Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

torstaina, helmikuuta 28, 2013

Helmikuun raporttia ja maaliskuun suunnitelmia

Helmikuu vilahti vauhdilla ohi. Onhan toki kyseessä muutenkin vuoden lyhin kuukausi, mutta kun siitä meni minun kohdallani vielä yksi kokonainen viikko ihan sumussa ja seuraavakin viikko selkäkivun kanssa, niin tuntuu kuin olisin "elänyt" helmikuussa vain kaksi viikkoa. :) Kädet ovat onneksi eläneet nähtävästi omaa elämäänsä silloinkin, kun muu kroppa on levännyt.


Helmikuussa valmistuivat:
  • 4.2. Kirjoneuleslipoveri (neuloen), langankulutus 280 g
  • 10.2. Iiris-sukat (neuloen), langankulutus 102 g
  • 17.2. Villamekko (neuloen), langankulutus 393 g
  • 19.2. Kirjoneulesukat (neuloen), langankulutus 81 g
  • 23.2. Virkatut villahousut (virkaten ja neuloen), langankulutus 460 g
  • 25.2. Esikoisen 1-vuotiskuva (ristipistellen)
  • 26.2. Säärystimet (neuloen), langankulutus 73 g
  • 28.2. Räjähtävät sukat (neuloen), langankulutus 125 g

Lankaa kului helmikuussa 1514 grammaa, mikä on varsin mainio saavutus sikäli, että pääasiassa langat ovat olleet Nallen vahvuisia eli aika ohuita. Lankaa ostin helmikuun alussa 2350 grammaa, kaikki yhdellä ainokaisella ostosreissulla, eli lankavarasto vähän kasvoi. Se ei kuitenkaan jostain syystä näy missään, tyhjää tilaa on lankakopassa vaikka kuinka. ;)

Ristipistoilun saralla saavutin tavoitteeni eli esikoisen 1-vuotiskuva valmistui. On osoittautunut hyväksi käytännöksi valita yksi tietty viikonpäivä ja vuorokaudenaika, jolloin pistelee, niin tulee ainakin kerran viikossa edistettyä pistelytyötä, ja joskus sitä pistelyintoa löytyy sitten muinakin päivinä. Koitetaan jatkaa tätä tapaa maaliskuussa! :) Seuraavaa pistelytyötä olen mietiskellyt, ja luultavasti teen nyt jotain ihan pientä ja nopeaa tähän väliin ennen kuin aloitan uutta isompaa.

Nalle-lankoja olen neulonut viime aikoina osittain siksi, että minulla on edelleen suunnitteilla eräs Nallen vahvuisten lankojen eli "keskivahvojen" villa(sekoite)lankojen projekti. Nyt olen saanut neulottua ne projektit, joihin olin noita Nalleja varannut, joten voin huoletta siirtää ylijäämät siihen toiseen projektiin, johon tarvitaan nimenomaan pikkuisia jämänöttösiä, joskin isommistakaan lankakeristä ei ole haittaa. ;) Yritänkin pistää sen alulle seuraavaksi, näette sitten pikkuhiljaa, mitä siitä on tulossa.

Muita neulesuunnitelmia maaliskuulle on ainakin liivimekko 7 veljeksestä ja tilkkutakki Rosesta. Oikeastaan tuon Rose-neuleen voisin tehdä ensin. Sukkiakin olisi hyvä tehdä maaliskuussa muutamat, koska muuten sukkalankavarastoni ei koskaan pienene. 7 veljesten jämälangoillekin minulla on vähän suunnitelmia maaliskuulle tai viimeistään huhtikuun alkupuolelle, katsotaan miten ehdin, sillä myös meneillään oleva "ekopaasto" eli turhista tavaroista luopuminen vie yllättävän paljon aikaa. Käsityöt ovat kuitenkin mukavaa vastapainoa ja ennen kaikkea lepoa siivoilun keskellä! :)

Mainiota maaliskuun alkua teille jokaiselle!


Räjähtelyä

Sukkaa pukkaa. Kutakuinkin tästä väriyhdistelmästä minulla on jo yhdet sukat kaapissani olemassakin, mutta kun lankaa kerran oli, niin ainahan voi samasta väristä olla toisetkin sukat, vaikka niiden pariksi olisikin olemassa vain yksi neuletakki. ;) Sukat kuitenkin kuluvat nopeammin kuin puserot.

Nämä sukat suorastaan räjähtävät!

Räjähtävät sukat
Tehty ajalla: 26.-28.2.2013
Malli: Perussukka räjähtävällä helmineuleella
Lanka: Novita Nalle vihreä (348), luonnonvalkoinen (010), Nalle Kukkaketo päivänkakkara (810)
Langankulutus: 125 g
Puikot: 3 mm
Koko: Oma jalka 38/39
Muuta: Hauskat!   

Blogeissa on näkynyt sukkia, joiden mallineuleena on "räjähtävä helmineule". Googlettamalla löysin jonkun blogin kommenttilaatikon kautta tähän sanallisen ohjeenkin, ja laitankin sen nyt tähän. Käytössä on kaksi lankaa, toinen on yksivärinen ja toinen raidallinen. Raitalangalla neulotaan ensimmäinen kerros 1o 1n, seuraava kerros yksivärisellä kaikki silmukat oikein, seuraava kerros raitalangalla 1n 1o (huom! menevät nyt siis päinvastoin kuin edellisellä raitakerroksella), seuraava kerros taas yksivärisellä kaikki silmukat oikein. Näitä neljää kerrosta toistetaan. Toisin sanoen raitalangalla tehdään koko ajan helmineuletta, mutta väliin tulee toisella langalla aina yksi kerros oikeita silmukoita. Varmaan tämän voi tehdä myös toisin päin, eli tehdään helmineulekerrokset yksivärisellä ja oikeat kerrokset raitalangalla, mutta se näyttää sitten valmiina varmasti vähän erilaiselta. Googlen kuvahausta löytämieni kuvien perusteella tapana on kuitenkin tehdä juuri noin päin kuin tuohon kirjoitin. Näissä sukissani on käytetty lisäksi kolmatta väriä eli valkoista varren suuhun, kantapäähän ja kärkeen, kun taas tuo raitalangan kanssa käyttämäni väri on vihreä.

Näistä sukista tuli hauskan utuiset, johtuen varmaankin siitä, että vihreä lanka uppoutuu välillä hauskasti tuon Kukkaketo-langan vihreiden pätkien joukkoon. :)

Tälle päivälle tulee varmasti vielä kolmaskin postaus, eli ryhdyn nyt kuukausiraportin tekoon! :)

Kalevalamittaa

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi,
sormia syyhyelevi,
kämmentä kutkuttelevi,
lähteä lankailemahan,
villahia vääntämähän,
koukulla kutoamahan,
puikolla pujottamahan.
Silmut sormissa sujuvat,
puikolta putoelevat,
kutimeksi kerkiävät,
nopsahasti neuloutuvat.

Sisko kulta, siskoseni,
kaunis kudinkumppanini!
Lähe kanssain lankaamahan,
neulasella neulomahan
yhtehen yhyttyämme
kahta'alta käytymme!
Jälleen yhtehen yhymme
saamme toinen toisihimme,
verkkosessa vastatusten,
netin ääress' nokatusten,
näillä raukoilla rajoilla,
poloisilla Pohjan mailla.

Lyökämme käsi kutimeen,
sormet silmujen lomahan,
neuloaksemme hyviä,
parahia pannaksemme!
Niit' ennen isoni neuloi,
kutimia kääntäessä,
niitä emoni opetti,
värttinätä vääntäessä.

Virkatessa villasia,
vanttusia vääntäessä,
silmukoidess' sukkasia,
puikotelless' piposia;
mieleni minun lepäävi,
aivoni ajattelevi
suloisia silmukoita,
kaunihia kirjailuja,
värikkäitä villahia,
lankoja lumoavia.
Niistä neulon nättihiä,
kudon kaiken kaunihiksi,
lämmön ylle ystäväni,
somat rasat rakkahalle.

Kutimissa kultaisissa,
koivupuisiss' puikkosissa -
niiss' on ilo neion nuoren,
riemu rouvan rotevankin,
leikki pienen tyttölapsen
hauskuus muorin harmaahapsen.
Siispä kutimet kätehen,
silmut sormiin soljumahan,
lanka laulaan liukkahasti,
villat vinkuun vilkkahasti!

(Kalevalan 1. runon säkeitä mukaillen MariJ)

Hyvää kalevalanpäivää kaikille kudinkumppaneille! :)

 

keskiviikkona, helmikuuta 27, 2013

Sääriä lämmittämään

Taannoin valmistuneelle villamekolle kaveriksi olisin mieluusti halunnut tehdä sukat, mutta koska 100% käsinkehrätty villalanka ei taatusti kestä sukkalankana (lanka menee poikki helposti pelkästään vetäisemällä), niin tein säärystimet. En kylläkään ole vielä hoksannut, mikä idea säärystimissä on, koska varpaathan ne palelevat eikä sääret! Ja mitään "eriparisukkaa" ei voi laittaa varpaiden lämmikkeeksi; tarkoitan siis, että olisi "eri paria" mekon kanssa. ;) Ja minun varpailleni ei riitä mikään ohut sukkanen, vaan pidän kyllä ihan sandaalienkin kanssa aina paksua villasukkaa. :D Aika näyttää, miten tämän ongelman ratkaisen, kunhan tulee vastaani sellainen tilanne, että sen mekon voin laittaa päälleni. Mutta onpahan nyt ainakin säärystimet yhteensointuvat mekon kanssa, jos joudun turvautumaan johonkin vääränlaiseen sukkaan sitten varpaiden osalta. ;)

Säärystimet
Tehty ajalla: 23.-26.2.2012
Malli: 2 oikein 2 nurin -joustinta
Lanka: Luovon Puojin 2-säikeinen villalanka luonnonvalkoinen
Langankulutus: 73 g
Puikot: 3 mm
Koko: Mulle
Muuta: Ihan kivat  

Koska mekon hihat, vyötärö ja selkäosa ovat ihan 2 oikein 2 nurin -joustinta, ei näihin säärystimiinkään tarvittu sen kummempaa. Puikoilla oli 56 silmukkaa ja niillä tikuteltiin niin pitkästi, että pituutta tuli polvista nilkkaan. Oikein mukavaa neulottavaa siis! :)

Mukavaa viikon jatkoa! :)

tiistaina, helmikuuta 26, 2013

Tunnustuksia

Edit: Tämän piti tulla ajastuksella 26.2. klo 17, mutta olin vahingossa laittanut sen edelliselle päivälle 25.2., jolloin se jäikin toisen postauksen "alle". En tiedä, miten syötteenlukijat tähän reagoivat, mutta jos tämä tulee nyt toiseen kertaan jonkun syötteenlukijaan, niin pahoittelen sähläystäni! :)

Lettu antoi minulle tunnustuksen, johon liittyi kuvakin, mutta koska Lettu ei ollut saanut laitettua kuvaa blogiinsa, niin matkin häntä, enkä siis minäkään laita. ;) Oikeasti olen jo joskus tämän saman tunnustuksen saanutkin, joten jostain täältä blogini syövereistä se kuva varmasti löytyykin. Kiitos joka tapauksessa Letulle tunnustuksesta! :)

Nyt minun kuuluisi kertoa itsestäni kahdeksan "paljastusta". Tässäpä niitä:

  1. Paastonajan alettua mietin, millä tavalla itse "paastoaisin" tänä vuonna. Ekopaasto tuntui hyvältä ajatukselta, ja minun kohdallani erityisesti ylimääräisistä tavaroista luopuminen. Koska olin heti paastonajan alettua pitkään heikossa kunnossa, ensimmäiset kaksi paastoviikkoa menivät tätä ekopaastoani suunnitellessa. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: nyt minulla on tarkasti mietittynä miten toteutan tavaroiden karsimisen, missä järjestyksessä ja millaisella aikataululla etenen. Tällä viikolla pääsin hyvän suunnittelun ansiosta jo alkuun. Aion karsia tavaroitani erittäin ronskilla kädellä: säilyttämisen syyksi ei riitä tunnearvo tai mukavien muistojen herääminen, jos tavaralla ei ole oikeasti käyttöä. Miksi esimerkiksi säilöisin hääpukuani, jos en aio enää uudestaan mennä naimisiin? "Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus tarvisi" -ajattelutapa saa nyt poistua! Koska vointini vuoksi en jaksa tehdä tätä ekopaastoani kuin pienissä pätkissä, prosessi tulee todennäköisesti jatkumaan vielä paastonajan jälkeenkin, vaikka pyrinkin tekemään suurimman osan ennen pääsiäistä. Jo nyt on ensimmäisen pikkurupeaman jälkeen vapautuneempi olo! :)
  2. Minusta tuli täti ensimmäisen ja toisenkin kerran ollessani vasta 11-vuotias, ja nyt olen kymmenen lapsen täti, reilun puolen vuoden päästä myös isotäti. :)
  3. Sairastumiseni on heikentänyt liikuntakykyäni rajusti viimeisen puolen vuoden aikana. Olen nyt kuitenkin päässyt uudestaan liikunnan maailmaan, vaikka kaikki on pitänyt miettiä uudelleen. On niin kovin tärkeää pitää kuntoa yllä sairaudesta huolimatta. Pyrin polkemaan kuntopyörää 20-30 minuuttia päivässä, mutta pienissä erissä, koska en jaksa polkea pitkiä aikoja. Aloitin toki liikkumisen uudelleen ihan pienestä, 5 minuuttia päivässä, mutta vähitellen olen pystynyt lisäämään tuota aikaa ja kertoja. Vaikka käytänkin kävelykeppiä tukenani ainakin kodin ulkopuolella, niin en ole onneksi vielä täysin kykenemätön liikkumaan!
  4. En ole aiemmin pitänyt kirjaa lukemisistani, mutta tämän vuoden alussa aloin laittaa ylös kaikki lukemani ja äänikirjoina kuuntelemani kirjat, ihan vain mielenkiinnosta nähdäkseni, miten paljon sitä oikeastaan tuleekaan luettua. Tähän mennessä olen lukenut tai kuunnellut äänikirjana tänä vuonna (siis tammi- ja helmikuussa) yhteensä 15 kirjaa, eivätkä ole edes mitään pikkuteoksia, joukossa mm. Tolstoin Anna Karenina, 910 sivua niin pikkuriikkistä tekstiä, ettei tahtonut kunnolla edes nähdä. Sitä ei ihan parissa päivässä kahlattukaan, kun taas monet kirjat lukaisen helposti vuorokaudessa. Esikoiseni pääsi myös tuossa tammikuun lopulla kiinni lukemisen maailmaan, siis muuhunkin kuin Aku Ankkoihin. Viime viikonloppuna hän luki valehtelematta ainakin 10 kirjaa yhden viikonlopun aikana! :)
  5. Sen sijaan olen ihan onneton kaikissa elokuviin liittyvissä asioissa. Eilen Oscar-palkitut elokuvat ja näyttelijät eivät sano minulle yhtään mitään. Jos minun pitäisi nimetä lempinäyttelijäni, niin ei tulisi todennäköisesti ketään mieleen. Katson silti joka lauantai perheen seuraksi jonkun koko perheen elokuvan (lue: kudon sohvalla samalla, kun miesväki katsoo, ja jos kyse on japanilaisesta animaatiosta, niin yleensä nukahdan ennen elokuvan puoliväliä... ;) ).
  6. Vaikka minulla on käsityötarvikkeet jämptisti järjestyksessä, niin on minulla yksi heikko kohta: kaikki netistä tulostetut ja lehdistä kopioidut ohjeet ovat minulla ihan rutussa jonnekin kansion väliin tai käsityöpussukkaan sullottuina, en ole jaksanut niille keksiä mitään hyvää säilytyssysteemiä. Yleensähän ne ohjeet jo rypistyvät, kun ne kulkevat mukana käsilaukussa kaiken muun roinan seassa. Nyt oikeastaan tuohon ekopaastoon liittyen olen päättänyt laittaa nämäkin ohjeet järjestykseen kansioihin ja muovitaskuihin. Jos niistä on siis enää mitään jäljellä...
  7. En tykkää saunoa, ja meillä onkin sauna täysin varastokäytössä. Olemme asuneet tässä asunnossa kohta viisi vuotta, emmekä ole sinä aikana lämmittäneet saunaa kertaakaan. Ei siellä voisikaan saunoa, koska siellä on niin paljon tavaraa... Olemme kyllä mieheni kanssa puhuneet, että ekopaaston ja ylimääräisestä tavarasta luopumisen myötä voisimme pyrkiä siihen, että niille tavaroille löytyisi säilytystilaa jostain muualta kuin saunasta. On se sauna nyt jo paljon tyhjempi kuin vuosi sitten. Mutta sinne on tosiaan isäntä laittanut ihan naulakoitakin seinille, että saadaan kaikenlaisia luistinreppuja yms. ripustettua. ;) Todennäköisesti, jos sairauteni on se mitä vahvimmin epäillään, en välttämättä koskaan enää edes pysty saunomaan, siihen liittyy heikentynyt lämmönsietokyky, ja jo nyt ihan pelkkä lämmin suihku tekee minut huonovointiseksi. Kesää ja helteitä en uskalla ajatellakaan... Silti olisi ihan kiva ajatus, jos asuntomme saunassa voisi edes teoriassa ajatella saunovansa. ;)
  8. En tykkää syödä kodin ulkopuolella, muiden ihmisten seurassa tai jonkun toisen laittamaa ruokaa. Minusta on turvallisinta syödä ruokaa, jonka olen itse valmistanut ja tiedän mitä se sisältää. Työpaikan koulutustilaisuuksiinkin ottaisin mieluummin omat eväät kotoa kuin söisin siellä työnantajan tarjoamaa ruokaa. Minusta "valmiiseen pöytään" istumisessa ei ole mitään hohtoa, pikemminkin se on puistattavaa. Ravintolassa olen ihan paniikissa, ja jos joudun käymään joskus "ulkona" syömässä, niin yleensä käyn etukäteen ravintolan nettisivuilta selvittamässä, mitä on tarjolla ja mitä valmistusaineita mikäkin ruoka sisältää. Kylässä käydessä inhoan sitä, että siellä "kuuluu" istua kahvipöytään, eikö sitä voisi mitenkään jättää väliin? Minusta on mukavinta, että ruoka-aikana ollaan kotona, ja jos se ei ole mahdollista, niin sitten syödään omia eväitä. Olen myös äärimmäisen tarkka siitä, mitä ruoka sisältää, ja luen aina kaikki tuoteselosteet tarkasti. Vaikka eipä nekään taida pitää paikkaansa viime päivien uutisotsikoista päätellen. ;)
Tässäpä oli kahdeksan paljastusta minusta. Vaikea oli näitä keksiä, ja joku asia saattoi olla sellainenkin, että olen sen täällä ehtinyt joskus jo kertoa. Tapani mukaan jätän haasteen jatkamisen sikseen, niin monella nämä on jo kiertäneet useaankin kertaan.


maanantaina, helmikuuta 25, 2013

Valmista poikaa :)

Tämän vuoden ensimmäinen ristipistoprojekti on nyt valmiina. Sitähän on saatu seurata täällä blogissakin, mutta kertauksen vuoksi pieni videonpätkä työn vaiheista:

video

Pistelyosuuden sain valmiiksi viime yönä hieman puolenyön jälkeen, sen jälkeen pesin työn ja aamulla se oli kuivunut. Kehyksiin ja seinälle työ pääsikin heti aamutuimaan jopa ennen kuin kuvan esittämä henkilö ehti lähteä kouluun (hänellä oli kymmenen aamu).

Ristipistoesikoinen
Tehty ajalla: 4.1.-25.2.2013
Malli: 1-vuotiskuvasta X-stitch-ohjelmalla tehty
Kangas: 18 ct luonnonvalkoinen aida
Langat: DMC 3799, 317, 318, 415, 762 ja valkoinen (blanc)
Pistot: Ristipistoja
Koko: 100x120 pistoa (yhteensä 8522 pistoa)
Viimeistely: Paspatuuri Kärkkäiseltä, kehys Halpa-Hallista
Muuta: Ihana tuli! :)      

Tämän valmistuminen ja onnistuminen tuottaa minulle suurta iloa. Ensimmäisen yritykseni esikoisen 1-vuotiskuvasta tein muutamia vuosia sitten, silloin tavoittelin seepian sävyä, mutta tuloksena oli zombie, koska vaikka tuo mallin tehnyt ohjelma on muuten hyvä, niin lankojen värisävyt se määrittelee päin takapuolta. Tähän kuvaan kuten myös aiemmin valmistuneeseen kuopuksen kuvaan valitsinkin sävyt ihan itse. Olen kyllä niin tyytyväinen lopputulokseen, koska kokemusta on myös siitä pieleen menneestä versiosta.


Tässä alkuperäinen kuva ja sen ristipistoversio. :)


Molemmat pojat pääsivät nyt eteisen seinälle toivottamaan kaikkia taloon tulijoita tervetulleiksi. :) Alunperin oli tarkoitus sijoittaa taulut lastenhuoneeseen, mutta sen seinät ovat jo niin täynnä kaikkea mahdollista, paitsi ulkoseinä, johon ei saa laitettua mitään ilman kiviporaa. ;) Eteisessä on tauluille oikein hyvä paikka.

Näiden mustavalkoisten kuvien jälkeen tekee mieli tehdä nyt ihan jotain toisenlaista ristipistoa. Vielä en ole päättänyt seuraavaa pistelyprojektiani, mutta eiköhän sekin tässä pian selviä. :) Ehkä joku pieni välityö olisi paikallaan.


Tuossa seinällä, jonne poikien kuvat nyt pääsivät, oli aiemmin neljä pientä kanavatyötaulua, jotka saivat nyt väistyä. Tämä on nyt noiden taulujen kolmas paikka tässä asunnossa, aina ovat joutuneet muiden ristipistotöiden tieltä väistymään. ;) Nyt minulla onkin sitten kokonainen kanavatyöseinä, kaikki esillä olevat kanavatyöni ovat yhdellä seinällä. Suuren osan kanavatöistäni olen tehnyt lahjaksi, tässä on kaikki ne, jotka minulla on kotiseinällä. Tuo kotikirkkoni kuva oli aiemmin tuossa oikealla suojelusenkelitaulun vieressä, mikä teki käytävänmallisesta eteisestä jotenkin vielä enemmän käytävämäisen. Nyt käytävämäisyys ei ole niin silmiinpistävä. :) Kaapissa olisikin odottamassa yksi pieni kanavatyö, pitäisiköhän pistellä se ja liittää näiden jatkoksi...?

Kiitos taas käynnistäsi, tervetuloa uudelleen! :)

Kysymyshaaste

Sain TeSalta haasteen vastata 11 kysymykseen. Mukavaa, että nämä ovat käsityöaiheisia, vaikkakin perin kinkkisiä.

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi? 

Tällä hetkellä minulla ei ole mitään kovin kummoisia käsityöhaaveita, tykkään tehdä tuttuja ja turvallisia asioita. Minulla on kuitenkin eräs haave, jonka haluaisin tehdä jossakin vaiheessa elämääni. Haaveilen nimittäin sellaisesta arkunpäällisliinasta, joka olisi käsintehty. En ole koskaan kyllä nähnyt tällaista liinaa, vaikka hautajaisissa olen varmasti ollut useammin kuin suurin osa ihmisistä elämänsä aikana, johtuen siis edellisestä työstäni, jossa monesti varsinkin keikkatyöläisenä ollessani saattoi olla neljätkin hautajaiset peräjälkeen samana päivänä, tunnin välein. Siunauskappeleissa istuessa on siis tullut monenmoista mietittyä ja omat hautajaiset suunniteltua moneenkin kertaan. Jostain se arkunpäällisliinakin on ajatuksiini putkahtanut. Eli haluaisin oman arkkuni päälle siunaustilaisuuden ajaksi jonkinlaisen itseni tekemän liinan, se voisi olla kaitaliinan tapainen, joka peittäisi vain sen arkun päällisosan ja sivut jäisivät paljaaksi. Liina olisi valkoinen, mikä edellyttäisi kyllä sitten puuarkkua, että liina pääsisi parhaiten esille. Olen miettinyt, että siihen liinan jalkopäähän, mikä näkyisi kirkkoon päin kaiken kansan nähtäville, tulisi kirjottuna teksti "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi." Liinassa voisi olla kirjontaa ja virkkausta ainakin. Mutta se toki otettaisiin pois ennen kuin arkku menisi tuhkattavaksi, jotta liinaa voisi myös kierrättää. Ei tuo varmaan mikään erityisen kunnianhimoinen haave ole, mutta käsityöhaave kuitenkin.

Toinen käsityöhaaveeni liittyy myös eräällä tavalla hautajaisiin. Kun muinoin entisessä työssäni tuli oltua myös niissä muistotilaisuuksissa, joista osa järjestettiin vainajan kotona. Kaksi kotia ovat erityisesti jääneet mieleeni. Ensimmäisessä kodissa oli ihan kaikki mahdollinen virkattua. Sohvat oli peitetty virkatuin päällisin, oli virkatut sohvatyynyt, liinat ja verhot. Ei jäänyt epäilystäkään, mikä oli ollut vainajan rakkain harrastus. Toisessa muistotilaisuudessa vainajan kädenjälki näkyi seinillä, hän oli tehnyt elämänsä aikana valtavasti kanavatöitä, eivätkä ne olleet edes mitään pieniä. Niitä oli kodin joka ainoa seinä täynnä vieri vieressä. Näissä kodeissa tuli tunne, että vaikka nämä vainajat ja heidän läheisensä olivat minulle ihan tuiki tuntemattomia ihmisiä, jotka kohtasin ensimmäisen ja yleensä ainoan kerran vain tässä hautajaistilanteessa, niin vainajan kädenjäljen näkeminen hänen kodissaan toi hänet jotenkin lähemmäksi, hänen tekemänsä käsityöt kertoivat paljon hänestä ja hänen elämästään. Näissä muistotilaisuuksissa muistan ajatelleeni, että sitten kun minun muistotilaisuuttani aikanaan vietetään, niin haluan oman kotini olevan silloin ihan samanlainen, täynnä käsitöitäni seinillä, huonekaluilla, lattialla, katossa, ikkunoissa... niin, että minnekään ei voi katsoa ilman, että näkee jotain minun tekemääni käsityötä.

Tässä minun kunnianhimoisimmat käsityöhaaveni. Lyhyesti sanottuna se, että saisin elää käsitöitä tehden ja saada mahdollisimman paljon ihania käsitöitä aikaiseksi. Jälkipolvet nakatkoon ne sitten vaikka kirpparille, kunhan ne tuottavat itselleni iloa loppuun asti. :)

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?

Mitä mää ny mitään, mää ny tiiä mitä mää ny oon, sama kai se mulle on, ei kai sen ny nii väliä oo... ;)

Tuntuu siltä, etten ole tehnyt mitään erityisen kunnianhimoista käsitöiden saralla. Ihan tavallisia juttujahan ne ovat, joita jokainen osaa tehdä, jos vain tarpeeksi yrittää. Jokainen valmistunut käsityö on juuri sillä valmistumisen hetkellä ylpeyden aihe, olen kaikista tekeleistäni ihan yhtälailla onnellinen.

Yksi iso haaste minulla oli ainakin kantotakissa, jota yritin ommella v. 2007 kuopusta odottaessani. Takkihan lopulta epäonnistui, eikä sitä tullut edes käytettyä juurikaan, ehkä kerran tai kahdesti. Menipä senkin ääressä itketyt kyyneleet ja raivotut kiukut ihan hukkaan! Kunnianhimoa siis oli enemmän kuin taitoa...


Tässä vaiheessa jätetään mainitsematta myös muutamat kunnianhimoiset käsityöt, jotka eivät koskaan valmistuneet vaan päätyivät roskiin. Sinne kai tuokin kantotakki pitäisi heittää, se on sisäpuolelta niin törkeän näköinen, ettei sitä voi kirpparillekaan laittaa.

Onnistuneista käsitöistä voisin nostaa yhden tähän esille, koska tämä ainakin ajallisesti vei minulta kauan:


Tätä ristipistotyötä tein kahdeksan vuotta, joten siinä mielessä tämä jotenkin nousee mieleen, kun puhutaan kunnianhimoisista käsitöistä. Vaikkakin ihan tavallinen helppo ristipistotyöhän tämäkin oli, ainoastaan isokokoinen.

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?

Ei todellakaan jää aloittamatta eikä kyllä jää lopettamattakaan! Kaikki mitä aloitetaan, tehdään myös loppuun, vaikka kesken kaiken alkaisi kaduttamaankin. ;) Yleensähän minulla on vain yksi käsityö kerralla kesken, ja kun saan työn valmiiksi, saattaa tulla hetkellisesti sellainen tunne, ettei osaa päättää, minkä seuraavaksi aloittaisi, kun listalla on niin monta hyvää ehdokasta. Mutta en kertakaikkiaan pysty olemaan, jos minulla ei ole mitään käsityötä kesken! Aika nopeasti se päätös uudesta käsityöstä sitten syntyy, ja yleensä pyrin jo edellistä käsityötä viimeistellessäni miettimään, minkä aloitan seuraavaksi, jottei tule sitä hetkeä, ettei ole mitään tekeillä. Jotkut ovat kuulemma ketjupolttajia - minä olen ketjusilmukoija! ;D (mielenvikaast läpändeerust - saa käyttää muttei oo pakko, hei!)

4. Mitä käsitöitä teet mieluiten? 

Teen mieluiten sitä käsityötä, mikä sillä hetkellä sattuu olemaan käsissä. Paitsi, jos kyse on ompelukoneella tehtävästä jutusta, silloin yleensä tekisin mieluiten mitä tahansa muuta. ;) Joskus kyllä saatan tykätä ompelustakin, jos kyse on tyyliin jostain verhonkäänteiden tai tyynynpäällisten ompelusta. :D Mutta mieluiten neulon, virkkaan tai ristipistoilen. Enkä osaa päättää, mikä näistä olisi mieluisin laji. Ristipistoilu on ihanaa, voisin siirtyä muuten vaikka pelkästään pistelijäksi, mutta siinä on se huono puoli, että samaan aikaan ei voi tehdä oikeastaan muuta, eikä ristipisto ole erityisen kätevä otettavaksi bussiin, palaveriin tai lääkärin odotushuoneeseen. Ristipistoillessa pystyn samaan aikaan kuuntelemaan äänikirjaa, mutten esimerkiksi lukemaan tai katsomaan telkkaria. Neulominen sujuu puolestaan ihan selkäytimestä, samalla voi ihan hyvin tehdä melkein mitä vaan kuntopyöräilystä kokkaamiseen. Mutta joskus neulepuikot voivat olla hankalat käsilaukussa bussissa tms., jos puikkoja tai lankakeriä on monta tai jos työ on hirmuisen iso. Virkkuutyö on ehkä kätevin bussityöksi, kun siinä on vain yksi koukku, eikä haittaa vaikka se tipahtaisikin, silmukat eivät silti karkaa. Virkkuutyöstä riippuen työ kuitenkin vaatii enemmän käsiin katsomista kuin neuletyö, eli samaan aikaan ei voi tehdä ihan kaikkea sitä mitä neuloessa. Periaatteessa tykkään enemmän ristipistoista ja virkkaamisesta kuin neulomisesta, mutta neule on moneen tilanteeseen niin paljon kätevämpi.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

Periaatteessa sen ei pitäisi liittyä sikäli, että olen koulutuksiltani muusikko (ensimmäiseltä koulutukseltani kirkkomuusikko ja toiselta koulutukseltani musiikkipedagogi). Mutta olen päätynyt nykyään työhön, jossa kädentaitojakin tarvitaan jollakin tavalla. Lähinnä ne kädentaidot ovat askartelua, joka ei ole todellakaan vahvin lajini. Työ on kyllä suurimmalta osalta paljon muuta kuin askarteluosastoa, mutta välillä täytyy osata itse askarrella esimerkiksi rekvisiittaa, ja sitten täytyy osata myös suunnitella ja ohjata lasten askartelua. Onneksi siinä pärjää aika yksinkertaisilla jutuilla. Ihan käsitöitä-käsitöitä teen ainoastaan palavereissa. ;)

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

Pyrin järjestelmällisyyteen ja siivoan jatkuvasti paikkoja, joissa olen tehnyt käsitöitä. Keskeneräisen työn koppani siivoan aina jokaisen työn valmistumisen jälkeen niin, että edellisestä työstä ei jää koppaan lankoja, puikkoja tai vyötteitä pyörimään, vaan ne laitetaan asianmukaisille paikoilleen. Kaikilla käsityötarvikkeillani on oma paikkansa, ja pystyn kyllä aika hyvin pitämään järjestyksen. Lisäksi muistan tarkalleen, missä jokin tietty lankakerä majailee. Ainahan järjestyksessä on parantamisen varaa, mutta en kyllä sitä ihan kaaokseksikaan kutsuisi. ;)

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?

Hmm... tämä menee varmastikin askartelupuolelle. Toki minulla on olemassa muutakin sellaista, josta en tiedä mitä tekisin, esimerkiksi huovutusvillaa ja kankaita on tullut aikoinaan hamstrattua mukamas hyvissä aikeissa, mutta periaatteessa olen edes joskus tehnyt jotain villasta tai kankaista, niitä on vain hankittu vähän liikaa... Ristipistomateriaaliakin taitaa olla liikaa, mutta aikomus on niistä tehdä jotain. Mutta se askarteluosasto sitten. Jotakin askartelumateriaalia minulla on ihan tässä työhuoneessa, niitä käytän lähinnä satunnaisiin korttiaskarteluihin. Sen sijaan tuolla lastenhuoneen yläkaapin perukoilla on pahvilaatikko, jossa lukee "askartelujuttuja" (tai jotain sinne päin). Se laatikko minulla on ollut varmaankin jo viime vuosituhannella ensimmäisessä Oulun yksiössäni. Siellä on Tiimarista hankittua huopaa, paperinarua ja kaikenlaista muutakin askartelukamaa. Olen minä niistä joskus varmasti jotain tehnytkin, ja välillä sinne tulee kurkattua juurikin jonkun huovan tarpeessa, mutta oikeasti se laatikko on sellainen, että sen voisi antaa suosiolla lasten pengottavaksi tai sitten vain hävittää ne tavarat. Luulen, että seuraavassa kaappien inventaariossa (joka on suunnitelmissa tälle keväälle) sille laatikolle tapahtuu jotain.

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten? 

Kaikenlaisissa mielentiloissa. Ei sellaista tilannetta ole olemassa, jolloin ei voisi tehdä käsitöitä! Usein teen käsitöitä kaiken muun ohessa (bussit, palaverit, tv, lukeminen, kuntopyöräily, nettisurffailu...), tai sitten odotellessa jotain muuta tapahtuvaksi, usein mieltäni rauhoittaakseni (odotushuone, vieraita tulossa, jokohan sen ruuan saisi ottaa uunista, vielä 10 minuuttia siihen että pitää lähteä bussille...). Ideaalitilanteessa teen käsitöitä nautiskellen sohvannurkassa, mutta silloinkin siinä taitaa olla vähintään se äänikirja seuranani. Toisen kanssa jutustellessa on myös kiva pitää käsityötä työn alla. Käsityö rauhoittaa, rentouttaa, innostaa, antaa tarmoa, lohduttaa - sitä voi tehdä iloisena, surullisena, vihaisena, kiihtyneenä, paniikissa, pettyneenä, onnellisena, rakastuneena, jännittyneenä, peloissaan, väsyksissä, ahdistuneena... (keksi itse lisää mielentiloja!)

9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä? 

Olen, mutta en enää muista, että mitä ne olivat. ;) Pitäisi lukea blogia taaksepäin, koska yleensä olen ne ideat myös täällä jakanut. Monista hyvistä ideoista on tullut varmastikin niin arkipäivää, ettei niitä enää sen kummemmin ajattele, vaikka sillä oivaltamisen hetkellä ne ovat tuntuneetkin mullistavilta. Ehkä yksi hauska idea oli neuloa ryijyt pörrölangasta.


Joskus toisten blogeja lukiessani ihmettelen myös, miten muilla voi jäädä niin hirveästi langanpäitä pääteltäväksi ja vieläpä roskiin heitettäviksi? Koska minulla ei pääteltävää ole yleensä kuin se vihoviimeinen langanpää, eikä roskiin mene koskaan senttiäkään lankaa! Ehkä se on joku minun oma ideani, ettei minulla synny langanpäitä... ;) Virkatessa virkkaan tietysti langanpäät heti sinne työn sisään, se onnistuu helposti. Neuloessa pyöröneuletta neulon sen aloituslanganpään samantien työn sisään, ja tasoneuleessa jätän sen roikkumaan ja käytän myöhemmin saumojen ompeluun ilman, että katkaisen lankaa laisinkaan. Yleensä pyrin luomaan silmukat niin, että langanpäätä jää n. 5 cm. Uuden langan aloituksessa (esim. raitaneuleessa) aloituspää on sen 3-5 cm, ja pujottelen se heti työn lomaan, jolloin se ei jää sinne roikkumaan. Kun katkaisen langan, jätän taas sen 3-5 cm pätkän, jonka pujottelen samantien taas työn sekaan. Ei siis millään onnistu saamaan lopuksi kuin yhden pääteltävän langanpään, ja kaikki langanpäät on pujoteltuina työhön eikä roskiksessa ole kuin korkeintaan lankakerän ympärillä oleva vyöte (jos koko kerä on kulunut loppuun työn aikana; vajaiden kerien ympärille säästän toki vyötteet). Ehkä tämä on sellainen minun ideani käsitöiden saralta, tätäkin saa käyttää, muttei oo pakko, hei! :)

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi? 

Varmaan sen saman, mikä minulla oli aina käsityönumeronani eli 9. Saattoi se kyllä joskus olla 8, en muista niin tarkkaan. En ollut mikään kärsivällisin käsityöntekijä koulussa, yleensä olin ehtinyt tehdä jo omani ennen kuin opettaja antoi edes ohjeita, mistä syystä käsitöistä tuli vähän omanlaisiaan. ;) Sama tyyli minulla on edelleen, eli valmista pitää tulla äkkiä. Ja sitten olen tällainen aika lailla tavallisten käsitöiden tekijä, en innostu mistään "extremestä" kovin helposti. Mutta ne tavalliset käsityöt teen kyllä mielestäni ihan hyvin, mutta täyden kympin saavuttaakseen niiden pitäisi olla suorastaan yliluonnollisia, ja siihen en edes halua kyetä. Siksi siis 9. 

11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?

Vähän aikaa piti miettiä, koska en kiinny kovin helposti esineisiin. Toisaalta en ole myöskään saanut varsinkaan aikuisiällä käsintehtyjä lahjoja, koska moni tietää minun osaavan tehdä sellaisia itsekin. Mutta kun oikein tarkasti miettii, niin onhan meillä toki muidenkin tekemiä käsitöitä:


Tästä tuolista en onnistunut löytämään kuvaa, jossa se olisi nykyisessä ulkoasussaan, joten saatte tyytyä tällaiseen noin 8 vuotta vanhaan kuvaan, jolloin minä olin siihen laittanut ensimmäisen kerran kädenjälkeni. Tuolin sain joululahjaksi vuonna 1978, sen on nikkaroinut pappani ja alkuperäisen verhoilun teki mummuni. Mummu kuoli tammikuussa 1979, joten tämä taisi olla viimeisiä hänen käsitöitään. Alunperin tuoli oli vaaleanpunainen ja siinä oli viininpunainen verhoilu, joka oli kiinnitetty nastoilla. Pohjassa luki "Marille jouluna -78". Tuoli oli minulla kovassa käytössä, ja kun olin jo syntyessäni aika isokokoinen ja kasvoinkin kaikkien käyrien yläpuolella, tuoli ei jossain vaiheessa enää kestänyt ison tytön painoa, vaan alkoi hajota. Kun veljen- ja siskontytöt syntyivät -89, tässä tuolissa oli heidänkin mukava kiikkua, mutta se vaati ehdottomasti korjausta. Veljeni korjasi tuolin revenneet liitokset ja maalasi tuolin valkoiseksi. Äiti kehitteli tuoliin jonkinlaiset pehmusteet, jotka olivat kyllä alun alkaenkin tosi huonot, mutta nähtävästi kelpasivat mummulaan tulleille lastenlapsille. Minä otin tuolin itselleni, kun meidän esikoinen oli syntynyt, sillä minun tuolinihan tämä on. Silloin ompelin nuo kuvassa näkyvät päälliset. Näiden päällistenkin loppu koitti kuitenkin jossain vaiheessa, lähinnä kiinnitysnarut eivät enää kestäneet kulutusta, vaikka niitäkin uusin moneen otteeseen. Nykyisin tuossa selkänojassa ei ole enää pehmustetta, ja istuinosaan olen laittanut vaahtomuovin, jonka päällä on tummanharmaa kangas. Siitä versiosta en tosiaan löytänyt kuvaa, enkä jaksaut kävellä muutamaa askelta makkariin, että olisin sen kuvan tuolista ottanut. ;) Tuoli on minulle rakas siksi, että se on papan tekemä, pappaakaan en ehtinyt tuntea, koska hän kuoli pian mummun jälkeen vuonna 1980. Tuoli on meillä makkarissa, ja sen päälle pinotaan yön ajaksi sängynpeitteet yms., mutta joskus kun laitan uunissa ruokaa, niin kuopus hakee tuolin uunin eteen ja kiikkuu siinä samalla, kun seuraa ruuan valmistumista. ;)


Kaikkein rakkaimpia käsitöitä ovat kuitenkin lasten tekemät. Tässä äitienpäivälahjoja viime- ja toissavuodelta. Näistä on yksi lahja ihan oikeasti käytössäkin, se on tietysti tuo nuppineulatyyny! :)

Tämä haaste kuuluisi jakaa eteenpäin, mutta minä en sitä jaksa tehdä lähinnä siksi, että olen niin huono keksimään kysymyksiä. ;)

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2013

Viimeistä vaille

Esikoisen 1-vuotiskuvan ristipistotyö oli aikomuksenani saattaa valmiiksi helmikuun aikana. Vielä ei ole valmista, mutta paljoa ei puutukaan. Kyllä tämä vielä tässä kuussa saadaan kehyksiin ja seinälle! :)


Nyt on pisteltynä viisi värisävyä kuudesta, eli enää puuttuu vain valkoiset pistot, joita tulee tähän noin 500 kappaletta. Käytännössä se on yhden illan rupeama ja vielä helppo sellainen, koska tarvitsee vain täyttää tyhjät kohdat. :)

Suloista sunnuntain jatkoa ja mukavaa alkavaa viikkoa! :)

lauantaina, helmikuuta 23, 2013

Menitkös lankaan?

Toivottavasti et oikeasti luullut minun tehneeni villasortseja 7 veljeksestä, vaikka sellaista edellisen postauksen kuva väittikin. Nimittäin jos luulit, niin menitpäs lankaan! :) Minähän sanoin niiden vielä saavan jatkoa, ja se jatko on tietysti lahkeet.

Villasortsit + lahkeet = villahousut!

Virkatut villahousut
Tehty ajalla: 19.-23.2.2013
Malli: Novita Syksy 2012 nro 17
Suunnittelija: Noora Niinikoski
Lanka: Novita 7 veljestä sininen (124), luonnonvalkoinen (010), vihreä (319) ja tumma turkoosi (350)
Langankulutus: 460 g
Virkkuukoukku ja puikot: 4,5 mm
Koko: M
Muuta: Tykkään! :)   

Kutsun näitä virkatuiksi villahousuiksi, vaikka nämä aloitettiinkin neulomalla. Sen neulotun osuuden näittekin pari päivää sitten "sortseina". Ohjeen mukaan lahkeet olisi pitänyt ommella yhteen ja tehdä kuminauhakuja vasta ihan lopuksi, mutta minä ompelin työn siihen "sortsivaiheeseen" siksi, että näitä oli helpompi sovittaa työn edetessä. Virkkauksen valmistuttua ei ollutkaan sitten muuta viimeistelyä kuin langanpään päättely ja kevyt höyrytys; matkan varrella syntyvät langanpäät minulla on aina tapana päätellä samantien, jolloin lopuksi ei jää kuin se viimeinen langanpää päättelyyn.

Nämähän ovat varsinaiset design-villikset, koska nämä on suunnitellut Marimekon pääsuunnittelija; ohje oli viime syksyn Novitan "design"-osuudessa. Vaihdoin näihin ainoastaan värit mieleisekseni - alkuperäisessä ohjeessa päävärit olivat musta (yäk) ja vitivalkoinen (yäk), ja raitoina sininen ja vaaleanpunainen. Omiin pöksyihini pääväreiksi tulivat sininen ja luonnonvalkoinen, ja raidoiksi vihreä ja turkoosi. Tykkään tosi paljon näistä! Vakuutan myös, että näitä tehdessä ei ollut hetkeäkään tylsää! :)


Virkatut pöksyt sopivat mitä mainioimmin käytettäviksi mekkojen kanssa. Kaapistani löytyykin vaikka millä mitalla näiden kanssa sopivia mekkoja, mutten jaksanut kuvausta varten kaivaa esiin kuin pari ensiksi käsiin osunutta, eli viimeksi valmistuneita. Tässä kuvassa hiljattain valmistunut pässinpökkimä mekko...


... tässä taas alkuvuonna valmistunut palmikkomekko. Pöksyjen turkoosi on samaa lankaa kuin mekossa, eli ainakin tämän kanssa näitä tulee varmasti käytettyä.

Pakko kai sanoa näistäkin pöksyistä: Uuh, iihanat! :)

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2013

Kuuminta hottia?

Olen ihan pihalla kaikista muotiin liittyvästä, joten kertookaapa mulle, onko tää ihan in vai out?


Villasortsit ovat takuuvarmasti ainakin kuumat eli hottikset, mutta muuten ajatus tuntuu hassulta. Koska villa = talvi ja sortsit = kesä. Jollei sitten käytä niitä tälleen kuin kuvassa. Kerran oon telkkarissa nähnyt jollain naisella sortsit sukkahousujen päällä, mutta ne taisivat olla ihan tavalliset sortsit ja nailonsukkikset, eikä villasukkahousujen päälle vedetyt 7 veljestä -neulesortsit kuten mulla kuvassa. ;)

Aikuisten oikeesti en ole tehnyt villasortseja, vaan nämä saavat vielä jatkoa. Halusin vain tehdä nämä sovitusasteelle, jotta näen, mahtuvatko jalkaani vai menevätkö purkuun, ja on jatkossakin sitten helpompi testailla. Loput näette sitten valmiina. :)

tiistaina, helmikuuta 19, 2013

Kirjoneuletta

"Tuhannet kiitokset!" totesi kuopus eräänä päivänä noustessaan ruokapöydästä.

Samoin sanon minä myös teille kaikille, jotka olette viime aikoina jättäneet blogiini niin ihania kommentteja! Olette jaksaneet kehua käsitöitäni - viimeksi tuota edellisen postauksen mekkoa - toivotelleet jaksamisia ja ystävänpäivää ja kaikkea mahdollista. Minä olen ollut sattuneesta syystä viime aikoina taas hiljaisempi kommentoimaan, mutta yritän edes muutaman kommentin päivässä jättää joihinkin seuraamiini blogeihin. Huomasin myös noista mekkokommenteista, että paljon oli kommentoijien joukossa oudompia nimiä, joita en osannut yhdistää tiettyyn blogiin - toisin sanoen se blogi ei ole säännöllisessä seurannassani - ja joidenkin nimien takana piilikin sitten ihan eri ihminen kuin olin ajatellut, johtuen ihan vain siitä, että vuosien varrella blogituttavieni joukkoon on eksynyt aika monta samannimistäkin ihmistä, jotka bloggaavat ja kommentoivat kaikki omalla etunimellään (samasta syystä itse muutuin muutama vuosi sitten pelkästä Marista MariJ:ksi, kun alkoi kaimoja olla enempi ja vähempi). Olen siis saattanut jo pidemmän aikaa yhdistää jonkun vakituisen kommentoijani hänen kaimaansa, kun en aina jaksa käydä kaikkia varmistamassa. Nyt kuitenkin ihan poikkeuksellisen suuren kommenttimäärän ja lukuisien "uusien" kommentoijien vuoksi kävin kurkkimassa myös nämä uudet tuttavuudet ja lisäsin syötteenlukijaan seurattavaksi kaikki ne viimeisen viikon aikana kommentoineiden blogit, jotka eivät ennestään olleet seurannassani. Koska onhan se nyt mukavaa olla tuttuja molemmin puolin! :) Vielä kerran siis tuhannet kiitokset kaikista kommenteista! :)

Suuren ja "aivottoman" neuleen valmistumisen jälkeen oli aika tehdä välillä vähän pienempää mutta kimurantimpaa. Siispä puikoille pääsivät kirjoneulesukat:

Kirjoneulesukat
Tehty ajalla: 17.-19.2.2013
Malli: Oma, varpaista ylöspäin ainaoikein-neliöaloituksella ja ainaoikein-tiimalasikantapäällä
Lanka: Novita Nalle vihreä (348), keltainen (268), oranssi (278) ja luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 81 g
Puikot: 3 mm
Koko: 38/39
Muuta: Itselle   


Nämä sukat tein tällä kertaa kärjestä alkaen, koska vihreän langan riittävyys oli vähän niin ja näin. Lopulta sitä jäi vielä gramman nöttönen, mutten jaksanut alkaa enää säätämään lisää pituutta. Sukat kun ovat aika kapeat eikä kirjoneuleessa oikein saa siististi tehtyä pohjemuotoilua ilman, että kuvio kärsisi, niin oli senkin puolesta pakko tehdä näistä ihan vaan nilkkapituiset. Taiteilemista oli vähän siinä, miten saan kantapään asettumaan nätisti, mutta hyvinhän sekin lopulta onnistui. Ihanat sukat näistä tuli, ja maastoutuvat jälleen kerran hyvin sisustukseen... ;)


Minullahan on se omituisuus, että pitää olla pusero ja sukat samaa paria; tämä pätee myös kaupasta ostettujen puseroiden ja sukkien suhteen. Joku teistä varmaankin jo hoksasi sukat nähdessään, minkä puseron pariksi ne on tehty, tai siis tässä tapauksessa liivin. :) Kuviokin on itse asiassa napattu tuon liivin kätköistä, vaikkakin muunneltuna yksinkertaisemmaksi. Tykkään muuten edelleen tästä väriyhdistelmästä, namskis! :)

Kiitos jälleen käynnistäsi ja mukavia talvipäiviä! :) Minäkin olen taas parina päivänä jaksanut käydä ulkona pikkuisen. :)

sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013

Uuh, iiihana mekko! :)

Palautan mieliinne tämän kuvan noin puolen vuoden takaa:


Elokuussahan esimieheni yllätti tiimimme viemällä meidät koulutusaamupäivän jälkeen iltapäiväksi virkistäytymään Hailuotoon. Tässä kuvassa ollaan Luovon Puojissa, jossa heti ovesta sisään astuttuani säntäsin tämän lankaläjän kimppuun tekemään tuota, mistä työkaveri onnistui nappaamaan kuvankin todisteeksi hulluudestani. ;) Lankaläjän vieressä mallinuken yllä oli ihana mekko, jota ihailin suunnattomasti. Koska mekossa oli hintalappu 300,- ja kilon lankasatsissa noin 65,- niin oli sanomattakin selvää, että valitsin sen halvemman vaihtoehdon saada ihana mekko itselleni. :)

En vain tullut silloin ottaneeksi kuvaa mekosta, ja kun tässä on tosiaan se puoli vuotta vierähtänyt ennen kuin sain mekon puikoilleni, mielikuva on jo ehtinyt hieman hämärtyä. Sen muistan, että pitkät hihat siinä mekossa oli, jotain joustinneuletta muuten, mutta etuosassa oli helmineuleen tapaista. Sen pohjalta sitten koitin oman mekkoni säveltää. Vasta sitten, kun mekko oli jo puikoilla, hoksasin sen Puojissa näkemäni mekon olevan jonkinlainen muunnos luotolais- eli tikkuripaidasta! Jos olisin tämän aiemmin oivaltanut, olisin ehkä voinut etsiä tikkuripaidan ohjeen käsiini ja katsoa siitä vähän osviittaa. Mutta en viitsinyt enää alkaa purkaakaan tai tekemään suunnitelmiini muutoksia. Onpahan ainakin omanlaiseni mekko eikä minua voida syyttää kopioinnista, vaikka jotain ideaa siitä valmiista mekosta tähän nappasinkin.

Tässä siis minun iki-ihanainen villamekkoni:

Villamekko
Tehty ajalla: 2.-17.2.2013
Malli: Oma, vähän ideaa napattu Luovon Puojissa olleesta mekosta
Lanka: Luovon Puoji 2-säikeinen villalanka luonnonvalkoinen
Langankulutus: 393 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: Mulle (M)
Muuta: Uuh, iiiihana! :)   


Alkuperäisessä ohjeessa taisi oikeammin olla korinpohjaneuletta tuo etuosa, mutta minun mekossani se on nyt helmineuletta. Jos jotain tässä mekossa muuttaisin, niin pääntie saisi olla muutaman silmukan kapeampi ja pari kerrosta "vähemmän syvä", mutta menee tämä näinkin. Muuten olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen, kun ottaa huomioon, että kaikki silmukat ja mitat olen laskenut ihan itse. Mittoja omasta kropasta vähän sieltä ja täältä, ja sen mukaan sitten koitin kehitellä, paljonko mihinkin kohtaan neulotaan mitäkin. Sen vuoksi siis kaula-aukostakin tuli mitä tuli, se oli se ehkä kaikkein hankalin mitattava.


Tässä mekossa ei varsinaisesti ole tehty mitään muotoiluja, vaan se muotoutuu ylleni ihan näiden mallineuleiden ansiosta. Silmukoita on siis mekon koko pituudelta samanverran, paitsi tietysti kädenteitä varten tein sitten asiaankuuluvat kavennukset. Helma on 6 oikein 2 nurin -joustinta, joka levittyy kauniisti, kun taas vyötärön 2 oikein 2 nurin -joustin asettuu napakasti muotojen mukaan. Koko takakappaleen yläosa on tuota samaa joustinta, mutta etukappaleen pieni helmineulekaistale tekee puolestaan sen, että mekkoon tulee luonnostaan vähän lisätilaa rintojen kohdalle ilman, että näyttäisi siltä kuin joustinneule venyisi äärimmilleen. ;)


Kuvasta näkyy vähän epäselvästi tuo helman helmineule, mutta helmaan samoin kuin hihansuihin tein muutaman kerroksen helmineuletta, jotta se tavallaan yhdistää yläosan ja pääntietä ympäröivän helmineuleen alaosaan.


Mietin pitkään, tekisinkö mekon pyöröneuleena vaiko saumojen kanssa. Päädyin lopulta tekemään saumallisen mekon, koska saumat antavat isolle neuletyölle mukavasti ryhtiä. Huomasin tosin netistä tikkuripaidan "historiaa" tutkiessani, että se on ollut tapana tehdä pyöröneuleena ja vielä niin, että hihat neulotaan miehustasta alaspäin myös pyörönä, eli todennäköisesti se taannoin näkemäni mekkokin on tehty siihen tapaan. Mutta minun mekkoni on nyt tehty saumojen kanssa ja hihat tasona alhaalta ylöspäin.

Kun katsot tarkasti tuota saumaa, niin huomaat sen olevankin oikeastaan pieni erityinen yksityiskohta, jonka tein ihan tarkoituksella. :) Sauman kohdalla menee pieni kaistale helmineuletta, jota on siis mekossa muuallakin pieninä yksityiskohtina. Nyt sauma ei oikeastaan näytäkään saumalta vaan jonkinlaiselta koristeelta. Koristeellisen sauman tein niin, että etu- ja takakappaleissa (samoin kuin hihojen reunoissa) neuloin reunasilmukat ainaoikein, siis vain sen yhden reunimmaisen silmukan. Sauma on ommeltu etupuolelta niin, että pujotin neulan aina sen ainaoikean silmukan "harjanteen" läpi, vuorotellen kummastakin kappaleesta. Se on erittäin nopea ja helppo tapa ommella ainaoikein-neuletta yhteen, ja nyt sitä pystyi soveltamaan myös tähän, kun tässä oli ainaoikein-reunasilmukat. Ainaoikein-neuleessa tulee tällä tekniikalla huomaamaton siisti sauma, ja tässä puolestaan tällainen koristesauma. Ideaa saa käyttää, muttei oo pakko, hei! :D

Mekko on siis todella aitoa pässinpökkimää ilman mitään superwash-käsittelyjä, ja sen kyllä tunsin sormenpäissäni tätä neuloessani! Myös kuopus kiinnitti asiaan selvästi huomiota, koska hän totesi tuosta langasta, että "tämä on tehty lampaasta!" :) Yleensä hän ei tuollaista huomiota tee värjätyistä ja teollisesti kehrätyistä langoista. Tässä langassa oli vielä ihan asiaankuuluvasti roskiakin joukossa ja selvästikin on käsinkehrättyä. Aiemmin olen täällä jo maininnutkin, että valmiin neuleen kasteleminen vedessä, jossa oli hieman hiustenhoitoainetta, teki tällekin ihmeitä, ja kaikki karheus on tipotiessään.

Parasta tässä mekossa on ehkä kuitenkin se, että se on ihan itse suunniteltu ja suunnitelmien pohjalta valmistettu - ja siitä huolimatta jopa onnistunut! :) Ideoitahan toki itse kukanenkin nappaa sieltä ja täältä, ja vaikka tällä on olemassa esikuvakin, niin lopputuloksesta otan kunnian itselleni. Uuh, iiihana! :)

Lankaa tuli tätä varten ostettua kilo (sitä ei myyty pienemmissä erissä), ja tähän meni vajaa 400 grammaa. Vielä siis saan tehdä tästä pässinpökkimästä aika monta neuletta, ennen kuin se on kulutettu loppuun. Harmi, ettei se kestä sukkalankana, mutta eiköhän tästä jotain muutakin saa aikaan.

Hauska loppuhuomautus: Lankavarastoni painaa tällä hetkellä 11111 grammaa! :D

Mukavaa uutta viikkoa!

lauantaina, helmikuuta 16, 2013

Tämmönen mää oon

Pötköttelyn aikana piti keksiä tekemistä, joten etsiskelin näitä kuvia, joilla voisin kertoa jotain itsestäni. Näitä löytyy ainakin tämän linkin takaa. Pistän näihin jonkinlaista suomennosta/selvennöstä, jos vaikka kaikki lukijani eivät ole englanninkielentaitoisia. Toivottavasti olen itse nämä ymmärtänyt oikein. :)

Nautin pienistä asioista.
Rakastan sanoja (ja sanaleikkejä!).
Näen kaikesta aina valoisan puolen.
Inhoan joulua (ja muitakin juhlia).
Inhoan shoppailua.
Tämä parivaljakko kuuluu ehdottomasti suosikkeihini kirjallisuudessa, mutta tv-sarjaa (johon tässä varsinaisesti viitataan) en ole nähnyt kuin yhden jakson, eikä se valloittanut sydäntäni. Kirjoja kuitenkin rakastan ja odotan jatkoa näiden naisten tarinoille! :) Kyseessä siis lempikirjailijani Tess Gerritsenin luomat ihanat hahmot etsivä Rizzoli ja tohtori (patologi) Isles.
Tulen loistavasti toimeen lasten kanssa.
Sävellän ja sanoitan musiikkia.
Kirjat ovat parempia kuin elokuvat.
Inhoan puhua puhelimessa. Hoidan kaikkia asioinnit mieluummin sähköpostitse tai menen käymään paikan päällä kuin soitan.
Rakastan klassista musiikkia.
Sadepäivät tekevät minut onnelliseksi. :)
Pelkään koiria.
Olen onnellisesti naimisissa. :)
Haluan päästä hyppelemään lehtikasaan!
Tykkään raidoista.
Soitan viulua.
Tämän tekstin tulkitsen niin, että tykkään sellaisesta säästä, jolloin voi pukeutua neuleeseen. :) Eli tykkään kylmästä säästä.
Tykkään olla yksin kotona.
Lukeminen tekee minut onnelliseksi.
Rakastan neulomista.
Uskon, että kaikella on jokin tarkoitus.
Tykkäsin aikoinani koulusta ja opiskelusta.
Pikkulapset ovat ihania! :)
Soitan pianoa.
Uskon Jumalaan.
Soitan kitaraa.
Rakastan laulamista.
Rakastan musikaaleja.
Olen onnellinen.
Pidän historiasta.
Rakastan ukkosmyrskyjä.
Ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla.
Tee on hyvää.
Olen muusikko.
Minulla on (kuulemma) likainen mieli. ;)
Pidän lumesta.
En käytä alkoholia.
Rakastan syksyä! :)
Itken helposti (useimmiten iloisista asioista, eli tämä on ehdottomasti positiivinen ominaisuus).
Olen luova.
Laulan suihkussa (kuten kaikkialla muuallakin).
Kertoivatkohan nämä minusta mitään uutta ja yllättävää? :)

Kiitos ystävänpäivä- ja jaksamistoivotuksista! :) Perjantai-iltana alkoi päänsärky jo hellittää selkeästi, eli taisi se sairaalareissu sittenkin kannattaa. Ehkä oli vain muuten hutera olo heti kotiinpaluun jälkeen. Tästä sitä taas palataan elävien kirjoihin! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)