaavat edes jollekin! :)

Toinen tilaus tehtiin samalla, ja itseasiassa olin jo osannut tätä odottaa. Rovio julkaisi tänä viikonloppuna uuden Angry Birds Halloween -pelin, jonka mieheni latasi pojille eilen, ja siinä tuli peliin uusi oranssi lintu. Ei mennyt kuin vuorokausi, kun kuopus ilmoitti tarvitsevansa leikkeihinsä oranssin linnun, joten siinäpä se tämä sunnuntaipäivä sitten menikin... ;) Mallia otin tästä ainoasta kuvasta, jonka onnistuin tuoreesta pelihahmosta löytämään sekä vilkaisin tämän videon.

Angry Birds oranssi lintu

Tehty: 23.10.2011

Malli: Oma

Lanka: Novita 7 veljestä oranssi (278), musta (099), luonnonvalkoinen (010) ja ruskea (653)

Langankulutus: 37 g

Virkkuukoukku: 4,5 mm

Koko: Halkaisija n. 10 cm

Muuta: Mieluinen tuli, joskin ei ihan näköinen.

Hoksasin juuri, että voinkin osallistua näillä Virkkausringin Leikkimielellä -tempaukseen, kun ovat virkattuja leluja molemmat. :)

Kuopus on muuten hyvä esittämään näitä toiveitaan. Eilen olin ompelemassa koneella, kun kuopus ihan vaivihkaa toi siihen ompelukoneen viereen mustan Angry Birds -lintunsa, josta oli sauma auennut. Äiti ymmärsi vihjeen, nyt on sauma kursittu umpeen ja vähän lisätty lintuun täytettäkin. ;)

Sitten vielä vähän väri-ilottelua:

Torstaina värjätyt langat ovat nyt kuivuneet ja vyyhdit kerin palloiksi tänä aamuna. Muutenhan nuo olisivat saaneet olla vyyhdillä, ovat siinä kauniimpia kuin kerällä, mutta minulla meni vähän värjäystouhuissa langat solmuun, niin halusin selvittää sen sotkun samantien, ja se onnistui vain kerimällä nuo keriksi. On ne ihania palleroinakin - vaan miten ihania mahtavat olla sitten neulottuina tai virkattuina? Suunnitelmia noille uusille värjätyille ei vielä ole ihan kaikille. Murretusta punaisesta teen melko varmasti sukat lahjaksi, keltaisesta nappivarsisukat itselleni. Turkoosi-keltainen voisi olla parhaimmillaan kaulahuivina, koska siihen jäi niin pahoja valkoisia läikkiä, etten millään saa siitä ainakaan kahta samanlaista sukkaa. Sateenkaarilanka on niin pätkärääkättyä, etten osaa vielä kuvitella siitä mitään hyvännäköistä neulottuna - vyyhtinähän tuo on ehkä maailman kauneinta. :)

Eilen illalla muuten meinasi iskeä paniikki, kun kiinnitin noihin värjättyihin vyyhteihin vyötteitä. Olen siihen alkuperäiseen vyötteeseen laittanut nitojalla kiinni pienet suikaleet värjäyksiin käyttämistäni Kool Aid -pusseista, joten näen kertasilmäyksellä, mikä on ollut langan pohjaväri (alkuperäisestä vyötteestä) ja mitä väriä ja montako pussia olen mihinkin vyyhtiin käyttänyt. Sateenkaarilangassa niitä pusseja oli nidottuna vaikka kuinka paljon, koska violetin aikaansaamiseksi tarvittiin kolmea eri väriä. Ja sitten en löytänytkään sitä vyötettä mistään! Olin laittanut sen käsityökoriini, joka oli aika täynnä ja jota säilytän tässä työpöydän alla roskiksen vieressä. Vyötettä ei ollut roskiksessa, joten arvasin miten oli käynyt: mies oli tyhjentänyt roskikset perjantai-iltana, löytänyt vyötteen lattialta ja nakannut sen siinä samalla sinne roskapussiin ja vienyt ulos. Arvaatte varmaan, mitä meikäläinen teki sitten lauantai-iltana puoli kahdeltatoista ulkona roskakatoksessa...? ;) Onneksi mies muisti, mihin niistä noin seitsemästä sekajäteastiasta hän oli meidän roskapussin nakannut, ja sieltähän se vähän aikaa tongittuani löytyi ja vyöte oli tallessa. :) En kyllä ihmettele, jos mies erehtyi luulemaan vyötettä roskaksi, koska olin vastikään laittanut muita vyötteitä roskiin (siis sellaisten lankojen, jotka ovat jo loppuneet ja joiden vyötettä en enää tarvitse) ja samassa roskiksessa saattoi olla niitä Kool Aid -pussejakin, joista olin vain leikannut sen yläosan nimen pois ja nitonut vyötteeseen kiinni.

Oulun seudulla on tulevalla viikolla syysloma, mikä vaikuttaa meidän perheessä vain esikoisen eli ekaluokkalaisen elämään. Miehellä ja minulla on töitä ja kuopus on ensi viikon normaalisti hoidossa; joskin minullakaan ei ole niitä tavanomaisia työtehtäviä, kun ne kaikki on syyslomaviikon tauolla. Mutta koska minulle ei ole vielä lomapäiviä kertynyt, niin tulevalle viikolle piti jotain työtehtäviä järjestää. Niinpä huomenna lähden kolmeksi päiväksi leirille, ja mikä parasta, esikoinen lähtee samalle leirille leiriläiseksi. :) Torstaiksi ja perjantaiksi minut on ihan "ison pomon" luvalla määrätty ompelukoneen ääreen - olikin varsin hauskaa perjantaina käydä kangaskaupassa työajalla ja lähteä vielä ison kangaskassin kanssa pois ilman, että tarvitsi maksaa niistä kankaista, mitä nyt kaivoin hankintamääräyksen käsilaukusta. :) Kyllä mulle tällaiset työtehtävät kelpaavat, ja sain vielä luvan surautella omalla koneella kotona, niin ei tarvitse jättää esikoista ihan yksin kotiin koko päiväksi. Laitetaanpa sitten kuvia niistä ompeluksista loppuviikosta, toivottavasti saan ne sen verran joutuisasti valmiiksi, että ehdin käydä vielä perjantaina viemässä työpaikallekin. Oon kyllä niin onnellinen tästä nykyisestä työpaikasta; aiemminhan jouduin aina kaikki syys-, joulu-, hiihto- ja kesälomat olemaan palkattomalla vapaalla, joten mieluummin näin päin, että saa olla töissä ja ansaita palkkaa. :)

Hyvää syyslomaa niille, keillä sellainen on ja mukavaa työviikkoa meille, jotka saamme mennä huomenaamulla töihin! :) Minä palailen koneen äärelle luultavasti keskiviikkona, jollen sitten satu löytämään leirikeskuksesta nettiyhteyttä... ;)

Koolailuja ja kommelluksia

2011-10-20T23:46:00.000+03:00

Terveisiä taas värjäyskurssilta! :)

Tänään oli Kool Aid -värjäyskurssin toinen ja samalla viimeinen ilta, eli nyt pitäisi olla sitten "kaiken oppinut" tai niin oppinut kuin 13 euron kurssimaksulla voi olla. ;) Plus jokunen euro on mennyt tarvikkeisiin... sitähän ei lasketa, eihän? :)

Huh huh, mikähän kohellusvaihde minulla oli oikein päällä tänään... tuntui että sattui ja tapahtui kaikenlaista! Ihme on, että ylipäätään sain mitään järjellistä tuotua kotiin kurssilta. Ehkä tuli vähän kiire, kun teki mieli kokeilla sitä ja tätä ja tuota ja vielä vähän muutakin. Silloinhan sitä sitten niitä hupsiksia sattuukin.

Minulla oli oikeastaan kolme tavoitetta tälle illalle: oppia värjäämään puuvillaa, oppia värjäämään kattilassa ja tehdä vielä jokin kiva liukuvärjäys, jossa pääsee testailemaan eri sävyjä - ja kun sitä liukuvärjäystä ei viitsi kotona paljon harrastaa, niin sitä kannattaa touhuta tuolla, missä on tilaa ja asianmukaiset välineet siihen tarkoitukseen.

Pullo kirkasta kulki tänään laukussani - etikkaa tietysti, kuvittelitteko kenties jotain muuta? ;) Sekoitin pieneen etikkatilkkaan Black Cherrya - siis Kool Aidin sen makuista juomajauhetta - ja uitin siinä liemessä yhden sytomyssyllisen verran Kotiväkeä ja pikkunöttösen Virkkauslankaa, molempien pohjavärinä luonnonvalkoinen. Puuvillan värjäys ei suju niin sukkelasti kuin villan, joten tästä värjäyksestä on olemassa kuva vain tuossa kollaasin vasemmassa alakulmassa, jossa langat ovat pienessä kipposessa. Niiden täytyy antaa rauhassa kuivua useamman päivän ajan, sen jälkeen paistan langat uunissa ja taas niiden pitää jäähtyä pari päivää, että voin heittää ne pesuun. Mutta tosi kaunis kirsikanpunainen väri niihin tuli, ei yhtään "black" vaan ihan puhdas kirsikka. :)

Kattilaan nakkasin 100 grammaa beigeä Nallea ensin Blastin' Berry Cherryn kanssa. Väristä tuli ihan kiva murrettu punainen. Vaan sitten kun tuota etikkavärilientä jäi noista puuvillalangoista, niin en tietenkään halunnut heittää sitä pois vaan käyttää johonkin. Niinpä luirautin lopun punaisen etikan kattilaan ja uitin hetkeä aiemmin värjätyn Nallen siellä uudestaan. Niin sai Blastin' Berry Cherry vielä päälleen Black Cherrya ihan hiukkasen vaan, ja väri syveni entisestään. Tämä värjäys on oikeastaan ainoa tämänpäiväinen, johon olen tyytyväinen - niin ja puuvillalangat myös. En itse tykkää murretuista sävyistä, jollainen tuosta Nallesta nyt tuli beigen pohjavärin ansiosta, mutta mielessäni on kyllä eräs ystävä, jolle voisin tuosta punaisesta vaikkapa sukat kutaista. :) Tuo kattilassa uitettu Nalle roikkuu kuvissa suihkuverhotangosta.

No sitten teki mieleni kokeilla vielä sitä liukuvärjäystä. Viime viikollahan värjäsin molemmat vyyhteni kurssilla liukuvärjäyksellä, ensimmäiseen töpötin värin vaahtomuovilla ja toiseen pensselillä. Tällä kertaa käytin ruiskua, eikä siitä tullut kyllä lempitekniikkaani. Jotenkin en osaa hallita sitä, paljonko ruiskusta milloinkin väriä ruiskahtaa. Tosin en muutenkaan ihastunut kovasti tähän aika hitaaseen liukuvärjäilytekniikkaan, minulle sopii paremmin joku nopeampi systeemi, sitä paitsi tykkään "melkein tasavärisestä" lopputuloksesta enemmän kuin pätkävärjätystä. Mutta oppimassahan tässä ollaan!

Tavoitteenani oli sateenkaaren väreissä kylpevä lanka, ja heti suurin haaste tuli violetin löytämisestä. Kuvittelin, että Kool Aidin Grape olisi violettia, mutta se olikin jotain kuivatun luumun väristä, yäk. No, onneksi kurssilta löytyi sen värin ystävä ja vaihdoin jo sekoittamani Grape-litkun hänen yhteen Kool Aid -pussiinsa. Tuo kurssikaveri kyllä osasi sekoittaa Grapesta hienoja värejä yhdistämällä niitä muihin, taito se on sekin. Minulla ei ole kyllä sitä taitoa, sillä kuvittelin saavani violettia ihan vain tyhjentämällä sinisen ja punaisen pussin yhteen mukiin. Nakkasin mukiini Pink Lemonadea ja Ice Blue Raspberry Lemonadea, mutta siitä tuli vain sellaista harmahtavan sinistä. Ei muuta kuin punaista lisää sekaan, tällä kertaa Soarin' Strawberry Lemonadea. Muut suosittelivat, että kannattaa sekoittaa pieniä määriä kerrallaan ja tarkkailla värin muuttumista, ja niin yritinkin tehdä. No, siinä hötäkässä sitten kaatui se väriseoksenikin pitkin pöytiä, josta koitin pelastaa ruiskun avulla ainakin osan. Lopulta minä nakkasin sen punaisen värin kokonaan sinne liuokseen ja päätin tyytyä siihen violettiin, mikä siitä tuli. Mielenkiintoista, että periaattessa 1 pussi pitäisi riittää 100 gramman värjäykseen; violetissa liuoksessani oli yhteensä kolme pussia, ja sain värjättyä ihan pikku pätkän lankaa...

Ja eikun lisää kommelluksia vielä saman langan kohdalla. Punainen väri tuli Cherrysta, ja sitä riittikin ihan mukavan pitkään pätkään. Sininen väri tuli Berry Bluesta, jonka kanssa sattui myös vahinko: olin juuri imaisemassa ruiskulla viimeiset tipat mukin pohjalta, kun kuului joku paukahdus, ja reaktioni oli tietenkin silmät kiinni ja kädet ilmaan ja kirkaisu. ;) En siis nähnyt mitä tapahtui, mutta kun avasin silmäni, oli kädessäni rikkoutunut kertakäyttömuki ja Berry Blueta oli roiskunut sinne ja tänne, myös päälleni ja juuri värjättyyn langan punaiseen kohtaan. No, ei iso vahinko kuitenkaan. :) Jatkoin tyytyväisenä värjäämistä Lemon-Limellä, josta sain vihreää. Sen jatkeeksi tuli Piña-Pineapplea eli keltaista, jonka jälkeen huomasin, että lankaa on värjäämättä yhä niin paljon, ettei oranssi riitä siihen kaikkeen. Oranssina värinä oli Orange, mutta täydensin sitä vielä Mandarine-Tangerinella, joka olikin vielä kirkkaampi oranssi. Tässä langassa on siis tosissaan oranssia! :) Mutta sainpahan sateenkaarilankani valmiiksi - ja pohjana tässä on 7 veljestä vitivalkoisena.

Ikävämpi ylläri tämän langan kanssa tuli sitten kotona. Mikrotin sateenkaarilankaa reippaasti useiten minuutteja, mutta jostain syystä se oli vielä päästänyt kuljetuksen aikana väriä toiseen lankaan - vaikka opettaja sanoi, että ne uskaltaa kyllä laittaa samaan astiaan, että eivät päästä enää väriä - ja olihan se lanka sitten värjännyt itse itseään, eli esim. keltaisessa pätkässä on violetti tahra jne. No, onpahan ainakin persoonallinen lanka, ja onhan noissa kaupan langoissakin välissä kaikenmaailman täpliä ja muita. ;)

No sitten koitin kiireellä tekaista vielä pari vyyhtiä valmiiksi ennen kotiin lähtöä. Onneksi myös minulle kyydin luvannut kurssikaveri innostui myös värjäilemään - taas kuten viime viikollakin - yli sallitun ajan. Tavoitteeni oli tehdä hieman tasavärisempi keltainen vyyhti kuin viime viikolla, sillä haluaisin tehdä tuosta väristä itselleni nappivarsisukat, johon minulla olisi sopivat napitkin. Mutta se viime viikon kelta-oranssi-värjätty lanka ei sovi tuolle mallille, läiskittyy siinä tosi rumasti. Yritin siis tehdä sellaista ei-tasavärjättyä-mutta-ei-liukuvärjättyäkään lankaa. Ensin keitin kattilassa kaksi pussia Lemonadea, joka on tosi hailakka keltainen väri, sillä sain tehtyä luonnonvalkoiseen 7 veljekseen vähän keltaisemmansävyisen pohjan. Sitten luutusin tuolla langalla pöydän, eli lanka imaisi itseensä edellisestä värjäyksestä pöydälle jääneet oranssit tipat. Sitten mikrotin langan kahdessa Mango-pussissa, mutta nyt kävi niin hullusti, että vyyhdin sisäpuoli jäi kokonaan ilman väriä, eli siinä oli vain se pohjaväri Lemonade. Ajatukseni kyllä oli, että se Lemonade saisi hieman kuultaa muun värin alta, muta en nyt tarkoittanut, että se kuultaisi ihan näin paljon... ;) Hassua, viime torstaina kotona onnistui ihan eri tavalla mikrossa värjääminen, en tiedä mikä tässä meni pieleen. No, kotona keitin koko komeuden vielä kerran Piña-Pineapplessa kattilassa, jolloin koko lanka sai vielä pienen tasoituksen värien suhteen. Nyt uskoisin siitä tulevan oikein hyvät nappivarsisukat! :)

Vaan piti äkkiä vielä yksi Nalle kerä saada värjättyä. Kun en äkkiseltään muutakaan keksinyt, nakkasin toisen pään kattilaan Ice Blue Raspberry Lemonade -liemeen, ja toisen pään vähän myöhemmin Piña-Pineapple -liemeen. En vain oikein älynnyt, miten moinen olisi kannattanut tehdä, ja opettaja joutui rientämään hätiin, kun olin vaihteeksi taas kastellut pöydän langoillani. Sitten tietysti kävi niin, että osassa lankaa on värien vaihtumiskohdassa pitkät pätkät valkoista, osassa lankaa taas ei. Eihän se mitään haittaa, jos työssä on välillä valkoisia raitoja siellä täällä, mutta minun tuurillani ne on vain toisessa sukassa, jos teen siitä langasta sukat... Kaiken huipuksi tämä on nyt se lanka, jonka kuljetin samassa astiassa sateenkaarilangan kanssa ja joka sai siitä itseensä vähän ei-toivottuja värejä. On turkoosin ja keltaisen seassa vähän oranssia yms. No, tekevälle sattuu!

Vielä olisi muutama Kool-Aid -pussi jäljellä, lähinnä punaisia, sillä niitä löytyy tosi montaa eri sävyä (makua), ja halusin tilata kokeeksi vähintään yhden kaikkia. Värjättäviä lankoja taitaa kyllä löytyä enemmän kuin värejä, joten pitääkö tässä kohta pistää uusi tilaus Jari Mäelle vetämään? :)

Mukavaa loppuviikkoa, palailen näiden värjäilyjen kanssa vielä uudestaan jossain vaiheessa! :)

Lisää kurssimateriaalia

2011-10-16T00:48:00.000+03:00

Mitä näet kuvassa?

Ihan oikeassa olet, jos arvelet, että olen käynyt ostoksilla. Mutta että lankavarastoon täydennystä tai järjetöntä hamstrausta Tokmannin alesta? (7 veljekset 7 e / 2 kerää, Nallet 12 e / 4 kerää; Ticoticot Halpa-Hallista normihinnalla) Ei ei ei, tässä ei nyt todellakaan ole mitään lankavarastoa kartutettu - tämähän on kurssimateriaalia! :) Siis värjäyskurssille tietysti. Paitsi että tuskin nyt ehdin koko satsia tai edes osaa tästä värjäämään ensi torstai-iltana, mutta pitäähän niitä kurssilta saatuja oppeja soveltaa sitten kotona, eikös? Ja kun oppimateriaalia saa edullisesti, niin täytyyhän ne tarjoukset hyödyntää, ei sitten niin kovasti harmita pieleen menneet kokeilut.

Voitko kuvitella, että noistakin tylsänvalkoisista keristä tulee jonain kauniina päivänä jotain tällaista? Langat ovat nyt kuivuneet ja ehtivät hetken aikaa pötkötellä suloisina vyyhteinä, mutta illalla pyöräytin ne kerälle ja testasin vähän, miltä langat näyttävät neule- tai virkkauspintana. Sukkaa on tulossa näistä kaikista.

Aurinkoisesta langasta suunnittelin ensin tekeväni nappivarsisukat uusimman Novita Sukkalehden mukaan, mutta sille mallille tuo lanka ei soveltunut alkuunkaan, sillä lanka läiskittyi todella pahasti. Siinä mallissa kun varsi tehdään tasona edestakaisin; pyöröneuleena tuo värjäykseni toimii paremmin. Päädyin sitten aloittamaan samaisen Sukkalehden virkatut sukat, joissa on neulottu sukansuun joustin. Kivalta näyttää sekä neuloen että virkaten! Ja voihan noihinkin sitten sen napin iskeä johonkin kohtaan piristämään - mulla olisi nimittäin pussillinen auringonkukkanappeja, jotka tälle langalle kyllä soveltuisivat. Tai sitten pitää värjätä toinen satsi jotain vähän vähemmän läiskittyvää lankaa nappisukkia varten. ;)

Vesimeloni-kirsikka-väristä on tulossa sitten pitsisukat samasta lehdestä. Sitä mallia en ehtinyt kauankaan miettiä, se tuntui sopivan tuolle langalle heti. Turkoosin Nallen kanssa etsin mallia pitkään. Sinänsähän tuo lanka sopii mihin tahansa, kun värien läiskittymisestä ei ole pelkoa, mutta en vain tahtonut löytää sellaista mallia, että se istuisi minun jalkaani, koska yleensä Nallelle kirjoitetuissa ohjeissa on ihan liikaa silmukoita minun siroille säärilleni. ;) Tuosta tulee nyt ne Sukkalehden Kärki auki -sukat, mutta ajattelin pistää kärjen kuitenkin umpeen (jollei sitten lanka lopu kesken), ja vähensin silmukoita reippaasti (ohjeessa 61, minulla 50; tosin ohje on Alpacalle ja minulla on Nallea).

Katsotaan sitten lopputulos joskus! Lähinnä halusin näistä langoista nyt vähän jotain aloitella, jotta voin torstaina viedä kurssille näytille, millaista jälkea näistä värjäilyistä tulee neulottuna.

Tänään lauantaina (okei, nyt ollaan jo vähän sunnuntain puolella) olikin viikon ainoa vapaapäiväni eli huomenna sunnuntaina on työpäivä. :) Odotan sitä innolla, luvassa on varmasti tosi mukava päivä! Jää siis tänä viikonloppuna käsityöt vähän vähemmälle, mutta ehtiihän sitä sitten eläkepäivinä... ;)

Hauskaa pyhäpäivää kaikille! :)

Värjättyä ja muuta kivaa

2011-10-13T23:28:00.001+03:00

Nyt on sitten annettu pikkusormi värjäykselle. :)

Kamera oli kyllä värjäyskurssilla laukussa mukana, mutta arvaa vaan, muistiko siinä tilanteessa alkaa mitään kuvia räpsimään... niin antaumuksella kävin kiinni uuteen aluevaltaukseen - onneksi samalla suunnalla asuva neuletapaamistuttu intoutui myös töpöttelemään väriä ihan kurssin viime minuuteille saakka, niin pääsin samalla kyydillä kotiin. Muut kurssilaiset katosivat jo paljon ennen kurssin loppua - höh! :)

Kurssilla en ehtinyt värjätä kuin kaksi vyyhtiä, mutta kun kolmas oli ollut koko kurssi-illan ajan likoamassa, niin pakko se oli sitten kotona värjätä pikaisesti. Sille vyyhdille oli kyllä muunlaisia suunnitelmia, kun se oli vartavasten vyyhditetty lyhyemmäksi kuin muut, mutta siitä tuli nyt tuollainen.

Turkoosin pohjana on vitivalkoinen Nalle, ja väreinä Kool Aid Ice Blue Rasperry Lemonade (vaaleampi turkoosi) ja Berry Blue (tummempi turkoosi). Värin töpöttelin lankaan sellaisella vaahtomuovisysteemillä. Keltaoranssin langan pohjana on vitivalkoinen 7 veljestä ja väreinä Piña-Pineapple, Orange, Lemonade ja Mango. Nämä värit töpöttelin siveltimellä, mutta pidemmällä liu'ulla, tai siis turkoosissahan ei ole varsinaisesti liukua, vaan ne värit on siellä iloisesti sekaisin. Lemonade osoittautui ihan hailakaksi väriksi, en suosittele sitä (ja mulla on tietysti sitä nyt vielä kaksi pussia - kuka haluaa? ;) ). Sitten kotona ei oikeastaan ollut mahdollisuutta muuhun kuin pikaiseen yksiväriseen värjäykseen, eli nakkasin luonnonvalkoisen 7 veljeksen mikroon kahden Watermelon Cherry -pussin kanssa. Lopputulos ihanan pastellinen vesimeloninpunainen ja hauskasti epätasainen.

Sellaisen virheen tein noiden lankojen kanssa, että niissä oli ihan liikaa vettä, eli värit jäivät hailakoiksi. Opettaja meinasi, että yhden pussin pitäisi riittää 100 gramman värjäämiseen, ja hänen suosituksiensa mukaan käytin tuota vettä, mutta ehkä tein sitten jotain väärin tai ehkä opettaja ei ymmärtänyt, mitä olin aikeissa tehdä tai jotain. Pussejakin kului turkoosiin yksi pussi kumpaakin väriä eli yhteensä kaksi pussia 100 grammaan lankaa; kotona värjättyyn meni kaksi pussia 150 grammaan lankaa ja tuohon oranssiin peräti neljä pussia 150 grammaan lankaa. Joka tapauksessa ensi viikolla käytän vähemmän vettä, jos aion maalailla lankoja siveltimillä.

Ensi viikolla voisin testata kattilassa värjäämistä ja tehdä siinä ihan jonkun yksivärisen langan. Sitten voisin kokeilla tehdä sellaista oikein kirjavaa lankaa monesta eri väristä, eli siihen pitäisi sitten raaskia käyttää tosi tosi monta pussia värejä, että saa vielä oikein voimakkaita sävyjä. Sitten olisi kiva ehtiä kokeilla puuvillan värjäämistä myös, eli etikkaa pitäisi kantaa mukana. Ei tosin houkuttele siksi, että lähden kaikkine vermeineni aamuseitsemältä, joten sen etikkapullonkin pitäisi kulkea täältä töihin ensin työpisteeseen a, sitten työpisteeseen b ja sieltä vielä kurssille... No, katotaan, mitä tuumailen asiasta ensi viikolla. Jos meinaan puuvillaa oppia värjäämään, niin syytä olisi opetella kurssilla.

Kotona odotti postia ystävältä, jolla on tapana näin lokakuussa muistaa minua parilla käsityölehdellä. :) Yleensä hän tosin muistaa tuossa kuun 1. päivän tienoilla, mutta kyllä minä mielelläni lehtiä otan vastaan muuhunkin aikaan kuukaudesta. ;) KIITOS kovasti - lehdissä oli paljon kivannäköisiä malleja!

Posti toi muutakin. Tämäkin taitaa olla kohta jokasyksyinen perinne, että meikäläisen sävellyksiä julkaistaan. ;) Viime syksynä ekan kerran ja nyt taas. :) Ja toissasyksynä tuli se yksi sävellyskilpailuvoittokin. Tämä julkaisu liittyy sitten toiseen sävellyskilpailuun, jossa en ihan niin hyvin pärjännyt, mutta biisi pääsi kuitenkin nuotiksi asti. Pakko myöntää, ettei tää enää tunnu niin hohdokkaalta kuin silloin, kun ekan kerran näki oman tekeleensä painettuna. Tässä siis nuottina julkaistuna nyt se sama kappale, joka soi kevättalvella Radio Deissä. En mää nyt sentään niin tuottoisa ole, että ehtisin joka tilanteeseen eri kappaleen säveltää... :D

Ei voi mistään supertuottavuudesta puhua käsityörintamallakaan, mutta on bussimatkoilla sentään jokunen tilkku syntynyt tässä reilun viikon aikana. Eka tilkun pistin alulle viikko sitten keskiviikkona aluetiimipalaverissa, loppuja on tehty sitten vaan bussissa ja eilen työalatiimipalaverissa. Siellä muuten meinasi vasen käsi tulla kipeäksi, ja luulin jo joutuvani vaihtamaan kohta virkkuukoukun sukkapuikkoihin. Mutta ehkä vain röhnötin huonossa virkkausasennossa sohvalla (eiks oo meillä kivoja tiimipalavereja, kun ollaan lokoisasti sohvalla ja virkataan? ;) ).

Nyt pitäisi kuitenkin mennä röhnöttämään lokoisasti tuonne isännän viereen, joten jutustelu loppuu tältä erää tähän. Kiitos mielenkiinnostanne! :)

Apulaiset

2011-10-10T22:39:00.002+03:00

Tänä iltana käytin röyhkeästi hyväkseni lapsityövoimaa. Tosin ihan mielellään lapset tätä tekivät:

Yleensähän tuota vyyhtihärveliä käytetään niin päin, että siihen laitetaan vyyhti, joka keritään kerälle. Tällä kertaa tehtiin toisinpäin, eli muokkasin kahdesta Nalle- ja neljästä 7 veljestä -kerästä kuusi somaa vyyhtiä. Härvelin pyörittäminen kävi minulle ihan työstä, mutta apulaisille se oli leikkiä.

Mutta mahtaako kuusi vyyhtiä riittää kolmeksi tunniksi värjäyskurssille? Toista iltaa varten pitää varmasti kyllä käydä vielä ostamassa lisää... Tokmannillahan olisi taas tarjouksia. :) Mutta ennen torstaita en kyllä ehdi enää vyyhditellä, enkä nyt ihan uskalla vielä laittaa hommaa kokonaan poikien vastuulle. ;)

Saa nähdä, millaisiksi nämä vyyhdit tästä vielä muotoutuvat, ainakin saavat vähän väriä pintaansa! :)